SALMENLINNASTA nuorisotalo MAJAKAKSI

Teksti: Väinö Matti Miettinen

Vehmersalmen taajaman maamerkki, nykyinen nuorisotalona tunnettu rakennus, on 90 - vuotias ja toimi ensimmäiset suojeluskuntatalona. Rahoituksen epävarmuudesta rakennustyön aloittaminen siirtyi useita vuosia. Talohanketta kuitenkin valmisteltiin, piirustukset laati rakennusmestari Antti Pitkänen ja rakennuspuita kerättiin yksityisiltä eri puolilta pitäjää, kunnalta ja metsäyhtiöiltä yhteensä 700 runkoa. Ne sahattiin paikan päällä. Sahatavaraa kertyi yli tarpeen päätellen siitä, että lehtori Juho Kinnunen osti suojeluskunnalta ylijäämän.

Lopullinen rakennuspäätös tehtiin syksyllä 1931, jolloin tehtiin jo perustustyöt eli kellari ja kivijalka. Rakennustyöt annettiin urakalla velj. Raatikaiselle ja Antti Pitkänen toimi työn valvojana. Suojeluskuntatalon, Salmenlinnan, vihkiäisjuhlaa vietettiin elokuun 28. päivänä 1932. Maaherra, piiripäällikkö ja lukuisa joukko kutsuvieraita kunnioitti juhlaa läsnäolollaan. On arvioitu, että lähes tuhat henkeä tutustui taloon juhlapäivän aikana. Suojeluskuntatalohanke oli niissä oloissa kunnioitettava saavutus, lähes uhkarohkea yritys, sillä rahoitus ei suinkaan ollut kunnossa rakennushankkeen käynnistyessä. Olisiko luotettu valtiolta saataviin avustuksiin, olihan Vehmersalmen kuntakin niitä hakemassa. Lisäksi Vehmersalmelta oli valittu kansanedustajaksi E.F. Zitting, myöh. Rautaharju. Hänen valmisteltua asiaa Vehmersalmen sk. sai valtiovarainministeriöltä 75 000 markan kiinnelainan 10 vuoden ajaksi. Sittenkin rakennushanke ajoi sk:n lähes konkurssin partaalle. Edellisen lisäksi lehtori Juho Kinnuselta oli otettu lainaa 45 000 markkaa ja lokakuussa 1933 oli maksamatta 12 000 markkaa rakennuslaskuja korkoineen. Suojeluskuntain Yliesikunnalta saadut avustukset korjasivat seuraavina vuosina taloustilannetta. Pahimpien talousvaikeuksien jälkeen talon sisätiloja viimeisteltiin. Lotat saivat oman huoneen ja yläkertaan valmistui majoitustiloja. Suojeluskunnan järjestämät juhlat ja tilaisuudet tavoittivat runsaasti yleisöä. Niissä pidettiin paljon puheita ja esitelmiä, joissa isänmaan ja maanpuolustuksen asiat tulivat hyvin suuren yleisön tietoisuuteen. Erikoisuutena sk-talon käytöstä voidaan mainita, että sota-aikana kesällä v. 1944 Salmenlinnassa toimi lyhyeh-

Ilta Pelkosen suunnittelemasta Suojeluskuntatalon muistolaatasta vuodelta 1997 Kuopion Vehmersalmen pitäjässä. Muistolaatta sijaitsee aiemmin suojeluskuntatalona toimineen Nuorisotalo Majakan seinässä.

kön ajan inkeriläisten opettajien jatkokoulutusseminaari. Inkeriläiset olivat saaneet kotimaassaan opettajan koulutuksen ja täällä heille annettiin sopeuttavaa koulutusta. Ilmeisesti inkeriläisten luotettavuutta myöskin tarkkailtiin, sillä oli epäilyjä, että joukossa olisi ollut myös vakoojia.

