Page 1

LINTUJA MAAILMALLA VI

SANTTU AHLMAN

GAMBIA 14.–22.1.2010


GAMBIA

GAMBIA 14.–22.1.2010 SANTTU AHLMAN Tammikuun 2009 Gambian lintumatkan (Lintuja maailmalla IV) jälkeen aloin jälleen punoa juonia uuden matkan järjestämiseksi. Muutamien mailinvaihtojen jälkeen suunnitelma oli valmis – tällä kertaa menisimme pidemmälle yläjuoksulle ja kohti sisämaata. Matkaporukka oli käytännössä muutamassa päivässä kasassa, mutta edessä oli yli puolen vuoden odotus.

KANSIKUVA: KAI RANTALA

TUTTUUN PILOTTIIN KE 13.1. Kohtalaisten matkalaukunpakkausriittien päätteeksi pääsin lähtemään Anin kanssa Porista kohti Helsinkiä vähän viiden jälkeen päivällä. Gambiaan mennessä oli aina ollut todella tiukkaa matkatavaroiden kiloista, etenkin kun Ani intoutui haalimaan melkoisen läjän lahjoitusvaatteita aivan viime metreillä. Nyt saimme mahtumaan pakolliset romppeet yhteen laukkuun ja lisäksi otimme Sveitsin postin säkin täyteen muuta höystettä. Näin säästimme matkalaukun painon ja saimme enemmän lahjoitusvaatteita mukaan. Pörryytimme yhtä matkaa tuttuun Hotelli Pilottiin, jonka piha oli aika surkeassa kunnossa – Escortin pohja raapi maata tuon tuosta. Nähtävästi lumityöt olivat jääneet hieman vaiheeseen. Kello näytti vähän yli yhdeksää, ja Rantalan Kai Jämsästä oli jo perustanut leirin huoneeseen. Sen sijaan pylkönmäkeläistä Esa Keikkaa emme vielä nähneet, mutta pian hänkin ilmestyi pelipaikalle. Rupesimme pian koisimaan, koska herätys oli jo neljän aikaan aamulla. Meikäläiselle ei tosin uni näyttänyt tulevan oikein millään.

RAIMO SALO

PITKÄ SIIVU KOTUUN TO 14.1. Heräsimme vähän neljän jälkeen ja popsimme hotellilla aamupalaa. Viideltä lähdimme pikkubussilla lentokentälle, jossa oli jo valmiina Ramadassa yöpynyt karstulalaiskööri: Matias, Timo ja Anitta Mäkinen, Lauri Tamminen, Airi Honkonen ja Raimo Salo. Joukkoomme Välietappi Las Palmasissa.


LAURI TAMMINEN

Ehdimme plokata 150 kyläkutojaa lyhyessä ajassa.

lyöttäytyi myös helsinkiläiset Jarmo Ahveninen ja Soili Takkala sekä Stella Helne. Lisäksi oululaistunut Ihantolan Antti tuli joukon jatkoksi. Kasassa oli siis lähes edellisvuotinen kokoonpano, tosin nyt mukana neljä uutta kasvoa ja porukkaa yhteensä peräti 14 henkeä. Lentokenttämuodollisuudet olivat jouhevasti takana ja kello 7.05 istuimme jo lentokoneessa odottelemassa lähtöä. Sitten kuulutettiin, että Ranskassa on lentoliikenteeseen liittyvä lakko, minkä vuoksi jouduimme odottelemaan jonkin aikaa. Niinpä tietenkin! Tämä oli kolmas kerta putkeen, kun lentokone ei lähde ajallaan kentältä. Viimeksi syynä oli lumi ja jää, sitä ennen linnut. Onneksi jouduimme odottelemaan lähtöhetkeä vain tunnin, kunnes pääsimme taivaalle. Lentomatka oli jälleen tuskaisen pitkä, etenkin kun huonojen unien jälkeen en saanut koneessa unta. Vieressä istunut Antti sen sijaan veteli sikeitä tuon tuosta – uskomaton kyky! Lennon ylivoimaisesti tärkein funktio oli laatia virallinen matkapinna-arvauslistalomake, eli jokainen veikkasi kuinka monta lajia löydämme matkan aikana. Las Palmasin lentokentän tuulihaukkaa emme kuitenkaan vielä hyväksyneet listalle. Osa matkasta kului monella lintukirjaa pläräillen, mutta silti välilasku Las Palmasiin tuli pitkän odotuksen päätteeksi. Välipysähdys oli todella pikainen, eivätkä kaikki edes kerinneet vessareissulle pitkien jonojen vuoksi. Pian Kanariansaarten jälkeen aloimme nähdä Afrikan mannerta, ja oli mukava katsella karua Mauritaniaa ja Senegalia yläilmoista – aavikkoa ja erämaata jatkui niin pitkälle kuin katse kantoi. Senegalin kohdalla näimme hyvin pääkaupunki Dakarin, joka on rakennettu Atlanttiin työntyvään niemeen. Lopulta horisontissa alkoi siintää Gambia, josta näimme muun muassa Gambiajoen pohjoispuolella sijaitsevan Barran ja pian myös Banjulin. Ensimmäistä petolintua hamusimme pitkään Antin kanssa, mutta Matias ja Late vetivät huppukorppikotkan jo paljon ennen meitä. Ulostauduttuamme lentokoneesta, iski melkoinen lämpövalli meitä vasten. Lämpötila huiteli 35 asteen tuntumassa ja yllämme oli vielä aika reippaasti vaatetusta. Lintuja ei odotuksistamme huolimatta ruvennut pulppuamaan näkyviin juuri lainkaan, ei edes petolintuja. Terminaalirakennuksen pihassa oleili kuitenkin kolme lehmähaikaraa. Terminaalissa oli melkoinen rumba käynnissä, kun aikatauluviivästyksen vuoksi kentälle laskeutui lähes yhtä aikaa kaksi konetta. Niinpä gambialaisten pakka oli sekaisin ja jonot venyivät pian pitkiksi. Matkalaukut saimme jonkinmoisen odotussession päätteeksi ja talsimme ulos Tjäreborgin bussille.


Matkan alku oli ainakin lupaava, sillä bussin yli lensi todella hienosti töyhtökotka, joka jäi listoiltamme edellisvuonna. Antti, Jarmo ja Soili nappasivat siitä eliksen, mutta muut eivät sitä ehtineet nähdä. Jäimme Antin kanssa pihaan päivystämään ja saimme määritettyä muun muassa afrikantäpläkyyhkyn sekä ruskoharakkalepinkäisen. Antti oli kyllä aivan ekstaasissa kyseisessä tilanteessa, kun kaikki ohilentävät linnut olivat täysin vieraita. Stella teki samalla päivän hienoimman teon, kun toi Anille ja minulle yllätyksenä jääkylmää Maltaa pullollisen nautittavaksi – perfetto! Bussimatkalla Kotuun emme saaneet merkittäviä havaintoja, varsinkin kun ikkunat olivat osin sen verran heikossa hapessa, ettei niistä juuri ulos nähnyt. Bakotu-hotellilla porukat vaihtoivat rahaa, kevyemmät tamineet yllensä, hakivat vettä ja suuntasivat takapihan portissa Kotu Creekille. Onneksi vesi oli niin matalalla, että pääsimme hyvin hollille vielä hetkeksi ennen kuin aurinko alkoi laskea. Ajoitus oli ilmeisen hyvä, sillä heti kun pääsimme paikalle, alkoi hillitön ilotulitus – tirppoja viiletti non-stoppina siellä täällä. Kahlaajia oli hyvin maisemissa muun muassa pitkäjalkojen, tyllien, kynsihyyppien ja kolmen lampiviklon muodossa. Koko ajan joku huomasi uusia lajeja ja lyhyessä ajassa hektisyys pääsi hienosti valloilleen – kääpiömehiläissyöjiä, harmaaturakoja, afrkanpalmukiitäjiä, useita afrikansininärhiä, kyläkutojia, medestäjiä, kannusfrankoliini hienosti tyrkyllä ja niin edelleen. Eliksiä rupesi satelemaan uusille kasvoille ja Antin hurmio jatkui pupillit laajentuneina. Äijä oli yhtä hymyä ja joku voisi sanoa, että hieman sekaisin… Esa ehti lähteä jonkun paikallisoppaan kanssa pöllöjahtiin ja katosi golfkentän takamaille. Lopulta hän ilmestyi 500-millisen tuubinsa kanssa ja näytti kuvaa savannivarpuspöllöstä – ei turha reissu lainkaan! Lisäksi hän näki viisi afrikantöyhtöhyyppää. Myös me muut kävimme golfkentällä, jolloin lajirytke jatkui edelleen todella hienona: kyyhkyjä, pyhäiibiksiä, kaislamerimetsoja, sieppodrongoja ja sitä rataa. Kelon koloon pujahti pisamatikka. Seitsemän aikaan lopettelimme, kun alkoi jo olla hämärää. Kolmen vartin suihkutauon jälkeen suuntasimme koko joukkion voimin lähiravintolaan illalliselle. Ison ryhmän – ja vieläpä ennen meitä tilanneen brittipoppoon – vuoksi sessio kesti yli kaksi tuntia. Iltahuuto ennen sapuskointia paljasti, että saimme hyvin lyhyessä ajassa peräti 60 lajia kasaan. Vähän ennen yhtätoista pääsimme lopulta maate.

RAIMO SALO

Viimeiset lintuilut ennen auringonlaskua.


Kotu Creek.

MAASTOON LÄHITIENOILLE PE 15.1. ANI LAINE

Aamupalan jälkeen lähdimme seitsemältä golfkentälle takapihan kautta. Laguunissa oli mukavasti tavaraa, vaikka vesi oli noussut yön aikana. Peruskahlaajien lisäksi läsnä ei kuitenkaan ollut mitään mainittavaa, eikä edellisillan kolmesta lampiviklosta ollut jäljellä kuin yksi lintu. Sillan laiteilta löysimme hienosti hollilla olleen palmuhaukan, jonka tilalle tuli pian harmaatuulihaukka. Ilma oli erikoisen kostea – kuin sateen jäljiltä, vaikka vettä ei ollut taivaalta tullut yön aikana lainkaan. Märkien pensaiden oksille ilmestyi hetkessä matkan ensimmäiset ruusupeipot. Jatkoimme golfkentän mäelle määrittämään lintuja. Nyt oli täysin eri asetelma kuin vuosi aiemmin, sillä valtaosalla porukasta oli jo peruslajit hyvin hanskassa. Määrityspähkinöitä tarjoili muun muassa punaisena kukkiva lehdetön puu, jossa viiletti medestäjiä. Koirassavannimedestäjä oli helppo nakki, mutta osa naaraspukuisista jäi auttamatta määrittämättä. Kosteikolta poimimme listalle afrikankeisarikalastajan ja kuusi lentävää naamioviheltäjäsorsaa havikseen. Pyhäiibiksiä lensi mangrovekasvustojen päällä muutama yksilö. Päivystimme samalla paikalla melko pitkään ja uusia lajeja noteerasimme tuon tuosta. Samalla aurinko kiipesi yhä korkeammalle aamutaivaalle. Olimme jo lähdössä eteenpäin, kun Rami hälytti malakiittikalastajasta. Niinpä kiisimme kosteikon uumeniin polkua pitkin. Lintu oli kadonnut, mutta Rami plokkasi sen pian uudelleen. On se vaan mahtava lintu! Samalla ihailimme kääpiömehiläissyöjiä ja useita kirjokalastajia. Hetken päästä Matias löysi varoittelevan pikkulinnun, joka ei meinannut näyttäytyä kunnolla. Lopulta se osoittautui rusorintakerttukoiraaksi. Lähtötuokio hotellin pihassa.

