Tutkimustietoa

Kuva: Freepik

Kaikkien liikkuminen ei vähene nuoruudessa – eri suuntaisista liikkumisen poluista uutta tutkittua tietoa

JYVÄSKYLÄN YLIOPISTOSSA toteutetussa pitkittäistutkimuksessa löydettiin viisi erilaista liikkumisen muutosryhmää 15 ja 19 ikävuoden välillä. Aktiivisuuden säilyttäjät jatkoivat muita tyypillisemmin urheiluseuraharrastustaan nuorena aikuisena. Inaktiivisuuden säilyttäjät eivät yleensä kulkeneet koulu- ja työmatkoja itse aktiivisesti liikkuen.

Aikaisemmissa tutkimuksissa on huomattu, että nuorten liikkuminen vähenee iän myötä. Tämä keskiarvojen tarkasteluun perustuva tulos kuitenkin peittää alleen aktiivisuuden eri suuntaiset muutokset.

Tutkimusaineisto muodostui 254 nuoren liikemittausaineistosta ja kyselyvastauksista kahdelta mittauskerralta vuosilta 2013–2014 (n. 15-v.) ja 2017–2018 (n. 19-v.). Tutkimus erotteli nuoret ryhmiin liikkumisen muutoksen perusteella. Liikemittarilla mitattuna noin puolella nuorista aktivisuus säilyi ennallaan (aktiivisuuden säilyttäjät ja inaktiivisuuden säilyttäjät). Liikkumista vähentäviä osajoukkoja oli kahdenlaisia: korkealta lähtötasolta keskimääräiselle tasolle aktiivisuutta vähentävät ja keskimääräiseltä tasolta alhaiselle tasolle aktiivisuutta vähentävien ryhmät. Lisäksi pieni osa tutkituista lisäsi liikkumistaan jo ennestään korkealta lähtötasolta.

Nuoruuden ja aikuisuuden siirtymävaiheessa näyttää kaiken kaikkiaan olevan yleistä, ettei aiempi urheiluseuraharrastus enää jatku ja ettei koulumatkaliikkuminen vaihdu opiskelu- tai työmatkaliikkumiseksi. Nämä muutokset havaittiin noin kolmasosalla nuorista.

Ryhmien väliltä löytyi mielenkiintoisia eroja sen mukaan, millaisia muutoksia liikkumisen muodoissa tapahtui tutkitulla ajanjaksolla (15v–19v). Urheiluseuraharrastuksen jatkuminen 19-vuotiaaksi oli yhteydessä aktiivisuuden säilyttäjien ja lisääjien sekä aktiivisuutta korkealta tasolta keskimääräiselle tasolle vähentävien ryhmään kuulumiseen. Samalla myös urheiluseuraharrastuksen loppuminen selitti korkealta tasolta vähenevään aktiivisuusryhmään kuulumista.

Urheiluseuratoiminta tukee liikkumisen ylläpitoa ja ehkäisee aktiivisuuden vähenemistä. Urheiluseurassa harrastamisen tilalle onkin tärkeää löytää korvaavaa aktiivisuutta silloin, kun seuraharrastaminen loppuu.

Passiivisesti kuljetut koulu- ja työmatkat sekä urheiluseuraharrastuksen puuttuminen 15- ja 19-vuotiaana olivat yhteydessä vähäisenä säilyvään kokonaisaktiivisuuteen. Tässä inaktiivisuuden säilyttäjiksi nimetyssä ryhmässä myös koululiikuntaa raportoitiin 15-vuotiaana vähemmän, eli liikuntaa todennäköisesti valittiin harvoin valinnaisaineeksi. Lisäksi havaittiin, että heikko itsearvioitu terveydentila oli yhteydessä inaktiivisuuden säilyttäjien ryhmään kuulumiseen.

Vähän liikkuville jo erilaisten matkojen kulkeminen fyysisesti aktiivisella tavalla voisi tuottaa lisää terveyden kannalta hyödyllistä liikettä päiviin. Tärkeintä olisi löytää itselle mieluisa ja arkeen sopiva tapa liikkua. Myös yhteiskunta voi osaltaan tukea liikkumista säilyttämällä lähikouluja ja esimerkiksi huolehtimalla turvallisista kevyenliikenteenväylistä.

