Vammaisliikunnan ILO syksy 2023

Vammaisliikunnan

Tässä lehdessä

4 Pääkirjoitus. Vammaisurheilun ja -urheilijoiden tukeminen on nyt tärkeää

6 Paragolfin EM-kilpailut

8 Maajoukkueen matkassa

14 Siipirikoille pronssia Barcelonassa

18 Voimaa ja yhteenkuuluvuutta - Joukkueen merkitys vammaiselle henkilölle

JULKAISIJA

Y-tunnus: 3334171-7 www.vammaisliikunnanilo.fi

PÄÄTOIMITTAJA

Johannes Siikonen

KIRJOITTAJAT

Lauri M.Oivio

Johannes Siikonen

Adel Eid

Mika-Matti Trogen

ILMOITUSMYYNTI

Suomen Myyntimediat www.suomenmyyntimediat.fi

KUSTANTAJA & PAINATUS

Printmix

puh. 010 319 6380 (vaihde, avoinna arkisin 10.00-14.00) www.printmix.fi

Lehteä jaetaan vammaisliikunnasta- ja urheilusta kiinnostuneille ja sen parissa työskenteleville toimihenkilöille.

Mikäli et jatkossa halua saada lehteä kotiisi kannettuna tai mikäli osoitetietosi muuttuvat, ilmoita siitä osoitteeseen vammaisliikunnanilo@gmail.com.

SEURAAVA

Kansikuva: Janne Eskola

Paragolfin EM-kilpailut pelattiin Hollannissa 19.7-22.7.2023 The Dutch nimisellä golfkentällä. Tämä “palaksi skotlantia Hollannissa” -kutsutuksi kentän on suunnitellut golfsuuruus Colin Montgomerie sillä ajatuksella, että euroopassa ei ole yhtään vaikeaa kisagolfkenttää, joten hän halusi rakentaa sellaisen.

Olen syntynyt Helsingin naistenklinikalla 1984 sittemmin isoksi kasvaneeseen perheeseen. Isäni juuret ovat Egyptistä ja äitini Pohjanmaalta. Jo pienenä lapsena tykkäsin leikkiä ja pelailla pallojen kanssa pihoilla sekä kotona. Seuratoimintaan liityin vasta toisella luokalla ystävän houkuttelemana. Länsi-Pasilan ala-asteella pelasimme usein välitunneilla jalkapalloa kavereiden kesken.

Vammaisuus ei rajoita vain fyysisesti, vaan se voi vaikuttaa myös sosiaaliseen ja emotionaaliseen hyvinvointiin. Yhä useammat vammaiset henkilöt ovat kuitenkin löytäneet voimaa ja tukea osallistumalla erilaisiin joukkueisiin ja yhteisöihin.

Suomen CP-jalkapallomaajoukkue saavutti kesä-heinäkuun vaihteessa Barcelonan turnauksessa hienosti pronssiset mitalit. Turnauksen kulku on kerrottu tässä lehdessä Adel Eidin kirjoittamassa Maajoukkueen matkassa -jutussa.

Pääkirjoitus

VAMMAISURHEILUN JA -URHEILIJOIDEN TUKEMINEN ON NYT TÄRKEÄÄ

Mennyt urheilukesä on ollut mielenkiintoinen ja monipuolinen. Niin yksilö- kuin joukkuelajeissa. Suomen CP-jalkapallomaajoukkue eli Siipirikot sijoittui kolmanneksi Barcelonassa pelatussa turnauksessa. Matkan varrella kaatui tuttu vastustaja Tanska, Ranskan ja Japanin kanssa taisteltiin tasapelit ja lopuksi joukkue taipui järjestäjämaata Kataloniaa vastaan. Kyseessä on paras turnaussuoritus sitten vuoden 2005, jolloin Suomi pelasi Tanskassa neljän maan turnauksen finaalissa Hollantia vastaan. Uusia nuoria pelaajia pääsi kokemaan ensimmäiset kansainväliset ottelunsa kotimaan rajojen ulkopuolella, mutta mukaan mahtui myös vanhempaa ensimmäisiä otteluita pelaavia pelaajia Adel Eidin johdolla.

Paragolfaajien Respecta Tourista on jäljellä tätä kirjoittaessa enää kauden 7. ja viimeinen niin sanottu finaaliturnaus Imatran Holiday Clubilla jäljellä. Kotimaan kisoissa on tänä vuonna ollut yhteensä noin 50 pelaajaa, ja kiitosta kerännyt uudistus kauden pituuden kasvattaminen toukokuusta syyskuulle on otettu pelaajien keskuudessa hyvin vastaan.

Paragolfin EM-kisoissa Heinäkuussa Hollannissa The Dutch kenttä haastoi suomalaiset Team Finland pelaajat haastavuudellaan.

