Savu-lehti / The Arctic Lapland Times 06

NEWS & INFO

ALSO IN ENGLISH

Sanomalehti, jota tehdään Muonion matkailijoille, vapaa-ajanasukkaille ja paikallisille. Savun sydämessä ovat artikkelit matkailusta ja ulkoilmaelämästä.

Muonio's own local paper, whose heart lies in the travel sector and life in the Great Outdoors!

MATKAILIJA; KAIKKI TIETO, MITÄ

TARVITSET

Paikallisia palveluita, retkeilyvinkkejä ja luontokohteita

KESÄ & RUSKA

SUMMER & AUTUMN

14.6.2024

TRAVELLER; ALL THE INFO YOU NEED

Local services, outdoor destinations and nature tips.

PÄÄKIRJOITUS

Hyviä kesä- ja ruskaretkiä – teltalla ja

ilman!

Muistatko ensimmäistä telttaretkeäsi? Minä en. Jokin hatara mielikuva minulla kuitenkin on teltasta, jonka kanssa perheemme kiersi kesälomalla Puuhamaat ja Visulahdet. Se oli vihreä – tai ehkä keltainen – neliömäinen ”pressulaitos”, joka oli kaikkineen lähes samaa kokoluokkaa kuin moni Lapin erämaan autiotupa. Teltassa mahtui aikuinenkin seisomaan, siinä oli kaksi “makuuhuonetta” ja kahden makuuhuoneen kokoinen eteinen. Absidiksi eteistä ei oikein voinut kutsua, mittaluokka kun oli jotain aivan muuta. Nykyään vastaavanlaisiin telttoihin laitetaan sängyt, ja sen jälkeen puhutaankin jo clampingista, luksustelttailusta.

Ensimmäisen oman telttani ostin vasta nelisentoista vuotta sitten, kun muutin Lappiin. Budjetti oli silloin tiukka, ja päätin, että sen sijaan, että kärvistelisin kallista hintaa, kärvistelisin raskasta rinkkaa. Tämän teltan kanssa olen kokenut paljon ja elänyt telttailun tähtihetkiä. Ehkä se on johtunut osin myös siitä, että

yönyliretkeily kaikkineen oli minulle vielä silloin kovin uutta.

Nyt sekin teltta on jo jäänyt “takapihateltaksi”, omien lasteni kesänukkumiseen. Retkeilyvarustehifistely sai vähitellen minusta otteen, ja kokemuksen kasvaessa grammaviilaus lähti lapasesta.

Mutta oli teltta mikä tahansa ja telttailija minkä ikäinen tahansa, telttaan liittyy aina jotain vähän maagista.

Tässä lehdessä toimittajamme purkaa omia huonoja telttailumuistojaan ja antaa lajille uuden mahdollisuuden. Kuinka siinä kävi, sen voit lukea sisäsivuilta. Jos sinullakin on jäänyt telttailut vähälle, mutta hiukan kutkuttaisi kokeilla, aloita vaikka omalta pihaltasi. Jos yöllä tuntuu, että ei tästä tule mitään, voit aina napata tyynyn kainaloon ja marssia takaisin neljän seinän sisälle uinumaan. Parhaassa tapauksessa nukut ulkona elämäsi unet.

Great summer and autumn foliage trips – with and without a tent!

Do you remember your first camping trip?

I don’t. However, I have a little memory of the tent with which our family used during the summer holiday to visit the amusement parks Puuhamaa and Visulahti. It was a green – or perhaps yellow – square “tarpaulin house”, which was almost the same size as many wilderness cabins in Lapland. Nowadays, they put beds in similar tents, and then they talk about glamping, glamorous camping.

I bought my first tent only 14 years ago when I moved to Lapland. The budget was tight at the time, and I decided that instead of suffering a high price, I would suffer a heavy backpack. With this tent, I have experienced a lot and lived some supreme camping moments. Perhaps it was partly because overnight trips with all that is involved were still very new to me at the time.

Now even that tent has already remained a “backyard tent” for my children’s summer sleep. Purchasing high-end camping equipment gradually got a hold of me, and as the experience grew, the equipment refinement got out of hand.

But no matter what the tent is, no matter what age the camper is, there is always something a little magical about the tent. In this newspaper, our reporter will forget her own bad camping memories and give camping a second chance. Read the article to see what actually happened. If you feel you have too few camping experiences and would like to give it a go, start from your own garden. If at some point during the night you feel like it isn’t going to work, you can always grab the pillow under your arm and march back inside. In the best-case scenario, you will enjoy the best night’s sleep ever.

TÄSSÄ NUMEROSSA 04

Varvulla veden perässä. Pajunoksan taipuminen vaatii läsnäoloa ja rauhoittumista hetkeen.

12

Yöpyminen luonnossa kiehtoo, mutta ensimmäinen telttaretki jännittää. Mitä ensikertalaisen kannattaa ottaa huomioon, kun suuntaa yön yli retkelle?

14

Sukella suureen seikkailuun Marko Maunukselan vinkeillä. Ota myös talteen Suuri seikkailu -bingo!

On the shores of Lake Nivunkijärvi in Muonio is a Lappish kota village, which seeks adults from Mindfulness with magic twigs – listen to your

Seuraava Savu ilmestyy marraskuussa 2024 / Next issue on November 2024.

Puthaanrannantie 4

Uuden S-Market Muonion avajaiset

torstaina 29. elokuuta (Yrjö Kokontie 9).

Ohjelmasta lisää lähempänä, seuraa kaupan somekanavia!

Mindfulness with magic twigs

In the middle of the forest, Paula Sieppi jumps out of her car holding willow twigs. She has promised to show us how an old folk skill works, dowsing for water with willow twigs. In the olden days, they were called water diviners – people who could point to a good place to build a well using willow twigs or other equipment. Water diviners still exist, and you can learn the skill yourself.

Paula holds a V-shaped willow twig more than half a metre long so that the stem points forward and the hands hold firmly to the twigs with palms facing upwards. Elbows are relaxed near the body at an angle of about 90 degrees. The willow should be this year’s new growth so that it is flexible. Then Paula starts walking. She doesn’t get far, just a few metres when the stem already distinctly turns downwards. What on earth, already!? The willow twig looks as if some

invisible spring is pulling it into a curved shape.

I look forward to being able to try it myself. Paula says that most people can get the twig to turn sooner or later.

“The twig starts to turn when the person’s own biomagnetic field is connected to the natural biomagnetic field. It takes a little time to tune in and be present in the forest.”

Last week, Paula spent four days in the forest with students from a nature connection course.

“They walked barefoot and listened to the forest, calmed down and quieted their minds. In such a state of mind, the twigs work better”, Paula tells.

It sounds like a mindfulness exercise, and that’s exactly what Paula says it is. This way you learn to listen to your subconscious messages as well. Indeed, it is a skill that is useful in every aspect of life.

Vasemmalla: Paula Sieppi kertoo entisajan kaivonkatsojista – ihmisistä, jotka osasivat katsoa kaivon paikan pajunvitsalla. Paulan isä osasi tämän taidon.

Mindfulnessia taikavarvulla

Pajunoksa taipuu vesisuonen päällä, jos käyttäjä rauhoittuu kuuntelemaan. Veden etsiminen pajunoksan kanssa on kuitenkin ennenkaikkea läsnäolon harjoittamista – sitä että sulkee muun hälyn ulkopuolelle ja keskittyy hetkeen.

