SAMMUVA VALO



Tätä teosta ovat tukeneet
Taiteen edistämiskeskus ja Suomen kulttuurirahasto.
1. painos
Graa nen suunnittelu: Miila Westin
Painatus: Jelgavas Tipogrā ja, Latvia 2025
Kustantamo S&S, Helsinki kustantamo.sets.
© Miila Westin 2025

ISBN 978-951-52-6470-1








SAMMUVA VALO




Esinäytös









Kiitos.



Mutta varkaus on nyt sovitettu.
Hyvä.
Ylläsi on loitsu. Hyyyvin vanha ja väkevä.

Maahisen ryökäle vei tämän minulta emännälleen.
Ja Louhi käytti väkeäni loitsuihinsa.

Voisin auttaa sinua...
Mutta se olisi helppo nostaa harteiltasi.


Mitä tarkoitat?
Kuvitteletko, että olen tarpeeksi tyhmä tehdäkseni sopimuksen kanssasi?


En pyytäisi paljoa vastineeksi. Sinähän autoit minua jo palauttamalla luuni.

Pieni pala vain, kenties silmä...


...tai muutama sormi...






Äiti, mitä sinä oikein teet?

Odota...!


Maahismuori pyysi pitämään sinua silmällä, niin pidetään nyt sitten.



Millaista loitsua sinä oikein valmistelet?








Näky













Löytyipä paljon suppilovahveroita.

Pari lampaankääpääkin! Minä tykkään niistä kaikkein eniten.


Muistatko unestani Otson, sen maahisystäväni? Maahiset uskovat, että Louhi aikoo pimentää auringon!

Mummo arvaa mitä? Minä näin kuukausi sitten sinut unessani.

Tiedän, Eevi. Olisikin korkea aika puhua siitä.
Tuntuikin, että jotain outoa on ollut meneillään.

Me aiomme mennä Lintukotoon pyytämään Ukko ylijumalalta apua.


Me? Eevi, sinun ei pitäisi sotkeutua maahisten asioihin.

Oletko sinä koskaan käynyt Ylisessä? Tai siis Lintukodossa.

Herranen aika, en todellakaan. Eevi minä en ole väkevä enkä osaa kuin muutamia loitsuja, jotka isäni minulle opetti.
Ja nekään eivät yleensä toimi kunnolla.

Kun pääsin uneesi, pystyin karkottamaan ajattaran. Sen takia Louhen yhteys uneesi katkesi, ja hänen piti häipyä.

Hän on Tuonelan valtiatar, kuten tiedät. Mutta sanotaan, että Louhen piti alun perin olla myös yksi voimakkaista luonnottarista, pimeyden luonnotar.

Mutta minun unessani sinä pystyit häätämään Louhen!

Mutta en minä Louhelle itselleen mahtaisi mitään.

En ole varma pitääkö se paikkansa, mutta niin kerrotaan.


En


Tietysti! Hänen nimensä on Päivätär.
Onko sitten olemassa myös valon luonnotar?


He ovat myös mehiläisten lajinhaltijoita.


Mummo, tuota...
Ja hänellä on sisko, Kuutar. He kutovat lankoja auringon ja kuun säteistä.
Hukkasin sen sinulta saamani riipuksen. Anteeksi.




Mitä tapahtui?



Vai sillä lailla. Etkö ole vihainen?
Millaisia asioita?

Näin ja haistoin kaikenlaisia olentoja. Ja nyt näen jopa maailmanpuun!
Louhi tuli minun uneeni uudestaan.
Ja varasti riipuksen minun nukkuessani! Sitten hän taikoi minut uppeluksiin, mutta Otso herätti minut.

Sinulleko? hyvän tähden, en suinkaan! Kun annoit korun minulle, aloin nähdä asioita. Olen vain huolissani.

Tavallaan minusta tuntuu kuin koru olisi yhä mukanani.
























Ai kamala! Kaatuipa se läheltä.

Tule, juostaan!
Syysmyrskyt voivat olla joskus hurjiakin, mutta yleensä joki kyllä tulvii vain keväisin.


Mummo?

Onko tuo lunta? Herttinen sentään, nyt jo?


Tämä ei ole mikään tavallinen syysmyrsky.
Menen keittämään meille teetä.

Kun kesällä sain riipuksen mummolta, ensin näin haltiat metsässä.