AIRI HONKONEN


LAURI TAMMINEN ANI LAINE

Ruusupeippokoiras on komea tapaus.

Kovimman luokan yllättäjä oli golfkentän laiteilla guineanhaarapääskyparvessa vilahtanut törmäpääskylaji, joka jäi meiltä aluksi määrittämättä. Samainen lintu tuli onneksi vielä paremmin framille ja saimme sille nimen – pikkutörmäpääsky. Laji on seudulla jonkinmoinen rari ja meikäläinen koppasi siitä matkan ensimmäisen eliksen plakkariin. Pääskyjen lisäksi kiitäjäliikenne oli loputonta, mutta tervapääskyä emme porukasta löytäneet. Pikkukiitäjiä oli joukossa sen sijaan 15 ja Jarmo onnistui onneksi löytämään yhden vaaleakiitäjän matkapinnoihin. Jatkoimme pidemmälle golfkentälle ja varoimme välillä golfaajien valkoisia ohjuksia, jotka ilmestyivät toisinaan melko lähelle meidän reittiämme. Antin, Jarmon, Soilin ja Esan elispauke jatkui, kun sikalaumassa viihtyi paimenharakka ja Ani löysi eräästä suuresta puusta isohuiskulepinkäiskoiraan. Hetken päästä naaras näyttäytyi auliisti, mutta koiras teki houdinit. Ihmetystä herätti lähes kokomusta lintu, jolla oli erikoista valkoista kirjailua höyhenpuvussaan. Määritimme sen kymmenen minuutin tarkkailun tuloksena kuitenkin tuiki tavalliseksi puhvelikutojaksi, joka oli vain hieman hassun näköinen. Seuraavaksi lähipuusta lähti siivilleen aikuinen rosvohaukka. Palailimme hiljalleen Kotu Creekille, josta laskimme peräti 163 kynsihyyppää. Uutena matkalajina havaitsimme kolmen vihermehiläissyöjän parven, minkä jälkeen lopettelimme aamupäivän retkeilyt hieman yhdentoista jälkeen.

Aamuretkeilyä golfkentällä.


RAIMO SALO ANI LAINE

Vaatekevennysten jälkimainingeissa lähdimme syömään rannan suuntaan. Virallinen turistiopas – eli sama hemmo, joka oli painostanut minua ja Ania aiemmilla reissuilla, että miksi ainoastaan Foday saa asiakkaita – johdatti meidät Paradise-ravintolaan, josta saimme muun muassa hyvää chicken yassaa. Minulta tippui jo näin matkan alkuvaiheessa toinen linssi aurinkolaseistani, minkä onneksi löysimme, mutta ruuvi oli hukassa. Vaihtoehtona oli siis joko merirosvolook tai sitten silmien rääkkäys ilman mitään laseja. Jälkimmäisellä vaihtoehdolla oli mentävä, kun en oikein teippauslinjalle viitsinyt lähteä. Uima-allasläträilyjen päätteeksi jatkoimme retkeilyä kahdelta iltapäivällä. Kaitsu osoittautui todellisesti vesipedoksi, jolla lienee saukkojen sukujuuret. Navigoimme päätietä sillan ohi pienelle lampareelle. Heti kättelyssä näimme muutaman punaposkipeipon, mutta muuten linturintamalla oli kyläbulbulipitoista meininkiä. Myös sillalla ja lintuoppaiden toimistolla oli yllättävän hiljaista, tosin sillan lähellä oli hyvin pikkulintuja puiden suojassa porotukselta. Saimme määritettyä muun muassa vaaleakultarinnan, naarasrusorintakertun, keltaotsasepän, tiltaltin ja tuhkavarpusen – aika hyvä setti parista puusta.


AIRI HONKONEN

Ankaraa lajistoplokkausta.

Käännyimme oikealle sivutielle, jolloin joukkoomme lyöttäytyi pari opasta, joista toinen kyseli, että mitä Joukolle kuuluu. Mies oli kuulemma retkeillyt edellisvuonna jälkimmäisellä viikolla Jouko Aavikon kanssa ja nimi oli nähtävästi jäänyt hyvin hänen mieleensä. Pikkutien varrelta hoksasimme afrikanparatiisimonarkin mukavana löytönä. Pian koukkasimme tien laiteilla kulkeneen muurin vasemmalle puolelle eräälle sisäpihalle, jossa alkoi hillitön naurunremakka, kun muurin vieressä oli nainen tekemässä vessatarpeitaan ämpäriin. Toinen lähti nauraen tuomaan jotain hänen suojakseen. Häpeily ei tosin näyttävät juuri kuuluvan muuten heidän elämäntapaansa, kun muut pesivät itseään puolinudena ilman mitään tuskaa yli kymmenestä valkoisesta turistista. Pieni lampare oli muuttunut aika paljon kahden vuoden takaisesta, mutta onneksi lintuja oli vielä hyvin paikalla. Näytillä oli helttajassanoita, rääkkähaikaroita, kaislamerimetsoja, varjostajahaikaroita, hätäisesti vilahtanut pikku-uikku ja vino pino lehmähaikaroita. Lammelta marssimme jätevesialtaille, jotka olivat aika kehnossa kunnossa lintujen kannalta – joko tyhjiä tai sitten liiaksi kasvien täyttämiä. Yhdessä altaassa oli vähäisesti pitkäjalkoja, kynsihyyppiä ja lehmähaikaroita sekä pari keltavästäräkkiä. Kolme jätevesirekkaa tyhjensi tankkejaan, eikä työläisillä näyttänyt olevan hygieniapakkomielteitä, koska likavettä roiskui joka puolelle.

LAURI TAMMINEN

Kyläbulbuli oli jokapaikanhöylä.


LAURI TAMMINEN

Afrikanjassana tyypillisessä elinympäristössä.

Etsimme perinteistä polkua, joka kaartelee kuivien peltojen halki riisiviljelmille ja lopulta lähelle Kotun siltaa. Polun alun löysimmekin, mutta loppu katosi mystisesti, joten jouduimme rämpimään erikoisia reittejä. Lintuanti jäi varsin pieneksi ja hunajaopaslajin katoaminen liian aikaisin jäi hieman kirvelemään. Tosin niin jäi kirvelemään osan porukan jalatkin, kun marssivat nokkosmaisten kasvustojen läpi oikotietä… Kotun sillalla stoppasimme jälleen ja esimerkiksi Antti tempaisi viidessä minuutissa kolme uutta elistä: 30 sahelinpaksujalkaa, kaksi jouhipääskyä ja kobolttihaikaran. Lyhyen episodin jälkeen valuimme hotelliin ja ehdimme vielä pulikoida altaalla. Iltahuudotkin huusimme altaan laidalla ja sitten hajaannuimme eri paikkoihin syömään. Hajaantuminen ei tosin kovin hyvin onnistunut, kun kymmenen henkilöä eksyi samaan pöytään Kombohotelliin. Pizzaodottelujen ohessa kuulimme hyvät jutunpätkät kesäkuun 2009 ekorallista, tai lähinnä siitä miten Honkosen Hannu veti hullunkiilto silmissä 140 kilometriä. Ani intoutui kertomaan ruokapöytäpuheena edellisreissun wc-kokemukset, kun ”pöntössä” kuhisi valkoisia toukkia. Ennen sapuskointia ehdin nähdä Fodayta kolmen vartin verran, kun kertasimme viikon ohjelmaa. Illalla oli edessä vielä epätoivoiset pakkaukset seuraavana päivänä alkavaa Georgetownin tourneeta varten. Jätevesialtaiden elämää. LAURI TAMMINEN


AIRI HONKONEN & RAIMO SALO

Herra Kukkolooroo.

Airi Banjulissa.

Lauri kenkäpesussa.

KAI RANTALA

GEORGETOWNIIN LA 16.1. Herätys oli aikainen, sillä poppoomme odotteli Fodayta ja pikkubussia hotellin pihassa jo varttia vaille kuusi. Hän oli kuitenkin lähes puoli tuntia myöhässä. Mieluummin odottelun olisi toimittanut vaakatasossa punkassa, mutta aikatauluhäslingit ovat arkea Gambiassa. Ajoimme pilkkopimeitä teitä pitkin Banjulin satamassa, jossa oli jo pitkät jonot rekkoja ja muita autoja. Ne olivat varanneet paikkansa jo edellisiltana, joten mitään ei ollut tehtävissä ja jouduimme odottelemaan omaa vuoroamme niin, että pääsimme lautalle vasta yhdeksältä. Odottelu oli kulttuurielämys, kun näimme paikallisten rientoja laidasta laitaan. Hauskinta olivat lievästi hyökkäävät kengäntuunaajat, jotka iskivät niin nopeasti, etten itse ehtinyt edes kunnolla tajuta, että nyt on jo sandaali liimauksessa. Herra ”Kukkolooroo” oli kunnon kultahampain varustettu tirehtööri, joka lupasi kaikille kymmenen vuoden takuun korjaustöilleen. Niinpä niin. Lähes kaikkien matkalaisten kengät olivat korjattuina ja kiillotettuina, kun pääsimme liikenteeseen. Ompeleet jäivät muistoksi prosessista. Lintuhaviksiin pääsivät puolentuhatta pikkukiitäjää ja viisi varpusta. Lautalle ängettiin selvästi vähemmän porukkaa kuin aiempiin eriin. Me valloitimme keulan ja tullasimme ohilentäviä lintuja koko matkan. Alkupäässä lokkilintuja olikin mukavasti ilmassa – kolme etelänselkälokkia, kaitanokkalokkeja, kuningastiiroja, riuttatiiroja,

Banjulin rantarientoja.


