Meijän Luvalla 1/2023

LUVA MEIJÄN LUVALLA

HEVOSVOIMIIN TEHOJA VESIJUMPALLA VIPU-MOBIILI OSANA PELTOVALVONTAA UUSIN TULOKAS JALOSTUSRINTAMALLA SATSAA AMMATTITAITOON JA LAATUUN

1/2023

SISÄLLYSLUETTELO

2

3.

Pääkirjoitus

4.

Nykypäivän maitotilan sidosryhmät

6.

Hevosvoimiin tehoa vesijumpalla

10.

Kurkistus kunnaneläinlääkärin arkeen

12.

Miten konekauppa käy tänä päivänä?

14.

Kouluta karjaa

16.

Lähiruuasta voimaa pienmyllyille

18.

Uunituoretta leipää lajike edellä

22.

Vipu-mobiili osana peltovalvontaa

24.

Mikä ihmeen hanhipaimen?

26.

Kotimaisten kehräämöjen määrä kasvussa

30.

Ystäviä ja vertaistukea maatalousyrittäjien Kiila-kuntoutuksesta

32.

Uusin tulokas jalostusrintamalla satsaa ammattitaitoon ja laatuun

34.

Arkirealismia suoraan navetasta

36.

Hevosjalostusliitto kantaa

38.

Pörriäisistä buustia maatalouteen

40.

Maisemanhoito sudenhampaissa

42.

Teuraasta tuotteeksi

44.

Onnistunut investointi kohentaa maatalouden tulosta

46.

Missä Savonialta valmistuneet agrologit työskentelevät?

48.

Puuhasivu

Urapolkuja ja auttavia käsiä

K

un mietitään maataloutta, ja etenkin mielikuvaa suomalaisesta maataloudesta, on aiemmin mielleyhtymänä ollut suo, kuokka ja Jussi.

Nyttemmin kuokka on vaihtunut traktoriin, eikä Jussikaan joudu työskentelemään yksin suolla. Harva tulee ajatelleeksi, mitä kaikkea maatalouteen liittyy.

Osa meistä agrologiopiskelijoista jatkaa sukutilaa, osa suuntaa neuvontapuolelle ja osa aivan muualle.

Tänä vuonna lehtemme aiheena ovatkin maatalouden sidosryhmät.

Sidosryhmien maailmaan pääsee lehdessä muun muassa kunnan eläinlääkärin arjen, karjan koulutuksen, peltovalvonnan ja Suomen kehräämöiden kautta. Aiheeseen paneudutaan monesta näkökulmasta, mehiläisistä varaosamyyntiin. Artikkelit on kirjoitettu alan ammattilaisten tuottamiin aineistoihin ja henkilöhaastatteluihin perustuen.

On tärkeää huomata, kuinka monia sidosryhmiä vaikkapa maatalousyrittämiseen liittyy. Meille agrologiopiskelijoille sidosryhmät muodostavat laajaalaisesti uramahdollisuuksia, sekä tuleville yrittäjille tärkeitä kontakteja. Ilman sidosryhmiä ei maataloudessa pärjää.

Mukavia lukuhetkiä!

Päätoimittajat Asta Venäläinen, Johanna Hannikainen ja Elisa Lappalainen

MEIJÄN LUVALLA 2023 – SAVONIA-AMMATTIKORKEAKOULU KANSIKUVA Riina Hoffren

MARKKINOINTISIHTEERI Jenna Veteli

PÄÄTOIMITTAJAT Asta Venäläinen Johanna Hannikainen Elisa Lappalainen

TOIMITUSSIHTEERI Terhi Uski Janne Niiranen Essi Autio Anni Kokkonen Paula Kemppainen Marja-Riitta Toivonen

MARKKINOINTIPÄÄLLIKKÖ Tiina Katainen Antti Hämäläinen

KUVATOIMITTAJAT Riina Hoffren Elina Tommola TAITTO Hurry Oy Jenna Lappalainen PAINO PunaMusta Oy

TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Jenna Repka

www.punamusta.com

3

4

Nykypäivän maitotilan sidosryhmät TEKSTI MERI MAKKONEN JA MINNA KÄCK | KUVA MERI MAKKONEN

Sidosryhmät ovat henkilöitä tai organisaatioita, joiden kanssa yritys on tekemisissä. Maatiloille sidosryhmät ovat tärkeitä, sillä ilman niitä tilat eivät voi toimia. Haastattelimme erästä tilaa ja kysyimme, mitkä heidän sidosryhmänsä ovat.

H

enry ja Virpi Koivistoisen maitotila sijaitsee Rautalammilla, ja tilalta löytyy vuonna 2012 rakennettu lypsyasemapihatto sekä noin 90 lypsävää. Tila on vastikään ryhtynyt kasvattamaan lihasonneja. Omaa peltoa Koivistoisilla on 100 hehtaaria ja sen lisäksi vuokrapeltoa 116 hehtaaria. Viljelyksessä tilalla on säilörehunurmea, ohraa, kauraa, vehnää ja vähän vihantaviljaa herne-kauraseoksella.

Tilan useat ja erilaiset sidosryhmät Koivistoisten tilan tärkeimmät sidosryhmät koostuvat meijeristä ja lihatalosta. Maito tuotetaan Maitomaan meijerille.

Tilalta ei nykyisin lähde lainkaan välitysvasikoita eteenpäin, joten teuraat ovat ainoita, jotka kulkevat eteenpäin.

Lihatalona toimii Snellman.

Tila käyttää Faban palveluita karjanjalostukseen ja jalostussuunnitteluun. Ruokintasuunnittelun hoitaa tilalla ProAgrian asiantuntijat.

Aikaisemmin tilan rehut ostettiin pääsääntöisesti yhdeltä yritykseltä, mutta nykyisin ne hankitaan tilan tarpeisiin parhaiten sopivilta yhteistyökumppaneilta, jotka ovat Hankkija, Lantmännen Agro ja Kärki-Agri.

Tilalla käytetään myös urakointipalveluita muun muassa väkilannoitteiden levitykseen ja mahdollisuuksien mukaan säilörehun niittoon sesonkiaikana. Yhteistöitä tehdään ajoittain erään tilan kanssa. Muita tilan ulkoistettuja töitä ovat esimerkiksi ruiskutus, jonka hoitaa tilan naapuri – entinen tilallinen itsekin.

Eläinten hyvinvoinnin seurannassa ja hoidossa yhteistyötä

Aikaisemmin tilan rehut tulivat pääsääntöisesti yhdeltä firmalta, mutta nykyisin ne tulevat tilan tarpeisiin parhaiten sopivimmilta firmoilta, jotka ovat Hankkija, Lantmännen Agro ja Kärki-Agri.

tehdään Rautalammin kunnan eläinlääkärin kanssa. Yksi hyvin tärkeä sisäinen sidosryhmä on tilan ainoa perheen ulkopuolinen työntekijä.

Koivistoiset ovat ajan saatossa löytäneet itselleen sopivimmat sidosryhmät, joiden avulla tilan toiminta pysyy toimivana ja kehittyvänä. Sidosryhmät ovat tärkeitä tiloille ja yrityksille, sillä ilman niitä ne eivät voi toimia.

5

Hevosvoimiin tehoa vesijumpalla TEKSTI JA KUVAT HANNA KANNINEN JA HELI NYKÄNEN

Sari Määttä antaa hevosille uusia mahdollisuuksia yhdistämällä liikkeen parantavan voiman veden luomaan vastukseen. Hän touhuaa Suomen ja jopa EU:nkin itäisimmässä hevosten vesikuntoutusta tarjoavassa yrityksessä Lieksassa.

V

aikka ilma aamulla onkin syksyisen harmaa ja sumuinen, vastassamme on iloinen yrittäjä. Hän on ennen paikalle tuloamme ennättänyt tekemään aamutallin ja keittämään kahvit.

Hevoset ihmettelevät uteliaina meitä ulkotarhoistaan uudelle tallirakennukselle johtavan tien varrelta.

Yritys tarjoaa asiakkailleen täysihoidon lisäksi ammattitaitoista palvelua hevosten kuntoutukseen. Vesimattokävelylaite mahdollistaa hevosten ympärivuotisen kuntouttamisen vesivastuksen avulla säästä riippumatta.

Hevoshieroja Sari Määtällä on oman tallin arkea takanaan jo kahdenkymmen vuoden ajan.

Harjulan Hevostallit Tmi on perustettu vuonna 2016. Sarin pitkäaikainen unelma, uusi kahdeksan hevosen talli vesimattoineen, valmistui vuonna 2021 palvelemaan asiakkaita.

Asetumme varustehuoneeseen nauttimaan aamupalaa.

Sari kertoo meille eläväisen pirskahtelevasti taustastaan.

Hän on toiminut lomittajana ja kouluttautunut hevoshierojaksi kymmenisen vuotta sitten. Aiemmin työkseen ravihevosten parissa toiminut

Lomittajasta kuntouttajaksi

Sari pitää nykyisin ajo-opetuksessa olevien hevosten määrän maltillisena. Sydän sykkii hevosten kuntoutukselle.

Kipinä veden hyödyntämiseen hevosia parantavana voimana syntyi uittamisen avulla saaduista tuloksista. Ajatus jatkojalostui hevoshierojan mielessä vuosia, ja lopulta omavalmisteinen vesimattolaite rakennettiin mahdollistamaan vesivastuksen hyödyntäminen ympärivuotisesti.

Laite on saanut valmistumisensa jälkeen yhden vapaapäivän jouluaattona.

Laite on saanut valmistumisensa jälkeen yhden vapaapäivän jouluaattona.

Toiminta keskittyy erimittaisilla jaksoilla olevien hevosten hoitoon ja kuntoutukseen sekä ulkopuolisiin hierottaviin hevosiin. Yrittäjä nauttii yksin työskentelyn lisäksi paljon viikoittaisten hierontareissujen tuomista sosiaalisista kohtaamisista. Työhön liittyy paljon ohjeistusta ja omistajien ohjaamista hevosen terveydentilan entistä parempaan tukemiseen.

Jokaisen asiakkaan tarpeet ovat yksilöllisiä.

6

Kahvikupit täydennettyämme Sari istuu pohtimaan työtänsä. Sari motivoituu uusis-

Kelit eivät vaikuta hevosten kuntouttamiseen.

7

Kakkapussi pitää veden laitteessa puhtaampana.

8

Harjulan Hevostallit sijaitsee Lieksassa.

ta haasteista. Palkitsevinta työssä on nähdä hevosen kuntoutuminen ja elämänilon uudelleen löytyminen. Myös hevosten omistajien positiivinen palaute valaa uskoa omaan tekemiseen.

Sari on aina hevosen puolella. Eläintä kohtaan pitää olla rehellinen.

Sari on aina hevosen puolella. Eläintä kohtaan pitää olla rehellinen. Hevosille tehdään hoitosuunnitelma yhteistyössä hevosenomistajan ja hyvin usein myös hevosta hoitavan eläinlääkärin kanssa, sillä näin ennuste toipumiseen on mahdollisimman realistinen.

Pahin pelko on kuitenkin kuntoutuksen epäonnistuminen.

– Se päivä on varmasti vielä edessä, Sari huokaa.

Maton monenmoiset kulkijat Kahvit juotuamme Sari hakee vesimatolle ensimmäisen kävelytettävän hevosen. Hevo-

nen on työnimeltään Lettu, ja sitä kuntoutetaan takajalan hankositeen jännevammasta.

Vesimatolle Lettua valmistellessaan Sari kertoo, kuinka kuntoutus alkaa aina hevosten ehdoilla. Onkin hyvä, että laite sijaitsee leveällä tallin käytävällä, jossa hevoset tottuvat siihen nopeasti.

Kun Letun jalat on puhdistettu hiekasta ja sille on laitettu lantapussi, se astelee tottunein askelin laitteeseen. Laite käynnistetään ja hevonen lähtee askeltamaan käyntiä hihnan päällä. Alkulämmittelyjen jälkeen vettä lasketaan laitteeseen sen verran, että saavutetaan haluttu vaste. Veden korkeutta, laitteen käyntinopeutta ja kestoa muokaten saadaan luotua erilaisia harjoitteita.

Vajaan puolen tunnin vesikävelyn jälkeen vesi poistetaan koneesta, ja hetken Lettu jatkaa loppukäyntiä.

Kone sammutetaan ja Lettu talutetaan käytävälle, jossa se riisutaan varusteista ja tarkistetaan jalkojen tilanne.

Vesikävelyn jälkeen hevosille

tarjotaan melassivettä palautusjuomaksi. Silminnähden levollinen ja tyytyväinen Lettu pääsee takaisin lajitovereidensa seuraan ulos.

Vesikävelylaitteeseen pääsevät terveetkin hevoset, kuten tuleva valjakkoponi Vikke.

Tämä 4-vuotias poni on tullut Sarin luokse ajo-opetukseen ja kohentamaan peruskuntoaan. Täysihoitopalveluun sisältyy viikoittain useamman kerran vesikävelymatolla tehtävää treeniä. Vaikka meitä aluksi hieman hymyilyttääkin, tarvitaanko pienelle ponille snorkkeli laitteeseen, huoli on turha: laite on säädettävissä jokaisen käyttäjän mukaan, niin vedenkorkeuden kuin vauhdinkin osalta.

Sarin päivä jatkuu monipuolisena. Vesimatolle on tulossa vielä muutama hevonen, välissä jaetaan heinää, otetaan uusia asiakkaita vastaan, puhutaan puheluita. Viimeisenä illalla haetaan hevoset sisälle syömään ja yölevolle. Työ on rankkaa, mutta palkitsevaa, eikä illalla tarvitse odotella unta.

9

Marjo-Riitta Halonen varmistaa ennen tilakäynneille lähtemistä, että kaikki tarvittava on autossa mukana.

Kurkistus kunnaneläinlääkärin arkeen TEKSTI JA KUVA TUIJA SISSO

Kunnaneläinlääkärin työssä yksikään päivä ei ole samanlainen.

Monipuolisuutta ammattiin tuovat eri tuotantoeläimet.

Y

lä-Savossa kahdeksan vuotta eläinlääkärinä toiminut Marjo-Riitta Halonen kertoo arkensa olevan vaihtelevaa ja mielekästä.

Työpäivät koostuvat eri eläinten parissa työskentelystä.

Halonen on työskennellyt Kiuruveden kunnaneläinlääkärinä noin 1,5 vuotta.

10

Halonen kiinnostui ensimmäisen kerran tuotantoeläimistä noin 13-vuotiaana, kun pääsi naapurin navetalle katsomaan ja opettelemaan lehmien lypsyä. Navettatyöt olivat niin mielekkäitä, että siitä tuli hyvä työsarka koulun loma-ajoille ja viikonlopuille. Kärsämäen kunnan kautta Halonen pääsi

lomittamaan muutamilla muillakin tiloilla.

Halonen seuraili kiinnostuneena, kun eläinlääkäri kävi tiloilla.

Syntyi salaa haave eläinlääkärin ammatista. Työ näytti monipuoliselta ja lääketiede kiehtoi. Halonen on aina pitänyt haalaritöistä, ja eläinlää-

kärin työssä niitä saa edelleen tehdä.

Halosen mukaan työ muuttuu mukavammaksi mitä enemmän sitä tekee. Tämä johtuu siitä, että kokemus tuo varmuutta. Halonen kokee, että eläinlääkärin työssä olennaisinta on tulla ihmisten kanssa toimeen, sillä jokaisen hoidettavan eläimen takana on ihminen, oli kyse tuotanto- tai harrastuseläimestä.

Aamulla töihin tullessa ei voi tietää, mitä päivä tuo tullessaan. Työpäivät alkavat kahdeksan aikaan puheluihin vastaamisella. Aamun ensimmäisten tuntien jälkeen työpäivän runko alkaa olla selvillä.

