Page 1

LINTUJA MAAILMALLA VII

SANTTU AHLMAN

INTIAN GOA

20.–27.1.2011


INTIA

INTIAN GOA 20.–27.1.2011 SANTTU AHLMAN Gambian lintureissun (Lintuja maailmalla VI) päätteeksi Salon Raimo kysyi minulta: ”Minnekäs seuraava matka?” Samalla Ani ehdotti Intiaa, sillä Rami, Honkosen Airi ja Tammisen Lauri olivat käyneet neljä vuotta aiemmin Goassa. Ajatus jäi muhimaan. Kysyin Karstulassa heinäkuussa 2010 sääksirengastusten yhteydessä Ramilta: ”Joko on Goan matka varattu?” Rami totesi vain: ”Ootkos sää tosissas”, johon minä vastasin: ”Ei näiden asioiden kanssa pelleillä”. Laten porukka hoitikin sitten matkaselvittelyt ja poppoo oli pian kasassa. Poltteet olivat itselläni sinänsä kovat, kun muutama vuosi aiemmin olin Anin kanssa ollut Bharatpurissa huomattavasti pohjoisemmassa. Tosin tulin silloin pahasti sairaaksi ja reissu sai ikävän käänteen (Lintuja maailmalla I). PILOTTIIN KE 19.1. Lähdin Anin kanssa Porista kohti tuttua Hotelli Pilottia noin puoli kuuden hujakoilla, ja puoli yhdeksän maissa olimme oikeassa osoitteessa. Piha oli täynnä autoja, minkä seurauksena touhu meni ralliksi. Kävimme nimittäin hetken kuluttua kysymässä infotiskiltä, että minne saamme parkkeerata autot. Raimon porukka oli juuri tullut pihaan ja Mäkiset tulopäällä Rantalan Kain kanssa. Pilotin varaparkkipaikka oli kuulemma niin ikään täynnä, joten voisimme viedä pirssimme Lentoparkkiin. Mäkisen Timo ja Matias sekä Ani ja Airi jäivät hotellille laukkujen kera ja me muut lähdimme viemään autoja parkkiin. Lauri hyppäsi Ramin viereen navigaattorin kanssa kartanlukijaksi. Pienen erikoiskokeen päätteeksi olimme keskellä metsää ja navigaattori näytti, että olemme oikeassa osoitteessa. Do dii – technic amazing… Osasimme kuitenkin pian perille ihan manuaalisin konstein. Jätimme autot parkkiin ja hyppäsimme bussiin, joka vei meidät lentokentälle. Sieltä pomppasimme puolestaan Pilotin bussiin ja puoli kymmenen hujakoilla olimme jälleen hotellilla.

KAI RANTALA

Klassista odottelua lentokentällä.


KOHTI INTIAA TO 20.1. Hotelli Pilotin aamiaisen jälkeen rykäisimme kimpsumme ja kampsumme pikkubussiin ja lähdimme puoli seitsemältä lentokentälle. Muodollisuudet menivät varsin jouhevasti ja näemmä tekniikka oli Helsingissäkin kehittynyt, kun sirupassilliset saattoivat itse tunkea passinsa tarkistusmasiinaan ja automaatti nassautti heistä valokuvat. Kone lähti jälleen kerran noin tunnin myöhässä, kun lentsikasta piti poistaa jäät ja lumet. Jotenkin surkuhupaisaa, että edes Suomen talvessa näitä tilanteita ei osata ennakoida. Lento kesti alkuodottelun tuloksena noin yhdeksän tuntia, mutta samalla ennätimme opiskella lintuja kirjasta ja tehdä virallisen matkapinna-arvauslistalomakkeen. Virittelimme myös kilpailun: mikä olisi ensimmäinen Intiassa määritetty lintulaji? Goan sotilaskentällä olimme hetkessä ulkona laukkuinemme, vaikka kuulemma vielä viisi vuotta sitten prosessi oli todella pitkä. Perillä Resorte Marinha Douradassa olimme noin yhdeltätoista illalla. Muut kävivät vielä tempaisemassa hiukopalaa, mutta minä ja Ani aloimme heti koisia. ELISRYTKE ALKAA PE 21.1. Tyypilliseen tapaan varsin kituliaiden yöunien päätteeksi puhelin pirisi puoli seitsemältä. Pimeys alkoi jo vaihtua hiljalleen hämäräksi ja oli karua todeta, että ulkoa kuulunut mökä osoittautui intianvaristen ääntelyksi. Se sinetöi Timolle ja Latelle eilispäivänä julistetun veikkauskisan voiton, kun arvuuteltiin ensimmäistä Intiassa määritettyä tirppaa. Könysin seitsemän hujakoilla hotellin pihaan Anin kanssa ja valoa oli jo niin reippaasti, että määrittäminen alkoi sujua. Muu porukka oli jo kärppänä paikalla optiikan kera. Aamiaismesta oli kuulemma edelleen suljettu, vaikka tiuku repi kymmentä yli seitsemän. Odottaessa listallemme ennättivät jo muun muassa jaavanmerimetso, kauluskaija, kesykyyhky, kuningaskalastaja ja monta muuta lajia. Aamuhetki oli odotetusti hieno kokemus, kun lintuja vilisti siellä täällä ja outoja ääniä kuului lähes joka puolelta. Aamiaiselle emme ihan heti kerinneetkään, sillä joku porukastamme plokkasi koko ajan uusia lajeja. Meikäläisen elissaldo lähti ruksuttamaan etiäpäin, kun näimme pari viidakkomainaa. Kaitsu otti erittäin jämäkät ja määrätietoiset askeleet

RAIMO SALO

Matias ja Lauri vastaanottamassa Goan aamuaurinkoa.


SANTTU AHLMAN RAIMO SALO

Punasilmäinen tuhkadrongo oli peruslaji.

kohti mainoja, mikä lisäsi meidän aamuhortoilulenkkiä. Etäällä vilisti esimerkiksi pääskyjä ja kiitäjiä, mutta ilman spudeja määrittäminen jäi pahasti vaiheeseen. Syömään pääsimme reippaasti suunniteltua myöhemmin, mutta väliäkö hällä, kun lintuja suorastaan puski okulaareihimme. Okulaareista puheen ollen, ensimmäiset lintuhetket eivät sujuneet aivan odotusten mukaan, koska Ramin melko uusista Olympuksen kiikareista oli irronnut linssi, eikä niillä tehnyt enää mitään. Aamiainen oli mannermainen buffet, jossa oli tarjolla puuroa, munakokkelia, keitettyjä kananmunia, leipää, ananasmehua ja jotain paikallista litistetyiltä riiseiltä näyttävää tavaraa. Aamiainen tarjoiltiin ikään kuin ulkoilmahallissa, jossa oli metalliverkosta tehdyt seinät. Niinpä syömisen ohessa nassauttelimme muutamat lajit listalle. Eräänä esimerkkinä mainittakoon kotoinen viitakerttunen, joka tuli auliisti hollille. Aamiaisen jälkeen haimme kaukoputket, kameravarustukset ja muut tilpehöörit ja suuntasimme pidemmälle hotellialueelle. Late, Matias, Timo ja Kaitsu tosin hakivat tamineensa ”kahden kilometrin” päästä, eli heidän huoneensa oli aivan toisella puolella laajaa hotellialuetta suhteessa minun ja Anin sekä Ramin ja Airin huoneisiin – eli niin sanottuun VIPosastoon. Aamusessio sujui mainiosti lintujen kannalta, sillä minulle kertyi peräti kuusi elistä jo ennen kuin edes aloitimme varsinaista retkeilyä. Pojojen joukkoon lukeutuivat myös uima-altaan laiteilta löytyneet kaksi valkoperämanikkia ja punaposkibulbulia. Pääsimme liikenteeseen joskus reilusti kahdeksan jälkeen, kunhan olimme ensin sujauttaneet lompuukimme ja passimme tallelokeroihin. Hotellialueelta lähdimme kohti Bagan peltoja, mutta laajalta pihalta ei päässytkään pulpahtamaan aitauksen ulkopuolelle mistä tahansa, joten kurvailimme osin samaa reittiä takaisin. Taivaalla kieppui satoja ja satoja kiitäjiä, joista valtaosa osoittautui pikkukiitäjiksi. Matias onnistui plokkaamaan yhden Paikallista väriä ja bensiinipullojen myyntipiste eli tankkausasema.


Paahdettu sipuliannos ja vihreä liemi. LAURI TAMMINEN

Välipalasession tuoksinaa helteeltä suojassa.

RAIMO SALO

intiansalangaanin niiden seasta. Joukossa olisi varmasti ollut muitakin kiitäjiä, mutta valtavan yksilömäärän seulominen olisi kestänyt tuntitolkulla. Pihapiirin antia olivat myös pari safiirimehiläissyöjää. Auringon noustessa myös bramiini- ja haarahaukkojen yksilömäärät kasvoivat, mutta ensin mainittuja oli selvästi enemmän. Muut pedot näyttivät olevan kortilla. Sujahdimme eräästä nurkasta aitauksen ulkopuolelle ja huomasimme olevamme erään kosteikon laidalla. Kyyryhaikara ja kolme intianriisihaikaraa, smyrnankalastaja, pari rantasipiä ja kenttähyyppä olivat paikan antia. Pihamedestäjiä kuului välillä, tosin kaikkia medestäjiä emme saaneet lajilleen. Jo muutaman tunnin retkeilyn tuloksena oli varsin selvää, mitkä lajit olivat yleisimpiä lähialueilla: intianvarikset sekä haara- ja bramiinihaukat. Niitä seilasi joka puolella kymmenittäin. Talsimme kohti Bagan peltoja, tai ainakin yritimme talsia – välissämme oli joki, joka virtasi vastakarvaan ilmeisesti nousuveden vuoksi. Ylityspaikkaa ei ollut hollilla, tosin jo kymmenen aikaan lintuelo passivoitui selvästi aamutunteihin verrattuna. Pellot vaikuttivat kovin hiljaisille, joskin Kaitsun löytämä ensimmäinen aasianturturikyyhky ja Laurin skarppaama punakottarainen olivat mukavia ensituttavuuksia. Olin tietysti unohtanut lintupaikkaoppaan hotellille, joten tarkat nuotit olivat hieman kiven alla. Jatkoimme kapeaa asfalttitietä edelleen kohti merta. Tiellä viiletti tuulispäinä kymmenittäin skoottereita edes takaisin, eikä jokseenkin kaoottisesta liikenteestä huolimatta edes länsimaisilla turisteilla ollut kypäriä. Käppäily oli välillä hieman hankalaa, kun ohikiitäviä autoja ja mopedeja piti väistellä ahtaissa paikoissa. Riittävästi lämmennyt sää ohjasi meidät erään jokea ylittävän sillan pielessä olevaan ravintolaan, josta tilasimme hieman purtavaa ja juotavaa. Varjossa oli leppoisaa paistatella päivää ja rentoutua. Samalla katsastimme lähellä soidintanutta bramiinihaukkaparia ja kymmeniä haarahaukkoja. Timo testasi meikäläisen kamerakalustoa ja ampui toistasataa kuvaa kertalaakilla, kun ei osannut kuvitella, mitkä sota-asetukset Canonissa oli. Joella oli muuten varsin hiljaista, mutta päivän kolmas mustavästäräkki tuli läheiseen pylvääseen ääntelemään. Ani totesi jo aamulla ensimmäisen havainnon jälkeen toivoneensa, että en mokomia näe. Syy oli yksinkertainen – kyseessä oli ainoa lintulaji, jota minä en ollut koskaan nähnyt ja Ani oli.