AIRI HONKONEN

AIRI HONKONEN

Jarmo the Salesman.

Late ja Matias markkinointikohteina.

Lajikepitystä ajomatkalta.

AIRI HONKONEN

meri- ja leveäpyrstökihu ja niin edelleen. Kihut olivat todella vaikeita määrittää, emmekä saaneet kaikkia lajilleen. Noin tunnin lauttamatkan aikana näimme myös käärmekauloja, pari kalasääskeä, yhden kapustahaikaran ja todennäköisen pulmussirriparven, joka viiletti tuulispäänä kaukana merellä. Barraan saavuimme noin kymmeneltä, ja lähdimme oitis kohti yläjuoksua ja Farafenia. Jotenkin minulle tuli heti senegalimainen olo, kun tulimme joen pohjoispuolelle. Maisemat muuttuivat pian avariksi ja tienlaiteilla aukesi monin paikoin hyvin tasaisia ja vihreitä alueita, jotka lienevät toisinaan veden alla. Teimme ensimmäisen kunnon pysähdyksen, kun Esa hälytti tien yli lentäneen punaisia mehiläissyöjiä – pikastoppi ja jengi ulos. Siinähän niitä nyt sitten lenteli – punamehiläissyöjiä eräänä tavoitelajina. Valitettavasti emme kuitenkaan nähneet niitä paikallisena esimerkiksi pensaan päällä kököttämässä, joten mässäilyosasto jäi vähemmälle. Samalla paikalla oli paljon muutakin nähtävää, kun joku löysi horisontista piispahaikaran, viereemme ilmestyi komea atulapyrstömedestäjäkoiras, joen laiteilla oleili goljathaikara, taivaalla vilahti isoruostepääskyjä ja ylitsemme pyyhälsi afrikanvuorikotka. Toinen piispahaikara tuli paljon paremmin hollille ja näimme myös afrikaniibishaikaroita korkealla termiikissä. Seuraavat pysähdykset aiheutuivat heinäsirkka- ja rosvohaukan sekä ruskokäärmekotkan takia. Vaikka tie oli täysin priimakuntoinen ja päällystetty, niin ajomatka oli varsin pitkä, eikä aikataulutilannetta helpottanut se, että olimme pari tuntia jäljessä. Muuten ei olisi ollut hätää, mutta Georgetowniin oli sovittu venekuljetus hippopaikoille.


RAIMO SALO

AIRI HONKONEN

Trappikomppauspaikkaa.

Eräällä kosteikolla oli runsaasti elämää ja saimme seuloa massan joukosta muassa pääskykahlaajia, naamioviheltäjäsorsia, 30 kyhmysorsaa, niitty- ja ruskosuohaukkoja sekä kolme suokukkoa. Timo hoksasi taivaalta kaksi kastanjavarpuskiurua, joita näimme jatkossa lukuisia. Kaukaa rantapusikosta löysimme pikkulintuparven, jota piti hetken aikaa tahkota ennen kuin määritys aukesi – sahelinkultavarpusia! Onneksi joukossa oli yksi juhlapukuinen koiras, niin ei jäänyt laji mysteerien listalle. Seuraava etappi oli karulla paikalla ja tavoitteena trapit. Aloitimme kunnon marssin laajassa haravamuodostelmassa, joka kattoi satoja metrejä leveän siivun. Kävely ei varsinaisesti ollut mitään juhlaa, kun koko ajan oli jotain piikkiä sandaalien välissä. Trapit jäivät hyvin pitkälti näkemättä, tosin Foday ja Jarmo näkivät yhden kapustatrapin. Timo, Antti ja Lauri sen sijaan määrittivät heinäkertun, myös Esa löysi lajin edustajia. Antin, Laurin ja Matiaksen kanssa näimme myös ”surkupukuisen” kaitaparatiisilesken. Vartin komppauksesta muodostuikin kolmen vartin trykii ja kello näytti jo iltapäiväkahta. Vähän stressailin aikatauluja, kun Fodaylla oli välillä hieman ajantaju kateissa, joten vihjailin, että olisi syytä jatkaa rientoja. Viimeisen varsinaisen pysähdyksen ennen Georgetownia teimme eräällä pienellä lampareella, jota ympäröivät hiekkarannat. Paikalla oli ollut kaksi viikkoa aiemmin legendaarisia krokotiilinvartijoita, mutta niiltä vältyimme. Sen sijaan rantapuissa oli melkoinen kuhina käynnissä, ja saimme määritettyä miljoonakutojan, punakauluspiispan, viiltopeipon

Gambialainen bensa-asema.

Ajomatkan väriä. RAIMO SALO


LAURI TAMMINEN

LAURI TAMMINEN

Abessiiniansininärhi.

Guineanruostegueretsa.

Siirtymä Georgetowniin eli Janjanburehiin.

KAI RANTALA

ja sokerina pohjalla kaksi juhlapukuista kaitaparatiisileskikoirasta puolisoineen. Jälkimmäiset olivat varmasti eräitä hienoimpia lintuja mitä oli vastaani koskaan tullut. Tutumpaa lajistoa edusti yksinäinen metsäviklo, joka lähti lampareelta varoitellen. Georgetownin lauttapaikalle saavuimme melko hyvissä ajoin, tosin emme todellakaan aikataulun mukaisesti kolmelta. Alun perin meidän piti hypätä jokipaatin kyytiin ja lähteä suoraan hippojahtiin. Auto olisi matkannut suoraan saarelle meitä vastaan jokiajelun päätteeksi. Menimme kuitenkin Georgetowniin – joka on siis saari – saakka auton kanssa. Siellä meidän piti astua veneeseen, mutta emmepä hypänneet, vaan lähdimme autolla vielä seuraavalle laituripaikalle, jossa nousimme vihdoin isoon paattiin. Helpotus oli suuri, kun pääsimme aurinkoa suojaan paatin alakertaan. Osa porukasta perusti leirin yläkannelle. Yleisilme joella oli kovin hiljainen, mutta loistavia havaintoja kertyi silti useita: neljä afrikanmarabua, kaksi hadadaiibistä, jokunen kyyryhaikara, puolensataa yöhaikaraa, viikunakyyhkyjä, pari rantasieppoa, jokunen kiljumerikotka, sinirintakalastajia ja ylivoimaisena ykkösenä virtahepoja. Ensin näimme aikuisen, joka ui lähelle,


Hippopotamus amphibius. AIRI HONKONEN

KAI RANTALA

Anitta ja Matias lautalla.

jolloin sen valtava pää teki suuren vaikutuksen. Aika ajoin sen vieressä pinnalla kävi myös poikanen. Toisen kaksikon näimme ajelun loppuvaiheessa, tosin ne olivat molemmat aikuisia. Aivan upeita eläimiä! Apinapuolella guineanruostegueretsat olivat hyvin edustettuina. Loppumatka hiljentyvää jokea ajellen alkoi jo tuntua pitkän päivän päätteeksi uuvuttavalta. Alkoi hämärtääkin ja tuli hieman viileä. Kello 19.40 olimme vihdoin satamassa ja ajoimme lyhyen matkan majapaikkaan, joka muistutti hieman Tendabaa. Huoneet olivat todella askeettiset, mutta onneksi suihkusta tuli vettä. Antti kuittaili, että meikäläinen on tottunut liian helppoon elämään. Sitten hän rupesi nauramaan hysteerisesti, kun heitti lappeelleen sängylle ja laittoi päänsä tyynylle – kuin kivikova tiiliskivi! Peitotkin uupuivat… Kahdeksalta oli vuorossa buffet, jota tahdittivat armottomat rumbutsembalot. Iltahuuto oli vaikeaa huutamisesta huolimatta – ei vain meinannut volyymi piisata. Vaikka päivä oli raskas, niin linnustollisesti se oli antoisa. Listasimme nääs 125 lajia päivän saldoksi. Lintujen lisäksi mieleeni jäivät etenkin husaarimarakatit, joita pomppi muutamissa paikoissa tien yli. Myös välillä ollut bensa-asema oli hieno näky – kontti, jossa oli keltaisia kanistereita. Osa oli suorassa auringonpaahteessa ja odotti tratin kanssa tyhjentäjäänsä. Askeettista vessakalustoa. ANI LAINE

AIRI HONKONEN

Rentoa jokiretkeilyä.


AIRI HONKONEN

SANTTU AHLMAN

Ramin punkkailua Georgetownissa.

Antin lounas.

TENDABAAN SU 17.1.

Odottelua lauttapaikalla.

AIRI HONKONEN

Aamupalahetken jälkeen suunnistimme erääseen saaren metsään, josta osa porukasta sai määritettyä keltaselkäpiispan. Muita tärppejä olivat muun muassa pari loimuseppää, kultapiispa, lehtokerttu, pajulintu ja Timon havaitsema guineanviolettiturako. Päivän lajistoon pääsi myös savannivarpuspöllö, joka vastaili aktiivisesti Fodayn viheltelyyn. Läksimme pienen reduilun päätteeksi lauttapaikalle. Odottelun aikana saimme ekskursion orjuuden masentavaan maailmaan, kun paikallinen opas kertoi viereisessä talossa rakennuksen ja orja-ajan kulttuurista. Pahaa teki todellakin kuvitella porukkaa kahleissa tuskaisiin oloihin. Orjat joutuivat taistelemaan toisiaan vastaan ruoasta – näin varmistettiin, että vahvimmat selviytyivät pidemmille kuljetuksille. Sairasta! Lauttamatka pohjoispuolelle kului silmänräpäyksessä haarahaukkojen pyöriessä kaikilla suunnilla. Palasimme eilistä reittiä kohti Farafenin lauttapaikkaa välillä stoppaillen sopivilla paikoilla. Pysähdysten antia olivat esimerkiksi pikku- ja ruskokäärmekotka sekä termiikissä myötävalon puolella pyörinyt afrikanmarabu. Jälkimmäinen oli kova sana, sillä odottelin edellispäivän vastavalohavainnon jälkeen eniten marabun näkemistä myötävalossa. Kovin lähellä myötävalolintukaan ei tosin ollut. Erään kosteikon laiteilla oli runsaasti etenkin pikkulintuliikennettä: kastanjavarpuskiuruja, viiltopeippoja, pikkumehiläissyöjiä ja purppuraperäkottarainen. Pikkulintuparvien seulominen oli mielestäni aivan loistavaa touhua, kun parvista saattoi löytyä mitä tahansa, eikä määrittäminen ole aina kovin helppoa.


