PIA KOPONEN
LUPA MOKATA Improvisointi arjessa
S&S
PIA KOPONEN
LUPA MOKATA Improvisointi arjessa
S&S
Š Pia Koponen 2017 Kustantamo S&S, Helsinki Sivun 323 kuva: Petra Tiihonen / Alias Studiot Oy Ulkoasu: Aino Ahtiainen Painopaikka: Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu 2017 ISBN 978-951-52-4148-1
Odotuksesi ja toiveesi Jokin sai sinut tarttumaan tähän kirjaan. Mieti hetki, mikä se jokin oli? Malta viipyä hetki tämän kysymyksen äärellä. Mitä odotat ja toivot tältä kirjalta? Mitä oikeastaan pitäisi tapahtua tai tulla todeksi, jotta voisit lopussa todeta: ”Olen tyytyväinen, että käytin aikani tähän.” Jos haluat, voit kirjoittaa vastauksesi tähän:
Nämä sivut on tarkoitettu elettäviksi. Elämyksellisiä lukuhetkiä!
Sisältö Alussa on kaikki hyvin
9
Elämä on alati muuttuva tarina
17
Elämä on improvisointia
21
Kirjan rakenteesta
22
Säännöt eivät opeta ketään improvisoimaan paremmin
25
Improttomat hetket
27
Miten sitä muka voi harjoitella?
29
ON KYSE SINUSTA Hyväksyn – en tyrmää
Tyrmäämisen lyhyt historia
55
Mukavuusaluetta laajemmaksi
66
Väärinymmärretty ”joo” ja tunnemylläkät osana arkea
78
”Älä valita – ala valita!”
83
Kun opin olemaan tyrmäämättä toisten ideoita, saatan oppia olemaan tyrmäämättä myös omiani
87
En tiedä mihin olen menossa, tiedän vain mistä tulen 90
Kohtaan epäonnistumisen pelkoni
92
Mukavuusalueelta elämysalueelle
95
Nynnyily paljastaa todellisen minän
101
Suostun leikkiin
103
Moka on lahja
121
Mikä on moka?
124
Miten suhtaudun mokaan?
132
Elän käsikirjoittamatta
135
Miten tarinankerronnan perusteiden ymmärtäminen voi lisätä henkilökohtaista hyvinvointiani? 138 Kaiken voi tehdä oikeutetuksi myöhemmin 6
140
Herkistyminen sille, mitä tapahtuu seuraavaksi
142
Kyky rikkoa rutiini
144
Kyky vaihtaa näkökulmaa
146
Kyky asettua toisen ihmisen asemaan
150
Kyky joustaa eri kerrontamuotojen välillä
154
Rohkeus olla käsikirjoittamatta tilanteita tarkasti etukäteen 162 Yhteenveto
164
ON KYSE IHMISSUHTEISTA
168
Keskityn ja pidän keskittymistäni yllä
174
Huomioin ja havainnoin mahdollisimman tarkasti
178
Se, mihin suuntaan energiani, lisääntyy
191
Autan kaveria näyttämään hyvältä
195
Toimin omasta voimavaratilasta käsin
198
Haluan olla vuorovaikutuksessa toisen kanssa
205
Kehon asennot ja sanaton viestintä osana yhteyden luomista
210
Katsekontakti osana yhteyden luomista
215
Haluan olla vuorovaikutuksessa toisen kanssa
219
Olen utelias ja läsnä
231
Tiedostan, miten kuuntelen ja mitä kuuntelen
238
Sitoudun kontaktin ylläpitämiseen ja antaudun vuorovaikutukseen
245
Keinoja kontaktin ylläpitämiseen
247
Kannattelen omia ja toisen tunteita
248
Toimin aktiivisesti tilanteen mukaan
251
Kun epäilen, rikon rutiinin
254
Rikon rutiinin toiminnan tasolla
258
Rikon rutiinin sanojen tasolla
261
Vaikutun
Ymmärrän, mistä palautteessa on kyse
262 264 7
Omien varjopuolien kätketyt voimat
267
Kaikki tunteet ovat ok
274
Kehitän palautetaitojani
276
ON KYSE TASAPAINOSTA
288
Tasapainon kehä
293
Luovuuden kehä
296
Vähemmän puhetta, enemmän tekoja
304
Improvisointi on lihastyötä
305
Joka hetki on mahdollisuus valita toisin
306
Olen keskiverto
307
Jos yrität olla fiksu, et ole. Mutta jos et yritä, olet.
311
Improvisointi aivoruokana
315
Mitä improvisoivalle ihmiselle tapahtuu?