Maailman kärki on vielä kaukana, mutta ei tavoittamattomissa. Siksi nyt, enemmän kuin koskaan myös tälle monipuoliselle vammaisurheilulajille voisi löytyä mahdollisimman laaja tukijoukko jotta lajin pariin saataisiin entistä enemmän pelaajia ja sitä kautta mukaan kansainväliselle EDGA Eurooppa Tourille ja suomalaiset huippupelaajat voisivat parhaalla mahdollisella tavalla valmistautua

”KAIKKIEN AIKOJEN KOVIMMAT PARAYLEISURHEILUN MM-KISAT JÄRJESTETTIIN PARIISISSA HEINÄKUUSSA”

tuleviin kansainvälisiin koitoksiin. Ensi vuonna kalenterissa on joukkue EM-kilpailut, jota kohti valmistautuminen on jo alkanut.

Parayleisurheilussa on ollut myös kiireinen kesä. Kaikkien aikojen kovimmat MM-kisat järjestettiin Pariisissa heinäkuussa, jossa edellisessä lehdessä haastateltu Henri Manni sijoittui 100 metrillä seitsemänneksi jääden vain 0.03 sekuntia suomenennätyksestä. MM-kisoja seurasi PM-Kilpailut Lillestrømissä, Norjassa, joista Suomi haki yhteensä 23 mitalia, joista 12 kultaista. Viimeisimpänä

muttei vähäisimpänä SM-kilpailut Leppävirralla ovat pitäneet yleisurheilijoita kiireisinä. Kaikenkaikkiaan suomalaismenestystä on tullut laajalla rintamalla.

Suomalainen vammaisurheilu ja -urheilijat menestyvät maailmalla, mutta ulkopuolinen tuki on tällä hetkellä tärkeämpää kuin koskaan. Kiitos kaikille teille, jotka olette mukana tukemassa meitä kaikkia tämän lehden kautta. Ilman tukeanne, monen vammaisurheilijan toiminta, unelmat ja haaveet jäisivät toteutumatta.

Teksti: Johannes Siikonen Kuva: Mira Lönnqvist

Teksti: Lauri M.Oivio

PARAGOLFIN EM-KILPAILUT

Paragolfin EM-kilpailut pelattiin Hollannissa 19.7-22.7.2023 The Dutch nimisellä golfkentällä. Tämä “palaksi skotlantia Hollannissa” -kutsutuksi kentän on suunnitellut golfsuuruus Colin Montgomerie sillä ajatuksella, että euroopassa ei ole yhtään vaikeaa kisagolfkenttää, joten hän halusi rakentaa sellaisen.

Klubitalolle saavuttaessa, oli huomattavaa, että kyseessä oli erittäin kaunis miljöö, jonka puitteet olivat viimeiseen asti kunnossa. Kyseessä oli todellakin oma maailmansa. Vaikka kenttä sijaitsi Hollannissa, tunnelma klubitalolle sisään astuessa antaa viitteitä siitä, kuin olisi astunut Skotlannin maaperälle.

Valmistelut kentän kisakuntoon virittämisessä olivat samat kuin DP World Tourin kisoissa, joita kenttä on isännöinyt useampana kertana.

Mukana kisoissa oli maailman parhaat pelaajat kolmessa kategoriassa 64 miespelaajaa ja 10 naispelaajaa ja 6 pyörätuolipelaajaa. Yhteensä 80 pelaajaa. Suomesta kisaan osallistui Tero Peltola, Simo Kosunen, Johannes Siikonen ja Tony Siven.

Tuloksellisesti kisat olivat Suomen joukkueelle haasteelliset. Kapeat väylät ja tuuliset olosuhteet toivat oman vaikeutensa peliin. Kentällä pääsi käyttämään mielikuvitustaan varsinkin lähipelissä, sillä griinit olivat erittäin muotoillut ja vikkelät. Suomen joukkueen fiilis säilyi kuitenkin positiivisena loppuun saakka. Paras Suomalainen golfari oli Simo Kosunen.

Johannes Siikonen sai vyölleen 16.arvokisat. Valitettavasti hänen kisansa päättyi toisella kierroksella loukkaantumiseen. Tonylle ja Simolle nämä on 1. henkilökohtaiset arvokisat. Kokonaisuudessaan kaikki pelaajat saivat saivat arvokasta oppia arvokisoissa pelaamisesta.