LAURI TAMMINEN

Virkistäytymissession jälkimainingeissa palasimme läheisen sillan yli. Paahtavan auringonpaisteen ja selvästi hiljenneen lintuelämän vuoksi hakeuduimme kohti Bagan kukkulaa metsälajien toivossa. Poikkesimme kuitenkin ensin pällistelemään elefanttia, joka veti etenkin Kaitsua puoleensa kuin magneetti. Kuvaus-, silittely-, vesimeloninsyöttö- ja muiden toimien jälkeen norsuriennot olivat ohi ja kaikki pykälää onnellisempia. Palasimme hetken matkaa rannan suuntaan ja yritimme etsiä metsäpolkuja. Melko pitkän hortoilun tuloksena emme kuitenkaan sopivia metsätaipaleita löytäneet. Lohdutuksena koppasimme ensimmäisen variskäen listaamme. Hetken neuvottelujen päätteeksi jatkoimme vielä merenrannalle, joka oli kuitenkin kansoitettu aurinkotuolien ja löhöilijöiden toimesta. Ani sompaili saman tien talsimaan meriveteen, mutta paikka oli pian nähty. Otimme taksin, jota luotsasi Mr. Green Man. Kaitsu oli heti hyvää pataa hieman markkinahenkisen oppaan kanssa. Toinen puolisko porukastamme seurasi kakkostaksilla. Kaitsu fiilistelemässä elefantin kanssa. Ani ja kolmen kuukauden ikäinen pyton.

The Cobra. SANTTU AHLMAN


Hotellilla pidimme pienen levähdyspaussin ja pulahdimme altaaseen. Kirjoittelin koneelle tavaraa ja eräs suomalaisnainen tuli juttusille. Hotellilla oli kuulemma kunkkukalastaja, jolle voi heittää rantaan aamulla leivänmurusia. Kalastaja nakkaa ne syötiksi veteen ja odottelee pikkukaloja. Mainio kikka! Kesken kirjoittelua Late soitti Airille, joka oli myös altaalla Anin ja Ramin kanssa. Olivat kuulemma punoneet juonia ja Mr. Vietkong (Kaitsu) voisi soittaa ja kysyä Green Manilta kyytiä Arpora woodsiin. Eipä siinä mitään – tamineet kasaan ja menoksi. Green ja kakkostaksi veivät meidät hollipaikalle ja jatkoimme siitä sitten puolentoista tunnin ajan omin nokkinemme. Alku näytti kuuman kelin takia aika nihkeältä, mutta pian siivekkäiden elo piristyi selvästi. Parhaita yllätyksiä olivat kaksi tuhkadrongoa ja harmaavatsamonarkkia, kolme pikkuminivettiä ja kaksi valkomerikotkaa. Elislaskuri raksutti kovaa tahtia ja nähtävää oli lopulta reippaasti. Aikamme vain hieman loppui kesken, mutta Gambian Brufut woodsia muistuttava paikka oli selvästi mahtimesta. Paluukävelyn aikana Ani ja Timo jäivät vielä hetkeksi etsimään intianmalkohaa, mutta me muut jatkoimme taksille, kun olimme jo myöhässä ja Green tyyttäili merkiksi. He löysivät kymmenen riisikutojaa ja me sillä välin pullean valkokulmasepän. Jepulis jee! Sitten stoppasimme pikaisesti hotellilla ja hain iltahuutolistan. Seuraava kohde oli Beira Mar -hotellin terassi, josta oli upeat näkymät lähikosteikolle. Tiuku repi jo puoli kuutta ja seuraavan tunnin aikana löysimme vielä ison nipun uusia matkalajeja, kuten harmaaja ruskohaikaran, ruskosuohaukan, sääksen, taivaanvuohen ja punajalkaviklon. Itselleni uusi tuttavuus oli suomumanikki ja mukava havis oli myös luumupääkaijojen näkeminen hyvin. Edellisellä Intian reissulla en päässyt kunnolla makustelemaan kaukana näkyneitä kaijoja. Green tuli hakemaan meidät puoli seitsemältä ja illan jo kovasti hämärtyessä alkoivat hyttyset tehdä tuloaan. Niiden runsaus oli jonkinasteinen yllätys. Jäimme vielä erääseen muutama kuukausi sitten rakennettuun ravintolaan sapuskoimaan. Huusimme iltahuuTarjolla olisi ollut tirppojen lisäksi huulitäyttöjä, botoxia ja kosmeettisia leikkauksia. RAIMO SALO

SANTTU AHLMAN

Näyttävä bramiinihaukka oli haarahaukan ohella Goan runsain petolaji.


LAURI TAMMINEN LAURI TAMMINEN

LAURI TAMMINEN

Matkan ainoat valkovatsadrongot löysimme Arpora Woodsista.

ANI LAINE

Arporassa pesii valkomerikotkia, jotka kiertelivät laajalla alueella.

Harmaavatsamonarkki tuli ärhentelemään, kun eksyimme sen reviirille.

dot, söimme tuliset Chicken Tikka Masalat ja suunnittelimme seuraavan päivän ohjelmaa. Hotellilla Ani ihmetteli, miksi kävelin kuin pökäle housuissa. Päivän aikana meikäläisen nahka oli hinkkautunut rikki reidestä. Ani nauroi, että vain Santulla voi bokserit mennä rullalle... Maate pääsimme kymmeneltä.

Näkymä Beira Mar -hotellin terassilta.


LAURI TAMMINEN

Harakkatasku tyypilliseen tapaan pyrstö sojottamassa ylävinkkeliin.

BAGA HILL, MORJIM BEACH JA MAYEM LAKE LA 22.1.

Nuorten luumupääkaijojen pää on harmaa.

LAURI TAMMINEN

Heräsimme kuudelta todella sikeiden yöunien päätteeksi. Uupumustaso oli silti aika rankka ja Anilla nousi jo kunnon kapinahenkeä: ”Voikohan tätä kellekään edes ääneen sanoa, mutta tämä on kyllä ihan sairasta”. Puoli seitsemältä köörimme oli kasassa hotellin pihassa, tosin Airi oli vielä kertaalleen kääntänyt kylkeään ja jäänyt kuittaamaan univelkaa. Olivat kuulemma Ramin kanssa simahtaneet illalla jo ennen kuin ehtivät edes sammuttaa valoja. Samansuuntaista meininkiä taisi olla myös muulla porukalla. Hotellin pihan yli lensi aamuhämärässä muutamia yöhaikaroita ja äänimaailma piristyi hiljalleen. Oli yllättävää huomata, että haarahaukat lähtevät liikenteeseen todella varhain, vaikka oli vielä lähes täysin pimeää. Hämärässä kuuntelimme myös nokitaskun laulua. Kävelimme Baga Hillin kukkulalle johtavalle tielle, joka oli varsin lähellä. Mr. Green näytti edellispäivänä liittymän ja opasvihkosen avulla löysimme tien helposti. Alkutaipaleella meitä tervehti mahtava banianpuu, joka oli kerrassaan majesteetillinen kymmenine ilmajuurineen. Siellä olisi kelvannut vaikkapa pölleröisen torkkua, mutta tällä kertaa puun lehvästö kätki vain kolme variskäkeä. Muita tunnistettuja puita olivat muun muassa palmyra-, kookos- ja jokin taatelipalmu. Ylempänä rinteillä oli myös mangopuita. Emme ehtineet kovin pitkälle, kun stoppasimme pieneen tienristeykseen. Aluksi paikalla oli kaksi aasianturturikyyhkyä ja pian lajipommitus alkoi toden teolla. Meikäläisen elislaskuri aloitti pyörimisen huppukuhankeittäjän merkeissä. Punaposkibulbuleita äyskysi siellä täällä ja pikkulintuja vilahteli pensaikoiden ja lehvästöjen sopukoissa. Etenemisemme pysähtyi käytännössä kokonaan, kun päivystimme samalla paikalla hankalasti kontrolloitavia lintuja. Lajilistaamme takertui muun muassa pari joraa, kolme isotiaistimalia, valkoposkibulbuli, paratiisimonarkki sekä Timon ja Kaitsun näkemä


KAI RANTALA AIRI HONKONEN

Tauko Bagan kukkuloilla.

intianharjatiainen. Yllämme kieppui välillä komea valkomerikotka, mutta suurikokoinen falco meiltä jäi harmillisesti määrittämättä. Mainittakoon vielä harmaavatsamonarkki, idänuunilintu ja viitakerttuset. Mahtavaa – kuin olisi aarrearkusta tonkinut tavaraa! Ani oli jatkanut jo aiemmin ylemmäs kukkulaa kohti ja yksi britti oli näyttänyt hänelle kuvan piikkisiasta (ilmeisesti keski-idänpiikikäs). Otuksen nassusta oli kuulemma puuttunut osa ja se oli ilmeisesti sokea, koska oli juuri talsinut aivan hänen jalkojensa vierestä. Käpytimme hiljalleen ylemmäs pysähdellen vähän väliä, kun lintuja vilahti ohitsemme. Mitä ylemmäksi kapusimme, sitä hiljaisemmaksi lintuelo muuttui. Kilkkusepät, punaposkibulbulit ja yksinäinen paksunokkavaris olivat äänekkäimpiä lajeja. Huipulta oli komeat näkymät kukkulan toiselle puolelle. Lajistoa edustivat muun muassa pikkumehiläissyöjät, savupriinia ja intiankukastaja. Sain kahdeksannen eliksen aasianpalmukiitäjästä ja samalla kokonaissaldo nousi 900:aan. Talsimme hetken matkaa etelään, mutta lähdimme sitten paluumatkalle. Teimme pienen koukun toista polkua pitkin ja Late plokkasi kaksi rastasviidakkotimalia. Loppumatka olikin hiljaisempaa, mutta aamun lenkki oli kaikin puolin onnistunut. Hotellilla olimme joskus puoli kymmenen aikaan ja menimme oitis aamiaiselle, joka toimitti tosin jo lounaan virkaa. Samalla suunnittelimme iltapäivän ohjelmaa ja Kaitsu soitti Mr. Greenille varauksen klo 13 alkaen. Luvassa oli siis 2,5 tunnin siesta. Minä koisin puolitoista tuntia, naputtelin matkapäiväkirjaa ja muutkin taisivat enimmäkseen huilata. Ani ja Airi kävivät tutkimassa lähitienoita. Yhdeltä lähdimme Mr. Greenin kyydillä kohti Morjim Beachia – tosin itse jermu oli kuulemma vatsataudissa ja sijaisena oli toinen jeppe. Alkumatkalla kuski plokkasi retken ensimmäisen intiansininärhen. Airi ja Ani kiertelivät keskipäivän siestan aikana paikallissa kaupoissa.


KAI RANTALA

Bensa-aseman elämää. Kyseiseltä paikalta katselimme nokileijuja.

LAURI TAMMINEN

Rannalle pääsimme jonkinmoisen köröttelyajan päätteeksi. Toinen kuski lähti etsimään ilmeisesti kalahuuhkajaa tai kehrääjiä, mutta me suuntasimme merenrannalle. Jo alkuvaiheessa kasvillisuuden seassa vilahti isokokoinen kirvinen, jonka määritimme pitkällisen soutamisen ja huopaamisen sekä kirjan tuntomerkkien avulla isokirviseksi. Sitten näimme kaksi muutakin kirvistä, jotka olivat identtisiä, mutta lentoääni olikin sitten suoraan riisikirviseltä. Eli se niistä isokirvisistä sitten – riiseillä mennään. Vaikeita olivat. Pikkumehiläissyöjiä kieppui siellä täällä saalistelemassa pitkin rantaa, ja pian ohitsemme lensi pari räyskää ja hietatiiraa. Huomasimme, että lokkeja ja tiiroja lappoi tasaiseen tahtiin ulompana kohti etelää. Valo oli määrityksen kannalta huono, mutta kun pääsimme mustajalkatyllien joukkoon rannalle, tarjoutui sieltä selvästi paremmat määritysolosuhteet. Pian listallamme koreili mustapää-, tiibetin-, kaitanokka-, aroharmaa- ja selkälokki. Selvästi runsaimpia olivat tiibetinlokit, tosin valtaosa liikehtivistä linnuista jäi määrittämättä. Hietatiiroja lensi vähän väliä yhden tai muutaman linnun voimin, mutta muut tiirat jäivät kovin vähiin.

PIKKUKUVAT: SANTTU AHLMAN


Morjim Beachin pikkumehiläissyöjiä.