318
Unohdan kaikki säännöt
323
Kaikki menee käsikirjoituksen mukaan – silloinkin kun sellaista ei ole
325
Vallankumouksellinen improvisointi
329
Kiitokset
334
Kirjavinkit
335
Liite: Satunnaisten sanojen listat
345
8
Alussa kaikki on hyvin Ensin se oli salaisuus, joka teki hyvistä näyttelijöistä loistavia. Sitten siitä tuli salaisuus, joka sai ihmiset toimimaan ilolla yhdessä ja nauramaan epäonnistumisilleen. Siitä tuli salaisuus, jonka rohkaisemana ihmiset vaihtoivat työpaikkaa, jättivät epätyydyttävät ihmissuhteensa ja lähtivät rinta kaarella kohti unelmiaan. Lopulta siitä tuli salaisuus, jota menestyvät yritykset hyödyntävät ympäri maailmaa. Nyt se salaisuus on näissä kansissa. Oletan, että sinulla on jonkinlainen kuva siitä, mitä improvisointi on. Kun ajattelet improvisointia, onko se • Nyhjää tyhjästä, Vinoshow’ta, Putousta tai muita televisioformaatteja? • viihdettä, jota voi nähdä teatterissa, baarissa tai firman pikkujouluissa? • jazzmusiikkia? 9
• räp-musiikkia? • liikettä ja tanssia? • sitä mitä MacGyver tekee koettaessaan selviytyä kiipelistä? • oman fiksuuden osoittamista? • jotain muuta? Todellisuudessa se on kaikkea tätä ja vielä enemmän. Saatat jo tietää, että improvisoinnilla ei ole mitään tekemistä nokkeluuden tai komediallisen lahjakkuuden kanssa. Olen varma, että sinulla on paljon omakohtaista kokemusta improvisoinnista. Kauan ennen nykyistä elämän tapaa, jota määrittelee suunnitelmallisuus, asioiden analysoiminen ja murehtiminen etukäteen, improvisoitiin täysillä joka hetki. Improvisaation juuret pureutuvat pitkälle ihmisen historian uumeniin. Ne löytyvät iltanuotioiden ympärillä kerrotuista tarinoista. Ne kietoutuvat ikiaikaiseen shamanismiin, klovneriaan ja commedia del’arteen. Ne löytyvät hämyisiltä jazzklubeilta, taideateljeista ja metsäpoluilta. Improvisaation voima korostuu joka kerta, kun tila on turvallinen ja leikki voi alkaa. Etymologisesti termin, ’improvisaatio’ juuret ovat latinan sanassa improvisus, joka tarkoittaa ennalta näkemätöntä. Vanhan sivistyssanakirjan mukaan improvisaatio on valmistelematta tekaistu puhe tai jokin muu hengentuote, tuokiokyhäelmä. Improvisointia voi kuvata taidoksi käyttää kehoa, tilaa ja kaikkia inhimillisiä apukeinoja idean tai tilanteen spontaaniin ilmaisemiseen. Vaikka mikään näistä määritelmistä ei rajaa improvisaatiota tapahtumaan vain esittävien taiteiden parissa, käsite on monille tuttu nimenomaan taiteen puolelta. 10
Maailma on niin monimutkainen, että yksikään meistä ei selviä elämästään ilman improvisointia. Kohtaamme tilanteita, jotka vaativat kykyä joustaa, määritellä asioita ja asenteitamme uudelleen ja ratkaista ongelmia uusilla tavoilla. Se, että väheksymme improvisoinnin voimaa, on voimavarojen hukkaan heittämistä. Jos emme arvosta taitojamme luontaisina improvisoijina emme kehitä taitojamme eteenpäin, emme luota kykyymme selviytyä uusista tilanteista, emmekä arvosta sitä puolta itsestämme, joka on spontaani, luova, utelias ja leikkimielinen. Koetamme pärjätä älyllä. Käytämme paljon energiaa asioiden suunnitteluun ja analysointiin silloinkin kun siitä ei ole lopulta mitään hyötyä. Turhaudumme, kun yritämme kontrolloida asioita, jotka eivät ole meidän päätettävissämme. Oma taipaleeni improvisoinnin maailmassa alkoi vuonna 1997, kun sain käsiini Keith Johnstonen kirjoittaman kirjan Impro. Improvisoinnista iloa elämään ja esiintymiseen. Vuotta myöhemmin osallistuin elämäni ensimmäiselle improkurssille näyttelijä Simo