Voittajaksi miesten sarjassa tuli Tommaso Perrino, joka pelasi kolme kisakierrosta tulokseen +2. Naisten sarjan voittaja oli Daphne Van Houten (+32) Pyörätuoli-sarjan voittaja oli Richard Kluwen (+70)

Jalkapallo

Teksti: Adel Eid

MAAJOUKKUEEN MATKASSA

Olen syntynyt Helsingin naistenklinikalla 1984 sittemmin isoksi kasvaneeseen perheeseen. Isäni juuret ovat Egyptistä ja äitini Pohjanmaalta. Jo pienenä lapsena tykkäsin leikkiä ja pelailla pallojen kanssa pihoilla sekä kotona. Seuratoimintaan liityin vasta toisella luokalla ystävän houkuttelemana. Länsi-Pasilan ala-asteella pelasimme usein välitunneilla jalkapalloa kavereiden kesken. Pärjäsin siinä hyvin, joten innolla menin kokeilemaan seuratoimintaa. Käpylän Pallo on ensisijainen kasvattajaseurani, Helsingin Ponnistuksen (1999–2000) ja Helsingin Jalkapalloklubin (2001) lisäksi. HJK:n B-junioreista pääsin ponnistamaan miesten 2. divisioonassa pelanneeseen KäPa:n joukkueeseen.

Olin aloittanut vuoden 2002 HJK:n A-junioreiden kanssa, mutta seurojen välisen yhteistyön ansiosta sain mahdollisuuden osallistua jo miesten peleihin.

Lukio-opinnot urheilupainotteisessa Pohjois-Haagan Yhteiskoulussa alkoivat syksyllä 2000 ja lisäsivät harjoitusmääriäni reilusti.

Kesällä 2002 koitti ensimmäiset maaotteluni alle 19-vuotiaiden maajoukkueessa englantilaisia vastaan Kotkassa järjestetyssä tuplamaaottelussa. Seuraavat vuodet toivat kokemuksia ja mahdollisuuksia miesten peleissä 2. ja 1. divarissa. Armeija-ajan sisältäneen Hongassa pelatun 2004 vuoden jälkeen pääsin HJK:n liigajoukkueeseen kaudelle 2005. Vaikka treenikaudella vastuuta tulikin reilusti, niin liigassa pelejä ei lopulta kahta enempää tullut. Toki voittoprosentiksi jäi 100, kun FC Lahtea vastaan tulin vaihdosta kentälle ja FF Jaroa vastaan olin aloituskokoonpanossa. Seuraavalle kaudelle siirryin FC Atlantikseen peliajan ja kehittymisen perässä. Liigaan nousukin näytti jopa todennäköiseltä vielä 8 peliä ennen sarjan päätöstä. Lopulta huippukauden pelannut maalivahtimme joutui sopupeliepäilysten

alle Rovaniemellä pelatussa ottelussa, eikä pelannut tämän jälkeen. Lopulta nousukin jäi ja seuraavat kaudet osaltani pelasin divarissa.

Samalla olin aloittanut liikuntaneuvojan opinnot Vierumäellä sekä juniorivalmentajan työt. Vielä 2010 pelasin PK-35 Vantaan 1. divisioonaa pelaavassa joukkueessa.

Korkeakouluopintojen aloittaminen, valmennustehtävät, sekä osa-aikatyöt lentokentällä yhdessä aktiivisen pelaamisen kanssa olivat liikaa. Jostain piti luopua ja vuoden 2011 omat treenimääräni vähenivät siirryttyäni Someron Voimaan (3.div.). Samalla omat valmennustehtävät sekä lentokentän työt vaihtuivat Junioripäällikön tehtäviin Pallo-Pojat Junioreissa. 2012 olin opinnoissani edistynyt hyvin ja sain keväällä määräaikaisen

OLIN ALOITTANUT LIIKUNTANEUVOJAN OPINNOT VIERUMÄELLÄ SEKÄ

JUNIORIVALMENTAJAN TYÖT”

”SAMALLA

Jalkapallo

osittain, osa sanoista jäi tulematta, vaikka mielessäni ne olivatkin. Parin viikon jälkeen pystyin jo jotenkin kävelemään ja olin saanut liikautettua yhtä oikean käden sormistanikin. Hiljalleen myös puhekyky myös parani.

Töölöstä siirryin Laaksoon kuntoutusosastolle. Onnettomuudesta toipumisessa on hoitohenkilökunnan mukaan auttanut hyvä yleiskunto ja suhteellisen nuori ikä. kuntoutuksessa auttoi myös opittu systemaattinen harjoittelu haluttujen asioiden saavuttamiseksi. Kuntoutuminen oli joka tapauksessa aikaa vievä ja kuluttava arjen haaste, mutta muihin askareisiinkaan ei voinut kiirehtiä.

asiantuntijapaikan silloisesta FIM Pankista (joka myöhemmin myytiin osaksi S-Pankkia). Määräaikaisuus vakinaistettiin kesän alussa. Kesän aikana olin käynyt pelaamassa vielä joitain PPJ:n (4.div.) pelejä.