SANTTU AHLMAN

SANTTU AHLMAN

Mustajalkatyllien joukossa oli kymmenen ylänkö- tai aavikkotylliä, joiden määritys oli todella, todella ja vielä kerran todella vaikeaa. Lopulta Timo ja Rami ajoivat ne lentoon, niin näimme siipijuovat ja laji sinetöityi aavikkosellaiseksi. Kävelimme vielä etelään kohti niemeä, josta näimme kaukana useamman sadan lokin parven, mutta etäisyyttä oli hieman liikaa. Kaitsun kanssa ihmettelimme kahden pikkutöyhtötiiran ohilentoa, mutta juuri muuta ei ranta enää tarjonnut. Saldona oli kuitenkin 11 uutta matkapinnaa. Pari lokkia ja tiiraa olisi voinut vielä löytyä, mutta ei tällä kertaa. Seuraava etappi oli Mayem Lake, jonne oli melko pitkä köröttely. Liikenne oli hallittua kaaosta parhaimmillaan ja rannikon lisäksi oli mukava nähdä muitakin alueita. Matkalla pysähdyimme bensa-asemalle ja samalla Kai kaivoi kaukaa sähkölangalta yhdeksän nokileijua. Löytö oli mukava, koska olin jo Suomessa asettanut sen eriskummallisen habituksen vuoksi tavoitelajien joukkoon. Mayemin pelipaikalla oli komea hotellialue, jonka pihasta lähti pieni polku kiertämään avointa järveä. Vastarannalla oli pitkiä puita, joista Ani löysi kaksi mahtavaa lippasarvinokkaa – kyllä oli Loimaan plikalla hymy herkässä. Hollille tuli hetken kuluttua pari nokkaa lisää. Muuten metsäalue vaikutti kovin hiljaiselle, eikä järvellä ollut kovin kummoista nähtävää.

Mustajalkatylli.


LAURI TAMMINEN

Intianvarikset läähättivät nokat avoimina auringon paahteessa.

Anin löytämät lippasarvinokat olivat monen mielestä Goan reissun komeimpia lintuja.

SANTTU AHLMAN

Olimme jo ryynänneet aika pitkälle metsän sopukoihin, kun saimme lajilistaan kultaotsalehvin – lajin, jonka Kaitsu näki jo Baga hillillä. Muita mukavia olivat paratiisimonarkki, kaksi sinimonarkkia ja pari huppuviidakkoharakkaa sekä intianharjatiainen. Kasvirintamalla löysimme ensimmäiset banaanit ja polkua reunustivat hienot kosketukseen reagoivat mimosakasvustot. Paluukävelyn aikana löysin harmaapääkyyhkyn ja pian vastarannan puiden latvoissa komeili kymmenkunta oranssiviherkyyhkyä. Ani löysi vielä lähtöpaikan rannasta sinipriinian. Oli aika palata hotellille. Tulimme toista reittiä, joka kesti tällä kertaa vain 30 minuuttia. Puoli kahdeksalta menimme hotellin raflaan syömään hyvät setit sekä jälkkäriksi pipitaa tai jotain vastaavaa goalaista erikoisuutta. Syöminkien jälkeen puoli kymmeneltä menin Anin kanssa kuuntelemaan mahdollista kehrääjää, jonka B-siipi (eli ei VIP-klubilaiset) oli kuullut lähellä. Kyseessä oli ilmeisesti kuitenkin jokin mystinen sirkka tai kaskas, jota metsästimme sieltä täältä. Lopuksi kuusi tyyppiä seisoi nurmikolla ja jokainen osoitti toistensa jalkoihin täysin eri suuntiin. Edes taskulampun avulla emme ääntelijää löytäneet. Skitsoa touhua. Ohessa näimme myös jättimäisen hedelmälepakon hahmon. Maate pääsimme vähän kymmenen jälkeen.


SANTTU AHLMAN

Oranssirastas oli mieluisa löytö ja tavoitelaji.

BACKWOODSIIN SU 23.1. Kännykkä pirisi kurjaan aikaan jo kello 4.50 ja olotila oli sen mukainen; kohtalaisen nuutunut ja väsynyt. Muissakin leireissä oli samanlaisia fiiliksiä, mutta vartin yli viisi olimme hotellin pihalla ja pian Mr. Loven Pereira kurvasi pikkubussilla tantereelle. Esittäydyimme, pakkasimme kimpsumme kyytiin ja puolentoista tunnin siirtymä sisämaahan alkoi. Jo ensimmäisten minuuttien aikana kävi selväksi, että Loven on todellinen rattimies. Nynnyt ajavat päivällä ja formulakuskit yöllä, ja vieläpä niin paljon kuin masiinasta lähtee potkua. Pimeään aikaan oli vielä varsin hiljaista, joten ohiteltavia oli liikenteessä vähän. Hieman ennen seitsemää kurvasimme Backwoodsin leirin lähelle. Maisemat vaihtuivat moneen kertaan ja suihkimme myös tiheän viidakon läpi. Leirin lähellä oli metsiä ja puoliavoimia mestoja. T-paita oli selvästi liian vähän, sillä ilma ja etenkin tuuli oli aika hileistä. Talsimme hiljalleen tietä pitkin kohti leiriä ja heti alusta asti alkoi sadella uusia lajeja, kuten keralan- ja intianriippukaijoja, peräsin- ja viiridrongo ja sitä rataa. Joukkoomme lyöttäytyi myös kaksi brittiä ja sakemannia, jotka olivat olleet kuulemma leirissä jo kuusi päivää. Loven todella Srilankanpöllökehrääjä. LAURI TAMMINEN

LAURI TAMMINEN

Bengalinpitta.


ANI LAINE

Backwoodsin kukkaloistoa.

osasi asiansa – lajit taittuivat äänestä järjestään, toisin kuin meille, jotka tarvitsimme edelleen äänitteitä avuksemme. Toisaalta, kummakos tuo, kun takana oli vasta kaksi retkipäivää. Metsäosuudella uusia tuttavuuksia sateli nopeaan tahtiin ja pieneltä viidakkopolulta Loven plokkasi maagisen bengalinpitan – mahtialku! Ja tovia ennen olimme ihmetelleet kahta pikkuriikkistä täplävatsatikkasta. Takanamme oli vasta jokunen sata metriä kävelyä ja seitsemän elistä oli jo plakkarissa. Etenemisemme oli kovin hidasta, koska lintuja oli siellä täällä, mutta niiden löytäminen sankan kasvillisuuden joukosta oli todella kinkkistä. Sini-irena. SANTTU AHLMAN

SANTTU AHLMAN

Töyhtöhuppubulbuli.


SANTTU AHLMAN

Isometsäkäpinkäinen.

Pääsimme leiriin parin tunnin talsimisen jälkeen ja Loven ryhtyi jakamaan meille huoneita. Matias ja Late sekä Kaitsu ja Timo pääsivät alkeellisiin mutta tunnelmallisiin telttoihin ja me muut (eli VIP-kerho) puolestaan taloon, jossa oli isot huoneet ja komeat vessat. Bsiipeä sorrettiin siis jälleen. Molempien telttojen vieressä oli oma taivaskattoinen suihku ja vessanpönttö, jossa kuulemma majaili sammakko, joka hyppäsi aina turvaan reunalle, kun pytylläkävijä veti vessan. Kaitsun ja Timon teltassa oli lisäksi muurahaisongelmia ja Kai ryhtyi tuholaistorjujaksi Raidin avulla. Ani ja Airi olisivat tosin siltikin halunneet päästä telttaan yöksi… Aamuteen ja keksien jatkoksi tarjoiltiin perunasettiä ja lettua – siis mannermaista aamiaista, joka kävi lounaasta. Pian aamupalan jälkeen lähdimme talsimaan samaa tietä, jota saavuimme leiriin. Sitä ennen ihastelimme kahta srilankanpöllökehrääjää ja pihassa tepsutteli eräs kovimmista tavoitelajeista – oranssirastas. Tien varrelta näimme muun muassa isotiaistimaleita, sini-irenan, töyhtöhuppubulbuleita ja muitakin uutuuksia. Etenkin irena oli mahtavan näköinen otus. Pian tikkasaldomme sai lisäystä, kun punaselkätikkapariskunta elämöi reviirillään. Tahti jatkui edelleen kiivaana. Avoimella paikalla päivystimme petojen toivossa, ja saimmekin listaan muutaman idänmehiläishaukan, arovarpushaukan sekä rosvo- ja harjakotkan. Pääskytilastommekin sai täydennystä, kun muutamien ruostepääskyjen joukossa oli yhteensä vajaa kymmenen intianpääskyä. Korkeuksissa leijaili myös kolme nokileijua. Palasimme viidakon kautta ja näimme muun muassa mustaotsanakkelin ja pronssidrongon. Suutareiksi jäivät metsävästäräkki, puistosinisieppo ja karakoruminuunilintu. Kiersimme vielä pitkähkön lenkin, mutta saimme vain heikon näköhavainnon herttatöyhtöpoimijasta, joka aiemmin soidinsi lähellä. Leiriin tulimme syömään yhden hujakoilla ja sen jälkeen kävimme porukalla etsimässä joen uimispaikkaa. Innostuimme sen verran, että kaikki ottivat alusvaatteilleen ja menimme virtaavaan ja kirkkaaseen veteen pulikoimaan – supreme! Meille jäi vielä luppoaikaa kolme varttia ennen teetä ja pikkuleipiä. Naputtelin väliaikatietoja ja elislaskuri huiteli jo noin 20:ssä. Kahvihetken jälkeen suuntasimme metsään ja


SANTTU AHLMAN

Loven ja osa porukastamme viidakon siimeksessä.

minä jätin spuden + kameran tyystin veke. Oli kumman helpottava olo, kun ei tarvinnut raijata taakkaa joka puskassa. Melko pian Loven löysi naarasmalabarintrogonin ja samaiselta paikalta yhytimme myös kaksi karakoruminuunilintua. Hortoilimme aikamme ja näimme muun muassa sinimonarkkeja ja viiridrongon. Loven kävi hakemassa framille myös koirastrogonin. Tulimme hieman avoimemmalle osuudelle ja latvuksista löysimme kuuden poppoon isometsäkäpinkäisiä. Samalla puuhun pärähti tulitöyhtökoiras, jota jallitimme melko pitkään. Etenimme pidemmälle, koska käpinkäiset jäivät osalta porukasta näkemättä. Tikkasaldo sai hetkessä lisäystä, kun atrapointi tuotti intiantöyhtötikkaparin ja muuten vain löysimme ruskolakkitikan. Eikä siinä vielä kaikki – tovin ihmettelyn ja lyhyen kävelyn jälkeen katselimme tulitöyhdön näköisiä tikkoja ja Loven vetäisi ässän hihasta ja sanoi tikan muistuttavan isotulitöyhtöä – what the heck? Kovan luokan tikka, jota ei pitäisi Goassa olla lainkaan. Noin puolen tunnin kyttäyksen jälkeen laji oli varma ja paikalla molemman sukupuolen edustajat. Laji esiintyy tyypillisesti aivan Pohjois-Intiassa. Ja kruunuksi saimme vielä intianvarpuspöllön toiselta paikalta – yeah, nyt oli pöllötilikin jo auki!

LAURI TAMMINEN

Rastasviidakkotimali on tiheiden metsien peruslaji.


KAI RANTALA

Timo huilailemassa B-siiven viidakkoteltassa.

LAURI TAMMINEN

Palasimme nopsaan leiriin, otimme taskulamput messiin ja hyppäsimme autoon. Ajoimme pienen matkan hämärän lähestyessä. Saavuimme temppelille ja sillalta yritimme etsiä sinikorvakalastajaa, mutta sitä emme löytäneet. Sen sijaan joen kivillä päivysti kaksi intianharmaasieppoa. Paikalle tuli myös brittiryhmä, ja oli huikeaa nähdä toisen paikallisoppaan, Leion, ilme kun Loven latasi tiedot Himalayan Flamebackeista. Loven oli kahdeksan vuotta sitten nähnyt lajin alueella ja jokin aika sitten mahdollisesti juuri samalla paikalla, jossa me sen nyt näimme, mutta se jäi silloin varmistamatta. Bueno! Ennen kuin lähdimme eteenpäin, Ani osti miesmyyjältä kassillisen suitsukkeita ja keksejä – viisi euroa… Hämärän iskiessä seuraava etappi oli jalkkiskenttä, josta yritimme kehrääjää. Maalit oli kuulemma poistettu krikettipelin takia, joten kehrääjät olivat kadoksissa, kun ne tavallisesti tulivat maalitolppien päälle päivystämään. Atrapointi ei auttanut, tosin Loven kuuli jostain kaukaa intianpyrstökehrääjän, jota me emme kuitenkaan kuulleet kunnolla. Sen sijaan äänimaisema tarjosi harmaaviidakkokanan, huiluharakkarastaan ja puistosinisiepon rätinän. Myös pari pittaa oli äänessä, samoin jossain etäällä melusi metrin mittainen intianjättiorava. Paluumatkalla – joka oli lyhyt siirtymä – näimme hyvin petolintuaukealla langalla kököttäneen haukkapöllön. Jebajee – taas viisi elistä plakkariin. Majapaikassa oli 40 minuutin suihkutauko ja sitten syömään. Tosin emme ehtineet syödä, kun brittiryhmä sai yllensä pöllöhälyn. Hetken atrapoinnin, kyttäyksen ja taskulamputtelun tuloksena päällämme komeili idänkyläpöllönen – ou jee! Sapuska oli nasevaa peruskauraa – alkukeitto, currykanaa ja niin edelleen. Jälkkäriksi oli makeaa hernekeittoa (eli valkoisista pavuista tehtyä vanukasta), joka ei ihan kaikille kolahtanut. Late kuvaili jälkiruokaa ja Backwoodsin oppaista Leio nauroi sessiolle. Lauri kertoi hänelle, Laten ja että Suomessa me syömme samaa lounaaksi. Matiaksen Väsymystaso taisi olla 16-tuntisen päivän vessanpönttösammakko. päätteeksi aika reipas, sillä naurunremakka oli melkoista… Maate pääsimme kymmeneltä.


VIIDAKKOTAIVAL MA 24.1.

SANTTU AHLMAN

Näimme 30 tarhavarpusen parven aamutuimaan.

AIRI HONKONEN

Herätys oli klo 6.00 ja aamiainen jo vartin yli. Yö meni leppoisasti, tosin muutaman heräyksen aikana oli melko vilpoista. Ani ponkaisi ylös jo 5.35 tyypilliseen tapaan. Väsymysaste oli aamuhetkien aikana killeri, mutta mainioiden omelettien ja paahtiksen jälkeen uupumustaso laski selvästi. Lähdimme sapuskoinnin jälkeen retkelle jonkinmoisen ajomatkan päähän melko lähelle paikallista koulua. Eilisen elispaukkeen jäljiltä en enää oikein edes uskaltanut toivoa lisää, mutta ensimmäisenä meidät vastaanotti lentoliskoa etäisesti muistuttava ja ääntelevä sulttaanikalastaja, joka kylpi aamuauringossa. Hollilla oli myös toinen mokoma. Taustalta kuulimme suurikokoisten Lovenin biili, jossa oli upea tiikerikuosi sisällä. hanumaanien apinamökää. Kävelimme läheisen joen varrelle hissukseen kalahuuhkajan toivossa, mutta se tuotti vesiperän. Sen sijaan kaukaa kuuluneen intianjokirastaan – alias euroviisutunnarin epävireessä laulaneen – kailottajan saimme lähemmäksi näköyhteyden päähän ämyrin avulla. Joen yllä lensi muutamia tuttuja lajeja, joiden määritys oli jo varsin simppeliä intensiivisen tahimisen tuloksena. Seuraavaksi talsimme erään pienen polun varrelle, missä osa puiden latvoista oli auringossa ja niissä kuhisi elämää. Malabarinmedestäjiä, karakoruminuunilintu, kultaotsalehvi ja sokerina pohjalla tarhalukkinen. Myös kultakurkkubulbuli oli hienosti esillä. Sen sijaan harmaaniskabulbuleista kuulimme vain ääntelyä. Samaiselta paikalta näimme myös kaksi sieppokäpinkäistä. Aika muikea alku jälleen päivälle. Autolle saavuttaessa Loven plokkasi jo kolmannen kerran metsävästäräkin, mutta se oli niin arka, että näimme sen vain hetken ajan lennossa. Varoittelua toki kuulimme hyvin. Kuusi elistä ja päivä korkattu – ei hyvää päivää mikä meno taas… Sitten suuntasimme temppelille, jonka parkkipaikalla oli kaksi huppumakakiemoa ja yksi poikanen. Paukutin Laten kanssa kunnon annoksen kuvia mokomista. Pian Loven hälytti apupojan hakemaan meidät ja ryntäsimme joen laiteille. Lopuksi hiivimme hiirenhiljaa hollille ja kivikkoisen virtauksen yllä kökötti komia sinikorvakalastaja. Ammuimme siitäkin läjän kuvia ja yritimme lähemmäksi, kunnes meikäläinen otti hyvät puljut jokeen. Kameran sain onneksi pidettyä poissa vedestä ja kivikosta, eikä performanssi edes sattunut. Airin mukaan taiteilu oli erittäin hyvää viihdettä muulle porukalle. Ania harmitti,


LAURI TAMMINEN SANTTU AHLMAN

kun ei saanut videokameralla tallennettua tapausta. Session jälkeen alkoi todellinen viidakkovaellus, kun lähdimme yläjuoksun suuntaan karavaanina melko tiuhan kasvillisuuden siimekseen. Kävelimme pitkän matkan, jonka varrelta kuulimme muun muassa tulipääsepän ja idänuunilinnun ääntä – molemmat selvästi hyvin peruskauraa seudulla. Kasvillisuuden edelleen tihetessä Loven varoitti eräästä yleisestä kasvista, jonka varret, lehdet ja ilmajuuret olivat täynnä ikäviä piikkejä. Mikäli niitä joutuisi iholle, niin ne kuulemma katkeaisivat, eikä niitä saa helposti pois. Samalla hän sanoi, että nyt alkaa täydellinen puhehiljaisuus, koska monet lajit kaikkoavat heti kummallisten äänien vuoksi. Niin ei kuitenkaan käynyt hetken kuluttua kolmivarvaskalastajan kanssa, joka lymyili pienen lähes kuivuneen kivikkovirtauksen yllä. Saimme ihailla kyseistä todella vaikeasti löydettävää lajia hienosti, mutta Kaitsu ja Santos kuvaamassa huppumakakeja. kuvaussessiot eivät oikein onnistuneet pitkän etäisyyden ja heikon valon vuoksi. Kävely oli sanalla sanoen mahtavaa, vaikka tempo oli välillä aika kova ja polku muutenkin haastava. Ensimmäistä kertaa elämässäni tuli todellinen viidakkofiilis. Ja sekös hienoa. Monipuolisen ja ennen kaikkea monikerroksellisen kasvillisuuden joukossa oli melko vähän lintuja, mutta se ei menoa haitannut, koska tähtäimessä olleet lajit olivat nimenomaan todella vaikeita löytää ja sinnikkyyttä vaativia. Pronssidrongo oli selvästi yleisin nähty lintu viidakossa. Eräs kallioreunainen jokipätkä tarjosi harjakotkan äänen jälkeen ensin muutaman kastanjamehiläissyöjän ja heti perään melko harvinaisen himalajanharmaasiepon. Asetuimme riviksi selät virtaukseen päin ja Loven laittoi himalajanpunarinnan laulua soimaan – samanlainen ääni kuului pian läheisen puskan takaa ja olimme hiirenhiljaa odottaen sen ilmestymistä. Tovin jos toisenkin odottamisen jälkeen se vihdoin vilahti ensimmäisen

SANTTU AHLMAN

Sinikorvakalastaja on vaikeasti löydettävä hämyisten jokivarsien laji sisämaassa.


RAIMO SALO

Tauko joen varrella viidakossa.

kerran pensaikon alla. Hetken päästä se tuli hieman avoimempaan kohtaan, josta kaikki näkivät sen hyvin – bueno! Pomppasimme virtauksen yli ja jatkoimme kinkereitä. Vain muutaman kymmenen metrin päässä opas hoksasi lähellä polkua intiansirppitimalin, joka oli kuitenkin harmillisesti vain hetken hollilla, minkä vuoksi kaikki eivät sitä ennättäneet nähdä. Loven oli itsekin tohkeissaan löydöstä. Viimeinen lajitrykii tuli, kun saavuimme jälleen aivan virtaavan joen äärelle. Loven pyysi tarkkailemaan hissukseen mestaa, kun hän etsii himalajankivikkorastasta. Odottelimme kymmenisen minuuttia, ja Matias löysi alavirralta virtavästäräkin. Hetken päästä etäälle ilmestyi myös naarastrogoni. Loven palasi ja lähdimme marssimaan hänen peräänsä. Pian putkessa oli himalajankivikkorastas hienosti postailemassa. Nyt oli jo kyllä sellainen lajikavalkadi kasassa, että huh huh. Loppukävely oli joutuisampaa, kunnes saavuimme temppelille. Osa porukasta kävi katsastamassa noin 700 vuotta vanhan tummanharmaasta kivestä rakennetun monumentin. Se oli kuulemma löydetty vasta 1960-luvulla, ja sisään piti mennä ilman kenkiä. Rupat-

Jokivarren vesikivillä ja rantapuuston seassa oleskeli muutama intianharmaasieppo. SANTTU AHLMAN


telin sillä välin Lovenin kanssa. Hän on kuulemma touhunnut lintujuttuja vuodesta 1996 lähtien ja on kyllä kovan luokan ammattilainen. Ja kaiken lisäksi mies on erittäin miellyttävä persoona. Viimeinen lintuilusessio tapahtui aivan leiripaikan vieressä, missä lajilistamme kasvoi vielä nuorella haukkakäellä ja turkoosisiepolla. That´s it. Tältäkin päivältä 15 elistä – uskomatonta. Ei voi muuta sanoa. Ja vielä lajistoa, jota ei tarvitse rannikon kohteilta haaveilla. Leirissä muut tulivat vielä meidän parvekkeellemme kokeilemaan Anin edellispäivänä löytämää smaragdikyyhkyä, mutta sitä ei enää näkynyt. Väki poistui ja Ani jäi etsimään sitä sinnikkäänä ja löysikin sen pian. Hän lähti juosten tukka putkella kertomaan mokomasta muulle porukalle. Matkalla tuli Rami vastaan, joka kertoi muiden olevan uimassa, joten se siitä. Pihalla brittiliideri eli Birdfinders-firman johtaja oli kysynyt Anilta, että löytyikö jotain kivaa. Ani oli kuulemma selittänyt kyyhkystä, mutta kun ei tiennyt lajin nimeä englanniksi… Pian liideri, pöllökehrääjäksi nimetty brittiorni ja ilmeisesti hänen siippansa olivat parvekkeellamme, samoin Rami ja Airi. Kyyhky käveli hetken hyvin näytillä ja katosi sitten. Airi ei ilmeisesti sitä kerinnyt kunnolla nähdä, mutta muut kylläkin. Hieno laji kerrassaan, mutta Ania jäi kaivelemaan aika reippaasti, että muut porukastamme eivät sitä nähneet. Lounas oli kello 12.45 ja luvassa oli riisiä sekä monenlaisia vihannesmuhennoksia. Perushyvää ruokaa jälleen kerran. Puoli kahdelta pomppasimme autoon ja Loven lähti kyydittämään meitä rannikolle. Pysähdyimme vielä melko lähelle leiriä huiluharakkarastaan toivossa. Atrapointi onnistui, sillä kaksi eri yksilöä alkoi laulaa, mutta vain Late ennätti nähdä yhden vilaukselta. Paluumatka kesti parisen tuntia, eli ihmeen vähän, vaikka liikennettä oli huomattavan paljon. Moottoripyöriä, rekkoja ja muita autoja viuhui ohitsemme tuhansittain. Lovenilta homma kuitenkin sujui mallikkaasti, vaikka parhaimmillaan – tai pahimmillaan – kuskin puolen sivupeili oli muutaman sentin päässä jäädä rekan puskurin koristeeksi. Hotellilla annoimme suht tuntuvan tipin hermannille ja hyvästelimme leppoisan miehen. Toivottavasti joskus hamassa tulevaisuudessa tarjoutuu uusi tilaisuus päästä hänen kanssaan retkeilemään. Lähes parin tunnin väliajan aikana porukat kävivät uimassa ja ottivat hetken aurinkoa altaalla. Meikäläinen nollasi matkapäiväkirjaa ja listasin eliksiä – 97 so far… Puoli kuudelta lähdimme kävellen Arporan suuntaan etsimään autosta käsin nähtyä nopeasti vilahtanutta lintua, joka jäi mysteeriksi. Lähipellolla päivysti toistakymmentä viidakkomainaa ja määritin Laten kanssa taivaalta kaksi hyvin näytille tullutta vihermehiläissyöjää, jotka leijailivat minuuttitolkulla yllämme. Mysteerilinnun havaintopaikal-

LAURI TAMMINEN

Himalajankivikkorastas oli yksi vaikeasti löydettävistä lajeista.