Routarinteen ohjauksessa, eikä paluuta ollut. Huomasin nopeasti lajin harrastamisen vaikutukset omassa elämässäni. Reaktionopeuteni kasvoi myös teatterinäyttämön ulkopuolella. Aloin harjoitella virheiden sallimista itselleni ja muille tavallisissa vuorovaikutustilanteissa. Huomasin, että tulin aiempaa paremmin toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Olin oppinut uuden kielen, jota puhuttiin sujuvasti ympäri maapalloa. Havaitsin samoja ajatuksia yllättävissä paikoissa. Luin jokapäiväisiä tapahtumia improvisoijan linssien läpi. Tein haastatteluja ensimmäistä kirjaani varten ja sain kuulla kymmenien eri aloilla työskentelevien ihmisten kertovan, miten improvisaatioteatterin harrastaminen oli vaikuttanut heidän elämäänsä. En ollut yksin kokemusteni kanssa. 11
Varsinainen esiintyminen improvisaatioteatterilavoilla jäi hetkeksi syrjään ja elämä kuljetti minut syventämään osaamistani NLP:n (neuro-lingvistinen prosessointi) pariin. Kirjaimet NLP tulevat sanoista N = neuro; ilmentää aisti- ja hermojärjestelmiä L = lingvistinen; ilmentää kieltä ja kielen rakenteita P = prosessointi; ilmentää toimintatapoja ja –malleja NLP:n avulla tutkin kehon ja mielen yhteyksiä ja ihmisen mahdollisuuksia vaikuttaa omaan hyvinvointiinsa esimerkiksi muuttamalla käyttämäänsä sanastoa. Löysin opinnoistani jatkuvasti yhtymäkohtia improvisaation maailmaan ja sain ahaa-elämyksiä, joista ammensin ajatuksia yrityskoulutuksiin, ohjauksiin ja valmennuksiin. Vaikka en siinä vaiheessa esiintynytkään säännöllisesti, minua pyydettiin ohjaamaan improvisaatioteatteria ryhmille ympäri Suomea. Ujutin mukaan omia sovelluksiani NLP:n parista ja korostin työssä jaksamista, omasta hyvinvoinnista huolehtimista ja itsensä kuuntelemista. Jossain vaiheessa aloin harkita toisen kirjan kirjoittamista. Useiden erilaisten versioiden ja noin viiden vuoden urakoinnin jälkeen syntyi tämä kirja, jota nyt pitelet käsissäsi. Vietämme epämukavuusalueella suuren osan elämästämme. Silti missään ei varsinaisesti opeteta kuinka tulla toimeen itsensä kanssa kaiken keskellä. Missään ei tarjota käytännön tukivälineitä, joiden avulla olisi mahdollista selvitä muutostilanteiden synnyttämien epävarmuuden tunteiden kanssa. Paitsi sitten kun homma lähtee täysin käsistä ja ihminen ajautuu kriisiin, jonka myös joku ulkopuolinen voi havaita. Siinä vaiheessa kirjoitetaan resepti ja toivotetaan hyvää loppuelämää. 12
Improvisointi ja siihen liittyvien taitojen treenaaminen voi olla yksi ratkaisu. Improvisoinnin peruskäsitteitä ovat tarjoukset, niiden tunnistaminen ja tekeminen, sekä hyväksyminen ja tyrmääminen. Kaiken taustalla on pyrkimys tehdä saumatonta yhteistyötä ja auttaa kaveria näyttämään hyvältä. Tarjous: Kaikki, mitä sinä tai kanssaeläjäsi sanoo tai tekee. Tarjous voi olla sanallinen, kehollinen, tunneilmaisuun liittyvä, äänensävy, tauko tietyssä kohdassa, ele, asento, ilme tai vaikka tapa kävellä. Kun kohtaat toisen ihmisen, edessäsi on paljon tarjouksia. Käyttäytymisen lisäksi kaikki hänen mielipiteensä, aiemmat kokemuksensa, tulkintansa niistä ja uskomuksensa ovat tarjouksia. Lisäksi kaikki se, mitä tilanteessa ei ole, voi olla tarjous. Esimerkiksi se, mitä toinen jättää sanomatta tai tekemättä, voi toimia ärsykkeenä yhteisen toiminnan eteenpäin viemiselle. Se voi olla tekstiviesti, johon täytyy vastata. Se voi olla eteen tullut ongelma tai vastoinkäyminen, joka pitää ratkaista. Se voi olla moka, joka laittaa elämäsi käsikirjoituksen uusiksi. Kaikki, mitä