Hevoset herkän metsän hoitajina

TEKSTI OONA HEISKANEN, ELINA SIIK JA MILJA SNECK | KUVA RONJA RÖPELINEN

Aikana, jona ekologisuus ja luontoarvot korostuvat, hevosten käyttö metsätaloudessa nousee jälleen arvoonsa. Hevoskorjuu toimii vaihtoehtoisena ratkaisuna vaikeakulkuisessakin maastossa, jonne isoilla työkoneilla ei pääse.

Ilmastonmuutoksen myötä ympäristötietoisuus on lisääntynyt ja monet pohtivat, kuinka tehdä vihreämpiä valintoja arjessa. Hevosten käytöstä metsätöissä on pitkä historia, ja ympäristötietoisuuden sekä hiilinielukeskustelun kasvun myötä hevosmetsureiden kysyntä on lisääntynyt. Hevosmetsurit sopivat erityisen hyvin erikoishakkuisiin, kuten saariin, luonnonsuojelualueille ja kaupunkien puistoihin sekä ulkoilualueille. Myös erilaisiin ennallistamiskohteisiin ja muille herkille kohteille hevosella tehty metsätyö sopii täydellisesti, sillä hevoskorjuu ei tuota päästö- tai meluhaittoja ja korjuujälki on todella vähäinen.

Kannattavuuden näkökulmasta hevosmetsurien käyttö toimii myös pieniin kohteisiin, esimerkiksi taajamiin, koska hevosten tuonti paikalle voi tulla halvemmaksi kuin isojen työkoneiden siirtäminen. Talousmetsissä hevostyötä voidaan hyödyntää esimerkiksi harvennuksissa, uudishakkuissa, taimien ja lannoitteiden kuljetuksissa sekä hakkuu- ja raivausjätteiden kuljetuksissa.

Hevosmetsureita on Suomessa joitakin kymmeniä, ja vain osa heistä tekee työtä kokopäiväisesti. Tarkkaa määrää on vaikea arvioida, sillä käsite hevosmetsuri on laaja: kuka tahansa voi opiskella itsenäisesti hevosmetsätöitä ja tarjota kyseisiä palveluita. Suomessa on joitakin koulutettuja hevosmetsureita, mutta koulutustarjonta on kysynnästä huolimatta tällä hetkellä vähäistä.

Hevosmetsureiden vähäiseen määrään vaikuttavat muun muassa suuret investoinnit, kuten sopivan hevosen hankkiminen ja sen ylläpitokulut, sekä tehtävään sopivat työvälineet. Syitä ovat myös epävarma työtilanne, ammattitaidon puute sekä alttius aikataulujen venymiseen. Hevosen sairastuessa tai loukkaantuessa toipumisaika voi olla pitkä, jolloin työ viivästyy tai jopa keskeytyy kokonaan.

Hevoskorjuu onnistuu perinteisesti parireellä tai muilla hevosen perään laitettavilla kuljetusvälineillä. Perinteisessä metsätyössä suomenhevonen on oiva työkaveri, sillä sen vetokapasiteetti on jopa 200 % sen omaan painoon verrattuna. Päätoimisesti hevosmetsurin töitä tekevät ovat kuitenkin alkaneet suosia raskaampia rotuja, kuten ardennienhevosta ja pohjoisruotsalaista työhevosta, sillä raskaammilla hevosilla saadaan vedätettyä helposti myös suurempia hydrauliavusteisia metsävaunuja. Suomessa on kehitetty hydraulisella apuvetokoneistolla ja kuormaimella varustettu vaunu, joka lisää hevosilla tehtävän metsätyön tehokkuutta, koska sillä voidaan liikuttaa suurempia kuormia kerralla.

Työhevosten kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista pidetään huolta, jotta ne jaksaisivat tehdä työnsä. Heinää, väkirehuja ja vettä tarjotaan pitkin päivää taukojen sekä kuormanpurkamisten aikana. Työhevosille kunnollinen ruokinta on todella tärkeää, jotta työnteko on niille mieluista. Mikäli hevoset pysyvät terveinä, ne voivat tehdä töitä 18–20 ikävuoteen saakka.

Hevosmetsurien käyttö puunajossa maksaa itsensä takaisin puun arvossa, vaikka se voi olla 30 % kalliimpaa kuin metsäkoneella tehty työ. Joillekin metsänomistajille on tärkeämpää se, millainen korjuujälki on kuin siitä maksettava hinta. Yksi merkittävä etu on se, että kasvatettavalle puustoalalle jää tilaa hehtaarille jo viidennes enemmän verrattuna konekorjuuseen, sillä koneuria ei synny. Ajourien puute tuo metsänomistajalle parempaa tuottoa jo kakkosharvennuksessa. Yksi syy hevoskorjuun valintaan on halu tukea perinteistä ammattia, mutta myös maasto-

”Yksi syy hevoskorjuun valintaan on halu tukea perinteistä ammattia, mutta myös maasto-olosuhteet voivat vaatia miettimään vaihtoehtoja isoille metsäkoneille.

Suomenhevosella on pitkät perinteet metsätöissä, nykyään kuitenkin myös raskaampien rotujen käyttö on yleistynyt korjuukaluston muuttuessa painavammaksi.

olosuhteet voivat vaatia miettimään vaihtoehtoja isoille metsäkoneille.

Hevosmetsurien palveluita suosivat muun muassa yksityismetsien ja tonttien omistajat, seurakunnat, Museovirasto, valtio, Metsähallitus, metsänhoitoyhdistykset, kunnat sekä alueelliset ympäristökeskukset. Myös erilaiset yhteisöt, yritykset, projektit ja yhdistykset ovat osoittaneet kiinnostusta palveluista. Perinteistä ja ekologista hevosmetsuria arvostetaan lähimetsissä, joita käyttävät marjastajat, sienestäjät ja muut ulkoilijat. Metsien luonto- ja virkistysarvot ovat tärkeitä, ja suuri osa metsänomistajista suhtautuukin myönteisesti omaehtoiseen luonnon- ja maisemanhoitoon.

Kaupungeissa hevosmetsureiden on todettu luovan myönteistä imagoa, ja mikäli tarjontaa olisi enemmän, todennäköisesti kysyntäkin kasvaisi. Hevosmetsurin työn markkinointi ja esille tuonti laajemmin lisäisi todennäköisesti työmaiden saantia sekä lisäisi kiinnostusta ammattia kohtaan, sillä harva tietää, että metsätöitä tehdään edelleen hevosen kanssa.