Issuu

LUVA

MEIJÄN LUVALLA

YHDESSÄ ETEENPÄIN – SUOMEN

LAMMASOSUUSKUNNAN TARINA

TUOTTAJAORGANISAATIONA

KUIVAJAE HELPOTTAA JA HAASTAA

POHJOIS-ISLANTI – RAKKAUTTA ENSI SILMÄYKSELLÄ

RUISVEHNÄ – SATOISA JA HELPPO

1/2025

SISÄLLYSLUETTELO

3. Pääkirjoitus

4. Saimo ry – yhteishenkeä ja perinteitä

6. Vuokrauksesta kasvua maatilalle

8. Yhdessä eteenpäin – Suomen lammasosuuskunnan tarina tuottajaorganisaationa

12. Lisäeuroja ja parempaa suojaa

14. Pieniä tekoja, iso merkitys – maatilan vastuullinen arki

16. Ruokohelpi pellosta parteen

18. Artesaanijäätelöä, omavaraisuutta ja huoltovarmuutta

20. A2-maidosta on moneksi

22. Pohjois-Karjalassa satsataan maidon jalostamiseen

24. Millaista maidontuotanto on tulevaisuudessa?

26. Kuivajae helpottaa ja haastaa

28. SafeHabitus

30. Eläinosteopatia – tavoitteena tuoda esiin eläimen paras, oma ja toimiva itsensä

32. Täsmälannoitus peltoviljelyn tukena

34. Ruisvehnä – satoisa ja helppo

36. Monipuolinen kauramme

38. Ruoantuotanto tutummaksi – somevaikuttajat avaavat arkeaan maatiloilla

40. Metsänhoidon tulevaisuus – erilaisia menetelmiä, erilaisia tuloksia

42. Hoivaa ja hahtuvaa

44. Pohjois-Islanti – rakkautta ensi silmäyksellä

46. Lypsytilalla Saksassa

48. Nuorten karjanarviointikilpailu Pariisissa

50. Polku keritsijäksi – lampaat veivät ja elämä johdatti

52. Puuhasivu

Jotain uutta, jotain vanhaa…

jotain lainattua, jotain sinistä ja niin edelleen on taikauskoinen ohje naisen hääpukua suunniteltaessa, ja sen sanotaan tuottavan hyvää onnea avioliittoon. Naimisiinmenolla ja maataloudella ei luulisi paljoa olevan yhteyttä keskenään, mutta tuon taikauskon ja nykyaikaisen maatalouden välillä on mielestäni ainakin löyhä aasinsilta. Tulevina agrologeina minä ja opiskelutoverini olemme tekemisissä jatkuvasti uudistuvan ja kehittyvän maatalouden toimintaympäristön kanssa. Toimintaympäristön uudistuminen ei välttämättä tarkoita, että kaikki vanhat toimintatavat unohdetaan, vaan pikemminkin sitä, että vanhoista toimintatavoista poimitaan ne, jotka sopivat uudistuvaan kenttään.

Tämän vuoden Meijän luvalla -lehdessä on artikkeleja uusista kuivikeratkaisuista, maidontuotannon tulevaisuudesta ja nurmiviljelyn täsmälannoituksesta. Lehdessä on myös artikkeleja vanhoihin aikoihin viittaavista aiheista, kuten lammasosuuskunnan toiminnasta ja maatilan vuokrauksesta. Niiden toteutus kuitenkin on päivitetty nykypäivään, jos verrataan 1900-luvun alkupuolen torppareihin tai osuusliiketoiminnan alkuaikoihin. Lainattuja oppeja tulevaisuuden agrologit saavat ulkomaanvaihdon kautta, ja miksipä emme ottaisi kaikkea tietoa mukaan ulkomaanreissuiltamme ja soveltaisi niitä omassa työssämme kotimaassa. Sinistä lehdessä on kotimaiseen maatalouteen uskova asenne ja monet jutut, joissa kotimaisuus on nimenomaan koko jutun pääaiheita. Suomessa osataan ja osaamista voidaan ylpeästi esitellä myös ulkomailla.

Viimeistään lehden artikkeliaiheita mietittäessä huomasin, kuinka laajalta alalta opiskelijaryhmän jäsenillä on tietoa eri maatalouden tuotantosuunnista ja käytänteistä. Opiskelu voikin parhaimmillaan olla suurelta osin vertaisoppimista, varsinkin kun opiskelijaryhmässä on paljon monimuoto-opiskelijoita, joilla on valtava määrä kokemusta erilaisista tehtävistä työelämästä. Kun tähän lisätään Savonia-ammattikorkeakoulun tarjoama erittäin laadukas opetus ja erikoistumismahdollisuudet, voidaankin todeta, että vain taivas on rajana siinä, kuinka paljon koulutuksesta voi nykypäivänä saada irti.

Tulevaisuuden agrologit ovat tekemisissä alati muuttuvan toimintakentän kanssa, jossa haasteita tuovat epävakaa maailmantilanne, muuttuvat ilmasto-olosuhteet sekä ihmisten ja poliittisten päättäjien osittainen vieraantuminen ruoantuotannon ruohonjuuritasolta. Meidän tehtävämme on jatkossakin pitää kotimaisen ruoantuotannon lippu korkealla, niin kehittämällä alan toimintatapoja edelleen kestävämpään suuntaan kuin myös viestimällä tekemisistämme suurelle yleisölle ja päättäjille. Pidetään kiinni perinteistä, mutta muokataan niitä kestävämpään suuntaan, silloin ruuantuotanto Suomessa on ja pysyy edelleen maailman kärkitasolla.

Jussi Kraemer

Päätoimittaja

MEIJÄN LUVALLA 2025 -

KANSIKUVA

Anni Vanhala

PÄÄTOIMITTAJA

Jussi Kraemer

MARKKINOINTIPÄÄLLIKÖT

Jasmin Siitonen

Karita Kauppinen

TOIMITUSSIHTEERIT

Anni Vanhala

Tiia Tolvanen

KUVATOIMITTAJA

Ninna Mehtonen

JAKELUVASTAAVAT

Hugo Väänänen

Topias Niskanen

TAITTO

Paula Turpeinen

Veera Heiskanen

PAINO

PunaMusta Oy

www.punamusta.com

Saimo ry –yhteishenkeä ja perinteitä

Opiskeluaika Savonialla on pitkien päivien ja luentojen lisäksi paljon muutakin. Siitä on pitänyt huolen Saimo ry jo vuodesta 1982. Luonnonvara-alan opiskelijayhdistys järjestää opiskelun ohella tapahtumia, hauskanpitoa ja yhteishengen kohotusta.

Saimo ry on Savonia-ammattikorkeakoulun luonnonvara-alan opiskelijoiden rekisteröity yhdistys, jota ylläpitää agrologiopiskelijoista muodostettu hallitus. Hallitus järjestää agrologiopiskelijoille tapahtumia, joihin kaikki agrologit ovat tervetulleita. Virallinen hallitus muodostetaan kolmannen vuoden agrologiopiskelijoista. Yhdistykseen liittyminen on täysin ilmaista.

Luonnonvara-alan lehtori Seppo Mönkkönen kertoo, että opiskelijayhdistys on rekisteröity 18.2.1982. Yhdistyksen alkuperäinen nimi oli Peltosalmen maatalousoppilaitoksen oppilasyhdistys ry. Yhdistyksen nimi on vuosien varrella muuttunut, kunnes lopulta vuonna 2006 nimi vakiintui Savonia-ammattikorkeakoulun Iisalmen Maaseutualan opiskelijat ry eli Saimo ry:ksi. Tämä tapahtui agrologikoulutuksen siirryttyä Peltosalmelta Iisalmen Kivirannalle.

Mönkkösen mukaan perustajina ovat luultavimmin toimineet Peltosalmen eli nykyisen YSAO Peltoniemen maatalousalan opettajat. Mönkkönen toimii Saimo ry:n toiminnantarkastajana.

Lisäksi hänen tehtäviinsä kuuluu opiskelijoiden neuvominen yhdistyksen pyörittämisessä.

Maatalousalan opiskelijat pystyvät moneen – vaaditaan vain motivaatiota

Opiskelijayhdistys on toiminut aktiivisesti jo kauan ennen sen rekisteröintiä: vanhimmat kokouspöytäkirjat ovat vuodelta 1973. Yhdistystoimintaa on ollut niin kauan kuin Iisalmen Peltosalmella on ollut koulutusta. Aikoinaan opiskelijat ovat järjestäneet paljon tapahtumia, muun muassa kesä- ja talvikisoja yhdessä toisten maatalousoppilaitosten kans-

sa sekä yhteisiä nuorteniltoja Runnin emäntäkoulun kanssa. Opiskelijoiden toiveissa on kuulemma myös ollut tanssikurssien järjestämistä ja muuta vapaa-ajan kerhotoimintaa.

Peltosalmelle perustettiin kioski 1970-luvulla, jonka toiminnasta vastasivat maatalousalan opiskelijat. Lisäksi opiskelijayhdistys välitti ja tilasi koulukirjoja opiskelijoille. Varainhankintana yhdistykselle opiskelijat ovat istuttaneet metsää ja pudottaneet lumia rakennusten katoilta talkooryhmissä. Agrologiopiskelijat ovat olleet myös mukana järjestämässä Peltosalmen jokavuotista Päivä maalla -tapahtumaa.

TEKSTI Iida Lappalainen | KUVAT Saimo ry:n arkisto, Iida Lappalainen ja Karita Kauppinen

Opiskelijayhdistyksen tapahtumista on tallessa kuvia vuosien takaa.

Tapahtumat painottuvat syksyyn ja kevääseen

Viime vuosina järjestetyt tapahtumat, kuten Maakuntamatka ja matka Agroholiristeilylle, ovat olleet suosittuja. Muita mukavia tapahtumia ovat olleet Agrologien Liiton saunailta, Laskiaisrieha sekä osallistuminen HAMKin Mustialan perinteikkäisiin syyskilpailuihin.

Miksi opiskelijayhdistyksen toiminta on tärkeää vielä tänä päivänä? Kun yhdessä nauretaan, haastellaan ja vietetään aikaa, opiskelijoiden yhteishenki paranee. On tärkeää, että yhteisöllisyys säilyy ja perinteitä pidetään yllä. Opiskeluaika on hyvin lyhyt mutta erityinen aika elämässä, ja juuri siksi tuon ajan tulisi olla muutakin kuin tasapaksua puurtamista. Oman luokan

yhteisistä illanviettohetkistä syntyy hyviä muistoja. Vaikka etäopiskelu yleistyy yhä enemmän, ihmisten tarve omalle yhteisölle ei ole kadonnut.

Ihmisten tarve omalle yhteisölle ei ole kadonnut.

Nuotion ääressä syntyy hyviä keskusteluja.

Vuokrauksesta kasvua maatilalle

Kun naapuritilan lopettamisaikeista kuultiin, nousi esiin ajatus, jota ei ollut aiemmin Mäntysaaren tilalla harkittu: yrittäjät Jonna ja Jukka-Pekka

Saari päättivät ryhtyä vuokraamaan toisen omistamaa maatilaa. Se on ratkaisu, joka on osoittautunut nykyhetkessä järkeväksi tavaksi kasvattaa toimintaa.

Maatilan vuokraus toi mukanaan uusia mahdollisuuksia ilman suuria pankkilainoja, ja samalla se tarjosi lopettavalle tilalle jatkoa ja elinvoimaa. Saaret kertovat kuulleensa vuokrattavan tilan lopettamisaikeista jo paljon aiemmin ennen vuokrausta. Alun perin heillä ei ollut suunnitelmaa laajentaa omaa tuotantoaan, mutta vuokrattavan maatilan läheinen sijainti tarjosi siihen mahdollisuuden.

Vuokraus antaa taloudellista liikkumavaraa verrattuna tilan ostoon. Saarten mielestä kuukausittaiset vuokrat ovat helpommin suunniteltavia kuin suuret lainanlyhennykset. Heidän mielestään lyhyet, esimerkiksi viiden vuoden sopimukset antavat hyvän mahdollisuuden arvioida toiminnan kannattavuutta.

Vuokraamalla on myös mahdollista saada harkinta-aikaa oman maatilan tulevaisuudelle. ”Tulevaisuudessa olisi helppo yhdistää vuokranavetan sekä oman navetan karjat samaan tilaan. Mikäli rakennettaisiin uusi navetta, uusia eläimiä ei tarvitsisi enää erikseen ostaa.” Vuokratun maatilan ohessa Saaret ostivat myös siellä olevat eläimet, mikä luo hyvät edellytykset karjojen yhdistämiselle. Suuria rakentamisinvestointeja ei ole kuitenkaan tällä hetkellä tarkoitus tehdä. Viiden vuoden sisällä uuden navetan rakentaminen voisi kuitenkin tulla ajankohtaiseksi, mikäli olosuhteet sen sallisivat ja se olisi taloudellisesti viisasta.

Yhdessä tekeminen vie eteenpäin

Koska taustalla oli jo oma maatila kuuden vuoden ajalta, ei vuokrauksen jälkeen ilmennyt suuria yllätyksiä maatilan arjesta. ”Kun asioista voidaan keskustella molemmin puolin avoimesti, ne hoituvat sujuvammin.” Sujuva yhteistyö vuokranantajan kanssa onkin ollut merkittävä tekijä prosessin onnistumisessa.

Tällä hetkellä tilan kehitys on menossa oikeaan suuntaan. Tilalla keskitytään taloudelliseen vakauteen ja toiminnan jatkuvuuteen nykyisellä kapasiteetilla.

Saarten mielestä vuokraus voi tulevaisuudessa yleistyä, jos kustannukset pysyvät yhä korkealla tasolla.

TEKSTI Reetta Kivinen | KUVA Ninna Mehtonen

Se tarjoaa nuorille viljelijöille matalamman kynnyksen tulla alalle yrittäjinä, ilman suurta velkataakkaa. Vuokraus voi toimia myös turvallisena välietappina sukupolvenvaihdoksessa – luottamus rakentuu vuokrauksen aikana, ja jatkoa on helpompi suunnitella molemmin puolin.

Maatilan vuokrauksesta kiinnostuneille heillä on selkeä neuvo: avoimuus ja yhteen

hiileen puhaltaminen kantavat pitkälle. ”On hyödyllistä perehtyä tilan arkeen esimerkiksi työskentelemällä maatilalla ennen vuokrausta. Yrittäjyys on paljon muutakin kuin eläinten hoitoa, ja realiteettien ymmärtäminen on tärkeää jo alkuvaiheessa.”

”

Hyvä vuokrasuhde perustuu avoimuuteen ja yhteistyöhön.

Rakennamme Pohjois-Savoon kestävää ruokajärjestelmää. www.agrifoodclusterns.ﬁ

PARHAAN SADON PUOLESTA

Asiantuntijamme

Parhaan sadon puolesta viljelijänberner.fi Puh. 020 791 4040

Yhdessä eteenpäin – Suomen lammasosuuskunnan tarina tuottajaorganisaationa

Tuottajaorganisaatioiden perustaminen on ollut viime aikoina esillä erityisesti lihantuottajien keskuudessa. Lihanhinnan erot Suomen ja muun Euroopan välillä ovat lisänneet kiinnostusta tuottajaorganisaatioihin, sillä tuottajat etsivät keinoja lihan hinnan nostamiseen, markkinoiden vakauttamiseen ja menekin edistämiseen myös Suomessa.

Suomessa toimii tällä hetkellä 11 tuottajaorganisaatiostatuksen saanutta organisaatiota, joista yksi on Suomen lammasosuuskunta. Suomen lammasosuuskunnan toimitusjohtaja Anniina Holopainen kertoo aiemmin Pohjanmaan lammas- ja vuohiosuuskunnan nimellä toimineen osuuskunnan saaneen tuottajaorganisaatiostatuksen vuonna 2019. Statusta haettiin, koska osuuskunnan toiminta kaipasi muutosta ja haluttiin aiempaa paremmat mahdollisuudet hintaneuvotteluihin tuottajien puolesta.

Neuvottelut ja luottamus menestyksen avaimina

Holopainen kertoo yhteistyökumppaneilla olleen alkuaikoina hieman epävarmuutta siitä, miten tuottajaorganisaation kanssa toimitaan, mutta tämä haihtui toimivan yhteistyön ansiosta. Hyvä on kuitenkin muistaa, että kontaktien luonti ja luottamuksen saaminen vievät oman aikansa. Holopainen korostaa, että kilpailuttamisen sijaan puhutaan ennemmin neuvotteluista yhteistyökumppaneiden kesken, mihin tuottajaorganisaatio antaa hyvät mahdollisuudet niin sanotusti laillisena kartellina.

Tuottajaorganisaatiostatus avaa ja mahdollistaa uudenlaista yhteistyötä eri toimijoiden kesken, ja esimerkiksi vientihankkeista on keskusteltu lammasosuuskunnan ja teurastamojen välillä. Toimivan yhteistyön avulla varmistetaan, että kaikki ketjussa pärjäävät ja raaka-ainetta on tasaisesti tarjolla. Pienten toimijoiden kesken on myös tärkeää, että henkilökemiat toimivat, ja pienessä osuuskunnassa iso osa operatiivisesta toiminnasta henkilöityykin toimitusjohtajaan hallituksen tukiessa toimintaa taustalla.

TEKSTI Jonna Häkkinen | KUVAT Anni Vanhala

Tuottajaorganisaatiostatus avaa ja mahdollistaa uudenlaista yhteistyötä eri toimijoiden kesken.

Ilman ongelmiakaan Suomen lammasosuuskunta ei ole tuottajaorganisaationa selvinnyt, mainitsee Holopainen. Lammasosuuskuntaa sitoo sekä osuuskuntalaki että tuottajaorganisaatiosäännöt, ja heistä tehtiin kantelu elintarvikemarkkinavaltuutetulle vuonna 2022, jossa väitettiin osuuskunnan rikkoneen elintarvikemarkkinalain sopimusehtoja elävien eläinten välitystoiminnassa. Kantelu saatiin päätökseen vasta tänä vuonna, kun elintarvikevaltuutettu poisti asian käsittelystä katsottuaan, ettei jatkotoimenpiteitä asiassa tarvita. Tämä oli helpotus lammasosuuskunnalle monen vuoden epävarmuuden jälkeen.

