



Blue Knights on perustettu huhtikuussa 1974 Yhdysvalloissa Bangorissa paikallisten poliisien kesken.
Kerho päätettiin perustaa ikään kuin vastapainoksi rikollisille moottoripyöräjengeille.
Blue Knights -nimi ja -logo ovat kansainvälisesti rekisteröityjä tavaramerkkejä.
Blue Knights International on levinnyt maailmanlaajuiseksi organisaatioksi. Paikallisosastoja on ympäri maailman mm. Amerikassa, Australiassa, Euroopassa, Skandinaviassa. Euroopan lähes jokaisessa maassa on tällä hetkellä vähintään yksi Blue Knights -osasto. Jäseniä kerhossa on yli 19500.
Blue Knightien ideologia voidaan vapaasti suomennettuna jakaa viiteen osaan:
1. Pitää yllä ”vanhan ajan hyvää” motoristihenkeä
2. Edistää moottoripyörä harrastusta ja moottoripyöräilyn turvallisuutta
3. Ajaa moottoripyörän omistajien ja käyttäjien etuja
4. Edistää esimerkillä ja muilla hyväksyttävillä keinoilla moottoripyörän turvallista käyttöä ja moottoripyöräilystä nauttimista
5. Tuoda lainvalvojia lähemmäs suurta yleisöä
BLUE KNIGHTS SUOMESSA
Suomessa on kaksi paikallisosastoa Blue Knights Finland I on perustettu 2003 Lahdessa ja Blue Knights Finland II on perustettu 2018 Kokkolassa.
Yhdistyksemme on avoin kaikille moottoripyöräileville lainvalvojille, joilla on valtion virka ja kiinniotto- ja/tai pidätysoikeus.
Tällaisia virkamiehiä löytyy esimerkiksi:
- tullista
- poliisista
- rajavartiolaitoksesta
- puolustusvoimista
Myös rikosseuraamuslaitoksen sekä syyttäjäviranomaisissa voi olla tälläisia virkamiehiä.
Blue Knights Finland I ry yhdeksi tärkeäksi toiminnaksi on muodostunut hyväntekeväisyys. Kerho on lahjoittanut, niin rahaa kuin aikaa, koko olemassaolonsa aikana erilaisille tahoille pyrkien jakamaan ja tuomaan iloa arjen keskelle. Lapset ovat olleet hyvin monesti auttamisen kohteena, mutta osansa on myös saaneet mm. sotiemme veteraanit.
JULKAISIJA
Blue Knights Finland I ry www.blueknights.fi
PÄÄTOIMITTAJA
Erkki Kerola
KUSTANNUS JA PAINATUS
Printmix
Vaihde: 010 319 6380 myynti@printmix.fi https://www.printmix.fi/
ILMOITUSMYYNTI
Suomen Myyntimediat
Kirjoittelen tätä nyt heinäkuun alkupäivillä. Nyt on Blue Knightsin 50-vuotisjuhlavuosi. On kulunut 50-vuotta kun Blue Knights perustettiin Yhdysvalloissa Bangorissa paikallisten poliisien toimesta. Tästä Blue Knights International on kasvanut maailman laajuiseksi organisaatioksi. Nykyään jäseniä on n.20000.
Kerhon tärkeää toimintaa on hyväntekeväisyys, jonka kohteena on erityisesti lapset. Kevättalvella Blue Knights Finland 1 järjesti leikkimielisen Ritarit liikkeellä kampanjan, jonka avulla kerättiin jäsenten liikuntasuorituksilla hyväntekeväisyyteen varoja. Kiitos järjestämisestä Jari Jäske.
Tälle keväälle/kesälle on jo ollut tapahtumia mukavasti. Vappuajo 1.5. etelän ankkurin Jouko Niittymäen puuhaamana. Hymyilevän motoristin kevätpäiville 18.5.2024 osallistui myös Blue Knights Finland 1, kiitos vice president Kimmo Holopaiselle. Itä-Suomessa oli motoristit koulukiusaamista vastaan johon osallistui myös Blue Knights Finland 1. EC 2024 oli kesäkuussa siitä myöhemmin erillinen juttu.
Kesän päätapahtuma on vielä elokuussa Blue Knights Finland 2 järjestämänä. Tämän jälkeen on vielä syyskuussa Syyskarkelot Blue Knights Finland 1 järjestämänä idänankkuri Mika Walliuksen toimesta, iso kiitos Mikalle. Syyskokous ja pikkujoulut marraskuussa. Lisäksi ilta-ajoja ankkurien/jäsenten puuhaamana paikallisesti.
Tämän kesän aikana on vielä monta tapahtumaa, ei muuta kuin ajohousut jalkaan ja mukaan tutustumaan maailman mukavimpaan/mahtavimpaan moottoripyöräkerhoon etenkin uudet jäsenet.
Pekka Viuhkola Presidentti
Blue Knights, lainvalvojien moottoripyöräkerho, on jo puolen vuosisadan ajan tuonut yhteen saman ammatillisen taustan omaavia, moottoripyöräilystä kiinnostuneita ihmisiä. Eikä vain lainvalvontatehtävissä työskenteleviä, vaan myös heidän perheitään ja muitakin yhteistyötahoja. Jokainen varmaan tunnistaa sen, että omaa Blue Knights historiaa miettiessään nousevat erityisesti yhteiset tapahtumat ja tapaamiset voimakkaasti mieleen.
Suomen Blue Knights toiminnalla on historiaa takana 21 vuotta. Blue Knightsit Suomeen tuonut Vesa Kaartti muistelee tässä lehdessä noita Suomen toiminnan alkuaikoja – mielenkiintoista historianlehtien havinaa.
Omaa moottoripyöräilyhistoriani Sinisten Ritareiden riveissä voisi tiivistää muistoihin ajosuoritusten fyysisistä haasteista, henkisestä palkitsevuudesta ja vahvasta yhteisöön kuulumisen tunteesta.