Alkuperäinen julkaisu: Aira T, Vasankari T, Heinonen OJ, Korpelainen R, Kotkajuuri J, Parkkari J, Savonen K, Uusitalo A, Valtonen M, Villberg J, Vähä-Ypyä H, Kokko SM. Physical activity from adolescence to young adulthood: patterns of change, and their associations with activity domains and sedentary time. International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity (2021) 18:85. https://doi.org/10.1186/ s12966-021-01130-x

Yhä useampi työikäinen on ylipainoinen

Kuva: Shutterstock

TERVEYDEN JA hyvinvoinnin laitoksen (THL) mukaan joka kolmannella työikäisellä naisella ja joka viidennellä miehellä paino on noussut vähintään viisi prosenttia viimeisen kolmen vuoden aikana. Perusasteen koulutuksen saaneilla miehillä painonnousu oli yleisempää kuin muissa koulutusryhmissä.

Työikäisistä 20–54-vuotiaista miehistä 65 prosenttia ja naisista 49 prosenttia oli painoindeksin mukaan ylipainoisia tai lihavia vuonna 2020 (painoindeksi vähintään 25 kg/m2). Vuonna 2018 ylipainoisia tai lihavia miehistä oli 59 prosenttia ja naisista 45 prosenttia. Ylipaino ja lihavuus oli yleisintä 55–74-vuotiailla, vaikka tässä ikäryhmässä ei havaittu muutosta ylipainoisten määrässä. Ikäryhmän miehistä 70 prosenttia ja naisista 63 prosenttia oli ylipainoisia tai lihavia vuonna 2020.

Lihavuuden ehkäisyyn on entistä tärkeämpää saada riittävästi resursseja, sillä lihavuus on yleistynyt jo pitkään. Koronaepidemia on voinut entisestään vauhdittaa huolestuttavaa kehityssuuntaa.

Työikäisillä elintavat ovat valtaosin pysyneet ennallaan vuosina 2017–2020. Havaitut muutokset ovat olleet monitahoisia. Muutoksia oli lähes yhtä paljon niin suotuisaan kuin epäsuotuisaan suuntaan terveyden näkökulmasta. Hyvää kehitystä havaittiin esimerkiksi työikäisten miesten lievästi vähentyneessä alkoholin riskikulutuksessa.

Seuraavaksi tutkimuksessa selvitetään, kasaantuvatko epäsuotuisat muutokset elintavoissa tiettyihin väestöryhmiin. Tiedon avulla terveyden edistämisen toimia voidaan kohdentaa tarkoituksenmukaisesti.

70 vuotta täyttäneistä neljänneksellä paino laski vähintään viisi prosenttia kolmessa vuodessa. Vajaat 15 prosenttia 70 vuotta täyttäneistä oli lopettanut säännöllisen vapaa-ajan liikunnan harrastamisen. Liikkumisen aloitti reilu viisi prosenttia ikääntyneistä.

Ikääntyneiden painonlasku voi kertoa riittämättömästä ravitsemuksesta ja vähentyneestä liikunnasta, joka on pienentänyt kehon lihasmäärää. Useimmilla iäkkäillä painon vakaana pitäminen on tärkeää toimintakyvyn ylläpitämiseksi.

Iän karttuminen voi osaltaan selittää esimerkiksi liikunnan vähentymistä, mutta myös koronaepidemia on saattanut kiihdyttää epäsuotuisaa kehitystä.

Tulokset perustuvat THL:n FinTerveys- ja FinSote-väestötutkimusten tuloksiin.

Tule-sairaudet aiheuttavat maataloudessa eniten työkyvyttömyyttä – työn keventämiseen uusia keinoja

TUKI- JA liikuntaelinsairaudet aiheuttavat maatalousyrittäjillä suhteellisesti enemmän työkyvyttömyyseläkkeitä kuin muilla työeläkevakuutetuilla (45 % vs. 34 %). Maataloustyössä riskitekijöitä ovat muun muassa työkoneiden aiheuttama kehotärinä ja kuormittavat työasennot. Maatalouden kuormitustekijöistä on tarjolla paljon tutkittua tietoa, ja työn keventämiseksi löytyy monia keinoja.