Syyskuun alkupuolella 2012 sain pyynnön osallistua PPJ:n kolmosjoukkueen (7.div.) peliin varmistelemaan joukkueen nousua 6. divisioonaan. Peliä oli ehtinyt mennä puolisen tuntia, kun pääpallotilanteessa vastustajan otsa osui ohimooni. Kalloon oli tullut murtuma. Seurasin kuitenkin pelin loppuun kentän laidalta, kävin suihkussa ja olin lähdössä ajamaan Töölöstä Haagaan kotiin. Valmentaja sanoi kuitenkin ajavansa autollani minut kotiin. Silloinen puolisoni saapui samaan aikaan parkkipaikalle. Rapun

läheisyydessä oksensin ja hätänumeroon soitetun puhelun jälkeen meidät ohjattiin päivystykseen odottamaan. Jossain odotustilassa olin alkanut uudestaan oksentamaan, minkä jälkeen siellä tajuttiin tilanteen vakavuus. Minut siirrettiin ambulanssilla Haartmanista Töölön leikkaussaliin. Kallonmurtuma oli aiheuttanut aivoverenvuotoa ja vuotanut veri aiheutti painetta ja sitä kautta vahinkoa aivoissa. Verenpaljouden myötä vammani luokiteltiin massiiviseksi aivoverenvuodoksi.

Leikkauksen jälkeen meni muutama päivä nukutettuna. Herätessäni ilmeni, että oikea puoleni oli halvaantunut. Muistan ensimmäisellä viikolla Töölössä vierailulla käyneen läheisiäni. Pystyin vastaamaan kysymyksiin

Turhautumisen ja epätoivon tunteita hiipi ajoittain, mutta voimaa sain aina henkisten ja fyysisten esteiden ylittämisestä. Vaikean jakson jälkeen koin onnistumisen ja selviytymisen tunteita. Elämään oli suhtauduttava uudella tavalla. Kuntoutuksen alkuvaiheessa tavoittelin jatkuvasti pääsemistä onnettomuutta edeltävään tilaan. Jossain vaiheessa ymmärsin, että entisen tilan saavuttaminen ei olisi mahdollista. Ymmärsin kuitenkin, että minulla olisi mahdollista kasvaa ja kehittyä ihmisenä paljon pidemmälle, kuin mitä olin ennen onnettomuutta. Tämän ymmärrettyäni olen oppinut pitämään vahvuutenani sinnikkyyttä. Uskon suhtautuvani vastoinkäymisiin entistä myönteisemmin. Vaikeudet kuuluvat jokaisen elämään ja isoimmista vaikeuksista selviämisistä jää eniten opittavaa itsestä. Ne asiat, mihin pystyn ja haluan itse vaikuttaa, ovat tekemisessäni nykyään keskiössä. Muihin asioihin pyrin sopeutumaan parhaani mukaan.

Kuntoutuksen aikana jouduin tekemään valintoja. Junioripäällikön tehtävät jäivät, mutta päivätyöhöni halusin takaisin. Sain mahdollisuuden jäädä sairaseläkkeelle, mutta sitä mahdollisuutta en halunnut käyttää - ja tätä päätöstä en ole katunut. Noin puolen vuoden kuntoutuksen jälkeen pääsin takaisin asiantuntijatehtäviä tekemään puolikkaita päiviä kolmen kuukauden ajaksi. Tätä ennen olin käynyt parin viikon ajan toimistolla muistelemassa tehtäviä pari tuntia kerrallaan. Lopulta sain lääkäriltä luvan palata täyspäiväisesti töihin kesällä 2013. Harrastuksiin palaamisen osalta tuli erilaisia suosituksia riippuen hoitavasta lääkäristä. Lopulta vuosien saatossa hiljalleen

”HERÄTESSÄNI ILMENI, ETTÄ OIKEA PUOLENI ON HALVAANTUNUT”

palasin satunnaisesti juniorijalkapallon valmennustehtäviin, valmentajien tutorointiin ja itsekin kentän puolelle potkimaan. Olin joissain väleissä ehtinyt käväistä yksittäisiä pelejä myös miesten 5. ja 6. divisioonassa, joten kokemusta olen siis hankkinut Veikkausliigasta alimpaan divariin vähintään yhden pelin joka tasolta.

Kouluttautumista olen oppinut arvostamaan entistä enemmän aikuisiällä. Valmistuminen Haaga-Helian ammattikorkeakoulusta 2014 oli itselle iso saavutus, vaikka tuskallisia aikoja välillä olikin. Tällä hetkellä teen töiden lisäksi opintoja ylemmässä ammattikorkeakoulussa. Lisäksi aikaa menee aikaa koti- ja lasten askareissa. Nykyisen puolisoni kanssa meillä on yhteensä viisi lasta. Taloudessa pääsääntöisesti asuvat puolison teinipojat sekä yhteinen 3-vuotias tyttäremme. Ja kodissamme on entistä enemmän elämää aina kun saamme entisestä liitostani olevat, nyt kouluiän saavuttaneet tytöt (7v. & 9v.). Liikunnallista elämäntapaa yritän pitää vähintään pyöräilemällä töihin. Säännöllisen epäsäännöllisesti käyn viereisellä futiskentällä potkimassa palloja seinään sekä maaleihin, jumppailemalla kotona tai työpaikan kuntosalilla. 2019 vuoden aikana kävin harjoittelemassa ja pelaamassa PPJ:n 4. divarijoukkueen kanssa. Kaveriporukan kanssa treenaamme ja pelailemme edelleen keskenämme.