Moottoripyöräily ei ole pelkästään vapaa-ajan harrastus, vaan se tarjoaa yllättävän monia terveyshyötyjä. Moottoripyörän hallinta vaatii kehon eri osien koordinaatiota ja vahvuutta, mikä pitää meidät fyysisesti kunnossa ja aktiivisina. Henkisellä puolella moottoripyöräily taasen tarjoaa vertaansa vailla olevan keinon arjesta irtautumiseen ja stressinhallintaan. Tämä vapautumisen tunne voi merkittävästi parantaa mielialaa ja vähentää stressiä, tehden meistä onnellisempia ja tasapainoisempia – onko olemassa muita kuin hymyileviä motoristeja.
Jokainen ajokausi alkaa kevään koittaessa ja on tärkeää muistuttaa itseämme ajotaidoista, jotka saattavat olla hieman ruosteessa talven jälkeen. Ajoharjoittelu on oleellinen osa turvallista moottoripyöräilyä. Tämänkin vuoden alkukautena olemme valitettavasti saaneet lukea useista kuolemaan johtaneista moottoripyöräonnettomuuksista. Omalla tulkinnallani olen uutisista päätellyt, että useissa tapauksissa onnettomuuden aiheuttajana on saattanut olla pyörän käsittelyvirhe tai puutteellinen ajotaito.
Alkukauden ajoharjoittelu eli ruosteenpoisto tarkoittaa enemmän kuin pelkkää tekniikan palauttamista mieleen; se tarkoittaa myös mielen ja oman ajopelinsä virittämistä oikeaan tilaan. Tekee mieli kysyä, että miksi niin monet laiminlyövät kunnollisen ajoharjoittelun? Varmaan jokainen on kuullut vastaohjauksesta ja tehokkaasta jarrutuksesta, mutta kuinka moni meistä ne lopulta kunnolla hallitsee.
Yhteisissä ajoissa ja kokoontumisissa voit luoda ystävyyssuhteita, jotka usein kestävät eliniän. Yhteisön tuki ja yhteenkuuluvuuden tunne ovat arvokkaita, erityisesti silloin, kun kohtamme elämän haasteita. Tärkeää on myös se, että Blue Knightsit pitävät sinut lainvalvojana, eläköitymisestä huolimatta.
Jatketaan moottoripyöräilyä – turvallisesti, terveinä ja hymyssä suin!
Erkki Kerola
”Moottoripyöräily ei ole pelkästään vapaa-ajan harrastus, vaan se tarjoaa yllättävän monia terveyshyötyjä”
KIRJOITIN TÄMÄN TEKSTIN VUONNA 2004, YHDISTYKSEMME OLLESSA VUODEN IKÄINEN. LEHDEN PÄÄTOIMITTAJA KYSYI MUISTELOITA YHDISTYKSEN ALKUVAIHEILTA JA
TÄSSÄ NIITÄ IHAN ALKUPERÄISIÄ FIILIKSIÄ NYT OLISI:
Syksyllä 2002 selailin kirjastosta lainaamaani moottoripyöräjengejä käsittelevää kirjaa. Kirja kertoi ihailevaan sävyyn meillä koto –Suomessa lähinnä vitsaukselta tuntuvista jengeistä. Kirjan loppupuolella oli puolen kappaleen kokoinen halveksiva maininta siitä, että jopa poliisit ovat perustaneet kansainvälisen moottoripyöräkerhon Blue Knights Lemc:n. HETKINEN ! Mitäs tämä oli – kansainvälinen poliisien kerho, josta kahdenkymmenen pärtsäilyvuoteni aikana en ollut kuullut mitään.
KKipitin hilivinksis –vauhtia internetiin ja laiton hakusanaksi Blue Knights ja avot: satoja ellei tuhansia viittauksia asiaan. Minulle selvisi, että BK:lla on yli 17 000 jäsentä yli 20:ssä maassa. Jokaisessa Euroopan sivistysvaltiossa sellainen on.
Kerhon tarkoitus on liikenneturvallisuuden lisääminen, hyväntekeväisyys ja veljellinen yhdessäolo moottoripyöräileville poliiseille. Pääsyvaatimuksena on poliisimiehen kiinniotto-oikeus, ajokortti ja moottoripyörä tai vakaa aie ostaa joskus moottoripyörä. Poikkeuksellista on myös se, että perheenjäsenet ja ystävät ovat aina tervetulleita kaikkiin tapahtumiin, vaikka autolla.
Jostain pienestä alaviitteestä löysin vihjeen, että jos sinulla on kysyttävää, niin ota yhteys lähimmän BK –chapterin presidenttiin.
Minä otin näppäimistön käteeni ja lähetin kotoisella Tiimi-postilla viestin Ruotsin BK:n presidentille Gunnar Hallemarkille
ja kysyin onko Suomessa BK –toimintaa ja jos ei ole, niin voinko liittyä Ruotsin BK:n jäseneksi. Olipahan sivumennen sanoen vaikeaa vuosien tauon jälkeen jukertaa tekstiä koneelle Tukholman murteella.
Muutaman päivän kuluttua sain Gunnarilta ystävällisen vastauksen, jossa hän oli ymmärtänyt minut vahingossa tai tahallaan väärin ja hän kertoi, että suomalaiset eivät ole olleet toiminnassa mukana. (Tosin joku poliisikoulun kokelas oli muutama vuosi sitten kysellyt asiasta, mutta hänestä ei sen koommin kuulunut mitään.)
Gunnar kuitenkin ilmoitti minulle tomerasti, että jos haluan Suomeen saada BK
–toimintaa, niin ota työtovereitasi mukaan ja tulkaa tutustumaan toukokuussa Ahvenanmaalle heihin ja heidän toimintaansa.
Saimme kuin saimmekin kasaan kuuden urhean konstaapelin joukon Lahden poliisista ja 25.5.2003 seisoimme H.Moilasen näköisinä Ap-tason tallissa prätkät pullolleen reissuvehkeitä pakattuna. Ja eikun nokka kohti Turkua. Turussa olimme yötä Kirsin vanhempien mökillä, josta suuri kiitos heille. Kirsin äiti oli laittanut meille erittäin maittavaa janssonin kiusausta ja kahvit ja nisutkin oli tarjolla ruoan jälkeen. Taidettiinpa siinä jokunen olutkin siemaista.