Olostunturin kupeessa metsän keskellä autosta ulos hyppää muoniolainen Paula Sieppi pajunoksien kanssa. Hän on luvannut näyttää miten toimii vanha kansantaito, veden etsiminen pajunvitsan avulla. Ennen vanhaan puhuttiin kaivonkatsojista – ihmisistä, jotka osasivat osoittaa hyvän paikan kaivolle pajunoksan tai muun apuvälineen avulla. Edelleen kaivonkatsojia on olemassa, ja taitoa voi opetella itsekin. Paulalle asia on tuttu jo lapsuudesta. Hänen isänsä katsoi kaivoa lapion avulla. Hän kuljetti metallista lapiota poikittain tasapainossa kämmenellään, ja siinä kohtaa kun lapio putosi, sijaitsi hyvä vesipaikka.

Suora varpu kääntyy mutkalle

Paula ottaa käteensä yli puolimetrisen V-muotoisen pajunoksan siten, että hanka osoittaa eteenpäin ja kädet pitelevät lujasti kiinni oksista kämmenet ylöspäin. Kyynärpäät ovat rennosti lähellä vartaloa noin 90-asteen kulmassa. Pajun tulee mieluusti olla tämän vuoden uusi varsi, jotta se on notkea. Sitten Paula lähtee kävelemään. Hän ei pitkälle pötki, vain muutaman metrin, kun hanka jo kääntyy selvästi alaspäin. Mitä ihmettä, nytkö jo! Pajunoksa näyttää siltä, kuin jokin näkymätön jousi vetäisi sitä mutkalle.

– Katajan ja pajukasvuston vierestä usein löytyy vesisuoni ja havupuut ovat niiden kanssa linjassa, Sieppi avaa. Hän suoristaa varvun ja jatkaa matkaa. Taaskaan hän ei pitkälle ehdi, kun pää jo kääntyy pojottamaan suoraan maata kohti.

– Tässä menee selkeä painanne maastossa, jossa vesilinja kulkee.

Meillä pohjolassa ei ole pulaa vedestä, ja maanalaisia

pohjavesikanavia tuntuu virtaavan tiuhassa.

– Oikein taitavat kaivonkatsojat osaavat myös kertoa, miten syvällä vesisuoni tai lähde sijaitsee. Odotan innolla, että pääsen itse kokeilemaan. Paula kertoo, että useimmat ihmiset saavat kyllä oksan kääntymään, kun malttavat rauhoittua. Edellisellä viikolla hän veti luontoyhteyskurssin, jonka opiskelijoista kaikki saivat varvun kääntymään ennemmin tai myöhemmin. Paula muistelee, miten Luontokeskus Kellokkaassa Äkäslompolossa hän esitteli henkilökunnalle ohimennen, miten varpu toimii. Varpu lähtikin voimakkaasti kääntymään alaspäin juuri asiakaspalvelutiskin kohdalla. Paula ihmetteli ääneen, miten voimakas kenttä tässä kohdassa on, kun eräs henkilökunnasta huudahti: Miten se varpu voi tietää, tämän alla todella on lähde!

Yhteys alitajuntaan antaa vastauksia V-muotoista pajunoksaa kutsutaan myös taikavarvuksi. Paulan mukaan mitään taikuutta tai yliluonnollista ei kaivonkatsomiseen kuitenkaan liity. Varpu ei tiedä vastauksia, vaan se välittää tietoa käyttäjänsä alitajunnasta. – Oikeasti sinä olet se, joka tietää, ja varpu vastaa ajatukseen.

Paulan isovaari oli tietäjä ja parantaja, shamaani Nils Petter “Pekka” Sieppi, jolla oli Kolarin Venejärvellä taikapuu. Hän kuiskutteli puulle ja kuunteli vastauksia. Minkä vaaran takana lehmät ovat, missä on kadonnut sormus. – Mutta eihän se puu niitä asioita tiennyt. Isovaari laajensi tietoisuuttaan luonnon avulla niin, että tieto tuli hänen omasta alitajunnastaan. Meidän tietoisuutemmehan

on vain pieni osa kokonaisuutta, alitajunta sen sijaan valtava. Kun kuljemme metsässä, meidän kehomme lukee luontoa tiedostamattamme.

Toimiiko taikavarpu? Jännittyneenä kokeilen itse pajunoksaa. Otan oikeaoppisen tiukan otteen varvusta ja lähden hitaasti kävelemään suoraan metsämaata pitkin. Tuijotan oksanhankaa edessäni kuin ongenkohoa. Milloin se sukeltaa? Ei vielä. Ei vielä. Käännyn toiseen suuntaan. Ei mitään. Pyörin metsässä oksa kädessäni hyvän tovin. Ei nykäisyä. Harmistuneena joudun antamaan periksi. Paula lohduttaa, että taito kyllä tulee, mutta se vaatii muutaman tunnin rauhoittumisajan metsässä. – Varpu lähtee kääntymään, kun ihmisen oma biomagneettinen kenttä on yhteydessä luonnon biomagneettisen kentän kanssa. Se vaatii vähän virittäytymisaikaa ja läsnäoloa. Paulan edellisviikon opiskelijaryhmäkin vietti metsässä neljä päivää. He kävelivät paljain jaloin ja kuuntelivat metsää, rauhoittuivat ja hiljensivät mielensä. – Tällaisessa mielentilassa varpu toimii paremmin, Paula opastaa.

Kuulostaa täysin mindfulness-harjoitukselta, ja sitä se Paulan mukaan onkin – läsnäolon harjoittamista. Näin oppii kuuntelemaan myös oman alitajuntansa viestejä. Se onkin taito, josta on hyötyä kaikilla elämän osaalueilla.

Teksti ja kuvat I Minttu Heimovirta

Yllä: Ota luja ote oksista kämmenet ylöspäin ja pidä kyynärpäät rennosti lähellä vartaloasi noin 90-asteen kulmassa.

Muonion keskustaan ranskalaiskuninkaan puisto

Teksti ja kuva I Johanna Lipsanen

Louis Philippen puiston avajaisia vietetään lauantaina 15. kesäkuuta. Puisto rakennetaan Muonion 150-vuotisjuhlavuoden kunniaksi.

Kuvanveistäjä Sofia Saari asettelee kuplamuoviin käärittyä patsasta porontaljan päälle Jerisjoen rannalla. Näille kohdin patsas pystytetään, Saari arvioi yhdessä Muonion kunnan kunnossapitopäällikön Jukka Viitalan kanssa.

Muonion keskustaan perustettava uusi puisto on loppusuoralla. Istutuksia ja penkkejä on vielä tulossa, ja puiston vetonaula, ranskalaiskuningas Louis Philippen pronssinen näköisrintakuva, on pystytettävä jalustalleen. Louis Philippen puisto on määrä avata lauantaina 15. kesäkuuta.

Mutta mitä tekemistä Louis Philippellä on Muoniossa? Miksi 1800-luvulla hallinnutta, Ranskan viimeistä kuningasta halutaan muistaa kaukana pohjoisessa?

− Louis Philippe vieraili täällä 1700-luvun lopulla. Hänen vierailustaan kerrotaan paljon tarinoita, ja Muonion keskustassa on jo hänen mukaansa nimetty tie, Muonion kunnan kulttuurivastaava Paula Löppönen kertoo.

Ranskan vallankumousta paennut Louis Philippe, silloinen Orléansin herttua, päätyi vuosien mittaisella seikkailullaan Muonion seudulle syyskuussa 1795. Muutaman päivän vierailullaan Muonionniskan pappilassa Louis Philippe tutustui kirkkoherra Mathias Kolströmin kälyyn Beata Wahlbomiin

Yhdeksän kuukautta myöhemmin Beata synnytti aviottoman lapsen Erikin, joka Muoniossa tultiin tuntemaan liikanimellä Puolikko-Erkki. Nimi johtui kalatynnyristä, puolikosta, jossa vastasyntynyt Erik salakuljetettiin piilopirtistä pappilaan, jotta aviottoman lapsen syntymä ei paljastuisi. Huhut lähtivät kuitenkin liikkeelle.