SALMENLINNASTA MAAMIESSEURAN TALO

Syyskuussa 1944 solmitun ns. välirauhansopimuksen ehtojen mukaan Suomen oli lakkautettava eräiden muiden järjestöjen ohella vapaaehtoista maanpuolustustyötä tehneet Suojeluskunta- ja Lotta Svärd - järjestöt. Nämä järjestöt omistivat suuren määrän järjestötaloja. Niiden kohtalo ratkaistiin nopeasti, mutta kuitenkin laillisesti järjestetyillä vapaaehtoisilla kaupoilla. Vehmersalmella monet maamiesseuralaiset olivat myös suojeluskuntalaisia, joten oli varsin luonnollista, että suojeluskunta tarjosi maamiesseuralle ostettavaksi omistamansa tontit, niillä sijaitsevan kiinteistön irtaimistoineen. Talon rakentaminen oli ollut suuri voimainponnistus, joten tulevaisuudessakin talon käyttö haluttiin säilyttää ”oikeissa käsissä”. Vehmersalmella marraskuun 6. päivä v. 1944 oli varsinainen päätösten päivä. Sotavuosina maamiesseuran toiminta ei ilmeisesti ollut kaikin osin sääntöjen mukaista, sillä 6. 11. pidettiin ensin yleinen syyskokous. Siinä valittiin johtokunnan jäsenet ja yksimielisesti valtuutettiin johtokunta ostamaan Vehmersalmen Suojeluskunnalta tontti, talo ja irtain omaisuus. Johtokunta ensin järjestäytyi ja sitten päätti ostaa 90 000 markan kauppahinnalla suojeluskunnan omaisuuden. Vehmersalmen Suojeluskunnan ja Maamiesseuran välinen kauppa solmittiin vielä samana päivänä. Suojeluskunnan puolesta kaupan allekirjoittivat Paavo Niemi ja Lauri Kauppinen ja maamiesseuran puolesta Pekka Korhonen ja Toivo Korhonen. Kauppasumma suoritettiin niin, että ostaja otti vastatakseen suojeluskunnan nimissä olleesta 90 000 markan lainasta. Suojeluskuntatalon pinta-ala oli 420 neliömetriä, tilavuus 3 150 kuutiometriä ja siinä oli 17 tulisijaa. Entiset vuokralaiset jatkoivat uusituin vuokraehdoin. Solmittu kauppa oli muodollisesti oikein tehty ja pitävä, mutta sodan jälkeisissä poikkeusoloissa tarvittiin monta vaihetta ennen kuin Salmenlinnan kauppa oli loppuun käsitelty. Viimeisen kerran asiaan palattiin 1970-luvulla, jolloin maamiesseura joutui julkisen kuulutuksen kautta hankkimaan lainhuudon 28.5.1928 suojeluskunnan ostamalle ja sitten maamiesseuralle siirtyneelle määräalalle. Merkittävänä yksityiskohtana pitää mainita vielä, että Kuopion Sotilaspiirin Esikunta luovutti 21.10.1946 Vehmersalmen Maamiesseuralle puolustuslaitoksen käytössä olleen ja entisen suojeluskuntatalon katolla sijainneen ilmavalvontapaikan.

Maamiesseuran talon käyttö alkoi vilkkaana. Paikallinen kerhoyhdistys järjesti siellä kursseja, urheiluseura Vesa sai käyttöönsä varastotilan ja talolla järjestettiin monia juhlia ja tilaisuuksia. Talo oli nyt myöskin eri järjestöjen käytettävissä. Asuntohuoneiden kysyjiä oli enemmän kuin asuntoja.

MAAMIESSEURAN TALO SIIRTYY KUNNALLE

Suuren talon kunnossapito vaati jatkuvia ponnistuksia ja ajoi maamiesseuran talouden ajoittain ahtaalle. Tilanne parani ratkaisevasti v. 1958, jolloin kunnan ylläpitämä kansalaiskoulu aloitti toimintansa maamiesseuran talolla. 1960-luvulla aloittanut kunnallinen keskikoulu tarvitsi Takkulanharjun ohella toimintatilaa. Vehmersalmen kunta olikin talon pääasiallinen käyttäjä. Seura sai talosta huomattavat vuokratulot. Toisaalta talo vaati jatkuvasti kunnostusta ja peruskorjauksia. Suuren talon ylläpito oli raskas taakka pienelle seuralle ja se kypsytti ajatuksen luopua siitä.

Talvella 1972 Vehmersal-

men kunta ilmoitti periaatepäätöksen halustaan ostaa talo. Myyjä puolestaan teki periaatepäätöksen talon myynnistä 50 000 markan kauppahinnalla. Ostaja, Vehmersalmen kunta, käsitteli talokauppaa valtuustossaan neljä kertaa. Ostotarjous oli aluksi 30 000 markkaa, mutta usean pöydällepanon jälkeen päädyttiin 40 000 markkaan. Äänin 12 – 5 valtuusto hyväksyi kunnanhallituksen esityksen ostaa maamiesseuran talo Vehmersalmen kunnalle. Kunnan ja maamiesseuran väliset neuvottelut päättyivät 30.8.1972 solmittuun kauppaan. Maamiesseuran yleinen kokous hyväksyi 28.11.1974 yksimielisesti yli kaksi vuotta aikaisemmin solmitun kaupan, josta kunta oli antanut velkakirjan kauppasumman ja korkojen maksamiseksi. Lopullinen suoritus siirtyi vuosia kiinteistön lainhuudatusongelmien vuoksi. Kunta suoritti viimeisen erän talokaupan johdosta syntyneestä velasta vuoden 1984 lopussa. Ps. Vehmersalmen kunnanvaltuusto päätti 60-vuotisjuhlakokouksessaan vuonna 1982 maamiesseurantalon peruskorjaamisesta nuorisotaloksi. Talon kunnostaminen nuorisotaloksi aloitettiin vuonna 1983. Opetusministeriö myönsi rakennusavustusta 580 000 markkaa. Nuorisotalo valmistui keväällä 1984 ja nuorisolautakunnan hallintaan nuorisotalo siirtyi 24.4. 1984. Nimikilpailun tuloksena entinen maamiesseurantalo sai nimekseen Nuorisotalo Majakka yläasteelaisen Mika Pekkarisen ehdotuksesta. Maamiesseurantalon perusparantaminen nuorisotaloksi tuli maksamaan kaiken kaikkiaan n. 1,5 milj. markkaa.

Sähköt ammattitaidolla omakotitaloihin ja kesämökeille. Ilmalämpöpumppujen myynti ja asennus.

Ritokankaantie 7, 71310 Vehmersalmi Puh. 050 597 3169 • sahkotyopursiainen@gmail.com

Sorat Murskeet Sepelit Maanrakennustyöt