Seuraavana aamuna klo 04 oli herätys ja köröttelimme Kustavista lähtevälle pikkulautalle. Klo 05 istuimme aamuhämärissä lautan kahvilassa ja totesimme, näin aikaisin ei välttämättä yksikseen tulisi mopolla ajelleeksi.
Iltapäivällä olimme sitten kotiutuneet Storbyssä sijaitsevaan mökkikylään, jonne ruotsalaiset virkaveljemme saapuivat. Heitä oli muistaakseni myös kuusi. Tähän paikkaan on kyllä syytä mainita, että heidän ajokalustostaan päätellen ruotsalaisen kollegan netto -palkka taitaa olla hivenen yli 1000 euroa.
Joka jampalla oli uudenkarhea SUURI matkapyörä allaan. Ajelimme Tukholman anchormanin, Lennart Lundinin johdolla pienen parin tunnin kierroksen pitkin Ahvenanmaan ihastuttavia prätkäilyteitä. Ruotsalaiset olivat käyneet kymmenenä kesänä peräkkäin Ahvenanmaalla kurvailemassa, joten Lennart ei paljoa karttaan vilkuillut. Tupakkatauon aikana ei voinut paljon muuta todeta, kuin että ELÄMÄ ON IHANAA ! Ruotsalaiset olivat todellisia ajomiehiä. Joka ukko nautiskeli silminnähden matkamammutin taittamisesta
jyrkkään kurviin. Minulla tuolloin ollutta HD sportsteria sai kepittää oikein urakalla, että pysyin perässä.
Illalla söimme, joimme ja tutustuimme toisiimme. Etukäteen pelätyt kielivaikeudetkin karisivat tunnelman keventyessä. Ruotsin-, englannin ja suomenkielen sekoituksella pärjäsi kyllä oikein loistavasti. Vaikka moni lähtijä vakuuttelikin lähtiessään, ettei osaa kuin savoa, ei kenenkään tarvinnut olla tuppisuuna. Seuraavana päivänä Kirsi ja Ari joutuivat työkiireidensä vuoksi poistumaan joukostamme. Ajelimme vähän perinpohjaisemman lenkin ja järjestimme Suomi – Ruotsi –maaottelun mikroautoilla. Häpeäkseni täytyy tunnustaa, että taisin itse olla joka lähdön hitain. No voittohan ei ole tärkeintä vaan ulkomaanmatka!
Toisena iltana taas söimme, joimme ja saunoimme. Tosin saunaan minun ja Jarin kanssa ei toisena iltana uskaltanut enää kuin yksi ruotsalainen. Ekana iltana siellä oli melkein kaikki. Eivät taida nämä ruotsalaiset olla oikein löylymiehiä. Illalla Gunnar, Leif ja Lennart kertoivat meille käytännön kiemuroista uuden BK –chapterin perustamisessa. Lisäksi Gunnar kutsui meidät
suomalaiset osallistumaan ruotsalaisten järjestämään International –meetingiin Luulajaan heinäkuun lopussa.
Minulla oli Ahvenanmaalla ihan sairaan hauskaa. Uskon, että myös muut saivat ainutlaatuisia kokemuksia. Haikein mielin saattelimme 28.5. ruotsalaiset kotimatkalleen. Kilometrejä kertyi vajaat 800.
Toukokuussa minulle tuikituntematon Franz Hartig soitti minulle Munchenistä ja kertoi olevansa poliisimies ja sanoi lisäksi tulevansa kesäkuussa vaimonsa Stephanien kanssa moottoripyörillä Suomeen – halusivat tavata meidät. OHHOH ! mietiskellen ajelin kotiin ja sanoin vaimolleni Jaanalle, että: ” Sun mielestähän meillä ei käy tarpeeksi vieraita… No nyt on sitten tulossa Saksasta Franz ja Stephanie!”.
Jaana:” Ketä ne on ?”.
Minä:” En mää vaan tiedä.”.
Jaana: ”Ken leikkiin lähtee sen leikin kestäköön. Tulkoon vaan.”
Olimme varautuneet saksalaisten tuloon viikolla 27. Sovimme motoristipariskunta Samin ja Minnan kanssa, että saksalaiset voivat tulla heidän mökilleen asumaan, kun meidän oma koti on vähän pieni.
Viikolla 26. ajelimme sitten em. Samin ja Minnan kanssa prätkillä jossain päin keskisuomea, kun puhelimeni soi taas ja Franz soitti ja kertoi, että täällä me nyt sitten ollaan Mäntsälässä. OHHOH !
Sovimme treffit Heinolan Tähtihoviin ja ajoimme siima kireänä kohti etelää, jotta ehtisimme edes kohtuullisessa ajassa Heinolaan. Tähtihovissa tapasimme pariskunnan ja ennakkotiedoista poiketen lähdimmekin sitten viikkoa liian aikaisin mökkeilemään uusien ystäviemme kanssa.
Franz, joka työskentelee Baijerin poliisin autovarkausyksikön rikosylikomisariona nukkui vaatimattomasti teltassa ystäviemme pihassa. Veimme Franzin puoliväkisin saunaan, syötimme hänet ja Stephanien ja tarjosimmepa pullon kepardiakin. Tyttäremme Emmi ystävystyi Stephanien kanssa pihalla leikkiessään ja oppi siinä sivussa muutaman sanan saksaakin.
Koska Franz ja Stephanie olivat ajaneet
pyörillään vasta n. 2000 km jaksoivat he jo seuraavana päivänä lähteä ajelemaan kanssamme yhdessä pikkuteitä pitkin Imatralle. Näytimme heille Imatran koskinäytöksen joka teki heihin suuren vaikutuksen. Hyvästelimme pohjoiseen edelleen matkaavat saksalaiset ja vaihdoimme käyntikortteja. (Omaa työkäyntikorttiani en kyllä löytänyt!) Franz on Baijerin alueen BK:n varapresidentti ja lupasi tehdä paikalliseen poliisilehteen jutun Suomen vierailustaan. Mainittakoon vielä, että saksalaisten virkaveljienkin palkat tuntuivat olevan kohdillaan, kun ajoivat molemmat uusilla Bemareilla, kotona heillä oli 5 muuta pyörää ja SEITSEMÄN autoa.