sinulle tapahtuu, on täynnä tarjouksia. Tehdyt tarjoukset voi hyväksyä, jättää huomiotta tai torjua. Hyväksyminen: Yksinkertaisimmillaan hyväksyminen on myönteistä suhtautumista kaikkeen siihen, mitä nyt-hetkessä ilmenee. Se tarkoittaa omien ajatustesi ja tunteidesi vastaanottamista ilman niiden arvottamista tai tuomitsemista. Se on positiivista asennoitumista toisen tekemään tarjoukseen, sekä niihin tunteisiin ja impulsseihin, joita toisen tekemä tarjous kulloinkin herättää. Kohtaamme tämän hetken sellaisena kuin se on, ei sellaisena kuin toivoisimme sen olevan. 13
On hyväksyttävä myös se, että aina ei pysty hyväksymään kaikkea. Improvisoinnin pääperiaate kietoutuu sanapariin: ”Joo, ja...” joka on edellytys rakentavalle vuorovaikutukselle. Tarjousten hyväksyminen takaa toiminnan jatkumisen. Tyrmääminen: Tyrmääminen tukahduttaa vuorovaikutuksen jollakin tavalla. Tyypillisin tapa on sanoa suoraan ”ei”. Toiseksi yleisin tapa on lisätä ”joo:n” perään ”mutta”. Näiden käsitteiden avulla on helppoa tunnistaa esimerkiksi, miksi ideoita ei synny, keskustelut takkuavat, pomon kanssa ei synny yhteistä ymmärrystä, työpaikalla on kireä tunnelma tai usko omiin mahdollisuuksiin kuihtuu kasaan. Vaikka monessa kohdassa sivuan Keith Johnstonen metodiin perustuvaa teatteri-improvisaatiota, en ole tekemässä sinusta esiintyvää taiteilijaa, enkä myöskään mitään oman elämäsi esiintyjää. Kysymys on aidosta sinusta. Keskityn tässä kirjassa ainoastaan arjen improvisointiin – elämän peliin. Olen opettanut improvisointia röntgenhoitajille, lääkäreille, toimittajille, insinööreille, ohjelmistosuunnittelijoille, esimiehille, myyjille, markkinoinnin ammattilaisille, varhaiskasvattajille, opettajille, siistijöille, uimavalvojille, liikunnanohjaajille, valokuvaajille ja vanhustyöntekijöille – vain muutamia mainitakseni. Tapaamani ihmiset, jotka ovat harjoittaneet improvisointilihaksiaan, ovat kertoneet hyötyneensä säännöllisestä harjoittelusta monella tavalla elämässään. He ovat saaneet keinoja selviytyä työelämän haasteista. He ovat oppineet luopumaan liian tarkoista ennakkosuunnitelmista ja luottamaan siihen, että he selviävät erilaisista tilanteista. Täydellisyyden tavoittelijat ovat oppineet hyväksymään virheiden mahdolli14
suuden. Ruokareseptien mukaan tarkasti toimineet ovat rohkaistuneet kokkaamaan perheelleen ilman keittokirjan apua. Reaktionopeus on lisääntynyt. He ovat oppineet ymmärtämään toisia ihmisiä entistä paremmin, kommunikoimaan entistä sujuvammin työkavereidensa kanssa ja toimimaan toisiaan arvostaen erilaisissa tiimeissä. Muutostaidot ovat kehittyneet. Toisin sanoen he ovat oppineet sietämään epämukavuuden tunnetta ja keskeneräisyyttä entistä paremmin. He ovat herkistyneet tunnistamaan muutosta jarruttavat esteet. He ovat rohkaistuneet tarttumaan ongelmiin ja menemään niitä päin. He ovat oppineet motivoimaan itseään tarpeen mukaan ja ryhtymään tositoimiin. He ovat kehittäneet taidon nähdä mahdollisuudet mahdottomuuksien sijaan. He ovat tulleet toiveikkaiksi tulevaisuuden suhteen. He eivät enää käsikirjoita elämäänsä etukäteen liian pitkälle eivätkä pelkää riskien ottamista tai epäonnistumista. He osaavat antaa tukea muille ihmisille ja ottaa sitä myös itse vastaan. He kykenevät sanomaan muutostilanteissa: ”joo, ja...” sen sijaan, että he ruokkisivat yleistä epäilyä ja epävarmuutta sanomalla: ”ei” tai ”joo, mutta...” He ovat saaneet rentoutta ja itsevarmuutta esiintymistilanteisiin, puheiden pitämiseen ja neuvotteluihin. Oman mielipiteen sanomisesta ääneen on tullut aiempaa helpompaa. He ovat kehittäneet kykyään kuunnella toista ihmistä ja olla hänelle aidosti läsnä. He ovat saaneet rohkeutta seurata omia unelmiaan. Improvisointi haastaa ottamaan yhä uusia askeleita oman mukavuusalueesi ulkopuolelle, epämukavuusalueelle. Tuossa sanassa on kuitenkin vastenmielinen kaiku. Onneksi epämukavuusalueella on toinenkin nimi: elämysalue. Eläköön 15