Edunvalvontaa ja etuja jäsenille

Tuottajien ja teurastamojen välittäjänä toimimisen lisäksi Suomen lammasosuuskunta työskentelee myös koko tuotantosuunnan eteen. Holopaisen mukaan lammasosuuskunta tekee edunvalvontaa ja on mukana erilaisissa lammasalaa koskevissa hankkeissa resurssien sallimissa rajoissa.

Jäsenille tarjotaan hintaneuvotteluiden lisäksi räätälöityjä tuotantopanosten yhteisostoja sekä koulutuksia ja neuvontaa. Tuotannon kehityksen ja teuraiden laadun seuraamiseksi lammasosuuskunta kokoaa teurastiedot tilastoiksi, jotka ovat myös jäsenten käytettävissä. Lisäksi lammasosuuskunta tiedottaa jäseniään ajankohtaisista asioista tuot-

tajakirjeillä säännöllisesti. Jäsenyys lammasosuuskunnassa tuo mukanaan myös velvollisuuksia. Jäsentilat joutuvat ennustamaan tuotantoaan etukäteen kaksi kertaa vuodessa tasaisen tarjonnan varmistamiseksi. He sitoutuvat myymään tuotantonsa osuuskunnan kautta 10 %:n sallittua poikkeamaa ja suoramyyntiä lukuun ottamatta. Jäsenet maksavat kiinteää 100 euron vuosimaksua, ja osuuskunta laskuttaa teurastamoilta provikan välitetyistä eläimistä. Jäsenten tulee myös käyttää jotakin osuuskunnan tarjoamista palveluista vuosittain.

Lammasosuuskunta saa kiitosta tuottajilta

Jäsenet ovat olleet pääosin tyytyväisiä Suomen lammasosuuskunnan toimintaan, ja osuuskunta on saanut runsaasti kehuja tuottajiltaan. Negatiivista palautettakin toki joskus tulee, mutta Holopaisen mukaan asiat on aina saatu ratkaistua yhteisymmärryksessä.

Tämän vahvistaa myös rantasalmelainen lampuri Ann-Mari Lintunen, joka kertoo olevansa erittäin tyytyväinen lammasosuuskunnan palveluihin ja maksettuihin teurashintoihin. Lintunen kertoo vähentäneensä viime vuosina omalla tilallaan suoramyyntiä,

koska osuuskunnan hinnat ovat olleet kilpailukykyisiä ja teuraspalveluiden käyttäminen helppoa ja vaivatonta. Lintunen kehuu myös erityisesti jäsentiedotteita, jotka ovat huolella laadittuja tietopaketteja ajankohtaisista aiheista ja teurashintojen kehityksestä. Hän kokee lammasosuuskunnan järjestämien koulutusten olevan antoisia ja kannustaakin muita jäseniä osallistumaan koulutuksiin.

Alkukesästä Suomen lammasosuuskunnan jäseniksi liittyivät tuoreet lampurit Jussi ja Kati Kraemer Kangaslammilta. He kertovat liittyneensä osuuskunnan jäseniksi, koska kokevat osuuskunnan jäseninä heillä olevan enemmän vaikutusmahdollisuuksia oman tuotantosuuntansa asioihin ja uskovat saavansa parempaa markkinahintaa karitsanja lampaanlihasta. He myös näkevät osuuskunnan tekevän hyvää työtä kotimaisen karitsanja lampaanlihan arvostuksen ja saatavuuden eteen.

Kraemereita kiinnostaa myös lammasosuuskunnan Next Level -konsepti, joka on kehitetty yhteistyössä muiden lammasalan toimijoiden kanssa tukemaan uusia lampureita sekä tuotantoaan laajentavia tiloja.

Teuraiden välitys yhteistyökumppaneille on merkittävin Suomen lammasosuuskunnan jäsenpalvelu.

Next Level -neuvontapakettiin kuuluu lammas- tai vuohiammattilaisen tekemä tilakäynti, talousasiantuntijan sekä eläinlääkärin neuvonta, ja se voidaan toteuttaa Neuvo-rahoituksella. Suomen lammasosuuskunnan toimitusjohtaja Anniina Holopainen kertookin konseptin olleen kysytty ja tulleen tarpeeseen. Next Level -toiminnassa mukana olleille tarjotaan lammasosuuskunnan verkosto, mutta pakkoa jäseneksi liittymiseen ei ole. Kraemerit odottavatkin Next Level -toiminnan kautta löytävänsä uusia käytänteitä oman tilansa toimintaan sekä verkostoitumista muiden alan tuottajien kanssa.

Luottavaisesti kohti tulevaa

Suomen lammasosuuskunta on vahvistanut asemaansa lammasalan toimijana ja välittää 20 % koko maan karitsanja lampaanlihan tuotannosta, mikä tarkoittaa reilua 200 000 kiloa karitsan- tai lampaanlihaa. Välitettyjen kilojen määrä kasvoi 11 % vuonna 2024, vaikka valtakunnallisesti karitsatuotos on vähentynyt jo useampana vuotena. Tähän on vaikuttanut jäsentilojen parantunut karitsatuotos sekä kilin- ja vuohenlihakilot.

Luonnonmukaisen tuotannon osuus tuotetuista lihakiloista vuonna 2024 oli 45 %.

Mikä on tuottajaorganisaatio?

Holopaisen mukaan luomun tilanne on tällä hetkellä haastava. Markkinat eivät vedä, eikä teollisuus halua maksaa ylimääräistä luomulihasta. Osa luomulihasta meneekin markkinoille tavanomaisena lihana. Luomulisästä on kuitenkin saatu vielä pidettyä kiinni, vaikka sitä onkin vuosien saatossa jouduttu pienentämään 50 %:lla. Uudet luonnonmukaisen tuotannon ehdot eivät ole kuitenkaan vaikuttaneet lammasosuuskunnan välittämien luomuteuraiden määrään, ja tuotanto on säilynyt tasaisena.

Haasteista huolimatta Holopainen näkee Suomen lammasosuuskunnan tulevaisuuden valoisana. Lammasalan haasteet koskettavat kaikkia toimijoita, mutta usko lampureiden tulevaisuuteen on vahva. Tuotannon edellytykset ovat kunnossa ja kysyntää riittää, mikä tukee hintojen vakaana pysymistä. Holopainen kannustaakin tuottajia hyödyntämään kaikki uuhet teuraskaritsojen tuotannossa.

Tuotannon edellytykset ovat kunnossa ja kysyntää riittää.

• Ruokaviraston hyväksymä rekisteröity maataloustuottajien omasta aloitteesta perustettu yhteenliittymä.

• Voi olla osuuskunta, yhdistys tai yhtiö.

• Tuottajaorganisaatiostatusta on ollut mahdollista hakea vuodesta 2018 alkaen.

• Jäseninä on oltava vähintään viisi eri tuottajaa tai myytävien tuotteiden arvon oltava vähintään 500 000 €.

• Tuottajajäsenten tulee harjoittaa niiden samojen tuotteiden tuotantoa, joiden perusteella hyväksymistä on haettu.

• Tuottaja voi kuulua tietyn tuotteen osalta vain yhteen tuottajaorganisaatioon.

• Virallinen tuottajaorganisaatiostatus mahdollistaa kilpailulainsäädännöstä poikkeamisen.

• Tuottajaorganisaatiolla on tilastointivelvollisuus.

• Jäsentiloilla demokraattinen päätäntävalta.

• Tuottajaorganisaatiolla oltava säännöt ja vähintään yksi yhteinen toiminta tai päämäärä.

K I INNOSTAAKO U RA LAM PURINA?

O TA YH TEYTTÄ J A TI LAA N EXT LEVEL – TUOTTAJA PAKETTI!

AVAA IKKUNA MÄÄKIJÖIDEN MAAILMAAN

Tuoreena verkossa: www.lammasyhdistys.ﬁ

YHTEISTYÖSSÄ ON VOIMAA

SUOMEN LAMMASOSUUSKUNTA

Lammasosuuskunta.fi

Info@lammasosuuskunta.fi

Vuodesta 1945

Vastuullisen työnantajan asialla

KASVINTUOTANNON ASIANTUNTIJAPALVELUJA MAATILOILLE

Liity jäseneksi

Vastuullisen työnantajan asialla

Liity jäseneksi tyonantajat.fi

Vuodesta tyonantajat.fi

TUOTTAJAT

OSTAMME

TEURASSNAUTAA

JA VASIKOITA

Junttilan ila

SOITA

0400-251127

KASVATUKSEEN www viskaalin fi

#onnistummeyhdessä

Luotettavaa kumppanuutta, edelläkävijyyttä ja ratkaisuja

Tarjoamme kattavat asiantuntijapalvelut maatilojen ja maaseutuyritysten tueksi.

Olipa kyse viljelyn tai ruokinnan suunnittelusta, talousneuvonnasta tai yritystoiminnan kehittämisestä – meiltä saat osaavan kumppanin matkallesi.

Lisäeuroja ja parempaa suojaa

Maito- ja emolehmätilojen uudistuneet sopimuslisät kannustavat tautisuojauksen parantamiseen ja tautiriskien tunnistamiseen.

Kuluneen vuoden aikana kauppojen tyhjät lihatiskit ovat puhututtaneet sekä kuluttajia että tuottajia. Lihatiskit ovat ammottaneet tyhjyyttään nimenomaan naudanlihasta. Naudanlihapulaan on esitetty erilaisia syitä, kuten maitotilojen määrän lasku ja yleisesti tuotannon väheneminen. Mitä asian parantamiseksi voisi tehdä?

Hävikkiä pienentämällä miljoonia kiloja lisää lihaa

Taudit aiheuttavat tiloilla ja koko nautaketjussa paljon työtä, kustannuksia, hävikkiä ja heikentävät samalla eläinten hyvinvointia. Sairastuneita eläimiä pitää lääkitä, eläinten kasvu voi kärsiä, osa eläimistä voi kuolla tai niitä voidaan joutua lopettamaan. Heikon alkuhoidon saanut vasikka on lajitovereitaan alttiimpi sairastumaan.

A-Tuottajien toimitusjohtajan Reijo Flinkin mukaan hävikki Atrian nautaketjussa on noin 3–4 %, mikä tarkoittaa 3–4 miljoonan lihakilon vuosittaista menetystä. Hävikkiä on kaikilla toimijoilla, ja Suomessa saataisiin miljoonia kiloja enemmän lihaa onnistumalla hävikin pienentämisessä. Hävikkiä ei voi kokonaan poistaa, mutta olisi sitä mahdollista vähentää.

Rotulisien muutokset perustuvat kasvu- ja teurastuloksiin

Uudistunut vasikkahinnoittelu palkitsee vasikoiden hyvästä alkuhoidosta, ja jokaisesta lisäkilosta maksetaan enemmän. Hinnoittelu-uudistus on vaikuttanut liharoturisteytysvasikoista maksettaviin lisiin korottavasti, ja liharotujen keskinäinen järjestys hinnoittelussa on muuttunut hieman aiemmasta.

”Uudistunut vasikkahinnoittelu palkitsee vasikoiden hyvästä alkuhoidosta.

Bioturvalisä ympäristöperäisen salmonellariskin kartoituksesta

Uusi bioturvalisä on maito- ja emolehmätilojen teuraslehmille ympäristöperäisen salmonellariskin kartoituksen tekemisestä maksettava lisä. Eläinlääkäri tekee kartoituksen, ja se kirjataan Nasevaan. Kartoituksen voi tehdä myös muun kuin varsinaisen Naseva-käynnin yhteydessä. Kartoituksen tavoitteena on auttaa ennaltaehkäisemään ympäristöperäisiä salmonellatartuntoja ja auttaa tunnistamaan riskikohdat.

Tuottajan tulee muistaa täyttää bioturvalisän hakemus Tuottajan työpöydällä Atria Tuottajien verkkopalvelussa, kun kartoitus on tallennettu Nasevaan. Jatkossa kartoitus tehdään joka toinen vuosi.

TEKSTI Kaisa Huttunen | KUVA Ninna Mehtonen

Tarkoitus on tehdä korjaavia toimenpiteitä asia kerrallaan tautiriskin pienentämiseksi.

Rakennusten seinustojen niittäminen, tavarakasojen poistaminen ja rottahavaintojen kirjaaminen sekä torjunnan onnistumisen seuranta ovat tärkeitä yksinkertaisia toimia jyrsijöiden aiheuttaman tautiriskin pienentämiseksi. Harakat, naakat, varikset ja varpuset voivat levittää salmonellaa päästessään likaamaan rehuja, esimerkiksi viljoja, viljavarastoissa.

Naseva-lisää kansallisen tason täyttämisestä

Naseva-lisä myös kaksinkertaistui hinnoittelumuutosten myötä. Sitä maksetaan maito- ja emolehmätilojen teuraslehmille. Nasevan terveysluokituksessa tilan tulee olla vähintään kansallisella tasolla (N1) ja muiden lisän ehtojen tulee myös täyttyä.

Nasevaan kirjautumalla voi tarkastella hallitsemansa tilan luokitusta ja sitä, mitä asioita olisi parannettava, jotta luokitus nousee.

Naseva on kansallinen nautatilojen terveydenhuollon seurantajärjestelmä, jota ylläpitää Eläinten terveys ETT ry. Nasevaan kuuluu reilu 6 500 nautatilaa.

Nautasuomi Oy:n johtaja Sinikka Hassisen mukaan koko elinkeino tähtää yhdessä pälvisilsan ja Mycoplasma boviksen saneeraamiseen pois nautaketjusta. Tavoitteena on, ettei eloeläimiä myyvällä tilalla ole havaittu pälvisilsaa. Molemmat taudit leviävät eläinten mukana ketjussa tiloilta toisille. Molemmista taudeista on mahdollista päästä eroon. Eläintaudeista puhuttaessa ei sovi unohtaa myöskään vanhaa tuttua salmonellaa.

Nautaketjun tautienhallinta on ennaltaehkäisyä, tautiriskien tunnistamista ja hallintaa sekä suuressa määrin yhteistyötä toimijoiden välillä. Tautien hallinta ja ennaltaehkäisy on osa vastuullista ja kestävää nautaketjua, joka erottaa suomalaisen naudanlihantuotannon muun maailman tavasta tuottaa. Tämän toivoisi näkyvän tulevaisuudessa tuottajahinnan nousuna ja Suomessa

tuotetun lihan kysyntänä ulkomailla.

Hinnoittelumuutokset perustuvat tuoreimpien kasvu- ja teurastulosten analysointiin. Maitotiloja kannustetaan ohjaamaan liharotusonnien valintoja mahdollisimman tuottavaan ja kannattavaan eläinainekseen.

Lehmämäärän vähentyessä syntyvien vasikoiden määrä vähenee. Maitotilojen on entistä kannattavampaa käyttää lypsylehmien siementämisessä liharotusiementä. Risteytyseläinten teuraspainot ovat suurempia kuin maitorotuisilla, jolloin saadaan enemmän lihaa ja tuottoa. Lypsylehmien perinnöllinen edistyminen nopeutuu, kun emävalinta tiukkenee.

Kysyttäessä nautaketjun ajankohtaisista kuulumisista Flink kertoo, että taudit ja tautisuojaus, sekä vasikoiden alkuhoito ovat aina ajankohtaisia asioita. Alkukesällä uudistuneet maito- ja emolehmätilojen sopimuslisät ja vasikkahinnoittelu ovat jo toimia naudanlihapulan lievittämiseksi.

Pieniä tekoja, iso merkitys – maatilan vastuullinen arki

Vastuullisuus ei ole maataloudessa pelkkä mainoslause, vaan asia, joka näkyy tilojen arjessa päivittäin. Se muodostuu usein pienistä teoista, jotka yhdessä kantavat pitkälle. Maatalous yhdistää ruoan tuotannon ja ympäristön hoidon, ja monilla tiloilla kehitetään jatkuvasti uusia ratkaisuja entistä kestävämmän toiminnan saavuttamiseksi.

Energiatehokkuus on yksi näkyvimmistä muutoksista suomalaisilla maatiloilla. Navettojen katoille ilmestyneet aurinkopaneelit, maalämpö ja energiatehokkaammat valaistusratkaisut säästävät sekä energiaa että kustannuksia. LED-valot navetassa voivat tuntua pieneltä asialta, mutta niiden vaikutus

näkyy nopeasti sähkölaskussa ja ympäristön kuormituksessa. Joillakin tiloilla hyödynnetään myös navetan ilmanvaihdosta syntyvää lämpöä uudelleen, joka tuo hyötyä sekä tilalle että ympäristölle.

Kierrätys ja materiaalien uudelleenkäyttö ovatkin olennainen osa maatilan toimintaa.

Rehupussit saavat uuden käyttötarkoituksen esimerkiksi säilytysratkaisuina, muovit kerätään erikseen ja lannan ravinteet palautetaan takaisin pelloille luonnollisena lannoitteena. Näiden käytäntöjen ansiosta luonnonvaroja säästyy ja jätteen määrä vähenee.

TEKSTI Saara Palmberg | KUVA ChatGPT

Luonnon monimuotoisuuden tukeminen on noussut tärkeäksi tavoitteeksi. Pellon reunat ja pientareet tarjoavat tärkeitä elinympäristöjä kasveille ja eläimille, ja siksi niittoa tehdään nykyään harvemmin. Kukkapeltojen kylvö houkuttelee pölyttäjiä, ja linnuille asetetut pesäpöntöt lisäävät elämää maatilan ympäristössä. Näillä pienillä toimilla tuetaan ekosysteemejä, joilla on suuri merkitys myös ruoantuotannon kannalta.

Vastuullisuutta voidaan edistää myös teknologian avulla. Lypsyrobotit parantavat eläinten hyvinvointia, sillä lehmät voivat käydä lypsyllä omaan tahtiinsa. Samalla robotti seuraa maidon laatua ja eläinten terveyttä, mikä auttaa havaitsemaan mahdolliset ongelmat varhain. Tarkka lypsy vähentää hävikkiä

ja säästää resursseja, mikä tekee tuotannosta entistä kestävämpää.

Uudet teknologiat, kuten ruokintarobotit ja digitaaliset seurantajärjestelmät, tukevat myös työn tehokkuutta ja eläinten hyvinvointia. Kun tilalla on tarkkaa tietoa tuotannosta, voidaan tehdä parempia päätöksiä niin eläinten hoidon kuin ympäristövaikutustenkin osalta.

Vastuullisuus maatiloilla ei ole yksittäinen projekti, vaan jatkuva tapa toimia. Jokainen valinta, olipa kyse energiaratkaisusta, kierrätyksestä, teknologiasta tai monimuotoisuuden tukemisesta, rakentaa osaltaan kestävämpää tulevaisuutta.

Navetan suunnittelu on tärkeämpää kuin luuletkaan!

4dBarn® Designed navettasuunnitteluenemmän kuin pohjapiirros

Navettaa ei suunnitella vain lehmille, siinä mietitään myös oma arki ja työrutiinit Se, mitä päätät suunnitteluvaiheessa, vaikuttaa navetan toimintaan vuosikymmenten ajan.

Aloita jo tänään! www.4dbarn.com

Vastuullisuus maatiloilla ei ole yksittäinen projekti, vaan jatkuva tapa toimia.

Suomalaisessa maataloudessa vastuullisuus on pitkälti osa perinteitä ja ammattiylpeyttä. Tiloilla halutaan huolehtia ympäristöstä, eläimistä ja ihmisistä, jotta myös tulevilla sukupolvilla olisi mahdollisuus viljellä ja tuottaa ruokaa puhtaassa luonnossa. Kun tilat panostavat ympäristöön ja eläinten hyvinvointiin, siitä hyötyvät sekä luonto että kuluttajat. Näin turvataan myös suomalaisen ruoan tulevaisuus.

Suomen kattavin maatalouden analytiikka luotettavasti ja nopeilla toimitusajoilla!

Maan parhaista antimista, maan parhaille tiloille.

Me täällä Kinnusen Myllyllä haluamme tarjota korkealaatuisia ja turvallisia rehuja tiloille. Meiltä löytyy hyvä valikoima rehuja ja kivennäisiä niin lypsy- ja lihakarjalle kuin lampaille.

Katso koko tuotevalikoimamme: www.kinnusentahtirehut.fi

Analyysivalikoimaan kuuluvat mm. viljavuustutkimukset, lantanäytteet, rehunäytteet, kasvinäytteet ja myös kotipuutarhojen, viheralueiden ja kasvihuoneiden analyysit.

tilauslaari.fi • tuloslaari.fi

Ruokohelpi pellosta parteen

Turpeen saatavuusongelmien ja hinnannousun myötä lehmien kuivikeratkaisuna on alettu kokeilla ruokohelpeä.

Ruokohelpi on monivuotinen tuulipölytteinen heinäkasvi. Kasvilla on erittäin laaja juuristo, mikä tekee siitä hyvin sitkeän kasvin. Laajan ja sitkeän juuriston ansiosta kasvi pystyy kasvamaan köyhemmilläkin kasvualustoilla. Ruokohelpeä on käytetty aiemmin rehuna, kuivikkeena ja energiana voimalaitoksissa. Energiakäytössä ruokohelpi ei kuitenkaan menestynyt, joten Vapo Oy lopetti sen käytön energiana vuonna 2016.

Vapo Oy, joka omistaa suurimman osan vanhoista turvesoista, on toiminut aiemmin sopimustuottajana ruokohelvelle. Ruokohelpeä on kylvetty vanhaan turvesuon pohjaan, josta ei ole saatu enää nostettua turvetta. Ruokohelpeä voidaan viljellä hyvin kosteilla alustoilla, sillä kasvin juuristo lisää maaperän kantavuutta.

Ruokohelpi korjataan keväällä kasvuston kuivaessa. Tavoitekosteus kuivikekäyttöön on noin 12–14 %. Korjuu tulee suorittaa ennen uuden sadon kasvun alkua. Kuivikekäytössä vihreää massaa ei haluta kuivikemassan sekaan, koska se lisää kuivikkeen kosteusprosenttia. Keväinen korjuuajankohta on viljelijälle optimaalinen, sillä se ei ajoitu yhtä aikaa kesän muiden sesonkien kanssa.

Tätä juttua varten tutustuttiin ruokohelven käyttöön tilalla, jossa suoritettiin korjuu ja jalostaminen kuivikkeeksi suoritettiin käyttäen pyöröpaalainta ja ajosilppuria. Pellon pehmeyden vuoksi korjuuseen käytettiin kevyttä paalauskalustoa eikä painavaa ajosilppuria. Paalit käärittiin muoviin, jotta ne voitiin varastoida ulkona. Pyöröpaaleista jauhettiin kui-

viketta kaksi kertaa vuodessa tilan ajosilppurilla. Suomessa osa ruokohelven käyttäjistä jauhaa kuivikkeet viljan ja oljen murskaukseen tarkoitetulla vasaramyllyllä, joka on myös yksi tehokas tapa silputa ruokohelpi kuivikekäyttöön sopivaksi.

Kuivikekäytössä havaitut haasteet liittyvät varastointiin. Ruokohelpi tulisi varastoida hyvin ilmatiiviiseen ja kuivaan tilaan. Kasvin voimakas pölyäminen heikosti onnistuneen varastoinnin takia voi aiheuttaa terveysongelmia eläimille sekä työntekijöille. Ruokohelven säilömisestä muovitetuissa pyöröpaaleissa on saatu hyviä kokemuksia käyttäjätiloilla.

Ruokohelven korkea imukyky tekee siitä hyvän materiaalin kuivikkeeksi, ja lisäksi se on hyvin pehmeä materiaali. Ruokohelven kuivikekäyttö

TEKSTI Nuutti Hautakangas ja Tommi Tölli | KUVAT Nuutti Hautakangas

Paalien käärintä varastointia varten

tarjoaa uudenlaisen käyttökohteen viljelykasville, jota ei nykyisin hyödynnetä täysimääräisesti.

Kun turpeen käyttöä pyritään vähentämään, ruokohelpi voi olla osa kestävää ratkaisua, joka tukee sekä eläinten hyvinvointia että luonnon monimuotoisuutta.

Ruokohelven kuivikekäyttö tarjoaa uudenlaisen käyttökohteen viljelykasville, jota ei nykyisin hyödynnetä täysimääräisesti.

Turvaamme arkeasi ja tuemme työtäsi! mela.fi

Saat Melasta eläkevakuutuksen lisäksi myös turvaa tapaturman, sairauden tai työkyvyttömyyden varalle.

Ruokohelpi kasvuston niitto

Valmis kuivike

Artesaanijäätelöä, omavaraisuutta ja huoltovarmuutta

Pohjois-Karjalassa Kiteellä uskotaan erikoistumiseen, omavaraisuuteen sekä omiin kädentaitoihin maidonjalostuksessa. Niin syntyvät maukkaat, luomumaidosta valmistetut artesaanijäätelöt. Kädentaidot maidonjalostuksessa tukevat myös huoltovarmuutta.

Kiteellä Koivikon Kartanolla lypsykarjatilan ja opetusmaatilan toiminnasta vastaava Pekka Partanen sekä By Maitolan perustaja Minna Kaasalainen yhdistivät voimansa vuonna 2022. Yhteistyön ansiosta By Maitola muutti yritystoimintonsa Kiteelle Koivikon Kartanon tiloihin.

Ennen yritystoiminnan siirtämistä Koivikolle Kaasalainen valmisti By Maitola -jäätelöitä Suonenjoella Pohjois-Savossa. Koivikolle yritys päätyi yhteisten tuttavien kautta, ja Partasella oli tarjota Koivikon oppilaitoksen käytöstä pois jäänyt keittiö ja opiskelijaruokalan tilat jäätelön valmistukseen.

Maitoa pihapiiristä, makuja aidosta luonnosta

Artesaanijäätelöiden pääraaka-aine on Koivikon luomulehmistä lypsetty luomumaito. Karjan rotuina ovat holstein, brown swiss ja ayrshire. Tilan 190 lypsylehmää elävät pihattonavetassa ja lehmät lypsetään kolmella DeLaval-lypsyrobotilla.

Jäätelön valmistukseen on käytettävissä päivittäin tuoret-

ta, lähituotettua maitoa. Maito matkaa noin kaksisataa metriä maitohuoneesta keittiölle, jolloin kuljetuksen hiilijalanjälki on olematon. Loput maidosta Valio noutaa Joensuun tehtaalle, jossa siitä valmistetaan luomujuustoja.

”Maito matkaa noin kaksisataa metriä maitohuoneesta keittiölle, jolloin kuljetuksen hiilijalanjälki on olematon.

Jäätelön valmistuksessa kotimaisuus ja kotimaiset raaka-aineet ovat avainasemassa. Kaikki jäätelön valmistuksessa käytettävät marjat ja marjahillot tulevat omasta maakunnasta tai yhteistyökumppanilta Suomen Lapista. Keinotekoisia makeutus- ja säilöntäaineita ei käytetä, vaan makeus, väri ja maku ovat peräisin aidoista marjoista ja muista raaka-aineista.

Mikäli jäätelön makuna käytetään esimerkiksi kaakaota, suositaan vastuullisuusohjelmaan kuuluvien kaakaon-

tuottajien ja -toimittajien raaka-aineita. By Maitolan kaikki tuotteet ovat myös gluteenittomia ja pähkinättömiä, sillä niitä ei käsitellä lainkaan jäätelön tuotantotiloissa.

Jäätelöerikoisuuksia ja hyväntekeväisyyttä lasten hyväksi

Joulupukillakin on oma jäätelö. Tätä jäätelöä sekä By Maitolan tuotevalikoimaan kuuluvaa jäätelöjoulukalenteria on kehitetty yhteistyössä Joulupukkisäätiön kanssa. Näistä jäätelötuotteista saatu tuotto ohjautuu osittain hyväntekeväisyyteen lasten hyväksi. Joulupukkijäätelöä on saatavilla yhteistyöketjujen kaupoista. Jäätelöjoulukalenteri sekä piparkakkujäätelö ovat sesonkituotteita.

Lappi-sarjan jäätelöt puhuttelevat Lapin mystiikasta sekä karun kauniista luonnosta pitäviä. Yötön yö, kaamosaika ja revontulet löytyvät Lappi-sarjan mauista. Kaasalainen kertoo, että juuri mystisyys ja Lapin lumoavat revontulet antoivat kipinän luoda jäätelösarjan, joka ammentaa makunsa Lapin luonnon antimista.

TEKSTI JA KUVA Essi Puruskainen

Jäätelötuotteista saatu tuotto ohjautuu osittain hyväntekeväisyyteen lasten hyväksi.

Tuotteilla halutaan kunnioittaa suomalaista ruokaa, luonnon puhtautta sekä kotimaista maataloutta. “Pyritään pitämään suomalainen ruoantuotanto ja maatalous elinvoimaisena. Yhteistyöllä homma toimii”, Kaasalainen päättää.

Omavaraisuudella turvataan tilan toimintaa ja paikallista huoltovarmuutta

Yhteistyön voimasta Kaasalaisen kanssa samaa mieltä on myös maanviljelijä, maidontuottaja ja Koivikon Kartanon yrittäjä Pekka Partanen. Jäätelön valmistus tilakeskuksessa luo valmiutta pitää yllä maidonjalostuksen kädentaitoja. Partasen näkökulmasta tällainen osaamisala tulee säilyttää myös osana huoltovarmuutta.

Partanen on parantanut paikallista huoltovarmuutta myös perustamalla Kramp-varaosamyymälän tilakeskuksen yhteyteen. Myymälä palvelee lähiseudun muita maatiloja sekä kuluttajia. Keväällä 2025 pidettyjen avajaisten myötä varaosa- ja työvaatemyymälän

on löytänyt moni oman maakunnan ja naapurimaakuntienkin asiakas. Varaosamyymälän kanssa samassa rakennuksessa sijaitsee tilamyymälä Koivikon Kauppa, jossa kuluttajille on tarjolla lähellä tuotettuja elintarvikkeita. Tilakeskuksen toimintoja kehitetään jatkuvasti.

Huoltovarmuuteen ja poikkeusoloihin Koivikon tila on varautunut olemalla omavarainen sähkön- ja lämmöntuotannossa. Sähkö tuotetaan oman aurinkoenergiajärjestelmän sekä keväällä 2025 käyttöön otetun biokaasulaitoksen avulla. Tilan omassa hakelämpökeskuksessa lämpenee tilakeskuksen käyttövesi.

Biokaasulaitosten jakeilla ravinteet kiertoon pellolle

Biokaasulaitoksen raaka-aineeksi tarvittava lanta tulee tilan omista eläimistä. Partasella on hyviä kokemuksia biokaasulaitoksen lantajakeista, sillä sähköntuotannon

sivutuotteena syntyvä mädäte on oivaa maanparannusainetta viljelyksille. Näin lannasta saadaan maksimaalinen hyöty.

Oman tilan biokaasulaitoksen lisäksi Partanen on osaomistajana myös kiteeläisessä BioKymppi Oy:ssä, joka jalostaa biokaasua, sähköä ja lämpöenergiaa kuluttajien käyttöön. Partanen toteaa, että energiantuotannossa syntyvä typpipitoinen nestejae ja kiinteä kuivajae toimivat erinomaisesti maanparannusaineina ja lannoitteina, jolloin ravinteet kierrätetään takaisin pellolle tehokkaasti ja kestävällä tavalla.

Kiteellä uskalletaan yrittää ennakkoluulottomasti ja uutta kokeillen. Huoltovarmuudesta huolehtiminen ja puhtaan ruoan tuottaminen suomalaisille on näiden tuottajien sydämenasia. Tuloksena syntyy maukkaita artesaanijäätelöitä, jotka ilahduttavat niin lapsia kuin aikuisia.

Vitamiinit, kivennäiset, energiarehut, maha- ja suolistoterveystuotteet, muut erikoisrehut, rehukomponentit, hygieniatuotteet, säilöntäaineet, lannoitteet.

www.vilomix.fi

Pekka Partasen karja tuottaa luomumaitoa artesaanijäätelöön ja Valiolle sekä lantaa biokaasulaitokseen.

A2-maidosta on moneksi

Omien koirien kanssa vapaa-ajalla harrastaminen tasapainottavat Kirsi Muhosen ja Outi Hännikäisen arkea. Taustalla uteliaita A2-karjan hiehoja.

TEKSTI JA KUVA Essi Puruskainen

Pohjoiskarjalainen artesaanimeijeri tekee suomalaisesta maidosta paikallisen ylpeydenaiheen. MaitoKarelia Kiteeltä tuo markkinoille artesaanitaidolla valmistettuja maitotuotteita A2-lehmien maidosta.

Lypsylehmät laiduntavat syksyn lehtien värittämässä kuulaassa aamuauringossa. Näky lämmittää mieltä ja sydäntä. Lehmät kuuluvat MT Rantaniityn karjaan, josta saadaan A2-maitoa MaitoKarelian tuotteisiin.

MaitoKarelia jalostaa tavanomaisesti tuotetusta A2-maidosta ennakkoluulottomalla ja uraauurtavalla tavoitteella jogurtteja, piimää ja pastöroitua maitoa. Meijerin on perustanut Tanja Suonmaa vuonna 2018. Vuonna 2023 solmittujen liiketoimintakauppojen myötä yrityksen nykyisinä luotseina toimivat Kirsi Muhonen sekä Outi Hännikäinen. Muhonen vastaa meijeritoiminnasta ja Hännikäinen toimii maanviljelijänä ja maidontuottajana MT Rantaniityn tilalla Rääkkylässä.

Lähituotantoa ja aitoja makuja

MaitoKarelian kaikki tuotteet valmistetaan Stora Ensolta vuokratuissa tiloissa Kiteen

Puhoksessa. Stora Enson sahan entinen keittiö ja ruokailutila muuntuivat pienillä investoinneilla toimivaksi kokonaisuudeksi artesaanimeijerin tarpeisiin.

Kaikki MaitoKarelian tuotteissa raaka-aineena käytetty maito tulee MT Rantaniityn tilalta. Näin on ollut meijerin perustamisesta lähtien, ja maito noudetaan tilalta kahdesti viikossa. Loppuosa maidosta menee Joensuuhun Valion tehtaalle.

Raaka-aineiden kotimaisuusaste on korkea, ja raaka-aineet, kuten jogurteissa käytettävät marjat ja marjahillot, ovat paikallista alkuperää. Tuotteissa ei käytetä keinotekoisia makeutus- tai säilöntäaineita, vaan maku tulee aidoista raaka-aineista. Meijerillä tuotantoon osallistuu 3–5 henkilöä. Tuotannon lisäksi osa henkilöstöstä työskentelee Muhosen johdolla meijerin käyttöön hankitussa Meijerin Baari -ravintolassa.

Tuotteissa ei käytetä keinotekoisia makeutus- tai säilöntäaineita, vaan maku tulee aidoista raaka-aineista.

A2-maito kiinnostaa kuluttajia

Tuotevalikoima on suhteellisen laaja, ja sitä kehitetään jatkuvasti. Tuorejuustovalikoima on lähinnä sesonkituote. Meijerin tuotteita löytyy vähittäiskaupoista ympäri Suomea, ja Muhonen kiertää aktiivisesti maakuntia esittelemässä tuotteita. MaitoKarelian A2-tuotteita on saatavilla vähittäistavarakaupoista Etelä- ja Itä-Suomesta. Tuotteita voi lisäksi tilata samojen alueiden REKO-lähiruokaringin jälleenmyyntipaikkoihin. Muhonen on luottavainen tulevaisuuden suhteen, sillä markkinatilanne ja kysyntä ovat vakaalla pohjalla.

Suomessa A2-maidon terveysominaisuuksia suoliston terveyteen on tutkittu vielä verrattain vähän. Maailmalla tutkimukset eivät ole osoittaneet A2-maidolla olevan tähän merkittäviä vaikutuksia. Kansan keskuudessa elää kuitenkin uskomus sen vatsaystävällisyydestä.

Tuotteiden saavuttama kysyntä sekä asiakkailta saatu positiivinen palaute tuotteista rohkaisevat Hännikäistä ja Muhosta jatkamaan ja kehittämään toimintaansa. He iloitsevat, että MaitoKarelian A2-tuotteet ovat löytäneet tiensä monien ruokapöytään.

Mitä A2-maito on ja millainen matka sillä on meijeriin?

A2-maitoa saadaan luonnostaan vuohista sekä joistakin alkuperäisroduista. Suurin osa nykyisistä lypsylehmistä tuottaa kuitenkin maitoa, jossa on kahta erilaista beetakaseiiniproteiinia: A1:tä ja A2:ta. Tällöin puhutaan A1A2-maidosta. Jos lehmä tuottaa vain A2-tyypin beetakaseiinia, sen maitoa kutsutaan A2-maidoksi.

A2-maidon tuottaminen on geneettinen ominaisuus – aivan kuten nupous eli sarvettomuus. Ominaisuuden periytyminen tarkoittaa, että vain ne lehmät, joilla on A2-geenimuoto, tuottavat A2-maitoa. Näitä geneettisiä ominaisuuksia voidaan selvittää eläinkohtaisesti tehtävällä genomitestillä.

”A2-maidon tuottaminen on geneettinen ominaisuus – aivan kuten nupous eli sarvettomuus.

MT Rantaniityn ayrshire-holsteinkarja on jalostettu siten, että lähes kaikki tuotannossa olevat lehmät kantavat vain A2-geeniä. Karjassa on vielä muutama yksittäinen A1A2-lehmä.

MaitoKarelialle noudettava A2-lehmien tuottama maito lypsetään ensin erilliseen maitotankkiin, josta se noudetaan meijeriin Kiteen Puhokseen. Loppuosa Valiolle menevästä maidosta, jossa on myös A1A2-yksilöiden maitoa, lypsetään toiseen tilatankkiin. Erilleen lypsy on osoittautunut helpoksi toteutustavaksi parsinavettaympäristössä, jossa tilan 35 lypsylehmää asustavat.

Savossa: Iisalmi, Lapinlahti, Nilsiä, Juankoski, Siilinjärvi/Toivala, Riistavesi, Karttula, Vehmersalmi, Varkaus.

www.lemmikkilanssi.fi p 040 708 3698/hoitaja Eläinlääkäri Huttunen Ulla / Lemmikkilanssi @ell huttunen ulla

Tavoitteena puhdas A2-karja

MT Rantaniityn karjaa jalostetaan kohti puhdasta A2-linjaa. Geenivalinnalla tähän voidaan vaikuttaa valitsemalla sukua jatkaville lehmille pareiksi ja vasikoiden isiksi sopivat kriteerit täyttäviä sonneja. Jalostustyössä ja karjan kehityksessä tärkeänä tavoitteena ovat myös kestävät yksilöt. Karjan kestävyydestä ja hyvästä tuotoksesta sekä jalostustyöstä kertovatkin jo tilan muutamat 100 000 maitokiloa lypsäneet lehmät eli satatonnarit sekä huikea energiakorjattu maitomäärä (EKM) 13 000 kg.

Yhteenvetona voisikin todeta, että kotimaisen, puhtaan lähiruoan, yrittämisen ja ruoantuotannon tukeminen ovat avain siihen, että saamme jatkossakin parasta ruokaa omasta maasta ja omilta ruoantuottajilta. MaitoKarelian tarina on esimerkki siitä, miten intohimo, paikallisuus ja yhteistyö voivat synnyttää jotakin uutta suomalaisesta maidosta.

Tulevaisuuden tuottava karja

Tulevaisuuden eläinaines sekä sen kehittämiseen tarvittavat asiantuntijapalvelut.

Lue lisää: faba.fi

Pohjois-Karjalassa satsataan maidon jalostamiseen

TEKSTI JA KUVAT Jenni Näätänen-Vantanen

Valio Oy siirtää Vantaan tehtaan toiminnan kokonaisuudessaan Joensuuhun vuosien 2025–2027 aikana. Investoinnin myötä alueelle saadaan uusia työpaikkoja. Joensuussa valmistetaan tulevaisuudessa juuston lisäksi muitakin tuotteita.

Joensuun tehdas sijaitsee keskeisellä maidontuotantoalueella, ja se vastaanottaa vuosittain 183 miljoonaa litraa maitoa. Joensuun tehtaalla valmistetaan ja pakataan vuosittain 27 miljoonaa kiloa juustoa, mikä on noin kolmasosa Valion juustoista.

Valio Joensuun tehtaanjohtaja Petri Liukka kertoo, että yhtiö haluaa vastata kulutustottumusten muutoksiin ja muuttuviin tarpeisiin kehittymällä ja uudistamalla toimintaansa. ”On myös tärkeää, että Valion omistajille eli suomalaisille maitotiloille pystytään maksamaan kilpailukykyinen hinta laadukkaasta raaka-aineesta”, Liukka toteaa.

Joensuun tehdasinvestointi vahvistaa alueen elinvoimaa ja työllisyyttä

”Joensuu on meille luonteva paikka kehittää toimintaa, sillä se sijaitsee vireällä maidontuotantoalueella. Joensuun tehtaalla on myös sitoutunut henkilöstö”, kertoo Liukka.

Tällä hetkellä Joensuussa valmistettuja juustoja on kuljetettu pakattaviksi Vantaan

tehtaalle, mutta tulevaisuudessa pakkaaminenkin tapahtuu paikan päällä. Toimintojen yhdistäminen vähentää logistiikkaa, tehostaa tuotantoa ja tukee kestävää kehitystä.

Liukan mukaan myös henkilöstö on suhtautunut innolla muutokseen ja uusien toimintamallien oppimiseen. ”Meillä on täällä erinomainen tekemisen henki. On ollut ilo huomata, että rekrytoinnit ovat sujuneet jouhevasti ja osaavia työntekijöitä on löytynyt hyvin”, hän toteaa.

”Meillä on täällä erinomainen tekemisen henki.

Joensuun alueella uutinen on otettu myönteisesti vastaan. Tämänhetkisten arvioiden mukaan Joensuuhun syntyy noin sata uutta työpaikkaa vuoteen 2027 mennessä. Investointi lisää myös välillisesti alueen työllisyyttä. Rakennustöihin osallistuu useita itäsuomalaisia yrityksiä, mikä tuo piristystä paikalliseen elinkeinoelämään. Yksi uusista työntekijöistä

on Jenni Näätänen-Vantanen, joka aloitti elokuussa työt kuluttajapakkaamossa. ”Aiempaa kokemusta alasta ei ollut lainkaan. Olen aiemmin työskennellyt maatalouden parissa noin 13 vuotta, joten maito on raaka-aineena tuttu. Kaikki on ollut minulle aivan uutta, mutta on ollut innostavaa päästä työskentelemään maidon parissa sen eri muodossa. Lisäksi on ollut mukava päästä osaksi

Joensuun tehtaalla rakennustyöt etenevät aikataulussa.

isompaa työporukkaa ja oppia uusia asioita yhdessä”, Näätänen-Vantanen kertoo.

Investoinnilla kohti tulevaisuutta

Joensuun tehtaaseen on viimeisten 10 vuoden aikana investoitu kymmeniä miljoonia euroja, ja kehittäminen jatkuu edelleen. Uusia tiloja rakennetaan, jotta Vantaalta siirtyvät toiminnot saadaan sijoitettua tehokkaasti Joensuun tehtaalle. Nykyisen hankkeen myötä tehtaalle rakennetaan esimerkiksi uusi kypsytysvarasto ja tuotantoprosessiin lisätään automaatiota. Investointiin on laskettu kuluvan 30 miljoonaa euroa.

”Automaatio on tätä päivää. Sen avulla pystymme tehostamaan prosesseja entistä tehokkaammiksi. Samalla se helpottaa työn tekemistä ja parantaa esimerkiksi työergonomiaa”, kertoo Liukka.

Automaatio

on tätä päivää.

Nykyisen tuotannon lisäksi tehtaalla valmistetaan tulevaisuudessa laajasti erilaisia viipaloituja juustoja sekä sulatejuustot Suomen markkinoille ja vientiin. Myös MiFu-, Oddlygood Veggieja Härkis-tuotteiden valmistus siirtyy Joensuuhun. Liukan mukaan tuotannon siirrot eivät vaikuta tuotteiden saatavuuteen. Tuotannon siirtämiseen on tehty suunnitelmat, ja siirto toteutetaan liukuvasti tuotantomäärät varmistaen.

Valion merkitys Pohjois-Karjalalle ulottuu paljon tehdasta laajemmalle. Maidontuottajineen Valio työllistää tällä hetkellä lähes 2 800 henkilöä Pohjois-Karjalassa ja sen lähialueilla. ”Investoimalla Valio kehittää tuotantorakennettaan ja varmistaa, että yhtiö on

Vahva

Osuuskunta Maitosuomen Valmakaupat palveluksessasi. Valmakaupat ovat avoinna myös kuluttajille. www.maitosuomi.fi

jatkossakin kilpailukykyinen ja kannattava ruokatalo”, Liukka sanoo. Tällaiset investoinnit vahvistavat maakunnan elinvoimaa ja uskoa tulevaisuuteen.

Tehtaan piha-aluetta koristaa vasikkapatsas.

Sertifioidut viljan ja nurmikasvien siemenet, nurmisiemenseokset ja räätälöidyt seokset Kysy tarjous!

Tuomo Seppälä toimisto@hussola.fi p. 0505677943 www.hussola.fi

-rakennus Oy

0400 904442 www.rherakennus.fi

toimija maatalouden tarvike- ja tuotantopanoskaupassa.

Kuva: Juha Tiikkainen

Lehmät ovat juuri muuttaneet Laukkupalon Maito Oy:n uuteen navettaan. Kuvassa Laukkupalon Maito Oy:n sekä Kotipellon Tila Oy:n yrittäjä Marko Sorvisto.

Millaista maidontuotanto on tulevaisuudessa?

TEKSTI JA KUVA Ville Sorvisto

Lypsykarjatilojen määrä on ollut tasaisessa laskussa jo pidemmän aikaa. Tilojen keskikoko on puolestaan noussut lähes samassa suhteessa. Ovatko suurnavetat tulevaisuudessa normaali näky maaseuduilla? Entä kuinka paljon tekoäly jatkossa korvaa ihmisten töitä?

Teknologian kehitys viime vuosikymmeninä on ollut hurjaa, eivätkä osattomiksi ole jääneet maatalous ja maidontuotantokaan. Lypsyrobotit sekä -asemat ovat olleet arkipäivää jo pidemmän aikaa, mutta ihmisiä helpottavia tai jopa kokonaan korvaavia laiteratkaisuja kehitellään koko ajan lisää. Miltä näyttää tulevaisuudessa maitoyrittäjän päivittäinen arki?

Viime aikoina Suomeen on noussut useampia suurnavetoita, jotka kätkevät sisäänsä monta sataa lehmää sekä uusinta teknologiaa. Yksi näistä on Laukkupalon Maito

Oy:n hanke, jonka ensimmäinen 299-paikkainen navetta on juuri valmistunut, ja laajennus sekä lisänavetat ovat jo suunnittelun alla. Hankkeen takana ovat Kotipellon Tila

Oy:n yrittäjät Sari ja Marko Sorvisto sekä Pylvään Koneasema Oy:n yrittäjä sekä entinen kansanedustaja Juha Pylväs. Lisäksi osakkaana on Reiskone Oy Reisjärveltä.

Miksi ryhtyä investoimaan isosti?

- Se on hyvä kysymys. Jos ei kehitä yritystoimintaa niin se on taantumista. Meillä on

eläinjalostus, peltoviljely sekä kaikki tuotantoluvut kunnossa, mutta nykyiset tuotantorakennukset ovat jo vanhoja. Nyt kun saimme mahdollisuuden rakentaa uudelle paikalle uuden yksikön niin tuntuisihan se hieman oudolta, jos yritystä alkaisi tässä vaiheessa ajamaan alas. Yritystoimintaa kannattaa kehittää niin kauan kuin se on järkevää, summaa Marko Sorvisto.

Laukkupalon Maito Oy:n navetoihin tulee uusinta teknologiaa. Sorviston mukaan tekoäly ottaa koko ajan entistä suurempaa roolia myös maidontuotannossa. -Tässä

kun olemme tekoälynavettaa rakentaneet, niin olen yhteistyökumppaneidenkin kanssa tästä puhunut. Saattaa kuulostaa utopistiselta, mutta uskon, että tulevaisuudessa voin navettaan mennessä lyödä työlasit päähän ja lehmien seassa ollessa laseihin tulee oleelliset tiedot siitä lehmästä, jota juuri sillä hetkellä katson. Lisäksi tietojen perusteella tietokone todennäköisesti osaa kertoa jo esimerkiksi lehmän mahdollisen sairauden. 10 vuoden päästä tämä on jo arkipäivää.

Jokaisesta tilasta voi saada

kannattavan

Tulevaisuudessakin tullaan näkemään monen kokoisia tiloja. -Se on lähinnä yrittäjästä kiinni, miten työnsä haluaa tehdä. Jokaisesta tilasta voi saada kannattavan. Karjataloustyö on erittäin sitovaa, mutta tulevaisuutta ajatellen suuremmat yritykset voivat antaa yrittäjille enemmän vapauksia, kun vastuualueita sekä työmääriä voidaan jakaa, Sorvisto kertoo.

MISSÄ LEHMÄT TUNTEVAT

OLONSA KOTOISAKSI?

– MUUALLA.

Maidontuotannon tulevaisuus tulee olemaan pitkälti teknologian ja automaation hallussa. Teknologian avulla tuotanto tehostuu sekä eläinten hoito paranee. Samalla työvoiman tarve saattaa vähentyä, mutta osaamisvaatimukset kasvavat. Maidontuotanto kohtaa tulevaisuudessa haasteita, mutta myös mahdollisuuksia uudistua. Menestyminen vaatii tilallisilta sopeutumista teknologiaan, kestävyyteen sekä muuttuvaan kysyntään. Se on hyvin mahdollista, mutta sopeutuminen lähtee yrittäjästä itsestään.

HUOLLOT, VARAOSAT JA KORJAUKSET

Olemme valtuutettu sopimushuoltaja

Olemme

FinCoP SafeHabitus

Tunnistetaan maatalouden

FinCoP SafeHabitus www.safehabitus.eu

Kuivajae helpottaa ja haastaa

TEKSTI Saija Laulumaa | KUVAT Milla Tuovinen

Kuivikemateriaalilla, kuivituskäytännöillä, ja kuivitukseen käytetyllä automatiikalla on iso merkitys ihmisen käyttämään työaikaan ja työhyvinvointiin. Hyvin suunniteltu ja automatisoitu separoidun kuivajakeen kuivitusjärjestelmä säästää työaikaa tiloilla. Kuivajae vaatii kuitenkin tarkkuutta, sillä se on hiukkaskooltaan pientä ja sisältää erinäisiä ihmiselle haitallisia bakteereita ja parasiitteja.

Savonia-ammattikorkeakoulu, Keski-Pohjanmaan koulutuskuntayhtymä, Työterveyslaitos, Oulun yliopisto, Työtehoseura ja Luonnonvarakeskus ovat tutkineet kuivikemateriaaleja Lypsykarjojen vaihtoehtoiset kuivitusratkaisut -hankkeessa. Tutkimuksessa tutkittiin muun muassa kuivikemateriaalien ja lannan käsittelyn vaikutuksia ihmisterveyteen. Hanke on saanut rahoitusta JTF-rahoituksesta Pohjois-Savon Liiton kautta.

Hankkeen puitteissa Kannuksessa sijaitsevassa Ollikkalan opetusnavetassa mitattiin muun muassa kuivajakeessa esiintyviä bakteereita ja homeita sekä niiden määriä. Myös lannasta vapautuvien lantakaasujen pitoisuuksia navettailmassa eri tilanteissa määritettiin. Mittauksia tehtiin eri kuivikemateriaaleille sekä kesällä että talvella ja useammassa lypsykarjanavetassa. Vuonna 2022 valmistuneessa opetusnavetassa lehmiä on lypsyssä yhden robotin verran ja lisäksi on hiehot ja vasikat. Lehmillä ja hiehoilla on käytössä syväkuivikeparret. Kuivikkeena parsissa on separoitu kuivajae.

Sekä Ollikkalan opetusnavetan karjamestari Milla Tuovinen että opettaja ja hanketyöntekijä Maarit Kärki ovat erittäin tyytyväisiä separoituun kuivajakeeseen kuivikkeena. Opetusnavetan kuivitusjärjestelmä on täysin automatisoitu, minkä ansiosta se säästää kuivitukseen käytettyä työaikaa. Demeca Renki -kuivituslaite ja Eko-erotus 120 -separaattori huolehtivat kuivituksesta täysin automaattisesti. Separaattori täyttää kiskoilla kulkevan Rengin säiliön ja Renki lähtee kuivituskierrokselle. Väsymättömät puurtajat Eko-erotus ja Renki tekevät tämän kahdeksan kertaa vuorokaudessa. Kuivikejärjestelmän ansiosta lehmillä on aina pehmeät oltavat ja ihmiset säästyvät fyysiseltä työltä.

Separaattorin huoltoon Tuovinen ja Kärki arvioivat kuluvan aikaa puoli tuntia 2–3 kuukauden välein. Tällöin separaattorin seula tarkistetaan ja tarvittaessa putsataan paloletkulla tai kulmahiomakoneen teräsharjalla. Samalla vaihdetaan separaattorin vastinkumit. Huollon tarpeeseen kuitenkin vaikuttaa separaattorin tilakohtainen käyttöaste.

Ollikkalan lehmien keskikoko on arvioitu ja parret säädetty

tilan lehmille sopiviksi. Oikein mitoitetuissa parsissa lehmillä on tilaa maata eikä lantaa päädy parsiin runsaasti. Lannankolaukseen kuluu vähän aikaa ja kroppaa rasittavien toistotöiden määrä on minimissä.

Aika on tunnetusti rahaa, mutta se on myös hyvinvointia. Tällaisen kuivikejärjestelmän ansiosta tiloilla voidaan aikaa suunnata muihin tärkeisiin töihin mutta myös omasta hyvinvoinnista huolehtimiseen. Koska kuivitus ei vaadi fyysisesti kuormittavia työasentoja, laitetaan rahaa pankkiin myös pitkällä aikavälillä fyysisen hyvinvoinnin muodossa.

Oikein mitoitetut parret vähentävät ihmisen toistotyön määrää.

Tiedusteltaessa kokemuksia kuivajakeen pölyämisestä Tuovinen ja Kärki kertovat, ettei kuivajae nouse parsista pölyämään ihmisen hengitysteihin. Verhoseinäisessä ja helikopteripuhaltimin varustetussa pihatossa ilma kiertää ja pysyy raikkaana.

” ”

Aika on rahaa mutta myös hyvinvointia.

Kuivajae vaatii kuitenkin tarkkuutta separaattorin säädöissä. Kesäisin kuivajae pyritään separoimaan hiukan kosteampana kuin talvella. Alkuaan kosteampi kuivajae pysyy parsissa paremmin. Ilmankosteuden ollessa pieni kuivajae alkaa myös kuivumaan parsissa erittäin tehokkaasti. Sopivalla kuiva-ainemäärällä vältetään kuivikepyörremyrskyt, myös tuulisella säällä. Ilmankosteuden ollessa korkea kuivajae separoidaan kuivempana kuin ilmankosteuden ollessa matala. Kuivajakeen kuiva-aine määritetään Ollikkalassa halogeenikuivaimella.

Ihmiselle vaarallisia altisteita

Työterveyslaitoksen tehtävä hankkeessa oli selvittää kemiallisten ja biologisten altisteiden pitoisuuksia navettaolosuhteissa. Kysyttäessä, voiko separoidun kuivajakeen käytöstä ja lietteen käsittelystä koitua haittaa ihmisterveydelle, Työterveyslaitoksen asiantuntijan Sirpa Laitisen vastaus on selkeä: molemmat voivat aiheuttaa haittaa, mutta haittoja on mahdollista ehkäistä.

Separoidussa kuivajakeessa voi olla runsaasti lehmän ruuansulatuskanavasta peräisin olevia bakteereita ja parasiitteja. Normaali lanta sisältää niitä, vaikka lehmä ei itsessään olisi sairas. Bakteerit ja parasiitit eivät tuhoudu separoinnin yhteydessä, joten niitä voi olla myös suuria määriä kuivajakeessa.

Bakteerit ja parasiitit eivät tuhoudu separoinnin yhteydessä.

Ilmassa näkyvä pölypilvi kertoo korkeista määristä ihmiselle haitallisia altisteita, mutta bakteerit ja parasiitit kulkeutuvat ihmiskehoon ilman pölyäkin. Kun kuiviketta jaetaan navettaan ja parsia kolataan, käyttöön otetaan FFP3-hengityksensuojain tai muu P3-luokan suodattimella varustettu suojain.

Separoitu kuivajae käytetään tuoreeltaan, joten homeitiöiden lähde se ei normaalisti ole. Pitkään samassa kohdassa ollut kuivajae alkaa kuitenkin homehtumaan, joten esimerkiksi kuivikkeen jakajan säiliö kannattaa puhdistaa säännöllisesti.

Altisteet kulkeutuvat ihmiskehoon myös aerosolien ja roiskeiden mukana. Höyryhengittelyt ja likarusketukset navettaolosuhteissa kannattaa jättää siis väliin. Esimerkiksi navetan pesun yhteydessä on tärkeää, että altisteiden pääsy ihmiskehoon estetään. Sen lisäksi, että hengitystiet suojataan P3-luokan suojaimella, käytetään visiiriä tai suojalaseja silmillä, käsiin laitetaan hanskat sekä huolehditaan hyvästä käsihygieniasta. Tehokas ilmanvaihto navetassa on naudan ja

ihmisen terveyden eduksi. Hankkeessa mitattiin myös kemiallisten altisteiden ilmapitoisuuksia navettaolosuhteissa. Käytännössä tilanteissa, joissa lietettä sekoitetaan voimakkaasti, kaasujen pitoisuudet saattavat kasvaa ihmiselle vaarallisen korkeiksi. Ammoniakki kohoaa ylöspäin ja haisee pistävälle, kun taas rikkivety pyrkii painumaan alaspäin ja haisee mädälle kananmunalle.

Tilanteissa, joissa lietelantaa sekoitetaan, huolehditaan tuuletuksesta ja käytetään tarvittaessa kaasuilta suojaavia hengityksensuojaimia. Kaasusuodatin tyyppi K (merkitty suodattimeen vihreällä raidalla) suojaa ammoniakilta, ja suodatintyyppi B ja sen harmaa raita kertovat suojaimen suojaavan rikkivedyltä.

Riittävä uni, terveellinen ravinto ja liikunta luovat pohjan hyvälle vastustuskyvylle. Tilanteen mukaan myös saatavilla olevat, viranomaisten suosittelemat rokotteet, kannattaa ottaa.

Sopiva kuiva-aineen määrä vähentää kuivikkeen pölyämistä ympäristöön.

Tee maatilatyöstä turvallisempaa –sinun näkemyksesi ratkaisee!

Mikä on SafeHabitus?

SafeHabitus on kansainvälinen hanke, jota rahoittaa Horizon Europe (2022–2026). Tavoitteena on parantaa maatalouden työturvallisuutta ja lisätä yhteistyötä alan toimijoiden välillä. Suomessa mukana ovat mm. Luonnonvarakeskus (Luke) ja Savonia-ammattikorkeakoulu.

Meidän suomalainen verkostomme, FinCoP, kokoaa yhteen viljelijöitä, tutkijoita, asiantuntijoita, neuvojia ja päättäjiä ratkaisemaan työturvallisuusongelmia yhdessä.

FinCoP SafeHabituksen työpajat ovat tunnistaneet tärkeitä ja kehitettäviä osaalueita maatilojen työturvallisuuden näkökulmasta:

• Selkeän viestinnän merkitys: Kirjalliset, visuaaliset tai QR-koodatut ohjeet nopeuttavat ja turvaavat perehdytystä niin työntekijöiden kuin lomittajien näkökulmasta

• Navetan olosuhteet kuntoon: Rikkinäisten ja ei toimivien laitteiden kunnossapito, riittävä valaistus, kynnysten ja ylimääräisen tavaran poistaminen, liukkauden vähentäminen

• Tieto eläinten käyttäytymisestä: lisää turvallisuutta ja tekee alasta houkuttelevamman

Maatalouslomitus mahdollistaa karjatiloille irrottautumisen työstä

Lomitusjärjestelmä on suomalaisen maatalouden “selkäranka”, sillä sen kautta maatalousyrittäjä pystyy saamaan karjalleen asiantuntevan hoitajan lomansa ajaksi. Vuosittain lomitusjärjestelmää hyödyntää noin 60 % maitotiloista ja 25 % nautatiloista.

Koska maatalouslomittajat eivät tunne lomitustilansa kaikkia käytäntöjä tai toimintatapoja, he ovat sen ohjeistuksen ja perehdytyksen varassa mitä he tilalta saavat täydennettynä omalla kokemuksellaan ja asiantuntemuksellaan. Lomittajat kokevat työssään paljon työturvallisuusriskejä: Vuonna 2023 noin 250 lomittajaa ilmoittivat työtapaturmasta, jotka johtivat 6 705 poissaolopäivään. Tämä vastaa 1,6 % kaikista lomituspäivistä.

Millaisia työturvallisuushaasteita lomittajat ovat huomanneet tiloilla?

Safehabitus –hanke teki keväällä 2024 laajan kyselyn lomittajille heidän kokemistaan työturvallisuusriskeistä sekä hyvistä käytännöistä. Kyselyyn vastasi lähes 160 lomittajaa, joista noin puolet Pohjois-Savon alueelta.

Lomittajista noin puolet nostivat riskialtteimmiksi työn tekemispaikoiksi parret ja ryhmäkarsinat, eli tilat, joissa ollaan tekemisissä naudan kanssa ja siten, että nauta liikkuu. Seuraavat riskialttiit pisteet olivat käytävät, ruokintapöydät ja erilaiset portaat sekä varastot. Näissä kohteissa koettiin mm. liukastumisia, kompastumisia ja kaatumisia.

Työtehtävien mukaisessa tarkastelussa korostuivat eläimen käsittelyyn liittyvät työturvallisuusriskit, suurimpina ovat hoitoimet ja lypsy. Myös työskentely väsyneenä ja yksin oli merkittävä riski. Noin kolmannes arvioi erilaisiin olosuhde- ja rutiinista poikkeavien työtehtävien aiheuttavan riskejä.

Työturvallisuusriskit hajautuivat erittäin laajasti erilaisiin työtehtäviin ja työntekemisen paikkoihin. Yli 10 % vastauksista kohdentui ei toimiviin koneisiin ja niiden käyttämiseen, pihojen ja lattioiden liukkauteen

sekä riittämättömiin työohjeisiin ja opastukseen työtehtävissä.

Miten työturvallisuutta saadaan parannettua lomittajakyselyn tulosten perusteella?

Kyselyn perusteella on tunnistettavissa asiakokonaisuuksia, joiden kuntoon saattaminen maatiloilla ja/tai lomittajien työnkuvassa lisäisi karjanhoitotöiden työturvallisuutta:

• Ymmärryksen lisääminen eläinten käyttäytymisestä käsittelystä.

• Töiden toteutuksessa tulisi huomioida erityisesti poikkeustilanteet, eli esim. eläimen hoitotoimet, poikimiset, siirtämiset jne.

• Lomittajan yksin työskentelyä tulisi välttää ja erityisesti

poikkeustilanteissa. Lisäksi lomittajien 2-osainen työpäivä tuo haasteita, joten sitä tulisi pystyä kehittämään.

• Navetan työturvallisuutta tulisi parantaa tunnistamalla vaaralliset työpaikat ja tehtävät ja sen jälkeen laatia niihin kehittämis- ja korjaustoimenpiteet. Erityisen vaarallisia paikkoja navetassa on kyselyn mukaan erilaiset portaat ja kaiteet, toimimattomat koneet, liukkaat lattiat, käytävät ja pihat.

• Maatilojen tulisi laatia riittävää ja helppotajuista ohjeistusta työtehtävistä. Kirjallisten ohjeiden lisäksi/ sijaan videoituja ohjeita esim. QR-koodin taakse tehtynä.

• Hyvien käytäntöjen jakaminen yrittäjille ja lomittajille on erittäin tärkeää.

Miksi sinun panoksesi on tärkeää kyselyyn vastaamisessa?

Viljelijöiden kokemukset ovat korvaamattomia, sillä he tietävät parhaiten, mitä maatilan arki todella sisältää. Lomittajat luottavat selkeisiin ohjeisiin, turvallisiin tuotantorakennuksiin ja toimiviin rutiineihin – ja nämä voidaan suunnitella tehokkaasti vain viljelijöiden näkemyksiä hyödyntäen.

Kyselyyn osallistuminen on yksinkertaista, mutta sillä on suuri merkitys. Kokemuksesi ja ehdotuksesi tukevat suoraan FinCoP:ssa tunnistettuja keskeisiä alueita. Ne auttavat tunnistamaan riskejä, tukemaan lomittajan työtä ja rekrytointeja sekä parantamaan työturvallisuutta.

Vastaamalla kyselyymme autat suoraan hanketta kehittämään ratkaisuja ja varmistamaan, että maatalous on tulevaisuudessa entistä turvallisempaa!

Skannaa QR-koodi ja vastaa kyselyyn nyt!

Eläinosteopatia –tavoitteena tuoda esiin eläimen paras, oma ja toimiva itsensä

Hoitomuotona osteopatia keskittyy kehon liikkuvuuden, rakenteen ja toiminnan tasapainottamiseen. Perusajatuksena on, että avain terveyteen on kehon toimintojen tasapaino. Hoidolla pyritään parantamaan kehon liikkuvuutta ja lievittämään kipuja käsittelemällä lihaksia, niveliä, luita sekä muita kudoksia käsin.

Eläimillä osteopatiaa voidaan käyttää muun muassa tuki- ja liikuntaelinsairauksien, vammojen ja eri kiputilojen hoitoon. Eläinosteopaatti tarkastelee eläimen terveyttä ja hyvinvointia kokonaisuutena. Käsittely toteutetaan käyttäen apuna manuaalisia tekniikoita, manipulaatiota sekä venytyksiä. Rangan ja nivelten liikkuvuuteen käytetään manipulaatiota.

Eläinosteopatia ei korvaa eläinlääkärin hoitoa, mutta sillä voidaan täydentää perinteistä eläinlääketiedettä ja toisin päin. Tiivis yhteistyö eläinlääkäreiden kanssa tuo varmuuden myös siihen, että hoitomuoto on turvallinen ja sopiva. Kuntoutuvien, toipuvien ja kroonistuneiden vaivojen hoidossa eläinosteopatia voikin olla arvokas lisä.

TEKSTI Laura Vauhkonen | KUVAT Mari Vidgren

Vidgren hoitamassa hevosen niskaa.

Eläinosteopatia ei korvaa eläinlääkärin hoitoa, mutta sillä voidaan täydentää perinteistä eläinlääketiedettä ja toisin päin.

Eläinosteopatian ammattilainen

Mari Vidgren on yksi tunnetuimmista eläinosteopaateista Suomessa. Hänen uraauurtava työnsä eläinosteopaattina on saanut tunnustusta niin eläinten omistajien kuin eläinlääkäreidenkin keskuudessa. Vidgren on suorittanut ensimmäisenä suomalaisena kansainvälisesti arvostetun hevososteopaatin diplomin Vluggen Institutessa Saksassa. Lisäksi hän on opiskellut Iso-Britanniassa koirien manipulaatioterapiaa, osteopatiaa sekä hevosten ravitsemustiedettä. Nykyään Vidgren toimii päätoimisena ammatillisena opettajana.

Vidgren sanoo hevosonnettomuuden johtaneen hänet uransa alkuun. ”Sain minua hoitaneelta naprapaatilta kannustuksen lähteä opiskelemaan manuaaliterapiaa. Opiskelin ensin pohjalle neljä vuotta Suomessa ortopedistä osteopatiaa, minkä jälkeen lähdin vuodeksi Brightoniin Englantiin ESAO-kouluun opiskelemaan manuaaliterapiaa koirille ja hevosille. Tämän jälkeen siirryin Saksaan Vluggen Instituten VET-kurssille, joka oli tarkoitettu eläinlääkäreille, osteopaateille ja fysioterapeuteille”, kertoo Vidgren.

Koulutus oli Vidgrenin mukaan rankka niin taloudellisesti kuin ajallisesti. Koulutus oli erittäin vaativa hevosen neurologian, luuston ja pehmytkudoksien oppimisen osalta opetuskielen ollessa englanti, mutta kaiken vaivan arvoinen.

Vidgren työskentelee hevosten ja lemmikkien parissa ja suurimmaksi asiakasryhmäksi ovatkin vakiintuneet urheiluhevoset sekä -koirat. Niiden keskuudessa rasitus- ja urheiluvammat ovat yleisiä. Vidgren ei ainoastaan hoida eläintä vaan myös kouluttaa eläinten omistajia ja valmentajia huolehtimaan eläinten hyvinvoinnista perusarjessa.

Vidgren haluaa painottaa, ettei eläinosteopatia ole pelkästään oireiden lievittämistä, vaan sen avulla pyritään ennaltaehkäisemään tulevia ongelmia ja tukemaan eläimen kokonaishyvinvointia. Esimerkiksi hevosen hyvinvointi on tiimityötä. Tiimiin kuuluvat kaikki hevosen parissa työskentelevät kengittäjästä valmentajaan ja eläinlääkäristä osteopaattiin – puhumattakaan ratsastajasta itsestään.

”Hevosen

hyvinvointi on tiimityötä.

Eläinosteopaatiksi opiskelu

Eläinosteopaatiksi voi opiskella tänä päivänä useassa eri maassa. Koulutusta järjestetään Euroopassa, esimerkiksi Saksassa ja Isossa-Britanniassa sekä Yhdysvalloissa.

Opinnot järjestetään pääsääntöisesti moduuleissa, jolloin opinnot etenevät palasissa. Vluggen Institutessa moduulit määräytyvät aiemman koulutuksen mukaan, ja esimerkiksi hevoshierojille moduuleita on enemmän kuin eläinlääkäreille. Moduuleja Vluggenissa järjestetään 4–5 kappaletta vuodessa ja yhden moduulin kesto on 4–5 päivää.

Lontoon eläinosteopatian yliopistossa tutkinnon voi suorittaa verkkoympäristössä etäopintoina, joihin sisältyy runsaasti käytännön harjoittelua ja niiden videointeja. Master-tutkinnonosa tulee suorittaa lähiopintoina.

Harjoittelun aikana opiskelijalle muodostuu oma asiakasryhmä, joten valmistumisen jälkeen työn jatkaminen on luontevaa. Eläinosteopaattina työskentely on asiakaslähtöistä, monipuolista ja vaihtelevaa – yksikään päivä ei ole samanlainen.

Hoitoa tehdessä Vidgren tarkkailee hevosen ilmettä.

Täsmälannoitus peltoviljelyn tukena

Teknologinen kehitys maataloudessa mahdollistaa resurssien entistä tehokkaampaa käyttöä ja tuo rahallista säästöä tiloille. Täsmälannoituksella voidaan päästä yhä tasalaatuisempiin satoihin ja saada arvokasta tietoa tuotantopanosten vaikutuksesta satotasoihin.

Antti ja Mikko Elovaaran tilalla Kiuruvedellä kasvatetaan lihanautoja. Peltoa on viljelyksessä noin 670 hehtaaria. Viime vuosina tila on panostanut satotasojen parantamiseen niin nurmilla kuin viljoilla. Haastattelin Anttia peltoviljelyn kehityksestä heidän tilallaan. Mitä täsmälannoitus tarkoittaa Elovaaran tilalla?

”Täsmälannoituksella pyritään välttämään ylilannoitusta. Toisaalta pellosta halutaan myös maksimisatoja. Erilaiset digitaaliset apuvälineet, kuten

Yaran Atfarm, pystyvät näyttämään, miten peltolohko tuottaa biomassaa. Haasteena kuitenkin on esimerkiksi pitkän ajan säätilojen ennakointi lannoituksissa. Pitkän kuivan jakson sattuessa lannoituksesta ei ole apua, jos kasvi ei pääse hyödyntämään ravinteita. Täsmälannoitus on muidenkin ravinteiden kuin typen säätelyä. Avainasemassa on se, että viljelijä tuntee peltolohkonsa.”

Antti painottaa, että viljelijän on tunnettava pelloilleen sopivat lannoitteet ja niiden levitysmäärät. Lisäksi on tiedettävä oikea lannoitusajankohta, jolloin ravinteet saadaan hyödynnettyä mahdollisimman tehokkaasti.

”

Hyvän ja huippuviljelijän välinen ero ei ole välttämättä kuin perusasioiden tekemisessä.

