Valitse valkuainen oikein

TEKSTI SARA PASANEN | KUVA RUSLAN KHISMATOV

Tällä hetkellä tuotantoeläinten ruokinnassa käytetään vielä paljon tuontivalkuaista. Valkuaisomavaraisuuden parantaminen ja tuontivalkuaisen korvaaminen kotimaisilla vaihtoehdoilla olisikin tärkeää.

Valkuaisomavaraisuuteen panostamisella on monipuolisia vaikutuksia aina valtakunnalliselta tasolta tilakohtaiselle tasolle. Valtiotasolla kotimaisten valkuaiskasvien viljelyllä saadaan edistettyä ruokaturvaa sekä huoltovarmuutta ja kasvatettua lopputuotteiden kotimaisuusastetta.

Suomessa kasvatettavia valkuaiskasveja ovat esimerkiksi herne, härkäpapu, apilat, sinimailanen, virnat, lupiinit sekä rypsi ja rapsi. Tilatasolla näiden kasvien viljelyllä saadaan vaikutettua peltojen kuntoon. Palkokasvien avulla saadaan sidottua typpeä maahan. Näiden kasvien runsaalla juuristolla on myös maata muokkaava vaikutus, minkä ansiosta maaperän rakenne paranee. Valkuaiskasveja viljelemällä saadaan vähennettyä yksipuolisen viljelyn aiheuttamia tautiriskejä. Kotimaisten valkuaiskasvien käyttö on myös ilmastoystävällinen teko. Kun esimerkiksi tuontisoijaa saadaan korvattua kotimaisella valkuaisella, rehuntuotannosta syntyvä hiilijalanjälki pienenee.

”Kotimaisten valkuaiskasvien käyttö on myös ilmastoystävällinen teko.

Tuotantoeläinten ruokinnassa käytetään edelleen paljon tuontivalkuaisia, kuten soijaa, rypsiä ja rapsia. Tuontivalkuaisten määrää on kuitenkin pyritty vähentämään ja korvaamaan kotimaisilla valkuaiskasveilla. Esimerkiksi herneen ja härkäpavun viljely onkin lisääntynyt.

Soijan etuna on kuitenkin sen sisältämä suuri valkuaismäärä sekä aminohappokoostumus, minkä vuoksi sen korvaaminen etenkin yksimahaisten tuotantoeläinten ruokinnassa täysin kotimaisella valkuaisella on hankalahkoa. Toisaalta juuri sikojen ja siipikarjan rehuista suuri osa on viljaa, mikä puolestaan toimii myös valkuaislähteenä.

Märehtijöiden ruokinnassa tärkeimpänä valkuaisen lähteenä toimii nurmisäilörehu. Säilörehun ohella käytetään myös lisävalkuaista, mikä taas saadaan rypsistä ja rapsista soijan sijasta. Suuri osa näistä kasveista tuodaan kuitenkin ulkomailta rouhemuodossa. Valkuaisomavaraisuuden kannalta olisikin hyvä saada tuontirypsi ja -rapsi korvattua kotimaisilla valkuaislähteillä.

Sikojen ruokinnassa erityisesti herne ja härkäpapu toimivat soijan korvaajina. Kaikista parhaiten sioille soveltuu valkokukkaiset härkäpapulajikkeet. Härkäpavulla voidaankin korvata soija jopa kokonaan, kunhan sitä käytetään ohravalkuaisrehuruokinnan täydentämisessä.

Siipikarjan ruokinnassa soijan korvaaminen on hankalinta. Härkäpapu ei sen sisältämien haitta-aineiden vuoksi sovellu niiden ruokintaan. Herne on sopivin valkuaisen lähde siipikarjalle, ja sitä voidaankin hyödyntää vapaasti, mikäli vain huolehditaan ruokinnan aminohappotasapainosta.

Monien valkuaiskasvien viljely on kuitenkin Suomessa hankalaa, joten myös tämän takia tuontivalkuaisten korvaaminen voi olla vaikeaa. Esimerkiksi härkäpapua on hankala viljellä etenkin pohjoisessa lyhyen kasvukauden vuoksi. Kotimaisen rypsin viljely taas hankaloituu etenkin korkeiden lannoituskustannuksien vuoksi. Valkuaiskasveista herne sopii hyvin Suomessa viljeltäväksi. Kasvinjalostuksella on saatu parannettua herneen märkyyden- ja kuivuudensietokykyä sekä valkuaispitoisuutta, minkä vuoksi herneen viljelyvarmuus on yhä parempi.

Vaikka täydellisen valkuaisomavaraisuuden saavuttaminen saattaa olla hankalaa, yhdessä toimimalla voimme edetä lähemmäksi tätä päämäärää.