ANI LAINE

AIRI HONKONEN

Orjademonstrointia.

Tyly orjatalo.

Jarmo reduiluvarustuksen kera.

ANI LAINE

Seuraava kosteikko oli lähes umpeenkasvanut lampare, jota halkoi tie allamme. Paikka haisi rantakanoille, joten listasimmekin kaksi liejukanaa sekä parisenkymmentä afrikanjassanaa, mutta harvinaisempia lajeja ei kohdallemme osunut, joskin Timo löysi rantakasvillisuuden seasta piilottelevan mustahuitin, joka kähmyili kuitenkin niin, etteivät kaikki sitä nähneet. Samaisella paikalla oleili helmenä kymmenen afrikankääpiösorsaa, kymmeniä viheltäjäsorsia ja kolme pikku-uikkua. Rantavyöhykkeellä lenteli tuon tuosta kastanjavarpuskiuruja. Iltapäivän puolella menimme lähelle edellispäiväistä trappimestaa. Pidimme ensin pienen virvoitusjuomapaussin ison puun varjossa, mutta olimme ilmeisesti kaikki hieman vaivaantuneen oloisia, kun paikalle ryntäsi kymmeniä lapsia katsomaan limukoiden lipitystä. Heillä ei ollut juuri mitään ja me vedimme limpparia helteessä. Tauko jäikin melko lyhyeksi. Asetuimme jälleen laajaksi trappiharavaksi ja lähdimme nuohoamaan pusikoita. Helle paahtoi niskaamme voimalla, mutta suurin osa lähti silti liikenteeseen. Porukka hajosi aika nopeasti todella laajaksi rintamaksi ja hetken päästä näin vain lähellä olleet henkilöt. Alkuvaiheessa vierestäni nousi kookas trappi lentoon ja laskeutui tulosuuntaamme. Lähdimme porukalla jahtaamaan sitä – siis mitä ilmeisintä kapustatrappia. Lopulta trappi nousi siivilleen ja teki ohilennon suunnaten karkuun tien yli. Tiellä päivysti autossa ulkomaisia lintuharrastajia, jotka toimivat ankeasti edunkerääjinä – me komppasimme hehtaaritolkulla ja he istuivat autossaan!


AIRI HONKONEN

AIRI HONKONEN

AIRI HONKONEN

AIRI HONKONEN


RAIMO SALO

Gambialaista rahtiliikennettä.

Pidin trappia koko ajan samana yksilönä, joka lähti lähes jaloistani. Jarmon kanssa kävimme tuntomerkkejä läpi ja molemmat olivat vakuuttuneita siitä, että kyseessä todellakin on kapustatrappi. Jossain vaiheessa ilmeni kuitenkin, että linnusta oli saatu niin ristiriitaisia tuntomerkkejä, että lintumiessanoin voidaan jo puhua havainnon riitauttamisesta. Osa nimittäin piti lintua nuolitrappina, joka on paljon pienempi. Havainnon hohdokkuus valui viemäriin erilaisten tuntomerkkien myötä, ja havainto jätettiin kokonaan merkitsemättä. Balsamia haavoihimme toi kuitenkin hienosti ilmatilaa halkonut savannihietakyyhky, joka on varsin kova havis Gambiasta. Muita mukavia olivat hirssihemppo, kivitasku ja kaksi punapäälepinkäistä. Shortsivarustuksissa olleiden nilkat olivat puoliksi riekaleina – kirvelyä, polttoa ja kutinaa, mutta Antti jaksoi nauraa. Ei kuulemma ollut mitään verrattuna taannoisiin Espanjan ohdakepeltoihin (Lintuja maailmalla II). Jarmo ja toinen oppaamme, Almame, katosivat jossain vaiheessa etuoikealle, kunnes he palasivat ja Jarmo totesi, että ”täällähän näkee lintuja”. He olivat löytäneet kuivien paikkojen viirukalastajan ja pikkuaavikkojuoksijan. Hyppäsimme bussin kyytiin ja pääsimme niitä lähelle epämääräistä tietä pitkin. Olin juuri manaillut Anille, että nyt saa komppaukset riittää, mutta taas mentiin. Kalastaja oli kadonnut, mutta Almame löysi kaukoputkella maassa kököttävän pikkuaavikkojuoksijan, jonka ruosteenvärinen päälaki loisti etäälle. Paikalta löysimme myös toisen yksilön. Samaan aikaan taivaalla liihotteli vanha niittysuohaukkanaaras ja hyvin hämäräpukuinen suohaukka, jonka habitus ja siipien rakenne olivat täysin niittysuohaukan, mutta väritys viittasi ruskosuohaukkakoiraaseen. Seuraavaksi olimme vihdoin Farafennissa odottelemassa lauttaa joen eteläpuolelle. Väliä liikennöi kaksi alusta ja yksi lepäsi vielä varalla rannassa. Liikennettä oli yllättävän paljon, mikä johtunee siitä, että paikan länsipuolella vain Barrasta pääsee joen yli ja sinne on reippaasti matkaa. Emme mahtuneet ensimmäiseen satsiin, joten odottelu hieman venyi. Samalla porukkamme ehti hieman ostamaan muun muassa kankaita, joita tarttui ainakin parin ihmisen mukaan. Antti meinasi puolestaan joutua liriin militanttien kanssa, kun erehtyi kuvaamaan vahingossa (tai luultavasti silti tahallaan) armeijan pientä kyttäysbunkkeria. Kuvauskielto tuli hyvin pian koko porukalle. Pääsimme kakkoslauttaan, joka ui aikalailla vinossa asennossa. Lyhyen lauttamatkan aikana Ani huomasi kaukana rantapuustossa kiljumerikotkakaksikon ja haarahaukkoja suihki siellä täällä. Joen eteläpuolella pysähdyimme lastaamaan vesipulloja autoon – tarkoituksena oli täydentää Tendabasta vähentyneitä pullovaroja. Ani kerkesi ostaa sillä välin ison nipun hammasharjoja eli puutikkuja, joilla paikalliset huoltavat legojaan.


LAURI TAMMINEN

Huppukorppikotka voisi olla hyvin Gambian kansallislintu.

Kynsihyyppä.

LAURI TAMMINEN

Kello näytti illan lähestyvän uhkaavasti, ja nyt allamme oli perinteinen gambialainen tie – pölyävä ja kaikkea muuta kuin tasainen. Yhtä pätkää paikalliset kutsuvat nimellä ”free massage”, ilmainen hieronta. Sitä se tosiaan oli. Uupumus alkoi jo hiljalleen painaa retkikuntaamme, mutta plokkasimme vielä tienposkesta valkoharjalepinkäisparven ja ruusurintamedestäjäkaksikon. Iltalennolla oli huomattavan paljon lintuja, mutta hämärä uhkasi laskeutua yllemme. Poikkesimme vielä tutulle Tendaban lentokentälle sahelinhietakyyhkyjahtiin. Tällä kertaa tärppäsi lähes heti, kun yksi lintu lensi melko läheltä. Saimme myös toisen havainnon, mutta mitään kummoisia elämyksiä laji ei tarjonnut, kun hämäryyden vuoksi emme saaneet mitään väreistä irti. Lajimääritys onnistui ainoastaan ruumiin ja pyrstön muodon perusteella. Puoli kahdeksalta saavuimme Tendaban leiriin, jossa jaoimme porukan huoneisiin. Georgetowniin verrattuna tilat tuntuivat kovin hohdokkailta, vaikka ne eivät sitä olleet. Antin ja minun huoneessa wc toimi kerran, mutta toisella kerralla kannen alle jäi yllätys. Kahdeksalta oli vuorossa buffet, mutta meikäläinen pystyi kiskomaan vain vähän kookoskeittoa, vaikka Ani yritti painostaa sapuskointiin. Meikäläisellä oli pientä öklöoloa jo edellisaamusta lähtien, mutta olotila pysyi aisoissa matkan aikana. Iltahuuto oli jälleen todellista huutoa rumpuarmadan takia. Väsyneinä painuimme lopulta huoneisiimme koisimaan. Antin kanssa jouduimme vielä vaihtamaan pirttiä, kun pönttö ei vieläkään suostunut huuhtomaan sisuksiaan. Yhdeksältä tempaisin vielä oksennukset roskapönttöön, eli nestevaje sun muut oireet puskivat nyt pintaan. Airilta sain hyvät ohjeet ja muutaman paketin Dexalia korjaamaan hiilihydraattivajetta. Ani oli hetken paniikissa, kun tuppasi olemaan minulla tapana vähän sairastella. Loppuilta olikin ankea, kun yritin pidätellä nesteitä sisällä. Se onnistui, kun harhailin mielessäni kylmässä talvessa, jossa ei ollut makuja tai hajuja.


AIRI HONKONEN

Paattiretkellä Gambiajoella.

KAI RANTALA

TAKAISIN KOTUUN MA 18.1. Pyysimme Anin kanssa Fodayta hankkimaan minulle kyydin takaisin Kotuun, koska en ollut retkeilykunnossa, joskaan en onneksi oksentanut enää lainkaan yöllä. Kyyti järjestyi ilmeisen helposti, sillä leirissä olleet kaksi brittiornia ja heidän oppaansa hyppäsivät meidän pikkubussiin ja minä lähdin heidän taksillaan rannikolle puoli yhdeksältä. Muut lähtivät samalla jokiajelulle. Taksikuski painoi tukka putkella, vaikka kyseessä ei ollut mikään paniikkitapaus. Koisin vaakatasossa suurimman osan matkasta, mutta näin kuitenkin muun muassa kaksi liitohaukkaa, loimusepän ja 18 paimenharakan parven. Ani laittoi jossain vaiheessa viestiä, että he olivat nähneet sinitöyhtömonarkin, mikä oli hieno löytö. Pakkautumista paattiin.


LAURI TAMMINEN

Riuttahaikara.

LAURI TAMMINEN

Ajo kesti vain alle kolme tuntia, joten olin jo kello 11.20 perillä hotellilla. Kiittelin kovasti kuskia ja pyysin avainta respasta. Se oli kuulemma siivoojilla, mutta heillä se ei kuitenkaan ollut. Odottelin vielä puoli tuntia, kun tilannetta selviteltiin, kunnes talkkari irrotti oven vierestä ikkunan listat ja sen jälkeen koko ikkunaruudun, jotta pääsimme sisään. Tovin kuluttua selvisi, että joku oli nerokkaasti vaihtanut avaimenperän, joten siinä ei lukenutkaan enää D4 vaan D5.

LAURI TAMMINEN

Malakiittikalastaja.

Kyyryhaikara.

Vasarapäähaikara.