TIMO MÄKINEN


Ikivanha temppeli.

LAURI TAMMINEN

ta yhytimme kolme intianriisihaikaraa, kyyryhaikaran ja sekä aikuisen että esiaikuisen pronssijassanan – ja taas paukkui retkipinnaa. Vanha lintu on vieläpä kaiken lisäksi komia tapaus. Palasimme läheiseen Nick´s place -ravintolaan ja näimme vielä isokauluskaijan lennossa. Ravintolassa perustimme leirin kattotasanteelle, josta plokkasimme vielä kymmenen pikkukiitäjää ja kaksi yöhaikaraa sekä 25 kauluskaijaa iltalennolta. Pitkän aterioinnin aikana saimme iltahuudon kasaan, jolloin satsuma näytti nyt lukemaa 178, eli vain yhdeksän lajia Kaitsun veikkaukseen. Jälkkäriksi Matias ja Lauri ottivat omenapiirakkaa jäätelön kera ja Airi kuittaili, että he jäävätkin sitten Zuarin venereissulta veke ripulin takia… Hotellille palasimme noin vartin yli kahdeksan. Ja maate pääsimme jo ennen puolta kymmentä. Matias ja Kaitsu ottamassa rennosti.

LAURI TAMMINEN


Heräsimme kello 6.40 ja seitsemältä olimme hotellin pihassa tilaamassa taksia. Kaitsu oli hilpaissut hetkeä aikaisemmin äänityspuuhiin Baga Hillille – oli innostunut touhusta, kun sai Backwoodsissa malabarinmedestäjän ja punaselkätikan ääntä nauhalle. Muut olivat kasassa, mutta Matias ja Lauri olivat kadoksissa. Airi soitteli perään ja pojat heräsivät puhelimen soittoääneen. Heille tuli siis pikainen lähtö, mutta eipä siinä montaa minuuttia kulunut, kun olivat jo kanssamHauskan näköistä heinää Bagan pelloilla. me odottelemassa taksia. Pihaan pärähti vain yksi taksi, mutta lyhyen välimatkan takia meidät kuljetettiin Bagan pelloille kahdessa erässä. Etsimme lintupaikkaoppaan kartan avulla peltoa halkovaa polkua, mutta emme sitä millään löytäneet. Lauri lähti kuitenkin muina miehinä talsimaan riisipellolle ja muut seurasivat pian perässä. Sitä ennen Matias hoksasi lähellä lentelevän keltavästäräkin. Kaitsun matkapinnaveikkaus oli jo niin lähellä, että jokainen uusi laji oli kullan arvoinen. Pian huomasin pellolla töyhdöllä varustetun kiurun, jota ehdimme pällistellä vain pienen hetken. Kyseessä oli joko malabarintöyhtökiuru tai sitten aasiankiuru, mutta määritys jäi auki. Kiurutili oli vielä avaamatta, joten etsintä jatkui välittömästi. Pelloilla näytti kuhisevan heinäkerttuja ja kirvistarjonta oli varsin mukavaa, kun näimme ja kuulimme yhteensä neljä isokirvistä, yhden nummikirvisen ja kaksi riisikirvistä – jepa jee! Kiurun löysimme jossain vaiheessa uudelleen ja melko pitkän tarkkailun tuloksena kirjasimme malabarintöyhtökiurun muistiin. Niitä oli lopulta kolme, mutta muita kiurulajeja emme kuitenkaan löytäneet. Pelloilla oli muutenkin kovasti liikennettä, kun suuret pulu-, pääsky- ja manikkiparvet seilasivat kaukana ja lähellä. Valkoperämanikkeja oli parhaimmillaan hienosti 40 yksilöä ruokailemassa pellolla, mutta suuret parvet jäivät vaille määritystä, sillä ne lensivät aivan liian kaukana. Hyönteisjahdissa pääskyjen lisäksi olivat lukuisat pikkumehiläissyöjät ja drongot sekä neljä ruskoperälepinkäistä. Aamukasteessa vellovien riisipeltojen halki oli turvallisen oloista kulkea, vaikkakin useissa dokumenteissa aina varoitellaan niiden kät-

Aamu-usvaiset Bagan pellot.

ANI LAINE

ANI LAINE

BAGAN PELLOT, PILERNE LAKE JA SALIGAO ZOR TI 25.1.


LAURI TAMMINEN

Bagan pelloilla saalisteli muutama ruskoperälepinkäinen.

Musta- ja tuhkadrongo olivat hyvin yleisiä Goassa.

LAURI TAMMINEN

kevän käärmeksiä sun muita myrkkyörkkejä piiloihinsa. Löysimme lopulta karttaan piirretyn polun, joka johti pensaikkojen keskelle. Samalla löysimme muutaman kymmentä riisikutojaa ja kaksi intiantuhkapriiniaa. Kuvaushollilla olivat muun muassa mehiläissyöjät, koirasmustapäätasku, ruskoperälepinkäinen ja jokunen muukin laji. Meikäläisen sinko oli tosin hotellihuoneessa. Polku johdatti meidät asfalttitielle, josta lähdimme alun perin kävelemään. Polun vieressä oli pieni lampare, jossa piipersi rantasipi ja matkan ensimmäinen valkoviklo. Samalla selvisi syy, miksi emme löytäneet polkua aamulla – kyseiselle paikalle oli rakennettu jokunen kuukausi sitten uusi ravintola, jossa kävimme jo aiemmin syömässä. Kävelimme Bagan sillalle ja otimme taksin, joka kuljetti meidät kahdessa erässä hotellille. Ehdimme hyvin puoli kymmeneksi aamiaiselle, joka toimi jälleen hyvänä lounaana. Kaitsua ei kuulunut vieläkään mistään, mutta oli kuulemma sanonut Timolle, että ellei häntä kymmeneen mennessä kuulu, niin sitten on innostunut oikein kunnolla äänittämään, eikä häntä kannata odotella. Seuraavat viisi tuntia kuluivat kullakin eri askareiden merkeissä. Itse huilailin ja Ani sääti omiaan ja tutki lintupaikkaopasta. Valitteli, että intianmalkoha on edelleen näkemättä, kun emme ensimmäisenä päivänä tehneet hänen ja Timon kanssa lenkkiä Arporan metsässä. Ani ja minä päätimme lähteä etsimään isokauluskaijojen tukikohtaa. Matkalla näimme rantasipin, valkoviklon, intianriisihaikaran ja muuta peruslajistoa. Unohdimme tietysti juomaveden huoneeseen, mutta puskimme silti kohti kookospalmumetsää, jossa kaijojen oli määrä olla. Oikaisimme erään kostean alueen yli ja pomppasimme kiviaidan tuolle puolen, mutta emme löytäneet reittiä pois alueelta. Kaijoista tarjolla olivat niin kaulus- kuin luumupääkaijat, mutta isokaulussellaiset olivat kadoksissa. Muuta lajistoa edustivat muun muassa pihamedestäjäpariskunta, valkokulmabulbuli ja pitkäpyrstöräätäli.


SANTTU AHLMAN

Jouduimme lopulta palaamaan samaa reittiä takaisin ja vieläpä kookospähkinän säikäyttämänä – kyseinen mollukka nimittäin putosi vain muutaman metrin päähän meistä. Siinä olisivat aivot muusia, jos moinen rötkäle pamahtaisi kalloon. Paluukävelyn ensimmäinen etappi oli putiikki, josta ostimme juomista ja ison nipun mausteita sekä paikallisia snackseja. Hintaa kertyi vain kaksi euroa, eli täysin puoli-ilmaista. Ani veti myös hetkellisesti herneen nenäänsä, kun en suostunut menemään hänen kanssaan tien laidassa olleeseen päänhierontapaikkaan, mutta onneksi unohti koko episodin, kun saavuimme käsityöliikkeeseen, josta hän osti pari Buddhaa ja norsuveistoksen. Testasimme heti hotellilla kaikki snacksit ja olivat mainioita – esimerkiksi suolattuja herneitä, jotka maksoivat vain viisi rupiaa per pieni pussi. Tuliaisherkut olivat siis jo nyt tiedossa. Kolmen aikoihin soittelin Latelle, että lähtevätkö Matiaksen kanssa mukaan Calanguten lintupaikoille. He olivat juuri Calanguten keskustassa heilumassa ja rannalla intialaiset turistit olivat kuulemma halunneet samaan

Marinha Dourada -hotellin lähistön kosteikkoa.

Ani ja Santos ostoksilla paikallisessa putiikissa. MYYMÄLÄJAMPPA


LAURI TAMMINEN

RAIMO SALO

Matias paikallisten kanssa linssiluteena.

kuvaan Matiaksen kanssa kaksi kertaa – Vin Diesel -look efekti… Ani oli tästä tapauksesta erityisen ihastuksissaan. Sovimme ajaksi klo 15.45. Porukkaan lähti kaikki muut paitsi Kaitsu, joka päräytti jälleen äänitystouhujen pariin. Tällä kertaa tosin Arporan metsään. Otimme parit taksit hotellin pihasta ja lähdimme kohti Candolimin kirkkoa, jota vastapäätä oli pieni lampare. Tavoitteena oli kiinanpikkuhaikara. Kuskit pysäyttivät ensin melko etäälle kirkosta paikkaan, jossa oli pieni allas tien vieressä. Kirkon lähellä ei kuulemma ollut lamparetta. Stoppipaikka ei tarjonnut yhtään lintua itse altaasta, mutta läheisellä pellolla pyöri ruskosuohaukka. Pyysimme viemään meidät kirkon viereen ja siellähän se lampare kuitenkin oli. Lintuantia olivat 26 kenttähyyppää, punajalkaviklo, valkoviklo ja muita perushärpäkkeitä. Seuraava kohde oli Salogaon kukkula, jossa on pieni lähde. Kuskit menivät kuitenkin jonnekin aivan muualle ja päädyimme Pilerne Lakelle. Näkymä oli todella hieno – jyrkännettä vasten oleva pienehkö kosteikko, jossa oli muun muassa 41 intianriisihaikaraa, kolme jalohaikaraa, 20 pronssijassanaa, kenttähyyppiä ja liroja. Ruskosuohaukka vieraili kosteikolla kertaalleen.

Airi Saligaon kukkulalla.


Late ja Rami nautiskelivat illallisen höyryävän kuumalta alustalta.

LAURI TAMMINEN

Emme olleet paikalla kovin kauan, sillä kello oli jo viisi ja meidän päätavoitteemme oli vielä jossain toisaalla. Jonkinmoisen session jälkeen olimme oikeassa paikassa ja löysimme lähteen. Samalta paikalta alkoi viidakko-osuus. Lähteen laiteilla pitäisi olla ruskopöllön varma mesta, mutta me emme mokomaa onnistuneet löytämään. Kiipeäminen mäen laelle oli todella työlästä, kun Lauri johdatti meidät ”polkua” pitkin ylös. Piikkikasvien ja 45 asteen nousujen takia oli oltava skarppina. Selvisimme kuitenkin ylös, tosin Timolla tirskui verta niin kädestä kuin jalastakin. Huipulla vaikutti olevan kovin hiljaista, mutta havaitsimme kuitenkin muutaman punaperäbulbulin, purppuramedestäjän sekä lukuisia haara- ja bramiinihaukkoja. Matias ja Lauri löysivät onneksi kolme intiantaskua, joka oli uusi laji reissulle. Samaten hetken kuluttua löytyneet naarasarosuohaukka ja pikkukotka olivat uutuuksia. Petoja saimme katsella pitkään ja niiden pukuja oli hieno opiskella täydellisessä myötävalossa. Vaikka yksikään kolmesta lajista eivät olleet eliksiä, niin fiilis oli silti korkealla, koska nimenomaan petojen määrittäminen on hyvissä olosuhteissa erittäin jeespoks. Palasimme lähes samaa reittiä alas reilun tunnin retkeilyn jälkeen. Late ja Ani plokkasivat lähteeltä vielä rastasviidakkotimalin ja kaksi isotiaistimalia. Ani löysi puolestaan aiemmin oranssirastaan. Melko läheltä autoja yhytimme vielä kaksi harmaavatsamonarkkia. Hotellilla olimme takaisin varttia vaille seitsemän ja puolen tunnin jälkeen lähdimme porukalla syömään. Kaitsu ei tosin kerinnyt samaan hyömyyn, koska oli vasta tullut takaisin äänityssessioiden parista. Sapuska oli erittäin hyvää ja jälkkäriksi vedimme lettua suklaakastikkeella ja jäätelöllä höystettynä. Iltahuutoinen illastaminen kesti jälleen pari tuntia. Nukkumaan pääsimme kymmeneltä.