Tieto pojasta tavoitti ilmeisesti myös Louis Philippen, sillä reilut parikymmentä vuotta myöhemmin hän lähetti hovimaalarinsa Francois-Auguste Biardin pohjoiseen ikuistamaan maalauksiinsa niin pohjoisen villiä luontoa kuin alkuperäiskansaakin. Yhteen teokseensa Biard maalasi Louis Philippen ja Beatan − sekä komsiossa eli saamelaiskehdossa lepäävän vauvan.

Pitkä projekti

Ajatus Louis Philippelle omistetusta puistosta ja tämän patsaasta Muonioon syntyi muutamia vuosia sitten. Lapin yliopiston sivistyshistorian dosentti, professori Osmo Pekonen oli tutkinut alueen historiaa ja innostui asiasta. Hän innosti mukaan Muonion kunnan ja pyysi veistoksen tekijäksi taiteilija Sofia Saarta.

− Tulin mukaan projektiin vuonna 2021. Tein luonnoksen patsaasta, ja se hyväksyt-

tiin. Kävi kuitenkin niin, että Osmo Pekonen menehtyi pian, ja hanke jäi tauolle, Saari kertoo.

Keskeytynyt hanke harmitti Saarta, ja se tuli puheeksi naisen toissakeväisessä näyttelyssä Oulussa Villa Hannalassa.

− Sattumalta tapasin siellä Villa Hannalan omistajan Martti Haapalan, ja kävi ilmi, että hänen isoäitinsä on asunut tuossa vastapäätä, Saari kertoo ja osoittaa joen vastarantaa.

− Hän innostui veistoksesta ja lähti sen rahoittajaksi. Olimme yhteydessä kuntaan, ja kunnanjohtaja Laura Enbuska-Mäki sanoi, että ehdottomasti olemme kiinnostuneita. Siitä se lähti.

Puiston puolestaan rahoittaa kunta.

− Puisto haluttiin juhlavuoden ohjelmistoon, se on tarkoitettu kuntalaisten iloksi. Veistoksen lisäksi puistoon tulee Lapille tyypillisiä kasveja, istumapaikkoja ja paljon kivielementtejä. Myöhemmin rantaan laitetaan vielä kohdevalot, kulttuurivastaava Paula Löppönen kertoo.

Avajaisjuhla 15. kesäkuuta

Teos Louis Philippestä koostuu näköisveistoksesta sekä symbolisesta, kruunua esittävästä veistoksesta, joka asetetaan paikoilleen kesän aikana.

− Olisihan Beatan lapsi Erik ollut Louis Philippen ensimmäisenä poikana kruununperillinen, Saari kertoo. Projektin aikana Saarelle selvisi, että hän itse on sukua Beatalle suoraan alenevassa polvessa.

− Juureni ovat Lapissa, ja sukututkimuksesta intoutunut äitini huomasi, että olemme sukua Beatalle. Sen sijaan Louis Philippelle emme ole sukua, hän lisää. Saaren veistosten lisäksi teokseen kuuluu musiikki.

− Teoksessa on sensorit, ja kun teosta lähestyy, alkaa soida Ilmari Mäenpään säveltämä teos. Sävellys on kertomus, jossa yhdistyy hovimusiikki ja muusikko Wimme Saaren joiku, Sofia Saari kertoo. Sekä Ilmari Mäenpää että Wimme Saari esiintyvät puiston avajaisjuhlassa lauantaina 15. kesäkuuta kello 13. Musiikillisessa performanssissa esiintyvät myös balettitanssija Mira Ollila, käsityötaiteilija Birit Tornensis ja veistoksen tehnyt Sofia Saari. Tapahtumassa kuullaan myös kunnanjohtaja Laura Enbuska-Mäkeä, ja juhlapuheen pitää tapahtuman suojelija, Ranskaan erikoistunut toimittaja Helena Petäistö Puisto sijaitsee osoitteessa Puthaanrannantie 1.

Muonion kunnan kunnossapitopäällikkö Jukka Viitala ja kuvanveistäjä Sofia Saari paikalla, johon patsas pystytetään.

French king’s park in the centre of Muonio

On 15 June, in commemoration of Muonio’s 150th anniversary, a new park will be opened in the centre of Muonio, with its main attraction being a bronze bust of French King Louis Philippe. But what does Louis Philippe have to do with Muonio? Why do we want to remember the last King of France, who ruled in the nineteenth century, in the far north?

“Louis Philippe visited here in the late eighteenth century. There are many stories about his visit, and there is already a road named after him in the centre of Muonio”, says Paula Löppönen, Head of Culture at the Municipality of Muonio.

Louis Philippe, then Duke of Orléans, who fled the French Revolution, ended up on his years-long adventure in the Muonio region in September 1795. During a few days’ visit to Muonionniska’s rectory, Louis Philippe met the sister-in-law of vicar Mathias Kolström, Beata Wahlbom. Nine months later, Beata gave birth to their illegitimate child, Erik

The work of Louis Philippe consists of a

sculpture and symbols, and a sculpture of the crown, which will be set in place during the summer months.

“Indeed, Beata’s child, Erik, would have been Louis Philippe’s first male heir to the throne”, says sculptor Sofia Saari, who completed the work.

In addition to the sculptures of Sofia Saari, the work includes music.

“The work has sensors, and as you approach the work, a piece composed by Ilmari Mäenpää will start to play. The composition is a story that combines court music with musician Wimme Saari’s joik”, Saari says.

In addition to the sculpture, the park will feature typical plants, seating places and a lot of stone elements. Later on, spotlights will be installed on the shore.

The park is located in a picturesque location by the Jerisjoki River at Puthaanrannantie 1.

Juhlavuoden kunniaksi tapahtumia

150-vuotisjuhlavuottaan viettävässä Muoniossa järjestetään kesän ja syksyn mittaan runsaasti tapahtumia.

19. kesäkuuta Muonio Fästit Muonio Fästit järjestetään kolmannen kerran keskiviikkona 19. kesäkuuta kello 14–21. Ohjelmassa on mukavaa tekemistä koko perheelle ja monipuolista kulttuuriohjelmaa. Tapahtumaa varten Pirkantie suljetaan osittain, ja se toimii kävelykatuna, jonka varrella voi tutustua järjestöihin, ostaa erilaisia tuotteita ja maistella herkullisia ruokia. Tapahtumassa esiintyvät fillaripianisti Aarno Paakkari, lastenmusiikkiyhtye Soiva Siili sekä SomaDuo- ja LappiLove-yhtyeet. Kansalaisopiston teatteriryhmä esittää Muonio 150 -aiheisen esityksen.

30. elokuuta muoniolaisten kohtaaminen ja Nuku yö ulkona -tapahtumat Kotiseutumuseolla järjestettävässä tapahtumassa on mahdollisuus viettää yö ulkona museon pihapiirissä. Järjestäjät tarjoavat majoitteita, mutta mukaan voi ottaa myös oman teltan. Ohjelmassa tulistelua, museon opastettu kierros ja kulttuuriohjelmaa.

9. syyskuuta taidenäyttelyn avajaiset ja konsertti Oloksella vietetään Riina Kuikan taidenäyttelyn avajaisia. Vallilan suunnittelija Riina Kuikka on toteuttanut Muonion juhlavuoden visuaalisen ilmeen. Näyttelyn avajaisten yhteydessä järjestetään ruskakahvit ja Mathias Sandbergin konsertti. Syyskuu on taidenäyttelyiden kuukausi, sillä kylällä järjestetään myös Tanja Koistisen ja Emilia Syväjärven näyttelyt.

