siniset sanomat
Suomen Venäjänsiniset ry:n jäsenlehti 3/2021
Kuvassa: Gvidon Saltanovich Dunoe aka Bonja Kasvattaja: Yasmin Wijnands, Hollanti Omistaja: Tina ja Nikolai Uimolainen Kuva: Pauli Araneva
sininen juttu
Yasmin Wijnands: Se ainoa oikea venäjänsininen Minulle GCCF-tyypin venäjänsininen on kaikkein ihanteellisin. Sen kaikki piirteet ovat maltillisia. Mikään ei ole epätavallista, huomiota herättävää tai äärimmäistä. Silti pystyjen korvien, kauniin lihaksikkaan mutta hienostuneen vartalon, pitkien jalkojen, korostuneiden viiksityynyjen, kauniiden pullonvihreiden makuukamarisilmien sekä ainutlaatuisen ja runsaan turkin yhdistelmä tekee siitä niin upean kissan, ettei sille mielestäni ole vertaista. Itse pidän keskisinisen värin ja kissan liikkuessa väreilevän hopeisen tippingin välistä kontrastia huomattavasti parempana kuin muiden standardien lähes tasaista hopeaa. Ja niiden majesteettinen lepoasento istuessa tai maatessa etutassu luonteenomaisesti ojennettuna saa ymmärtämään, mistä tarinat tsaarien kissoista juontavat juurensa. Niiden ulkomuoto sopii tuohon rooliin.
Alun amerikkais-englantilaseurooppalaislinjat Olisin hyvin voinut kasvattaa amerikkalaistyyppistä venäjänsinistä, sillä naaras, jolla tein kaksi ensimmäistä pentuettani, oli puoliksi amerikkalais- ja puoliksi englantilais-/eurooppalaistyyppinen venäjänsininen. Sen isä
oli Katzenburg Tigranes, jonka saksalainen kasvattaja oli tuonut Ingeborg Urcialta USA:sta. Sen äiti taas oli joidenkin eurooppalaisten kantalinjojen sekä kahden erillisen vakiintuneista englantilaisista venäjänsiniskissaloista, Globurysta ja Sashovasta, polveutuvan linjan yhdistelmä. Sen ulkomuoto oli aidosti näiden väliltä, ehkä hiukan enemmän amerikkalaiseen isäänsä kallellaan. Se oli pieni, hyvin solakka tyttö, jolla oli isot sinivihreät silmät ja hyvin vaalean hopeanhohtoinen turkki. Se oli kaunis ja ihastuttava. Emme alun perin aikoneet käyttää sitä kasvatuksessa, mutta ystävämme toivoivat vielä yhtä pentuetta, jotta saisivat pennun samoista linjoista kuin heidän rakas tyttönsä, joka oli menehtynyt aiemmin samana vuonna. Niinpä 7-vuotias Amasja Dunoemme vietiin komean englantilaisuroksen Sithee Roryomoren luo Belgiaan. Rakastin Amasjan kauneutta, mutta kun tapasin tuon ison, rotevan, upean englantilaispojan, tiesin sen olevan sitä venäjänsinistyyppiä, josta oikeasti pidin! Ja sillä hetkellä päätin, että jos jatkaisin kasvattamista, se oli se tyyppi, jota kasvattaisin.
Vierailu Briteissä avasi ovia Kaikki kasvattajat tietävät, että ilman toisten kasvattajien apua, luottamusta ja hyvää tahtoa on mahdotonta kasvattaa. Vasta-alkajat tarvitsevat mentoreita ja ihmisiä, jotka avaavat heille pääsyn kasvattamisen maailmaan ja jotka ovat valmiita auttamaan jakamalla tietämystään ja linjojaan. Itselläni oli loistava mentori Anne-Marie Mariën, kokenut kasvattaja ja kissatuomari Belgiasta. Hän otti minut mukaan Britanniaan ja esitteli minut sikäläisille ystävilleen. Näiden esittelyjen ja niin monien pitkän linjan brittikasvattajien vieraanvaraisuuden ansiosta pääsin näkemään ja tutustumaan henkilökohtaisesti lukuisiin sukutauluistani löytyviin kissoihin. Sen lisäksi, että tunnen itseni etuoikeutetuksi, kun olen päässyt tutustumaan henkilökohtaisesti kissoihin, jotka muuten olisivat olleet vain nimiä tai kuvia, siitä on ollut hurjasti apua kasvatuspäätöksiä tehdessä. Jos tunnet käyttämiesi linjojen kissat ja opit erottamaan niiden piirteet ja sen, mitä ne tuottavat jälkeläisiinsä, pystyt tekemään parempia kasvatuspäätöksiä. Ja lisäksi saat elinikäisiä ystäviä, jotka jakavat intohimosi kanssasi.
Englannin ja myös Autralian tuonnit Olen päässyt käyttämään tai tuomaan maahan muutamia todella hienoja kissoja kasvatustyössäni. Suurin osa on Iso-Britanniasta, hienoja vanhoja englantilaislinjoja kuten Stari, Sashova, Troika, Sithee, Glasnost ja Rhodora, mutta olen käyttänyt myös australialaisia kissoja. Australialaiset venäjänsiniset eroavat brittiläisistä joiltain osin, mutta ne ovat silti riittävän samankaltaisia, jotta tulokset ovat johdonmukaisia ja englantilaislinjoihin sekoitettuna GCCF-määritelmän rajoissa. Huomaan kyllä olevani Kiroschka Dunoe Siniset Sanomat 3/2021
taipuvainen valitsemaan pennut, jotka ovat lähinnä GCCF-standardia. Rakastan niiden ulkonäköä ja sitä, että ne edelleen muistuttavat ensimmäisiä näyttelyissä esiteltyjä venäjänsinisiä kuten Bayardia. Kuin säilöisi palan Cat Fancyn historiaa ja kurkistaisi kauan sitten menneisiin aikoihin. Kuten aiemmin mainitsin, en olisi pystynyt niin monien vuosien menestyksekkääseen kasvatustyöhön ilman toisten kasvattajien apua. Itse olen puolestani pyrkinyt auttamaan luotettavina pitämiäni ihmisiä jakamalla linjojani ja tietämystäni. Mielestäni kaikkien kasvattajien pitäisi toimia niin, koska linjojen panttaaminen ja mahdottomat rajoitukset eivät paranna rotua mitenkään. Toisaalta linjojen liialla jakamisella, mitä jotkut kasvattajat mielestäni tekevät, on sama negatiivinen vaikutus. Kuten rotukin, kasvattamisen ja linjojen jakamisen pitäisi olla täydellisimmillään maltillisina. Vain niin pystymme säilyttämään venäjänsinisen maagisen kauneuden kaikissa muodoissaan. Itse tulen aina kasvattamaan sinisiä, ”joilla on korvat kuin aasilla ja näyttävät siltä kuin olisivat puoliksi pilvessä”. Teksti ja kuvat: Yasmin Wijnands, Russian Blues by Cattery Dunoe, Hollanti Käännös: Tiia Saarinen Kira Kharisma Dunoe Lestvitsa Finaledition
Troika Sivi Tovaritsj
Marenka Dunoe Siniset Sanomat 3/2021
Haluatko lukea lisää? Liity Suomen Venäjänsiniset ry:n jäseneksi osoitteessa http://suomenvenajansiniset.fi/liity.php ja saat Siniset Sanomat kotiinkannettuna 4 kertaa vuodessa. Kuvassa: Gus des amis de Bastet Kasvattaja: Élodie Valentin, Ranska