Suomen maajoukkueen joukkueenjohtajana toimiva Ville Sallinen oli yhteisen tuttavamme kautta yhteydessä minuun vuonna 2019 ennen MM-kisoihin lähtöä. Kisoihin tarvittava luokitusprosessi puuttui kohdaltani, joten tuolloin en ehtinyt mukaan joukkueeseen. Uudestaan Ville oli yhteydessä sen jälkeen, kun maajoukkue oli pidemmän pelitauon jälkeen toukokuussa 2023 pelannut tuplamaaottelun Tanskaa vastaan. Kun virallista luokitusta ei tarvittu Barcelonan viiden maan kutsuturnaukseen, sain kutsun joukkueeseen. Päätös osallistumisesta tuli tehdä nopeasti, sillä turnaus oli alkamassa pari viikkoa myöhemmin. Aikataulut sattuivat sopimaan muiden vastuiden puolesta - muuten kutsua ei tarvinnut epäröidä. Mahdollisuus pukea Suomi-paita päälle, laulaa Maamme laulua ennen pelejä ja pelata Barcelonan lämmössä oli ensisijainen vaihtoehto kesäiselle viikolle.

Jalkapallo

Turnauksen avauspelin aamuna tapasin joukkueen ensimmäistä kertaa, kun kokoonnuimme Helsinki-Vantaan lentokentällä. En ollut tavannut joukkueesta ketään ennen tuota aamua ja ainoastaan Sallisen kanssa viestitellyt ja puhunut puhelimitse. Olin katsonut joukkueen otteita videolta edeltävistä otteluista ja selannut nimilistoja.

Lähdin positiivisin mielin tutustumaan ryhmään uudessa ympäristössä. Koin heti itseni tervetulleeksi ja arvostetuksi. Halusin hyödyntää aiemmin oppimaani parhaalla mahdollisella tavalla, joten valmistauduin

huolellisesti peleihin ja peleistä palautumiseen. Avauspelissä aloitin vaihdossa ja seurasin ensimmäistä kertaa joukkueen peliä kentän laidalta. Samalla seurasin myös vastustajia joukkueena sekä yksilöinä. Puoliajan päätyttyä pääsin kentälle. Kentällä onnistuin ensimmäisessä ottelussani maalinteossa kahdesti ja olin osallisena vielä kahdessa muussakin joukkueen maalissa. Joukkueen onnistumisten myötä pystyimme ottamaan 4–1 voiton Tanskasta. Voitokasta iltaa varjosti joukkueen kuopuksen terveydelliset haasteet. Illan aikana saimme kuitenkin hyviä uutisia, että joukkuekaverimme on toipumaan päin.

Toinen peli Japania vastaan oli jo seuraavana päivänä. Saimme loistavan aloituksen peliin, kun heti aloitussyötön jälkeen kokeilin vetää omalta kenttäpuoliskolta. Huomasin maalivahdin olevan maaliltaan sen verran kauempana ja veto onnistui maalin arvoisesti. Otteluun ennakkosuosikkina tullut Japani otti sitten hallinnan pelistä ja tasoittikin. Aivan ottelun lopussa tuomari antoi rikkeestä Japanille rangaistuspotkun. Maalivahtimme Janne Helanderin torjunta pelasti Suomelle tasapelin ja tunteet olivat pinnassa. Tasapeli tuntui voitolta ja neljä pistettä kahdesta ensimmäisestä ottelusta oli enemmän kuin joukkueelta oli odotettu.

Kolmantena päivänä oli palautumiseen tarkoitettu päivä, joka käytettiinkin vapaamuotoisemmin. Kävelyretket, allasjumppa ja vastustajien pelien seuraaminen valmisti meidät joukkueena kohtaamaan seuraavana päivänä Ranskan. Kokoonpanoon tuli muutoksia vielä ennen peliä sairastelun seurauksena, kun jouduimme kokeneen Johannes Siikosen siirtämään kentältä maalivahdiksi. Tasainen, mutta tapahtumarikas peli päättyi 1–1. Pelasimme yli puolet pelistä yhden miehen vajauksella punaisen kortin seurauksena. Ville Kurosen pallonriisto, harhautus ja maali toisella puoliajalla oli tuoda voiton yhdessä Siikosen pelastusten kanssa, mutta Ranska pääsi vielä tasoittamaan. Pelistä jäänyt piste oli lopulta hyvä tulos, vaikka voittokaan ei ollut kaukana.