ANI LAINE

Päivä meni muuten osaltani huilaillessa. Siemailin Dexalia välillä ja söin Pringles-sipsejä, jotka maistuivat kyseisellä hetkellä ruhtinaallisen hyvälle. Päivän mittaan kuulin senegalinpaksujalkojen, kuovin, kaunomedestäjien ja kyläbulbulien ääntä. Kyselin Anilta viestillä, että mitenkä hommat sisämaassa etenevät. Arvelin, että heillä saattaa mennä myöhään, mutta olin silti hieman yllättynyt, että porukka oli Raptor Trackilla vasta viiden aikaan päivällä. Porukka palasi saapui hotellille vasta hieman ennen yhdeksää. Annoin Anille iltahuutolista ja jengi veti session normisti. Päivä meni ilmeisen hyvin, sillä listalle merkittiin 119 lajia, eli toiseksi eniten matkan aikana. Minä koisin iltahuudon aikana, mutta aloimme nukkua kunnolla vasta yhdeltätoista. Seurueen jokiajelu ei kuulemma kuitenkaan mennyt nappiin, koska Gambiajoen vesi oli niin matalalla, ettei sivuhaaroihin voinut mennä lainkaan. Olin pettynyt kovasti, koska etenkin ensikertalaisilta jäi mangrovesokkelot kokematta, mutta eihän sille mitään voinut. Jokiajelu tuotti kuitenkin jo mainitun sinitöyhtömonarkin ja sahelinkäärmekotkan. Päivän aikana retkikunnalle kertyi vino pino nasevia havaintoja, kuten pikkujalo-, goljat- ja piispahaikara, pari savannikotkaa, sirokotka, töyhtökotka, kuusi aavikkomehiläissyöjää, kaksi kirjotokoa, viisi suomupääskyä, kolme pilkkasiipipääskyä, afrikankuhankeittäjä, kolme kulta-arokerttua ja monia muita hyviä lajeja.

ANI LAINE

Paikallisen asumuksen koristeluja.


RAIMO SALO

VÄLIPÄIVÄ TI 19.1.

Anitta Atlantin rannalla Kotussa.

AIRI HONKONEN

Antti lähti aamuseitsemältä golfkentälle Matiaksen, Timon, Laten, Rami ja Airin kanssa lintuilemaan. Kaitsu ja Esa puolestaan painelivat taksilla Abukoon. Vuorossa oli siis päivä ilman ennalta suunniteltua ohjelmaa, joten jokainen teki mitä teki. Minä heräsin yhdeksältä, jolloin oloni oli jo kohtalaisen hyvä. Tempaisin aamupalaksi rasvakäristeisen omeletin, leipää, teetä ja muuta tilpehööriä sekä jälkkäriksi jätskiä, joten ruoka maittoi kovasti. Aamupäivä kului monelta lähiretkeilyn merkeissä, mutta puoliltapäivin yli puolet porukastamme oli rentoutumassa hotellin uima-altaalla. Hetken päästä myös Abukon kaksikko tuli takaisin, eikä retki ollut lainkaan hassumpi, koska he olivat havainneet muun muassa valkonaamapöllösen, pikkubulbulin, guineanviolettiturakoja, afrikanlaulurastaita ja neljä punaparatiisimonarkkia. Esa paahtoi edelleen urhoollisesti puvun takki päällä ja pitkät housut jalassa, vaikka lämpötila huiteli jälleen lähempänä 30 astetta. Usean tunnin loikoilun päätteeksi vedimme Antin kanssa vielä pienet päiväunet, kunnes läksimme tinkailemaan matkamuistoja. Rennolla asenteella hommat sujuivat jouhevasti. Minäkin intouduin ostoksille, kun huomasin käsin tehdyn taulun, joka oli täysin Wesley Snipesin näköinen. Repeilimme sitä aika lailla, mutta se oli pakko ostaa Tonille tuliaiseksi. Ostosten jälkeen menimme Comboon syömään ja poikkesimme vielä rannalle talsimaan, mutta ilta alkoi jo tehdä tuloaan, joten palasimme piakkoin hotellille. Saimme porukan kasaan iltahuudon ajaksi, mutta yllättäen juuri kriittisellä hetkellä alkoi jälleen kuulua armotonta rumpubiittiä. Listaaminen osoitti, että saimme yhteensä kasaan peräti 99 lajia, mikä oli loistava satsi ottaen huomioon, ettei kukaan retkeillyt koko päivää.


LAURI TAMMINEN

Nauhakehrääjällä on kohtalainen maastokuosi.

AIRI HONKONEN

BRUFUT WOODS, TANJI, MANDINABA JA PIRANG KE 20.1. Antti heräsi kello 6.40 aamupalalle, mutta minä torkuin tasaan asti – jostain syystä meikäläisellä oli jälleen hieman öklö olo, mutta maastoon oli päästävä, joten tempaisin kitusiini jälleen Dexalia ja Pringlesia. Kokoonnuimme puoli kahdeksalta hotellin pihaan ja lähdimme kohti Brufut Woodsia, tosin Stella jäi viettämään vapaa-aikaa Kotuun. Perille pääsimme kolmessa vartissa. Ajoitus oli ilmeisen hyvä, sillä tirppoja oli heti aluksi todella paljon liikkeellä – muun muassa medestäjiä ja pikkulintuja. Ensimmäisten askelien mukavinta antia olivat malakiittikäki, harmaapäälepinkäinen ja mustakurkkukutoja. Tovin kuluttua tärppäsi puolestaan kahden vihertöyhtöturakon ja valkonaamapöllösen muodossa. Molemmat olivat upeita otuksia, ja jälkimmäisestä Antti napsasi maailmanpinnan numero 500. Pöllöstä ei kulunut kuin pieni hetki, niin Ani ja Esa hoksasivat läheltä pienen hysyn, joka osoittautui latvushertuksi. Aika uskomaton meininki, kun minäkin sain lyhyessä ajassa kolme elistä putkeen, vaikka takana oli jo kaksi Gambian reissua. Jatkoimme avoimen maaston laiteille, josta näimme matkan kolmannen liskohaukan. Laji oli yllättävän vähälukuinen, vaikka se on peruslaji. Paikallisopas johdatti meidät pian metsän siimekseen, tosin polkua reunusti paikoin enemmänkin pensaikko kuin metsä. Kuivalla pensaikko-osuudella saimme katsella hienosti kolmea haaramehiläissyöjää ja hetken myös kultakurkkulepinkäistä, jota kuitenkaan kaikki eivät ikävä kyllä ehtineet määrittää.


LAURI TAMMINEN

Valkonaamapöllönen oli mainio havis.

AIRI HONKONEN

Muurahaistaidetta.

Punanokkotokoja näimme siellä täällä.

RAIMO SALO

Puiden ja pensaiden seulomisen lisäksi taivaalla tapahtui myös koko ajan – huppukorppikotkia ja haarahaukkoja lensi toki lähes tauotta, mutta joukossa matkasi myös keltapäähaukka ja sokerina pohjalla kaksi liitohaukkaa, joista toinen laskeutui upeasti puun latvaan. Saimme mässäillä lintua kaukoputkella, jolloin näimme tunnusomaisen punaisen silmän vaivatta. Tuskinpa lajia voi enää paremmin päästä näkemään. Senegalintöpösieppopariskunnan jälkeen oppaat näyttivät korkealla puun latvustossa piileskelevän savannihuuhkajan, jonka valtavat kynnet ja vaaleanpunaiset silmäluomet syöpyivät verkkokalvoihini. Afrikanvarikset härkkivät sitä tuon tuosta, mutta pöllö vain kökötti paikallaan. Vaikka kyseessä oli bongaus, niin laji kolahti silti mukavasti, toisin kuin edellisvuoden tuhkahuuhkajabongaus (Lintuja maailmalla IV), joka oli ankea rastitus. Palasimme samaa polkua takaisin ja varoimme astumasta kusiaistyyppisten muurahaisten päälle, joita oli tiiviinä muodostelmina siellä täällä. Ilmeisesti kaikki välttyivät puremilta, ja niin vältyimme myös linnuilta seuraavassa paikassa, jossa oli lintujen juomaallas. Ilmeisesti vähäisen vesimäärän vuoksi paikka vaikutti täysin autiolta. Seuraava pysäkki oli polun reunusalue, josta paikallisopas kaivoi maagisella kyvyllään nauhakehrääjän päivälevolta. Lintu oli edellisvuosien tavoin helposti kuvattavissa. Brufut oli jälleen kovan luokan paikka.


LAURI TAMMINEN

Tanjin räyskäliikennettä.

Legendaarisesta puistosta navigoimme Tujerengiin kantotaskun toivossa, mutta siellä oli viime edellisvuoden tavoin aivan liian korkeaa heinää lintujen etsimiseksi. Alkuvaiheen kobolttitiainen oli kuitenkin hemaiseva löytö. Lyhyen koukkauksen jälkeen jatkoimme merenrannalle Tanjiin, joka oli jonkinasteinen pettymys, sillä merivesi oli aivan liian korkealla kahlaajia ajatellen. Ainoana lajiryhmän edustajana näimme 40 karikukkoa, jotka loikoilivat veneiden päällä. Lokkirintamalla oli tietysti elämää, mutta 1 500 harmaapäälokin seasta emme löytäneet yhtään etelänharmaalokkia. Sen sijaan joukossa oli 150 selkälokkia, kaksi etelänselkälokkia ja toistakymmentä kaitanokkalokkia. Tiiroista kirjasimme tavanomaiset lajit: 70 räyskää, 15 pikkutöyhtö-, neljä kuningas- ja kaksi riuttatiiraa. Merellä kieppui myös merikihu ja kaksi leveäpyrstökihua. Tarkan seulomisen jälkeen palasimme hotellille yhdeltä iltapäivällä ja vietimme 2,5 tunnin siestan. Lajitilanne oli erittäin kutkuttava, sillä koossa oli 229 siivekästä, joten pudotuspelit olivat juuri alkamassa; Airilla oli pienin veikkaus 231 lajia. Kävin Antin kanssa Combossa syömässä paussin aikana. Kaitsu ilmestyi myös pian paikalle ja ihmettelimme ruokaa odotellessa kuinka hieno ja pieni lintu ruusupeippokoiras

LAURI TAMMINEN

Rantaviivassa lensi sääksi ja useita harmaapäälokkeja.