Aamulla töihin tullessa ei voi tietää, mitä päivä tuo tullessaan.

Kunnaneläinlääkärin työpäiviin sisältyy tuotantoeläinten lisäksi pieneläimet.

Vastaanotolla on tilanteen mukaan 1–3 eläinlääkäriä, joiden kanssa työt jaetaan

aamulla. Kiireelliset käynnit hoidetaan aina ensin ja suunnitellaan reitit ja työt järkevästi, jottei aikaa kulu liikaa edes takaisin ajoihin ympäri kuntaa.

Päivän tyypillisimpiä töitä ovat ennakkoon sovitut nupoutus- ja tiineystarkastuskäynnit tiloilla. Lisäksi on hevosiin ja sikoihin liittyviä työkäyntejä. Päivän aikana ilmaantuu myös kiireellisiä tapauksia, kuten poikimisvaikeuksia tai halvauksia.

Kunnaneläinlääkärin työhön kuuluu myös päivystysvelvoite arkityön lisäksi. Normaaliin arkiviikkoon kuuluu yleensä yksi arki-iltapäivystys, jolloin työpäivän jälkeen päivystetään seuraavaan arkiaamuun.

Pisimpiä päivystysvuoroja ovat viikonloput, jolloin päivystys alkaa perjantain päivätyön jälkeen klo 16.00 päättyen maanantaiaamuna klo 8.00.

Eläinlääkäri hoitaa aina ensin kiireisimmät tilanteet, minkä vuoksi vähemmän akuutit tilanteet venyvät ja joutuvat odottamaan. Halonen pitää työn miinuspuolena välillä

työruuhkien aikana tulevia riittämättömyyden tunteita, kun joka paikkaan ei pysty venymään yhtä aikaa. Onneksi ihmiset ovat sen suhteen ymmärtäväisiä.

Halonen haluaa kiittää esimiestä, joka on tehnyt valtavasti parannuksia seudun eläinlääkärien työskentelyyn.

Alueelle on tullut uudet eläinlääkärien vastaanottotilat, ja päivystysvapaita voidaan pitää, kun sijaisia ja virkoja on saatu täytettyä. Toimipaikkoihin on palkattu myös hoitajia avuksi, joten eläinlääkärin työt ovat helpottuneet monella tapaa.

Kunnaneläinlääkärinä työskennellessä pääsee näkemään paljon erilaisia tiloja ja ruoantuottajia. Oman ammatin kautta kunnioitus maatalousalaa kohtaan on suuri.

Halosen mielestä Suomessa pitäisikin enemmän arvostaa työtä, jota ruoan eteen tehdään.

Pitäisikin enemmän arvostaa työtä, jota ruoan eteen tehdään.

M A AT I LO J E N !

alle Kasvata huomista – opiskele maatalousal > Eläintenhoitajaksi > Maaseutuyrittäjäksi > Lammasfarmariksi > Maitofarmariksi

> Hoivafarmariksi > Ammattilaisfarmariksi > Varafarmariksi > Puutarhuriksi RIVERIA.FI/MAATALOUSALA

• Neuvo-neuvonta • Kirjanpito • Budjetointi • Viljelysuunnittelu • Maksuvalmiuslaskelmat • Tuki- ja veroneuvonta P. 0400 906 724 | Heidi P. 0400 906 231 | Juho

www.maatili.fi

11

Miten konekauppa käy tänä päivänä?

TEKSTI TUOMAS HUUSKONEN JA VEERA NUUTINEN | KUVA TUOMAS HUUSKONEN

Maatalouskoneet ja -varaosat muodostavat tärkeän osan maatalouden runkoa. Niiden avulla viljelijät voivat suorittaa erilaisia työtehtäviä tehokkaasti ja tuottavasti. Kysyimme alan toimijoilta, miten kone- ja varaosakauppa on käynyt lähiaikoina.

T

urun Konekeskuksen liiketoiminnan johtaja Anders Vahtola on ollut erittäin tyytyväinen viime aikojen konemyyntiin: edellisvuosi oli huippuvuosi, ja tämänkin vuoden alku on ollut erinomainen. Okra-näyttelyn jälkeen tilauksia tuli hyvin, mutta sadonkorjuun aikana nähtiin pieni notkahdus. Nyt tilauskanta on taas kasvussa.

Tällä hetkellä uusia koneita tilataan ennakkoon vuodelle 2024.

Korona-aikana tehdyt kaupat realisoituvat vasta tänä kesänä tehtailta toimitettuina tuotteina. Komponenttien saatavuusongelmien vuoksi tehtailta ei ole saatu tavaraa ulos. Tällä hetkellä kauppiaiden varastoissa on runsaasti uusia koneita, jotka myydään mahdollisuuksien mukaan ensisijaisesti pois vaihtokoneiden ohella. Tulevaisuudessa vaarana on tehdaskapasiteettien sopeuttaminen pienentyneeseen kysyntään, mikä voi myös jatkossa johtaa yleisiin toimitusongelmiin.

Turussa toimii Turun Konekeskus, joka myy pääasiassa vaihtokoneita, mutta myös uusia koneita. Vaihtokoneita tulee osamaksuna kauppojen

12

yhteydessä, ja nämä koneet myydään eteenpäin. Vaihtokoneet ovat iso osa kaupankäyntiä, Vahtola kertoo.

Varaosien osalta tilanne on samoin hyvä. Korona-ajasta huolimatta varaosamyynti on kasvanut tasaisesti. Menekin kasvun taustalla ovat muun muassa yhä suuremmat ja teknisemmät koneet. Korona näkyikin varaosamyynnissä lähinnä vain siten, että asiakkaat eivät asioineet myymälässä, vaan osat ostettiin pääasiassa puhelimen välityksellä.

Menekin kasvun taustalla ovat muun muassa yhä suuremmat ja teknisemmät koneet.

Agcon Iisalmen toimipisteellä myydään pääasiassa alkuperäisvaraosia, mutta joihinkin merkkeihin on olemassa myös tarvikekanava. Asiakaskunnan Iisalmessa muodostavat tilalliset, koska alueella on paljon karjataloutta. Kuopiossa enemmistönä sen sijaan ovat koneyrittäjät, Agco Suomen myymäläpäällikkö Minna Nissinen Iisalmesta kertoo.

Tänä päivänä on erittäin tärkeää koneen turvallinen käyttö ja siihen liittyvä käyttöönotto-opastus. Uudet koneet ovat niin monimutkaisia käyttää, että hyvällä opastuksella saataisiin myös koneiden mahdollinen maksimikapasiteetti käyttöön. Suurin osa viljelijöistä ei käytä koneiden koko kapasiteettia. Lisäksi nykyaikaisten traktoreiden kestävyyttä parantaisi koneiden oikeaoppisten asetusten käyttäminen. Konemyyjät antavat ostajille kirjallisen käyttöönotto-oppaan ja tarvittaessa opastusta, joka perustuu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin.

Suurin osa viljelijöistä ei käytä koneiden koko kapasiteettia.

Kone- ja varaosakauppa käy siis hyvin, tuotteita saadaan myytyä korkojen nousuista huolimatta. Ostajien kannattaa muistaa panostaa käyttöja huolto-ohjeiden noudattamiseen. Tällöin koneista saisi enemmän käyttöä helpottavia ominaisuuksia irti ja koneiden kestävyys paranisi.

Minna Nissinen, ja vielä myynnissä oleva Valtra ja Keslan puutavarakuormain kärryllä Iisalmen Agcolla.

Savonialta hyvät valmiudet kone- ja varaosakauppaan

A

gco Suomen myymäläpäällikkö Minna Nissinen Iisalmen toimipisteeltä vastaa markkinoinnista ja varaosien myynnistä. Minnalla on agrologitausta Savonia-ammattikorkeakoulusta. Agco Suomelle hän päätyi töihin oltuaan ensin kesätöissä Kajaanin toimipisteellä, minkä jälkeen hänelle tarjottiin Iisalmesta harjoittelupaikkaa.

Minna toimii suurimman

osan ajasta varaosapuolella ja muun muassa markkinoi varaosia oikea-aikaisesti.

Tämä tarkoittaa sitä, että lehtimainoksissa ja Instagram-mainonnassa on otettava huomioon, mitä ajankohtaan sopivia töitä esimerkiksi peltoviljelyssä on kulloinkin meneillään.

Konemyyjä tarvitsee vahvan tietämyksen maataloudesta,

jota Savonia-ammattikorkeakoulu tarjoaa tuleville agrologeille. Varaosamyynnissä on myös oltavat hyvät ATK-taidot.

Minna nostaa esille Excelin käytön sekä muut Office-ohjelmat, joiden perustan hän on omaksunut Savonialta muun muassa talousopinnoista. Minnan mukaan Savonialta saakin erinomaiset lähtökohdat maatalouden osaajaksi.

13

Kouluta karjaa TEKSTI TIINA YLÄTUPA | KUVA TIINA KATAINEN

Nauta oppii siinä missä koirakin. Karjan kouluttamisella voidaan sujuvoittaa työntekoa ja parantaa työturvallisuutta sekä eläinten hyvinvointia.

N

autojen käsittely voi pahimmillaan olla jopa hengenvaarallista. Siksi on syytä tietää, miten jopa tuhatkiloista eläintä tulisi käsitellä oikein.

Eläin ei koskaan tee asioita ilkeyttään, vaan sen käyttäytymiseen on aina jokin syy.

Ihmisen tehtävä on selvittää syy, ja etsiä asiaan ratkaisu.

Laumavaisto ohjaa nautojen käyttäytymistä hyvin vahvasti.

On myös syytä muistaa, että nauta aistii ympäristöä hyvin eri tavalla kuin me ihmiset.

Esimerkiksi varjo lattiassa voi

14

naudan silmissä näyttäytyä syvänä kuiluna. Hämärästä kirkkaaseen valoon siirtyminen voi aiheuttaa hetkellisen sokaistumisen. Paksusta nahasta huolimatta naudoilla on hyvin herkkä tuntoaisti.

Nauta aistii ympäristöä hyvin eri tavalla kuin me ihmiset

Nautaeläin pystyy myös haistamaan toisen naudan stressin jopa virtsan välityksellä. Toisin sanoen se voi kokea pelottavaksi paikan, missä

toinen nauta on aiemmin kokenut pelkoa. Pelko ja stressi heikentävät eläimen hyvinvointia sekä oppimiskykyä.

Siitäkin huolimatta myös ikäviä asioita, kuten lääkkeiden pistämistä voidaan opetella. Kun opetteluun varataan hieman aikaa, tilanteesta saadaan vähemmän epämukava eläimelle ja huomattavasti turvallisempi ihmiselle.

Nauta, kuten muutkin eläimet, oppivat parhaiten rauhallisessa mielentilassa. Nautaa voidaan kouluttaa esimerkiksi kosketusesineen avulla siirtymään paikasta toiseen.

Kosketusesineenä voi toimia tarkoitukseen tehty pallopäinen keppi, tai vaikkapa kärpäslätkä. Koulutus etenee vaiheittain palkitsemisen avulla.

Nauta huomaa, että esineen koskettaminen turvalla on sille kannattavaa. Näin nauta oppii seuraamaan kosketusesinettä ja suurtakin eläintä saadaan siirrettyä turvallisesti ja nopeasti.

Koulutuksessa on kuitenkin oltava tarkkana. Väärällä ajoituksella ihminen saattaa tahtomattaan opettaa eläimelle jotain aivan muuta kuin oli tarkoitus. Ammattikouluttajalta saa neuvoja käytännön harjoitteluun.

Nauta on nopea oppimaan ja muistaa oppimansa asiat uskomattoman hyvin.

Eräskin nauta oli muistanut vasikkana koulutetun asian vielä lehmänä, vaikka sitä ei ollut harjoiteltu lainkaan yli kolmeen vuoteen.

entisaikojen kutsuhuudot, joilla lehmät saapuivat laitumelta lypsylle.

Nauta on nopea oppimaan ja muistaa oppimansa asiat uskomattoman hyvin

Myös parresta ylös nousemiseen tai ulos siirtymiseen on hyvä yhdistää jokin merkki, jotta nauta pystyy ennakoimaan tilannetta ja tietää, mitä on tapahtumassa. Nautaeläimet eivät pidä yllätyksistä, vaan viihtyvät parhaiten silloin, kun arki on rauhallista ja ennalta-arvattavaa.

Varsinaisten koulutustilanteiden lisäksi nautojen kanssa voi kommunikoida arkisten askareiden lomassa. Tästä on hyvä esimerkki

Kun ihminen ymmärtää nautaa ja eläin ymmärtää, mitä ihminen siltä haluaa, molempien stressi vähenee. Lisäksi arjen työt sujuvat jouhevasti ja turvallisesti.

TARJOLLA ON MONIA ERILAISIA GENOMITESTEJÄ, MUTTA VAIN YKSI TESTAUSMENETELMÄ MITTAA

DeLaval Plus Käyttäytymisanalyysi Kuinka se toimii?

KIIMAT JA MÄREHTIMINEN JA SIEMENNYSLISTAT SYÖNTI

LEHMIEN PAIKANNUS

Ota yhteyttä alueesi DeLaval Laitemyyjään LUE LISÄÄ: www.delaval.com/fi/ Laite- ja tarvikemyyjäsi Kumpulainen laiteratkaisut/tuotannonohjaus Jarno 0400 388 497

jarno.kumpulainen@delaval.com

KARJASI PERINNÖLLISTÄ IMMUUNIVASTETTA. Elevate -sovelluksen avulla testaat helposti karjasi jalostuksellisen tason ja perinnöllisen immuunivasteen, tarkistat polveutumisen, ja saat tulokset haitallisista haplotyypeistä. Lisäpalveluina tarjolla myös TPI-tulokset, punavärigeeni ja A2A2 -beettakaseiini.

Lisätiedot www.semex.fi tai omalta alue-edustajalta.

Semex Finland Oy Viikatetie 3, 91900 Liminka | puh. 040 550 7643 | sari.alhainen@semex.fi

15

Lähiruuasta voimaa pienmyllyille TEKSTI EETU PURSIAINEN JA SAARA KIVINEN | KUVAT EETU PURSIAINEN JA RIINA HOFFREN

Maailmalla vallitseva epävarmuus nostaa esille kotimaisen ruoantuotannon tärkeyden. Lähiruoka on monelle pienmyllylle toiminnan lähtökohta.

Mutta riittääkö se?

M

aaseudun elämäntapa on muuttunut, ja usean pienen myllyn toiminta on loppunut tässä rytäkässä. Koko Suomessa on toiminnassa enää nelisenkymmentä pienmyllyä, joista yksi on Siilinjärvellä. Perinteisen kivimyllyn tasaisesta hurinasta löydämme myllyn toiminnasta nykyisin vastaavan Jukka Ruotsalaisen.

Ruotsalainen uskoo lähiruoan vetovoimaan. Koronapandemia ja Venäjän hyökkäys Ukrainaan ovat kasvattaneet lähiruoan kysyntää, mutta vielä löytyy kasvunvaraakin.

On merkillistä, miksi riisi on niin suosittua, vaikka ohras-

16

ta saatavat suurimot olisivat ravitsevampia ja ennen kaikkea kotimaisia, Ruotsalainen pohtii. Hän arvelee, ettei tuotetta ole vielä osattu oikein markkinoida.

Miksi riisi on niin suosittua, vaikka ohrasta saatavat suurimot olisivat ravitsevampia ja ennen kaikkea kotimaisia.