Minä sain Ahvenanmaalla ankaran kipinän BK –asiaan. Päätin välittömästi, että myös Luulajassa on käytävässä kurkkaamassa meininkiä. Ilmeisesti Norbottenin läänissä sijaitsevaan Luulajaan on kuitenkin sen verran pitkä matka, että matkaseuraa ei oikein meinannut löytyä. Onneksi rakas vaimoni Jaana lupautui lähtemään takapenkkiläiseksi. Muutama viikko ennen reissun alkua minulle soitti Belgiasta Fons Dilien ja kertoi olevansa vaimonsa Lucienin kanssa menossa myöskin Luulajaan. Avautuipa Fons vielä sikäli, että hollantilainen Chritt ja hänen vaimonsa Marie ovat myös tulossa tännepäin. Kaarttien kartanossa käytiin tämän jälkeen seuraavan sisältöinen keskustelu:
Jaana: ”Kukas se siellä soitteli, kun englantia puhuit puhelimessa?”
Minä: ”Se oli joku Fons Belgiasta – ovat vaimonsa kanssa tulossa meille.”
Jaana: ”Ai jaa…Ketä ne on?”
Minä: ”En mää vaan tiedä - Sitten sieltä tulee joku Chritt ja Marie Hollannista – ne tulee kanssa meille!”
Jaana: ”Ketä ne on ?”
Minä: ”En mää vaan tiedä.”
Jaana: ”Ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön.”
Koska asuntoomme ei muutamassa viikossa ollut ilmaantunut lisäneliöitä, varasin vieraillemme huoneet keskustan hotellista. 24.7. vieraamme pöllähtivät Katajanokalle, josta kävin heidät opastamassa Lahteen ja hotelliin. Via baltica oli ollut Marielle ja Luciennelle kova koettelemus, joten he lähtivät heti Lahteen saavuttuaan shoppailemaan. Koska Fons ja Chritt olivat ajaneet reissullaan vasta 3000 km jaksoivat he vielä lähteä kanssani ajelemaan Päijät-hämäläisiä mutkateitä. Heihin tekivät järvimaisemat ja Hollolan kirkko suuren vaikutuksen. Illalla tarjosimme kotonamme matkalaisille pottumuussia, ruisleipää, poronkäristystä ja kossua. Kehuivat hyviksi. Emmi tanssi Fonsin kanssa valssia parvekkeella muiden vieraiden säestäessä laululla. KUKAAN EI OLLUT sanottavasti PÄIHTYNYT !!! Kummallista sakkia nämä ulkomaanelävät. Seuraavana aamuna ajoimme Pohjanlahden kiertäen Luulajaan, tosin nukuimme Kokkolassa. (RT BMW:llä matkaa taittaneet Fons ja Lucien eivät jaksaneet ajaa pitemmälle.)
Luulajassa oli 110 Blue Knightia ympäri maailmaa. Saimme kuninkaallisen vastaanoton. Ruoan jälkeen mut ja Jaana kutsuttiin porukan eteen ja meidät esiteltiin ensimmäisinä BK:n international meetingissä käyneinä suomalaisina. Valtaisien suosionosoitusten säestäminä meille tyrkättiin kädet täyteen erilaisia lahjoja. Gunnar pyysi minua lupaamaan, että teen parhaani, jotta Suomeenkin saataisiin BK –chapter. 1.5 promillen juovukkeessa se kuulosti minusta oikein hyvältä idealta ja lupasin yrittää. Johon Jaana: ”Ken leikkiin lähtee se leikin kestäköön.”. Ruotsalaisilla oli loistavat järjestelyt. Ruotsin BK:lla on oma linja-auto, joka on sisustettu
”Elokuussa järjestimme Palmin Mikan muistoksi muistoajon”
virvoke vaunuksi. Mihin menimmekin linja-auto seurasi perässä. Pisti parkkiin, perä nousi hydraulisesti ylös ja tarjoilu alkoi toimia.
Ruoaksi oli kokonaisena paistettua sikaa yms. Toisena päivänä ajoimme yli sadan pyörän paraatissa Luulajan keskustaan. Jono oli näyttävä ja suurimmat päivälehdet uutisoivatkin tapahtuman laajasti. Toiseksi illaksi he olivat vuokranneet meille kokonaisen laivan, jossa oli erittäin tasokas seisova pöytä ja juomat tarjottiin talon puolesta. Risteilyn jälkeen opetin eurooppalaisia virkaveljiämme saunomaan. Tosin se oli vaikeaa suuressa hallissa, jossa oli partakoneen kokoinen kiuas ja lämpöä 45 astetta. Illan keskusteluissa pahimmat pelkoni osoittautuivat todeksi ja huomasin, että nettopalkkani on noin puolet eurooppalaisten virkaveljieni netosta. Luulivat, että vitsailen kun kerroin oman palkkani. Oli siinä vitsit vähissä! Kolmantena päivänä jouduimme poistumaan kekkereistä Emmin 5 –vuotissynttäreiden vuoksi, joihin oli pakko ehtiä – Ja hyvinhän me ehdimmekin. Yhteensä n. 2000 km ja loistava reissu. Poislähtömme juhlapaikalta kesti muuten n. 1.5 tuntia, kun kaikki paikalla olleet kävivät halaamassa, sanomassa sanasen ja antamassa muistoja itsestään. Uskomaton kokemus !
MIKAN MUISTOAJO
Elokuussa järjestimme Palmin Mikan muistoksi muistoajon, johon osallistui 22 pyöräkuntaa ja kaksi poliisiskootteria Lahdesta. Mikan äiti oli Vääksyssä katsomassa
jonoamme ja tuli sen jälkeen Asikkalan hautausmaalla, jossa järjestimme pienimuotoisen muistotilaisuuden ja laskimme haudalle kukkalaitteen. Mikan äiti oli silminnähden otettu tapahtumasta. Haudalla käynnin jälkeen ajoimme vähän yli sadan kilometrin lenkin ja saunoimme Kilpiäisissä. Kilpiäisissä saimme Blue Knights Finland I:lle 11:nnen jäsenen. Toivottavasti myös ensi elokuussa päästään ajamaan Mikan muistoksi.