onkaan. Se nimittäin rakensi pesäänsä pensaaseen noin metrin päässä meistä. Peippo oli hieman koomisen näköisen, koska se äänteli reippaasti korsi nokassaan ja samalla pompsahti ikään kuin sillä olisi ollut hikka. Ruoan jälkeen ehdimme vielä pulikoimaan altaalle ja huilimaan sisälle hetkeksi. Kello löi puoli neljä, joten ampaisimme jälleen maastoon. Suuntasimme ensin Brikamaan 20 minuutiksi tuliaisostoksille pienelle puukäsityöläisalueelle. Pikainen stoppi tuotti tulosta – Ani ja Stella ostivat jopa seppien työkalutkin! Brikamasta jatkoimme luontevasti tutulle paikalle Mandinabaan, jossa oli edellisvuosien tavoin julmetusti mukuloita kylänraitilla. Ani ja Stella lähtivät etsimään Lamin Kwabia, eli pientä poikaa, joka antoi yhteystietonsa Anille edellisvuonna. Me muut jatkoimme pihojen ohi viljelysalueiden laiteille, josta plokkasimme savannikotkan, kaksi loimuseppää, metsäkirvisen ja vihdoin myös kuusi isoloisnokkelia uudeksi matkapinnaksi. Koukkauksemme oli kovin lyhyt, eikä tornipöllö ollut kotona vaan kolossa oli vino pino lehtiä. Palasimme bussille, jolloin Ani ja Stella tulivat vastaan hymyssä suin, koska olivat löytäneet Laminin ja käyneet hänen kotonaan. Ani toi Suomesta hänelle koulurepun, joka oli täynnä vaatteita ja koulutarvikkeita. Mandinaban jälkeen vuorossa oli Bush Track ja ”hikipöllö”. Poikkesimme siis samalle paikalle, jossa kävimme vuotta aiemmin juoksujalkaa hoitelemassa tuhkahuuhkajan. Nyt kävelymatka oli onneksi selvästi lyhyempi, mutta itse pöllö ei porukkaamme jostain syystä edelleenkään kolahtanut. Paikalta hoksasimme onneksi myös taiturikultarinnan uudeksi matkalajiksi sekä jokusen tavallisen mehiläissyöjän ja viiltopeippoparin. Tilanne näytti nyt 232 lajia, joten Airi tippui pelistä, mutta Rami oli tiukasti voitossa kiinni. Paikalta saimme vielä yhden yllärin, kun Foday huomasi tienposkesta seitsemän louhikkopyytä. Havis oli loistava, sillä lajia pääsee näkemään hyvin harvoin. Samalla Rami tippui veikkauskisasta ja Antti siirtyi piikkipaikalle 233 lajilla. Illan viimeinen kohde oli Pirangin allaskokonaisuus, joka tarjoili meille muun muassa keltapää- ja liitohaukan, muutaman afrikanpelikaanin ja malakiittikalastajan. Harmillisesti lähialtaat olivat jälleen tyhjiä, mutta kaukoputken avulla taka-altaan lintuja saimme määritettyä nippa nappa. Lajilista täydentyi 14 afrikankapustahaikaralla, joita jouduimme tahkoamaan pitkään, koska ne seuloivat ruokaa päät vedessä. Samalla lopulliseksi lajimääräksi tuli 234 lajia, joka merkitsi täysosumaa Jarmolle. Toinen rajapyykki oli Antille kertynyt tasan 150 elistä reissulta – aikamoista pauketta viikossa. Loimuseppä on yksi Gambian komeimmista linnuista. LAURI TAMMINEN


RAIMO SALO

Altailla oli haikaroita ja kahlaajia vaikka millä mitalla, mutta valitettavasti ne olivat liian kaukana. Afrikaniibishaikara sentään meille taittui seasta, mutta Fodayn ja Antin ponnistelut auton katolta eivät myöskään tuottaneet enää tulosta. Erikoista oli kuitenkin nähdä jättimäinen mehiläissyöjäparvi altaiden yllä. Etäisyyden vuoksi emme saaneet lintuja määritettyä, mutta niitä oli yhteensä kolminumeroinen lukema. Pirangista ajoimme auringon laskiessa suorinta tietä takaisin hotellille, johon ennätimme kahdeksaksi. Pikapeseytymisen jälkeen lähdimme porukalla – Esa tosin jäi huilimaan hotellille – Stellan ja Anin varaamaan Paradise-ravintolaan buffettiin. Heitin Antille ja Kaitsulle vitsinä, että siellä on varmasti rumpuryhmä paikalla aloittamassa performanssinsa, kun näkevät iltahuutopaperimme. Näin tosiaan oli, mutta saimme hienovaraisesti vihjattua, että voimmeko ensin huudella lajit listaan. Pitkästä aikaa saimme hoidettua homman puhevoimakkuudella, eikä päivä ollut hassumpi, sillä sigma oli 115 lajia. Illallinen oli maittava ja monipuolinen kattaus varta vasten meille valmistettuna. Paikallinen kulttuuriryhmä veti iloksemme kunnon rumputykitystä ja monenlaista muuta erikoisuutta. Yksi tyyppi muun muassa söi lasipulloa, toinen esitteli tulitaitojaan ja huipennuksena pöydän vieressä steppasi ”hemulimurmeli”, joka jäi mieliimme elävästi. Jossain vaiheessa Matias ja Antti kävivät köyttämässä pullonsyöjän kiinni tuoliin, mutta miekkoset ilmeisesti lepsuilivat sen verran, että joku paikalla ollut armeijatyyppi kävi laittamassa äijän oikein kunnolla pakettiin. Hetken päästä houdini oli irrottanut itsensä verhon alla. Loppuvaiheessa meitä pyydettiin tanssimaan ryhmän kanssa, mutta vain Jarmo, Soili ja Ani innostuivat touhuun. Yhtäkkiä Antti räjähti ja meni vetämään porukan sekaan kunnon alkuasukasapinaraivotanssit – me muut saimme nauraa esitystä vedet silmissä. Show meni hyvin ja ilmeisesti Antin tanssipatoumat vihdoin purkautuivat. Ilta oli hieno huipennus mukavalle retkeilylle. Hotellille palasimme vasta yhdentoista nurkilla monta elämystä rikkaampina ja vatsat pullollaan. Juttelin vielä Antin kanssa yhteen asti, kunnes aloimme koisia.

AIRI HONKONEN

Foday, Late ja Antti revitti Pirangin lajistoa minibussin katolta.

”Hemulimurmeli”.


RAIMO SALO

RAIMO SALO

Foday ja BirdLife Suomi -lippis lähtötunnelmissa.

Palmukyyhky hotellin pihassa.

TAKAISIN SUOMEEN TO 21.1.

Matias ja Lauri tutkailemassa biitsiä.

AIRI HONKONEN

Heräsin seitsemältä, mutta torkuin vielä puoli yhdeksään, kunnes Ani toi pakattavaa tavaraa. Projekti oli ohi puolessa tunnissa, joten kävimme vielä rauhassa aamiaisella. Antti kävi myös pulahtamassa Atlantissa, ja rannalla tuttu Bob tuli pettyneenä selittämään, ettei asiakkaita tunnu riittävän kalastusreissuille. Ani ja Stella virittelivät samalla mystisiä kuvioita; heidän piti lähteä Foday kanssa jonkin Marabu-nimisen paikallisen poppamiehen luokse. Kohtalo päätti kuitenkin toisin, sillä auto oli mennyt rikki, joten visiitti jäi väliin. Ani oli tosin hieman jopa helpottunut, koska tyyppi kuulemma kuulosti hieman pelottavalta. Puolen päivän aikaan hyvästelimme Fodayn ja lähdimme bussilla lentokentälle, jossa odottelimme muutaman tunnin lähtöä. Neljän aikaan nousimme maasta. Seuraavat lähes kymmenen tuntia Las Palmasin pysähdyksineen menivät pääosin huilatessa koko porukalta. Helsinkiin saavuimme perjantain puolella puoli neljältä aamulla. Koukerot olivat varsin nopeasti ohi ja pian olimme kaikki kotimatkalla.


ANI LAINE

Lintuoppaiden virallinen toimisto Kotussa.

LOPUKSI Gambian tournee meni sujuvasti, vaikka itse kärsinkin jostain sairasteluhässäkästä. Se ei kuitenkaan lannistanut mukavan matkaporukan ansiosta. Kiitän jälleen kaikkia kanssamatkaajia. Kiitos myös kaikille, joilta sain kuvia tähän matkakertomukseen. Valitettavasti matkapinna-arvauskisan täydelliset tulokset ehtivät kadota ennen kuin tämä kertomus valmistui. Jarmo nappasi kuitenkin 234 lajilla jackpotin, mistä erityisonnittelut!

AIRI HONKONEN

Reissuväsymystä viikon revityksen jälkeen.


Laji Pikku-uikku

14.1.

15.1.

16.1.

17.1.

18.1.

19.1.

20.1.

21.1.