Viimeiselle turnauspäivälle jäi ottelu isäntäjoukkue Kataloniaa vastaan. Vaivoista, pelikiellosta ja sairastelusta kärsinyt joukkueemme lähti tavoittelemaan vielä turnausvoittoa. Emme saaneet kuitenkaan annettua kunnon vastusta liikkuvalle ja pallovarmalle kotijoukkueelle, joten jäimme selkeästi altavastaajiksi. Ottelun päätyttyä pettymys tappiosta oli kova. Meni hetken aikaa, ennen kuin turnauspronssi tuntui saavutukselta. Reissu oli tuonut paljon tunteita ja kokemuksia kentällä ja sen ulkopuolella. Turnauksen päätteeksi ehdimme vielä keskenään viettää iltaakin, ennen seuraavan päivän paluulentoa. Olin tavannut joukkueellisen uusia ja erilaisia ihmisiä. Sain olla osa yhtenäistä ryhmää ja edustaa maatamme upean ryhmän kanssa. Tästä kokemuksesta haluan kiittää kaikkia osallisia!

”KOIN HETI ITSENI TERVETULLEEKSI JA ARVOSTETUKSI”

SIIPIRIKOILLE PRONSSIA BARCELONASTA

Suomen CP-jalkapallomaajoukkue saavutti kesä-heinäkuun vaihteessa Barcelonan turnauksessa hienosti pronssiset mitalit. Turnauksen kulku on kerrottu tässä lehdessä Adel Eidin kirjoittamassa Maajoukkueen matkassa -jutussa.

Seuraavaksi Siipirikkojen muut pelaajat avaavat vielä omia ajatuksiaan kesän menestyksekkäästä turnauksesta.

NYKÄSELLE OPPEJA TULEVAAN

Janne, miten maajoukkueurasi on lähtenyt käyntiin?

- Toukokuun Helsingin otteluista minulle jäi mieleen jännitys. Ensimmäiset pelit jännittivät, enkä suoriutunut parhaalla mahdollisella tavalla. Tämä oli kuitenkin ensi askeleeni maajoukkuetoimintaan. Ymmärsin, että kehitettävää on paljon.

- Barcelonan turnaukseen lähtiessä tavoitteena oli olla parhaassa mahdollisessa kunnossa ja pelata fiksusti, eli ei turhia taklauksia, ryntäyksiä ja itsensä ulos pelaamista.

- Barcelonassa pelasin mielestäni jo huomattavasti paremmin Ranska-pelissä saamaani punaiseen korttiin asti, jolloin turnaus muuttui osaltani farssiksi. Kortin syy oli

18-vuotias Janne Nykänen pääsi muutaman vuoden odotuksen jälkeen debytoimaan maajoukkueessa toukokuussa Helsingissä Tanskaa vastaan pelatuissa maaotteluissa ja hänet valittiin myös Barcelonan turnausmiehistöön.

todella typerä ja petin näin joukkueen jättäen sen pulaan.

- Isoimmat opit itselleni turnauksesta ovatkin punaiseen korttiin liittyviä. Minun ei kannata lähteä provosoimaan muita, eikä minun myöskään kuulu provosoitua. Parhaiten sikaa pelaavalle vastustajalle voi näyttää voittamalla pelin tai ylipäätään suoriutumalla kentällä hyvin. Jos ärsyttämisleikkiin lähtee mukaan, niin siitä harvoin seuraa mitään hyvää.

- Lisäksi minun pitää kehittää kuntopuoltani, lihasvoimaa ja pelinlukukykyä. Aionkin työstää näitä tulevana vuonna ennen seuraavia otteluita.

HELANDERILLE ONNISTUMISIA TÄRKEISSÄ PAIKOISSA

Gepu, miten kuvailisit Suomen pelityyliä noissa otteluissa?

- Joukkueen pelityyli oli Tanska-pelissä paljolti sitä mitä ollaan harjoiteltu. Tosin ottelun loppupuolella aloimme johtoasemassa puolustamaan tiiviimmin. Tanska ei juurikaan hyviin tekopaikkoihin päässyt, joten minulla oli melko helppo työ torjua palloja.

Janne “Gepu” Helander pelasi maalivahtina kahdessa ensimmäisessä ottelussa, joissa tulokset olivat erinomaiset (voitto Tanskasta 4-1 ja tasapeli Japanin kanssa 1-1).

- Japani oli paljon liikkuvampi joukkue ja halusi pitää enemmän palloa, joten puolusimme syvältä, mutta uhrautuvasti. Japani pääsi tonteille, muttei juurikaan saanut vetoja maalia kohti.

Japani-ottelun jälkeen sait isot suosionosoitukset joukkuekavereilta torjuttuasi rangaistuspotkun viimeisellä sekunnilla. Millainen peli oli? Kuvaile myös pilkun torjunnan jälkeisiä tuntemuksia.

