26
INES 1918
tuli mikä tuli, teen lopun epätietoisuudestani saman illan konventissa. Ja niin minä tein. Tönne ei välitä enää Elsestä. Kun konventtilehteä luettiin ääneen, hän tuijotti minua, ja kun Ester hiukan myöhemmin soitti Sibeliuksen nocturnen, katsoimme äkkiä hievahtamatta toisiimme ja meistä tuntui, että siinä samassa kaikki oli selvää välillämme. Kun me 11 tienoin illalla kävelimme kotiin ja puhuin Tönnen kanssa, hän oli aivan eri mies kuin vielä muutama tunti aikaisemmin. Hän oli taas iloinen ja hilpeä, ja raskas tunnelma, joka oli vallinnut välillämme paluuni jälkeen, oli kuin poispuhallettu.
Anita sekä luottaa että ei luota huonetoveriinsa Medinaan. Toisaalta hän uskoo Medinan puheisiin, toisaalta hän ei paljasta tälle todellisia tunteitaan. Ja Tönneen, jonka kanssa hänen kannattaisi keskustella kunnolla, hän vain luo katseita uskoen voivansa sillä tavoin pitää Tönnen itsellään. Huhtikuun 30. päivänä 1915 Anita juhlii kuudettatoista syntymäpäiväänsä. »16 vuotta! Se kuulostaa niin ihmeelliseltä!» hän kirjoittaa ja jatkaa: »Niin loputtoman pitkä rivi vuosia takanapäin.» Hän kirjoittaa, että nyt kuusitoistavuotiaana hän tuntee olevansa kypsä ja vanhempi ja että se liittyy Tönneen. »Vuosi on ollut elämäni onnellisimpia.» Tunteet ailahtelevat. Kuluu vain viisi päivää, ja kaikki on ohi Tönnen kanssa eikä mikään ole enää entisellään. Toukokuun alussa pidetyssä juhlassa Medina, joka tuntuu olevan perillä ystävien välisistä suhteista, paljastaa Tönnen pitävän Elsestä. Samana iltana Tönne ja Else kävelevät ulkona myöhäiseen yöhön. Anita on petetty kaksinkertaisesti. Hän on ystävänsä ja rakkaan Tönnensä pettämä. Hän kirjoittaa päiväkirjaansa toukokuun 6. päivänä: Nyt kaikki on ohi – lopullisesti – Tönnen ja minun välillä. Hän on ihastunut Elseen […] Aion elää villiä elämää, humuta kaikkien poikien kanssa, tehdä kaikenlaisia tyhmyyksiä näyttääkseni