Contaktista löytyi teatterikoti Syöpyköille

Porilaisen Contakti-teatterin puheenjohtaja-ohjaaja Anne Rinnetmäki sai neljä vuotta sitten puhelinsoiton – juuri sellaisen, joita ohjaajat ajoittain saavat: Voisiko lapseni päästä mukaan harrastamaan teatteria. Usein soitot sattuvat myös sellaiseen kohtaan vuodenkiertoa, jolloin liikkuvaan junaan – jo aloittaneisiin ryhmiin – on vaikeaa tai mahdotonta hypätä kesken kaiken.

Soittaja esitteli itsensä Virpi Lähteenmäeksi ja kertoi tyttärensä toipuvan rankasta syövästä. Teatteri on aina kiinnostanut lasta.

Rinnetmäki seuloi päässään ohjaamiaan ryhmiä, mutta totesi tilanteen olevan hankala. Ryhmät olivat täynnä.

Äiti kävi kovasti harmittelemaan tilannetta. Hän uskoi Satakunnassa olevan muitakin syöpälapsia, joita teatteriharrastus kiinnostaisi. –Sanoin siihen samantien, että perustetaan heille oma ryhmä. Virpi tarttui heti ajatukseen ja lupasi selvittää Satakunnan Syöpäyhdistykseltä, jos heidän tiloissaan voisi alkaa kokoontua. Hän lupasi myös laittaa viestiä muille syöpälasten vanhemmille. Virpi uskoi myös rahoitusta löytyvän tällaiseen toimintaan, mutta minä tuumasin, että ei nyt ensimmäiseksi mietitä rahaa, vaan laitetaan ryhmä kasaan, Rinnetmäki kertoo. Syöpykät katsomassa esitystä Pököpeikkö ja Piippana. Kuva Contakti-teatteri

Tarmokas äiti alkoi kuin alkoikin agiteerata joukkoja ja ilmoitti lapsia olevan innolla tulossa teatteria harrastamaan. Syöpäyhdistyksen toiminnanjohtaja Marja-Liisa Ala-Luopa, kuvaideterapiaryhmän vetäjä, Lähteenmäki ja Rinnetmäki kokoontuivat suunnittelemaan toiminnan aloittamista.

Todettiin, että yhdistyksen sateenvarjon alla toimii Syöpykät, lapsisyöpäpotilasperheiden kerho, joka järjestää lapsille, vanhemmille ja koko perheelle monipuolista virkistystoimintaa. Näin ollen teatterikerhon nimeä ei tarvinnut erikseen miettiä, vaan se päätettiin nimittää Syöpykät-teatterikerhoksi. Sovittiin aikataulusta ja kutsuttiin lapset ensimmäiseen kokoontumiseen. –Se oli aika ihanaa. Lapset olivat kovasti innoissaan. Vaikka olin heille aivan uusi ihminen, kaikki lähti liikkeelle tosi hienosti. Tehtiin innolla teatteriharjoitteita. Se vain lähti – kuin millä tahansa porukalla.

Se, että lapset olivat syöpälapsia, hiukan kuristi ohjaajan kurkkua. Lapset liikuttivat positiivisella asenteellaan. –Tapahtui nopeasti niin, että omat pikku ongelmani häi-

pyivät jonnekin taka-alalle. Totesin, että mistään asiasta ei kannata tehdä ongelmaa. Olin aivan kuin henkisesti alastomaksi riisuttu näiden lasten edessä, Rinnetmäki muistelee.

Lapset olivat paitsi vilpittömiä, myös hyvin luontevia sairautensa kanssa. Jos jollakin oli vaikkapa kipeä kohta jonkin operaation jäljiltä, hän osasi itse huolehtia itsestään toteamalla, että ”älä koske tähän kohtaan…”

Lapsista nuorin oli viisivuotias ja vanhimmat vähän toisella kymmenellä, alakouluikäisiä kaikki.