ANI LAINE

Kööri odottelemassa Zuarille lähtöä.

ANI LAINE

CARAMBOLIM-JÄRVI KE 26.1. Herätys oli kello 6.20 ja luvassa Zuarin jokiretki vesitse sekä Carambolim-järvi. Canopy Goan tyypin piti tulla poimimaan meidät varttia vaille seitsemän, mutta ketään ei kuulunut. Puolen tunnin odottelun jälkeen kävin hotellin nettikoneella etsimässä firman puhelinnumeroita. Löysin kaksi eri numeroa, mutta kummastakaan ei vastattu. Kokeilin myös pirauttaa Soiskan suosittelemalle Nareshille, josko hän osaisi kuljettaa meidät joelle, mutta hänkään ei vastannut. Hotellin pihasta löysimme odotellessa peräti kolme uutta matkalajia: aasianrakonokka, aasianiibishaikara ja räystäspääsky. Myös sulttaanikalastaja oli mukava laji. Samalla selvisi myös, että Kai oli napannut edellisiltana Arporan metsiköstä punapyrstölepinkäisen. Kolmen vartin odottelun jälkeen otimme kaksi taksia Carambolim-järvelle ja vajaan tunnin kuluttua olimme lintukuhinan keskellä. Kuhina ei ole lainkaan liioittelua, sillä lummekasvustojen seassa hääri satoja sulttaanikanoja, intianviheltäjäsorsia ja haikaroita,


LAURI TAMMINEN

Intianviheltäjäsorsia oli Carambolim-järvellä 800 yksilöä.

ANI LAINE

Rankka tehtävä – 11 000 volttia.

Airin tuliaiskuva sairaanhoitajille.

AIRI HONKONEN

kymmeniä pronssi- ja pitkäpyrstöjassanoita, aasiankääpiösorsia ja sadoittain muita lintuja. Pääskylukemat olivat alueella tuhansissa, mutta saimme määritettyä vain osan. Varsinainen järvi oli mahtava kohde, mutta niin olivat tien toisella puolella olevat märät riisipellotkin, joissa ruokaili runsaasti kahlaajia, kuten 99 pikkupääskykahlaajaa, jokunen pitkäjalka, vikloja ja liroja. Isompia lintuja edustivat muun muassa puolensataa pronssi-iibistä ja jokunen aasianrakonokka. Paikalliset olivat riisinistutuspuuhissa ja nyppivät altaasta taimia kasaan. Ani onnistui löytämään myös matkan ensimmäisen kirjokalastajan. Seuloimme pitkään tien molempia puolia ja Rami näki tikan vilahtavan läheiseen palmuun. Hetken kyttäilyn tuloksena saimme lisätä päivän lajilistaan punaselkätikan. Meikäläinen napsasi putkeen kotkan, joka osoittautui lähes heti kiljukotkaksi. Se lenteli hyvin matalalla kosteikon päällä hienosti myötävalon puolella. Perusteellisen skannauksen jälkeen läksimme läheiselle metsäosuudelle, tosin kuskit


Punaselkätikka.

SANTTU AHLMAN

veivät meidät metsän toiselle puolelle, missä oli myös kosteikkoa. Hoksasin pian melko lähellä lentävän pikkumarabun, joka oli itselleni intianviheltäjäsorsan ja pitkäpyrstöjassanan ohella kolmas elis. Marabu oli todella ruma rötkö, eli mahtavaa katseltavaa. Pian ylitsemme lensi myös aasianpyhäiibis. Jatkoimme kohti metsää ja osa porukasta jäi vielä kosteikon reunalle. Sain hälyn, kun muut olivat nähneet ilmeisen kiinanhuitin. Se oli aivan lähellä, mutta emmepä

Kosteikkolintumassojen tarkkaa seulomista.

SANTTU AHLMAN

SANTTU AHLMAN

Sulttaanikana.


sitä enää nähneet, vaikka Airi ja Rami yrittivät erityisen kovasti kytätä sitä. Havainnointi tarjosi kuitenkin hienon hetken, kun Matias löysi aquilan kaartelemassa taivaalla. Kyseessä oli savannikotka, jonka harittajapolitiikkaa pääsimme opiskelemaan hyvin. Ja mikä parasta, kiinanhuitti säikähti jossain kohtaa ja pomppasi hetkeksi ilmaan. Näimme niitä vielä kaksi lisää ja marabuja pyöri kosteikon yllä parhaimmillaan neljä. Kokeilimme vielä metsän puolelta brahmanpöllöjen paikallistamista, mutta se ei tuottanut tulosta. Valkokulmabulbuli ja jokunen muu laji tuli sen sijaan näytille. Tiuku repi jo niin paljon, että palasimme hotellille syömään. Perillä olimme noin puoliltapäivin ja syömisen jälkeen ohjelma oli vapaa. Ani kävi intialaisessa päänhieronnassa ja sen jälkeen lähdimme Calanguteen ostoksille.


SANTTU AHLMAN

Komeita bramiinihaukkoja ja tuttuja haarahaukkoja kelpasi kuvailla siellä täällä.

Vesipuhvelit ovat yleisiä kotieläimiä Intiassa.

LAURI TAMMINEN

Shoppailut eivät menneet ihan putkeen, koska tuloksena minä ostin Tonille tuliaiseksi mahdollisimman irstaan, kiiltävän, nahkaisen ja mustan splänkkärihatun. Anille ei tarttunut mitään mukaan. Vedimme kuitenkin mainiot jäätelötötteröt auringon porotuksessa. Kuuden hujakoilla ampaisin vielä Anin kanssa Beira Marin altaan viereen kyttäämään uusia lajeja. Kosteikolla oli tarjota viikon retkeilyn jälkeen enää vain peruslajistoa, kuten pari ruskosuohaukkaa ja ruskohaikaraa sekä tietysti kymmeniä muita lajeja. Vasta aivan hämärissä koppasimme uuden reissulajin, kun Ani huomasi langalle lentäneen pöllön. Otin sen putkeen ja brahmanpöllö komeili hienosti okulaarin lävitse. Näytimme pölleröisen brittipariskunnalle, joka oli kuulemma jo useana iltana kytännyt kiinanpikkuhaikaraa turhaan. Anin mainospuheiden jälkeen olisin päässyt heti linturetken vetäjäksi Suomeen heille, mutta jostain syystä en ajatukselle lämmennyt. Yritin päivän mittaan soitella Soiskan suosittelemalle Nareshille, mutta hän ei vastannut. Laitoin myös palautemailia Canopy Goalle mailitse tyyliin ”a deal is a deal”. Ennen iltakuutta sain heiltä puhelun ja lupasivat viedä meidät seuraavana aamuna ilmaiseksi jokiajelulle. Sumplimisten tuloksena sovimme tärskyt seuraavalle aamulle. Illalla tempaisimme parituntisen sapuskoinnin porukalla ja saimme taas erittäin hyvää pöperöä. Kaikki uskalsivat kiskaista kitusiinsa vielä jäätelöannoksen. Mahtavaa jälleen kerran. Illalla pakkasimme vielä romppeitamme kasaan ja maate pääsimme puoli yhdeltätoista.


ANI LAINE

Zuaria halkoo kaksi valtavaa siltaa.

ZUARIN JOKIAJELU JA KOHTI SUOMEA TO 27.1.

SANTTU AHLMAN

Sillan kupeessa päivysti muuttohaukka.

Jepet tutkimassa aasiankalliopääskyjä kirjasta.

ANI LAINE

Heräsin kello 5.40, kun Ani heräsi. Koisin vielä 6.15 saakka, jolloin meidän piti herätä. Ani oli jo pakkaillut lisää paljon ja klo 6.40 olimme Anin, Matiaksen ja Laten kanssa hotellin pihassa ja pomppasimme Canopyn järjestämän pirssin kyytiin. Haimme vielä jostain ökyporvarihotellialueelta brittipariskunnan mukaan. Hotellilla auto tarkastettiin pommien varalta ja portin tuolla puolen oli vielä yli puolimetriset teräspilarit, jotka laskivat vasta vartijoiden todettua auton turvalliseksi. Lähtörannalle pääsimme puoli kahdeksalta, mutta odottelimme sitten muuta porukkaa. Heitä ei kuulunut ja kahdeksalta kävimme koukkaamassa paatilla alajuoksun puolella pienen lenkin. Mukanamme oli harmaapäinen ja hauskan oloinen lintuopas, joka kyseli jo heti aluksi, mitä haluaisimme nähdä. Toiveena oli toki mustapää- ja turkoosikalastaja. Alajuoksun lenkki tuotti kuvaushollin muuttohaukalle ja toistakymmentä aasiankalliopääskyä. Jälkimmäisen lajin edustajan näimme jo maista käsin. Lyhyen pörryyttelyn jälkeen palasimme lähtöpaikalle, josta Canopyn oma opas pomppasi kyytiimme vesipullojen kera. Muut osallistujat kuulemma eivät tule lainkaan, joten nyt pääsimme sitten vihdoin asiaan ja lähdimme yläjuoksulle. Pienessä paatissa oli upean leppoista tarkkailla suuria kahlaaja- ja haikaramääriä. Linnoittauduimme veneen keulaosaan, josta oli parhaat senssit havainnoida ja paukuttaa


Mustapääkalastaja.

SANTTU AHLMAN

Turkoosikalastaja.

kuvia. Laskuveden vuoksi rantalietteitä oli reippaasti ja etenkin punajalkavikloja oli runsaasti. Joukossa oli myös yksi tundrakurmitsa ja kolme punakuiria sekä jokunen kuovi ja sekalainen joukko muita kahlaajia. Melko pian pärähti ensimmäinen toivelaji, kun erään tolpan nokassa kökötti mustapääkalastaja. Nähtävää riitti koko ajan ja vaikka väsymystä oli hieman yllänsä, niin sekin kaikkosi lopulta. Laskeskelimme melko tarkkaan kahlureita ja haikaroita ja välillä metsän yllä lensi aasianpyhäiibiksiä ja piispahaikaroita.

SANTTU AHLMAN

Sulttaanikalastaja.


SANTTU AHLMAN

Kyyryhaikara.

Papyruskerttunen.

SANTTU AHLMAN

Pitkällisen ajelun aikana näimme hyvin läheltä muun muassa papyruskerttusen, kunnes vihdoin käännyimme erääseen pieneen sivuhaaraan, jossa tunnelma oli lähes tismalleen samanlainen kuin Gambiassa Tendaban mangrovekasvustoissa. Jopa lajistokin oli välillä samaa, kun kyyryhaikarat kyttäsivät saalista mangroveiden juurien päällä. Ainoastaan maan väri oli punertavampaa. Pieni sivuhaara tarjosi yhden jokiajelun päätavoitteista, kun saimme linsseihimme yhteensä kolme hienoa turkoosikalastajaa, joita ei tapaa muunlaisista biotoopeista. Hienoin yllätys oli puolestaan oppaan löytämä seepraluhtakana, joka lymyili varsin avoimesti rantalietteellä. Myös kymmenet päivälevolla olleet jättikokoiset lepakot – kaljulenkot (entiseltä nimeltään intianlentäväkoira) – olivat näkemisen arvoisia. Paluumatka taittui myötävirtaan jouhevasti, tosin koukkasimme vielä pienen siirtymän ylävirtaan, josta yhytimme neljä rantakurvia. Alajuoksulla näimme vielä yhden kurvin lisää sekä useita aasianpyhäiibiksiä ja piispahaikaroita. Parhaimmillaan yhdestä pisteestä saattoi katsella yli puoltasataa jalohaikaraa, joiden joukossa oli myös yksi riuttahaikara.