”EIPÄ SIINÄ JUURIKAAN EHTINYT REAGOIDA ITSE MITENKÄÄN ENNEN KUIN

VILLE KURONEN OLI JO HYPÄNNYT SYLIIN”

- Japani-pelissä täytyi olla valppaana koko ajan. He pääsivät hyvillä kombinaatioilla boksin lähelle, mutta eivät lopulta kovin isoa vaaraa aiheuttaneet. Lopussa paine kasvoi ja Japanin vaarallisimmat tilanteet tulivat silloin. Onneksi olin mies paikallaan ja torjuin ne.

- Kun pilkku vihellettiin, yritin vähän pelata aikaa ja kiertää maalia ja juoda. Samalla seurasin vetäjää ja onnistuin saamaan selville mihin hän vetäisi. Vielä pieni hämy toiseen kulmaan ja perkeleenmoinen loikka toiseen suuntaan ja pallo kiinni.

- Eipä siinä juurikaan ehtinyt reagoida itse mitenkään ennen kuin “Fränk” (Ville Kuronen) oli jo hypännyt syliin ja sitten tulivat muutkin. Helvetin hyvä fiilis!

Ville Kuronen oli turnauksessa Adel Eidin ohella toinen Suomen FT3-luokan pelaajista, joita saa olla vain yksi kerrallaan kentällä.

KUROSEN MAALITON PUTKI KATKESI KOMEASTI

Ville, minkälaisia ajatuksia sinulla on FT3-pelaajien roolista CP-jalkapallossa? Miten koit vastuun ja roolien jakautumisen Adelin kanssa tässä turnauksessa?

- FT3-luokan pelaajat tuovat lajiin ja joukkueisiin mielenkiintoisen nyanssin, kun joukkuetta kasataan ja peluutetaan. Barcelonan turnauksessa päävalmentaja teki loistavaa työtä minun ja Adelin peluutuksissa. Oli mahtava tilanne, kun valmentaja pystyi käyttämään meitä haluamillaan tavoilla kentällä ja jakamaan kuormitusta loistavasti.

- Molemmat pysyimme kunnossa ja ilman loukkaantumisia turnauksen aikana, sekä molemmat onnistuimme tekemään maaleja mitä meiltä myöskin odotetaan. Se, että onnistuimme molemmat hyvin tehtävissämme ja rooleissamme kertoo myös siitä, että ympärillä olevat muut kenttäpelaajat edesauttoivat näitä onnistumisia.

Sinulla oli pitkä maaliton putki ennen Ranska ja Katalonia -otteluissa tekemiäsi maaleja. Kuvaile miltä tuntui avata jälleen maalihanat pitkän tauon jälkeen.

- Maaliton putkeni maajoukkueessa oli kestänyt seitsemän vuotta ja 16 ottelua. Paikkoja on ollut yllin kyllin lähes jokaisessa näissä otteluissa. Viimeisen vuoden olen omalla

harjoittelulla tehnyt paljon töitä maalintekemisen taidon kehittämiseen.

- Ranska-peli oli todella tärkeä ottelu turnauksessa. Ykkösmaalivahti sivussa ja oma joukkue joutui punaisella kortilla alivoimalle. Puoliajalle pääsimme tilanteessa 0-0. Olin aloittanut ottelun vaihdossa ja päävalmentajan kanssa sovittiin, että tulen viimeiseksi vartiksi sisään tuoreilla jaloilla.

- Tiesin, että saan maalipaikan tai kaksi, ja kun se paikka tuli niin kaikki tuntui helpolta. Tunne oli mahtava kaikkien vuosien epäonnistumisten sekä loukkaantumisten jälkeen. Tekemäni maali, sekä joukkueen

upea taistelu riittivät lopulta tasapeliin, joka varmisti mitalin joukkueelle.

- Katalonia-ottelussa aloitin myös vaihdossa. Ottelu hyvin erilainen Ranska-peliin verrattuna, vastustaja oli ylivoimainen. Olimme 5-0 häviöllä kun menin kentälle. Olin jälleen luottavainen, että pari maalipaikkaa tulee. Ensimmäisestä tilanteesta pääsinkin tuulettamaan maalia. Tekemäni maali oli laiha lohtu, vaikkakin hieno sellainen. Siinä tilanteessa oli vaikea olla tyytyväinen, kun Katalonia murskasi oman joukkueen, mutta jälkikäteen oma onnistuminen toisessa perättäisessä ottelussa toi upean fiiliksen.

Teksti: Mika-Matti Trogen

VOIMAA JA YHTEENKUULUVUUTTA

JOUKKUEEN MERKITYS VAMMAISELLE HENKILÖLLE

Vammaisuus ei rajoita vain fyysisesti, vaan se voi vaikuttaa myös sosiaaliseen ja emotionaaliseen hyvinvointiin. Yhä useammat vammaiset henkilöt ovat kuitenkin löytäneet voimaa ja tukea osallistumalla erilaisiin joukkueisiin ja yhteisöihin. Tässä artikkelissa tutkimme, miksi joukkueen merkitys vammaiselle henkilölle voi olla niin suuri ja miten se vaikuttaa heidän elämänlaatuunsa.