14. syyskuuta markkinat ja peräkonttikirppis

Solekko Tehä ry:n kanssa yhteistyössä järjestetään tapahtuma Kielan pihalla. Ohjelmassa on markkinat, peräkonttikirppis ja Lehtojärven Hirvenpää -yhtyeen konsertti, joka on kaikille avoin. Ilta huipentuu maksulliseen diskoon.

6. joulukuuta itsenäisyyspäivän juhlat Oloksella

Juhlavuosi huipentuu itsenäisyyspäivän juhliin Oloksella. Juhlapuhujana on teatteriohjaaja ja kirjailija Juha Hurme. Juhlan pääesiintyjä on laulaja-lauluntekijä ja kanteleensoittaja Ida Elina.

Koko ohjelma: muonio.fi

N Ä M Ä K A N N A T T A A K O K E A M U O N I O S S A

Hengitä maailman puhtainta ilmaa.

Vaella Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa hiljaisuutta kuunnellen.

Laske koskea Muonionjoella

Narraa harria, kokeile perinnekalastusta tai souda lohta.

Pyöräile tai melo yöttömässä yössä.

Maista suussa sulavaa poroa ja Lapin puikulaa tai mettäkakkoja ja lakkoja.

Ihastele väriloistoa: yötöntä yötä, ruskaa, auringonlaskuja ja -nousuja.

Pulahda päivän päätteeksi puhtaaseen järveen ja rentoudu saunan lämmössä.

M U O N I O N P A R H A A T R E I T I T

TAIVASKERON KIERROS • 8 KM Valloita kansallispuiston korkein huippu.

PALKASKERON VALLOITUS • 6 KM

Huikaisevan kauniit Pallastunturit on nähtävä vähintään… kerran talvessa!

PALLAKSEN 10 • 9 KM

N a u t i t a l v i s e n m e t s ä n h i l j a i s u u d e s t a P a l l a stunturien kupeessa

SÄRKITUNTURI • 5,8 KM

Tunturin huipulta avautuu Pallastunturien kansallismaiseman kauneus

P Y Ö R Ä I L Y R E I T I T

Hienot maisemat, vaihteleva maastot ja kyl ä s t ä t o i s e e n v i e v ä t t i e t h o u k u t t e l e v a t p y örän selkään

R E I T T I K A R T A T J A L I S Ä T I E T O J A www.luontoon.fi/pallas-yllastunturi/reitit www.discovermuonio.fi/kartat-ja-reitit

Luonnonrauhaan

Nivunkijärven rannalle kohoaa kotakylä, joka tavoittelee asiakkaikseen keskieurooppalaisia aikuisia.

Valtavista ikkunoista avautuu niittymaisema taustanaan pilvien kirjoma taivas. Talvella näistä ikkunoista katsellaan revontulia. Jos kaikki toteutuu suunnitellusti, ensi marraskuussa Nivunki Villagessa on kaksikymmentä lasiseinäistä kotaa ja kerrallaan nelisenkymmentä matkailijaa Keski-Euroopasta.

− Ensimmäisessä vaiheessa tänne rakennetaan päärakennus, sauna, safaritalo ja kaksikymmentä kotaa. Toisessa vaiheessa kotia tulee kaksikymmentä lisää ja kolmannessa vaiheessa vielä kaksikymmentä, kotakylän johtaja Sami Luoto kertoo.

Nivunki Village on Mauri Kurun perustaman matkailuyritys Destination Laplandin tuorein satsaus. Äkäslompololainen yritys on kasvanut vuosi vuodelta, ja uuden kotakylän pyörittämistä varten on perustettu tytäryhtiö Destination Lapland Muonio. Muoniolaiseen metsämaahan on tähän mennessä investoitu reilut kahdeksan miljoonaa euroa.

− Alue on pinta-alaltaan

250 hehtaaria, ja siihen kuuluu pieni järvikin, johon on tarkoitus istuttaa kalaa. Maastoon tulee taukopaikoiksi laavuja ja kotia lumikenkä- ja huskyretkiä varten, Luoto kertoo.

Hiekkatien päässä

Nivunkiin päästäkseen on matkaa taitettava soratietä pitkin viitisen kilometriä Rovaniementieltä. Aivan erämaassa ei kotakylä ole − vieressä on vanha erämaatila ja naapurustossa pari mökkiä − mutta rauhallista täällä on tunturikeskuksiin verrattuna.

− Tänne voi tulla kuuntelemaan hiljaisuutta ja katselemaan pimeyttä. Tänne ei ulotu Muonion, Kittilän tai Äkäslompolon valot, Luoto kertoo.

Kotakylän johtajalla on kokemusta menestyksekkäästä yritystoiminnasta kaukana kaikesta. Hän on aikaisemmin pyörittänyt kesäravintolaa Kangasniemellä pienessä kylässä, jossa muita palveluita ei ollut.

− Isommat kuviot tässä

vain nyt on, hän pohtii.

Nivunki Village on suunnattu laatua arvostaville matkailijoille, joille 500−900 euron majoitushinta vuorokaudelta ei ole ongelma. Asiakkaita odotetaan erityisesti Hollannista, Belgiasta, Saksasta ja Sveitsistä. Kotakylä on tarkoitettu aikuisille, erityisesti rauhaa ja Lapin romantiikkaa kaipaaville pariskunnille.

− Se on kilpailuvaltti, monet muut kohteet ovat perheille. Minulla ei ole tiedossa, että muualla olisi vastaavaa konseptia, Luoto sanoo.

Revontulten, hiljaisuuden ja pimeyden lisäksi vetonaulana Nivungissa ovat porot.

− Vuokraamme sata poroa eri poromiehiltä Muonion paliskunnasta. Poroaitaa rakennetaan parhaillaan.

Vanhan ajan Lappi

Autenttista Lappi-kokemusta tarjotaan myös historian kautta, sillä kotakylä rakennetaan vanhan erämaatilan tiluksille. Modernien lasisei-

näkotien vieressä nököttävät yli sadan vuoden ikäinen hirsinen päärakennus sekä navetta, lato, verkkovaja, vinttikaivo ja pikkuinen mökki. Ne on entisöity ja tarkoitus sisustaa vanhan ajan tavaroilla.

− Haluamme myös tuoda esiin vanhan Lapin väärtikulttuuria, jossa majoittaja ja turisti kutsuivat toisiaan väärteiksi, hyviksi kavereiksi. He kokivat ystävystyneensä, ja matkailijat palasivat vuodesta toiseen. Se on tässäkin tavoitteena, Luoto kertoo.

Toistaiseksi Nivunki Village on vain talvikohde − rakennustyöt kun jatkuvat kesäisin. Tulevaisuudessa on kuitenkin toiveena pitää kylää auki myös kesällä ja ruska-aikaan.

− Ja kyllä nytkin, jos tämä sauna olisi vain valmis, voisin tässä muutaman päivän saunoa ja asustella ja kalastella, Luoto pohtii istuessaan betonilaatalla saunan tulevien lauteiden alapuolella. Nivunkijärvi aaltoilee ikkunan takana.

On the shores of Lake Nivunkijärvi in Muonio a Lappish kota village is being built – it seeks adults from Central Europe as its customers

The huge windows show a meadow landscape with fluffy clouds in the background. In winter, these windows showcase the Northern Lights. If everything goes as planned, this November Nivunki Village will have twenty glass-walled huts and accommodate around 40 tourists from Central Europe at a time.

“In the first phase, a main building, a sauna, a safari house, and twenty Lappish kotas will be built here. In the second phase, there will be twenty more kotas, and in the third phase twenty more”, says Sami Luoto, Village Head.