Seepraluhtakana.


SANTTU AHLMAN

Valtavia kaljulenkkoja oli kymmenittäin kahdessa jokivarren puussa.

Palasimme takaisin hotellille puoli yhdeltätoista, koska meidän piti luovuttaa huoneet puoliltapäivin. Olimme perillä hieman etuajassa ja ennätimme hyvin pakkaamaan matkalaukut, jotka sitten kuskasimme Airin ja Ramin huoneeseen, koska he saivat pitää sitä tunnin ylimääräistä. Lopulta Airi sai neuvoteltua huoneen 1 500 rupian lisämaksusta vielä viiteen saakka, kunnes lähdimme bussilla lentokentälle. Bussimatka osoitti jälleen kerran, että maailma on pieni. Rami nimittäin tunnisti Aurinkomatkojen matkaoppaan Seija Tyynelän nimen, ja kysyi häneltä, onko asunut Karstulassa. Ja olihan hän, tosin muuttanut sieltä pois jo vuonna 1976. He tunsivat siis toisensa ja kaiken lisäksi vielä Seija oli meikäläisen äiteen kouluaikainen kaveri. Eriskummallista. Kentällä lähtöselvityskuviot olivat selvästi mutkikkaampia kuin tullessa, mutta olimme kuitenkin aikataulussa, vaikka leimantarkastajia piisasi. Lähtö venyi kuitenkin tunnin, sillä sotilaskoneiden vuoksi Finnairin kone joutui kiertelemään kolmisen varttia kentän yllä ennen laskeutumistaan. Kone teki välilaskun Ahmedabadissa ja myöhästymisaika kasvoi, koska vanhan leikkauksessa olleen suomalaismiehen kunto oli heikentynyt oleellisesti Goasta lähdön jälkeen. Yhteensä kolme henkilöä jäi kyydistä ja heidän matkalaukkunsa kaivettiin ruumasta. Olimme yhteensä pari tuntia myöhässä, kun pääsimme lähtemään. Helsinkiin saavuimme aamukuuden kieppeillä ja hyppäsimme lentoparkin bussiin. Sieltä ryhmämme hajosi kolmeen autokuntaan ja muutaman tunnin päästä kaikki olivat vihdoin hemboissaan. LOPUKSI Reissu oli sanalla sanoen mahtava. Lintuelon lisäksi jäin kaipaamaan etenkin paikallisia ruokia. Kiitokset jälleen koko konkkaronkalle! Kiitokset myös tähän matkakertomukseen saaduista valokuvista. Kari ”Soiska” Soilevaara ansaitsee myös kiitoksen sanat, sillä hän antoi runsaasti tietoVeikkaaja Lajimäärä ja Goan lintuilusta. Matkapinna-arvauskisan voitti tälKai 187 lä kertaa Lauri, sillä hän veikkasi 212 lajia (taulukko) ja Timo 198 saldomme oli lopulta 223 eri siivekästä (mitäs se Ani saAiri 200 noikaan…). Itselleni kertyi peräti 107 elistä, mikä oli noin Ani 201 tuplasti enemmän omiin odotuksiini nähden. Raimo 203

Matias

205

Santtu

208

Lauri

212

Yhteensä

223 lajia

Taulukko. Virallinen retkipinna-arvaustaulukko.


LAJI

21.1.

22.1.

23.1.

24.1.

25.1.

26.1.

27.1.

Yhteensä

SPECIES

Harmaaviidakkokana

-

-

1

1

-

-

-

2

Grey Junglefowl

Riikinkukko

-

-

1

1

-

-

-

2

Indian Peafowl

Intianviheltäjäsorsa

-

-

-

-

-

800

-

800

Lesser Whistling-duck

Aasiankääpiösorsa

-

-

-

-

-

80

-

80

Cotton Pygmy-goose

Lapasorsa

-

-

-

-

-

3

-

3

Northern Shoveler

Täplävatsatikkanen

-

-

2

1

-

-

-

3

Speckled Piculet

Ruskolakkitikka

-

-

1

-

-

-

-

1

Brown-capped Pygmy Woodpecker

Aasiantöyhtötikka

-

-

2

-

-

-

-

2

Rufous Woodpecker

Isotulitöyhtö

-

-

2

-

-

-

-

2

Himalayan Flameback

Tulitöyhtö

-

-

1

-

-

-

-

1

Common Flameback

Intiantulitöyhtö

-

-

2

-

-

-

-

2

Black-rumped Flameback

Punaselkätikka

-

-

4

-

-

1

-

5

Greater Flameback

Herttatöyhtöpoimija

-

-

2

1

-

-

-

3

Heart-spotted Woodpecker

Valkokorvaseppä

2

2

1

-

1

-

-

6

White-cheeked Barbet

Tulipääseppä

-

-

7

8

1

-

-

16

Crimson-fronted Barbet

Kilkkuseppä

2

4

1

-

1

1

-

9

Coppersmith Barbet

Lippasarvinokka

-

4

1

2

-

-

-

7

Malabar Pied Hornbill

Intiantrogoni

-

-

2

1

-

-

-

3

Malabar Trogon

Intiansininärhi

-

1

-

1

1

1

-

4

Indian Roller

Kuningaskalastaja

15

3

-

2

4

6

12

42

Common Kingfisher

Sinikorvakalastaja

-

-

-

2

-

-

-

2

Blue-eared Kingfisher

Kolmivarvaskalastaja

-

-

-

1

-

-

-

1

Oriental Dwarf Kingfisher

Sulttaanikalastaja

-

-

-

2

-

1

3

6

Stork-billed Kingfisher

Smyrnankalastaja

10

6

2

10

3

5

7

43

White-throated Kingfisher

Mustapääkalastaja

-

-

-

-

-

-

3

3

Black-capped Kingfisher

Turkoosikalastaja

-

-

-

-

-

-

3

3

Collared Kingfisher

Kirjokalastaja

-

-

-

-

-

5

3

8

Pied Kingfisher

Pikkumehiläissyöjä

10

50

15

25

20

10

5

135

Green Bee-eater

Vihermehiläissyöjä

-

-

-

2

-

-

-

2

Blue-cheeked Bee-eater

Safiirimehiläissyöjä

3

3

-

-

-

19

-

25

Blue-tailed Bee-eater

Kastanjamehiläissyöjä

-

-

-

3

-

-

-

3

Chestnut-headed Bee-eater

Haukkakäki

-

-

-

1

-

-

-

1

Common Hawk Cuckoo

Variskäki

1

12

-

-

2

2

1

18

Asian Koel

Aasiankukaali

1

3

-

1

2

3

-

10

Greater Coucal

Intianriippukaija

-

-

3

-

-

1

-

4

Vernal Hanging Parrot

Isokauluskaija

-

-

-

1

-

1

-

2

Alexandrine Parakeet

Kauluskaija

15

-

-

25

2

35

2

79

Rose-ringed Parakeet

Luumupääkaija

4

8

-

-

10

-

-

22

Plum-headed Parakeet

Keralankaija

-

-

10

-

-

-

-

10

Malabar Parakeet

Intiansalangaani

5

-

-

-

-

-

-

5

Indian Swiftlet Asian Palm Swift

Aasianpalmukiitäjä

-

1

-

-

3

-

3

7

400

30

4

10

-

20

20

484

Idänkyläpöllönen

-

-

1

-

-

-

-

1

Oriental Scops Owl

Intianvarpuspöllö

-

-

1

-

-

-

-

1

Jungle Owlet

Brahmanpöllö

-

-

-

-

-

1

-

1

Spotted Owlet

Haukkapöllö

-

-

1

-

-

-

-

1

Brown Hawk Owl

-

-

2

2

-

-

-

4

Sri Lanka Frogmouth

100

250

-

60

250

600

270

1 530

Pikkukiitäjä

Srilankanpöllökehrääjä Kalliokyyhky

House Swift

Rock Pigeon


LAJI

21.1.

22.1.

23.1.

24.1.

25.1.

26.1.

27.1.

Yhteensä

SPECIES

Aasianturturikyyhky

3

2

2

1

17

2

-

27

Spotted Dove

Smaragdikyyhky

-

-

1

1

-

-

-

2

Emerald Dove

Oranssiviherkyyhky

-

11

-

-

-

-

-

11

Orange-breasted Green-pigeon

Harmaapääkyyhky

-

1

2

-

-

-

-

3

Pompadour Green Pigeon

Vuorikeisarikyyhky

-

-

2

-

-

-

-

2

Mountain Imperial Pigeon

Seepraluhtakana

-

-

-

-

-

-

1

1

Slaty-breasted Rail

Ojasuokana

2

1

-

1

1

8

3

16

White-breasted Waterhen

Kiinanhuitti

-

-

-

-

-

3

-

3

Ruddy-breasted Crake

Sulttaanikana

-

-

-

-

-

350

-

350

Purple Swamphen

Liejukana

-

-

-

-

-

7

-

7

Common Moorhen

Taivaanvuohi

1

-

-

-

-

3

-

4

Common Snipe

Punakuiri

-

-

-

-

-

-

3

3

Bar-tailed Godwit

Kuovi

-

-

-

-

-

1

5

6

Eurasian Curlew

Mustaviklo

-

-

-

-

-

60

-

60

Spotted Redshank

Punajalkaviklo

1

-

-

-

1

15

150

167

Common Redshank

Lampiviklo

3

-

-

-

1

12

10

26

Marsh Sandpiper

Valkoviklo

-

-

-

-

3

20

10

33

Common Greenshank

Metsäviklo

-

1

-

-

3

7

-

11

Green Sandpiper

Liro

3

-

-

-

7

60

3

73

Wood Sandpiper

Rantakurvi

-

-

-

-

-

-

5

5

Terek Sandpiper

Rantasipi

6

-

-

-

4

30

20

60

Common Sandpiper

Suokukko

-

-

-

-

-

1

-

1

Ruff

Pitkäpyrstöjassana

-

-

-

-

-

7

-

7

Pheasant-tailed Jacana

Pronssijassana

-

-

-

2

20

100

-

122

Bronze-winged Jacana

Pitkäjalka

-

-

-

-

-

4

1

5

Black-winged Stilt

Tundrakurmitsa

-

-

-

-

-

-

1

1

Grey Plover

Tylli

-

-

-

-

-

1

-

1

Common Ringed Plover

Pikkutylli

6

-

-

-

4

-

-

10

Little Ringed Plover

Mustajalkatylli

-

30

-

-

-

-

-

30

Kentish Plover

Aavikkotylli

-

10

-

-

-

-

-

10

Greater Sand Plover

Kenttähyyppä

8

11

3

2

36

15

2

77

Red-wattled Lapwing

Pikkupääskykahlaaja

11

7

-

-

25

140

7

190

Small Pratincole

Idänselkälokki

-

3

-

-

-

-

-

3

Heuglin's Gull

Aroharmaalokki

-

10

-

-

-

-

-

10

Caspian Gull

Mustapäälokki

-

20

-

-

-

-

-

20

Pallas's Gull

Tiibetinlokki

-

80

-

-

-

-

-

80

Brown-headed Gull

Kaitanokkalokki

-

3

-

-

-

-

-

3

Slender-billed Gull

Hietatiira

-

40

-

-

-

-

15

55

Gull-billed Tern

Räyskä

-

3

-

-

-

-

-

3

Caspian Tern

Pikkutöyhtötiira

-

2

-

-

-

-

-

2

Lesser Crested Tern

Kalasääski

1

-

-

-

-

1

1

3

Osprey

Idänmehiläishaukka

2

2

7

-

1

2

1

15

Oriental Honey-buzzard

Haarahaukka

400

600

-

50

500

200

150

1 900

Bramiinihaukka

90

100

2

20

80

150

120

562

Valkomerikotka

2

1

-

-

1

-

-

4

White-bellied Sea Eagle

Harjakotka

-

-

1

1

-

-

-

2

Crested Serpent Eagle

Ruskosuohaukka

1

-

-

-

2

3

2

8

Eurasian Marsh Harrier

Arosuohaukka

-

-

-

-

1

-

-

1

Pallid Harrier

Black Kite Brahminy Kite


LAJI

21.1.