Syksyn mittaan Suomen BK:n jäsenmäärä kasvoi yli kahdenkymmenen. Eteläisin jäsen on Helsingistä ja pohjoisin Nurmeksesta. Viikko Mikan muistoajon jälkeen kävin mopolla iltalenkillä Kööpenhaminassa, mutta siitä ei sen enempää.
Viikko Tanskan turneen jälkeen pakkasin tavarat ja Emmin mopon päälle ja lähdimme yhdessä kauan odotetulle isä – tytär –reissulle. Määränpääksi valitsimme viileästä ilmanalasta johtuen Mikkelin. Majoituimme jo talvilevolle käyneeseen Visulahteen. Hetken aikaa tekemisen puutetta podettuani soitin Mikkelissä asuvalle BK –jäsenelle –
Matille ja sanoin, että olen tytön kanssa paikkakunnalla ja että kahvihammasta kolottaa. Hetken kuluttua istuimmekin huuruavien soppapatojen ääressä ja söimme Emmin kanssa masut täyteen. Tulihan ne kahvitkin sitten jälkkäriksi juotua. Hivenen verran hämmästyneelle Matille ja hänen vaimolleen Annelle sanoin erään viisaan
filosofin sanoin: ”Ken leikkiin lähtee se leikin kestäköön.”.
20.9. kutsuimme BK –jäsenet Kärkölän kunnan Järvelän kylään. Paikalle ilmestyi runsaasti jäseniä, vaimoja ja perheenjäseniä. Tutustuimme toisiimme, otimme hiukopalaa ja saimme ohjeita ja evästystä puhelimitse Ruotsin kerhon pressalta Gunnarilta ja Norjan kerhon pressalta Idar Grottlelta. Päätimme järjestää 2004 toukokuussa ensimmäiset kekkerimme, johon myös Gunnar ja Idar lupasivat saapua. Ajelimme myös mopoilla vajaan 100 km matkan Kärkölän, Lammin ja Kosken mutkateitä.
NAULAPÄÄTÄ
Eräänä iltana miettiessäni syntyjä syviä aloin miettiä, että poliisiorganisaatiollekin olisi hyvä kertoa jotain uudesta kerhostamme.
Sopivaa henkilöä tai instanssia miettiessäni en mitään muuta sitten saanut päähäni kuin lähettää poliisiylijohtajalle tiimipostia, jossa esitin asiani ja ehdotin audienssia. Sainkin kutsun sisäministeriöön 17.10. Tilanteen luonteen huomioiden vedin aamulla jalkaani puhtaat farmari-housut ja lankkasinpa buutsitkin kiiltäviksi. Poliisiylijohtaja osoittautui hyvin joviaaliksi herraksi. Hän oli suuresti kiinnostunut asiastamme ja kyseli niin valtavasti, että en meinannut keritä kaikkeen vastata. Minua jännitti etukäteen hänen suhtautumisensa asiaan, koska tulemme
kuitenkin olemaan ns. tunnuksia käyttävä moottoripyöräkerho. Naulapää pyysi saada nähdä kuvan BK –liivistä. Kädet tutisten näytin kuvan Belgian kuningas Philipistä, joka on BK:n jäsen. Naulapää totesi vain, että sehän on ihan hieno.
Kaikenkaikkiaan istuimme hänen työhuoneessaan puolitoista tuntia ja asiamme sai valtavan positiivisen suhtautumisen. Naulapää lupasi yrittää kaikin tavoin itse tukea hankettamme. Hän lupasi mm. kyselle poliisin ylijohdosta mahdollisia uusia jäseniä kerhoomme. Hän yrittää järjestää sisäministeriöstä edustajan tuomaan tervehdyksen ensi kevään kekkereihimme.
Naulapää kehotti meitä kysymään Räyskälän lentokenttää ajoharjoittelupaikaksemme. Lisäksi hän kutsui minut, Gunnarin ja Idarin toukokuussa sisäministeriöön saamme kuulemma kahvia ja pullaakin.
Poliisiylijohtaja oli kaiken kaikkiaan erittäin positiivinen yllätys !!!
4.11. pidimme BK –kokouksen Järvenpään poliisin kesämökillä Hirvihaarassa. Illan antia olivat virvokkeiden ja makkurin lisäksi uusiin jäseniin tutustuminen ja yhdistyksen rekisteröinti asiakirjojen täytteleminen.
Kaikki byrokratia-asiat saatiinkin priimakuntoon. Lisäksi perustimme toimikunnan järjestämään ensikesän kemuja jotka pidetään 21.-23.5.2004 Kärkölän Lappilassa.
Vieraita saapuu 60 – 70 ainakin Suomesta, Ruotsista ja Norjasta. Ensi kesän muuksi ohjelmaksi päätettiin vapaamuotoinen ajoilta kerran kuukaudessa. Toukokuun alussa ennakoivan ajon kurssi, kesäkuussa ajoretki Mikkeliin ja hyväntekeväisyys tempaus Auertien lastenkodissa Järvenpäässä. Kesäkuussa pitäisi vielä osallistua European conferenseen Brysselissä.
Heinäkuun lopussa lähdemme isommalla porukalla vastavierailulle ruotsalaisten international meetingiin ja viikko sen jälkeen vastaavaan tapahtumaan Norjaan.
Alkukesästä sanoin Jaanalle tutustuttuani BK –toimintaan, että minulla on tunne, että elämässäni alkaa tapahtua hyviä asioita. Niitä on tapahtunut.
Lisäksi toivotan vielä mietiskelevät motoristit tervetulleeksi maailman suurimpaan moottoripyöräkerhoon.
Teksti ja kuvat: Pekka Viuhkola
1.6. Lauantai aamulla aikaisin lähdin kohti Länsisatamaa klo 7.30 lautalle ehtiäkseni.
Veikko Aho oli jo ehtinyt ennen minua lähtöselvityksestä läpi. Lautalle päästyämme sidoimme pyörät liinoilla kiinni ja sitten menimme aamupalalle. Tallinnaan saavuttuamme siellä sää oli pilvinen. Lähdimme ajamaan kohti Kaunasia. Riikan jälkeen alkoi sataa ja tuulla voimakkaasti, olisiko noin tunnin verran tullut vettä. Tuuli oli erittäin kova ja puuskittainen. Sateen jälkeen lämpötila nousi n. 25 asteeseen ja ajovarusteet ehtivät kuivaa ennen Hotelli Best Baltic Kaunas tuloa.
