siniset sanomat
Suomen Venäjänsiniset ry:n jäsenlehti 4/2019
sininen juttu Kannessa: S*Wildtbergs Julithan. Omistaja ja kuva Mia Raatikainen.
Sisäkissan aktivointi
L
uonnossa kissa pyydystää useita pieniä saaliita päivässä. Koska saalistusyritysten onnistumisprosentti ei välttämättä ole kummoinen, kissalla riittää tekemistä eikä se pitkästy. Sisäkissan hyvinvoinnin suurin ongelma onkin tylsistyminen. Tekemisen puute saattaa johtaa ihmisen kannalta ärsyttävään häiriökäyttäytymiseen, kissan kannalta sitäkin ahdistavampaan stressiin joka puolestaan altistaa sairauksille. Monet sisäkissat reagoivat virikkeiden puutteeseen passivoitumalla sen sijaan että kävisivät ylikierroksilla ja tekisivät tihutöitä, jolloin virikkeiden puute voi jäädä omistajalta huomaamatta.
Asuintilan kissaystävällisyys
Kodin sisustusta muokkaamalla voi tehdä asunnon kissalle kiinnostavammaksi, esimerkiksi tarjoamalla monenlaisia kiipeilymahdollisuuksia kiipeilypuiden ja seiniin kiinnitettyjen tasojen muodossa. Ulkomaailman seuraaminen ikkunoista on yleensä sisäkissalle oivaa viihdettä ja virikkeellistämistä, joten sopiviin kyyläilypaikkoihin kannattaa panostaa. Sisustusta miettiessä pitää ottaa huomioon että kissalla on luontainen tarve raapia revirillään sopivia alustoja, niin kynsienhuollon kuin reviirin merkkaamisen kannalta. Kynsimistä ei siis tulisi koittaa kieltää, vaan keksiä kissalle sopivia kynsimispaikkoja jotka ovat kissan kannalta houkuttelevampia kuin esimerkiksi perintösohva. Raapimapuu-ostoksilla tosin huomaa että valitettavan moni puu on suunniteltu kissan kannalta aivan väärin. Sopiva raapimisalusta on niin korkea että kissa pystyy venyttäytymään raapiessaan koko pituuteensa, ja usein korkeissa monitasopuissakin tämä on jo keskikokoiselle kissalle tasojen asettelun vuoksi hankalaa.
Virikkeistäminen Tekemisen keksimistä eläimille kutsutaan virikkeistämiseksi. Virikkeistämiseen kuuluu erilaisten ruokintaan liittyvien aktivointimenetelmien lisäksi kissan ympäristön muokkaamista, joko viemällä kissa pois tutusta ympäristöstä esimerkiksi ulkotarhaan tai valjaslenkille, tai tuomalla omalle reviirille uusia tavaroita tutkittavaksi. Esimerkiksi syksyisin osa kissoistani sekoaa tyystin kotiin tuoduista vaahteranlehdistä (jostain syystä pienemmät lehdet eivät tyyppejä kummemmin hetkauta), kun taas ensimmäinen venäjänsiniseni oli aivan hulluna manteleihin ja jaksoi jahdata niitä paljon pidempään kuin yhtäkään tarkoituksella ostettua kissanlelua. Tuttavaperheen kissa puolestaan on hulluna lumeen - ulkoilusta tämä mirri ei välitä pätkääkään, mutta kylpyhuoneeseen sulamaan tuotu lumilapiollinen tuottaa sille suurta iloa talvesta toiseen. Varmasti klassisin kotiin tuotava virike on niinkin helppo kuin lattialle jäänyt tyhjä pahvilaatikko. Meillä niissä surffataan rappusissa, joten kaikessa viihdyttävässä on vaaransa…
Ruoka aktivoinnin apuna Ruuan syöminen kiposta ei tarjoa kissalle erityisemmin haastetta, mutta ruokaa voi käyttää kissan virikkeistämisessä monella eri tavalla. Kissaa voi opettaa tekemään temppuja käyttämällä ruokaa palkkiona. Temppukouluista ja kissan naksutinkoulutuksesta löytyy runsaasti tietoa sekä kirjoista että verkosta, ja taitavia venäjänsinisiä temppuilijoita on esitelty tämänkin lehden aiemmissa numeroissa.
