Jäykkää aamuähinää ja ronskia huumoria

Teksti: Pia Bilund

Aviopari Jouni Hynynen ja Mari Perankoski viihtyy hyvin yhdessä niin arjessa kuin työssä. Yhteiset liikuntaharrastukset vetreyttävät kroppaa ja pitävät selkäkivut kurissa.

Muusikko Jouni Hynysellä on ollut selkäkipuja vuodesta 1996. Selkää tutkittiin aikoinaan ja nikamaväleissä 4–5 todettiin välilevyn rappeuma.

– Hoitamaton paikka, turha leikata. Lääkäri sanoi, että koita vaan pärjätä, Jouni muistelee.

Mies söi jonkin aikaa kipulääkkeitä, mutta sitten vatsa alkoi reagoimaan niihin.

– Sittemmin en ole lääkkeitä syönyt. Olen koittanut jumpata kuntosalilla ja silloin tällöin venyttelen. Aktiivisempikin saisi olla, sillä liikunta auttaa.

Syy rappeumaan ei ole tiedossa. Jouni arvelee, että osansa voi olla sillä, että hän juoksi nuorena paljon kovalla asvaltilla. Selkäkipu iski päälle toden teolla töissä sattuneen välikohtauksen seurauksena.

– Olin silloin hommissa sairaalakoululla, jossa oli ns. ongelmalapsia ja jouduin kiinnipitotilanteeseen, kun piti yksi kaveri saada rauhoittumaan. Se eskaloitui niin, että jouduin ottamaan sen olkapäälle ja kantamaan jonkun kilometrin matkan. Oltiin palaamassa luistelukentältä ja siinä nahinassa tuli potku selkään luistimesta. Liekö se laukaissut selkäkivut?

Jouni kertoo, että vaiva alkoi lonkkakivusta, joka jatkui pitkään. Sitä sitten tutkittiin ja selästä löytyi kivun alkupiste.

– Sittemmin ei ole lonkassa kipuja ollut. Selän jäykkyyttä, sellaista aamujäykkyyttä on, väärässä paikassa kylläkin. Kun nostan sukkia lattialta ja vedän kenkiä jalkaan aamulla, se on aika työlästä.

– Sellaista vanhan miehen ähinää kuuluu. Tommonen ähinä pitäisi kuulua silloin kun on kaivanut sata metriä salaojaa, näyttelijäpuoliso Mari Perankoski lohkaisee.

– Siinä tuntee itsensä aika avuttomaksi. Se tunne on niin kokonaisvaltainen koko kropassa. Onneksi selkä vertyy päivän mittaan, Jouni jatkaa.

Liikutaan yhdessä

Mari kertoo, että lenkille lähtö on muuttunut heidän kahdeksan yhdessäolovuotensa aikana.

– Ennen lähdettiin aamulla lenkille, nyt Jounia ei saa liikkeelle ennen kahtatoista.

”Kun nostan sukkia lattialta ja vedän kenkiä jalkaan aamulla, se on aika työlästä.” – Jouni

– Ja aamuisin miun on ihan turha edes ajatella juoksemista, se on mahoton paikka, Jouni sanoo.

Pariskunta harrastaa yhdessä liikuntaa säännöllisesti. Lajivalikoimaan kuuluvat esimerkiksi kuntosali ja sulkapallo.

– Sulkapalloa pelataan 2–3 kertaa viikossa ja siihen yhdistetään kuntosalilla käynti. Pelataan 45 minuuttia sulista ja sitten mennään salille.

Kävelystä Jouni ei oikein innostu.

– Se on vähän sellaista hölmön hommaa. Jos haluan lenkille, sit juostaan niin, että tulee hiki. Se on tehokkaampaa. Kävely on lähinnä sellaista parisuhdetoimintaa.

Jouni myös pyöräilee jonkin verran kesäisin. Sekin on tehnyt hyvää selälle.

Kipulääkeosastolle muusikko ei suostu enää lähtemään.

– Se ei ole meikäläisen juttu. Mieluummin liikun säännöllisesti tai yritän ainakin tehdä jotain, mikä pitää kropan kunnossa.

Liikunnan ohella Jounin selkäkipuja on helpottanut merkittävästi myös painonpudotus.

– Mie pudotin painoa aika rajusti tuossa 2010–2011, kymmenen kiloa, ja se on pysynyt poissa. Se on jelpannut ihan selkeästi.

Elämä selkäkipujen kanssa on Jounin mielestä totuttelu- ja asennekysymys.

– Se on ikävä homma. Selkä on jäykkä ja siihen koskee, mutta minkäs sille voi.

Laveri keikkabussissa

Jouni tekee paljon istumatöitä kotona, mutta ei ole huomannut sen vaikuttaneen selkään. Hän ei istu paikallaan tuntikausia, vaan pitää taukoja, esimerkiksi tekee välillä ruokaa.

Myös kiertue-elämään on kuulunut vuosien varrella paljon istumista tien päällä. Istumisen vähentämiseen on Jounin ratkaisuna laveri.

– Nykyisin vaadin, että keikkabussissa pitää olla laverit. Pystyn olemaan selällään, se avittaa paljon. Se on hyvä syy myös nukkua, ettei mene koko ajan remuamiseksi.