Nurmen biomassakartta peltolohkolla Yaran Atfarm-palvelussa. Kartasta nähdään, miten eri alueet pellolla ovat tuottaneet satoa.

TEKSTI JA KUVA Aappo Lind

Täsmälannoitukseen ei kuitenkaan kannata suunnata unohtamatta perusasioita. Pellolla on oltava kasvukuntoa, jotta tarkka lannoitus pääsee oikeuksiinsa. Piiriojien ja salaojituksen on oltava kunnossa. Tiivistymiä ei saisi olla, jotta kasvien juuret pääsevät etenemään maakerroksissa ja maalla olisi puskurointikapasiteettia veden suhteen. Myös maan pH:n on oltava riittävän korkea viljeltävälle kasville.

Elovaaralla uudistukseen menevät lohkot kalkitaan, reunaojat kaivetaan auki ja salaojitus huuhdellaan ennen kyntöä. Tarvittaessa tehdään myös täydennyksiä salaojitukseen. Vastikään tilalla on otettu

käyttöön myös omatekoinen jankkuri maan rakenteen parantamiseksi.

Elovaaran tilalla hyviin satotasoihin pääseminen on vaatinut, että viljelykasvien ravinteiden käyttöön on perehdytty syvällisesti. Tämä on johtanut siihen, että lannoitus on muuttunut jatkuvasti tarkemmaksi kunkin kasvilajin ja kasvulohkon tarpeiden mukaisesti. Myös kasvinsuojeluruiskua ulkoilutetaan tilalla huomattavasti useammin kasvukauden aikana kuin aikaisemmin.

Panostusten vaikutusten arvioimiseksi tila on mitannut satotasoja nolla-, talous-, maksimi- ja käsittelyruuduilla.

Viljakuormia kultakin koeruudulta on punnittu ajoneuvovaa’alla kolme, jotta on saatu tarkennettua sadon keskiarvoa. ”Olen todennut mittausten myötä, että esimerkiksi ohralla kasvinsuojeluruiskun käyttö on nostanut keskimääräistä satotasoa 700 kg/ha viidenteen ruiskutuskertaan asti”, Antti kertoo.

”Täsmälannoitus rakentuu loppupeleissä perusasioiden päälle. Hyvän ja huippuviljelijän välinen ero ei ole välttämättä kuin perusasioiden tekemisessä.”

Ruisvehnä, satoisa ja helppo

TEKSTI Tanja Puustinen | KUVAT Tanja Puustinen ja Sami Kämäräinen

Ruisvehnän viljelyn kokemusasiantuntijat uskovat ruisvehnään nyt ja tulevaisuudessa.

Rantasalmella Heikkilän tilalla kesän sato alkaa olla korjattu. Pihapiiri on hiljainen, ja jostain kuuluu lehmien tyytyväinen ynähtely. Aurinko paistaa ja syyspäivä on parhaimmillaan. Isäntä Jussi Kämäräinen elää syystöiden kiireisintä aikaa, mutta syytä on hymyyn: ruisvehnästä saatiin jälleen erinomainen sato.

Heikkilässä kevätruisvehnän viljelyyn päädyttiin vuonna 2020, kun Kämäräinen etsi rehumaissin tilalle kasvia, joka soveltuu kokoviljasäilörehuksi umpilehmille ja hiehoille. ”Maissin kanssa haasteena oli laadukkaan sadon saaminen. Lisäksi maissin kylvöön ja korjuuseen tarvittiin erikoiskoneita, joten rehu muodostui kohtalaisen arvokkaaksi ja onnistumispaineet olivat jonkinmoiset”, Kämäräinen kertoo.

Ruisvehnän viljely aloitettiin tilan moreenilohkoilla, mutta pian huomattiin, että kasvi kasvaa melkein missä tahansa. Kämäräinen kertoo, että kuivina kesinä turvepohjaiset pellot luovuttavat kuitenkin enemmän typpeä kuin normaalikesinä, jolloin suojaviljaksi kylvetty ruisvehnä voi pensoa niin ti-

heäksi ja tiiviiksi, että se haittaa aluskasvina olevan nurmen kasvua.

”Ruisvehnä kasvaa melkein missä tahansa.

Satoa on korjattu kiitettävästi. Yhdellä niitolla on saatu 6 000–10 000 kiloa kuiva-ainetta. Ruisvehnä on varsin kuivakortinen. Se kestää voimakkaan lannoituksen ja sadon korjuun huonommallakin säällä. Lisäksi säilyvyys laakasiilossa on ollut hyvä. Sadonkorjuussa yrittäjä on todennut, että ruisvehnä tulee korjata tarkkuussilppurilla, sillä sitkeä, pitkähkö korsi ei säily eikä maistu eläimille.

Kasvuaika on lajikkeen mukaan 90–115 päivää. Sato tulee korjata taikinatuleentumisasteella 12 cm:n sänkeen. Mikäli rehuun halutaan enemmän energiaa, niitto suoritetaan korkeammalta lähempää tähkää. Tällöin ongelmaksi muodostuu kuitenkin peltoon jäävä pitkä korsi.

Ruisvehnän kokoviljasäilörehun tekoon Kämäräinen antaa kokemusasiantuntijana neljä vinkkiä: osta siemen ajoissa, kylvä nurmen siemenen lisäksi ruisvehnää 200–210 kiloa hehtaarille, kiinnitä huomiota riittävään lannoitukseen ja korjaa sato ajosilppurilla.

Siemenviljalle on markkinoita

Myös mikkeliläinen siemenviljan tuottaja Yrjö Ehrnrooth kehuu ruisvehnää viljelyvarmaksi ja satoisaksi syysviljaksi. Hän on toiminut siemenviljan tuottajana vuodesta 1990. Ruisvehnän hän on ottanut tuotantoon viime vuosina. ”Uskon, että syysviljat tulevat yleistymään tulevaisuudessa”, Ehrnrooth toteaa.

Ruisvehnän siemenelle olisi luomupuolellakin runsaasti kysyntää, mutta Ehrnrooth ei ole onnistunut vielä tuottamaan siementä ilman peittausta. Satomäärät ovat kuitenkin olleet ruisvehnällä 70–80 tonnin luokkaa, ja niihin yrittäjä on tyytyväinen.

Jussi Kämäräinen kannustaa muitakin kokeilemaan ruisvehnää kokoviljasäilörehuksi.

Viljelykiertoa Ehrnrooth käyttää mahdollisuuksien mukaan ja kertoo, että herne esikasvina antaa mahdollisuuden käyttää ruisvehnälle vähemmän lannoitetta. Haasteena siemenviljan tuottajan näkökulmasta on, että ruisvehnä on lajina herkkä tähkäidännäisyydelle.

Ehrnrooth haluaa pysyä tulevaisuudessakin ajan hermolla uusista kasvilajikkeista ja tutkimuksesta. Siksi hän on yksi Luonnonvarakeskuksen ja RypsiRapsi 2025 -hankkeen koeruutuviljelijöistä. Ilmaston muuttuminen ja kasvituotannon talouden näkymät asettavat paineita uusien lajikkeiden luomiselle. Ruisvehnä on yksi vastaus näihin haasteisiin.

”Ehrnrooth haluaa pysyä ajan hermolla uusista kasvilajikkeista ja tutkimuksesta.

Ruisvehnä on rukiin ja vehnän risteytys, ja se on ainoa keinotekoinen viljakasvi.

Laari.info - Pohjois-Savon ruokaketjun kohtaamispaikka!

Yhdestä paikasta löydät: tapahtumakalenterista aluee liset tapahtumat koulutukset seminaarit työpa at ja muut ti aisuudet sekä opintomatkat tietopankista opinnäytetöitä artikkele ta tietokortte a videoita ja podcasteja, otka käsitte evät kaikkea viljelystä kestävään keh tykseen ja ruokaketjun innovaatioihin

Monipuolinen kauramme

Kaura viihtyy pohjoisissa kasvuolosuhteissamme. Suomen lyhyt mutta valoisa kesä tekee kaurasta maukasta ja hyvälaatuista. Kaura on monipuolinen raaka-aine, ja siitä voidaan jalostaa monenlaisia tuotteita.

Luonnonvarakeskuksen

mukaan vuonna 2025 kauran viljelyala Suomessa oli 320 000 hehtaaria. Kauraa voi viljellä lähes koko maassa aivan pohjoisinta Suomea lukuun ottamatta. Viljelyyn soveltuvat monet eri maalajit. Kivennäismailla viljeltäessä kauran jyväkoko ja -paino ovat yleensä suurempia.

Kauran viljelyssä on tärkeää huolehtia mangaanin saannista, sillä mangaanin puute hidastaa kasvua ja alentaa satoa. Uusimpia lajikkeita ovat Leena, Enni, Hanstad ja Erika, jotka on lisätty lajikeluetteloon vuonna 2024.

Suomesta viedään runsaasti kauraa ulkomaille. Luonnonvarakeskuksen mukaan viime satovuonna kauran vienti Suomesta oli lähes 470 miljoonaa kiloa. Suomalaisen kauran tärkein vientimaa on Saksa.

Kauran käyttö Suomessa

Kauraa viljellään Suomessa pääosin rehuksi ja elintarvikekäyttöön. Suurin osa viljellystä kaurasta menee rehuteollisuuteen. Kaura on energiapitoinen rehuvilja, jonka rasvahappokoostumus on parempi kuin muilla viljoilla.

Kauran elintarvikekäyttö lisääntyi voimakkaasti 2010-luvulla niin sanotun kaurabuumin myötä. Perinteisten kauratuotteiden, leipien ja hiutaleiden, rinnalle tulleet elintarvikkeet, kuten kaurajuoma, ruoanlaittovalmisteet sekä erilaiset välipalavalmisteet, tuovat hyvän vaihtoehdon ruokavaliorajoitteisille ja allergisille. Kauratuotevalikoiman laajentuminen helpottaa suuresti allergisten ruoanvalmistusta ja ruokailua. Kotimaisesta kaurasta valmistetut tuotteet ovat myös turvallinen vaihtoehto.

TEKSTI JA KUVAT Heli Mustola-Korkalainen

Niklas-kauraa Etelä-Karjalassa kasvukaudella 2025.

Puhdaskaura eli gluteeniton kaura viljellään ja käsitellään niin, ettei se ole kosketuksissa vehnän, ohran tai rukiin kanssa, jolloin se voi sopia myös keliaakikoille tai gluteeniallergisille. Kaura sisältää vesiliukoista kuitua, beetaglukaania, joka alentaa veren kolesterolia ja pitää verensokeria tasaisena. Kauratuotteet ovatkin hyvä lisä kaikenlaisiin ruokavalioihin.

”Kauratuotteet ovat hyvä lisä kaikenlaisiin ruokavalioihin.

Kauraa käytetään myös kosmetiikassa sekä ihon- ja hiustenhoitotuotteissa. Ihonhoitotuotteissa kauralla on ihoa hellästi kuorivia sekä kutinaa ja ihoärsytystä lievittäviä vaikutuksia. Kaurauutetta ja kauraöljyä voi löytää esimerkiksi herkälle iholle tarkoitetuista kosteusvoiteista, shampoista ja hoitoaineista.

Kauran viljelyn tulevaisuus

Niin kauran kuin muidenkin viljelykasvien viljelyssä kiinnitetään yhä enemmän huomiota ilmasto- ja ympäristöasioihin. Osa viljan vastaanottajista on ottanut käyttöön kestävän ja

vastuullisen viljelyn sopimuksia, esimerkiksi kauran kestävän viljelyn sopimuksen.

Sopimukset sisältävät erilaisia ehtoja ja toimenpiteitä, kuten esimerkiksi alus- ja kerääjäkasvien käyttöä, kasvipeitteisyyden lisäämistä sekä vähäpäästöisten lannoitteiden, täsmälannoituksen ja uusiutuvien polttoaineiden käyttöä. Sopimuksilla pyritään tukemaan luonnon monimuotoisuutta, vähentämään viljelystä aiheutuvien kasvihuonekaasupäästöjen määrää ja lisäämään hiilensidontaa maaperässä. Toimenpiteet parantavat tiloilla myös maan kasvukuntoa. Noudattaessaan sopimuksen ehtoja viljelijä saa sopimuspalkkiota (€/tn) perustilityshinnan lisäksi.

Ilmastonmuutos aiheuttaa riskejä kauranviljelyn tulevaisuudelle. Kuumien, kosteiden ja sateisten kesien ja sään ääriolosuhteiden lisääntyminen nostaa kauralla DON-toksiiniriskiä. Viljelijä ei voi vaikuttaa sääolosuhteisiin, mutta hyvälaatuiset siemenet, lajikevalinnat, viljelykierrot, viljelytekniikat sekä nopea ja tehokas kuivatus heti puinnin jälkeen voivat auttaa toksiinien hallinnassa.

Kauran monipuolinen käyttö sekä kysyntä kotimaan rehuja elintarviketeollisuudessa ja ulkomaanvienti takaavat sen, että kauran suosio säilyy varmasti jatkossakin viljelykasvien kärkipäässä.

Ruoantuotanto tutummaksi –somevaikuttajat avaavat arkeaan

maatiloilla

Sosiaalinen media tarjoaa väylän tuoda maaseutua kaupunkilaisten nähtäville. Kaksi tilallista kertoo, mitä ruoantuotanto heille merkitsee ja mistä Parasta ruokaa Suomesta -kampanja sai alkunsa.

Parasta ruokaa Suomesta on keväällä 2025 käynnistynyt sosiaalisen median kampanja, joka kokoaa yhteen maatalousvaikuttajia eri puolilta Suomea. Kampanjan tavoitteena on lisätä tietoutta suomalaisen ruoan tuotannosta, sen vastuullisuudesta ja maatalouden merkityksestä koko yhteiskunnalle.

Kampanja toimii ensisijaisesti Instagramissa tilillä @parasta_ ruokaa_suomesta, mutta sen sisältöjä jaetaan myös vaikuttajien omissa somekanavissa, kuten TikTokissa ja YouTubessa. Videoiden ja tarinoiden avulla katsojat pääsevät seuraamaan maatalouden arkea pellolta pöytään – todellisilta tiloilta ja oikeiden viljelijöiden kertomana.

Ajatus kampanjasta syntyi halusta tehdä jotakin näkyvää suomalaisen maatalouden hyväksi. Yksi aloitteen tekijöistä oli maatalousyrittäjä ja somevaikuttaja Tuomo Turjansalo, joka halusi koota yhteen samanhenkisiä viljelijöitä, joilla on intoa kertoa avoimesti työstään.

TEKSTI Ilona Karvonen ja Ninna Mehtonen | KUVAT Tuomo Turjansalo ja Jarkko Hyttinen

Tuomon ideasta syntyi nopeasti tiimi, johon liittyi useita tunnettuja maataloussomevaikuttajia, yhtenä heidän joukossaan Jarkko “Hyde” Hyttinen.

Turjansalo kertoo kampanjan nopean näkyvyyden yllättäneen heidät. Viikossa kertyi yli 30 000 seuraajaa. ”Jopa Radio Suomipop mainitsi meidät lähetyksessään”, Hyttinen kertoo ylpeänä.

Haastateltavat – tutustu vaikuttajiin pellon laidalta

Jarkko “Hyde” Hyttinen Jarkko on pitkän linjan maidontuottaja, joka on tullut tunnetuksi maanläheisestä ja humoristisesta tyylistään kertoa maatalouden arjesta. Hänen tilallaan panostetaan erityisesti eläinten hyvinvointiin. Lypsyrobottien uudistukset, pehmeämmät parsimatot ja suunnitteilla oleva uusi navetta ovat osa jatkuvaa kehitystyötä.

Hyttinen haluaa ihmisten näkevän, kuinka paljon maataloudessa tehdään töitä eläinten terveyden ja hyvinvoinnin eteen. Viljelijät kouluttautuvat jatkuvasti ja hyödyntävät uutta tutkimustietoa työssään. ”Ei me tyhmiä olla”, Hyttinen toteaa.

Tuomo Turjansalo Tuomo on maatalousyrittäjä, joka kuvaa työtään ja eläimiään avoimesti omassa somessaan. Hän painottaa eläinten lajityypillistä käyttäytymistä ja avoimuutta työn arjessa. “Kuvat ja videot kertovat puolestaan”, hän toteaa.

Tuomolle suomalainen maaseutu on sydämen asia, ja hän toivoo päättäjien ymmärtävän ongelman laajuuden. Jos maatalous ajetaan alas, niin sen lisäksi, että viljelijät ovat kor-

tistossa, myös moni muu yritys lyö lappua luukulle”, Turjansalo kertoo.

Maatalous kiinnostaa kuluttajia

Sekä Tuomo että Jarkko kertovat ihmisten kiinnostuksen lisääntyneen merkittävästi. Tuomon seuraajamäärä on kasvanut räjähdysmäisesti, ja hänen tilalleen pysähdytään ihailemaan lehmiä kylätien varteen.

Jarkon mukaan ihmisiä on alkanut kiinnostaa yhä enemmän maatalouden vuosirytmi ja se, mitä maatilalla tapahtuu eri vuodenaikoina. Ihmisiä kiinnostaa, mistä ruoka saa alkunsa – miten rehu tuotetaan ja mitä tapahtuu ennen kuin maito tai liha päätyy kauppaan.

”Jarkko korostaa suomalaisen ruoantuotannon vastuullisuutta ja viljelijöiden jatkuvaa kehittymistä.

”Meillä on osaamista, jota kannattaa arvostaa.

Ihmisiä kiinnostaa, mistä ruoka saa alkunsa.

Vastuullista ja puhdasta ruokaa myös tulevaisuudessa

Jarkko ja Tuomo ovat yhtä mieltä: suomalaisen ruoan vahvuus on sen vastuullisuus ja puhtaus. Hyttisen mukaan Suomessa noudatetaan tiukempia sääntöjä kuin monissa muissa maissa. Antibiootteja ja kasvinsuojeluaineita käytetään vain tarvittaessa ja hyvin harkiten.

Lisäksi suomalaisen viljelijöiden korkea ammattitaito erottavat meidät eduksemme. “Meillä on osaamista, jota kannattaa arvostaa. Olemme eettisen ja puhtaan ruuantuotannon edelläkävijöitä”, Tuomo sanoo.