Myllyllä jauhetaan myös rukiita. 1950-luvulta peräisin olevan myllyn käyttö on pitkälti käsityötä ja vaatii mylläriltä myös taitoa. Jauhoon on

saatava oma rakenteensa, jotta se olisi leivottaessa sellaista kuin halutaan.

Myllyn tuotteiden kehittämisessä nähdään paljon mahdollisuuksia. Myllyllä voidaan jauhaa monenlaisia tuotteita. Jauhojen ja ryynien lisäksi Siilin Myllyllä valmistetaan mallasohraa pienpanimoiden ja kotipanijoiden tarpeisiin.

Siilinjärveltä jauhoja päätyy muun muassa Rautavaaran leipomon mallassämpylöihin, leipomoyrittäjä Jaakko Kärki kertoo. Leipomon suosituin tuote on ollut lähiruisleipä jo vuodesta 2007 alkaen. Paikallisesti,

paikallisista jauhoista ja ilman lisäaineita tehty leipä on varsinaista lähiruokaa.

Paikallisesti, paikallisista jauhoista ja ilman lisäaineita tehty leipä on varsinaista lähiruokaa.

Myös leipomolla uskotaan lähiruoan olevan selvä kilpailuvaltti. Kärki toteaa, että mitä enemmän raaka-aineita saadaan läheltä, sitä parempi.

Lähiruoan tuottaminen tuo töitä lähiseudulle ja tukee samalla myös paikallisia tuottajia. Lähiruoka on turvallisempaa kuin vastaava kauempaa tuotu ruoka, ja sen reitti pellolta pöytään on helpommin jäljitettävissä.

Lähiruoka tulee varmasti olemaan tulevaisuudessakin pienten toimijoiden voimavara. Toisaalta vaakakupissa painaa myös tuotteiden hinnat. Suurten teollisten myllyjen jauhot sekä ulkomailta

tuodut tuotteet ovat kaupassa samalla hyllyllä pienmyllyn jauhojen kanssa.

Pienellä myllyllä toiminta on luonnollisesti volyymiltaan pientä. Myllyn käyttämästä viljasta viidesosa tulee omasta tuotannosta ja loput ostetaan pohjoissavolaisilta tiloilta. Mylly pyörii käytännössä täydellä kapasiteetilla. Mahdollisuuksia toiminnan kehittämiseen olisi, mutta yrittäjän ajanpuute hidastaa myllyn kehitystoimia.

Toimintaympäristön muutos näkyy myös kotitarvejauhatuksen vähentymisenä, vaikka sillekin on edelleen oma pieni asiakaskuntansa. Lähiruoka, paikallisuus ja uudet innovaatiot kannattelevat osaltaan pieniä toimijoita. Tulevaisuuden

Lähiruisleipä on Rautavaaran leipomon suosituin tuote, Jaakko Kärki kertoo.

kannalta olisi tärkeää, että tietämys lähiruoasta ja ruoan alkuperästä parantuisi entisestään. Kotimaisella ruoalla voi olla paljon uusia mahdollisuuksia, joilla saadaan pidettyä pienetkin myllyt elinvoimaisina.

Jukka Ruotsalainen tarkkailee myllyyn meneviä rukiita.

17

Uunituoretta leipää lajike edellä TEKSTI JA KUVAT INA LILJESTRÖM

Nilsiäläinen kaskiruis kukkii kesä-heinäkuun vaihteessa.

18

Kuluttajien kiinnostus erikoisviljoja kohtaan kasvaa. Artesaanileipomo pyöräyttää leipänsä luomulaatuisesta vanhasta lajikkeesta. Kotileipuri puolestaan innostuu viljalajikkeen mausta, leivontaominaisuudesta tai tarinasta.

K

otileipurit ja kuluttajat ovat yhä kiinnostuneempia erilaisista viljoista ja vanhoista lajikkeista. Tämä on huomattu niin leipomoissa kuin siemenpakkaamollakin. Hapanjuurileipomisesta kirjoja kirjoittaneelle leipäkulttuuriyrittäjä Eliisa Kuuselalle asia on tuttu.

– Yleisellä tasolla tavallinen kuluttaja tietää vehnän, rukiin, ohran ja kauran – spelttikin on vielä aika tuntematon, Kuusela sanoo, mutta jatkaa, että kiinnostus on kasvamaan päin.

Lajikkeet esille Kuuselan mukaan harva hahmottaa eri viljalajikkeita, joita esimerkiksi rukiilla ovat Reetta-ruis, Hermanni-ruis, Sangaste-ruis tai jokin vanha kaskiruislajike. Kun kotikokki hurahtaa hapanjuurileipomiseen, hän kuitenkin alkaa tutustua eri lajikkeisiin ja innostuu.

– Speltti, emmervehnä, yksjyvävehnä ja mahdollisesti jokin paikallinen maatiaislajike tulevat nopeasti tutuiksi, Kuusela kertoo.

Jauhopusseissa harvoin lukee viljan lajike, ja kotikokin onkin vaikeaa saada tietoa lajikkeista tai tutustua niihin. Kuuselan mukaan monet toivovat, että lajike olisi merkitty jauho- tai hiutalepussiin.

Monet toivovat, että lajike olisi merkitty jauho- tai hiutalepussiin

– Olisi suotavaa, että asia olisi enemmän esillä.

Harrasteleipureilla on kiinnostusta lajikkeita kohtaan, koska he ovat oppineet tuntemaan viljoja, joilla on tiettyjä hyviä leivontaominaisuuksia.

Tällaisia ovat muun muassa ruotsalainen Kvarna-vehnä ja kotimainen Jorma-ohra.

Harrastelijat kiinnostuvat lajikkeista ja haluavat tutustua muihinkin vaihtoehtoihin.

Kotikokit kokeilevat mielellään uusia lajikkeita. – Harrasteleipurit ovat kokeilunhaluisia ja uutuudet kiinnostavat, Kuusela on huomannut. Paikalliset maatiaisviljat herättävät mielenkiintoa ja tarinat kiehtovat.

Pelkkä tarina ei kuitenkaan riitä, vaan myös maatiaisviljassa pitää yleensä olla kuluttajaa kiinnostava maku tai leivontaominaisuus. Kotimaisia maatiaislajikkeita tunnetaan yleensä vain, mikäli itsellä sattuu olemaan niihin jonkinlainen kytkös. Tyypillinen kytkös on, että sukulainen tai mökkipaikkakunnan maanviljelijä tuottaa maatiaista.

Kuuselan mukaan maatiaisviljoille olisi kysyntää, mutta pullonkaulana on saatavuus. Ne kiinnostavat kuluttajaa, mutta viljoja on liian hankala ostaa.

– Maatiaisia on myynnissä vain tietyissä Reko-renkaissa taikka hyvin paikallisesti suoramyyntinä. Kysyntää olisi.

Lisäksi hän arvioi, ettei maatiaisia ehkä tuoteta riittävän suuria määriä, jotta kaupan hyllykin voisi toimia myyntikanavana.

Kokeilunhaluinen kuluttaja Utsjoella toimivan artesaanileipomo Pienen Juurileipomon leipuri Kaisa Kinnari on huomannut kuluttajien kiinnostuksen vanhoja viljoja kohtaan. Leipomo on erikoistunut vanhoihin lajikkeisiin, ja lähes kaikki tuotteet leivotaan kotimaisista maatiais- ja muinaisviljoista. Lajikkeet ovat tuotteissa selkeästi esillä.

Kinnarin mukaan muut kuin ruis, ohra, kaura, vehnä ja speltti ovat harvoille asiakkaille tuttuja. Kiinnostus kuitenkin usein kasvaa kohisten, kun vaihtoehdot tulevat tutuiksi.

– Mielenkiinto olisi varmaan suurempaa, jos tietoakin olisi enemmän. Vähäisen kiinnostuksen syy on varmaankin tiedonpuute näistä viljoista, arvioi Kinnari.

Myös Turun Leipomo Mannassa on huomattu, että vanhat lajikkeet herättävät kuluttajan kiinnostuksen. Leipuri Petteri Polvi kuulee tiskin takaa usein kysyttävän, mikä on tuo öölanninvehnä, jos esimerkiksi asiakkaan silmäilemässä leivässä on kyseistä ruotsalaista maatiaisvehnää. Lajikkeet ovat leipomossa esillä ja niistä kerrotaan mielellään.

Mikä on tuo öölanninvehnä?

Polven kokemuksen mukaan tietämys vanhoista viljoista on edelleen aika harvinaista, mutta aihe kiinnostaa selkeästi.

– Esillä olevat lajikkeet herättävät asiakkaan mielenkiinnon, Polvi sanoo. Leipomossa saa kokeilla rohkeasti ja olla utelias.

19

Maatiaiskauraa runsaana pellolla Vieremällä.

Itäsuomalaisesta Hermannirukiista tehtyä ruislimppua leipomo Mannasta saa aina torstaisin. – Hermanni-limppu on otettu hyvin vastaan ja sillä on oma ostajakuntansa, Polvi myhäilee tyytyväisenä.

Pienellä Juurileipomolla on sekä vakio- että satunnaisia asiakkaita. Osa asiakkaista on huomannut, että emmervehnä-, yksjyvävehnä-, maatiaisvehnä- tai kaskiruisleivät sopivat heille paremmin kuin kaupan vehnäleivät. Asiakas on saattanut saada helpotusta vatsavaivoihin.

Osa asiakkaista kertoo, etteivät pysty terveyssyistä syömään kaupan leipiä lainkaan, mutta Pienen Juurileipomon leivät sopivat heille hyvin. – On myös niitä asiakkaita, jotka leipämme ansiosta pystyvät taas syömään kaupan vehnäleipää, Kinnari kertoo.

Leipomo käyttää tuotteissaan luomujauhoja, mutta luomusertifikaattia ei ole otettu käyttöön. – Byrokratia sertifikaatin ympärillä on raskas ja kallis, joten leipiä ei mainosteta luomuna, Kinnari harmittelee. Kysyttäessä asiasta saa tietenkin tietoa.

20

Myös Leipomo Mannan jauhot ovat luomujauhoja.

– Joillekin asiakkaille tämä on keskeistä. Mutta pelkkä luomu ei riitä, tuotteen tulee olla kaikin puolin hyvä, Polvi tarkentaa.

Siemenpakkaamot viljaketjussa keskeisiä Jauhot ja hiutaleet valmistuvat myllyissä, jonne leipävilja tulee maatiloilta, jotka taas ostavat kylvösiemenensä siemenpakkaamoilta. Mutta onko ketjun ääripäillä eli leivännälkäisillä kuluttajilla ja suomalaisilla siemenpakkaamoilla yhteyttä keskenään?

Naturcomin markkinointivastaava Elias Häyrynen kertoo, että viestintä puhtaasti kuluttajien suuntaan on melko vähäistä. – Toki pyrimme muun muassa somekanavilla saamaan viestintää mahdollisimman laajasti liikkeelle ja lisäämään tällä tavoin ihmisten tietämystä viljalajeista ja eri lajikkeiden ominaisuuksista.

Naturcomilla on huomattu, että erityisesti kotimaiset viljat kiinnostavat kuluttajaa.

– Maatiaiset, alkuperäiskas-

vit, näiden pitkät historiat ja jalostuspanostukset selvästi kiinnostavat, Häyrynen toteaa.

– Ihmiset pyrkivät syömään entistä terveellisemmin ja haluavat tietoa eri viljalajeista.

Pakkaamolla tiedostetaan joidenkin viljojen sopivan vatsaongelmista kärsiville muita lajikkeita paremmin.

Naturcomin toiminnassa keskeistä ovat siementen viljelyvarmuus ja rehuntuotto-ominaisuudet. Heillä on valikoimassa myös elintarvikekäyttöön sopivia viljoja.

– Sangaste-ruis, Reetta-ruis, erilaiset kaurat sekä esimerkiksi historiallinen syysspelttivehnä Oberkulmer Rotkorn ovat leivontaan mainiosti sopivia lajikkeita, Häyrynen valaisee. – Oberkulmer Rotkorn sopii monipuolisesti leivontaan.

Häyrynen sanoo, että Naturcom pyrkii tuomaan markkinoille monipuolisesti mielenkiintoisia kylvösiemenvaihtoehtoja. Asiakkaiden ehdotuksia pyritään huomioimaan. Uutuuksia kaipaavat kuluttajatkin voivat siis olla siemenpakkaamoihin päin toiveidensa kanssa yhteyksissä!

Viljakaupan sopimusmallit Sovi hinta ja toimitusaika

Toimita nyt, myy myöhemmin

TERMIINISOPIMUS

AKTIIVITERMIINISOPIMUS

KASVINTUOTANNON ASIANTUNTIJAPALVELUJA MAATILOILLE

Varastoi viljat, ota ennakko

VARASTOIMISSOPIMUS 32309003_Mainos_lehteen.indd 1

Lantmännen Agron viljakaupan sopimusmallit uudistuivat 1.7.2023. Tarjoamme kolme eri vaihtoehtoa, joista sinun on helppo valita omaan tarpeeseesi sopivin sopimusmalli.

Lue lisää osoitteesta lantmannenagro.fi/viljakauppa tai kysy alueesi viljanostajalta.

29.9.2023 15.05

Taurus Pro Start

on prestartter-rehu ensimmäisistä elinpäivistä juottovaiheen ajaksi.

Se sisältää höyrykypsennettyä valssattua maissia, joka edistää vasikan pötsikehitystä.

Lue lisää: www.feedex.fi

!

us u t u

U

TIMAINEN KO

Oy Feedex Ab, Teollisuuskatu 4, 68800 Kolppi puh. 020 1984 820

Asiakkaamme tunnistavat laadun

Tänä vuonna julkaistun Kantar TNS -rehugallupin tulosten mukaan olemme teidän mielestänne jälleen kerran olleet erinomaisesti jyvällä laadusta.

PARASTA REHUNSÄILÖNTÄÄN MYÖS LUOMUUN

Katso koko tuotevalikoimamme: www.kinnusentahtirehut.fi www.eurotrading.fi

SIEMENTUOTANTOON!

Antti Sarvela 044 591 6400

Teemme siemenviljelysopimuksia nurmikasveista. Myös luomut. www.savonsiemen.com

21

Vipu-mobiili osana peltovalvontaa TEKSTI NIINA HASSINEN JA SONJA HEIKKINEN | KUVA SHUTTERSTOCK

22

Vipu-mobiili on saanut positiivisen vastaanoton sekä viljelijöiltä että viranomaisilta. Silti kehitysideoitakin löytyy.

V

uoden 2023 alussa voimaantullut CAP-uudistus viljelytuissa toi viljelijöille muutoksia myös peltovalvontaan. Tämän kesän jälkeen monen viljelijän älylaitteesta löytyykin Vipu-mobiili-sovellus, jonne mahdolliset selvityspyynnöt lohkotoimenpiteistä saapuvat.

Selvityspyyntöihin on useimmissa tilanteissa voinut vastata ottamalla sovelluksen kautta valokuvan selvityspyynnön saaneista peltolohkoista.

Sovelluksen kautta otettuun kuvaan rekisteröityy samalla kuvan GPS-paikkatieto ja maantieteellinen kuvaussuunta. Näin viljelijä on voinut esimerkiksi todentaa tekemänsä lohkotoimenpiteet, jos satelliittivalvonta ei ole siihen riittänyt.

Hyrynsalmelaiset maitotilalliset Martta Heikkinen ja Olli Heikkinen kertovat Vipu-mobiili-sovelluksen toimineen pääasiassa hyvin.

– Kuvien otto on helppoa, ja on todella tarpeen, että sovellus lähettää ilmoitukset yrittäjälle, mikäli jollain lohkolla on tehtävää. Jokin peltoala saattaa muuten unohtua, Martta Heikkinen sanoo.