Kun joskus on mietitty, pitäisikö kustannussyistä liikkua pienemmällä autolla, Jouni on sanonut siihen ehdottoman ein. Ei onnistu.

Keikoilla Jounin selkä oli koetuksella etenkin 2000-luvun alussa.

– Kun soittohommia, rupesi olemaan enemmän, kipu oli paljon rajumpaa ja silloin mie en liikkunut hirveästi. Silloin oli pahoja hetkiä. Miun piti mennä selkä vääränä lavalle, kun en pystynyt olemaan suorassa. Onneksi näin ei ole sen jälkeen ollut.

Oman taakkansa tukirangalle tuo myös miehen työväline, kitara.

– Miulla on suht painava kitara. En ole huomannut, että sillä olisi vaikutuksia selkään, enempi hartiaseudulle.

Jouni kokee päässeensä vähällä omien vaivojensa kanssa. Hän on seurannut läheltä selkärankareumaa sairastavan elämää.

– Sitä on ikävä katsoa, miulla on asiat loppujen lopuksi ok.

Haarakyykkyjä ja pihan kuopimista

Mari on onnekseen säästynyt isommilta selkävaivoilta. Parin viime vuoden aikana kipua on selän sijaan ollut nivusissa, varsinkin jos hän urheilee paljon.

– Taitaa olla iän mukanaan tuomia uutuuksia, ”ajetaan tehdasta alas”. Sellainen jäykkyys on tullut viime aikoina ja aamulla sängystä nouseminen kestää. Varmaan on liian pehmeä sänky, pitäisi siihen panostaa ja venytellä.

Teatteriajoilta Marilla on kokemusta noidannuolesta. Se ei kiusannut usein, ehkä noin kerran kahdessa vuodessa.

– Silloin kun tein paljon teatteria, sain noidannuolen ja piti liikkua kierähtäen. Kerran piti avustajan tulla pukemaan sukkahousut, kun makasin lattialla selällään.

”Liikun säännöllisesti tai yritän ainakin tehdä jotain, mikä pitää kropan kunnossa.” – Jouni

Näyttelijäpiireissä on tapana pitää huolta kunnosta. Aiemmin Marin liikkuminen oli ”repivää” urheilua, kuten sählyä. Nykyään ohjelmassa on enemmän venyttelyä ja hyötyliikuntaa.

– Jotta paikat ei niin jäykistyisi, olen yrittänyt välillä katsoa telkkaria haarakyykyssä ja venytellä. Ja luulen, että tässä ikäluokassa pihahommat on sitä suurinta huvia. Niilläkin kyllä saa selän jumiin, jos ei muista ja malta pitää taukoja. Minä viihdyn pihalla tuntikausia kuopimassa.

Liikunnan lisäksi pariskunta huolehtii hyvinvoinnistaan myös syömällä hyvin.

– Syödään arjessa hyvin terveellisesti. Välillä pidetään kasviskeittopäiviä ja välillä käydään ravintolassa elostelemassa. Aamut aloitetaan Jounin tekemällä puurolla kera marjojen ja mustikkakeiton, Mari kertoo.

Tyypillinen suomalainen mies

Entä millainen on Jouni, kun selkä on kipeä? Kiukutteleeko rokkari vai vetäytyykö mies omiin oloihinsa?

– Jouni ei paljon valita. Tyypillinen suomalainen mies. Kyllä se olen minä joka kerran kuussa valitan ja kramppien kourissa makaan, Mari sutkauttaa.

Mari kertoo ehdottaneensa puolisolleen parisalsaa, mutta Jouni ei ole ajatukselle lämmennyt.

– Miespilateskirjan hankin pari vuotta sitten, ja olisikohan Jouni sitä noin 15 minuuttia tehnyt.

– Sehän on periaatteessa venyttelyä, Jouni heittää.

Pariskunnan kotona löytyy foam roller -rulla ja piikkimatto, jossa myös Jouni joskus makailee, vaikka ajan ottaminen kehonhuollolle tuntuu hankalalta.

– Siihen on vaan vaikea lähteä, että venyttelen tai makaan tässä nyt puoli tuntia. Mie luulen, että se on meille miehille hankalampaa. Sitä pitää vähän sellaisena ”vouhotuksena”. Mutta jos tilanne eskaloituu, niin sitten on pakko. Miulla saattaa olla sellaisia kausia, että pari kolme päivää on todella kipeä selkä.

– Hierojalle Jouni ei lähde, minä sitä joudun hölväämään. Mielellään ottaa selkähieronnan vastaan, Mari sanailee.

Yöunista uusia ideoita

Jouni kertoo olleensa ennen tosi hyvä makailemaan sohvalla ja nukkumaan päiväunia esimerkiksi ruuan päälle. Mutta nyt kun ikää on tullut lisää, tarvetta päiväunille ei ole, eikä hän oikein maltakaan, kun aina on jotain tekeillä.

