{ Kellari
taanotetuksi Turun maaherrantalossa 16. elokuuta Herran vuonna 1796, kello 1 iltapäivällä. Avustajien laatiman ranskankielisen arkin näytti kuningas allekirjoittaneen omakätisesti. Korkeat, pystyssä seisovat kirjaimet oli piirretty nostamatta sulkaa paperista Gustafin ja Adolphin välissä. H-kirjain päättyi pyörylöihin, joiden jälkeen sulan kärki oli kulkenut takaisin vasemmalle alleviivaten kuninkaan nimen. Tarkoitus oli ehkä ollut viestiä voimasta ja päättäväisyydestä, mutta viiva oli jäänyt hieman liian lyhyeksi ja osoitti alaviistoon. Wennehielmin pohtiessa mitä nimikirjoitus mahtoi kertoa kuninkaan luonteesta, pyyhälsi mamselli Mannelin saliin päivittelemään. ”Luutnantin pitäisi kyllä paremmin harkita, ennen kuin kutsuu kotiinsa vapaaherroja ja kenraaleja. Minun maineeni menee täysin pilalle, kun tänne yllättäen saapuu vallasväkeä. Ilman tarjoilua joutuivat herrat upseerit poistumaan. Tämä on kyllä todellinen skandaali. Seuraavaksi luutnantti pyytää tänne kuninkaan eikä muista kertoa minulle etukäteen.” Tällä kertaa Wennehielm ei yrittänyt puolustautua mamsellin syytöksiltä, koska arvasi, miten vaientaisi tämän. ”En ole kutsunut kuningasta tänne, mutta hänen ylhäisyytensä on henkilökohtaisesti pyytänyt minua saapumaan luokseen huomenna iltapäivällä. Mamselli loihtinee esiin vanhan juhlapukuni”, Wennehielm pamautti nauttien taloudenhoitajansa tyrmistyneestä ilmeestä. Jos kenraalin vierailusta ei muuta hyvää koituisi, niin Kaisa-mamsellin jääminen sanattomaksi oli jo palkkio sinänsä.
32