uudelleenmäärittelemisen taito! Kyllä, kyse on todellakin elämysalueesta. Siellä tapahtuu kaikki uuden oppiminen. Siellä tapahtuvat oivallukset. Kyse voi olla juhlapuheen pitämisestä, työpaikan järjestämään koulutukseen osallistumisesta tai oman mielipiteen sanomisesta ääneen koko ryhmän kuullen. Olen nähnyt, miten ihmisten koko olemus muuttuu ja ryhti suoristuu, kun he ovat menneet elämysalueelleen ja selvinneet siitä hymyssä suin. Elämysalue on ainoa paikka, jossa opit uusia puolia itsestäsi ja muista ihmisistä, kehität taitojasi ja lisäät kykyäsi selvitä muutoksista. Toisin sanoen tämä kirja kertoo • miksi itselleen kannattaa sanoa aamulla peilin kautta: hyvää huomenta, rakas ihminen • miksi välillä on hyvä tehdä asioita toisella tavalla kuin aikaisemmin • miksi elämää ei kannata ottaa niin vakavasti Pelkän toteamisen sijaan tartumme yhdessä härkää sarvista ja siirrämme ajatukset suoraan käytäntöön. Löydät kirjan sivuilta harjoituksia, joita voit tehdä yksin tai yhdessä. Tutustut päänsisäiseen kommenttiraitaan, asetat kynän poikittain suuhusi ja hymyilet ventovieraalle. Lisäksi pääset kanssani mökkirantaan ja naisten tantrakurssille. Vien sinut kahvilaan ja liikenneruuhkiin – kaikkiin niihin paikkoihin, joissa improlihaksistoa on mahdollista treenata kuin huomaamattaan. Itseään ei tarvitse huijata käyttäytymään alkukantaisesti. Riittää kun kuuntelee omaa kehoaan ja antaa sille aikaa. Monet eri ammattien edustajat, kuten vaikkapa myyjät, opettajat, kouluttajat tai terapeutit, hyötyvät myös työssään 16
improvisoinnin harjoittelusta. Sen avulla kehittyvät esimerkiksi seuraavat taidot: • Kyky ja herkkyys lukea sanatonta viestintää. • Kyky varioida omaa ilmaisuaan tilanteen mukaan. • Kyky luottaa omiin impulsseihin ja omaan mielikuvitukseen. • Kyky ottaa riskejä. • Kyky sallia spontaaniutta vuorovaikutuksen aikana. • Kyky samastua asiakkaan tai toisen osapuolen pelkoihin. • Kyky hahmottaa muutoksenteon vaikeutta. Kaikki lähtee siitä, että autamme kaveria näyttämään hyvältä. Vuorovaikutuksen onnistumisen näkökulmasta tärkein kaveri olet Sinä itse. Elämä on alati muuttuva tarina Pelataan hetki. Improvisaatioteatterissa on harjoitus, jossa henkilö A kertoo tarinaa. Henkilö B voi milloin tahansa, kesken A:n kertoman tarinan, soittaa kelloa: ”Ding!”. Jokainen kellon kilahdus pakottaa A:n muuttamaan tarinan suuntaa. Hänen on palattava muutama sana taaksepäin ja korvattava aiempi versio jollakin uudella. Kaikesta ei tarvitse luopua. Ainoastaan siitä, minkä jälkeen kello on soinut. Esimerkiksi: Olipa kerran mies, joka asui metsän keskellä — ”Ding!” Olipa kerran mies, joka asui järven rannalla —”Ding!” 17