YHTEISÖLLISYYS JA

YHTEENKUULUVUUS

Vammaisille henkilöille joukkueet tarjoavat mahdollisuuden tuntea kuuluvansa osaksi jotakin suurempaa. Yhteiset tavoitteet ja jaetut kokemukset luovat vahvan yhteenkuuluvuuden tunteen, joka voi auttaa lievittämään sosiaalista eristyneisyyttä ja yksinäisyyttä.

”YHTEISET TAVOITTEET JA JAETUT KOKEMUKSET LUOVAT VAHVAN YHTEENKUULUVUUDEN TUNTEEN”

ITSETUNNON JA ITSELUOTTAMUKSEN VAHVISTUMINEN

Joukkueen jäsenyys voi auttaa vammaisia henkilöitä vahvistamaan omaa itsetuntoaan ja itseluottamustaan. Onnistumiset ja yhdessä koetut haasteet voivat lisätä henkilön uskoa omiin kykyihinsä, mikä heijastuu myös muilla elämänalueilla.

LIIKUNNAN JA AKTIIVISUUDEN EDISTÄMINEN

Monet vammaiset henkilöt voivat hyötyä liikunnasta ja aktiivisesta elämäntavasta.

Joukkueen mukanaolo tarjoaa motivoivan ympäristön, jossa liikunnasta tulee osa arkipäivää. Tämä voi parantaa fyysistä kuntoa ja kokonaisvaltaista hyvinvointia.

SOSIAALISTEN TAITOJEN KEHITTYMINEN

Joukkueet tarjoavat mahdollisuuden harjoitella ja kehittää erilaisia sosiaalisia taitoja, kuten vuorovaikutusta, tiimityötä ja konfliktien ratkaisua. Nämä taidot ovat arvokkaita paitsi joukkueen sisällä, myös yleisesti elämässä selviytymisessä.

ESTEIDEN VOITTAMINEN JA EMPOWERMENT

Vammaisille henkilöille joukkueen merkitys ulottuu usein myös esteiden voittamiseen ja empowermentiin. Joukkueen jäsenyys tarjoaa mahdollisuuden todistaa omat kyvyt ja näyttää, että vammaisuus ei määritä heidän potentiaaliaan. Tämä voi inspiroida muita vammaisia henkilöitä uskomaan itseensä ja tavoittelemaan omia unelmiaan rohkeammin.

VERTAISTUKI JA KOKEMUSTEN JAKAMINEN

Joukkueet luovat luontevan foorumin vertaistuelle ja kokemusten jakamiselle. Vammaisilla henkilöillä on mahdollisuus keskustella samankaltaisista haasteistaan ja voitoistaan muiden samassa tilanteessa olevien kanssa. Tämä luo ainutlaatuisen yhteisön, jossa ymmärrys ja tuki ovat vahvoja.

YHTEISKUNNALLINEN MUUTOS JA TIETOISUUDEN LISÄÄMINEN

Joukkueet voivat myös edistää yhteis -

kunnallista muutosta ja lisätä tietoisuutta vammaisuudesta.

Osallistuminen erilaisiin tapahtumiin ja kilpailuihin voi herättää huomiota vammaisten henkilöiden kyvykkyyksiin ja saada yhteiskunnan pohtimaan ennakkoluulojaan ja rajoitteitaan.

MONIMUOTOISUUS JA INKLUSIIVISUUS

Joukkueet voivat edistää monimuotoisuutta ja inklusiivisuutta yhteiskunnassa. Kun vammaiset ja ei-vammaiset henkilöt työskentelevät yhdessä samassa joukkueessa, se luo tilaisuuden oppia toisiltaan ja murtaa stereotypioita. Tämä edistää ymmärrystä ja yhteistyötä eri taustoista tulevien ihmisten välillä.

TULEVAISUUDEN MAHDOLLISUUDET

Vammaisten henkilöiden joukkuetoiminalla on potentiaalia kasvaa ja kehittyä tulevaisuudessa. Uusien teknologisten innovaatioiden ja yhteisöllisten verkostojen avulla joukkueet voivat laajentaa vaikutustaan ja tarjota

entistä monipuolisempia mahdollisuuksia vammaisille ihmisille.

LOPUKSI

Joukkueen merkitys vammaiselle henkilölle on syvällinen ja monipuolinen. Se vaikuttaa paitsi yksilön hyvinvointiin, myös yhteisön rakentamiseen, tietoisuuden lisäämiseen ja yhteiskunnalliseen muutokseen. Vammaiset henkilöt voivat löytää voimaa, inspiraatiota ja yhteenkuuluvuutta osallistumalla erilaisiin joukkueisiin, mikä edistää heidän kokonaisvaltaista hyvinvointiaan ja osallisuuttaan yhteiskunnassa.

”JOUKKUEEN MERKITYS VAMMAISELLE HENKILÖLLE ON SYVÄLLINEN”