2.6. Sunnuntaina lähdimme kohti Gdanskia Puolaa, tarkoituksemme oli ajaa Jyrki
Haapalan luo. Ajelimme hyvässä säässä tietä
E67 Elkiin saakka ja sieltä edelleen tielle S16: Alkumatka S16 tiestä oli nautinnollista mutkatietä, hyvä päällyste. S16 muuttui kuitenkin moottoritieksi Olztynekissa erkanimme tielle E77 saavuimme Jyrkin luo n. klo 19.00. Siellä meitä odotti ruoka ja tynnyrisauna! Olipahan hyvät löylyt.
3.6. Maanantai oli välipäivä ajosta, jonka vietimme Jyrkin luona. Bonosta (Malinois) Jyrkin koirasta sai nopeasti kaverin kun heitteli hänelle mutukkaa. Isot kiitokset Veikolta ja minulta Marialle ja Jyrkille vieraanvaraisuudesta majoittaessaan kaksi kulkijaa.
4.6. Tiistaina lähdimme Veikko, Jyrki ja minä kohti Brnota ajelimme alkuun pieniä teitä kunnes pääsimme moottoritielle E75 / A1 jota ajelimme sitten Brnohon, missä
majoituimme eFi Palace hotelliin, pyörät sai sisäpihalle parkkiin siisti ja hyvä hotelli voi suositella.
5.6. Keskiviikkona hyvän aamupalan jälkeen lähdimme liikkeelle, tarkoituksemme oli ajaa Zell am See Itävaltaan ja sitten seuraavana päivänä kierrellä Grosscloknerilla. Ajoimme kauniin Mikulovin kaupingin vierestä, missä majoituimme Veikon kanssa 2018 matkalla Roomaan. Itävallan rajalla ostimme 3 päivän vignetten (Itävallan moottoritiemaksu) ja jatkoimme matkaa ohi Wienin Amstettenin kohdalla Veikko sanoi minulle kypäräpuhelimen välityksellä, että takarengas on puhjennut. Ajoimme moottoritien piennaralueelle. Wingistä oli venttiili murtunut juuresta. Siinä sitten odotimme kolme tuntia hinuria. Hinuri tuli mutkien kautta Wingi saatiin rengaskorjaamolle. Majoituimme Amstetteniin nätti pieni
kaupunki. Suunnitelmat menivät uusiksi Grossclokner sai jäädä seuraavaan kertaan.
6.6. Torstaina aamuna Veikko lähti rengaskorjaamolle ja soitti sieltä meille, että naapurissa olevassa rengaskorjaamossa voivat ottaa renkaan vaihdon työn alle heti. Lähdimme Jyrkin kanssa ajelemaan Veikon luo. Vähän aikaa jouduimme odottelemaan, muttakohta pääsimme liikkeelle. Lähdimme kohti Zadovia, ajelimme pieniä Itävaltalaisia teitä mäkisiä ja mutkaisia Tsekin puollellaajelimme Vltava joen laaksossa täytyy sanoa oli kaunis jokilaakso. Pieniä ja vahoja kyliä, joella paljon melojia. Saavuimme Zadoviin, Jyrki majoittui hotelli Zadoviin ja me Veikon kanssa hotelli Churanoviin. Perillä tapasimme myös Kari ja Tuija Haapalan, sekä Kari Hännisen ja Tiina Salmisen.
7.6. Perjantai iltana oli chapteiden esittely.
8.6 Lauantaina presidenttikokous alkoi aamulla yhdeksän maissa ja loppui kahdentoista jälkeen. EC:n sihteeri kertoi raporttinsa, samoin rahastonhoitaja, kansainvälinen edustaja, vara puhemies, ja puhemies. Kokouksessa oli käsiteltävänä kunniajäsenien prosenttiosuuden nosto, äänestyksen jälkeen prosenttiosuus pidettiin entisellään. Sitten kerrottiin Itävallan ehdotuksesta, että jokaisen Chapterin olisi tuotava myös tulkki kokoukseen, jotta ne jotka ei ymmärrä englantia, ”on Blue Knightsin virallinen kieli,” ymmärtäisivät mistä asiassa on kyse ja osaisivat äänestää sen mukaan. Eli tulkki on mahdollista ottaa kokoukseen mukaan, mikäli haluaa. Lisäksi päätettiin myös, että 2026 EC on Italiassa.
9.6. Sunnuntaina aamupalan jälkeen alkoi kotimatka. Ajoimme Veikon kanssa Zadov hotellille, missä Jyrki jo odottelikin meitä. Tästä lähdimme sitten pieniä teitä ajelemaan kohti Varsovaa. Ajoimme Prahan ja Wroclawin kautta. Lodzissa Jyrki lähti ajamaan kohti Gdanskia ja Veikko sekä minä kohti Varsovaa. Majoituimme Eco Hotelliin pienessä kaupungissa nimeltä Lowicz lähellä Varsovaa.
10.6. Maanantai aamu oli aika harmaa, aamupalan jälkeen lähdimme ajamaan
kohti Liettuaa. Vähän ennen Varsovaa alkoi aivan mieletön vesisade joka kesti melkein Suwalkiin saakka. Ajelimme ohi Kaunasin, tarkoituksemme oli käydä Siauliain ristikukkulalla pääsimmekin sinne. Oli käymisen arvoinen paikka. Sieltä ajoimme majoitukseen pieneen perhehotelliin Zveju Uzeigaan, oli muuten paras hotellimajoitus koko reissulla.
11.6 Tiistai aamuna hyvän aamupalan jälkeen lähdimme ajelemaan kohti Tallinnaa. Sää oli aurinkoinen, ajelimme pieniä teitä lähelle Riikaa, ja sitten A1 tieetä Tallinnaan, lauttalipun ostimme satamassa.