...asui kerrostalossa, ylimmässä kerroksessa. Mies asui yksin —”Ding!” Mies asui siellä kissansa kanssa —”Ding!” Mies asui siellä koiransa kanssa —”Ding!” Mies asui siellä äitinsä kanssa. Kun mies lähti töihin, äiti laittoi hänelle eväät —”Ding!” Äiti antoi miehelle kauppalistan —”Ding!” ...puki miehen —”Ding!” ...heitteli miestä paperipalloilla —”Ding!” Kun mies lähti töihin, äiti seurasi vierestä ja joi kahvia. Kertomusta voi jatkaa loputtomiin. Tämä on tietysti ihan keksitty tarina, improvisaatioharjoitus. Mutta sama ilmiö toistuu meidän kaikkien elämässä. Maailma muuttuu jatkuvasti. Se on täynnä yllättäviä tilanteita, jotka vaativat reaktiota. Kello soi, joskus hiljaa, joskus kovaa. Kun se soi, on pakko valita. Jäätkö kiinni siihen, mikä oli totta hetki sitten? Vai jatkatko uuteen suuntaan, avoimena ja uteliaana? Joskus valinnanmahdollisuutta ei ole. Uusi ovi avataan sinulle puolestasi, ja siitä on pakko astua, halusit tai et. Millaisella asenteella tartut silloin toimeen? Kuinka suuresta osasta kertomaasi tarinaa sinä olet valmis luopumaan ja päästämään irti? Meistä jokainen improvisoi koko ajan. Kun alat tehdä sitä tietoisesti, voit ottaa eteesi tulleet haasteet vastaan entistä rohkeammin ja mennä itsevarmasti niitä päin. Ihmisaivojen erityistaito on tunnistaa muotoja ja merkityksiä kaikessa mitä ympärillämme on. Informaatiotulva ja ärsykkeiden aiheuttama kohina jäsentyy ja saa helpommin ymmärrettävän muodon esimerkiksi tarinoiden avulla. Toisin sanoen jäsennämme maailmaa tarinoiden kautta. Ne edistävät sopeutumistamme ympäristöön, jossa elämme. 18
Tarinointi on ihmisen alkuperäinen tapa viestiä toisten ihmisten kanssa. Tarinat ovat merkityksiä ja tunnetta. Perinteisissä tarinoissa on alku, keskikohta ja loppu. Tarinoiden avulla korostamme sitä, mikä kohtaamissamme tilanteissa tuntuu kertomisen arvoiselta ja merkitykselliseltä. Tarinat luovat illuusion siitä, että irrallisilla asioilla, kokemuksilla ja tapahtumilla olisi keskenään jonkinlainen syy-seuraussuhde. Tarinoiden avulla sijoitamme itsemme tiettyyn aikaan ja paikkaan. Ne kertovat, mistä tulemme, mitä olemme kokeneet ja keitä olemme. Ne välittävät arvoja ja uskomuksia, jotka vaikuttavat käyttäytymiseemme. Ihminen kertoo, ehkä huomaamattaankin, myös itselleen tarinaa itsestään, mutta sen kirjoittamiseen ovat vaikuttaneet monet tapahtumat ja muut ihmiset. Kuten eräs viisas mies totesi: samasta todellisuudesta voi kertoa useita tositarinoita, joista yksikään ei ole sama asia kuin todellisuus. Toiset tarinat miellyttävät meitä enemmän kuin toiset. On kuin mielemme kantaisi mukanaan tiettyjä tutulta tuntuvia tarinallisia muotoja. Sen mukaan, millaista tarinaa ajattelemme juuri nyt elävämme, mennyt ja tulevakin ovat tietyn tulkinnan saaneina läsnä juuri nyt, tässä hetkessä. Meillä on jokaisella itseä koskevat uskomuksemme, jotka ovat yhdenmukaisia valintojamme ohjaavien tarinoiden kanssa. Pidämme totuuksina monia uskomuksia ja tarinoita, jotka sijaitsevat jonkinlaisessa ”faktat”-kansiossa aivoissamme. Emme edes päädy kyseenalaistamaan niitä, sillä ne näyttäytyvät meille selvinä totuuksina. ”Olen maailman paras. Sanoin niin jo ennen kuin olin. Ajattelin, että jos sanoisin niin riittävän usein, maailma uskoisi.” (Muhammad Ali) 19
Nyrkkeilijä Muhammad Ali oli monien mielestä yksi kaikkien aikojen parhaista urheilijoista. Tuliko hänestä maailman paras, koska hän uskoi niin? Meillä jokaisella on uskomuksia. Osa niistä on meille hyödyllisiä, osa haitallisia ja valintojamme rajoittavia. Eräs tarina kertoo miehestä, joka uskoi olevansa kuollut. Hän lopetti syömisen ja juomisen, sillä eiväthän kuolleet tarvitse ravintoa. Lääkäri teki kaikkensa todistaakseen, että mies oli edelleen elossa pelastaakseen tämän hengen. Lopulta hän keksi kysyä mieheltä, vuotaako kuolleesta ihmisestä verta. Potilas pohti hetken, ja