2 minute read
Suomalainen maataloustuotanto käyttää niukasti vettä
TEKSTI JANITA RIEKKINEN | KUVA JANITA RIEKKINEN
Kuinka ympäristöystävällisiä olemme? Onko vesi loputon resurssi Suomessa vai kannattaisiko meidän vaikuttaa vedenkulutukseemme? Joudumme ilmastonmuutoksen seurauksena pohtimaan ympäristövaikutuksiamme, myös vedenkulutuksen osalta.
Water Footprint Network on vesijalanjäljen kansainvälinen verkosto, johon kuuluu laaja tiedeyhteisö, kansalaisjärjestöjen sekä yksityisten ja julkisten sektoreiden tukijoita.
Luonnonvarakeskuksen tutkijan Kirsi Usvan mukaan vesijalanjälki tarkoittaa niitä indikaattoreita, jotka liittyvät yleisesti veteen, veden pilaantumiseen (mm. vesistöjen rehevöitymiseen) sekä veden kulutukseen. Vesijalanjälki lasketaan Water Footprint Networkin laskelmissa litroina. Vesijalanjälkeä voidaan myös arvioida elinkaariarvioinnin avulla, jolloin tuotteen tai palvelun koko elinkaaren aikaiset ympäristövaikutukset analysoidaan ja arvioidaan.
Vesiniukkuusvaikutus tarkoittaa vesijalanjälkeä, jossa tulee ilmi käytetty vesi suhteutettuna kyseisen alueen vesiniukkuuteen. Esimerkiksi vesiniukilla alueilla käytetty kasteluvesi nostaa vesiniukkuusarvioita huomattavasti enemmän kuin saman vesimäärän käyttö alueella, jossa vesi ei ole yhtä niukka resurssi. Suomen vesiresurssit ovat hyvät.
Veden kolme väriä: vihreä, sininen ja harmaa
Water Footprint Network jaottelee veden kolmeen eri lähteeseen: vihreään, siniseen ja harmaaseen, joiden kokonaisuus muodostaa vesijalanjäljen litroina.
Vihreällä vesijalanjäljen alueella tarkastellaan vedenkulutusta, joka syntyy alkutuotannossa. Tähän väriin lasketaan lisäksi sadevesi ja kasvattamisen aikana haihtunut vesi. Sininen vesi tarkoittaa jokien ja järvien pintavettä sekä pohjavettä. Näitä vedenlähteitä käytetään tuotantoketjuissa. Harmaa vesijalanjälki kuvaa makean veden määrää, joka tarvitaan laimentamaan tuotannosta vesistöön päätyvät epäpuhtaudet sovitulle vedenlaadun tasolle. Harmaan alueen vettä kuluu erilaisiin huuhteluihin ja pesuihin. Water Footprint Networkin laskelmien mukaan vuonna 2020 suomalaisen ihmisen keskimääräinen vesijalanjälki oli 1 727 m³/vuosi.
Nauta voi juoda vettä päivässä 150–200 litraa.
Maatalouden vedenkulutus vaihtelee tuotantosuunnittain
Maataloudessa vedenkulutus koostuu erilaisista pesuvesistä, juomavedestä ja tuotantopanosten tuotannon vedenkulutuksesta.
Usvan mukaan maatalouden vesiniukkuusvaikutusta saadaan pienennettyä esimerkiksi siten, että tuotantopanoksia hankitaan suurten vesiresurssien alueilta. Maataloudessa kannattaisi suosia tuotantovirtoja, joista saadaan sivutuotteena tuote, jota voidaan hyödyntää. Tällaisia hyödynnettäviä sivutuotteita ovat esimerkiksi hera ja mäski.
Rehuilla ja rehuketjuilla on suuri vaikutus vesijalanjälkeen, kertoo Usva. Yhdellä raaka-aineella tai tuotantopanoksella voi olla suuri merkitys tuotteen lopulliseen vesijalanjälkeen, esimerkiksi rehuerän tilaaminen vesiniukasta maasta lisää sen vesijalanjälkeä, jos rehua on jouduttu kastelemaan keinotekoisesti.
Luonnonvarakeskuksen tekemän tutkimuksen mukaan kotimaisen broilerintuotannon vesiniukkuusvaikutus on 0,5 m3 CO2ekv/teuraskilo ja kotimaisen sianlihan vesiniukkuusvaikutus 0,7 m3 CO2ekv/ teuraskilo. CO2ekv tarkoittaa hiilidioksidiekvivalentteja eli indikaattoreita, jotka kuvaavat vesiniukkuusvaikutusta.
Luotettavia vesijalanjäljenlaskelmia maidon- ja naudanlihantuotantoon on haasteellista tehdä, koska menetelmä on uusi ja dataa on toistaiseksi ollut vähän saatavilla, mutta tilanne kehittyy koko ajan.
Miltä maataloustuotannon vedenkäytön tulevaisuus näyttää?
Maataloustuotannossa on haasteellista vähentää vedenkäyttöä ilman, että tuotanto kärsisi tai heikkenisi. Maidontuotannossa tarvitaan lypsykoneistojen pesua, jotta vältytään utaretulehduksilta ja maidon elintarvikelaadun heikkenemiseltä. Lihankasvattamoilla tuotantotilojen peseminen on tärkeää eläintautien ennaltaehkäisemiseksi.
Vettä ei tulisi käyttää yli vesivarojen. Tuotantosuunnan suuri vesijalanjälki ei itsessään kerro sitä, onko tuote tai tuotanto vastuullisesti tuotettu, sillä vesijalanjäljen kokonaisuuteen vaikuttaa alueen omat vesivarannot eli makean veden (pohjavesi, järvet jne.) varannot. Suomessa on hyvät vesivarannot, joten suomalainen maataloustuotanto on vesiniukkuusvaikutukseltaan ympäristöystävällisempää kuin monen muun maan.
Ilmastonmuutoksen hillitseminen on jokaisen kansalaisen ja maan vastuulla. Vesijalanjäljen pienentäminen ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi on monimutkainen prosessi, sillä yhden yksityiskohdan muutos voi johtaa vesijalanjäljen merkittävään kasvuun. Ilmastonmuutoksen torjumiseksi kaikkia ympäristövaikutuksia tulisi vähentää – vesijalanjälki on vain yksi niistä.