Maataloustyöhön liittyy useita tukija liikuntaelinsairauksien syntymiseen myötävaikuttavia tekijöitä, kuten traktorilla ajaminen, epätasaisella alustalla kävely, kyykistely ja kumara-kiertynyt työasento.

Euroopan työterveys- ja työturvallisuusviraston vuonna 2020 julkaiseman raportin mukaan maatalous on yksi aloista, joissa esiintyy erityisen paljon tule-sairauksia. Esimerkiksi 69 prosenttia työntekijöistä on raportoinut selkäkivuista.

Lisääntyneestä koneellistamisesta ja automaatiosta huolimatta esimerkiksi karja- ja puutarhatalous sisältää edelleen raskasta lihastyötä ja staattisia työasentoja.

Maatiloilla työskennellään ajettavilla työkoneilla, joiden aiheuttama kehotärinä on merkittävä tuki- ja liikuntaelinsairauksien riskitekijä. Kun valitaan ajoneuvoja työkäyttöön, kannattaisi aina arvioida kyseisen laitteen tärinäaltistusta ja -vaimennusta. Valitettavasti kehotärinätasoista on saatavissa niukasti tietoa.

Koska tärinää ei voida täysin poistaa, sen aiheuttamaa kuormitusta tulisi vähentää. Koneet ja laitteet tulisi pitää kunnossa ja kiinnittää huomiota työja ajotapaan. Lisäksi työtä kannattaisi organisoida esimerkiksi työvaiheita yhdistämällä sekä hyödyntämällä työkiertoa. Ylipäätään kannattaa välttää pitkään työskentelyä saman työtehtävän parissa.

Työnantajan velvollisuus on tehdä työn vaarojen selvitys ja arviointi, minkä avulla voidaan määrittää kuormittavimmat työasennot, liikkeet ja nostot. Lisäksi selvityksen perusteella voidaan miettiä, miten ylikuormitusta voidaan vähentää tai poistaa kokonaan.

Kun aluehallintovirastojen työsuojelun vastuualueet tekevät työsuojelutarkastuksia maatalouden työpaikoille, tuki- ja liikuntaelinsairauksien ennaltaehkäisyyn kiinnitetään erityisesti huomiota.

Lähtökohtana tulisi olla nostamisen välttäminen. Kantamisen sijaan voi hyödyntää kuljettimia tai rullakoita ja pohtia, ovatko kaikki siirrot tarpeellisia.

Maataloudessa on paljon toistotyötä, jolloin tärkeää olisi varmistaa työkierron lisäksi hyvä työasento. Toistotyössä tulisi arvioida esimerkiksi työtason korkeus, ja sen tulisi mielellään olla säädettävissä. Tuki- ja liikuntaelimistön kannalta on hyödyllistä, jos työtä tehdessä voi välillä vaihtaa puolta.

Maataloudessakin yleistyneessä istumatyössä tulisi pitää selkä suorana ja tukevasti kiinni selkänojassa niin, että luonnollinen notko säilyy eikä alaselkä pyöristy. Myös istuimen säädöt kannattaa tarkistaa.

Kädet koholla tehtävää työtä voisi helpottaa ulkoisten tukirankojen eli eksoskeletonien avulla myös puutarha-alalla ja maataloudessa. Muilta aloilta saatujen alustavien tulosten perusteella näyttää siltä, että ulkoisten tukirankojen avulla kuormitusta voitaisiin kohdistaa tasaisemmin olan, ylä- tai alaselän lihaksiin. Lisäksi mittauksissa on havaittua, että lihasten aktiivisuus eksoskeletonia käytettäessä on pienempi kuin ilman sitä. Toki maatalouden töissä eksoskeletoneja tulisi arvioida erikseen.

Lähde: Työterveyslaitos, Terveellinen työ 2020–2022 – Työn keventämisen keinot käyttöön -kampanja.