– Meillä molemmilla duuni on sellaista, että on monenmoista tekemistä. Jos mie esimerkiksi päätän kirjoittaa, mie kirjoitan, ja jos mie teen biisejä, teen biisejä. Ja nyt tehdään Marin kanssa kimpassa radio-ohjelmia.

Näitä erityyppisiä juttuja voi Jounin mukaan tehdä hyvin saman päivän aikana, rytmittää kahta tai kolmea eri asiaa. Viikonloppuisin ohjelmassa voi olla päälle vielä Kotiteollisuuden keikat.

Työstä palautuminen onnistuu Jounilta yöunilla.

– Kun nukkuu hyvin ja aivotkin on huilanneet yön ajan, näkee asiat eri tavalla. Esimerkiksi että nyt kehitän biisiä tonne suuntaan tai saattaa syntyä uusia kertosäkeitä levon kautta. Lepo on oleellinen juttu.

”Jotta paikat ei niin jäykistyisi, olen yrittänyt katsoa telkkaria haarakyykyssä ja venytellä.” – Mari

– Minä olen vähän huonompi nukkuja. Jouni sen sijaan nukahtaa helposti missä vaan, esimerkiksi lentokoneessa se on unessa jo ennen kuin kone nousee, Mari kertoo.

Jounilla unentarve vaihtelee 4–8 tuntiin. Mari nukkuu yleensä 8 tuntia.

– Mulla ei kyllä neljä tuntia riitä. Jos on aikaisin kuvauksiin lähtö, siitä kyllä selviää. Mutta seuraavana yönä on vaikea saada unta, kun käy kierroksilla, Mari sanoo.

Hyvänä vastapainona työlle parilla toimivat myös keilaaminen ja kavereiden kanssa pidettävät peli-illat.

Kitara hanskaan iltaisin

Mari kertoo olevansa aamuvirkku. Jouni taas on iltavirkku, mutta aloittaa myös työt aamusta.

– Kirjoitushommat luistaa aamulla ja jos teen biisejä, se saattaa painottua il taan tai alkuyöhön. Silloin ulkona ei ole ärsykkeitä, esimerkiksi luokseen kutsuvaa auringonpaistetta, niin voi keskittyä täysin. Mutta iltaisin en pysty kirjoittamaan. Siinä on päivän aikana tapahtunut niin paljon asioita, silloin on turha yrittää. Kitaran voi kuitenkin ottaa hanskaan, sillä saa aina jotain aikaan.

Parhaillaan Suomessakin jylläävä koronavirusepidemia on vaikuttanut molempien töihin. Aikataulut niin tulevien kuvausten kuin keikkojen suhteen ovat auki.

Viime aikoina Marin on voinut nähdä televisiossa hulvattomassa Kummeli esittää: Kontio & Parmas -komediassa. Pariskunnan uusi yhteinen aluevaltaus on podcastin teko. Ronskia huumoria sisältävä radioparodia Radio Villa Mayhem sivuaa myös tekijöidensä parisuhdetta.

– Uusi jakso tulee ulos aina perjantaisin. Nyt tehdään 10 jaksoa ja sitten vielä ilmeisesti 10 lisää. Hommaa kyllä on, Jouni kertoo.

– Muuten täytyy tässä kirjoitellen itsensä työllistää, Mari täydentää.

Podcastin tekeminen yhdessä puolison kanssa on Jounista ollut ”järkyttävän kivaa”.

– Saa himassa tehdä ja omassa rauhassa. Se luonnistuu ja on tosi piristävää.

– Kun koronan takia keikat peruttiin, jossain vaiheessa tajusi, että tässä on nyt neljä päivää oltu toppahousuissa kuin hollituvassa, välillä on kirjoitettu, välillä äänitetty ja välillä möngitty pihalla, Mari kertoilee.

Podcast on Jounin ja Marin ensimmäinen yhteinen toteutukseen asti edennyt hanke. Muitakin ideoita sanavalmiilla ja huumorintajuisella pariskunnalla riittää.

Entä miten näin karanteeniaikoina voi huolehtia omasta tai kumppanin selän hyvinvoinnista?

– Ainakin voi hieroa toisen selkää, kun täällä keskenään ollaan, Mari vinkkaa.

Mari Perankoski, 50. Näyttelijä ja käskirjoittaja. Näytellyt Q-teatterissa ja Ryhmäteatterissa. Tuttu esim. tv-sarjoista Ihmisten puolue, Putous, Roba, Syke ja Yle Leaks sekä elokuvista Mielensäpahoittaja ja Tie pohjoiseen. Saanut Savolainen sananvalmius -palkinnon (2019).

Jouni Hynynen, 50. Kotiteollisuus-yhtyeen keulahahmo, laulaja, kitaristi ja sanoittaja. Yhtye on julkaissut 16 albumia, joista 10 on myynyt kultaa ja kaksi platinaa. Toiminut myös kolumnistina ja juontajana ja julkaissut mm. runokirjoja ja romaanin. Sooloprojekti Maanalainen armeija -yhtye Mira Luodin kanssa.

Mari Perankoski ja Jouni Hynynen tekevät yhdessä podcastia, joka sisältää ronskia huumoria ja sivuaa heidän parisuhdettaan.

Kuva: Arttu Muukkonen