Minä ja selkä

Veijo Vuorio: Työkkuntoon mutta ei kuntoon

KOKONAISUUS selän hoidossa ei näyttäisi olevan kenenkään hallinnassa. Pienen omaisuuden "tuhlaamalla", käymällä monen eri asiantuntijan hoidossa pystyy ehkä löytämään itselle sopivia apuja.

Vuosia olin selvinnyt selän kanssa oikeilla venytyksillä ja liikunnalla ja napsuttamalla lukot auki. Ihmettelin kuitenkin, miksi joudun jatkuvasti napsauttamaan fasettilukot auki pyöräyttämällä ylävartaloa. Kysyin asiaa monelta ja sain erilaisia vastauksia. Pari vuotta sitten minulle kerrottiin sen johtuvan jalkojen pituuserosta (lantion väärästä asennosta). Siitä alkoi pituuseron hoito. Pituusero kuitenkin aina palautui. Viimeisellä kerralla pituuseroa säädettiin niin, että ennen lyhyemmästä jalasta tuli pidempi. Siitä alkoi alamäki.

Ensin lukkiutui toinen polvi, joka kuitenkin poksahti uuteen asentoon ja toimi taas, mutta nilkka ei löytänyt uutta asentoa ja on nyt vihoitellut vuoden ajan. Muutamassa kuukaudessa selkä kipeytyi toimimattomaksi.

Terveyskeskuslääkärillä oli tarjota vain sairaslomaa ja vahvoja pillereitä, ei jatkotutkimusta. En ottanut kumpaakaan. Kävin useammassa hoidossa yksityisillä, mutta apua ei löytynyt.

Sitten törmäsin fysiatrian erikoislääkäriin, joka laittoi selän toimivaksi ensimmäisellä kerralla. Kävin vielä toisen kerran. Sain selkeät ohjeet paperilla, miten venytellä, voimistella ja mitä kohtia painella. Jokin ydinsyy oli mielestäni vielä selvittämättä, koska jouduin tekemään omahoitoja varsin paljon.

Kiropraktikko oli vielä kokeilematta ja olen siellä käynyt nyt kaksi kertaa ja vielä kerran ajattelin käydä. Siellä on tullut esiin asioita, joita kukaan aiemmin ei ole maininnut ja myös uusia liikkeitä.

Lantio olisi kiropraktikon mukaan nyt oikeassa asennossa. Toivoa avun löytymisestä on. Jos helpotusta ei löydy, teen vain sitä mitä pystyn tekemään.

1990-luvulla taistelin linja-autojen istuimien selkänojien selkää tuhoavasta muotoilusta. Ketään ei kiinnostanut asiani. Nykyään istuimissa on enemmän säätömahdollisuuksia mutta perusongelma muotoilussa on säilynyt. Sitä sitten korjataan monilla säädöillä. Selkänoja työntää yläselkää liian kumaraan ja päätuki päätä liian eteen. Toisaalta pitkäjalkaiselle ei riitä tilaa viedä istuinta riittävän taakse.

Välillä on tuntunut siltä että, kuten liikenteessä, todellisia ongelmia ei edes haluta ratkaista, koska se on monelle tulojen lähde. Sekava labyrintti avun hakeminen joka tapauksessa on.

Yhteiskunnan aiheuttama stressi yrittäjälle on saanut myös kehon oireilemaan ja jännittymään normaalia enemmän, mutta se on vasta viime vuosien tuotosta.

Kiropraktikolta ja yksityiseltä fysiatrian erikoislääkäriltä olen saanut parhaan avun ja myös parhaat neuvot omaehtoiseen kuntoutukseen, esimerkiksi uusia liikkeitä, joita en ole aiemmin tehnyt urheilun parissa. Urheilua olen harrastanut pienestä asti montaa lajia. Kilpalajini ovat olleet nyrkkeily, hiihto ja juoksu.

Jokin ydin niskan ja alaselän kivuissa on vielä selvittämättä, mitä kukaan ei ole keksinyt. Yhtenä esimerkkinä ovat nopeasti ilmestyvät fasettinivelien lukot, jotka johtuvat mielestäni pienten lihasten jännityksestä. En tosin tiedä mistä apua hakisin. Mielestäni syy löytyisi vain kuvantamalla, mutta julkisen puolen lääkäri ei ole halunnut antaa lähetettä jatkotutkimuksiin.

Alaselän pahinta aikaa ovat aamut ja niska kipeytyy puolessa tunnissa, kun joudun pitämään käsiä edessä, kuten pyörällä ajaessa tai tietokoneen näppäimistöllä.

Todellisen syyn tiedostaminen auttaisi mielestäni suhtautumaan asiaan oikein ja myös tiedon myötä voisin jättää pois turhat ja kalliit käynnit avuntarjoajien vastaanotoilla.

Kuva: Juhani Laurila