2 minute read

Toiminnanjohtajan ja tuottajan palstat

TOIMINNANJOHTAJAN PALSTA

Avaan aamulla digilehden ja selaan uutisia. Ensimmäisten joukossa katseeni kiinnittyy paikalliseen harrastajateatteriin ja heidän tulevaan ensi-iltaansa. Heti seuraava ajatus on, täytyypä tarkistaa ovatko he SHT:n jäseniä ja onko heillä tiedossa mitä kaikkia palveluita SHT tarjoaa. Hymyilyttää kun ymmärrän kuinka luonteva osa minun arkeani SHT jo nyt on, vaikka työkuukausia ei ole takana kuin neljä. Tuntuu että aika menee siivillä mutta samaan aikaan todella paljon hienoja ja isoja asioita tapahtuu.

Advertisement

Soittorinkini jäsenteattereihin on päässyt jo hyvin vauhtiin, puolivälikin häämöttää jossain uuden vuoden tiimoilla. Olen kokenut nämä jutteluhetket kultaakin kalliimmiksi sekä tulevan strategian että liittoon kotiutumiseni kannalta. On ollut avartavaa kuulla eri teattereiden käytännöistä ja siitä minkälaisia toimintamalleja kukin on toimintansa turvaamiseksi keksinyt. Olemme jutelleet koronankurimuksesta mutta myös paljon siitä ilosta ja odotuksesta mikä kaikilla on että tulevaisuudessa pääsemme jälleen täysipainoisesti tekemään teatteria. Uusia ideoita tapahtumista, koulutuksista ja koko toiminnan kehittämisestä on syntynyt vuoropuhelun ansiosta niin paljon, että toimiston väen oli pakko julistaa vuosi 2021 jo aikalailla täyteen varatuksi. Mutta siitäpä sitten sujuvasti aloitettiin samantien vuoden 2022 suunnittelu.

Ensi vuonna tulemme kehittämään mm. liiton henkilöjäsenyyttä, järjestämään uusia tapahtumia, kuten ERITYINEN -festivaali sekä teattereiden hallitusten jäsenille suunnattu vertaistukitapahtuma ja vaikka mitä muuta. Tiedotamme vuoden mittaan uusien hankkeiden edistymisestä sekä Repliikissä, että somessa, kannattaa siis seurata meidän kanavia.

Koronasta huolimatta tunnelma on siis paras mahdollinen. Sekä puheluissa, toimiston palavereissa ja yhteistyökumppaneiden tapaamisissa on päällimmäiseksi noussut yhteisöllisyyden ja yhdessä tekemisen merkitys. Kukaan ei ole tässä veneessä yksin, ei varsinkaan kun puhutaan teatterin tekemisestä. Yhdessä, toinen toistamme tukien selviämme tästäkin ajasta, entistä vahvempina.

Nautitaan joulun ajasta ja levätään ja kerätään voimia. Uskotaan siihen että ensi vuonna pääsemme jälleen tositoimiin täydellä teholla ja koko harrastajateatterikentän voimin!

Sanna Saarela

TUOTTAJAN PALSTA

Valoisa marraskuu

Muutimme kesän puolessa välissä maatilalle viettämään työelämän sivussa hevostilallisen arkea. Alkuun vähän hirvitti tuleva syksy, vesisateet ja pimeä marraskuu. Koronan lisätessä uudelleen kierroksia mietitytti myös luonnollisesti työarki, miten tästä polkaistaan syksy käyntiin ja teattereiden arki edes jotenkin rullaamaan.

Syksy oli kuitenkin kaunis ja nyt marraskuun ensimmäisellä viikolla (jolloin tätä kirjoitan) on saanut suhteellisen kuivin jaloin arkea tallata. Useat teatterit ovat tarttuneet innolla oman porukan kouluttamiseen ja se on kyllä ollut tosi hienoa nähdä. Pienellä porukalla turvallisesti toimien on opittu äänenkäytöstä, improvisaatiosta ja jopa perustettu uusia ryhmiäkin. Tämä on ollut hyvä hetki syventää yhteistyötä ja oppia uutta, vaikka useat vielä siirtävätkin esiintymislavoille palaamista. Keväältä peruuntuneiden kurssien takia meillä liitossa on ollut myös mahdollisuus tukea tilauskoulutusten järjestämistä normaalia enemmän Kansalaisfoorumin avustuksella, ja se on ollut ihana asia.

Teattereiden ahdinko on näistä näkökulmista huolimatta todellinen, ja meillä liitossa jaetaan tämä ahdinko. Kannustankin kaikkia teattereita hakemaan tukea kaikilta mahdollisilta ja vähän mahdottomiltakin tahoilta ja kääntymään myös sen naapuriteatterin puoleen, neuvojen tarpeessa. Kaksi päätä on parempi kuin yksi ja me ollaan kaikki tässä tilanteessa yhdessä.

Kuunnellaan asiantuntijoita herkällä korvalla ja toimitaan vastuullisesti. Toivon ja uskon, että kun elämä jossain vaiheessa palautuu uuteen normaaliinsa, on teatteri yksi niistä paikoista johon ihminen kaipaa kokemaan elämyksiä.

Hevostilalla marraskuu on toistaiseksi ollut myös odotettua lempeämpi. Ja kun on ilman katuvaloja ja lunta on oikein pimeää, avautuu täällä aikamoisen upea tähtitaivas, kunhan muistaa katsoa vähän kauemmas. Toivottavasti teattereillekin kantautuu samankaltaista valoa, vaikkapa yhteisen köyden vetämisen muodossa. Me olemme kanssanne siinä köydessä kiinni tiukasti.

Ihanaa lähestyvää joulun aikaa.

Mari Saarinen

Kirjoittaja on Suomen Harrastajateatteriliiton tuottaja, vaimo, äiti ja intohimoinen heppatyttö.

This article is from: