2 minute read
Sato säiden armoilla
TEKSTI ELINA SIIK | KUVA OSKARI KORHONEN
Kuumat kuivat kesät sekä kevään ja syksyn rankkasateet tuovat haasteita viljelyyn. Viljelijöiden olisi hyvä valmistautua muutokseen.
Ilmastonmuutokseen ja sitä myötä tuleviin sään ääri-ilmiöihin voi sopeutua oikeanlaisilla viljelykasvi- sekä lajikevalinnoilla. Sään ääri-ilmiöillä tarkoitetaan piteneviä helle- ja kuivuusjaksoja, rankkasateita ja tulvia sekä kasvavia sademääriä syksyllä ja talvella. Tämän vuoksi monien eri kasvi- ja eläinlajien elinkaari muuttuu, sillä ne siirtyvät pohjoisemmaksi ja korkeammalle merenpinnasta.
Ilmaston muuttumisen vuoksi monien haitallisten vieraslajien kannat vakiintuvat ja niiden elintila laajenee. Kaikki nämä vaikuttavat sadon määrään ja laatuun, sekä sitä kautta maatalouden tuloihin, ja näin ollen voivat aiheuttaa taloudellisia menetyksiä, mikäli niihin ei osata sopeutua oikealla tavalla. Sääasemat tarjoavat maatiloille monipuolisesti tietoa kasvin kasvuolosuhteista eli maaperästä, kasvustosta sekä ilmasta, ja ne voisivat näin ollen olla tulevaisuudessa apuna osa viljelysuunnittelua.
Haasteita viljelyyn sekä kasvinjalostukseen tuo muuttuvat kasvuolot. Kasvien tulisi kestää samaan aikaan kuivuutta ja liian kosteita kasvuolosuhteita, sekä niillä tulisi olla vastustuskykyä uusille tuholaisille ja taudeille. Vahva ja syvä juuristorakenne on etu kuivissa ja märissä olosuhteissa, sekä sään ääriolosuhteissa kasvin lujakortisuus, on tärkeä ominaisuus ja se on ollut kasvinjalostuksessa jo pitkään tavoitteena.
Viljelijä voi sopeutua ääriolosuhteisiin huolehtimalla maan kasvukunnosta, valitsemalla monipuolisesti kasvilajeja ja hyödyntämällä eri kasvuajan lajikkeita. Viljelyssä on tärkeää säilyttää maan rakenne hyvänä, jotta siellä viihtyisivät pieneliöstöt sekä mikrobit, jotka ylläpitävät maan kasvukuntoa. Talvisateiden lisääntyessä ja kevään sekä alkukesän kuivuuden vaivatessa on syyskylvöiset viljelykasvit hyvä vaihtoehto, sillä silloin hyöty saadaan talvella kertyneestä maan kosteudesta.
Pellon eroosiota ja ravinnehävikkiä voidaan estää kasvipeitteisellä maalla. Ongelmana voi kuitenkin olla leudot talvet sekä sade- ja jäätymisjaksojen vuorottelut, ja mikäli syksyn sateet runsastuvat myös syyskylvöt vaikeutuvat. Lu-
mipeitteen puuttuessa oraat voivat altistua pakkasvaurioille ja kuivumiselle syksyn hallajaksojen sekä kevään pakkasien aikaan. Kaikkiin sään aiheuttamiin tuhoihin ei voi varautua, sillä esimerkiksi kypsä vilja, jonka rankkasade on kaatanut, ei nouse enää puitavaksi ja koko sato menetetään sekä vilja- ja rehunurmisadon voi ankara kuivuus puolittaa.
Sääasemilla voidaan mitata lähes kaikkea säätietoa, mutta tärkeätä tietoa saadaan myös maasta. Kylvö- ja kasteluajankohta pystytään määrittelemään ruudulta ja tällöin voidaan päättää eri lohkojen sadonkorjuuajankohta. Kasvinsuojeluun voidaan saada apua mittaamalla roudan syvyys ja lehtikosteus.
Sadonkorjuuta varten sääasemalta saadaan tietoa kasteesta kasvin lehdellä ja siitä, milloin se kuivuu. Dataa olisi parasta kerätä useampana vuotena eri lohkoilta, että se auttaisi analysoimaan tarkasti tehtyjä toimenpiteitä. Näin ollen viljelyä voidaan saada tehokkaammaksi, kun toimenpiteet ovat oikea-aikaisia. Sääasemien avulla voitaisiin tarkistaa lohkojen vallitsevat sääolosuhteet etäältä ja mahdollisesti välttää turhaa ajamista pellolle, mikäli olosuhteet olisivat epäsuotuisat työskentelyyn.