On todella tarpeen, että sovellus lähettää ilmoitukset yrittäjälle, mikäli jollain lohkolla on tehtävää.

Hänen mielestään huonona puolena on kuitenkin turha juoksutus pelloille, joilla on jo vaaditut toimenpiteet tehty.

Olli Heikkinenkin on kokenut ajoittain ongelmalliseksi

sovelluksen GPS-paikantamisen.

– Kehitettävänä on aiheettomien selvityspyyntöjen kitkeminen pois, Olli Heikkinen pohtii.

Hyrynsalmelainen maitotilallinen Esa Kemppainen on myös huomannut, että otettuun kuvaan saattaa tallentua väärä ilmansuunta, mutta toteaa sovelluksen käytön ja kirjautumisen toimineen kuitenkin suurimmaksi osaksi ongelmitta.

Tosin Kemppaisen mielestä navigointi sovelluksessa vaatisi vielä kehittämistä. Tämän lisäksi maataloushallinto ei ole osannut antaa selkeää vastausta, pitääkö kaikki lohkot kuvata niiton jälkeen.

– Tämä on mielestäni ollut suurin ongelma, Kemppainen toteaa.

Viljelijöiden lisäksi myös valvovat viranomaiset ovat olleet kesällä uuden äärellä.

Kainuun alueella suuri osa viljelyalasta on nurmea, joten on satelliittikuvien perusteella pyritty valvomaan erityisesti niittoa.

Kainuun ELY-keskuksen johtava asiantuntija Timo Tolonen toteaa satelliittivalvonnan ja Vipu-mobiilin toimineen yllättävän hyvin, vaikka kyseessä olikin ensimmäinen käyttöönottovuosi.

Ensimmäinen vuosi tähän mennessä saakin Toloselta arvosanan 7–8. Erityismaininnan hän antaa kunnille ja maataloushallinnon elinkeinoviranomaisille. He ovat onnistuneet toimimaan valtavan nopeasti selvityspyyntöjen kanssa.

Toki turhat, viiveestä johtuneet satelliittikuvat ovat aiheuttaneet osalle viljelijöistä vääriä selvityspyyntöjä, eikä Vipu-mobiili-sovellus aina toiminut toivotulla tavalla. Monesti puhelimen asetukset ovat aiheuttaneet virhetilan.

– Otetut satelliittikuvat ovat olleen elokuun alun mukaisia, mutta niiden perusteella lähetetyt selvityspyynnöt ovat lähteneet matkaan viiveellä vasta kuun puolessa välissä. Tässä välissä pelloilla on ehtinyt kahdessa viikossa tapahtua jo paljon, ja siitä syystä osa viljelijöistä on saanut virheellisiä selvityspyyntöjä, joista osa kuitenkin on myöhemmin passivoitunut ja poistunut kokonaan, valittelee Tolonen.

Tolosen mukaan satelliittivalvonnassa on tänä vuonna tarkasteltu lähinnä pelloilla tehtyjä viljelytoimenpiteitä, kuten niittoa ja muokkausta.

Tulevaisuudessa satelliittivalvontaa tullaan hyvin todennäköisesti käyttämään tätä laajemmin ja tarkemmin hyväksi.

Tulevaisuudessa satelliittivalvontaa tullaan hyvin todennäköisesti käyttämään tätä laajemmin ja tarkemmin hyväksi.

Aiemmin viljeltytoimenpiteitä ei ole voitu valvoa näin suuressa määrin, ja valvonta on kohdistunut satunnaisille tiloille. Nyt saadun palautteen mukaan aktiiviviljelijät ovat kuitenkin olleet hyvillään, että valvonta kohdistuu jatkossa kaikille tiloille.

23

Mikä ihmeen hanhipaimen?

TEKSTI KAISA PIETARINEN JA KAISU KINNUNEN | KUVA PIXABAY

Hanhipaimenet eivät olleetkaan vitsi. Hanhipaimenten ansiosta hanhivahingot ovat olleet pienimmät 10 vuoteen. Paimennus on tuonut suurta hyötyä hanhien muuttoreitillä sijaitseville tiloille.

24

P

roAgria Itä-Suomen Hanhipeltosuunnittelu-hanke toteutettiin Tohmajärven ja Liperin kuntien alueella. Hankkeen rahoittajina ovat Pohjois-Karjalan maaseutupalvelut, ProAgria Itä-Suomi ja osarahoittajana Ympäristöministeriö. Yksi hankkeen tavoitteista oli tuottaa kuntakohtaiset hanhipeltosuunnitelmat.

Hanhipeltosuunnittelu-hankkeeseen kuului tuottaa tärkeät suunnittelukartat, joiden mukaan hanhipaimenet saivat tiedon hanhipelloista sekä karkotuslohkoista. Tohmajärven alueella rahoituksen hakijana toimi metsästysseura Värtsilän riistamiehet, vastuuvetäjänään Värtsilän riistamiesten varapuheenjohtaja Mika Piiroinen.

Hanhipeltosuunnittelu-hanke päättyi kesällä 2023 ja tämänhetkisen tiedon valossa jatko on epävarmaa. Piiroinen on huolissaan tulevasta vuodesta: - Mielenkiinnolla odotan tulevaa vuotta, sillä ilman hankkeen apua hanhipeltojen kartoittaminen on todella työlästä. Myös rahoituksen kanssa voi olla haasteita hallituksen leikkausten vuoksi.

Kuka voi ryhtyä paimeneksi?

Hanhipaimenten rekrytointi tapahtui Piiroisen toimesta, ja

riistanhoitoyhdistys järjesti tiedotteen metsästysseuroille. Kysyttäessä kuka voi ryhtyä hanhipaimeneksi, Piiroinen kertoo: ­- Periaatteessa kuka vain, jos on aseenkantolupa ja haulikko.

Ilman paukkupatruunoiden käyttöä hanhien häätö suurilta lohkoilta on vaikeaa.

Työssä tarvitaan aseenkantolupa.

tusala jaettiin 8 alueeseen, joilla toimi noin 5–7 karkottajaa per alue. Alueen mukaan työvuoron aikana ajettuja kilometrejä kertyy noin 100, joten hanhipaimenen tärkein työväline on auto. Työtä tehdään valoisan aikaan, työ on keväällä 3-vuorotyötä ja syksyllä 2-vuorotyötä.

Mikä on hanhipelto?

Hanhipaimenia etsittiin ensisijaisesti metsästysseurojen jäsenistä, koska työssä tarvitaan aseenkantolupa. Karkotusmenetelminä käytetään käsilaseria ja syksyisin myös haulikon paukkupatruunoita. Keväällä karkotuksen tulee olla äänetöntä muiden lajien pesintärauhan säilyttämiseksi.

Paimennus on keväällä 3-vuorotyötä.

Keväällä karkotuspeltoalaa oli Tohmajärvellä 2800 hehtaaria, joilta hanhia karkotettiin ja syksyllä alaa on 3000 hehtaaria. Keväällä karkotuksen piiriin kuului 25 maatilaa ja paimenina noin 50 henkilöä. Karko-

Hanhipellot ovat peltolohkoja, joille hanhet ja muut muuttolinnut voivat vapaasti laskeutua syömään.

Paimenten tehtävä on siis ajaa hanhet pois karkotuslohkolta ja sallia laskeutuminen hanhipellolle.

Tilallinen saa hanhipellosta tukea 600 euroa hehtaarilta, mikäli hanhien tekemät vauriot tuotantokasville ovat nähtävissä.

Hanhipellon on oltava vähintään 10 hehtaarin kokoinen ja pellolla on viljeltävä tuotantokasveja. Pellolta saa korjata sadon aivan kuten muiltakin lohkoilta.

Hanhipelloilla lintujen on saatava levätä ja ruokailla häiriöttömästi. Myöskään viljelytoimenpiteet eivät saa aiheuttaa häiriötä linnuille.

Tohmajärven alueella hanhipeltoa on yhteensä noin 950 hehtaaria.

Pohjois-Savon Agrologit ry 25

Kotimaisten kehräämöjen määrä kasvussa TEKSTI PAULA KEMPPAINEN | KUVAT TERHI USKI JA SUVI ELO

Kotimaisen lampaanvillan suosio lähti nousukiitoon muutama vuosi sitten.

Koronapandemian aikaan syntynyt neulomisbuumi jatkuu, ja tuontilankojen lisäksi kotimaisten lankojen ja villatuotteiden tarjonta on laajentunut. Kasvanut kysyntä on luonut lisääntyvää tarvetta myös suomalaisille kehräämöille, ja viimeisten vuosien aikana alalle on noussut useita uusia toimijoita.

S

uomessa toimii tällä hetkellä 12 ammattimaista kehräämöä.

Näiden lisäksi on tilakohtaisia pienkehräämöjä, joissa lampurit itse käsittelevät oman tilansa lampaiden villat kehruutuotteiksi. Osa kehräämöistä on erikoistunut kehräämään lampaanvillan lisäksi muitakin kuituja, kuten alpakkaa, mohairia ja angoraa; jotkut valmistavat lankaa myös koirankarvasta.

Yksi tuoreista kehräämöalan yrityksistä on Etelä-Savossa Puumalassa sijaitseva Saimas Spinnery. Yrityksen toimitusjohtaja Sanski Matikainen kertoo, että Suomessa on ollut pitkään kysyntää kehräämöille, jotka pystyisivät käsittelemään myös pienempiä villaeriä. Monien kehräämöjen vähimmäismäärä rahtikehruutukselle eli omien lampaiden villan kehruutukselle on useita kymmeniä kiloja.

Mitä pienemmästä villaerästä on kyse, sitä korkeampi ki-

26

lohinta sen omiksi langoiksi kehruuttamisella luonnollisesti on. Pienten erien kehräämisessä kilpailuvalttina onkin laadukas lopputuote, ei niinkään hinta.

- Meillä on modernit koneet, uusin tekniikka ja vuosien kokemus erilaisten eläinkuitujen käsittelystä, Matikainen kehuu.

Saimas Spinneryssa keskitytään nyt syksyllä alpakka- ja mohairlankojen kehräämiseen. Niiden sesongin päätyttyä toiminta jatkuu muidenkin kuitujen ja tilauskehruutusten parissa.

Toinen uusista kehräämöalan tulokkaista on nurmeslainen Idän Kehräämö, jonka pääkehruri Anniina Nykänen on samoilla linjoilla kotimaisen kehräämisosaamisen kysynnästä.

- Olemme toimineet alalla aktiivisesti noin vuoden ajan.

Kysyntä sekä kiinnostus tuot-

teisiin on ollut runsasta. Investoimme kehräämöömme uudet puoli-kampalaitteet Italiasta ja voimme tarjota niiden avulla aivan uudenlaisen lankalaadun kotimaisille lankamarkkinoille. Puolikampalanka on pehmeämpää kuin karstalanka, ja tämä menetelmä soveltuu erityisen hyvin alkuperäisrotujemme villojen kehruuseen.

Idän Kehräämöllä rahtikehruutyöt valmistuvat 2–3 kuukaudessa, eli pienen kehräämön kilpailuetuna toimii laadukkaan langan lisäksi myös nopeat toimitusajat valmiille tuotteille. Villan pesussa hävikkiä syntyy keskimäärin 30–40 % raakavillan painosta, ja yhdestä kilosta raakavillaa saadaan laadusta riippuen 350–650 g valmista lankaa.

Villa syntyy lihantuotannon ohessa Suomessa villantuotanto on edelleen lammastalou-

Vuonueen yrittäjä Piia Aaltonen luottaa kotimaisen villan suosioon tulevaisuudessakin. Vuonueen valmistamat langat ovat käsityöharrastajien suosiossa.

27

den sivubisnestä, sillä tilojen ensisijainen tulonlähde on lampaanlihantuotanto. Lampaiden hyvinvoinnin kannalta välttämättömien kerintöjen tuloksena syntyvä villa nähtiin joitakin vuosia sitten lähestulkoon ongelmajätteenä. Villan lajitteluun ei kannattanut nähdä vaivaa villan huonon tuottajahinnan takia, ja suurin osa kotimaisesta lampaanvillasta jäi hyödyntämättä.

Viime vuosina kasvaneen kysynnän ansiosta villasta tuottajalle maksettava hinta on onneksi noussut moninkertaiseksi, ja tällä hetkellä lampuri saa hyvälaatuisesta raakavillasta keskimäärin neljästä viiteen euroa kilolta.

Kotimaisten alkuperäisrotujen suomenlampaan, kainuunharmaksen ja ahvenanmaanlampaan villasta maksetaan korkeampaa hintaa kuin liharotujen lyhyemmästä ja karkeammasta villasta.

Parempi tuottajahinta on innostanut myös lampureita kiinnittämään huomiota villan puhtauteen ja laatuun.

- Lampurit ovat kiinnostuneita tuottamaan hyvälaatuista villaa. Jos tilalla ei ole aiemmin otettu villaa talteen, niin aluksi on käyty lampurien kanssa läpi villan laatuvaatimuksia. Yleisesti ottaen hyvälaatuista villaa on saatu nyt enemmän talteen kuin muutamia vuosia sitten, paimiolaisen villalankoja valmistavan Vuonueen yrittäjä Piia Aaltonen kertoo.

Lampurit ovat kiinnostuneita tuottamaan hyvälaatuista villaa.

Vuonue ja Saimas Spinnery ostavat villaa tietyiltä tiloilta, joiden lampaiden villa on koettu laatustandardit täyttäväksi. Langaksi kehrättävän villan tulee olla tarpeeksi pitkäkuituista, puhdasta ja 28

Kasvanut kysyntä ja nousseet tuottajahinnat ovat alkaneet tehdä villan myymisestä kannattavaa. Kehrättävä villa ei saa olla likaista, roskaista tai huopaantunutta.

oikein lajiteltua. Villan puhdistaminen keritsemisen jälkeen on käsityötä ja näin ollen aikaa vievää.

toimittaa villansa ja joista villa lähtee suuremmissa erissä kohti Mikkelissä sijaitsevaa Pirtin kehräämöä.

- Villan jalostaminen on pitkä ja käsityövaltainen prosessi.

Langan laatu lähtee jo villan kasvusta edeten hyvään kerintään ja villan lajitteluun, Matikainen valottaa.

Villan tuotantoketjussa haasteena ovat olleet pitkät välimatkat.

Yksi isoimpia haasteita villan tuotantoketjussa ovat pitkät välimatkat. Matkaa lammastiloilta kehräämöille on kertynyt helposti useita satoja kilometrejä, joten villan kuljettaminen kehrättäväksi ei ole ollut taloudellisesti kannattavaa. Vuonue lähti korjaamaan tätä ongelmaa perustamalla läntiseen Suomeen tilojen läheisyyteen villan keräilypisteitä, joihin lampurit voivat

Idän Kehräämön sijainti mahdollistaa myös todellisen lähituotannon.

- Toimintamme periaatteisiin kuuluu lähituotanto ja 100-prosenttinen jäljitettävyys. Sopimustuottajamme sijaitsevat 250 kilometrin säteellä kehräämöstämme.

Tuottajamme kehruuttavat vain vähän omaan käyttöönsä ja myyvät pääosan villoista meille, Nykänen kertoo.

Kohti hiilineutraaliutta ja kestävää kehitystä Kaikenlaiselle villalle on tarvetta. Pehmeimmät villalaadut kehrätään hienoiksi neulelangoiksi, karkeampien villojen käyttökohteita taas ovat muun muassa matot, kankaat ja huovutustyöt.

Huonolaatuista, hävikkiin menevää villaakin voidaan hyödyntää vaikkapa maanparannus- tai katemateriaalina pelloilla ja puutarhoissa.