Nivunki Village is aimed at tourists who value quality, for whom the cost of accommodation of 500−900 euros per night is not a problem. Customers are expected especially from the Netherlands, Belgium, Germany, and Switzerland. The village is intended for adults, especially couples after peace and romance in Lapland. In addition to the Northern Lights, silence and darkness, the attraction in Nivunki is the reindeer.

“We hire 100 reindeer from different reindeer herders in Muonio. The reindeer fence enclosure is currently being built.

The authentic Lapland experience is also offered through history, as the kota village is built on the grounds of an old wilderness farm. The area covers 250 hectares and includes a small lake that will be stocked with fish. The terrain will include lean-to shelters with campfires ideal for taking breaks, and a kota used for snowshoeing and husky trips.

Teksti ja kuva I Johanna Lipsanen

Kotakylän johtaja Sami Luoto esitteli Nivunki Villagea Savu-lehdelle. Takana oikealla kohoaa hirsinen päärakennus.

soiva siili | lappi love | dUO sOMA Fillaripianisti AARNO

teatteriesitys | pop up -ravintoloita

Muuttopäätös Muonioon on helppo tehdä. Meillä luonto ja ihmiset kohtaavat ainutlaatuisella tavalla, arki sujuu niin kuin pitää ja tilaa riittää isommankin perheen touhuihin!

KATSO LISÄÄ! www onnellinenmuonio fi

Tupamajoitus

kesäretkelle? Nyt myös pohjoisimman Lapin tuvat löytyvät Eräluvat.fiverkkokaupasta

Kesäkuun alusta retkeilijät ovat voineet tehdä itse loppuvuoden tupavaraukset Eräluvat-verkkokaupassa pohjoisimman Suomen luontokohteisiin, kuten Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa sijaitseviin tupiin. Monessa muussa Metsähallituksen kohteessa vuokra- ja varaustuvat ovat olleet varattavissa verkkokaupan kautta jo pidemmän aikaa.

Vapaita tupia löytyy vielä hyvin tälle kaudelle, erityisesti elokuussa.

– Elokuu on monesta syystä hyvää aika lähteä vaeltamaan ja retkeilemään Lappiin: sääskiä on heinäkuuta vähemmän

ja pimenevissä illoissa ja kuulaissa aamuissa on oma viehätyksensä, PohjoisSuomen asiakaspalvelusta vastaava palveluomistaja Katja Heikkinen kertoo.

Tupien avaimet löytyvät jatkossa avainlaatikoista, jollaiset on asennettu kunkin tuvan ulkoseinään. Varmista siis, että olet saanut avainlaatikon koodin ennen matkaan lähtöä.

Vuokra- ja varaustupien myynti vuodelle 2025 aukeaa marraskuussa. Tällä hetkellä verkkokaupassa voi siis varata tupia ainoastaan tälle vuodelle.

Pallakselle uusi luontokeskus –rakentaminen alkaa ensi vuonna

Metsähallituksen Luontopalvelut aikoo rakentaa Pallakselle uudella konseptilla toimivan luontokeskuksen.

Lapland Hotels Pallaksen läheisyyteen, kansallispuiston kupeeseen rakennettava luontokeskus on aina auki, ja sen palveluita voi käyttää omatoimisesti.

− Luotamme retkeilijöihin. Meillä on vahva usko siihen, että tällainen luontokeskus toimii nimenomaan Pallastuntureilla, jossa suurin osa alueella liikkuvista on vastuullisia retkeilijöitä, kertoo virkistyskäytön erityisasiantuntija Timo Karinen Metsähallituksen Luontopalveluista.

Luontopalveluiden tie-

dossa ei ole, että vastaavalla tavalla toimivia luontokeskuksia olisi missään muualla. Tuleva luontokeskus toimii porttina kansallispuistoon, ja reitit maastoon lähtevät luontokeskuksen ulkotiloista. Suosittu Hetta−Pallas-vaellusreitti puolestaan päättyy pihapiiriin. − Usein retkeilijät haluavat siistiytyä vaelluksen jälkeen, kun odottavat julkista liikennettä tai ennen kuin lähtevät ajamaan autolla kotiin. Uusi luontokeskus tarjoaa tähän mahdollisuuden. Vaeltamaan lähteville tilassa on kaikki ajantasainen tieto reitiltä diginäytöillä, Karinen kertoo.

Diginäytöillä on esillä

esimerkiksi turvallisuuteen liittyviä tärkeitä asioita, kuten tietoa alueen tulvista ja lumivyöryistä. Opasteet ja pieni näyttely taas kertovat vastuullisesta retkeilystä ja alueen luonnosta. Luontokeskuksen keittiössä puolestaan voi tiskata vaelluksella mukana olleet astiat. Tarkoitus on, että kuumimman vaellussesongin aikana ja tapahtumien yhteydessä tilassa on paikalla myös asiakasneuvoja.

Valmista vuoden 2025 loppuun mennessä Luontopalvelut sai Pallastunturin luontokeskuksen

rakentamiseen 1,6 miljoonaa euroa hallituksen lisätalousarviossa alkuvuonna 2023. Keskuksen suunnittelusta vastaavat Metsähallituksen Luontokeskus ja oululainen LUO-arkkitehtitoimisto.

Rakennustyöt tehdään ensi vuonna sulan maan aikana, ja luontokeskuksen on tarkoitus valmistua vuoden 2025 loppuun mennessä. Pallastunturin aiempi luontokeskus purettiin viime vuonna. Rakennuksessa oli pahoja sisäilmaongelmia.

New Visitor Centre for Pallas – construction to commence next year

The Nature Services of Metsähallitus (Finnish forestry authority) intends to build a visitor centre in Pallas with a totally new concept. The visitor centre, built near Lapland Hotels Pallas, next to the National Park, is always open and its services can be used independently.

“We trust the hikers. We have a strong belief that such a visitor centre will operate specifically in Pallastunturi, where most of the people moving in the area are responsible hikers”, says Timo Karinen, recreational use specialist at the nature services unit of Metsähallitus.

The nature services unit does not know of any other visitor centre that operates in a similar way. The future visitor centre will serve as a gateway to the national park, and the routes to the terrain will start from the outdoor areas of the visitor centre. The popular Hetta− Pallas hiking trail ends on the grounds of the building.

“Hikers often want to get cleaned up after the hike while they are waiting for public transport or before driving home. The new Visitor Centre offers this opportunity. For those departing for a hike, the premises have all the upto-date information on the

route on digital displays”, Karinen says.

The digital displays include important safetyrelated issues, such as information about floods and avalanches in the area. The information boards and the small exhibition tell about responsible hiking and the nature of the area. In the kitchen of the Visitor Centre, you can wash the dishes you took hiking.

The intention is that during the peak hiking season and events, there will also be customer advisers present to provide assistance.

To reach completion by the end of 2025

Nature Services received

EUR 1.6 million for the construction of the Pallastunturi Visitor Centre in the Government’s supplementary budget announced in early 2023. The centre is designed by the Nature Centre of Metsähallitus and the LUO architectural office in Oulu. Construction work will be carried out next year during periods without snow cover, and the Visitor Centre is expected to be completed by the end of 2025. The former Pallastunturi Visitor Centre was demolished last year. There were some serious indoor air problems in the building.

PALLAS OLOS MUONIO

Metsähallitus muistuttaa:

Ratsain Lapin luontoon Ylläksellä!

Trailriding by Icelandic horses! Islanninhevosella esim. 2 h maastoretki 90 €. Example 2 hours trip 90 €. Ylläksen Vaellushevoset +358 50 436 1921 www.yllaksenvaellushevoset.

Tämä on meidän viimeinen kesä.