Yhteensä Species

-

1

-

3

-

-

-

-

4

Little Grebe

Afrikanpelikaani

-

-

4

-

20

-

6

-

30

Pink-backed Pelican

Vasarapäähaikara

3

4

30

3

25

1

1

-

67

Hamerkop

-

-

20

-

-

-

-

-

20

Great Cormorant

10

20

10

2

-

10

4

3

59

Long-tailed Cormorant

Merimetso Kaislamerimetso Pikkuhaikara

-

-

-

1

-

-

-

-

1

Little Bittern

Afrikankäärmekaula

-

4

5

3

50

6

15

-

83

African Darter

Yöhaikara

1

-

50

-

-

4

-

-

55

Black-crowned Night Heron

Lehmähaikara

20

200

400

200

55

30

80

30

1015

Rääkkähaikara

-

5

2

2

1

-

-

-

10

Squacco Heron

Cattle Egret

Kyyryhaikara

-

-

5

2

5

-

-

-

12

Striated Heron

Varjostajahaikara

3

4

40

30

-

1

-

-

78

Black Egret

Pikkujalohaikara

-

-

1

-

1

-

-

-

2

Intermediate Egret

Riuttahaikara

4

15

20

16

40

6

3

-

104

Western Reef Heron

Silkkihaikara

-

-

6

-

1

3

-

-

10

Little Egret

Jalohaikara

2

3

40

10

30

6

8

-

99

Great White Egret

Kobolttihaikara

-

2

2

4

3

2

-

-

13

Black-headed Heron

Harmaahaikara

1

5

15

5

25

10

12

-

73

Grey Heron

Goljathaikara

-

-

1

-

1

-

-

-

2

Goliath Heron

Ruskohaikara

-

-

4

-

-

-

-

-

4

Purple Heron

Piispahaikara

-

-

2

-

1

-

-

-

3

Woolly-necked Stork

Afrikanmarabu

-

-

4

1

-

-

-

-

5

Marabou Stork

Afrikaniibishaikara

-

-

6

-

21

-

1

-

28

Yellow-billed Stork

Afrikankapustahaikara

-

-

-

-

-

-

14

-

14

African Spoonbill

Kapustahaikara

-

-

1

-

-

11

-

-

12

European Spoonbill

-

-

30

-

-

-

-

-

30

Knob-billed Duck

12

36

80

50

-

38

-

1

217

White-faced Whistling Duck

Kyhmysorsa Naamioviheltäjäsorsa Afrikankääpiösorsa

-

-

-

10

-

-

-

-

10

African Pygmy Goose

Pyhäiibis

4

3

-

-

2

13

1

-

23

Sacred Ibis

Hadadaiibis

-

-

2

-

-

-

-

-

2

Hadada Ibis

Sääksi

-

1

1

1

4

-

2

-

9

Osprey

Rosvohaukka

-

1

15

2

10

2

1

-

31

African Harrier-hawk

Palmukorppikotka

1

-

5

1

2

3

-

-

12

Palm-nut Vulture

Afrikanvaris

30

200

80

15

20

100

200

30

675

Pied Crow

Huppukorppikotka

50

400

20

50

85

200

200

50

1 055

Savannikorppikotka

-

-

5

1

-

-

-

-

6

White-backed Vulture

Kiljumerikotka

-

-

5

2

-

-

-

-

7

African Fish Eagle

Savannikotka

-

-

-

-

2

-

1

-

3

Tawny Eagle

Sirokotka

-

-

-

-

1

-

-

-

1

Wahlberg´s Eagle

Afrikanvuorikotka

-

-

1

-

-

-

-

-

1

African Hawk Eagle

Pikkukotka

-

-

-

1

-

-

-

-

1

Booted Eagle

Töyhtökotka

1

-

-

-

1

-

-

-

2

Long-crested Eagle

Ruskokäärmekotka

-

-

2

1

1

-

-

-

4

Brown Snake Eagle

Sahelinkäärmekotka

-

-

-

-

1

-

-

-

1

Beaudouin´s Snake Eagle

Haarahaukka

Hooded Vulture

10

200

150

100

120

80

300

40

1 000

Heinäsirkkahaukka

-

-

2

-

-

-

1

-

3

Black Kite Grasshopper Buzzard

Liitohaukka

-

-

-

-

2

-

4

-

6

Black-shouldered Kite

Niittysuohaukka

-

-

2

1

3

-

-

-

6

Montagu´s Harrier


Laji

14.1.

15.1.

16.1.

17.1.

18.1.

19.1.

20.1.

21.1.

Yhteensä Species

Arosuohaukka

-

-

-

-

4

-

-

-

4

Pallid Harrier

Ruskosuohaukka

-

-

3

-

1

-

-

-

4

Eurasian Marsh Harrier

Afrikanlauluhaukka

-

-

2

3

-

-

1

-

6

Dark Chanting Hawk

Arovarpushaukka

-

3

1

2

4

3

5

-

18

Shikra

Liskohaukka

-

-

-

-

2

-

1

-

3

Lizard Buzzard

Keltapäähaukka

-

-

1

-

-

-

2

-

3

Lanner Falcon

Palmuhaukka

-

1

-

-

-

-

-

-

1

Red-necked Falcon

Harmaatuulihaukka

-

2

1

2

1

-

3

-

9

Grey Kestrel

Tuulihaukka

-

-

1

2

-

-

-

-

3

Common Kestrel

Kannusfrankoliini

1

1

-

-

10

1

-

-

13

Double-spurred Francolin

Louhikkopyy

-

-

-

-

-

-

7

-

7

Stone Partridge

Savannihietakyyhky

-

-

-

1

-

-

-

-

1

Chestnut-bellied Sandgrouse

Sahelinhietakyyhky

-

-

-

2

-

-

-

-

2

Four-banded Sandgrouse

Liejukana

-

-

-

2

-

-

-

-

2

Common Moorhen

Mustahuitti

-

-

-

1

-

1

-

-

2

Black Crake

Afrikanjassana

-

8

1

24

-

-

-

-

33

African Jacana

Kapustatrappi

-

-

1

-

-

-

-

-

1

Black-bellied Bustard

Pikkuaavikkojuoksija

-

-

-

1

-

-

-

-

1

Temminck´s courser

Pääskykahlaaja

-

-

20

-

-

-

-

-

20

Collared Pratincole

Sahelinpaksujalka

4

30

35

30

12

20

4

1

136

Senegal Thick-knee

Afrikantöyhtöhyyppä

5

5

-

6

-

4

-

-

20

Black-headed Plover

Kynsihyyppä

35

220

200

40

35

110

15

5

660

Spur-winged Plover

Tuhkahyyppä

3

8

5

1

1

16

5

-

39

Wattled Plover

Tundrakurmitsa

2

2

-

-

-

1

-

-

5

Grey Plover

Tylli

40

35

1

1

1

1

-

-

79

Ringed Plover

Kuovi

-

2

-

-

1

1

1

-

5

Eurasian Curlew

Pikkukuovi

15

25

30

-

20

5

1

-

96

Whimbrel

Valkoviklo

1

6

1

3

12

3

1

-

27

Common Greenshank

Lampiviklo

3

1

1

-

-

-

-

-

5

Marsh Sandpiper

Rantasipi

20

40

15

2

27

6

3

-

113

Metsäviklo

-

3

1

-

1

1

-

-

6

Green Sandpiper

Liro

2

10

-

-

-

-

-

-

12

Wood Sandpiper

Punajalkaviklo

2

3

1

-

4

1

-

-

11

Common Redshank Eurasian Oystercatcher

Meriharakka

Common Sandpiper

-

-

2

-

-

-

-

-

2

Pitkäjalka

20

80

80

20

3

4

2

-

209

Suokukko

-

-

3

-

-

-

-

-

3

Ruff

Karikukko

-

-

-

-

5

-

40

-

45

Ruddy Turnstone

Pulmussirri

-

-

20

-

-

-

-

-

20

Sanderling

Leveäpyrstökihu

-

-

1

-

-

-

2

-

3

Pomarine Skua

Merikihu

-

-

1

-

-

-

1

-

2

Arctic Skua

Harmaapäälokki

50

50

15

-

7

85

1 500

6

1 713

Grey-headed Gull

Kaitanokkalokki

-

-

20

-

-

-

15

-

35

Slender-billed Gull

Etelänselkälokki

-

-

3

-

-

-

2

-

5

Kelp Gull

Selkälokki

-

-

1

-

-

-

150

-

151

Lesser Black-backed Gull

Räyskä

-

15

5

-

2

1

70

1

94

Caspian Tern

Kuningastiira

-

-

10

-

-

-

4

-

14

Royal Tern

Pikkutöyhtötiira

-

-

-

-

-

-

15

-

15

Lesser Crested Tern

Riuttatiira

-

2

20

-

-

-

2

-

24

Sandwich Tern

Black-winged Stilt


Laji Hietatiira Kalatiira

14.1.

15.1.

16.1.

17.1.

18.1.

19.1.

20.1.

21.1.

2

-

1

-

5

1

-

-

Yhteensä Species 9

Gull-billed Tern

-

-

30

-

-

-

-

-

30

Common Tern

100

150

150

50

50

70

300

40

910

Laughing Dove

Sinitäpläkyyhky

-

-

3

-

-

3

5

-

11

Blue-spotted Wood Dove

Sahelinuikuttajakyyhky

-

-

-

1

1

-

5

-

7

Black-billed Wood Dove

Palmukyyhky

Afrikantäpläkyyhky

80

15

30

15

25

10

20

4

199

Speckled Pigeon

Viikunakyyhky

-

-

7

3

-

-

-

-

10

Bruce´s Green Pigeon

Afrikanviherkyyhky

-

-

-

1

-

-

-

-

1

African Green Pigeon

Naamiokyyhky

-

-

60

60

12

-

1

-

133

Namaqua Dove

Kesykyyhky

-

-

8

12

4

-

20

3

47

Rock Dove

Savanniturturikyyhky

15

150

100

150

70

20

150

30

685

Red-eyed Dove

Vaikertajaturturikyyhky

-

10

2

-

-

9

5

-

26

African Mourning Dove

Sahelinturturikyyhky

15

100

50

50

150

20

50

10

445

Vinaceous Dove

Paimenharakka

-

3

-

8

41

20

15

2

89

Piapiac

Afrikankukaali

2

20

15

3

2

20

10

-

72

Senegal Coucal

Malakiittikäki

-

-

-

-

-

-

3

-

3

Klaa´s Cuckoo

Savannihuuhkaja

-

-

-

-

-

-

1

-

1

Verreaux´s Eagle Owl

Tuhkahuuhkaja

-

-

-

-

-

-

1

-

1

Greyish Eagle Owl

Valkonaamapöllönen

-

-

-

-

-

1

1

-

2

White-faced Scops Owl

Savannivarpuspöllö

1

1

-

1

2

-

-

-

5

Pearl-spotted Owlet

Nauhakehrääjä

-

-

-

-

-

-

1

-

1

Long-tailed Nightjar

Vaaleakiitäjä

-

1

-

-

1

-

-

-

2

Pallid Swift

Pikkukiitäjä

1

15

500

30

30

3

-

-

579

Little Swift

Suomukiitäjä

-

-

-

-

5

-

-

-

5

Afrikanpalmukiitäjä

30

300

200

50

50

100

70

10

810

African Palm Swift

Vihersäihkyjä

7

8

7

12

12

20

25

2

93

Green Wood Hoopoe

Afrikankeisarikalastaja

-

1

-

-

-

3

-

-

4

Giant Kingfisher

Sinirintakalastaja

1

1

3

-

6

1

-

-

12

Blue-breasted Kingfisher

Viirukalastaja

-

-

-

1

1

-

-

-

2

Striped Kingfisher

Kirjokalastaja

5

10

40

3

32

6

2

1

99

Pied Kingfisher

Malakiittikalastaja

-

1

1

-

3

-

1

-

6

Malachite Kingfisher

Afrikansininärhi

8

5

40

5

2

3

-

2

65

Broad-billed Roller

Vaaleasininärhi

-

10

-

-

5

10

15

1

41

Blue-bellied Roller

Viirusininärhi

-

-

1

-

-

-

-

-

1

Rufous-crowned Roller

Abessiniansininärhi

1

-

20

30

15

1

1

1

69

Abyssinian Roller

Haaramehiläissyöjä

-

-

-

-

-

-

3

-

3

Swallow-tailed Bee-eater

Punamehiläissyöjä

-

-

15

-

-

-

-

-

15

Northern Carmine Bee-eater

Vihermehiläissyöjä

-

3

30

3

15

-

-

-

51

Blue-cheeked Bee-eater

Mehiläissyöjä

Mottled Spinetail

-

-

-

-

2

-

7

-

9

European Bee-eater

Kääpiömehiläissyöjä

13

10

2

-

-

8

3

-

36

Little Bee-eater

Aavikkomehiläissyöjä

-

-

-

-

6

-

-

-

6

White-throated Bee-eater

Pikkumehiläissyöjä

-

-

-

2

-

-

-

-

2

Little Green Bee-eater

Kauluskaija

2

10

80

20

10

10

1

-

133

Rose-ringed Parakeet

Senegalinkaija

4

4

20

30

10

7

3

-

78

Senegal Parrot

Guineanviolettiturako

-

-

-

1

-

-

-

-

1

Violet Turaco

Harmaaturako

6

30

20

10

5

10

10

-

91

Western Grey Plantain-eater

Vihertöyhtöturako

-

-

-

-

-

-

2

-

2

Green Turaco

Keltaotsaseppä

-

1

-

-

-

2

2

-

5

Yellow-fronted Tinkerbird


Laji Loimuseppä Kirjotoko

14.1.