Villan pesutoimintaa harjoitetaan Suomessa edelleen melko pienimuotoisesti. Moni kehräämö pesee itse pienempiä villaeriä, mutta isommat erät toimitetaan edelleen pestäväksi ulkomaille. Saimas Spinneryssa ollaan toiveikkaita villapesulan tulevaisuuden suhteen.

- Toivottavasti vielä ennen joulua pesukapasiteettimme olisi sillä tasolla, että voisimme pestä villaa muillekin toimijoille, Matikainen kaavailee.

Saimas Spinneryn omassa villanpesuprosessissa vettä kierrätetään ja vedestä otetaan talteen niin prosessissa syntyvä lämpö kuin villasta veden pinnalle erottuva arvokas lanoliini. Lanoliini erotellaan vedestä omaan säiliöönsä, ja

sen matka Suomessa jatkuu tutkimuskäyttöön. Lanoliinin talteenotto on Suomessa uutta teknologiaa, ja kotimaisen villantuotannon kustannus- ja resurssitehokkuutta on edistetty erilaisten hankkeiden avulla.

Kierrätys, ekologisuus ja eettisyys korostuvat selvästi kotimaisten kehräämöjen muussakin toiminnassa.

Mahdollisimman pieni hiilijalanjälki, hävikin välttäminen sekä tuotantoketjun läpinäkyvyys ja jäljitettävyys ovat modernien yritysten suurimpia tavoitteita.

- Meillä koko prosessi on lähes hiilineutraali. Olemme allekirjoittaneet Suomen Tekstiili ja Muoti ry:n Hiilineutraali tekstiiliala 2035 -sitoumuksen ja toteutamme näitä periaatteita kaikessa toiminnassamme, kuvailee Matikainen Saimas Spinneryn toimintamallia.

Yhteistyötä neulesuunnittelijoiden kanssa Villapaitoihin sopivien lankojen kysyntä oli erittäin voimakasta koronavuosina. Erityisen suuressa huudossa ovat olleet islantilaiset langat, mutta suosittuihin kaarro-

keneuleisiin kotimainen villa sopii ihan yhtä hyvin tuontilankojen asemesta. Lankojen kysyntä on huippuvuosista hieman taantunut yleisen talous- ja maailmantilanteen vuoksi, mutta kotimaisilla villalangoilla on oma, vankkumaton kannattajakuntansa.

- Kotimaisia villatuotteita ostavat asiakkaat osaavat arvostaa niitä ja ovat pysyneet asiakkaina huonommassakin taloustilanteessa. Vuonueella myynnit eivät ole ainakaan laskeneet ja kysyntää on edelleen sekä tarve ostaa kotimaista villaa, Aaltonen kertoo tämänhetkisestä tilanteesta.

Tunnettujen neulesuunnittelijoiden kanssa tehty yhteistyö nostaa kotimaista villaa esille. Kotimaiset langat ovat päässeet mukaan moniin suosittuihin neuleohjeisiin ja kirjoihin. Kotimaisen villan ympärille on muodostunut myös erilaisia kursseja ja tapahtumia, joissa osallistujat saavat oppia esimerkiksi perinnekäsitöiden tai kasvivärjäyksen saloja.

- Alaa vie eteenpäin se, että koko ajan on mahdollista kehittää uusia tuotteita, joissa kotimainen villa on mukana, Aaltonen toteaa.

Puh 044 5599828 & 044 5599659

Puh 044 5599828 & 044 5599659

29

Ystäviä ja vertaistukea maatalousyrittäjien Kiila-kuntoutuksesta TEKSTI RIIKKA MÄHÖNEN | KUVA PIXABAY

Kiireisen arjen ja hektisten sesonkien pyörteissä omasta hyvinvoinnista huolehtiminen unohtuu helposti. Kuinka tärkeää olisikaan panostaa siihen, että yrittäjä on työkykyinen vielä vuosienkin päästä – omaan hyvinvointiin satsaaminen ei mene koskaan hukkaan.

30

M

aatalousyrittäjällekin suunnattua Kelan tarjoamaa Kiila-kuntoutusta järjestetään eri puolilla Suomea kurssipalveluina ja yksilöpalveluina.

Kuntoutuksen tavoitteena on parantaa työkykyä ja tukea pysymistä työelämässä. Kiila-kurssipalvelun kurssit ovat ammattialakohtaisia. Suosituksen Kiila-kuntoutuksesta voi saada työterveyshuollosta, perusterveydenhuollosta tai yksityislääkäriltä.

Savonlinnassa Punkaharjulla sijaitseva Kruunupuiston kuntoutuskeskus toimii yhtenä Kelan Kiila-kuntoutuksen palveluntuottajana. Kurssivastaava Maarit Tervonen Kruunupuistosta kertoo, että kurssilaisten mielestä usein parhainta antia kursseilla on uusien ystävien saaminen ja vertaistuki.

Kurssilla puhutaan työstä ja pohditaan siihen liittyviä asioita sekä etsitään helpotusta työn kuormituksiin. Tästä huolimatta kurssilla pääsee myös irtautumaan työstä.

– Kauempaa katsoessa voi oivaltaa jotakin tärkeää, Tervonen sanoo.

Kuntoutuksessa käydään läpi maatalousyrittäjille tärkeitä taitoja, kuten kuormituksen hallintaa ja palautumista, kehonhuoltoa, itsehoitoa ja vuorovaikutuksellisia asioita.

Kurssin edetessä kurssien sisältö muokkautuu kurssilaisten toiveiden ja tarpeiden mukaan. Kurssilaiset voivat saada tukea myös esimerkiksi fyysisen kunnon parantamiseen, ruokailutottumusten muutoksiin ja kipuoireiden lääkkeettömiin hoitokeinoihin.

Tervosen mukaan Kruunupuistossa järjestetyt kurssit ovat olleet suosittuja. Jokaisessa kuntoutusryhmässä on 5–8 osallistujaa, joten kuntoutujan yksilölliset tavoitteet pystytään huomioimaan kurssin aikana. Kiilassa on tarjolla myös yksilöpalvelu, johon yksittäinen henkilö voi hakeutua ammatista riippumatta.

Yksilöpalveluissa ryhmäkoko on pienempi ja ryhmissä käsiteltävät asiat yleisempiä.

Tervonen kannustaa maatalousyrittäjiä hakeutumaan aktiivisesti kuntoutuksiin.

Kuntoutuspäätöksen saaneelle kuntoutus on maksutonta.

Kelan kustantamaan kuntoutukseen sisältyy majoitus 2 hengen huoneessa ja ryhmäjaksoilla täysihoito. Kela maksaa myös ansionmenetyksestä kuntoutusrahan ja korvaa matkakuluista omavastuun (25 e/suunta) ylittävän osan.

Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliiton (MTK) yhdistykset voivat hakea Kiila-kuntoutuskurssia Kelalta valitsemansa kuntoutuksen palveluntuottajan toteuttamaksi. Kurssilaisiksi voivat näihin hakeutua maatalousyrittäjät ympäri Suomea.

Esimerkiksi tämän vuoden Maatilayrittäjien Kiila-kurssin Kruunupuistoon haki Kelalta MTK-Kaakkois-Suomi. Kruunupuisto jatkaa Kiila-kuntoutuksen palveluntuottajana myös vuosina 2024–2026.

Maatalouden eri sidosryhmät tarjoavat tukea maatalousyrittäjien hyvinvoinnin edistämiseen ja näitä palveluita kannattaa hyödyntää. Maatalousyrittäjän hyvinvointi koostuu useasta eri osa-alueesta, ja kokemus omasta hyvinvoinnista on aina yksilöllinen.

Jokaiselle löytyy varmasti oma tapa huolehtia hyvinvoinnista arjen pyörteissä.

Kauempaa katsoessa voi oivaltaa jotakin tärkeää.

LEADER

mahdollistaa unelmat todeksi ylasavonveturi.fi

31

Uusin tulokas jalostusrintamalla satsaa ammattitaitoon ja laatuun TEKSTI JENNA REPKA JA TIINA KATAINEN | KUVA JENNA REPKA

Suomen uusin jalostuspalveluita tarjoava yritys panostaa sonnivalinnoissaan laatuun sekä alue-edustajiensa ammattitaitoon. World Wide Sires Finland on jo puolessa vuodessa herättänyt karjanomistajien kiinnostuksen. Yritykselle on ollut selkeä markkinarako, tilojen määrä vähenee ja kilpailu kovenee.

A

merikkalaislähtöinen World Wide Sires (WWS) oli etsiskellyt Suomesta jälleenmyyjää jo vuosia. Juho Kinnusella oli jo aiemman työnsä kautta yhteydet olemassa firmaan.

Kinnusta yritettiin saada useampaan kertaan mukaan toimintaan, mutta aika ei ollut ikinä Juholle oikea yhteistyön aloittamiseksi, kunnes viime talvena ajatus oman jalostuspalveluita tarjoavan yrityksen perustamisesta tuntui viimein oikealle. World Wide Sires Finland ei siis syntynyt hetken mielijohteesta.

Kinnunen on ollut kiinnostunut lypsykarjan jalostuksesta lähes koko elämänsä ja tehnyt aktiivisesti töitä jalostuksen parissa useassa eri toimessa.

Yrittäjyys on niin ikään Juholle entuudestaan tuttua, sillä hänellä on ollut useiden vuosien ajan lomitus- ja neuvontapalveluita tarjoava yritys. Kinnunen on etsinyt jo aiemmissa töissään maailmalta hyviä sonneja karjanomistajille, jolloin yhteistyö WWS:n kanssa

32

on alkanut. WWS:n sonnivalikoima vakuutti hänet laadullaan ja yhteistyö toimi hyvin.

Yritystoiminnan käynnistämiseen kului kaikkineen noin puoli vuotta, sillä siementen maahantuontiin tarvitaan erilliset luvat. Yrityksen käynnistämisprosessissa oman haasteensa toi Suomen ja Amerikan välinen aikaero.

Lähes kaikki yhteydenpito tapahtui yöaikaan. Heinäkuussa 2023 ensimmäiset siemenannokset saapuivat Suomeen ja lähtivät asiakastiloille jakoon.

WWS on maailmalla erittäin iso toimija, jolla on käytössään yli 1 300 sonnia. Kaikki heidän sonninsa sijaitsevat Amerikassa. Rotuvalikoima on laaja, mutta Suomeen on tuotu vasta holsteinsonneja.

Kinnusen tarkoituksena on laajentaa Suomeen tuotavien rotujen määrää, ja seuraavaksi Suomen markkinoille tulevatkin liharotuannokset.

Tällä hetkellä Suomessa on tarjolla yksitoista eri sonnia, joista kahdeksan on jälkeläis-

arvosteltuja. Kinnunen suosii jälkeläisarvosteltujen sonnien käyttöä jalostussuunnitelmia tehdessään, sillä suuret tytär-ryhmät lisäävät sonnin luotettavuutta.

Sonnivalinoissa Juho painottaa tasaisuuttaa, eli hyvää luonnetta, rakennetta, tuotosta ja hedelmällisyyttä. Suomeen tuotavat sonnit seulotaan tarkoin - tarkoitus ei ole kilpailla hinnalla vaan laadulla.

Myyntiin otetaan kirjaimellisesti maailman parhaimmat sonnit, joiden valitsemiseksi tehdään suuri työ, jonka avulla saadaan helpotettua huomattavasti karjanomistajan sonnivalintaa.

Kinnunen ei osaa kuvitella itseään pelkästään toimistotyöntekijänä, palo ja into käytännön töihin on sen verran kova. Juho haluaa pysyä kartalla, millaisia lehmiä karjanomistajilla on ja millaiset karjanomistajien tavoitteet ovat, jotta hän osaa vastata kysyntään. Karjan jalostamien on Kinnuselle niin suuri into-

World Wide Sires Finlandin perustaja Juho Kinnunen viihtyy työssään tilallisten ja lehmien parissa.

himo, ettei hän halua luopua missään vaiheessa vierailuista tiloilla ja navetoissa. Juho uskoo, että hänellä on annettavaa myös neuvontapuolella tilojen päivittäisen toiminnan kehittämisessä.

Yritys on ollut toiminnassa vasta vajaan puoli vuotta, mutta osoittaa jo nyt kasvua.

Voimakas kasvu kertoo siitä, että uudelle jalostusyritykselle on ollut Suomessa tarvetta, vaikka tilojen määrä vähenee koko ajan. Juhon lisäksi yrityksessä työskentelee kaksi alue-edustajaa. Tarpeen vaatiessa alue-edustajia rekrytoidaan lisää. Tällä hetkellä asiakastiloja on jo toistasataa.

Yrityksen alku on ollut sen verran kiireinen, ettei verkkosivuja ole vielä käytettävissä, mutta nekin ovat tulossa. Tällä hetkellä yrityksen löytää Facebookista.

Kinnunen tiedostaa, että jokaisella Suomessa toimivalla jalostusfirmalla on käytössään hyviä sonneja. Hän uskoo erottuvansa edukseen am-

mattitaitonsa, kokemuksensa ja innostuksensa kautta. Kinnusen lisäksi myös alue-edustajat ovat jalostuksen rautaisia ammattilaisia. World Wide Sires Finland tituleeraa itseään sekakäyttäjäystävälliseksi yritykseksi, sillä heillä ei ole asiakkailleen käytössä mitään bonusjärjestelmää, eivätkä he pahastu siitä, jos tiloilla käytetään useamman eri yrityksen siementä.

World Wide Sires Finland tituleeraa itseään sekakäyttäjäystävälliseksi yritykseksi Kinnusen mukaan mainonta perustuu rehellisyyteen: ei luvata mitään mahdottomuuksia tai kaupata sonneja väärin perustein. Kinnunen haluaa tuoda rehellisesti esille kunkin sonnin hyvät ja huonot puolet. Tavoitteena on yhteistyössä karjanomistajan kanssa luoda tilalle heidän näköisensä karja, joka palvelee tilallisten tarpeita parhaiten.

Tämän vuoksi Juho pitää tärkeänä, että jokainen lehmä ja navetta käydään läpi perusteellisesti. Navetan olosuhteet määrittävät osiltaan, minkälainen lypsylehmä kullakin tilalla menestyy ja tuottaa.

Tavoitteena on yhteistyössä karjanomistajan kanssa luoda tilalle heidän näköisensä karja, joka palvelee tilallisten tarpeitaan parhaiten WWS:llä on jälleenmyyjiä ympäri maailmaa yli 140. Yhteistyötä tehdään eri maiden kesken. Ensi talven aikana Suomessa järjestetään luokituskierros ja luokittajat tulevat Hollannista. Tulevaisuudessa karjanomistajille on tarkoitus järjestää myös koulutuspäiviä sekä asiakasmatkoja. Vaikka yritys on uusi, lähivuosille on suunniteltu jo useita eri kehitysideoita. Viiden vuoden päästä tavoitteena on olla merkittävä ja tunnettu toimija Suomessa.

33

Arkirealismia suoraan navetasta TEKSTI JULIA LUUKKANEN JA NETTA HIRVONEN | KUVA SARI ROUVINEN

Kiteeläinen maatilan emäntä Sari Rouvinen julkaisee useita videoita päivässä tilansa somekanavilla. Rouvinen esittelee videoilla maatilan elämää iloineen ja suruineen sekä ottaa kantaa maataloutta koskeviin ajankohtaisiin aiheisiin.

Kävimme haastattelemassa some-emäntää selvittääksemme, millaista sosiaalisen median sisällöntuottaminen on kiireisen arjen keskellä.

Kuvassa Rouvisen työkavereita, joita voi tavata hänen videoillaan.

34

Mistä sinulla lähti idea somettamiseen?

- Viljelijöiden halpuutuksesta. Kun monet tuttavat olivat joutuneet laittamaan navettojensa ovet kiinni, ajattelin, ettei tämä peli voi jatkua näin.

