Uudet tekstit Terävän puntariin

Vuoden 2020 Kantaesityspalkinnon valitsee draamakasvatuksen yliopistonopettaja Mika Terävä Jyväskylästä. UUDET TEKSTIT TERÄVÄN PUNTARIIN

Mika Terävä on odottavalla kannalla. Jännittää, minkä verran näytelmätekstejä tulee – minkä verran, koska vuosi on ollut niin poikkeuksellisen hiljainen teatteririntamalla – ja minkälaisia. –Tulisi nyt sen verran, että saisi jonkinlaisen spektrin siitä, mitä tässä maassa on tänä vuonna kirjoitettu, ettei jäisi kahteen tai kolmeen tekstiin. Toivoisin näkeväni eri tyylilajeja ja rohkeita kokeiluja, Terävä sanoo

Näytelmien asettaminen paremmuusjärjestykseen vähän hirvittää jo lähtökohtaisesti, koska vastuuta ei ole kukaan muu jakamassa. Toisaalta taas yksinvaltius vapauttaa kuuntelemaan omaa tunnetta: mitä tämä teksti sanoo minulle. –Jos pitää kahdesta tasaveroisesta tekstistä valita toinen, ratkaisua ei tee järki ja tietoinen mieli, vaan se menee intuition puolelle.

Hyvä näytelmäteksti voi Terävän mielestä olla periaatteessa minkä tyylinen hyvänsä, jos se on taiten kirjoitettu, koukuttava ja koskettava. Ammattinsa puolesta Terävä arvioi opiskelijoiden dramatisointeja. Niissä kolahtaa teksti, joka on osattu kirjoittaa nimenomaan näyttämölle. Tällöin dialogi ei ole liian selittelevää, vaan teatterillinen ajattelu on otettu huomioon. Jos tekstissä on paljon kuvailevia parenteeseja, se monesti haittaa, kun kirjailijan oma pyrkimys tulee liian alleviivaavasti näkyviin.

–Kuulun siihen koulukuntaan, jonka mukaan näytelmäkirjallisuus on polttoainetta näyttämölle ja vasta toissijaisesti näytelmäkirjallisuutta. Shakespeare, jota pidetään yhtenä korkeakirjallisuuden ilmentymänä, kirjoitti selkeästi suoraan näyttämölle. Haastavaa toki on aina se, minkä verran antaa katsojalle nuoraa tekstin ymmärtämiseen ja kuinka paljon antaa heidän oivaltaa itse.

Terävän oma teatterihistoria alkaa Jyväskylän ylioppilasteatterista.

Jyväskylän yliopistoon opiskelemaan tullut mies keräsi vuoden verran rohkeutta mennä kolkuttamaan Jytin ovelle. Terävä ei ole kotoisin kulttuurikodista, eikä teatteri ollut taidemuotona kovin tuttu.

Ensimmäiset teatterityöt, joihin Terävä pääsi, olivat Jouni Rissasen ohjaama Maiju Lassilan teoksesta Kun ruusut kukkivat tehty klassikkomöyhennys Kylätie keskellä tupaa ja Snoopi Sirenin ohjaama absurdin teatterin klassikko Kuningas Ubu. – Niistä sain jonkinlaisen opin siitä, miten tekstiä voi käsitellä. Olenkohan Kristian Smedsiltä lukenut ajatuksen, että tekstiuskollisuus voi joskus olla haitallistakin tekstille itselleen. Molemmat esitykset olivat hyvin teatterillisia, Yövieraat-teatterin estetiikka näkyi Rissasen tekemisessä ja pitkään luulin, että teatterin tekeminen on tämmöistä hyvin tyyliteltyä ja äkkiväärää – mistä kyllä tykkään edelleen.

Kuva: Eija Jokilahti