Kampanja ei ole vain hetkellinen ilmiö – sen tulevaisuutta suunnitellaan jo pitkälle. Hyttinen kertoo, että sisältöä tuotetaan jatkossa maltillisesti ja jaksotettuna: “Jos julkaisuja tulee liikaa, seuraajat kyllästyvät. Kun tiputellaan sisältöä sopivasti, ihmiset jäävät odottamaan seuraavaa.”

Tuomon mukaan tärkeintä on jatkaa keskustelua ja herättää ymmärrystä: “Toivon, että päättäjät ja kuluttajat näkevät maatalouden todellisen merkityksen ennen kuin on liian myöhäistä.” Molemmat ovat yhtä mieltä siitä, että Parasta ruokaa Suomesta -kampanja tulee jatkumaan.

Suomessa metsänomistaja voi valita useista metsänhoidon menetelmistä itselleen mieluisimman vaihtoehdon. Metsänomistaja voi päättää hoitotoimenpiteistä taloudellisesti kannattavan puuntuotannon ja metsän luontoarvojen vaalimisen väliltä.

P” Metsänhoidon tulevaisuus – erilaisia menetelmiä, erilaisia tuloksia

erinteisin ja yleisin talousmetsien hoitomuoto on jaksollinen kasvatus. Sillä tavoitellaan mahdollisimman tehokasta puuntuotantoa sekä siitä saatavaa taloudellista tuottoa. Jaksollisessa kasvatuksessa erottuvat selkeät kasvatus- sekä uudistamisvaiheet. Kyseisessä metsänkasvatustavassa puusto on samanikäistä kauttaaltaan.

Metsänhoidon tärkeimmät vaiheet ovat taimikonhoito sekä harvennushakkuu. Kyseisten hoitotoimenpiteiden tavoitteena on keskittää kasvu hyvälaatuisiin ja arvokkaisiin puihin sekä mahdollistaa niiden järeytyminen. Harvennukset tuottavat hakkuutuloja jo kasvatusvaiheessa sekä ylläpitävät metsän terveyttä. Jaksollinen kasvatus päättyy päätehakkuuseen. Tämän jälkeen alue uudistetaan istuttamalla, kylvämällä tai siemenpuiden avulla luontaisesti, jotta uusi taloudellisesti tuottava metsä pääsee kasvamaan.

Jatkuvan kasvatuksen metsässä puolestaan vältetään laajoja avohakkuita ja tavoitteena on säilyttää metsä koko ajan peitteisenä. Tällaisessa metsässä puut ovat erikokoisia ja -ikäisiä. Lisäksi taimet syntyvät luontai-

sesti metsään aluskasvustona. Metsänhoidollisina toimenpiteinä toimivat poimintahakkuut sekä pienalakasvatus.

Jatkuvan kasvatuksen metsässä vältetään laajoja avohakkuita.

Poimintahakkuissa metsästä poistetaan varttuneimpia isoja ja laadultaan heikkoja puita. Tämä antaa tilaa järeytyville ja hyvälaatuisille puille sekä edistää luontaista uudistumista. Pienalakasvatuksessa tehdään korkeintaan 0,3 hehtaarin kokoisia pienaukkoja, joiden väleissä on poimintahakkuin käsiteltyjä alueita. Tämä hakkuukierto toistuu jatkuvan kasvatuksen metsässä 15–20 vuoden välein.

Kyseinen kasvatusmuoto soveltuu metsänomistajalle, jolle metsän virkistyskäyttöarvo, maisema-arvot tai luonnon monimuotoisuuden ylläpito on tärkeää. Jatkuva kasvatusmuoto on myös ensisijainen menetelmä esimerkiksi valtion retkeilyalueilla.

Kolmantena vaihtoehtona on luomumetsä. Luomumetsällä

ei tarkoiteta metsänhoidollista menetelmää vaan viitataan metsäalueeseen, joka on sertifioitu luomukeruualueeksi. Sertifioinnin ehtona on se, että alueella ei ole kolmen edellisen vuoden aikana käytetty luomussa kiellettyjä kemiallisia lannoitteita tai torjunta-aineita. Tällainen aine on esimerkiksi urea, jota käytetään kantokäsittelyssä.

Luomussa olevaan metsään on suoritettava kerran vuodessa EU-lainsäädännön mukainen paikan päällä tehtävä luomutarkastus. Luomusertifiointi ei estä talousmetsän hoitotoimia, kunhan luomuasetuksen ehtoja noudatetaan. Luomumetsät mahdollistavat erinomaiset edellytykset luonnontuotteiden, kuten metsästä saatavien marjojen, mahlan sekä pakurin, kestävään keräämiseen. Vientimarkkinoilla luomutuotteiden kysyntä on kasvanut, ja tuotteista saatava lisäarvo on huomattava muihin raaka-aineisiin verrattuna.

Eri metsänkasvatusmenetelmät täydentävät toisiaan ja varmistavat, että Suomen metsät säilyvät tuottavina, monimuotoisina ja elinvoimaisina myös tulevaisuudessa.

TEKSTI Eelis Murtola | KUVA Ninna Mehtonen

Hoivaa ja hahtuvaa

TEKSTI Karoliina Kataja | KUVA Satu Kumpulainen

Isokummun lammastila yhdistää ainutlaatuisella tavalla kotimaisen villan tuotannon ja Green Care -toiminnan. Tilalla toteutetaan myös alkuperäisrotujen vaalimista ja luonnonsuojelualueiden hoitoa lampaita hyödyntäen.

Isokummun Luomu Oy toimii kantatilana Pohjois-Pohjanmaan Sievissä, missä sukutilan juuret ulottuvat jo viiden sukupolven taakse. Vain muutaman kilometrin päässä, Keski-Pohjanmaan puolella Eskolassa, sijaitsee Isokummun Kehräämö Oy. Kehräämö keskittyy suomalaisen villan jatkokäsittelyyn ja jalostukseen.

Isokummun lammastila perustettiin vuonna 2006 sukupolvenvaihdoksen myötä, mutta lampaat ovat olleet osa perheen elämää jo ennen sitä. Tilan yrittäjinä toimivat Satu Kumpulainen miehensä Pasi Kumpulaisen kanssa. Sadun intohimo käsitöihin ja lampaanvillan työstämiseen johti vuonna 2018 Isokummun kehräämön perustamiseen. Kehräämöä Satu pyörittää yhdessä veljensä Sami Kumpulaisen kanssa.

Suomenlammas, kainuunharmas ja harvinaiset linjat

Tilalla on noin 650 lammasta, joista 400 on uuhta. Karitsointi tapahtuu keväisin ja syksyisin. Erityisen tärkeää Sadulle on alkuperäisrotujen, kuten suomenlampaan ja kainuunharmaksen, vaaliminen ja säilyttäminen katraassa. Haaveissa siintää myös ahvenanmaanlampaan lisääminen katraaseen. Tilalla kasvatetaan isäpässejä, joiden geeniperi-

mä on harvinaistunut tai jopa uhanalainen. Moni näistä linjoista on jäänyt jalostuksessa syrjään, mutta Sadulle niiden säilyttäminen on sydämen asia. Lampaat laiduntavat luonnonsuojelualueilla, ja niitä hoidetaan mahdollisimman luonnonmukaisesti. Satu on kouluttautunut keritsijäksi British Woolin kurssilla ja toimii Suomen keritsijät ry:n varapuheenjohtajana sekä MM-kerintäjoukkueen johtajana.

Isokummun kehräämö tuottaa lankaa tilan omien lampaiden villasta. Villan käsittelyssä vältetään kemikaaleja, ja kehruuöljy onkin korvattu vesihöyryllä. Tulevaisuudessa prosessi on täysin jäljitettävissä, kun verkkosivuille on tulossa QR-koodi, joka kertoo langan matkan lampaasta kerälle. Myymälä ja verkkokauppa tarjoavat raakavillaa, hahtuvaa ja valmiita villatuotteita. Heille, jotka värjäävät itse lankansa, on myynnissä värjäykseen soveltuvia pohjalankoja.

Kehruuöljy on korvattu vesihöyryllä.

Satu on mukana Euroopan laajuisessa villayhdistyksessä European Wool Associationissa ja on vaikuttanut siihen, että villa voi nykyään olla luomusertifioitua Suomessa. Kehräämöä kehitetään kansainväliseen suuntaan ja

tulevaisuudessa tilalla panostetaan myös villiyrtteihin ja luomuherukoihin. Isokumpu sai vuonna 2017 ensimmäisenä Suomessa LuontoHoiva-laatumerkin käyttöoikeuden. Satu on ollut mukana Green Care -Finlandin hallituksessa ja vaikuttanut alan kehitykseen. Green Care -toiminta etenee hitaasti mutta varmasti, ja sen vaikuttavuus näkyy ihmisten elämässä.

Kuntouttava työtoiminta ja eläinten vilpittömyys avaavat solmuja

Satu on itse ollut mielenterveyskuntoutuja, joten omakohtainen kokemus eläinten parantavasta voimasta on ollut lähtökohta Green Care -toiminnalle. Vuonna 2014 tila sai virallisen luvan toimia yksityisenä palveluntuottajana, ja siitä lähtien kuntouttava työtoiminta on ollut osa tilan arkea.

Tilalle saapuvat asiakkaat ovat pääosin Keski-Pohjanmaan alueelta, ja kuntoutujat voivat osallistua Green Care -toimintaan tilalla heille myönnetyillä palveluseteleillä. Isokummun lammastilan kuntouttavassa työtoiminnassa asiakkaiden työpäivä kestää neljä tuntia. Päivään sisältyy lämmin lounas sekä iltapäiväkahvi, jotka nautitaan yhdessä työyhteisön kanssa. Palveluseteliasiakkaita käy tilalla tiistaisin, keskiviikkoisin ja torstaisin. Aiemmin maanantaisin ja perjantaisin

Lampaat maisemalaiduntavat luonnonsuojelualueilla.

tilalla vierailivat koululaisryhmät, mutta kunta on sittemmin lopettanut tämän toiminnan. Tällä hetkellä pohditaan, laajennetaanko palveluseteliasiakkaille tarjottavia päiviä vai kehitetäänkö tilalle uudenlaista toimintaa.

Mielenterveyskuntoutujat ovat kokeneet tilan rutiinien ja eläinten läsnäolon tukevan arjen hallintaa. Eläinten hoitaminen tuo vastuuta ja rauhoittavaa vuorovaikutusta. Esimerkiksi lampaanvillan käsittely on konkreettinen tapa työstää omia tunteita. Isokummun tilalla asiakas ei ole asiakas – hän on osa työporukkaa. Jokaiselle löytyy oma rooli, työvaatteet ja tavoitteet. Moni on päässyt takaisin työelämään lyhyessä ajassa.

Eläinten hoito, villan käsittely ja ulkotyöt tarjoavat fyysistä aktiviteettia ja rutiinia, joka

tukee arjen hallintaa. Eläimet eivät kysele diagnooseja – ne kohtaavat ihmisen sellaisena kuin hän on. Positiivinen pyörä lähtee pyörimään, kun ihminen kokee olevansa osa jotakin merkityksellistä eikä vain asiakas.

”Positiivinen pyörä lähtee pyörimään, kun ihminen

kokee olevansa osa jotakin merkityksellistä.

Satu kertoo asiakkaiden kokeneen myönteisiä muutoksia hyvinvoinnissaan. Maatilan monimuotoinen mikrobisto ja fyysisesti aktiivinen arki ovat monien mukaan tukeneet heidän jaksamistaan ja vähentäneet unilääkkeiden käytön

tarvetta. Tilalla ei keskitytä diagnooseihin, vaan yksilöihin – siihen, mitä merkitystä työllä ja yhteisöllä on juuri kyseiselle ihmiselle. Isokummussa uskotaan, että kun ihminen kohdataan aidosti ja hänelle annetaan mahdollisuus osallistua, alkaa toipuminen tapahtua kuin itsestään.

Isokummun lammastila ja kehräämö muodostavat ainutlaatuisen kokonaisuuden, jossa yhdistyvät maatalous, käsityötaide ja ihmisläheinen kuntoutus. Sadun ja hänen perheensä intohimo eläimiin, villaan ja ihmisten hyvinvointiin näkyy tilan jokaisessa toiminnassa – niin alkuperäisrotujen vaalimisessa, luonnonmukaisessa villantuotannossa kuin Green Care -toiminnassakin.

Pohjois-Islanti, rakkautt a ensi silmäyksellä

Työ on merkittävä oppimisympäristö myös ulkomailla. Maatalouden harjoittaminen muuttuvien sääilmiöiden armoilla vaatii lehmänhermoja. Islanti muuttaa ihmistä!

”Työkyvyn ja työhyvinvoinnin avaimet ovat meillä itsellämme. Itsensä haastaminen, uuden oppiminen ja kehittyminen antavat uusia näkökulmia elämään.” Näillä ajatuksilla hain ammattikorkeakouluun opiskelemaan. Varttuneemmasta iästä huolimatta pääsin opiskelemaan ja yllätin itseni lähtemällä kansainväliseen Erasmus-vaihtoon eli kotoisasti työharjoitteluun.

Toukokuussa 2025 lensin Islantiin. Pääkaupungista Reykjavikista jatkoin bussilla matkaa Pohjois-Islantiin Saudarkrokurin kylään, jossa harjoittelutilani sijaitsi. Työni tilalla koostui lypsykarjatilan kasvintuotannon töistä sekä Erasmus-hankkeen hyväksymästä tehtävästä vertailla suomalaisen ja islantilaisen maatalousyrittäjän hyvinvointia ja sosiaaliturvaa. En minä kyllä malttanut pysyä täysin poissa lypsynavetastakaan.

David Johnssonin ja Embla Björnsdottirin tila oli yhden robotin lypsykarjatila ja tilalla oli nurmialaa 80 hehtaaria. Löysin tilan tiedot internetin kautta ja otin rohkeasti yhteyttä. Yllätyksekseni he toivottivat minut tervetulleeksi. Nuori pariskunta avasi minulle kotinsa ja elämänsä.

Edunvalvontaa ja empatiaa Harjoittelun jännittävin hetki

oli osallistua tilan isännän kanssa islantilaisen maanviljelijöiden edunvalvontajärjestön kokoukseen. Edunvalvontajärjestö keräsi Islannin hallituksen kehitystyöryhmälle

taustatietoa maatalousyrittäjien toivomista tukitoimista. Tulevaisuudessa näiden selvitysten pohjalta kehitetään paikallista maatalousyrittäjien sosiaaliturvaa.

TEKSTI JA KUVAT Tanja Puustinen

Islantilaista maalaismaisemaa. Salaojitusta Islannissa on todella vähän kustannussyistä.

Yli 25 vuoden työkokemuksella lomituspalveluista pääsin kertomaan suomalaisesta lomituspalvelujärjestelmästä. Koin, että minulla oli näille ihmisille jotakin annettavaa. Yrittäjät ja edunvalvontajärjestön edustajat kuuntelivat mielenkiinnolla. Esityksen päätteeksi sain vastata kysymyksiin suomalaisten tilojen työaikalaskennasta, työsuojelusta ja maatalouslomittajista.

”Uskoin, että minulla olisi näille ihmisille jotain annettavaakin.

Maatalouslomittajien ammattiryhmä herätti ihastusta ja ihmettelyä, sillä Islannissa ei ole vastaavaa ammattiryhmää. Islantilainen maidontuottaja maksaa sijaisen omasta pussistaan. Koska vastaavaa järjestelmää ei ole ja vapaata työvoimaa on Islannissa kovin vähän, yleensä mennään eteenpäin naapuriavun turvin.

Luonto näytti voimansa ja muutti ihmistä

Seikkailuakaan ei matkalta puuttunut. Harjoittelun loppupuolella kiersin hieman Islantia. Matka viivästyi, kun myrsky iski. Sellaista myrskyä en ollut ennen kokenut. Tuuli yltyi puuskissa 32 metriin sekunnissa ja kaikki vuoristotiet oli suljettu. Jäin mottiin Reykjavikiin ja tuntui kuin maailma olisi pysähtynyt hetkeksi.

Myrskyn laannuttua pääsin ylittämään vuoriston. Kun katselin ympärilleni avautuvaa maisemaa, pieniä valkoisia ristejä tien poskessa ja vuorilla kimmeltäviä hentoja lumikasoja, suuri kiitollisuus valtasi mieleni. Elämän mittasuhteet asettuivat kohdalleen. Islannin luonto on kaunis, mutta ennalta arvaamaton ja jopa raaka.

Tuon myrskyn jälkeen keskustelimme tilan väen kanssa elämän merkityksellisyydestä, luonnosta, sen parantavista voimista sekä haltijoista, jotka islantilaisen uskomuksen mukaan asuvat vuorilla. Tuntui siltä, että tuo yhteinen myrskyn kokemus lähensi meitä ja keskustelut lipuivat syvemmälle tasolle. Aloin ymmärtää, kuinka liki luontoa nämä ihmiset kasvavat. Luonnosta kumpuaa myös se voima ja elämän ilo, joka saa heidät nousemaan aina uudelleen, pahimmankin myrskyn jälkeen.

Minäkin löysin itseni uudelleen. Se elämäniloinen ja utelias ihminen, jonka olin kadottanut, matkasi nyt mukanani takaisin Suomeen. Islantiin tulen palaamaan takaisin. Tuo ikiaikainen viikinkitila ja sen ihmiset jättivät sydämeeni Islannin muotoisen jäljen.

”

Ikiaikainen viikinkitila ja sen ihmiset jättivät sydämeeni Islannin muotoisen jäljen.

Peltoja pääsin muokkaamaan näin huikeissa maisemissa.

Lämminhenkinen yrittäjäpariskunta Embla Dora Björnsdottir ja David Johnsson pyörittävät tilallaan myös airbnb-majoitusta.

Lypsytilalla Saksassa

TEKSTI Atte Puustinen ja Joni Turunen | KUVAT Atte Puustinen

Keväällä 2025 suomalaiset maatalouden opiskelijat pääsivät käytännön harjoitteluun suurelle saksalaiselle maitotilalle. Möckernissä, noin 70 kilometrin päässä Berliinistä sijaitseva valtava lypsykarjatila käsitti 7 000 lehmää, saman verran peltohehtaareja sekä neljä biokaasulaitosta.

Saksaan lähdimme maaliskuun lopussa. Ajoimme Saksaan Volvo 940 D24TIC -pakettiautolla. Valitsimme matkustaa autolla, jotta liikkuminen olisi helppoa ja näkisimme matkalla maailmaa. Reittimme kulki Viron kautta Liettuaan, josta suuntasimme lautalla Saksaan Travemunden satamaan.