Ensimmäinen somejulkaisuni olikin pyyntö kansalaisille.

Halusin saada heidät tietoiseksi siitä, etteivät ostaisi niin sanottuja halpuutustuotteita kuten Xtraa ja Rainbow’ta, vaan mieluummin esimerkiksi Arlan ja Valion tuotteita.

Miten muut ovat suhtautuneet somettamiseesi?

- Ensimmäisen Facebook-julkaisun jälkeen minulla oli todella jännittävät hetket miettiessäni, mitä meijeri toteaa, kun julkaisen tällaista. Julkaisu oli kuitenkin menestys ja sen myötä tilini alkoi saada näkyvyyttä. Isäntä suhtautui asiaan aluksi epäilevästi, mutta nykyisin ihan myönteisesti, sillä tästä on ollut enemmän hyötyä kuin harmia.

Onko somettaminen sinusta helppoa?

- On, koska se tulee siinä ohi kulkiessa töitä tehdessä. Joskus minulta kysyttiin, koenko sometuksen työnä vai harrastuksena. Vastasin, että somettaminen ei ole työ, koska tästä en saa palkkaa, mutta ei harrastuskaan, sillä tämä ei maksa mitään. On mukavaa, kun saan höpöttää jollekin videoiden kautta. Suurin haaste on ollut erilaiset feikkitilit, jotka tukkivat julkaisuiden keskustelualueet.

On mukavaa, kun saan höpöttää jollekin videoiden kautta.

Minkälaisena koet somettamisen omalla kohdallasi?

vinkkejä, on omanlainen haasteensa.

- Koen somettamisen helppona, mieleisenä sekä mukavana puuhana. Kun lehmät aikanaan lähtevät pois, voisin harkita joitain somettamiseen ja puhumiseen liittyviä töitä. Haluan tehdä sellaista sisältöä, josta on hyötyä muillekin. Näytän videoilla maatalouden arkirealismia ja haluan tuoda asiat suoraan esille kiertelemättä, enkä siksi muokkaa videoitani mitenkään.

Onko somettamisesta koitunut sinulle jotain haittaa?

Näytän videoilla maatalouden arkirealismia ja haluan tuoda asiat suoraan esille kiertelemättä.

Minkälaisia somealustoja sinulla on käytössäsi juuri tällä hetkellä?

- Facebook-sovellusta tulee käytettyä eniten, koska se toimii parhaiten. Minulta löytyy myös Instagram- sekä TikTok-sovellukset. Niitä kuitenkin käytän harvemmin, sillä aika ei riitä uudempien somealustojen käytön opetteluun. Jos teen pidempiä videoita, kuten opetusvideoita, ne lataan YouTubeen.

Oletko itse henkilökohtaisesti saanut somesta vinkkejä, joita olet pystynyt hyödyntämään työssäsi?

- Olen saanut paljon vinkkejä somen avulla. Jos en itse muista tai tiedä jotain, on helpompaa ja nopeampaa kysyä videolla seuraajiltani vinkkiä, kuin lähteä itse etsimään tietoa googlettamalla.

Se, miten hyödyntää näitä

- On. Ihmiset, jotka eivät kannata maataloutta, ovat tulleet aika rohkeasti sanomaan asiasta. Ei kuitenkaan ole koitunut fyysistä eikä henkistä haittaa, mutta ilkeiden kommenttien määrä postauksissa on hurja. Näiltä ei kuitenkaan voi välttyä mitenkään, vaan niihin tulee suhtautua kevyesti ja olla välittämättä. Enemmän on kuitenkin positiivista kuin negatiivista kommentointia.

Onko tila saanut julkisuutta?

- Julkaisin ensimmäisen videon Facebookiin viikko ennen Ukrainan sodan syttymistä. Tämän ja suomalaisen ruuantuotannon tukemisen yhteisvaikutuksesta on tila saanut paljon julkisuutta. Ilman somejulkisuutta ei olisi saatu MTV:tä tekemään tilalta haastattelua uutislähetykseen. Saan kyllä käydä kaupassa ihan rauhassa, vaikka seuraajamäärät ovatkin nousseet suuriksi.

Onko teillä yhteistyökumppaneita?

- Julkisuuden myötä on tullut erilaisia kaupallisia yhteistyötarjouksia. Olen niihin reilusti sanonut, etten halua niitä tehdä. Mielestäni niistä ei voi aina sanoa, onko kyseessä julkaisijan oma mielipide vai onko hänen pyydetty sanoa niin. Muutama yhteistyökumppani tilallamme on.

35

Hevosjalostusliitto kantaa TEKSTI JOHANNA PASANEN | KUVA RIINA HOFFREN

Hevosjalostusliitot ovat toimineet jo vuodesta 1905. Monipuolista toimintaa on koko Suomen alueella 15 aktiivisen liiton voimin, ja niillä on suuri merkitys hevostalouden ylläpitäjinä.

H

evostalouden taustalla toimii monitahoinen organisaatio, jolla on pitkät perinteet. Jalostusliitot toimivat Hippoksen alaisina itsenäisinä jäsenjärjestöinä, jotka tekevät yhteistyötä erilaisten alan tahojen ja toimijoiden kanssa.

36

Yhteistyötahoihin kuuluvat muun muassa Hevostietokeskus, oppilaitokset, yhdistykset, seurat, sekä kattava joukko alan ammattilaisia. Lisäksi liittojen alla toimii maakunnittain lukuisia paikallisia jäsenseuroja, jotka ovat mukana toiminnan toteuttamisessa.

Viime vuosien aikana hevostalous on muun maailman tilanteen myötä nähnyt muutoksia huolestuttavaan suuntaan. Varsamäärät ovat laskeneet ja ihmisten varovaisuus on kasvanut muun muassa inflaation ja kulujen nousun myötä.

Hevostalouden muutokseen ovat vaikuttaneet myös valtion budjettirahoitukset ja Veikkauksen monopolin murtuminen. Näkyvintä on maatalouden rakennemuutos, jonka myötä hevosten pitäjiä on hävinnyt pientilojen mukana. Hevostalouden tulevaisuus näyttäytyy epävarmana.

Harrastajista voimaa Vaikka rakennemuutokset ovat vaikuttaneet jäsenseurojen määrän harvenemiseen ja kustannusten nousu on vaikuttanut myös harrastajien vähenemiseen, ovat harrastajat edelleen alueiden toiminnan kantava voima. Erityisesti nuoret naiset nähdään innokkaana ryhmänä lajista riippumatta, ja uusia harrastajia toivotaan alituiseen mukaan toimintaan.

Harrastajat ja alalla toimivat ovat merkittävä osa liittojen toimintaa ja heidän yhteistyönsä merkitystä korostetaan. Tämä näkyy esimerkiksi Hevosjalostusliittojen järjestämissä tapahtumissa ja koulutuksissa. Usein järjestäjinä on mukana liiton alaisia paikallisia seuroja tai yhdistyksiä ja koulutukset ja tapahtumat on suunnattu alan harrastajille vaihtelevin teemoin.

Nuorisoon panostaminen on osa kehitystä, joka tiedostetaan myös jalostusliitoissa. Liitot järjestävät muun muassa ponikorttikursseja ja ovat yhteistyöjärjestäjänä koululaispäivissä ympäri Suomen. Toiminnan yksi kulmakivistä on ollut kasvatus ja jalostus, minkä vuoksi tamma- ja varsanäyttelyt ovat yksi perinteisimmistä liiton järjestämistä tapahtumista.

Monipuolista toimintaa Jalostusliitoilla on suuri merkitys hevostalouden ylläpitäjänä eri toimintojen sekä yhteyksien ja yhteistyökanavien vuoksi. Lisäksi liittojen tehtäviin kuuluvat muun muassa lakisääteiset viranomaistehtävät ja alueellisen kasvatuksen ja jalostuksen sekä hevosmiestaitojen tukeminen. Hevosjalostusliittojen kulmakiviä on neuvonnan ja palveluiden alueellinen saatavuus, jonka avulla Suomen Hippoksen palvelut ovat lähellä kasvattajia ja hevostenomistajia.

Liittojen toiminta ei kata ainoastaan tapahtumien ja toiminnan järjestämistä, vaan niiden vastuulla ovat muun muassa varsojen ja tuontihevosten tunnistukset sekä rekisteröinnit. Kesäisin liittojen alueella toimivat perinteiset orilaitumet ovat erittäin kysyttyjä.

Jalostusliitoilla on suuri merkitys hevostalouden ylläpitäjänä Yhteistyö on vahvaa erilaisten hevostalouden toimintaympäristöä ja tapoja kehittävien hankkeiden parissa. Toimintaa on kehitetty myös muuttuvan maailman mukaan.

Digitalisoituminen, covid – 19 ja Ukrainan sota ovat olleet merkittäviä kehitykseen vaikuttavia tekijöitä liittojen toimintatapojen muutoksessa.

Esimerkiksi covid -19 ja digitalisoitumisen myötä webinaarit ja etäpalvelut ovat lisääntyneet. Tietokannat ovat sähköistyneet ja ilmoitukset hoidetaan pääasiassa sähköisesti. Ukrainan sodan syttyminen vaikutti muun maailman taloustilanteen ohella myös hevostalouteen,

joka on näkynyt muun muassa tammojen astutusmäärien selkeänä laskuna.

Jalostusliittojen tavoitteena on edistää kasvatus- ja jalostustoimintaa alueillaan, mutta myös tehdä hevostalouden toimintakenttää entistä tutummaksi. Monipuolisen ja kehittyvän toiminnan avulla tämä on mahdollista ympäröivistä haasteista huolimatta. Alueen harrastajien sekä toimijoiden tunteminen ovat hevosjalostusliittojen toiminnanjohtajien vahvuuksia toiminnan kehittämisessä.

Historian havinaa Hevosjalostusliittojen toiminta juontaa juurensa aikaan, jolloin suomalaisen maatiaishevosrodun määrityksiä haluttiin tiukentaa – suomenhevosta onkin jalostettu vuodesta 1907 lähtien. Hevosen käyttömuotojen muuttumisen myötä myös jalostustavoitteet ja -ohjesäännöt ovat kokeneet muutoksia vuosien saatossa. Suomenhevonen onkin tilastojen mukaan yksi Suomen kasvatetuimmista roduista.

Nykyisyys alalla voisi olla toisenlainen – tulevaisuudesta puhumattakaan.

Perinteet yltävät nykypäivään muun muassa orivarsalaidunten ja näyttelytoiminnan myötä. Näiden kautta liittojen toiminnan merkitys välittyy eteenpäin, kun palvelut tulevat lähelle alueiden toimijoita ja harrastajia. Ilman hevosjalostusliittojen panostusta hevostalouteen nykyisyys alalla voisi olla toisenlainen – tulevaisuudesta puhumattakaan.

37

Pörriäisistä buustia maatalouteen TEKSTI LAURA FABRITIUS JA ANNU SARAJÄRVI | KUVA SHUTTERSTOCK

Mehiläistarhaus on hauska ja hyödyllinen harrastus! Mehiläisillä, samoin kuin muillakin pörriäisillä, on tärkeä rooli luonnon monimuotoisuuden ylläpitämisessä. Pellon laidalla seisova rivi mehiläispesiä tuottaa kesän aikana sekä hunajaa että hyvinvointia tilan kasveille ja linnuille.

S

uomessa mehiläistarhaajia on reilu 3000.

Näistä ammattimaisia tarhaajia, jotka tarhaavat mehiläisiä päätoimisesti, on noin 100 ja sivuelinkeinonaan tarhaavia noin 300. Viime vuosina tarhaajien määrä on ollut laskussa harrastajien eläköitymisen myötä.

Uusia tarhoja on kuitenkin tullut erityisesti kaupunkeihin, esimerkiksi Helsingissä Kauppakeskus Redin katolla sekä Lasipalatsin katolla on tarhoja yritysten ja ravintoloiden yhteistyönä. Onnistunut pölytys on tärkeää hyönteispölytteisille kasveille, kuten hedelmille ja marjoille. Mehiläistarhaus tukee esimerkiksi luomutuotannon tavoitteita luonnon monimuotoisuudesta.

Pörriäiset toimivaksi sivuelinkeinoksi Maatiloille mehiläistarhaus on harkitsemisen arvoinen idea sivuelinkeinoksi. Mehiläistarhauksen kiireisin ja suuritöisin aika on heinä-elokuussa sadonkorjuun aikaan, muutoin mehiläiset eivät vaadi samanlaista päivittäistä hoitoa kuin muut kotieläimet. Hedelmätarhaajille mehiläistarhaus on hyvin tuottavaa itselle, koska mehiläiset pölyttävät esimerkiksi omenapuita tehokkaasti

38

ja tuottavat näin lisää makoisaa satoa.

Suomen Mehiläishoitajain Liitto tarjoaa tietoa pölytyspalveluita tarjoavista mehiläistarhaajista. Maksullisessa pölytyspalvelussa mehiläistarhaaja tuo esimerkiksi omenatarhaan mehiläispesiä pölyttämään alueen omenapuita ja vie pesät pois omenan kukinnan päätyttyä.

Mehiläiset vaativat oman aikansa, ja niissä on oma työnsä ja opettelemisensa. Yksi mehiläispesä vaatii vuodessa 10–20 tuntia työtä riippumatta siitä, paljonko pesistä saadaan hunajaa. Työmäärän lisäksi tarhaamiseen tarvitaan kalustoa hunajan käsittelyyn sekä kanavat hunajan myyntiin.

Mehiläistarhauksen aloittaminen vaatii jonkin verran alkuinvestointeja, koska mehiläisten ja niiden sillä hetkellä asuttaman pesälaatikon lisäksi hoitoon tarvitaan pesäkalustoa, hoitovälineitä sekä välineistöä hunajan kuorimiseen, linkoamiseen, siivilöintiin, käsittelyyn ja purkittamiseen.

Tärkeä osa mehiläistarhauksen harrastamista on mehiläishoitajakurssi, joita järjestetään vuosittain ympäri Suomen. Kurssilla pääsee alkuun sekä saa mielikuvan siitä, mitä

tarhaus sisältää ja mitä tarhaukseen tarvitaan. Kuten kaikessa eläintenhoidossa, myös mehiläisten terveyteen, loishäätöön ja yleiseen hyvinvointiin tulee kiinnittää huomiota.

Mehiläisillä on tarttuvia tauteja sekä loisia, ja yhden tarhaajan hoitamattomat pesät asettavat kaikki alueen mehiläiset alttiiksi tartunnoille. Tarhaus kannattaa aloittaa muutamalla pesällä, jotta saa tuntuman siihen, mitä mehiläistenhoito vaatii. Pesämäärää voi sen jälkeen kasvattaa oman innostuksen, voimien ja tarpeen mukaan.

Hunaja, tuo makea mehiläisten tuottama herkku Hunaja on pieniriskinen ja hyvin säilyvä tuote, ja sen myyntiä koskevat viranomaissäädökset eivät ole vaativia.

Jos hunajan vuosimyynti on alle 2 500 kg suoraan kuluttajille ja alle 2 500 kg alueen kauppoihin, riittää ilmoitus kunnan elintarvikeviranomaiselle alkutuotantopaikasta sekä kirjanpito myyntimääristä ja pesiä varten ostetuista rehuista sekä lääkkeistä.

Hunaja tulee myös käsitellä ja pakata sellaisessa tilassa, ettei sen laatu vaarannu.

Suomalainen hunaja on laatutuote, jolla on myyvät markkinat. Hunaja on yksi maailman eniten väärennetyistä elintarvikkeista, ja se onkin yksi syy lisää suosia suomalaista, ja ostaa hunajansa suoraan tuottajalta. Hunajan tuotantomäärät vaihtelevat sekä vuosittain että alueittain ympäri Suomen.

