Vakkamäen tila

Semex Finland tiedotuslehti

Vakkamäen tilalla lehmien mukavuus on ykkösasia

Kauniilla mäellä Vihdin

Otalammen kylässä Uudellamaalla sijaitsee perinteikäs Vakkamäen tila. Tilan historiasta tiedetään, että se on ollut ratsutilana Ruotsin vallan aikaan 1600-luvulla. Venäjän vallan aikaan tilan historia on pimennossa. Suvussa tila on ollut vuodesta 1887, ja eläinlääkäri Johanna Vakkamäki luotsaa tilaa jo viidennessä sukupolvessa puolisonsa Juho Ruuhijärven kanssa. Tilan omistajaksi Johanna ryhtyi sukupolvenvaihdoksen myötä vuonna 2018.

Vanha navetta on nykyinen nuorkarja- ja umpilehmänavetta, jonka rakennusvuosi on 1928. Siihen tehtiin laajennus vuonna 2004. Rakennusta peruskorjattiin vasikoille ja umpilehmille vuonna 2021. Vanhassa navetassa on ollut lypsäviä enimmillään noin 60. Nykyinen karja on saanut alkunsa Johannan isoisän, Paavo Vakkamäen, ostettua Suontaan kartanon huutokaupasta kolme ayrshirelehmää

vuonna 1928. Samoihin aikoihin, vuonna 1932, tilalla liityttiin tuotosseurantaan. Paavo on kunnioitettavassa 96 vuoden iässä ja asuu Vakkamäessä edelleen. Paavo on aina ollut kova karjamies ja teki alusta alkaen tarkkaa jalostustyötä. Omia sonneja ei käytetty, vaan lehmille valittiin astutussonneiksi seudun parhaimmat sonnit. Kun keinosiemennystoiminta rantautui Suomeen 50-luvulla, Paavo Vakkamäki liittyi siihen heti. Friisiläissonnit herättivät mielenkiinnon 1970-luvulla ja pian siemennettiin ensimmäiset Vakkamäen lehmät friisiläissonneilla. Ensimmäinen puhdasrotuinen friisiläislehmä Vakkamäessä oli nimeltään Oikku ja se syntyi vuonna 1983. Isänä sillä oli Lusi-Kottilan Elvis. Näin oli saanut alkunsa Vakkamäen holsteinkarja. Karjaa Vakkamäkeen ei ole ostettu 1950-luvun jälkeen, joten suvut tunnetaan aivan alusta alkaen.

Alkionsiirtotoimintaankin lähdettiin mukaan varhain. Ensimmäiset alkionhuuhtelut Vakkamäessä tehtiin 90-luvulla. Astutussonneja parhaista suvuista on myyty Vakkamäestä lukuisiin karjoihin. Semexin sonnit ovat olleet käytössä 1990-luvun lopulta, jolloin ensimmäiset tuotiin Suomeen. Kanadan matkan myötä Johanna on ostanut tuontialkioita eri yhdistelmistä. Näistä on karjassa kolmea eri sukua, joista vanhimmat lehmät ovat jo 50-tonnareita.

Uuden pihaton rakentamiseen lähdettiin lehmien hyvinvointi edellä. Johanna oli ulkomaanmatkoillaan nähnyt monta hiekkaparsinavettaa ja oivaltanut, että näissä lehmien mukavuus oli paras mahdollinen. Suunnitteluun käytettiin runsaasti aikaa ja konsultaatiossa käytettiin sekä kotimaista että kanadalaista ja amerikkalaista osaamista. Vihti sijaitsee Lohjanharjun kupeessa, joten sopivan hiekan saatavuus ai-

Johanna Vakkamäki ja EX90- luokitettu, neljä kertaa poikinut Vakkamäen Marabella (i. Doorman), jonka paras 305 pv on 13 356 EKM. Kuva Heidi Savander

van läheltä oli merkittävä tekijä päätöksenteossa. Lannanpoisto ja hiekkalietteen jatkokäsittely mietittiin erityisen tarkkaan läpi, sillä siitä ei Suomessa vielä ole paljon kokemusta. Uuden robottipihaton käyttöönotto oli helmikuussa 2019, jonka myötä lypsyn hoiti kaksi robottia. Varaus oli kolmannelle robotille, joka otettiin käyttöön tammikuussa 2021.

Syvissä hiekkaparsissa peti muotoutuu lehmän kehon ja liikkeiden mukaan, eikä pehmeän alustan ansiosta hiertymiä pääse syntymään. Kun makuumukavuus on paras mahdollinen, on lehmän lepoaika maksimoitu, ja samalla myös sorkat ja jalat saavat lepoa. Parsipeti ei ole milloinkaan liukas.