2
Siniset Sanomat 3/2019
Meillä kissat saavat päivittäin osan ruoistaan erilaisista aktivointileluista ja -alustoista, kukin oman mieltymyksensä mukaan joko kuivaruokaa tai herkkuja (esimerkiksi pakastekuivatut herkut sopivat tähän tarkoitukseen niille kissoille joille raksut eivät kelpaa). En tunnusta että omista kissoistani löytyisi sellaisia blondeja joille ei aktivointilelujen salat aukeaisi, mutta osasta huomaa selvästi että ne innostuvat enemmän yksittäisten kuivaruokanappuloiden perässä juoksemisesta, joten välillä herkkupaloja ihan vaan heitellään jahdattavaksi. Ruokaa voi myös piilottaa eri puolille asuntoa esimerkiksi ennen töihin lähtöä, jolloin kissalla menee itsekseen hetki niitä etsiessä. Märkä- ja raakaruoan tarjoilu aktivointileluista tai heitellen on siivouskammoiselle omistajalle vähän haastavaa, mutta silloin kannattaa ruokahetki aloittaa metsästysleikillä joka päättyy onnellisesti saaliin kiinnisaantiin eli täytettyyn ruokalautaseen.
Metsästyskäyttäytymisen tärkeys Ilman ihmisen apua suuri osa kissan hereilläoloajasta kuluisi enemmän tai vähemmän intensiiviseen ruoanhankintaan. Saalistusketju, eli saaliseläimen löytäminen, sen vaaniminen ja pyydystäminen tuottaa kissalle mielihyvää riippumatta siitä päätykö saalis lopulta kissan kitaan vai ei. Luonnon varassa eläville kissoille tästä ominaisuudesta on hyötyä, sillä useammin metsästämistä yrittävät saavat kiinni enemmän saaliita ja ovat lisäravinnon myötä tehokkaampia lisääntymään. Saalistusmielihyvän laukaisuun ei suinkaan tarvita elävää saalista, vaan kissa saa samanlaisen mielihyväpuuskan joka kerta kun se syöksyy leluhiiren tai onkilelun vieheen perään. Metsästysvaiston herättää parhaiten pieni, nopealiikkeinen kohde. Kun leikität kissaa, matki lelulla saaliseläimen liikeratoja pysähdyksineen, pyrähdyksineen ja piiloutumisineen. Parhaiten motivoivia leikkejä ovat sellaiset, joissa kissa saa välillä saaliinsa kiinni. Tämän vuoksi pelkällä laservalolla leikittäminen on joidenkin käyttäytymisoppaiden mielestä arveluttavaa, mutta laserleikin voi yhdistää joko kiinni saataavaan fyysiseen leluun, tai sitten leikin päättävään ruokapalkkioon.
Lajitoverin seura Kiireiselle tai saamattomalle omistajalle kaksi kaverikissaa on monella tapaa helpompi lemmikkikokoonpano kuin ainokainen mirri. Lajitoveri torjuu kätevästi sekä yksinäisyyttä että tylsyyttä. Kavereiden välisiä jahtaus- ja painileikkejä on ihmisen vaikea korvata! Teksti ja kuvat Mia Raatikainen
Siniset Sanomat 3/2019
3
Haluatko lukea lisää? Liity Suomen Venäjänsiniset ry:n jäseneksi osoitteessa http:// suomenvenajansiniset.fi/liity.php ja saat Siniset Sanomat kotiinkannettuna 4 kertaa vuodessa. Takakannessa: BlueLair’s Pastel, Pablo. Omistaja ja kuva Elli-Maija Kuosmanen.