Yksi mehiläispesä tuottaa kesässä 20–100 kg hunajaa, riippuen monesta seikasta.

Mehiläispesän satoon vaikuttavat pesäpaikka, yhdyskunnan kunto, kesän säävaihtelut ja hunajakasvien kukinnan eteneminen. Kesä 2023 oli huono hunajavuosi lähes koko Suomessa. Lämmin ja

kuiva kesäkuu sai kaikki kasvit kukkimaan yhtä aikaa, mutta sateisen heinäkuun aikana mehiläiset eivät päässeet lentämään, vaan joutuivat jopa syömään jo kerättyä satoa.

Yksi mehiläispesä voi tuottaa kesässä jopa 100 kg hunajaa Mehiläisillä, samoin kuin muillakin pörriäisillä, on tärkeä rooli luonnon monimuotoisuuden ylläpitämisessä. Ne pölyttävät erityisesti hedelmäpuita, marjapensaita ja luonnonmarjoja. Tällä tavoin ne parantavat hedelmä- ja marjasadon määrää ja laatua.

Välillisesti mehiläiset vaikuttavat myös marjoja ja hedelmiä ravintonaan käyttäviin eläimiin ja lintuihin. Pölyttäjiä voi auttaa kasvattamalla erilaisia kukkia ja kasveja niin, että pörriäisillä riittää ravintoa koko kesän ajan. Jos vertaa villiä kukkaniittyä viljeltyyn heinäpeltoon, voi itsekin havaita pölyttäjien viihtyvän paremmin sillä pellolla, jossa on enemmän vaihtelua ja valikoimaa.

Kotipihassa pörriäisten oloja voi parantaa kasvattamalla erilaisia kukkia ja jättämällä osan pihasta luonnontilaan

39

Maisemanhoito sudenhampaissa TEKSTI KRISTIINA TIKKANEN JA JAANA HUHTALA | KUVA JUHANI RONKAINEN PHOTOGRAPHY

Lampaat maisemanhoitajina

40

Tänä vuonna otsikoihin on noussut useampi lammaslaumoihin kohdistunut susihyökkäys–esimerkiksi elokuussa kahden suden hyökkäys vei 30 lampaan hengen.

Laidunnusalue sijaitsi vain puolen kilometrin päässä asutuksesta. Tohmajärvellä 26 lampaan hengen vienyt susilauma pääsi laitumelle petoaidasta huolimatta.

K

ansallismaisemien ja uhanalaisten lajien säilyminen Suomen maaperällä on tärkeää, mutta millä hinnalla? Laitumia ja perinnebiotooppeja on sijoittunut usein alueille, joilla myös pedot viihtyvät.

Alueiden koko ja vaikeakulkuisuus vaativat laiduneläimiksi lampaita, jotka ovat kuin luotuja maisemanhoitoon.

Koska pedot ovat petoja ja lampaat hyvää suupalaa, on laidunnusalueilla tapahtunut paljon petovahinkoja. Susivahinkojen määrä viimeisen vuoden aikana on ollut noin 404 kappaletta lampaiden osalta. Näihin lukuihin ei kuulu lampaat, joiden ruhoja ei löydetä ajoissa arvioitavaksi. Susikanta onkin kasvanut Suomessa, ja maaliskuussa 2023 susia oli noin 291–331 yksilöä.

Suomessa susikanta painottuu Länsi-Suomeen.

Petojen aiheuttamasta kuoleman vahingosta Ruokavirasto korvaa eläintyypin mukaisen korvauksen, jos se voidaan kiistatta todeta pedon tekemäksi. Korvaus on esimerkiksi siitosuuhella noin 400 €. Korvattava summa on lihankasvattajalle pieni eläimen vuosituottoon nähden.

Laidunnuksen hinta on synnyttänyt kovaa keskustelua lammaskasvattajien keskuudessa. Toisten mielestä petoaidat ovat ainoa oikea ratkaisu ja toiset, joilla on kokemusta susien hyökkäyksistä, sanovat, että eivät susilaumaa aidat estä.

Helmi-hanke tukee maisema-arvoja Helmi-hanke on Suomessa toteutettava maisema-arvoja tukeva ohjelma, jossa esimerkiksi aitauksien pystyttämiseen on saanut avustusta vuodesta 2020 saakka.

Helmi-ohjelma on ympäristöministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön yhteinen hanke, jota toteuttavat ELY-keskukset, Metsähallitus, Suomen ympäristökeskus, Suomen riistakeskus sekä kunnat ja järjestöt.

Ympäristöohjelman on tarkoitus vahvistaa luonnon monimuotoisuutta. Tavoitteena on vähentää luonnon köyhtymistä ja auttaa satoja uhanalaisia lajeja sekä suurta osaa maamme uhanalaisista luontotyypeistä. Tänä vuonna uusien laidunalueiden rakentamisessa on otettu huomioon petoalueiden läheisyydet ja aidoista rakennetaan entistä korkeampia. Lisäksi jo rakentamisvaiheessa huomioidaan tarvittava sähköistys.

Petoaidoista rakennetaan entistä korkeampia ja sähköistys suunnitellaan jo rakentamisvaiheessa.

Helmi-hankkeen perinnebiotooppiasiantuntija Mariko Lindgrenin mukaan Kainuun petotilanne ei ole vielä sulkenut pois yhtään kunnostettavaa kohdetta. Isompana haasteena pidetään tällä hetkellä laiduntajien saatavuutta. Se, onko laiduntajien saanti laidunnusalueille kiinni

mahdollisista petouhista vai eläintenpitäjien määrän supistumisesta, jää nähtäväksi tulevina vuosina.

Lindgrenin mukaan biotooppilaidunnusalueita ei voida saattaa eriarvoisuuteen mahdollisten petouhkien takia, vaan uhka tulee ottaa huomioon varmistaen, että alue on tulevaisuudessa soveltuva ympäristösopimukseen.

Ympäristösopimuksen sopimusehtoihin on merkitty seuraavaa ehto: “Sopimusta ei voi tehdä alueesta, jossa on suuri petopaine, ellei eläinten hyvinvoinnista voida huolehtia asianmukaisella petoaidalla tai muilla järjestelyillä. Suurpetouhan vaara voi perustua Luken havaintoihin tai paikalliseen tietoon.”

Petojen viihtyminen asuinalueella ja taajamissa on aiheuttanut monia vaaratilanteita, ja usein laitumet ja biotooppialueetkin sijoittuvatkin asuinalueiden lähettyville. WWF on viime vuosina tutkinut laamojen ja laumanvartijakoirien vaikutusta lampaiden ja nautojen laidunnukseen ja sitä, voisiko yhteistyössä olla vastaus turvalliseen laiduntamiseen.

Laamojen ja laumanvartijakoirien ostokustannukset ja ylläpito ovatkin lampureille toinen luku, sillä niihin ei toistaiseksi ole avustuksia tiedossa. Jos petoja halutaan suojella, kenen rahapussille se käy? Pitäisikö pedoille saada helpommin erikoiskaatolupia alueille, joilla selkeästi petojen tekemät vahingot ovat haitaksi elinkeinolle?

41

Teuraasta tuotteeksi TEKSTI JAKUB VACUŠKA JA SARA LUKINMAA | KUVA SARA LUKINMAA

Teurastus on Suomessa tarkasti säädelty, mutta vaihtoehtoja löytyy. Suurin osa tuottajista käyttää teurastamon palveluita. Kuljetusyritys kuljettaa eläimet hyväksyttyyn teurastamoon teurastusta varten, ja tilallinen saa maksun ruhosta teuraspainon mukaisesti. Suoramyynti on hyvä mahdollisuus monelle, mutta vaatii pähkäilyä: panostaako omaan teurastamoon vai käyttääkö ulkopuolisen palvelua?

K

otiteurastuksen voi tehdä tuottaja itsekin, mutta lihaa ei saa luovuttaa talouden ulkopuolisille. Tällöin virkaeläinlääkärin ei tarvitse tehdä lopetettavalle eläimelle niin sanottua ante mortem -tarkastusta. Tarkastuksessa katsastetaan eläimen elintarvikekelpoisuus ennen teurastusta.

Kotiteurastuksen voi tehdä itsekin, mutta lihaa ei silloin saa luovuttaa ulkopuolelle.

Loukkaantuneelle, kuljetuskelvottomalle eläimelle on

Väisäsen Kotiliha Oy:n hittituotteita ovat Iisalmen makkara, rasvaton kinkku ja maalaispalvi.

mahdollista suorittaa hätäteurastus, jolloin ante mortem -tarkastuksen jälkeen ruho toimitetaan säädökset täyttävään teurastamoon lopputeurastusta varten. Laidunteurastus ei ole sama asia kuin hätäteurastus, vaikka laidunteurastuksessakin vaaditaan eläinlääkärin paikalla olo ja ante mortem -tarkastus.

Laidunteurastuksessa eläin ei ole loukkaantunut, vaan esimerkiksi muuten hankalasti käsiteltävä ja teurastettavien määrä on säädelty.

Suomessa on mahdollista ostaa halal-lihaa ja kosherlihaa, mutta juutalaisten oppien mukaan tuotettu kosher

on aina tuontitavaraa. Suomessa teurastettu halal-liha on tuotettu ensin tainnuttamalla eläin, minkä jälkeen veret lasketaan. Teurastuksessa on mukana islaminuskoinen henkilö laskemassa veren.

Uskonnolliset syyt mahdollistavat teurastustavan, jossa sallitaan eläimen tainnuttaminen ja verenlasku samanaikaisesti. Tällaisissa tapauksissa vaaditaan Ruokaviraston tarkastuseläinlääkäri paikalle valvomaan teurastustapahtumaa. Toiminta on kuitenkin hankala toteuttaa, joten kyseisen teurastustavan käyttäminen on käytännössä olematonta.

Suomessa lainsäädäntö estää eläimen verenlaskun ennen tainnutusta.

Teurastamolle lähetetystä eläimestä tilallinen voi halutessaan saada lihat tuottajapalautuksena takaisin oman tilan suoramyyntiin. Hailuotolaisella Kujalan tilalla on suoramyyntiä harjoitettu jo kymmenen vuotta. Muutama vuosi suoramyynnin aloittamisen jälkeen alkoi muun yritystoiminnan kehittäminen, ja nykyään heidän moninaisia maistuvia herkkujaan saa valikoiduista tapahtumista, verkkokaupasta tai suoraan tilalta. Halutessa on myös

42

mahdollista tilata tarjoiluja yksityis- ja yritystilaisuuksiin.

Tilalla noudatetaan hyvin pitkälle ekologista ”pellosta pöytään” -periaatetta, ja lähinnä vain kivennäiset ostetaan ulkoa. Nurmet ja viljat kasvavat omilla pelloilla. Ostoeläimetkin ovat harvassa - vain siitossonnit tulevat muualta.

Nykyisellään teurastus hoidetaan Viskaalin teurastamossa Muhoksella. Yrityksen omistaja Timo Kujala, ei tällä hetkellä näe omaa tilateurastamoa järkevänä investointina, vaikka se on mielessä käväissytkin.

Hänen näkemyksensä on, että tilateurastamoon panostaminen saattaisi tuoda jonkin verran lisäarvoa toiminnalle, mutta nykyisessä mittakaavassa lisävelan ottaminen ei olisi kannattavaa. Yhteistyökumppaneiden kanssa asiointi sujuu saumattomasti, joten senkään puoleen oma tilateurastamo ei ole tarpeellinen lisäinvestointi.

Väisäsen Kotiliha Oy:n teurastamo on ollut toiminnassa jo 30 vuotta. Aikanaan tilalla on ollut lypsylehmiä, sittemmin sikoja, ja nykyään kaikki 60 peltohehtaaria ovat kasvinviljelyssä. Nykyisten omistajaveljesten Jorma ja Harri Väisäsen isä toivoi, että tilalta olisi mahdollista saada elanto lasten perheille, mutta sikatila ei ollut sijainniltaan paras mahdollinen toiminnan kasvattamiseen sellaisenaan. Syntyi visio teurastamosta, ja tilalta lähtivät viimeisetkin siat vuonna 2012.

Kuvassa Atte Väisänen (vasemmalla) isänsä Jorma Väisäsen (oikealla) kanssa. Jorma Väisänen on toinen yrittäjäveljeksistä, jotka omistavat Väisäsen Kotiliha Oy:n.

Nykyään tilamyymälän lisäksi Väisäsillä on Iisalmen kauppahallin kahvilamyymälän lisäksi myös konditoriatoimintaa ja tuotteiden jatkojalostusta.

Väisäset pyörittävät teurastamon puolta neljän ihmisen voimin. Teurastus ja leikkaaminen tapahtuvat maanantaisin ja tiistaisin, sesonkiaikoina myös keskiviikkoisin.

Tiloissa voidaan teurastaa lampaita, sikoja ja villisikoja.

Naudoille tilat ovat ratakorkeuden puolesta vaaksan verran liian matalat. Byrokratia onkin yrittäjä Jorma Väisäsen mukaan ihan oma lukunsa, mutta kaiken ja kaikkien kanssa tulee toimeen.

Omaan teurasautoon on tehty rampit sikojen ja lampaiden rauhallista lastaamista varten, ja teuraita ajetaan viikoittain. Myös rahtiteurastus on mahdollista. Tällöin tilalliset itse kuljettavat eläimensä teurastamolle, jossa teurastus ja jatkojalostus toimii säntillisesti. Suoramyynnin hoitaa tilallinen itse. Riistaa ei teurasteta, mutta jalostetaan kylläkin. Jokainen tuote käsitellään

omanaan, ja jalostamon ja palvaamon puoli onkin toiminnassa joka päivä.

Rahtiteurastuksessa tilalliset itse kuljettavat eläimensä teurastamolle.

Tilamyymälässä on saatavilla jotain kaikille, ja tilauksesta voi saada lähes mitä vain: lounasta, lihaa, leipää, koriste-esineitä, hyötyesineitä, hunajaa ja herkkuja. Paikallisten tuottajien valikoimaa on esillä hienosti. Haaveissa onkin laajentaa asiakkaiden tiloja, jotta asiakaspalvelukokemusta saataisiin parannettua entisestään.

Vaikka korona-aika koettelikin kovasti investoinutta yritystä, Väisäset menevät innolla eteenpäin. Hyvä sijainti, hittituotteet ja hyvä yhteishenki niin työporukan kuin yhteistyökumppaneiden ja kyläyhteisön kanssa luovat uskoa tulevaisuuteen. Yrittäjäperheen hersyvä hyväntuulisuus on tarttuvaa lajia.

43

Onnistunut investointi kohentaa maatalouden tulosta TEKSTI JENNA EEROLA JA SARI RANTALA | KUVA RIINA HOFFREN

Maatalouden rakennemuutoksen vauhti jatkuu: jatkavien tilojen tilakoot kasvavat lukumäärän vähentyessä. Alan alati muuttuessa tilojen on sopeuduttava ja harkittava omalta osaltaan investointirahoitusta, jotta tilojen toimintaa saadaan kehitettyä.

M

aatalouden rakennemuutoksista on havaittu hyötyjä tuottavuuden ja kannattavuuden osalta. Taloustulokset heikkenevät investointivaiheessa, mutta oikea-aikaisten ja harkittujen investointien hyödyt näkyvät jopa viiden vuoden kuluttua niiden tekemistä.

Yrittäjälähtöinen suunnittelu on onnistuneen investoinnin

44

perusta, jotta saadaan nousujohteista hyötyä taloudellisella tasolla. Yrityksen toiminnan tulee olla strategista, johdonmukaista ja pitkäjänteistä. Välitavoitteet ennen pitkän aikavälin tavoitteita antavat merkkejä oikeasta suunnasta. Suunnitelman on hyvä olla yksityiskohtainen ja selkeä, jotta tavoitteiden toteutuminen on todennäköisempää.