Vaihda sinäkin kuivaa yllesi.

Sitten pystyin haistamaan menninkäiset.

Elokuussa kutsuin Otson uneeni. Ja sitten pystyin näkemään maailmanpuun.
Menetin korun, mutta silti aavistin äsken, että mummo oli vaarassa.

Kuinka minä arvasin sen puun kaatuvan?

Luulen, että riipus vaikuttaa minuun edelleen. ?
Ägräs!?





Onneksi minun jalkani yltävät vielä pohjaan.

Olen tulossa!
Miten sinä olet tänne tulvaveteen joutunut?






Otso!¨ viimeinkin!


Tiesitkö sinä, että taloissa on ovetkin?
Kaikki kaalit ja juurekset jäivät tulvavesien alle. Se varmaankin suree niitä.
Hei Eevi!
Huh, ehdin jo pelästyä, että virta vei Ägräksen mukanaan.


Ja mikä kumma ägrästä vaivaa?

Entä
Lintukoto? Joko me pian lähdemme sinne?

Jep! Keksimme
Pihlan ja Nimettömän kanssa suunnitelman, kuunteles tätä!
Tiedän kyllä.


Jakoaika alkaa huomenna ja henget lähtevät liikkeelle. Silloin Louhi aloittaa loitsun, jolla hän pimentää auringon. Kun kaikki jäätyy, Louhesta tulee Keskisenkin hallitsija.

Siksi meidän täytyy päästä Lintukotoon tapaamaan Ukkoa. Hän on ainoa, joka kykenee pysäyttämään Louhen aikeet.

Mutta Ukko ei välttämättä usko meitä. Siksi haemme SÄmpsän mukaamme vakuuttamaan Ukon. Louhihan kaappasi Sämpsän kesällä! Pihla lähti jo noutamaan Sämpsää luodoltaan.



Kun Sämpsä on mukana, meidän täytyy löytää lovi Lintukotoon. Ongelmallista on vain se, että se vaihtaa alati paikkaa.
Siksi sinä ja minä lähdemme karhujen lajinhaltijan, Hongottaren puheille. Hän tietää, missä lovi kulloinkin sijaitsee.





Sitten Ukko pysäyttää Louhen loitsun, ja lähettää hänet takaisin Tuonelaan.


Ja näin pääsemme kaikki yhdessä Lintukotoon Ukon puheille!


Hmm, mitäköhän unohdin?
Ai niin, lintukotolaiset! Siskoni varoitti, että he säikähtävät meitä pahanpäiväisesti.
Siihen me tarvitsemme ne valeasut. Ennätitkö tehdä ne?

Joo!

Oho! Tosi hienoja!


Kiitos!
Lähdemmekö siis heti?

Pakkasin reppuni valmiiksi jo monta päivää sitten.



Tein Pihlalle ja Nimettömällekin omat naamiot.
Entä Ägräs? tuletko sinäkin?

Se tuppautui mukaani, kun sanoin lähteväni hakemaan sinua.
Ja nyt se taisi vilustua, joten jätetään se tänne toipumaan.
Hei!
Tulet siis mukaan? selvä peli. Sitten mentiin!
Mitä, tulitko sinä veneellä?


En, tämä oli tuolla mummosi laiturissa.

Pihla on varmasti jo löytänyt Sämpsän ja törmäämme heihin pian.

Sillä välin Pihla etsii Sämpsää.

Olen varma, että näitä luotoja muori tarkoitti.

Mutta missä ihmeessä Sämpsä oikein on?










tuolla!


Ääh!
Sämpsä on nukahtanut jo talviunilleen! saankohan häntä enää hereille?




Kas, maahistyttö. Sinua juuri etsinkin!



Sitäpaitsi, mitä saisinkaan aikaan KAHDELLA riipuksella...?


Kuulehan.
Menninkäiseni saivat selville, mitä te suunnittelette. Ja katsos kun minun kannaltani olisi parempi, että te ette herätä Sämpsää.
Saati lähde Lintukotoon ja usuta Ukkoa riesakseni.
Pysy loitolla!




Tiesin riipukset väkeviksi, mutta yllätyin silti, kuinka paljon taikuutta niissä on.







Voin näyttää, jos haluat.






Kas niin. Nyt kaikki alkaakin olla valmista.




Hetkinen, miksi edes piileskelen? Eihän äiti näe minua.