22.1.

23.1.

24.1.

25.1.

26.1.

27.1.

Yhteensä

Arovarpushaukka

3

-

1

-

3

-

2

9

Shikra

Rosvokotka

-

-

1

-

-

-

-

1

Black Eagle

Kiljukotka

-

-

-

-

-

1

-

1

Greater Spotted Eagle

Savannikotka

-

-

-

-

-

1

-

1

Tawny Eagle

Pikkukotka

-

-

-

-

1

-

-

1

Booted Eagle

Muuttohaukka

-

-

-

-

-

-

1

1

Peregrine Falcon

Pikku-uikku

-

-

-

-

-

5

-

5

Little Grebe

Aasiankäärmekaula

-

1

-

-

-

4

4

9

Darter

Jaavanmerimetso

30

20

-

1

16

30

18

115

Little Cormorant

Intianmerimetso

5

-

-

1

-

15

10

31

Indian Cormorant

Merimetso

1

-

-

-

-

-

-

1

Great Cormorant

Silkkihaikara

3

1

-

-

8

15

150

177

Riuttahaikara

1

-

-

-

-

3

1

5

Western Reef Egret

Harmaahaikara

2

-

-

1

1

3

5

12

Grey Heron

Ruskohaikara

2

-

-

-

-

5

2

9

Purple Heron

Jalohaikara

3

-

-

-

4

5

100

112

Great Egret

Pikkujalohaikara

10

-

1

10

6

1

-

28

Intermediate Egret

Lehmähaikara

40

120

10

200

100

250

100

820

Cattle Egret

Intianriisihaikara

10

4

-

14

50

170

75

323

Indian Pond Heron

Kyyryhaikara

3

3

1

1

1

1

10

20

Little Heron

Yöhaikara

-

11

-

1

1

1

4

18

Black-crowned Night Heron

Pronssi-iibis

-

-

-

-

-

100

-

100

Glossy Ibis

Aasianpyhäiibis

-

-

-

-

-

2

19

21

Black-headed Ibis

Aasianiibishaikara

-

-

-

-

-

1

-

1

Painted Stork

Aasianrakonokka

-

-

-

-

-

20

-

20

Asian Openbill

Piispahaikara

-

-

-

-

-

2

14

16

Woolly-necked Stork

Pikkumarabu

-

-

-

-

-

4

-

4

Lesser Adjutant

Bengalinpitta

-

-

3

-

-

-

-

3

Indian Pitta

Sini-irena

-

-

3

-

-

-

-

3

Asian Fairy Bluebird

Sinisiipilehvi

2

-

-

-

-

-

-

2

Blue-winged Leafbird

Kultaotsalehvi

-

2

2

2

-

-

-

6

Golden-fronted Leafbird

Punapyrstölepinkäinen

-

-

-

-

1

-

-

1

Rufous-tailed Shrike

Intianpikkulepinkäinen

-

-

-

1

-

-

-

1

Bay-backed Shrike

Ruskoperälepinkäinen

1

1

-

1

5

4

1

13

Long-tailed Shrike

Huppuviidakkoharakka

-

2

-

-

-

-

-

2

Rufous Treepie

400

450

3

300

400

400

300

2 253

Paksunokkavaris

1

2

30

75

-

1

-

109

Large-billed Crow

Nokileiju

-

9

3

-

-

4

-

16

Ashy Woodswallow

Kuhankeittäjä

5

3

-

-

1

1

3

13

Eurasian Golden Oriole

Huppukuhankeittäjä

-

10

6

2

-

1

-

19

Black-hooded Oriole

Pikkuminivetti

3

1

-

1

-

-

-

5

Small Minivet

Pilkkaminivetti

-

-

1

2

-

-

-

3

Scarlet Minivet

Sieppokäpinkäinen

-

-

-

2

-

-

-

2

Bar-winged Flycatcher-shrike

Mustadrongo

1

-

1

1

7

5

-

15

Black Drongo

Tuhkadrongo

25

40

4

10

-

3

-

82

Ashy Drongo

Valkovatsadrongo

2

-

-

-

-

-

-

2

White-bellied Drongo

Pronssidrongo

-

-

2

8

-

-

-

10

Bronzed Drongo

Peräsindrongo

-

-

3

-

-

-

-

3

Spangled Drongo

Intianvaris

SPECIES

Little Egret

House Crow


LAJI

21.1.

22.1.

23.1.

24.1.

25.1.

26.1.

27.1.

Yhteensä

SPECIES

Viiridrongo

-

-

6

-

-

-

-

6

Greater Racket-tailed Drongo

Harmaavatsamonarkki

2

2

-

-

2

-

-

6

White-throated Fantail

Sinimonarkki

-

2

4

-

-

-

-

6

Black-naped Monarch

Paratiisimonarkki

-

2

2

2

1

1

-

8

Asian Paradise-flycatcher

Jora

-

3

-

1

-

-

-

4

Common Iora

Isometsäkäpinkäinen

-

-

6

-

-

-

-

6

Large Woodshrike

Metsäkäpinkäinen

-

-

2

-

-

-

-

2

Common Woodshrike

Himalajankivikkorastas

-

-

-

1

-

-

-

1

Blue-capped Rock Thrush

Intianjokirastas

-

-

-

2

-

-

-

2

Malabar Whistling Thrush

Oranssirastas

-

-

4

1

-

-

-

5

Orange-headed Thrush

Himalajanharmaasieppo

-

-

-

1

-

-

-

1

Rusty-tailed Flycatcher

Intianharmaasieppo

-

-

2

3

-

-

-

5

Brown-breasted Flycatcher

Pikkusieppo

-

-

1

-

-

-

-

1

Red-breasted Flycatcher

Turkoosisieppo

-

-

-

1

-

-

-

1

Verditer Flycatcher

Puistosinisieppo

-

-

1

-

-

-

-

1

Tickell's Blue Flycatcher

Himalajanpunarinta

-

-

-

1

-

-

-

1

Indian Blue Robin

Harakkatasku

3

2

10

3

1

1

2

22

Oriental Magpie-robin

Huiluharakkatasku

-

-

1

2

-

-

-

3

White-rumped Shama

Intiantasku

-

-

-

-

3

-

-

3

Indian Robin

Mustapäätasku

1

-

-

4

4

-

9

Common Stonechat

Nokitasku

2

2

-

-

1

1

-

6

Pied Bushchat

Harmaasiipikottarainen

11

5

1

-

-

-

-

17

Chestnut-tailed Starling

Punakottarainen

60

5

-

1

85

230

-

381

Rosy Starling

Pihamaina

15

-

-

-

-

2

-

17

Common Myna

Viidakkomaina

Jungle Myna

30

5

-

15

30

50

40

170

Mustaotsanakkeli

-

-

3

-

-

-

-

3

Velvet-fronted Nuthatch

Intianharjatiainen

-

3

-

-

-

-

-

3

Black-lored Tit

Aasiankalliopääsky

-

-

-

-

-

-

17

17

Dusky Crag Martin

Haarapääsky

8

10

-

12

120

120

14

284

Barn Swallow

Jouhipääsky

15

10

-

3

3

2

1

34

Wire-tailed Swallow

Ruostepääsky

3

20

15

7

20

12

-

77

Red-rumped Swallow

Intianpääsky

-

-

12

-

-

40

-

52

Streak-throated Swallow

Räystäspääsky

-

-

-

-

-

2

-

2

Northern House Martin

Harmaakaulusbulbuli

-

-

-

4

-

-

-

4

Grey-headed Bulbul

Töyhtöhuppubulbuli

-

-

2

2

-

-

-

4

Black-crested Bulbul

Punaposkibulbuli

7

40

4

3

1

4

2

61

Red-whiskered Bulbul

Punaperäbulbuli

-

1

2

-

3

-

-

6

Red-vented Bulbul

Valkokulmabulbuli

-

1

-

-

-

2

-

3

White-browed Bulbul

Intianoliivibulbuli

-

-

2

2

-

-

-

4

Yellow-browed Bulbul

Punanokkabulbuli

-

-

1

-

-

-

-

1

Black Bulbul

Heinäkerttu

-

-

-

-

31

1

-

32

Zitting Cisticola

Savupriinia

-

1

-

-

-

-

-

1

Grey-brested Prinia

Sinipriinia

1

2

-

-

-

3

-

6

Ashy Prinia

Intiantuhkapriinia

-

-

-

-

2

-

-

2

Plain Prinia

12

6

2

1

6

2

4

33

Blyth's Reed Warbler

Papyruskerttunen

-

-

-

-

-

-

1

1

Clamorous Reed Warbler

Pitkäpyrstöräätäli

3

-

1

-

2

-

-

6

Common Tailorbird

Tiltaltti

-

1

-

-

-

-

-

1

Common Chiffchaff

Viitakerttunen


LAJI

21.1.

22.1.

23.1.

24.1.

25.1.

26.1.

27.1.

Yhteensä

Idänuunilintu

4

6

6

10

-

1

8

35

Greenish Warbler

Karakoruminuunilintu

-

-

2

3

-

-

-

5

Western Crowned Warbler

Rastasviidakkotimali

-

5

3

-

1

-

-

9

Puff-throated Babbler

Intiansirppitimali

-

-

-

1

-

-

-

1

Indian Scimitar-babbler

Ruostevatsatimali

-

1

-

-

-

-

-

1

Tawny-bellied Babbler

Mustapäätimali

-

-

4

2

-

-

-

6

Dark-fronted Babbler

Metsäpensastimali

-

5

4

-

-

-

-

9

Jungle Babbler

Isotiaistimali

-

-

2

3

2

-

-

7

Brown-cheeked Fulvetta

Malabarintöyhtökiuru

-

-

-

-

3

-

-

3

Malabar Lark

Harmaaviirukukastaja

-

-

1

-

-

-

-

1

Thick-billed Flowerpecker

Intiankukastaja

1

1

-

-

1

1

-

4

Pale-billed Flowerpecker

Harmaakukastaja

-

-

4

3

-

-

-

7

Plain Flowerpecker

Pihamedestäjä

6

2

-

-

2

1

5

16

Purple-rumped Sunbird

Malabarinmedestäjä

-

-

20

15

-

-

-

35

Crimson-backed Sunbird

Purppuramedestäjä

2

10

5

3

1

-

-

21

Purple Sunbird

Isomalabarinmedestäjä

-

6

-

-

-

-

-

6

Loten's Sunbird

Karmiinimedestäjä

2

1

-

-

-

-

-

3

Crimson Sunbird

Tarhalukkinen

-

-

-

1

-

-

-

1

Little Spiderhunter

Varpunen

SPECIES

50

30

-

-

26

15

-

121

House Sparrow

Tarhavarpunen

-

-

2

30

-

-

-

32

Chestnut-shouldered Petronia

Metsävästäräkki

-

-

-

1

-

-

-

1

Forest Wagtail

Mustavästäräkki

5

3

-

-

-

3

-

11

White-browed Wagtail

Keltavästäräkki

-

-

-

-

1

1

-

2

Yellow Wagtail

Virtavästäräkki

-

-

1

2

-

-

-

3

Grey Wagtail

Isokirvinen

-

-

-

-

4

2

-

6

Richard's Pipit

Riisikirvinen

-

4

-

-

2

-

-

6

Paddyfield Pipit

Nummikirvinen

-

-

-

-

1

-

-

1

Tawny Pipit

Lapinkirvinen

1

-

-

-

-

-

-

1

Red-throated Pipit

Riisikutoja

11

-

-

-

50

2

-

63

Baya Weaver

Valkoperämanikki

10

3

-

1

50

10

-

74

White-rumped Munia

Suomumanikki

26

-

-

-

-

-

-

26

Scaly-breasted Munia

Lajeja yhteensä

77

85

83

85

77

102

61

223


MATKAN REITTI JA KOHTEET

Morjim Beach

Mayem Lake Baga

Arpora woods

Back w

Saligao Zor

Pilerne Lake

Carambolim

10 km Zuari

o od s


Intia 2011  
Advertisement
Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you