Yrittäjälähtöinen suunnittelu on onnistuneen investoinnin perusta.

Riskien tunnistaminen turvaa onnistumista. Suurimpia riskejä onnistumiselle ovat yrittäjän henkinen hyvinvointi sekä eläinten hyvinvointi. On osattava varoa tarpeettomia

investointeja, jottei maksuvalmuis kärsi suurien välttämättömien kulujen ohessa.

Myös ympäristön huomiointia, tuotannon laatua sekä työturvallisuutta punnitaan rahoitusta myönnettäessä.

Riskien tunnistaminen turvaa investointien onnistumista.

Maatilarahoituksen vaihtoehdot Maatilarahoituksia voidaan myöntää eri tavoin. Vaihtoehtoja ovat pankki-, leasing- ja osamaksurahoitukset, investointituet tai vakuudettomat yrityslainat. Näitä voi myös yhdistellä eri tavoin. Tällä hetkellä investointirahoitukseen käytetään suurimmaksi osaksi rahoitustukia, joita myöntää esimerkiksi ELY-keskus Maatilojen investointeihin tuotannon osalta on mahdollista saada tukea, joka voidaan myöntää lainan oheen korkotukena, avustuksena, valtiontakauksena tai näiden yhdistelminä. Lainoitus toteutuu korkotukilainalla ja/ tai velkakirjalainalla.

Traktorin ketjut

Käyttöpääomaa rahoittaessa käytetään luottotilejä, velkalainakirjoja tai näitä yhdessä.

Rahoituksen saannin edistämiseksi tulee tehdä tarkat kannattavuuslaskelmat sekä investointien kannattavuusja maksuvalmiuslaskelmat useilla variaatioilla. Tuotannon kasvattamisen suunnittelu huolella on tärkeää. Vakuutuksilla saa lisäturvaa rahoituksiin.

Yleisimmin konehankinnoissa liikkeet tarjoavat rahoitusta, ja sen käyttö onkin yleistynyt paljon. Koneliikkeet tarjoavat auliisti omia rahoituspalvelujaan. Rahoituksen avulla on helpompi kuin itse säästämällä saada kone käyttöön.

Myös pankkilainoja käytetään koneiden ostoon Leasing-rahoituksella maatalouskoneet voi vuokrata pitkäaikaisesti. Tällainen rahoitusmuoto sopii hyvin laitteiden ja maatalouskoneiden hankintaan. Vuokrasopimukset ovat usein verovähennyskelpoisia, ja siten niitä ei merkitä maatalouden kirjanpitoon. Leasing-rahoitus ei ole Suomessa kovinkaan yleistä.

Koneet ja laitteet voi myös hankkia osamaksulla leasing-sopimuksella. Rahoitetut

Automaattiohjaukset

koneet toimivat myös lainan vakuutena. Ehdot joustavat rahoittajasta riippumatta. Tällaisissa tapauksissa osamaksut kirjataan kirjanpitoon.

Eniten avustettuja tukikohteita ovat salaojittaminen sekä työympäristöä, ympäristöä, energiantuotantoa sekä tuotantovarastoja parantavat rakentamisinvestoinnit ja koneet. Avustettuja kohteita ovat myös tuotannollista hygieniaa ja eläinten hyvinvointia kehittävät investoinnit.

Tuotantoeläinten parissa investointeja on kohdennettu eläinten hyvinvointiin, tuotantohygieniaan, navetoiden sekä muiden karjarakennusten hankintaan. Karjarakennusten rahoituksen saaminen pankeista edellyttää valmista liiketoimintasuunnitelmaa, jonka avulla tehdään lopullinen päätös.

Jatkuvat investoinnit kohentavat kannattavuuden kasvua, jolloin maatalouden tulos paranee. Yksittäisellä tilalla onnistunut investointi voi olla merkittävä työhyvinvointia edistävä tekijä. Jokaisella maatilalla löytyy varmasti investoitavia kohteita, joihin on mahdollista saada rahoitus.

VARAOSAT JA TARVIKKEET Varaosat moneen koneeseen -lähes 50000 nimikettä!

Toimitukset kaikkialle Suomeen Soita tai tilaa suoraan verkkokaupasta:

p.0400 451 900 Viisteentie 10, 69750 Sillanpää

WWW.KIERTOKANKI.COM 45

Missä Savonialta valmistuneet agrologit työskentelevät?

TEKSTI ESSI PIETILÄ JA SIIRI KÄRKKÄINEN | KUVA SIIRI KÄRKKÄINEN

Savonia-ammattikorkeakoulusta valmistuu tutkimusten mukaan Suomen tyytyväisimmät agrologit. Opiskeluympäristö ja kurssit antavat hyvät valmiudet työelämään.

Y

ksi valmistuneista on Kiuruvedeltä kotoisin oleva Heli Tikkanen.

25-vuotias Heli aloitti opinnot Savonialla vuonna 2017. Helin mukaan Iisalmen kampus on oppimisympäristöltään rauhallinen ja mukava ja Savonialla on hyvät valmiudet niin päivä- kuin monimuoto-opiskeluun.

Savonian kattavat kurssivaihtoehdot antavat hyvät valmiudet työelämään, ja opetuksen laatu on hyvää sekä selkeää. Helin mukaan jokaisesta kurssista on ollut paljon hyötyä, koska niistä on saanut kokonaisvaltaisesti tietoa maataloudesta. Tikkanen suuntautui opinnoissaan yrittäjäopintoihin ja teki näiden lisäksi asiantuntijaopintoihin liittyviä kursseja.

Agrologeilla on monipuolinen osaaminen ja laajat työmahdollisuudet

46

Agrologiopintoihin kuuluu kaksi harjoittelua: maatilaharjoittelu, jonka Heli suoritti lypsykarjatilalla, sekä asiantuntijaharjoittelu, jonka hän teki Faballa. Opiskelujen aikana Heli työskenteli myös kumppaninsa kotitilalla. Vuonna 2020 Faballa tuli hakuun eläinaineksen kehittämisen asiantuntijan työpaikka, johon Tikkanen haki ja sai paikan.

Tikkanen on ollut aina kiinnostunut jalostustyöstä, ja niinpä hän aloitti työt opintojen ohella Faballa kesällä 2020.

Tikkanen valmistui keväällä 2021 ja on edelleen töissä Faballa eläinaineksen kehittämisen asiantuntijana. Työhön kuuluu eri maatiloille tehtävät jalostussuunnitelmat, rakennearvostelut, alkiohuuhteluiden suunnittelu ja alkiokauppa. Lisäksi hän auttaa eläinten välityksessä ja ostossa. Näiden töiden ohessa Tikkanen on asiakkuusvastaava ja vastaa asiakaspalautteesta, uusien asiakkaiden hankinnasta ja sopimuksista sekä siemen-

kaupoista ja tilausten vastaanottamisesta.

Tikkanen on työskennellyt Faballa nyt yli kolme vuotta, ja työtehtävät ovat tulleet tutuiksi. Uusia vastuualueitakin saa halutessaan oman mielenkiinnon mukaan.

Savonialta valmistuneiden agrologien joukossa on myös Lauri Vasalampi. 26-vuotias Vasalampi on kotoisin Keski-Suomesta Kinnulasta.

Maatalousalan perustutkinnon jälkeen hän päätti lähteä yhdessä paikkakuntalaisen kaverinsa kanssa opiskelemaan agrologin tutkintoa Iisalmeen Savonialle, koska oli kuullut siitä paljon hyvää.

Lauri valitsi opinnoissaan yrittäjäsuuntautumisen, koska hän on ollut aina kiinnostunut maatilan töistä. Yrittäjäpuolen opintoihin kuuluu monipuolisesti talouden, peltoviljelyn ja kotieläintuotannon kursseja.

Lauri työskentelee maatalousyrittäjänä lypsykarjatilalla.

Savonialta valmistuneet agrologit Iita Juntunen (vasemmalla) ja Venla Niskanen.

Hän osti maatilan kotitilansa naapurista 1,5 vuotta sitten.

Vasalampi ryhtyi maatalousyrittäjäksi, koska hän pitää haasteista ja tykkää toteuttaa itseään. Valinta maatalousyrittäjyydestä vahvistui jo kolmannen opiskeluvuoden aikana.

Vasalampi piti erityisen tärkeänä ja mielenkiintoisena johtamisen kurssia, jossa opiskellaan kehittämään maatilan toimintaa taloudellisesti ja toiminnallisesti järkevästi. Hän sai agrologikoulutuksesta maatalousyrittäjyyteen uusia näkökulmia, oppi ratkaisemaan ongelmatilanteita ja on onnistunut kehittämään maatilaansa valmistumisen jälkeen.

Savonialta valmistuneet iisalmelaiset Iita Juntunen, 24, ja Venla Niskanen, 22, työllistyivät myös jo ennen valmistumistaan. Opiskelu alkoi vuonna 2019, ja he valmistuivat agrologeiksi 2023. Molemmat valitsivat asiantuntijasuuntautumisen.

Opiskeluympäristö oli heidän mielestään viihtyisä ja yhteishenki hyvä. Savonialla opiskelua he suosittelevat muille ehdottomasti. Heidän mukaansa kurssitarjonta on hyvä ja antoisa, opetus on laadukasta sekä harjoittelut toivat näkemystä maatilan arjesta.

Iita suoritti maatilaharjoittelun yhden robotin maitotilalla ja asiantuntijaharjoittelun Etelä-Karjalan maaseututoimessa. Tehtäviin kuului muun muassa tukihakemuksien käsittelyä ja hukkakauravalvontaa. Myös Venla teki maatilaharjoittelun lypsykarjatilalla ja myöhemmin asiantuntijaharjoittelun Luonnonvarakeskuksella Maaningalla nurmitutkimuksen parissa.

Tällä hetkellä sekä Iita että Venla työskentelevät ProAgrialla. Iita toimii talousasiantuntijana. Hänen työnkuvansa muodostuu pitkän ja lyhyen aikavälin talouden suunnittelusta, johon kuuluvat investointi-

tukihakemukset, liiketoimintasuunnitelmat, maksuvalmiuslaskelmat, kassabudjetointi, maatalousverolain mukainen kirjanpito ja verotus.

Venla puolestaan työskentelee ruokinnan ja kasvintuotannon asiantuntijana.

Venlan töihin lukeutuvat muun muassa viljelysuunnitelmat, EU-tukien hakemukset sekä ruokintasuunnitelmat, tuotannon ohjauspalvelut ja rehuvertailulaskelmat. ProAgrialla palveluita räätälöidään asiakkaiden tarpeiden mukaisesti.

Töiden jälkeen vapaa-ajalla Iita tykkää ulkoilla ja käydä salilla, sillä töissä tulee istuttua paljon. Venla pitää vapaa-ajalla ulkoilemisesta ja tekee mielellään kotitilallaan maatilan töitä, koska se tuo vastapainoa toimistotyölle. Savonialta valmistuneet agrologit työskentelevät monipuolisissa tehtävissä.

47

PUUHASIVU TEKIJÄT Nanni Nykänen ja Marja-Riitta Toivonen

VALITSE OIKEA VASTAUS 1. MIKÄ ON LEHMÄN POIKASEN NIMI? a) vasikka b) kani c) kissanpentu

4. MISSÄ LEHMÄT ASUVAT? a) navetassa b) autotallissa c) talossa

2. MITÄ LAMMAS SYÖ? a) puuroa b) heinää c) perunaa

5. MITÄ KANA MUNII? a) kiviä b) omenoita c) munia

3. MITEN PORSAS ÄÄNTELEE? a) röh röh b) ammuu c) hau hau

6. MIKÄ KANILLA ON? a) villa b) turkki c) höyhenet

PIIRRÄ ELÄIMET VALMIIKSI MALLIN MUKAAN

VASTAUKSET: 1A, 2B, 3A, 4A, 5C ,6B

48

Vuosikurssi 2021 kiittää yhteistyökumppaneita!

Kuvaaja Paula Antikainen Takarivi: Kristiina Tikkanen, Tuomas Huuskonen, Julia Luukkanen, Netta Hirvonen, Heli Nykänen ja Anni Kokkonen.

Keskirivi: Sari Rantala, Kalle Hyvönen, Aleksi Kainulainen, Saara Kivinen, Siiri Kärkkäinen, Meri Makkonen, Jenna Repka, Jaana Huhtala, Annu Sarajärvi, Paula Kemppainen ja Kaisa Pietarinen.

Alarivi: Johanna Hannikainen, Olli Pekkarinen, Minna Käck, Jenna Veteli, Tuija Sisso, Elina Tommola, Elisa Lappalainen ja Milla Huovinen.

Kuvasta puuttuvat: Essi Autio, Jenna Eerola, Laura Fabritius, Niina Hassinen, Sonja Heikkinen, Riina Hoffren, Antti Hämäläinen, Miia Kaartinen, Hanna Kanninen, Tiina Katainen, Kaisu Kinnunen, Ina Liljeström, Sara Lukinmaa, Riikka Mähönen, Janne Niiranen, Veera Nuutinen, Nanni Nykänen, Johanna Pasanen, Essi Pietilä, Eetu Pursiainen, Enni Räisänen, Sanna Säkäjärvi, Emma Terho, Marja-Riitta Toivonen, Terhi Uski, Jakub Vacuška, Asta Venäläinen ja Tiina Ylätupa.

49

SUOMALAINEN TUOTTAJIEN OMISTAMA REHUTEHDAS A-Rehu on suomalaisten tuottajien omistama rehunvalmistaja, joka tarjoaa kaiken osaamisensa tuottajien hyväksi. Olemme tukenasi rehustuksessa ja varmistamme, että tilallasi on aina käytössä laadukkaat ja turvalliset rehut parhaan tuloksen mahdollistamiseksi. Sen vuoksi kanssamme on helppo onnistua.

arehu.fi

snellman www.snellman.fi

Puh. 0400 371 178 Markus 0400 949 119

Koneurakointi Jääskeläinen REHUNKORJUU - MAANSIIRTO AURAUS - TEIDENHOITO - LIETTEENAJO KIVIEN KERUU - KYLVÖTYÖT

50

MAATALOUSKONEIDEN KORJAUS JA HUOLTO ÖLJYT JA VARAOSAT

KIVENKERÄÄJÄ

agrihuoltopitkanen.fi

pel-tuote.fi

Antaa taidon näkyä.

Maatalousala, eläintenhoito ja hevostalous. Jatkuva haku!

www.ysao.fi

YSAO Peltoniemi Kotikyläntie 254, Iisalmi

Vastuullinen maitoketju pelloilta pöytiin.

Maalla ja maailmalla

– kiireettömän luonnon, huikeiden harrastusten ja kansainvälisten uramahdollisuuksien äärellä.

iisalmi.fi/byiisalmi

#tehdäänihmeitäyhdessä #byiisalmi

Elämä eturivissä löytyy Iisalmesta.

YSAO Hingunniemi Hingunniementie 98, Kiuruvesi

Vahva toimija maidontuotannon tarvikekaupassa.

Osuuskunta Maitosuomen Valmakaupat palveluksessasi.

Valmakaupat ovat avoinna myös kuluttajille.

51

savonia.fi/agrologi Savonia-ammattikorkeakoulu | #SavoniaAMK | Iisalmi, Kuopio, Varkaus

Agrologikoulutuksessa opit kasvintuotantoa, kotieläintuotantoa, maatalousteknologiaa, bioja kiertotaloutta sekä maaseutuyrittäjyyttä.

Hae yhteishaussa 13.–27.3.2024