Luvaton tuli voi olla vaarallinen retkeilijöille

ja tulla kalliiksi sytyttäjälle ja luonnolle

Jo toukokuussa suurimmassa osassa Suomea oli voimassa maastopalovaroitus. Etelä- ja Keski-Suomessa Ilmatieteen laitos nosti maastopaloluokituksen vaaralliseen luokkaan. Pohjoisessakin Suomessa maapohja on talven jäljiltä ollut rutikuiva, tulvista huolimatta. Kun maastopalovaroitus on voimassa, on avotulen teko maastossa kielletty. Myös kertakäyttögrillin ja risukeittimen käyttö on kiel-

letty. Nuotion saa tehdä kansallispuistossa ainoastaan keittokatoksissa ja hormillisissa tulisijoissa, ja näissäkin varovaisuutta noudattaen. Kukin alueellinen pelastusviranomainen voi kieltää avotulen teon alueella kokonaan tai osassa sitä määräajaksi, jos tulipalon vaara on ilmeinen. Maastopalo voi levitä nopeasti ja aiheuttaa vaaran retkeilijöille. Esimerkiksi ruuhkaisessa kansallispuistossa voi olla maastossa yö-

pymässä iso määrä ihmisiä. Avun saanti kansallispuistoihin ja muihin luontokohteisiin kestää yleensä kauan. Kohteet ovat usein hankalasti saavutettavissa ja sammutustöitä varten joudutaan raivaamaan reitti. Tällöin esimerkiksi uhanalaisen lajin kasvupaikka voi tuhoutua tai vaurioitua. Metsäpalon sammuttaminen ja jälkivartiointi voi pahimmassa tapauksessa viedä useita päiviä. Luonnonsuojelualueella luvattomasta tulenteosta

koituu sakkoja. Jos maastopalovaroitus on voimassa, sakkojen määrä kasvaa. Sytyttäjä on aina itse vastuussa tulen sytyttämisestä ja on velvollinen korvaamaan myös kustannuksia, jos palo leviää ja paikalle tarvitaan pelastuslaitosta. Lue lisää: luontoon.fi > Retkeilyn ABC > Tulenteko. Varoitukset: ilmatieteenlaitos.fi/varoitukset.

reminder from Metsähallitus (Forestry Authority): Unauthorised fires can be dangerous for hikers and costly for the person who started the fire and nature

When the wildfire warning is in force, it is prohibited to make an open fire in the terrain. The use of disposable barbecues and camping stoves is also prohibited. A campfire may be made in the national park only in kitchenettes and fireplaces with chimneys. Even making fire in these places must be done with caution. Each regional rescue authority may prohibit open fires in an en-

tire area or in part of an area for a limited period of time if the risk of fire is evident.

A wildfire can spread quickly and pose a danger to hikers. For example, a crowded national park may have a large number of people camping in the terrain.

It usually takes a long time to receive emergency assistance from national parks and other natural

sites. Sites are often difficult to reach and a route has to be cleared for fire extinguishing work. In this case, for example, the site of an endangered species may be destroyed or damaged. In the worstcase scenario, it can take several days to put out a forest fire and monitor it afterwards.

In a nature reserve, unauthorised making of open fires is subject to fines. If the wildfire warning is in place, the amount of fines will increase. The person lighting the fire is always responsible for starting the fire and is also obliged to reimburse the costs if the fire spreads and a rescue service is needed. Check current warnings: en.ilmatieteenlaitos. fi/warnings

OSTETAAN

Rantatontti Muoniosta tai lähialueelta. Tontilla ei tarvitse olla kunnallistekniikkaa. Ei mielellään naapureita. Soita/laita viestiä 050 410 7763.

Opastettuja melontakalastus-, ja pyöräilyretkiä

Vuokraamme

melonta- ja kalastusvälineitä sekä eräkämppää rantasaunalla

www.yllasexperiences.com

+358 40 720 1386 / info@yllasexperiences.com

Tunturi-Lapin Kiinteistövälistys Oy LKV

Paikallinen kiinteistönvälittäjä Länsi-Lapissa, lähellä sinua! Kiinteistöt • Huoneistot • Metsätilat • Tontit Myynti • Ar viokirjat Ota yhteyttä: Mikael Karakko, Kiinteistönvälittäjä LKV

Saumaton sadevesikouru, pyöreä ja kantikas sekä kattoturvatuotteet asennettuina.

Toimintaalueenamme koko Tunturi-Lappi!

+358 400 690 265 petri@hyoky.fi

Riikankuja 2 MUONIO www

Eräopasopiskelija Suvi Koskela lähti kokemattomamman telttailijan kaveriksi telttaretkelle. Koskela sanoo, että pahin virhe, minkä retkeilijä voi tehdä, on se, ettei kunnioita luontoa.

Yökylässä kansallispuistossa

Yöpyminen luonnossa kiehtoo, mutta ensimmäinen telttaretki jännittää. Mitä ensikertalaisen kannattaa ottaa huomioon, kun suuntaa yön yli retkelle? Lähden eräopasopiskelija Suvi Koskelan kanssa tutustumaan kansallispuiston yöelämään.

– Onnistunut kokemus lähtee retkikohteen valinnasta. Mieti, mitä haluat nähdä ja kokea. Maisemia, helppoa saavutettavuutta vai kenties rauhaa ja yksinoloa? Mukavuusaluetta voi laajentaa vähitellen, eräopasopiskelija Suvi Koskela vinkkaa.

Kannattaa myös harkita, lähteekö yksin vai kaverin kanssa. Aikuistakin saattaa alkaa pelottaa yksin metsässä, kun nukkumaanmenoaika lähestyy. Varsinkin jo retkeilykokemusta omaavan kaverin seurassa pääsee helpommalla, kun kaikkea ei tarvitse opetella kantapään kautta. Viimeisin telttayökokemukseni on noin 25 vuoden takaa, mutta muistikuvat eivät ole vuosien saatossa haalistuneet. Serkkujen pihaan pystytetyssä harjateltassa yövyttiin neljän serkuksen voimin, ja epäonnekseni nukuin koko yön pää alamäkeen. Kylmä, nihkeä ja nuutunut ovat sanat, joilla kuvailisin lapsuuden telttailumuistoa.

On aika muuttaa kokemusta. Tällä kertaa olen valmistellut retkeä etu-

käteen. Aion nukkua yksin kahden hengen tunneliteltassa, jonka pystytystä olen harjoitellut jo ennen retkeä. Nukuinpa yhden yön mökin terassillakin, ja testasin makuupussin ja -alustan lämpöarvot. Niiden pitäisi riittää, tulevan yön alimmaksi lämpötilaksi on ennustettu 13 astetta.

Eroosiota ja ukkosen uhkaa

Yhden yön retkemme kohteeksi valikoituu matalan kynnyksen Äkässaivo, joka sijaitsee Muoniossa. Helteisen päivän ilta on lämmin ja rinkka alkaa nopeasti hiostaa selkää, kun kuljemme kivikkoista polkua kohti jyhkeää Seitapahtaa ja Äkässaivoa. Ohitamme kulttuurihistoriallisesti arvokkaat suojelukohteet ja nousemme portaat Äkässaivon kodalle. – Mikä on hyvä telttapaikka? tiedustelee tuleva eräopas. Skannaan katseellani kodan ympäristöä. Nuotiopaikka, huussit,

puuvarasto, risteileviä polkuja ja pääosin tasaista ja kuivaa kangasmaastoa. Hetken ihmeteltyäni huomaan tasaisen kohdan, joka erottuu hiukan kuluneena muusta maastosta. Suuntaan tutkimaan paikkaa lähemmin, hyvältä näyttää – ei kiviä, juuria tai kuoppia. Suvi vahvistaa epäilykseni: tässä on telttailtu ennenkin, ja koska emme haluaa kuluttaa herkkää luontoa enempää, käytämme jo olemassa olevia telttapaikkoja.