Parren hiekka kuivattaa sorkat tehokkaasti ja hiekkaa kulkeutuu sorkkien mukana myös käytäville vähentäen liukkautta lehmien kulkiessa. Samalla hiekka kuluttaa sorkkaa luonnollisella tavalla. Lanta poistetaan käytäviltä V-raapoilla. Poikkikuilussa oleva raappa vie lannan ensimmäiseen lietesäiliöön, johon hiekka saostetaan, ja viereiseen toiseen säiliöön pumpataan neste. Nesteliete levitetään vetoletkulevityksellä ja hiekka poistetaan lietesäiliöstä kaivurin avulla.

Verhoseinät ovat kokonaan avattavat alas asti, joten raikasta ilmaa kiertää navetassa runsaasti ja kesähelteillä lisäapua saadaan suurista tuulettimista. Ruokintapöydän ja ruokintakäytävän korkeusero on tavallista pienempi, sillä Johanna on lukenut tutkimuksia, joissa on todettu oikean syömisasennon vaikuttavat lehmän syljen eritykseen ja sitä kautta ehkäisevän ruuansulatusongelmia. Appeessa on säi-

Harava on kätevä työkalu hiekkaparsien puhdistuksessa. Kuva Heidi Savander

3

Semex Finland tiedotuslehti

Kuvassa neljä kertaa poikinut Vakkamäen Muisti (Doorman – Ashlar), jonka paras 305 pv on 16 042 EKM.

Kuvassa kaksi kertaa poikinut Vakkamäen Gipsy Oho Oygy (Loverman – Let It Snow), jonka 2. 305 pv tuotos oli 14 463 EKM.

Alas asti avattavat verhoseinät tuovat navettaan runsaasti raikasta ilmaa. Kuva Heidi Savander

lörehua, vilja-maissiseosta, rypsiä ja kivennäiset. Robotilta lehmät saavat puolitiivistettä sekä vilja-maissiseosta.

Tänä päivänä Vakkamäessä lypsää noin 170 lehmää. Lehmistä noin 150 on holsteinrotua, ayrshirerotuisia on noin 20 ja suomenkarjaa 3. Viljelyssä peltoa on tällä hetkellä noin 250 hehtaaria, josta 120 hehtaaria on omaa. Metsää on noin 100 hehtaaria. Tilalla on töissä kaksi vakituista työntekijää: Antti Lehtonen, joka on ollut tilalla töissä jo vuosia ja Riikka Niemi, joka jäi harjoittelun jälkeen tilalle töihin reilu vuosi sitten. Tarvittaessa töissä on kiireapulaisia ja harjoittelijoita. Johanna tekee tilan töiden ohella myös eläinlääkäripraktiikkaa lähialueen maitotiloilla. Johannan äiti Mirja on suurena apuna karjanhoitotöissä. Pariskunnan Aino-tytär on syntynyt vuonna 2012. Vakkamäen tilan päärakennuksessa asuukin neljä sukupolvea.

Rakenne ja kestävyys ovat pitkään olleet tärkeimpiä tekijöitä jalostusvalinnoissa, ja rakenneluokituksella onkin Vakkamäessä pitkät perinteet. Kanadalaisen luokitusjärjestelmän mukainen luokitus on tehty vuosittain. Melkoinen huipennus ja kunnianosoitus monen sukupolven jalostustyölle saatiin viime syksyn luokituksessa,

Vakamäen tilan tunnuslukuja

• Karjassa lehmiä 176 (helmikuu 2022)

• Karjan EKM 11 970 kg, rasva 4,04, valkuainen 3,50

• Holstein 151 lehmää: EKM 12 285 - 4,01 - 3,48

• Ayrshire 21 lehmää: EKM 10 956 - 4,28 - 3,66

• Keskipoikimakerta 2,9

kun Semex Finlandin rakenneluokittaja Heikki Vanhatalo arvosteli Marabella-lehmän Excellent 90-rakennepisteillä. Marabellan isä on Val- Bisson Doorman ja sen paras kausi on kolmas: EKM 13 356 - 4,42 - 3,84. Sekä Marabellan emä että emänemä olivat 50-tonnareita. Marabella itse on tehnyt kolme lehmävasikkaa ja sen suku on karjassa vahvasti edustettuna. Tällä hetkellä Vakkamäen karjassa on 37 lehmää, joiden tuotos ylittää 50 tonnia. Korkein elinikäistuotos tällä hetkellä on Vakkamäen Imperialla (isä Ladino-Park Talent) ollen 93 944 kiloa. Lehmien hyvästä kestävyydestä kertoo myös se, että mittavasta laajennuksesta huolimatta keskipoikimakerta on peräti 2,9 ja jalostuseläimiä on riittänyt hyvin myös myyntiin. ¬

Heidi Savander

4

Kuvassa ensikko Vakkamäen Bormio (Living – Doorman), jonka ensimmäinen 305 pv tuotos oli 12 055 EKM.

Neljä kertaa poikineen, tuontialkiosta syntyneen Fradon L Montreal Papoosen (Lavanguard – Stormatic) 3. 305 pv tuotos oli 11 424 EKM.