Koko matkan ajomäärä itsellä 4738km, Veikolla vähän enemmän. Matka meni kaikin puolin hyvin. Grossclokner odottaa seuraavaa kertaa.
Moottoripyöräilyssä on kieltämättä jotakin taikaa. Se on enemmän kuin pelkkä liikkumismuoto; se on elämäntapa, joka tarjoaa lukemattomia hyötyjä sekä fyysisesti että henkisesti. Kirjoituksessani koetan perustella, miksi moottoripyöräily on todella hyvä tapa pitää huolta itsestään – senhän sinä kyllä Sinisten Ritareiden lukijana taidat jo tietää.
Moottoripyöräily ei ole pelkkää kaasukahvan kääntämistä – se on koko kehon harjoitus. Ajaminen vaatii vahvaa keskivartaloa, jalkoja ja käsiä, jotka saavat hyvää treeniä jokaisella ajokerralla. Jos mietit, paljonko kaloreita kuluu, niin moottoripyöräily polttaa keskimäärin 200–300 kaloria tunnissa. Se on melkein kuin kuntosalitreeni. Jos omistat älykellon tai Oura -sormuksen, niin olet varmaan huomannut, että moottoripyöräillessä syke pysyy kohtalaisen korkealla; ainakin kirjoittajalla (kuva Oura kaappaus).
Pystyssä pysyminen kahdella pyörällä ei ole itsestäänselvyys, varsinkaan kun eteen tulee hiekoitushiekkaa, sateen kastelemaa asfalttia tai puuskainen sivutuuli. Moottoripyöräily kehittää tasapainoa ja refleksejä, ja pidemmällä aikavälillä huomaa, kuinka keho ja mieli reagoivat entistä nopeammin ja tarkemmin ympäristön muutoksiin. Se on kuin tanssia kahdella pyörällä! Todettakoon sivuhyppäyksenä, että itseasiassa tanssilla on hyvin samankaltaisia positiivisia vaikutuksia ihmisen fyysiseen ja henkiseen hyvinvointiin. Ainakin omasta kokemuksesta voin tämän vahvistaa ja some kertoo, että myös edellinen päätoimittaja, Kaarina Marttinen, vaihtaa nahkapuvun mielellään kesäiseen lavatanssimekkoon.
On vielä tärkeää korostaa, että vastuullisuus ja turvallisuusasioista huolehtiminen on olennaista, jotta kaikesta hyvää oloa ja mieltä tuottavasta voi sitten nauttia täysimääräisesti.
PAREMPI MIELIALA
Moottoripyöräily on kuin meditaatiota liikkeessä. Ajamisen aikana mieli keskittyy täysin ajamiseen, ja arjen huolet voivat jäädä
taakse. Ei ole parempaa tunnetta kuin ajella mutkaista tietä ja tuntea tuulen tuiverrus kypärässä ja kasvoilla. Toki täytyy todeta, että Suomen epävakaassa säässä moottoripyöräilyssä on omat haasteensa. Kuitenkin, vaikka sadepisarat hakkaavat visiiriä ja kylmä viima tuntuu lävistävän ajotakin, on haastavissa oloissakin oma nautintonsa. Moottoripyörällä ajaminen tuottaa vapauden tunteen, joka herättää serotoniinin, oksitosiinin, dopamiinin ja endorfiinit,
Kuva Oura -sormuksen datasta Norjasta. Liikkeellelähtö klo 08 maissa, pari tuntia ajaelua vuoristotiellä ja puoleltapäivin pari tuntia kiipeilyä Reinebergin huipulle jalkaisin, kunnes taas klo 16 maissa ajoa takaisin. Näyttää olevan ajaminen huomattavasti raskaampaa kuin kiipeily.
jotka vaikuttavat kehoon positiivisesti ja edistävät terveyttä sekä yleistä hyvinvointia.
Moottoripyöräily ei ole yksinäistä puuhaa – ellei niin halua. Moottoripyöräkerhot ja ryhmät tarjoavat sosiaalisen yhteisön, joka tukee ja motivoi. Yhteisöllisyys on eittämättä yksi moottoripyöräilyn suola. On jotain erityistä siinä, kun ajetaan yhdessä, pysähdytään kahvitauolle ja jaetaan tarinoita viimeisimmistä seikkailuista.
Ryhmiin kuuluminen ja yhdessä matkustaminen voivat luoda vahvoja ystävyyssuhteita ja yhteisöllisyyden tunnetta moottoripyöräkerhon jäsenten tai ystävien kesken. Usein on myös niin, että motoristien kyytiläiset pääsevät osaksi motoristiyhteisöjä, esimerkiksi Blue Knights tapaamisiin ovat puolisot ja lapsetkin tervetulleita.
Yhteisöllisyydestä huolimatta tarvitsee joskus omaa tilaa. Ainakin kirjoittajan
Haasteelliset paikat kasvattaa rohkeutta ja palkitsevat onnistumisfiiliksellä
kesiin kuuluu lonely rider -retki: mukaan vain pankkikortti ja hammasharja, ja sitten keula kohti auringonlaskua. Toki samaa irtautumisen tunnetta voi kokea yhdessä puolison tai muuten hyvän kyytiläisen kanssa – yhteinen seikkailu yhdistää.
Moottoripyöräilyn myönteisistä terveysvaikutuksista on vuosien saatossa tehty useita tutkimuksia. Tunnetuimpia lienevät tohtori Don Vaughanin UCLA:n yliopistossa (University of California) ja Ryuta Kawashiman Tohokun yliopistossa tekemät tutkimukset. UCLA:n neurotieteiden ja käyttäytymisen laitos on tehnyt neurobiologisen tutkimuksen, joka todistaa tieteen keinoin, että edellä kerrotut moottoripyöräilyn hyvät vaikutukset ovat totta. UCLA:n tutkijaryhmä on
tuottanut tieteellistä tutkimusaineistoa, ja paljastanut samalla moottoripyörällä ajamiseen sisältyvät mahdolliset mentaaliset ja fyysiset hyödyt. Kyseisen 2000-luvun lopussa tehdyn tutkimuksen on tosin rahoittanut Harley-Davidson, mutta voinee siihen kuitenkin luottaa.