Kesken teltan pystytyksen kuuluu etäistä kolinaa. Cityretkeilijän ensimmäinen ajatus on, että läheisellä Aakenuksentiellä rymistelee kuorma-auto, ja jatkan tyynesti kiilojen painamista pehmeään maaperään.

– Se oli muuten ukkonen. Toivottavasti se ei ole tulossa tänne päin, kommentoi Suvi ja tähyilee pilviä.

Aurinko paistaa ja leppälintu laulaa, eikä painostavasta ilmasta ole tietoakaan. Nopeasti vaihtuvat säät ovat kuitenkin enemmän sääntö kuin poikkeus, ja tutkailemme sää-

ennusteita eri nettipalveluista. – Jos se tulee päälle, me voimme mennä suojaan kotaan. Tuulenpuuskat saattavat kuitenkin kaataa puita tai irrottaa oksia, jotka voivat vahingoittaa telttoja.

Ennusteet lupaavat ukkosta Kolarin kirkonkylälle, ja jyrinä pysyttelee vaimeana. Rukoilen retkeilyjumalia, että ilta jatkuisi yhtä leppoisan aurinkoisena kuin tähänkin asti. Olemme siirtäneet retkeä jo kertaalleen ukkosten vuoksi, eikä paluu autolle houkuttele.

Kaikin aistein

Suvi antaa hyväksytyn arvosanan teltalleni, viimeistelee sivukiristykset ja tarkastaa kiilat. – Kannattaa laskea, kuinka monta kiilaa laittaa maahan. Välillä telttapaikoilla näkee maahan unohtuneita kiiloja. Toinen asia, jota leiri- ja tulentekopaikoilla näkee, ovat avotulet metsäpalovaroituksen aikana. Tänään varoituksia ei ole, ja teemme pienet tulet. Hiillosta odotelles-

sa on aikaa nauttia kaikin aistein kesäillan rauhasta: pehmeästä iltaauringon valosta mäntyjen rungoilla, kangasmetsän tuoksusta, käen kukunnasta ja leppeästä tuulenvireestä iholla.

Makuaistia pääsemme virittelemään purosta haetulla vedellä ja nuotiobanaaneilla. Hiilloksen lämmössä kypsynyt, folioon kääritty banaani kätkee sisälleen herkullisen suklaasisuksen.

– Varo, se on kuumaa! varoittaa Suvi, mutta poltan silti suuni, koska en malta odottaa herkun jäähtymistä.

Energiapitoinen iltapala pitää lämpimänä, kun on aika kömpiä yöpuulle. Joskin tänä yönä makuupussissa ei tarvitse hytistä. Toisin oli Suvin tämän kesän ensimmäisenä telttayönä.

– Heräsin useaan kertaan yöllä palellen. Se oli todella epämiellyttävää. Pohjoisen kesässä yölämpötilat saattavat yllättää ja laskea nollan tuntumaan, eikä kostea ilma paranna tilannetta. Makuupussin lämpö-

Teksti ja kuvat I Hanna-Mari Lahtinen

Äkässaivo on helppo retkikohde, jonka lähelle pääsee autolla. Teltalle löytyy paikka kodan vierestä, ja jos sää käy hankalaksi, on helppo hakea kodasta suojaa.

arvojen kanssa kannattaakin olla tarkkana, Suvi opastaa ja kehottaa katsomaan comfort-arvoa, joka tarkoittaa lämpötilaa, jossa useimmat – myös kokemattomat retkeilijät – nukkuvat yönsä mukavasti. Makuualustaankin kannattaa panostaa. Kylmä hohkaa maasta, eikä lämminkään makuupussi riitä eristeeksi.

Toivottelemme hyvät yöt ja vetäydymme nukkumaan. On aivan valoisaa, yöttömässä yössä ei tarvitse pelätä pimeää. Muutenkin olo tuntuu levolliselta ja luonnonäänet rauhoittavilta. Voiko tämän ihanampaa ollakaan? Kauempana

kukkuu jo tutuksi tullut käki, yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi kertaa. Mitähän se ennustaa, toivottavasti hyvää retkeilykesää.

Kunnioita ja sopeudu Herään aamulla lämpimästä teltasta, jonka yllä aurinko paistaa jo täydeltä terältä. Nousen hiukan kankeasti ylös, kahdesta makuualustasta huolimatta kroppani on tottunut hiukan pehmeämpään petiin. Urheilukello kuitenkin suitsuttaa hyvää unenlaatua ja alhaista sykettä. Luonto rauhoittaa tutkitusti ja tunnen oloni kaikkea muuta

kuin nuutuneeksi, nihkeäksi saati kylmäksi.

– Huomenta, kuuluu Suvin teltasta.

Kerron ylpeänä nukkuneeni hyvin, ja ihmettelemme hiljaista miljöötä – emme ole tavanneet muita ihmisiä koko retken aikana. Aamiaisen ohessa keskustelemme luonnosta, joka toimii monen harrastuksen suorituspaikkana. Sana suoritus särähtää Suvin korvaan. – Ajattelen, että olen pitkälläkin vaelluksella nauttimassa ensisijaisesti luonnosta, en suorittamassa tai keräämässä kilometrejä. Yh-

den tai kahden yön retkeltä haen rentouttavaa ja arjesta irrottavaa kokemusta. Sen saa kaikista parhaiten, kun ei katso kelloa tai kiirehdi. Tiedustelen tulevalta eräoppaalta, mikä on kiireen lisäksi pahin virhe, jonka retkeilijä voi tehdä. – Saanko sanoa yläkategorian virheen? Se on, että ei kunnioita luontoa. Siihen sisältyy piittaamattomuus sääolosuhteista ja maaston asettamista haasteista, retkietiketin laiminlyönti, roskaus ja laittomat leiri-ja tulipaikat. Luonnossa liikkuja voi vain sopeutua vallitseviin olosuhteisiin ja muistaa, että luonnossa ollaan kylässä ja pitää

osata käyttäytyä sen mukaisesti. Nämä sanat mielessä pakkaamme rinkat ja tarkastamme, ettei vierailustamme jää jälkeäkään. Patikkamatka parkkipaikalle on lyhyt, mutta sen aikana ehdimme jo suunnitella uutta retkeä. Suvilla on jo reittisuunnitelmakin valmiina. – Kahden yön retkisuosikkini on Hietajärven pysäköintialueelta lähtevä Pahakurun kierros. Kyseessä on merkitty maastopyöräreitti, joten suunnistustaitojakaan ei tarvita ja maisemat ovat upeat. Kuulostaa hyvältä, koska mennään?

Marko Maunuksela päihitti Suuri seikkalu -kilpailun finaalissa räppäri Jesse Markinin (toinen oikealta) ja näyttelijä Joonas Saartamon (vasemmalla). Miesten kanssa kuvassa oikealla ohjelman juontaja Jaana Pelkonen. Kuvat: Nelonen Media

Suuren seikkailijan suosikit

Marko Maunuksela vei Suuri seikkailu -kilpailun voiton, mutta kaipuu Lappiin jäi. Mikä kuvauspaikka sykähdytti erityisesti? Paluu tutuille tuntureille on jo suunnitelmissa – tällä kertaa ilman kelloa ja kuvausryhmää.

– Minulle on syntynyt jo vuosia sitten keikkareissujen kautta vahva side pohjoisen maisemiin, joihin olen palannut vapaa-ajallakin. Meille ei paljastettu ennakkoon, missä kilpailu käydään, kerrottiin vain, että suunta on läntinen Lappi. Ajattelin aluksi, että Lappi kuin Lappi, mutta täytyy tunnustaa, että Muonio vei sydämeni seikkailun aikana, tangokuninkaana ja radiojuontajana tunnettu Marko Maunuksela paljastaa haastattelun aluksi.