15.1.

16.1.

17.1.

18.1.

19.1.

20.1.

21.1.

1

1

-

3

2

4

4

-

Yhteensä Species 15

Bearded Barbet

-

-

-

-

2

4

-

-

6

African Pied Hornbill

10

20

10

10

8

15

10

-

83

Red-billed Hornbill

Harmaatoko

-

3

6

7

3

4

6

-

29

African Grey Hornbill

Liekkitikkanen

-

-

-

1

2

4

1

-

8

Grey Woodpecker

Pisamatikka

1

-

-

-

1

1

-

-

3

Fine-spotted Woodpecker

Pikkutäplätikka

1

-

-

-

-

-

-

-

1

Buff-spotted Woodpecker

Kastajanvarpuskiuru

-

-

2

30

3

-

-

-

35

Chestnut-backed Sparrow-lark

Töyhtökiuru

-

-

2

-

-

-

-

-

2

Crested Lark

Metsäkirvinen

-

1

1

2

-

-

1

-

5

Tree Pipit

Pilkkasiipipääsky

-

-

-

-

3

-

-

-

3

Pied-winged Swallow

Jouhipääsky

-

2

-

-

2

4

-

-

8

Wire-tailed Swallow Mosque Swallow

Punanokkatoko

Isoruostepääsky

-

-

2

-

-

-

-

-

2

10

25

-

20

88

80

30

5

258

Pikkutörmäpääsky

-

2

-

-

-

-

-

-

2

Brown-throated Martin

Törmäpääsky

-

-

-

5

4

-

-

-

9

Sand Martin

Afrikankuhankeittäjä

-

-

-

-

1

-

-

-

1

African Golden Oriole

Afrikanmustakäpinkäinen

-

-

-

-

-

-

1

-

1

Red-shouldered Cuckoo-Shrike

Sieppodrongo

3

6

2

3

1

2

4

-

21

Fork-tailed Drongo

Keltavästäräkki

-

2

-

3

1

-

4

-

10

Yellow Wagtail

Guineanhaarapääsky

Red-chested Swallow

Västäräkki

-

-

3

2

2

-

3

-

10

White Wagtail

Kyläbulbuli

60

80

40

10

14

100

70

10

384

Common Bulbul

Pikkubulbuli

-

-

-

-

-

2

-

-

2

Little Greenbull

Siniperuukkikerttu

-

1

-

-

-

-

-

-

1

Oriole Warbler

Valkokurkkutimali

-

-

-

-

-

1

-

-

1

Blackcap Babbler

Valkosuomutimali

2

6

-

-

-

12

1

-

21

Brown Babbler

Kivitasku

-

-

1

2

-

-

-

-

3

Northern Wheater

Isopunatasku

-

-

1

-

-

1

-

-

2

White-crowned Robin-chat

Tiheikköpunatasku

1

-

-

-

-

1

-

-

2

Snowy-crowned Robin-chat

Afrikanlaulurastas

-

-

-

-

-

3

3

-

6

African Thrush

Vaaleakultarinta

-

1

-

-

2

-

-

-

3

Olivaceous Warbler

Taiturikultarinta

-

-

-

-

-

-

1

-

1

Melodious Warbler

Lehtokerttu

-

-

-

1

-

-

-

-

1

Garden Warbler

Rusorintakerttu

-

2

-

-

-

-

-

-

2

Subalpine Warbler

Pajulintu

-

-

-

1

-

1

-

-

2

Willow Warbler

Tiltaltti

-

4

-

-

-

-

-

-

4

Chiffchaff

Kyläherttu

-

-

-

-

-

1

-

-

1

Singing Cisticola

Latvusherttu

-

-

-

-

-

-

1

-

1

Siffling Cisticola

Heinäkerttu

-

-

5

5

-

-

-

-

10

Zitting Cisticola

Tuhkapriinia

1

3

-

15

-

-

5

1

25

Tawny-flanked Prinia

Kulta-arokerttu

-

-

-

-

3

-

1

-

4

Green-backed Eremomela

Nakkelitöpökerttunen

-

-

-

-

-

4

1

-

5

Northern Crombec

Savulyijykerttu

-

-

-

-

1

-

-

-

1

Grey-backed Camaroptera

Keltarinta-apali

-

-

-

-

-

1

-

-

1

Yellow-breasted Apalis

Kobolttitiainen

-

-

-

-

-

-

1

-

1

White-shouldered Black Tit

Sinitöyhtömonarkki

-

-

-

-

2

-

-

-

2

African Blue Flycatcher

Rantasieppo

-

-

2

-

-

-

-

-

2

Swamp Flycatcher

Kylähelttasieppo

-

3

2

-

3

20

-

-

28

Common Wattle-eye


Laji

14.1.

15.1.

16.1.

17.1.

18.1.

19.1.

20.1.

21.1.

Yhteensä Species

Senegalintöpösieppo

-

-

-

-

-

-

2

-

2

Senegal Batis

Mustasieppo

-

1

-

-

-

1

-

-

2

Northern Black Flycatcher

Afrikanparatiisimonarkki

-

2

-

-

2

-

-

-

4

African Paradise Flycatcher

Punaparatiisimonarkki

-

-

-

-

-

4

1

-

5

Red-bellied Paradise Flycatcher

Atulapyrstömedestäjä

-

-

4

3

2

-

-

-

9

Pygmy Sunbird

Keltavatsamedestäjä

-

-

-

-

1

-

3

-

4

Variable Sunbird

Hiirimedestäjä

-

-

-

-

18

-

-

-

18

Mouse-brown Sunbird

Ruusurintamedestäjä

-

-

-

2

-

2

2

-

6

Scarlet-chested Sunbird

Savannimedestäjä

-

3

-

-

-

20

10

-

33

Splendid Sunbird

Kaunomedestäjä

3

25

3

2

4

20

15

3

75

Beautiful Sunbird

Harmaapäälepinkäinen

-

-

-

-

-

-

1

-

1

Grey-headed Bush Shrike

Kultakurkkulepinkäinen

-

-

-

-

-

-

1

-

1

Sulphur-breasted Bush Shrike

Isohuiskulepinkäinen

-

2

-

-

-

-

-

-

2

Northern Puffback

Guineanlepinkäinen

-

2

2

2

-

3

-

-

9

Yellow-crowned Gonolek

Valkoharjalepinkäinen

-

-

-

10

7

-

-

-

17

White-crested Helmet Shrike

Punapäälepinkäinen

-

-

-

4

-

-

-

-

4

Woodchat Shrike

Ruskoharakkalepinkäinen

4

10

1

1

1

16

5

1

39

Yellow-billed Shrike

Kyläloistokottarainen

-

-

-

1

50

-

-

-

51

Greater Blue-eared Glossy Starling

Purppuraperäkottarainen

-

-

-

10

-

-

1

-

11

Lesser Blue-eared Glossy Starling

Viikunakottarainen

-

-

8

2

5

-

3

-

18

Purple Glossy Starling Long-tailed Glossy Starling

Pitkäpyrstökottarainen

30

25

60

30

50

35

30

3

263

Isoloisnokkeli

-

-

-

-

-

-

6

-

6

Yellow-billed Oxpecker

Sahelinkultavarpunen

-

-

30

-

-

-

-

-

30

Sudan Golden Sparrow

Hirssihemppo

-

-

-

1

-

-

-

-

1

White-rumped Seedeater

Viiksihemppo

-

-

-

5

-

-

1

-

6

Yellow-fronted Canary

Varpunen

-

-

5

3

-

2

3

2

15

House Sparrow

Tuhkavarpunen

-

2

-

1

2

-

-

-

5

Grey-headed Sparrow

Pensaskalliovarpunen

-

-

-

-

2

-

-

-

2

Bush Petronia

Puhvelikutoja

-

5

120

30

1

102

-

-

258

White-billed Buffalo-weaver

Keltaselkäpiispa

-

-

-

1

-

-

-

-

1

Yellow-shouldered Widowbird

Punakauluspiispa

-

-

15

-

-

-

-

-

15

Red-collared Widowbird Yellow-crowned Bishop

Kultapiispa

-

-

-

1

-

-

2

-

3

Kyläkutoja

150

200

150

40

30

300

150

30

1 050

Mustakurkkukutoja

-

-

-

-

2

3

4

-

9

Black-necked Weaver

Savannivahanokka

-

-

-

-

-

2

-

-

2

Orange-cheeked Waxbill

Sahelinvahanokka

-

-

-

-

20

-

-

-

20

Black-rumbed Waxbill

Punaposkipeippo

2

5

-

7

10

2

2

-

28

Red-cheeked Cordon-bleu

Ruusupeippo

-

20

10

10

5

9

15

2

71

Red-billed Firefinch

Pronssimanikki

-

35

10

-

2

55

2

-

104

Bronze Mannikin

Kaitaparatiisileski

-

-

5

-

-

-

-

-

5

Exclamatory Paradise Whydah

Kyläleski

-

-

-

-

1

2

-

-

3

Village Indigobird

Viiltopeippo

-

-

1

2

3

-

2

-

8

Cut-throat Finch

63

96

125

109

119

99

115

31

234

Lajeja yhteensä

Village Weaver


MATKAN REITIT JA KOHTEET

50 km

SENEGAL

Farafenni Kotu

Tanji

Brufut

Tendaba Abuko

Tujereng Mandina Ba

GAMBIA Pirang

Raptor track

SENEGAL

Georgetown

Gambia 2010  
Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you