tokaisi sitten, että ei. ”Siinä tapauksessa voimme pistää sormeesi pienen reiän, jotta näemme oletko kuollut” lääkäri ehdotti, ja mies suostui. Kun sormenpäähän ilmestyi veripisara, lääkäri ehti jo huokaista helpotuksesta. Mutta silloin potilas totesi: ”Näköjään kuolleetkin vuotavat verta!” Tarina osoittaa sen, miten sitkeästi pidämme oman elämämme tarinoita yllä. Tarinoista tulee tapoja tehdä tilanteet itselleen turvalliseksi. Usein kerromme suuren osan tarinoista etukäteen. Lauseet kuten ”ei se kuitenkaan suostu” tai ”enpä usko, että ostoskärryt voi palauttaa infotiskin viereen” ohjaavat käytöstämme ja torpedoivat halun edes kokeilla toisin toimimista. Tavallinen päivä täyttyy erilaisista rutiineista. Nousemme sängystä, valmistamme aamupalaa, luemme kenties aamun lehden tai pääotsikot älypuhelimestamme, lähdemme töihin. Emme siedä epätietoisuutta, äkillisiä muutoksia, yksinoloa, keskeneräisyyttä tai epäonnistumista. Ihmiskunnan joskus pelastanut suunnitteluvaisto on kääntymässä meitä vastaan. Joillekin meistä se on ainoa tapa elää. Suunnittelemme silloinkin, kun pitäisi toimia. Teemme 20
listoja, murehdimme tai teoretisoimme loputtomasti, vaikka pitäisi tehdä ratkaisuja. Valitsemme turvallisuuden aina ja kaikkialla. Olemme menettäneet kyvyn katsoa jokaista päivää tuorein silmin. Olemme menettäneet taidon toimia oman mukavuusalueen ulkopuolella. Tämä hetki ei toistu enää koskaan. Niinpä on syytä valita, suoritatko rutiinit puolinukuksissa vai heräätkö omaan elämääsi – teetkö asioita vaikka edes hieman eri tavalla tästä hetkestä eteenpäin. Ding! Elämä on improvisointia Improvisoinnin vaikutuksia ei ole tietojeni mukaan vielä suoraan tutkittu missään laboratoriossa. Silti sadat sitä kokeilleet ja harjoittaneet ihmiset ovat saaneet huomata, että improvisoinnin harjoittelu on vaikuttanut myönteisellä tavalla heidän elämäänsä. Uskon improvisoinnin voimaan, koska elän sitä todeksi omassa elämässäni joka päivä. Sinä olet oman elämäsi suuri improvisoija, jolla on jo kaikki tarvittava mukanaan. Sinulla on tietoja, taitoja ja kykyjä sekä valtava määrä voimavaroja. On aika tulla niistä tietoiseksi ja ottaa ne käyttöön. Joten kun kirjan aikana puhun improvisoinnista ja siihen liittyvistä taidoista, vien huomiosi asioihin, joita jo teet tiedostamatta ja joita voit kehittää edelleen. ”Hienoja tarinoita tapahtuu sille, joka osaa kertoa niitä.” (Ira Glass) Improvisointi on tarinan tuottamisen ja muuttamisen taidetta. Se opettaa ottamaan vastuun omasta elämästä, lopet21
tamaan syyllisten etsimisen ja parjaamisen, päästämään irti katkeruutta aiheuttaneista tarinoista ja valitsemaan toisin. Silloin voi kiivetä korkealle kalliolle, kääntää kasvonsa aurinkoon, avata kätensä levälleen ja huutaa niin että koko maailma kuulee: ”on niin hyvä olla juuri minä, eikä kukaan muu!” Millaisen tarinan sinä haluat elää todeksi?
Kirjan rakenteesta Asiakkaani toivoo, että hän oppisi jotakin uutta, kehittäisi ammattitaitoaan ja saisi uusia työkaluja - kunhan mitään ei tarvitse muuttaa. Vähiten itseään. Aikaa tavoitteen saavuttamiseen enintään 6 tuntia. Jos epäonnistun kouluttajana, minun on oltava valmis ottamaan vastaan vähintään 1 tunnin mittainen kiukuttelu. Niin, kunpa kaikki kävisi kuin sormia napsauttamalla. LÄMMITTELYHARJOITUS: ITSEKURIA JA PÄÄTTÄVÄISYYTTÄ 1. Päätä napsuttaa molempien käsien sormilla samanaikaisesti yhteensä 50 kertaa. Ja sitten tee se. Huomaa, miten hyvältä tuntuu, kun tekee sen mitä päättää tehdä.