Toukokuun lopulla Nelosella nähdyssä finaalijaksossa Maunuksela taisteli televisiokisailun voitosta ja 20 000 euron palkintosummasta räppäri Jesse Mar-

kinin ja näyttelijä Joonas Saartamon kanssa. Kaksiosainen finaali huipentui lopulta Maunukselan voittoon. Ohjelman näyttämönä toimi pääosin Muonio ja jännittävä loppukamppailu käytiin Pallastuntureiden jyhkeässä miljöössä, joka ei päästänyt kilpailjoita helpolla. – Minulla ei ole sieltä muuta muistikuvaa kuin valtava sumu ja lumi, Maunuksela kuvailee kokemustaan syyskuisesta Pallaskerosta. Asia on onneksi korjattavissa. Maunuksela hankki voittorahoilla vaimonsa kanssa retkeilyauton, jonka nokka kääntyy kesällä kohti Tunturi-Lapin yötöntä yötä. Maunuksela aikoo käydä ki-

sapaikoilla – tällä kertaa ilman ajanottoa ja kuvausryhmää – ja hengitellä maailman puhtainta ilmaa. Pallastuntureiden lisäksi Maunukselan suunnitelmissa on nousta uudestaan Lommoltunturiin, jonka valloituksesta jäi muistiin hapottavien nousumetrien lisäksi myös upeat maisemat. Reitti Hevoslakien kautta Alalaelle ja aina huipulle asti jäi mieleen postikorttimaisen kauniina, kun kirkas syyspäivä pani parastaan. Sitä antoi myös Maunukselan joukkue, joka ponnisteli voittoon altavastaajan asemasta.

– Se oli koko kilpailun yksi hienoimmista kokemuksista. Ne maisemat ja se fiilis, kun

joukkueemme voitti tiukan kilpailun, Maunuksela muistelee.

Patikointi-, melonta-, ja maastopyöräilyharrastuksista oli Maunukselalle hyötyä, kun taipaleita taitettiin vaihtelevissa maastoissa. Useat kilpailijat olivat ensimmäistä kertaa lajien äärellä ja se hidasti välillä etenemistä.

– Olostunturin nousu oli pitkä ja sähköavustuksesta huolimatta pyörää pitää ihan itse polkea eteenpäin. Joukkueena etenenimme tietenkin hitaimman mukaan. Annoin vinkkejä, mutta kokemattomille oikean tekniikan omaksuminen – varsinkaan nopeassa kisatilanteessa – ei ollut helppoa.

Maunuksela muistelee myös lämmöllä alueen vesistöjä – siitäkin huolimatta, että melontapuuhissa poikkeuksetta kastui. Muonionjoki tarjoili katsojankin päätä huimaavaa menoa koskineen, kun taas mökkimajoitukseen ajeltiin rauhakseen vanhalla puuveneellä. – Se oli elämys, joka ei ehkä välittynyt katsojille. Tyyni vedenpinta, mutkitteleva joki ja sen penkereillä päivittäin etenevä ruska loivat ainutlaatuisen hetken. Me kaikki vain istuimme hiljaa, maisemia katsellen, Maunuksela kertoo. Mökkimajoitus oli palkinto voitetusta joukkuekisasta. Hävinnyt joukkue joutui

nukkumaan yönsä teltoissa. Luonto ja vaihtelevat säät olivat läsnä koko kisarupeaman ajan ja yllättivät niin seikkailijat kuin kuvausryhmänkin.

– Parhaimmillaan oli parikymmentä astetta lämmintä ja olimme shortseissa. Loppuvaiheessa pakkanen laski viiteen miinusasteeseen, ja teltat olivat jäässä. Edes haastavat olosuhteet eivät hälventäneet miehen Lapin kaipuuta. Mikä on parasta Muoniossa?

– Pienelläkin alueella on paljon nähtävää, luonto on monipuolinen ja rikas, Suuri seikkailija sanoo.

Teksti ja kuvat I Hanna-Mari Lahtinen

Kesän Suuri seikkailu Bingo

The heart of the great adventurer remained in Muonio

Marko Maunuksela, known as the Tango King and radio host, won the Finnish reality show The Great Adventure, the finale of which was aired at the end of May. The programme’s venue was mainly Muonio. The thrilling final battle of the competition took place in the majestic landscape of the Pallas-Yllästunturi National Park, which certainly did not make it easy for the contestants. Although the race in the wilderness conditions was tough and tight, Maunuksela was left longing for Lapland. With his prize money, he bought a mobile home and heads back to the Midnight Sun in Fell Lapland in the summer. Maunuksela intends to revisit the places he experienced in the competition, but this time without a stopwatch and film crew.

In addition to the Pallas backcountry, Mau-

nuksela plans to return to Lommoltunturi, whose conquest he remembered not only the gruelling ascent but also the spectacular landscapes. The route travels via the Hevoslaki peaks through to Alalaki and all the way to the top was remembered as postcard-like beauty.

Maunuksela also warmly remembers the waterways of the area – even though he inevitably got soaking wet while canoeing. River Muonionjoki with its rapid waters offers a mind-blowing experience.

What does Maunuksela think is the best thing about Muonio?

“Even in a small area there is a lot to see, nature is diverse and rich”, says the Great Adventurer.

vIERAILE SUURESTA SEIKKAILUSTA TUTUISSA KOHTEISsA

JA SUORITA SAMOJA AKTIVITEETTAJA KUIN KILPAILIJAT PAIKAT

Äijäkoski Lommoltunturi Olostunturi

Palkaskero Pallas

Muonio's Summer Adventure Bingo

VISIT MUONIO'S FAMOUS SITES AND COMPLETE SUMMER ACTIVITIES

AKTIVITEETIT

Melonta Pyöräily Koskenlasku

Vaellus Telttailu

Olos Fell

Tunturi-Lapin

Sinua

S AV U

Savusta uutiset ja ajanviete matkailijalle ja paikalliselle.

T O IMI T U S

Päätoimittaja

SATU RENKO 050 301 7181 satu.renko@luovamedia.com

Taitto & mainokset

PIRITTA RISTIMELLA Hiutale Design ilmoitukset@savulehti.com

Toimituksen avustaja

KIMMO KAULANEN 050 410 7763

Tämän lehden toimittajat

JOHANNA LIPSANEN

MINTTU HEIMOVIRTA

HANNA-MARI LAHTINEN

Kääntäjä

PETER CULLEY Arctic Language Company Oy

ANETTE LUMME asiakaspalvelu@luovamedia.com ti –to 9–16 040 350 3113

ILMOITUKSET ilmoitukset@savulehti.com 050 301 7181

Aineistot 7 vuorokautta ennen ilmestymispäivää

Vastuumme ilmoituksissa mahdollisesti esiintyvistä virheistä rajoittuu ilmoituksen hintaan

JULKAISIJA

Luova Media Oy Tunturintie 16 A 2 95970 Äkäslompolo

Botnia Print Oy Ab, Kajaani

ISSN 2954-0542

LUKIJA

Mitä sinä haluaisit lukea seuraavasta Savusta? Onko mielessäsi loistava juttuaihe – pieni tai iso? Kerro meille! satu.renko@luovamedia.com

MAINOSTAJA

Haluatko näkyä seuraavassa printissä tai verkos sa? Varaa paikkasi ilmoitukset@savulehti.com / 050 301 7181

Verkkosivut ja näköislehti maksutta: www.savulehti.com www.arcticlaplandtimes.com