Pääkirjoitus

"Sote ja hyte" – miten käy sosiaali- ja terveysalan järjestöjen hyvinvointialueilla

Valtakunnalliset ja alueelliset sosiaali- ja terveysalan (sote) järjestöt ovat uuden edessä, kun vastuu hyvinvointia ja terveyttä edistävästä (hyte) toiminnasta jakautuu kuntien ja hyvinvointialueiden kesken vuoden 2023 alussa. Hyvinvointialueiden suunnitteluvaiheessa kolmannen sektorin tärkeyttä ja yhteistyön merkitystä hehkutettiin vahvasti. Paikallisten kolmannen sektorin toimijoiden, kuten potilas- ja vammaisyhdistysten, toimintaa pidettiin tärkeänä lisänä, koska niillä on paljon tietoa alueensa ihmisten tarpeista ja ne tarjoavat vertaistukea, neuvontaa sekä matalan kynnyksen osallistumismahdollisuuksia. Osa kolmannen sektorin toimijoista järjestää myös omahoitoa tukevaa toimintaa.

Organisoituminen hyte-alueilla on käynnistynyt, mutta monet asiat ovat vielä kesken. Kolmannen sektorin toimijat pohtivat, millaiseksi järjestöjen ja yhdistysten yhteistoimintarooli muodostuu hytetoiminnan rakenteissa, palveluissa ja muussa tuessa. Ilman järjestöjä moni ihminen jäisi vaille tarvitsemaansa tukea ja apua. Tällä hetkellä huolettaa erityisesti, jäävätkö yhdistykset hyte-alueiden organisoinnissa väliinputoajiksi. Järjestötoiminta ei ole hyte-alueiden omaa toimintaa, mutta yhteistyö järjestöjen ja yhdistysten kanssa tuo hoitoon potilasnäkökulman.

Yhdistysten toiminta toteutuu pääosin vapaaehtoisvoimin, vastikkeettomasti. Silti toiminnan organisointiin ja kehittämiseen tarvitaan resursseja, kuten julkisen sektorin avustuksia ja maksuttomia tiloja. Suurin huoli on turvata potilasjärjestöjen ja -yhdistysten toiminnan jatkuminen, koska vielä ei ole päätetty, kuuluvatko sote-järjestöt kuntaan jäävään hyte-toimintaan vai hyvinvointialueille siirtyvään osuuteen. Päätösten puuttuessa yhdistystoiminnan avustuskäytäntöjen tulevaisuus on epäselvää eikä tiedetä, avustavatko sekä kunnat että hyvinvointialueet järjestötoimintaa ja jääkö osa järjestöjen hytetyöstä jopa vaille avustuksia. Toinen huolenaihe on se, miten palveluketjut hyte-alueilla toimivat ja miten järjestöjen tuki saadaan kytkettyä osaksi hoitoja palveluketjuja.

Potilasjärjestöjen vakiintunut rooli sekä pysyvän rahoituksen ja toimintaedellytysten varmistaminen hyvinvointialueilla takaisi sen, että omahoitoa tukevaa vertaistukitoimintaa, yhdistysten järjestämää hyvinvointia tukevaa liikuntaa ja virkistystoimintaa sekä sopeutumisvalmennusta olisi riittävästi tarjolla sosiaali- ja terveydenhuollon sektorin palvelujen täydentämiseksi. Hyvinvointialueet siis hyötyisivät yhteistyöstä yhdistysten kanssa ja voisivat jopa ohjata potilaita/asiakkaita hoitoketjujen jatkumona mukaan paikallisten yhdistysten toimintaan.

Liikunnallista syyskauden alkua lukijoille!

Marjo Rinne, puheenjohtaja