Kannattaa kokeilla tätä ja muitakin kirjassa esitettyjä harjoituksia. Sillä tavoin saat eniten irti tästä opuksesta. Samalla tavalla kuin tartuit edelliseen haasteeseen, pureudut improvisoinnin ihmeelliseen maailmaan. Kaikki alkaa siitä, että tiedostat yhä tarkemmin, millaiset asiat vaikuttavat mihinkin. Sen jälkeen sinulle tarjoutuu mahdollisuus tunnistaa, minkä keskellä elät, miten toimit missäkin tilanteessa ja millaisia valintoja teet. 22
Olen nimennyt kunkin harjoituksen napsautukseksi (myöhemmin Naps!) muistuttaakseni sinua, että lopulta kukin haaste on kuin äskeinen sormien napsuttelu. Päätät napsautella – ja sitten teet sen. Yksi napsautus kerrallaan. Tämä kirja avaa sinulle sanastoa, jonka avulla on mahdollista ymmärtää, miten kasvotusten tapahtuvat vuorovaikutustilanteet saa toimiviksi, miten uusia ideoita on mahdollista synnyttää tai miten työyhteisön ilmapiiriä on mahdollista kohottaa. Tämä kirja on tehty, jotta • tiedostaisit ja tunnistaisit hetket, joissa improvisointi on mukana • huomaisit, millaisia valintoja teet ja sen miten ne vaikuttavat • tulisit tietoiseksi tavoista, joilla voit kasvaa itsesi kokoiseksi ja elää juuri sellaista elämää jota haluatkin elää. Joka hetki. Tämän kirjan harjoitukset kannattaa tehdä monta kertaa. Joistakin harjoituksista esitellään useampi versio. Valitse niistä se, joka palvelee sinua juuri sillä hetkellä parhaiten. Tee harjoitus, vaikka se tuntuisi tylsältä, vaikealta, vastenmieliseltä, turhalta tai typerältä. Jokainen kokemus on arvokas tiedonlähde. LÄMMITTELYHARJOITUS: MUKAVUUSALUEEN RAJOJEN TUNNUSTELUA Voit tehdä jonkin näistä nyt heti: • Käännä kirjaa kaksi kertaa myötäpäivään. • Sulje kirja hetkeksi ja hengitä kolme kertaa sisään ja ulos. 23
• Sulje silmäsi ja katso silmäluomiesi sisäpinnalle piirtyviä kuvioita.
Huomaa, ettei edellisen harjoituksen tekemiseen mene kuin hetki. Pienikin tuntuma siitä, mitä mielessäsi ja kehossasi alkaa tapahtua, riittää. Kokemusta ei tarvitse ryhtyä analysoimaan. Tee vain havaintoja siitä, mitä tapahtuu. Kun tulet tietoiseksi käsillä olevasta hetkestä ja mahdollisuuksistasi vaikuttaa siihen, avaat oven improvisoinnille. Tavoitteena on lisätä ymmärrystäsi ja luottamustasi improvisointiin ja kehittää taitojasi oman elämäsi improvisoijana. Improvisoinnissa on kolme lähtökohtaa. Ne muodostavat tämän kirjan pääluvut: Osa 1: On kyse sinusta Osa 2: On kyse ihmissuhteista Osa 3: On kyse tasapainosta Pääluvut jakautuvat alalukuihin, joiden otsikot mukailevat teatteri-improvisaation parista tuttuja pääperiaatteita. Osa 1. Hyväksyn. En tyrmää Moka on lahja En tiedä mihin olen menossa. Tiedän vain mistä tulen Elän käsikirjoittamatta Osa 2. Keskityn, ja pidän keskittymistäni yllä Autan kaveria näyttämään hyvältä 24
Vaikutun Kun epäilen, rikon rutiinin Osa 3. Vähemmän puhetta, enemmän tekoja Olen keskiverto Unohdan kaikki säännöt Nämä improvisoinnin ohjenuorat voi kiteyttää kolmeen H-kirjaimeen: • Huomioi • Hyväksy • Heittäydy Aion ylistää näitä ohjeita, mutta käännän esiin myös kolikon toisen puolen. Pyrin hälventämään improvisointiin liittyviä virheellisiä uskomuksia ja madaltamaan kynnystä kehittää itseäsi oman elämäsi parhaaksi improvisoijaksi.
Säännöt eivät opeta ketään improvisoimaan paremmin Vaikka säännöt eivät opeta ketään improvisoimaan paremmin, ne antavat käsityksen siitä, mistä on kyse. Tarvitsemme improvisoinnin ohjenuoria selkeyttääksemme omaa ajatteluamme. Pilkomme käsitteiden avulla havaintojamme osiin, otamme ne haltuun ja tulemme niistä tietoiseksi. Säännöt luovat illuusion siitä, että eliminoimalla kaiken, mikä ei toimi, hyvä ilmestyy ja tulee todeksi taianomaisesti. Sama illuusio näyttäytyy arjen keskellä, omassa elämässä. Säännöt eivät toimi näin. 25