Perille maatilalle päästyämme saimme nopean esittelykierroksen tilalla, minkä jälkeen töiden kerrottiin alkavan heti seuraavana aamuna. Tilakeskus oli ahdas, sillä navetat sekä konehallit olivat hyvin lähekkäin. Lietesäiliöt olivat tilan perällä, joten sinne päästäkseen oli ajettava ahtaista väleistä väistellen kissoja ja muuta pihalla tapahtuvaa liikennöintiä.

Alussa oli vaikeaa tottua erilaisiin työskentelytapoihin ja kulttuuriin. Pitkät päivät ja uuden oppiminen olivat raskaita. Vieraalla kielellä kommunikointi oli myös kuormittavaa. Onneksi tilalla oli John Deere -merkkisiä traktoreita, jotka olivat jo ennestään tuttuja.

Majoituimme tilan lähellä sijaitsevassa Hohenziatz-kylässä tilan omistamassa talossa yhdessä muiden harjoittelijoiden kanssa. Harjoittelijoita oli myös Alankomaista sekä Belgiasta.

Vapaa-aikana kävimme katsomassa traktorivetokisoja, pelasimme sekä nukuimme. Lähes kaikki vapaapäivät olivat sunnuntai- tai pyhäpäiviä, jolloin kaikki kaupat ja muut liikkeet olivat suljettuina.

Työpäivät alkoivat lähes poikkeuksetta kello 6.45, jolloin johtaja jakoi työt. Työt loppuivat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta viimeistään kahdeksalta illalla, jolloin oli yhteinen ruokailu.

Taukoja ei oikeastaan ollut, mutta aina jossain välissä ehti sentään syömään eväät. Työpäivät olivat pitkiä, ja teimme kuusipäiväistä työviikkoa.

Työtehtäviimme kuuluivat lähinnä erilaiset konetyöt. Tilalla lietettä ajettiin koko harjoittelun ajan, joten se tuli tutuksi. Tilalla rehu tehtiin usealla ajosilppurilla. Ajoimme rehua pellolta siiloon. Työntekoa vaikeutti kielimuuri, mutta onneksi kääntäjän kanssa kommunikointi onnistui.

Päätilalla navetassa oli 76-paikkainen karusellilypsyasema. Lehmiä lypsettiin 20 tuntia ja 100 000 litraa päivässä. Ruokinta oli toteutettu seosruokintana. Itse emme kuitenkaan työskennelleet navetalla.

2 000 lehmän navetalla riitti pituutta.

Tilan isäntä oli kotoisin Alankomaista, mutta muuttanut Saksaan. Meille ei selvinnyt, miten tila oli päätynyt hänen omistukseensa. Isäntä ei itse osallistunut maatilan töihin, vaan kaikki johtaminen ja muut järjestelyt tuntuivat vievän hänen aikansa.

Työturvallisuuteen ja tautisuojaan oli panostettu yllättävän vähän – suomalaisena kun olettaa, että noin isolla tilalla panostettaisiin hygieniaan ja tautisuojaukseen perusteellisesti. Työntekijöillä oli omat työvaatteet ja kengät. Suojalaseja tai kuulosuojaimia ei ollut kenelläkään, vaikka

työ olisi niitä vaatinut. He jopa ihmettelivät kuulosuojaimiamme ja naureskelivat niille.

He jopa ihmettelivät kuulosuojaimiamme ja naureskelivat niille.

Kotimatkalla ajoimme Puolan, Liettuan, Latvian ja Viron kautta takaisin Suomeen. Matkaa tuli 2 500 km ja aikaa kului kolme päivää.

Suomeen palaaminen oli muka-

vaa, ja jopa suomen kielen kuuleminen toi hymyn huulille. Perhettä ja kavereita oli mukava nähdä pitkästä aikaa, vaikka olimmekin olleet yhteydessä puhelimitse.

Ulkomaille lähtemistä suosittelemme kaikille, jotka ovat kiinnostuneet näkemään ja kokemaan. Jos yksin lähteminen pelottaa, voi lähteä kaverin kanssa.

HOLLANNISTA SAVOON -HANKE ON KÄYNNISTYNYT!

Kiinnostaako:

• Harjoittelija Hollannista?

• Kontaktit hollantilaisiin

• yrittäjiin?

• Uudet ratkaisut tilan

• tulevaisuuden turvaamiseksi?

Lisätiedot: mika.repo@savonia.fi

Ilmoittaudu:

Kasvata huomista – opiskele maatalousalalle!

> Eläintenhoitajaksi

> Maaseutuyrittäjäksi

> Lammasfarmariksi

> Maitofarmariksi

> Hoivafarmariksi

> Ammattilaisfarmariksi

> Varafarmariksi

> Puutarhuriksi

Juuri tehtaalta tullut John Deere -puimuri korjaamassa ohraa kesäkuussa.

Vetokisoissa oli esillä John Deere 9620R -traktori.

Nuor ten karjanarviointikilpailu Pariisissa

TEKSTI Ninna Mehtonen | KUVAT Johanna Metsälä

Karjanäyttelyissä arvostellaan eläimiä, mutta itse karjan arviointiakin voidaan arvostella. Kilpailulajina karjanarviointi on erinomainen tapa harjoitella tulevaa näyttelyarvostelijan uraa varten. Kuinka Suomen edustajat pärjäsivät Pariisissa?

Ranskassa Pariisissa järjestetään vuosittain nuorille suunnattu karjanarviointikilpailu. Kilpailu järjestetään helmikuussa osana SIA-maatalousmessuja. Osallistujia tulee useista maista, ja vuonna 2025 osallistujia oli 29 maasta. Yhteensä kilpailijoita oli 60, joista kolme Suomesta. Suomen edustajista kaksi tuli SEDU-ammattikoulusta ja kolmas Savonia-ammattikorkeakoulusta.

Kilpailussa arvosteltiin kaksi lypsyrotuista sekä kaksi liharotuista eläintä. Rodut kilpailijat saivat valita etukäteen. Vaihtoehtoina lypsyrotuisista olivat holstein, montbeliarde ja brune des alpes sekä liharotuisista blonde d’aquitaine ja limousin. Aikaa kilpailussa oli 60 minuuttia eli yhtä eläintä kohden 15 minuuttia.

Jokainen osallistuja sai arvostelulomakkeen, johon oli kirjattu valitut eläimet sekä arvosteltavat kohdat. Arvostelut tehtiin lypsyroduilla asteikolla 1–9 ja liharoduilla 1–10. Kilpailun voittaja ratkaistiin vertailemalla kilpailijoiden arvosteluja kilpailun virallisen arvostelijan antamiin pisteisiin.

”Jokainen osallistuja sai arvostelulomakkeen, johon oli kirjattu valitut eläimet sekä arvosteltavat kohdat.

Arvosteltavana oli perinteisesti runko, utare ja jalat. Nämä oli jaoteltu pienempiin osiin, ja esimerkiksi utareesta arvioitiin keskiside, vetimien sijainti ja tasapaino. Liharotuisilla arviointi oli luonnollisesti erilainen. Arvosteltavia kohtia olivat runko ja jalat, mutta niitä tarkasteltiin

eri näkökulmasta, esimerkiksi arvioitiin kaulan paksuutta. Kilpailua edeltävänä iltana järjestettiin lyhyt koulutus arvosteltavista kohteista ja niiden arvioimisesta oikeaoppisesti asteikon mukaan.

Matka itsessään kesti neljä päivää, joista ensimmäinen ja viimeinen menivät matkoihin. Maanantai, päivistä ensimmäinen, kului matkustaessa kohteeseen sekä tutustuessa muihin kilpailijoihin. Tiistaina ei ollut virallista ohjelmaa, joten aikaa oli kierrellä nähtävyyksiä. Illalla ohjelmassa oli kilpailuun liittyviä ohjeistuksia sekä koulutuksia. Iltaohjelmaan kuului myös buffetillallinen, jonne jokaisen maan edustajat olivat tuoneet ruokia omasta maastaan muiden maisteltavaksi.

Kilpailu oli heti keskiviikkoaamuna, minkä jälkeen kävimme vielä kiertämässä nähtävyyksiä. Illalla siirryimme takaisin kilpailupaikalle kuulemaan sijoituksemme. Tämän vuoden voittaja tuli Ruotsista. Suomen paras sijoitus oli 11. sija. Palkintojen jaon jälkeen jokaiselle jaettiin todistus kilpailusta, josta selvisi kilpailijan oma sijoitus. Kokonaisuudessaan kyseessä oli hyvin opettavainen ja mielenkiintoinen kisamatka!

Tule opiskelemaan maatalousalaa, eläintenhoitoa tai hevostaloutta meille, hae nyt!

Tutustu: ysao.fi

Ota yhteyttä! hakijapalvelut@ysao.fi ma-to 9-15, pe 9-14 p. 040 481 1400

Seuraa meitä #ysao#ysaohingunniemi#ysaopeltoniemi #yläsavonammattiopisto #byiisalmi

YSAO Peltoniemi Kotikyläntie 254, Iisalmi

YSAO Hingunniemi Hingunniementie 98, Kiuruvesi

Polku keritsijäksi –lampaat veivät ja elämä johdatti

TEKSTI JA KUVAT Anni Vanhala

Lampaat hurmasivat jo opiskeluaikana, mutta vuosien kuluessa niistä tuli myös intohimo ja elämäntapa. Kerinnän kautta avautuva maailma on yllättävä, yhteisöllinen ja täynnä mahdollisuuksia.

Jo maatalousalan perustutkinnon opintoja aloittaessani minulle oli selvää, että haluan oppia hoitamaan lampaita ja ymmärtämään niiden sielunelämää. Vaikka en ollut lampaiden kanssa aiemmin työskennellyt, niiden rauhallinen olemus ja pehmeä villa olivat herättäneet mielenkiintoni. Haaveilin omasta pienestä lammaslaumasta, en sen kummemmasta. Minulla ei ollut aavistustakaan siitä, mihin polkuni vielä johtaisi.

”Haaveilin omasta pienestä lammaslaumasta, en sen kummemmasta.

Ensiaskeleet lampaiden kanssa

Opintojen edetessä pääsin harjoittelujaksoilla tutustumaan kahden eri lammastilan arkeen. Karitsointiaika oli tiivistä ja työntäyteistä. Kun muutaman viikon sisällä syntyi 80–100 karitsaa, lampolassa riitti vilskettä ja puuhaa kellon ympäri. Rankkaa, mutta palkitsevaa. Viimeistään tässä vaiheessa lampaat olivat jättäneet sydämeeni jäljen.

Karitsoinnin jälkeen parasta aikaa oli kesään ja laidunkauteen

valmistautuminen. Kun lumikasoja oli enää varjopaikoissa ja hiirenkorvat kurkistelivat koivujen oksilla, oli aika kiertää kunnostamassa laidunaitoja talven tuhojen jäljiltä. Ja ennen kuin laidunkausi oli valmis alkamaan, oli aika heittää talviturkit nurkkaan – koitti kerintäpäivä.

Toisen lammastilan isäntä keritsi tilan lampaat itse. Hänen kärsivällisen opetuksensa avustuksella keritsin ensimmäiset lampaani. Aluksi kerintäkoneen terien upottaminen paksun villan sisään, lampaan ihoa myötäillen, tuntui pelottavalta, mutta hiljalleen tekniikkaa oppiessa koneen ja lampaan käsittelyyn tuli lisää varmuutta ja vakautta.

Tilan isännän vinkistä päädyin osallistumaan kerintäkurssille. Kurssilla oli suomalaisen kouluttajan lisäksi kouluttaja Isosta-Britanniasta. Kurssilla opeteltiin kerintätekniikkaa ja lampaan hallintaa kerintätilanteessa. Kurssin päätteeksi oli lyhyt oppitunti lampaiden kerinnän tuomaroinnista. Suurissa lammasmaissa, kuten Isossa-Britanniassa ja Uudessa-Seelannissa, järjestetään lukuisia kerintäkilpailuja vuodessa. Suomessa järjestetään kerinnän Suomen mestaruuskilpailut 1–2 vuoden välein.

Kerintäkurssi tuli ja meni.

Kului vuosi, enkä ollut kerinyt yhtään lammasta. Sen sijaan minut oli kutsuttu kerintätuomariksi SM-kisoihin. Pääsin sentään jotakin puuhaamaan lampaiden parissa. Tuomaroinnin ohessa ystävystyin uusiin lampaista, kerinnästä ja tuomaroinnista innostuneisiin ihmisiin, ja heidän kanssaan perustimme vuonna 2019 Suomen Keritsijät ry:n. En kuitenkaan vielä tässäkään vaiheessa ollut keritsijä.

Tie keritsijäksi

Muutamaa vuotta myöhemmin keritsijä- ja kerintätuomariystäväni soitti minulle. Oli kevätkerintöjen aika, ja hän oli loukannut jalkansa eikä pys-

Kerintäsaksilla keritseminen on lähes meditatiivista puuhaa.

tynyt itse keritsemään. Ystävä pyysi minua avukseen, jotta hänen lammasasiakkaansa pääsisivät villoistaan. Hetken epäröin, mutta kun hän lupasi lainata kerintäkonettaan ja olla mukana neuvomassa minua, päätin tarttua haasteeseen.

Kolmen päivän aikana kiersimme monta pientä tilaa, 3–6 lampaan katraita. Minä keritsin ja hän neuvoi. Tältä reissulta sain oppia ja intoa, rohkeutta ja itseluottamusta sekä elinikäisen ystävän. Tämän kerintäkeikan seurauksena tilasin itselleni oman kerintäkoneen ja seuraavana syksynä minulla oli jo omia kerintäasiakkaita. Minusta oli tulossa hyvää vauhtia keritsijä.

”Tältä reissulta sain oppia ja intoa, rohkeutta ja itseluottamusta.

Rahtikeritsijänä Suomessa

Suomessa on tällä hetkellä arviolta 20 kiertävää rahtikeritsijää eli henkilöä, jotka kiertävät tilalta toiselle ja keritsevät lampaita maksua vastaan. Kourallinen näistä keritsee suuria lammaskatraita eli yli sadan lampaan katraita. Pieniä katraita keritseviä on hiukan enemmän. Osa lampaanomistajista keritsee itse omat lampaansa. Suomessa kiertää kerintäkausina myös muutamia ulkomaisia keritsijöitä.

Nyt, seitsemän vuotta ensimmäisen kerintäkurssini jälkeen, keritsen pieniä katraita, muutamasta lampaasta muutamaan kymmeneen. Pieniä katraita keriessä tärkeä osa vierailua on omistajien kanssa jutustelu. Monesti saan vastata kysymyksiin lampaiden hoidosta, ruokinnasta tai kuntoluokasta. Mieluisaa on saada kutsu samoihin paikkoihin keritsemään vuosi toisensa jälkeen. Kaksi kertaa vuodessa

tavatessa vaihdetaan lampaiden, lasten ja muun elämän kuulumiset.

Keritsijöiden määrä ei ole suuri. Joka kevät ja syksy keritsijöiden kalenterit täyttyvät ääriään myöten ja senkin jälkeen kyselijöitä riittää. Keritsijöistä on siis pulaa. Jos sesonkityö eläinten kanssa kiinnostaa, kannattaa harkita keritsijäksi ryhtymistä. Pieniä katraita keriessä voi tienata mukavasti taskurahaa ja polulla ammattikeritsijäksi on mahdollista päästä työskentelemään myös ulkomaille.

Mieleenpainuva kokemus kerinnän parissa oli mahdollisuus olla näkemässä kerinnän maailmanmestaruuskilpailut, Golden Shears, Skotlannissa vuonna 2023. Kilpailut olivat osa Royal Highland Show’ta, joka on Skotlannin suurin maataloustapahtuma. Matkailu maailmalla auttaa näkemään, mitkä asiat ovat kotona hyvin ja mitä voisi kehittää.

Kerintätaitoa voi lähteä hakemaan esimerkiksi Suomen Keritsijät ry:n kursseilta tai kokeneemman keritsijän opastuksessa. Kursseilla opetetaan kerintätekniikkaa, kerintäkoneen säätämistä sekä lampaiden käsittelyä ja hallintaa kerintätilanteessa. Kursseja järjestetään syksyisin eri puolilla Suomea. Jokainen lammas

ansaitsee tulla kerityksi hyvin ja huolella.

”Jokainen lammas ansaitsee tulla kerityksi hyvin ja huolella.

Kouluttautuminen kannattaa aina, ja haaveilen työstä lampaiden parissa. Asioiden laajemman ymmärryksen saamiseksi hain Savonia-ammattikorkeakouluun opiskelemaan luonnonvara-alaa tavoitteenani valmistua agrologiksi. Kiinnostukseni lampaisiin ja kerintään olen voinut liittää osaksi opintojani. Tuloksena syntyi esimerkiksi Suomen Keritsijät ry:lle tehty tutkimus Lampaiden kerinnästä Suomessa. Aika näyttää, saako tutkimus jatkoa opinnäytetyön muodossa.

Suomessa:

• Lampaita n. 115 000 kpl

• 90 % lampaista keritään 2 kertaa vuodessa

Kerintäsesongit:

• Kevät: maaliskuu-toukokuu

• Syksy: syyskuu-marraskuu

Kuusi sinipaitaista tuomaria ovat valmiina odottamassa kilpailijoita saapuvaksi.

TÄLLÄ

MENOLLA SINUSTA TULEE AGROLOGI.*

*Hae yhteishaussa Savoniaan!

Agrologikoulutuksessa opit maaseutuyrittäjyyttä, kasvintuotantoa, kotieläintuotantoa, agroteknologiaa sekä bio- ja kiertotaloutta.

Yhteishaku 10.-24.3.2026 • Hae nyt! > savonia.ﬁ/agrologi

Maalla ja maailmalla – luonnon ja kansainvälisten yritysten äärellä.

Iisalmessa voit saada sekä kiinnostavan uran että ihmisenmyötäisen elämän. Tutustu seudun uramahdollisuuksiin maataloudesta teollisuuteen ja ota askel kohti kiireneutraalia elämää.

#TehdäänIhmeitäYhdessä #ByIisalmi

iisalmi.fi/byiisalmi iisalmi.fi/lomituspalvelut