Ryhmän alullepanijan, Virpi Lähteenmäen tytär on edelleen mukana ryhmässä. –Kukaan lapsista ei ole onneksi näiden vuosien aikana kuollut. On ollut ihanaa nähdä lasten tervehtyminen. Heiltä tosin on kuollut kavereita ja silloin he puhuvat ”syöpäkaveristaan”, joka on kuollut vierestä, kun ovat olleet hoidoissa ja sairaalassa.

Syöpykät-teatterikerho harjoitteli aluksi jonkin aikaa Satakunnan Syöpäyhdistyksen tiloissa, mutta oikea teatteri alkoi myös vetää puoleensa. Kun Rinnetmäki ehdotti harjoittelua oikeissa teatteritiloissa, olivat lapset valmiita.

Säännöstö, joka silloin luotiin Contakti-teatteriin, kuulostaa hyvin tutulta tämän vuoden koronakäytäntöjä ajatellen. Maskit, etäisyydet ja käsidesit tulivat jo silloin erittäin tutuiksi. –Infektioriskin takia Contaktin tiloissa ei saanut olla paikalla ketään muita, kun Syöpykät olivat talossa. Harjoituksiin ei myöskään saanut tulla jos oli vähänkään kipeä.

Rinnetmäki kiittelee Contakti-teatterin väkeä, joka otti asian todella hienosti omakseen ja suojeli pienten ryhmää. Taloon ei tultu turhaan kuuhistelemaan. Jos oli tiedossa, että Syöpyköiden reeni loppuu kello 17, oven takana odotettiin kiltisti ja varmistettiin, että lapset ovat varmasti lähteneet.

Vuosien varrella tehdyt esitykset ovat lasten ideoimia. Rinnetmäki toimi ideoiden puhtaaksikirjoittajana.

Esityksissä on tehty muun muassa aikamatkaa vanhainkodista lapsuuteen ja tultu sieltä oikaisemaan lapsena tehtyjä pahoja tekoja ja pikku kissa on seikkaillut ja joutunut kujakissojen kanssa vaikeuksiin. Esityksiin on kutsuttu Syöpyköiden omaisia ja läheisiä.

Contakti-teatterilla on myös perinne, että kun ”isäntäteatteri” valmistaa lastennäytelmän, järjestetään Syöpyköille oma kenraali ennen varsinaisia esityksiä. –Parhaimmillaan lapsia on ollut ryhmässä toistakymmentä. Kevään koronatauolle jäätiin kuuden lapsen kanssa. Meillä oli jo valmis näytelmä ja sitä harjoiteltiin, Rinnetmäki kertoo.

Contakti-teatteri on perustettu vuonna 1988 eli se alkaa olla varhaiskeski-iässä. Yli 40 vuotta teatterityötä tehnyt Rinnetmäki oli mukana perustamassa Contaktia.

Toimitila on vaihtunut vuosien varrella monta kertaa. Välillä oltiin jopa muutama vuosi tyystin tauolla, kun ei ollut paikkaa missä tehdä teatteria. Nyt teatteri on toiminut kuutisen vuotta yksityiseltä vuokratussa tilassa Uusikoivistontiellä Porin keskustassa. –Linja on jopa säännöissä mainittu semmoiseksi, että koitetaan tehdä monipuolista ja puhuttelevaa teatteria, eikä lähdetä kovin kevyelle linjalle, Rinnetmäki kertoo.

Keväällä jäi harmittavasti kesken Tsehovin klassikko Kolme sisarta, jossa Rinnetmäellä on Olgan rooli. Uudeksi ensi-illaksi on kaavailtu maaliskuuta 2021.

Lastenteatteria tehdään myös säännöllisesti. Juuri saatiin purkkiin Pomppivat salapoliisit -lastenteatteriesityksen kausi, joka vietiin läpi puolella katsomopaikoilla. –Teatterimme on intiimi, 60 katsojapaikkaa. Ennen korona-aikaa meillä oli neljä ensi-iltaa vuodessa ja Syöpyköiden kanssa tehtiin yksi esitys heidän läheisilleen.

Emma, Moona, Eelis, Tia, Ella, Helmi, Vilho ja Luca. Esitys v. 2018 "Neljän miljoonan sekamelska". Kuva Anne Rinnetmäki