Neurotieteilijä Don Vaughnin tutkimusta vapaasti mukaillen moottoripyöräilyn kaltaiset toiminnot voivat alentaa suhteellista kortisolitasoa, auttaa vähentämään stressiä ja lisäämään keskittymiskykyä. Tohtori Vaughnin tutkimus on siis tuonut tieteellistä näyttöä moottoripyöräilyn hyödyistä.
Vaughanin tutkimuksen tiedoissa todettiin, että moottoripyörällä ajaneiden tutkijoiden stressitaso laski jopa 28 % ja adrenaliinitasot nousivat 27 %, EEG-tutkimukset ovat osoittaneet, että moottoripyöräily parantaa aivotoimintaa ja vähentää stressiä. Kun siis lähdet seuraavalle ajoreissulle, voit hyvällä omatunnolla todeta, että pidät huolta mielesi ja kehosi hyvinvoinnista – ja että se on tieteellisesti todistettua!
Moottoripyöräily tarjoaa fyysisiä ja henkisiä hyötyjä, jotka parantavat elämänlaatua. Se kehittää lihasvoimaa, tasapainoa ja refleksejä, ja toimii erinomaisena stressinlievittäjänä. Lisäksi yhteisöllisyys ja jaetut kokemukset tekevät moottoripyöräilystä jotain todella erityistä. Joten seuraavan kerran, kun lähdet ajamaan, muista, että teet hyvää sekä kehollesi että mielellesi – ja nauti matkasta, satoi tai paistoi!
Mukavia ja terveellisiä ajeluja!
Koulujemme ikävät tapahtumat puhututtaa Suomen jokaisessa kunnassa. Kokkolassa olemme lähestyneet asiaa eri taustoilla tulevista puhujista, jotka olemme saaneet vierailemaan kouluille. Lauri "Late" Johansson omalla taustalla sekä Toni "Nysä" Nyström omalla taustalla.
Molemmilla oli oma tapa lähestyä ja kertoa tarinaansa.
Keväällä 2024 Torkinmäen ja Kaustarin koulun vanhempainraati laittoi tuulemaan ja keräsi varoja saada Toni vierailemaan kouluissamme. Varoja saimme kasaan sen verran hyvin, että mahdollistimme Tonin vierailun myös naapurikaupungissa.
Toni on Rovaniemeläinen palomies, jolla on omakohtaista kokemusta koulukiusaamisesta ja kuinka hänestä itsestä tuli kiusaaja. Tarina on äidin korviin karua kuultavaa mutta valitettavan tuttua. Henkinen kiusaaminen muuttui fyysiseksi ja jätti pieneen poikaan ikuiset arvet.
Työskentelen Kokkolan poliisivankilassa vartijana. 20 vuotta samassa paikassa tuli täyteen kesäkuussa 2024. Minulla on tapana jutella asiakkaiden kanssa paljon ja osa heistä on tullut tutuksi tässä ajassa hieman paremmin kuin toiset. Moni haluaa kuitenkin avata omaa taustaansa ja valitettavan usein tarinoissa vilisee kerronta kiusatuksi tulemisesta, jonka yhtenä seurauksena on päätynyt tekemään elämässään huonoja valintoja.
Itse äitinä ja vartijana mietin, mikä olisi oikea tapa ennaltaehkäisevästi puuttua koulussa tapahtuvaan kiusaamiseen. Tietoisuuden lisääminen mutta varat tähän työhön ovat jokaisessa instanssissa kortilla. Siksi monesti tilanne johtaa pelkkien tulipalojen sammuttamiseen, juurisyiden kitkemisen sijasta.
Toni Nyström lähti kiusaamisen vastaiseen työhön täysin nollasta. Hän tempaisi vuonna 2021 ja pyöräili Helsingistä Rovaniemelle Jopolla sekä keräsi varoja yhdessä Mannerheimin Lastensuojeluliiyon kanssa lasten ja nuorten kiusaamista vastaan ja mielenterveystyöhön. Hän on määrätietoisesti jatkanut tärkeää työtänsä oman leipätyön ohella ja joka vuosi kerätty summa on kasvanut ja
tietoisuus lisääntynyt koululaisten keskuudessa. Tärkeää työtä, eikö vain!
Nyt BK Finland 2 haastaa meistä jokaisen starttaamaan pyöränsä oman kunnan koulujen aloituspäivänä. Tee se näkyvästi somessa ja halutessasi voit laittaa #BKF2Turvallisestikouluun.
Samalla toivomme että jokainen käy tutustumassa Tonin yhdistyksen uusiin sivuihin koulukiusaamistavastaan.fi.
Voisimme myös miettiä, mitä kaikkia yhteistyötä voimme yhdessä kehittää tärkeän asian puolesta. Onhan meidän vuoden teema kiusaamiseen liittyvä.
Nyt toivotan jokaiselle turvallisia työvuoroja sekä hyvää ansaittua lomaa tai joutenolo päiviä. Miekkapuku olkoon kaapissa muutaman päivän. Nyt keskityn kodin tuomiin haasteisiin, jossa eri ikäisten lasten välillä tehdään kompromisseja, laitetaanko makarooniin litra vai kaksi ketsuppia tai tuleeko tv:stä Pipsa Possu vai Lego Ninjago. Uskokaa tai älkää, joskus tekee aika "kutaa" vetää moottoripyöräkamat niskaan ja lähteä tuulettamaan omia BK tunnuksia Honda Shadown selkään.
Elämän makuista kesää toverit.
”Käy tutustumassa Tonin yhdistyksen uusiin sivuihin koulukiusaamistavastaan.fi”
Teksti: Mika-Matti Trogen Kuvat: kuvituskuvia, shutterstock.com
Koulukiusaaminen on vakava ongelma, joka vaikuttaa lasten ja nuorten hyvinvointiin ympäri maailmaa. Vaikka kiusaaminen ei ole uusi ilmiö, digitaalisen teknologian leviäminen on tuonut mukanaan uusia haasteita ja kiusaamisen muotoja. On tärkeää, että vanhemmat, opettajat ja muut kasvattajat tunnistavat kiusaamisen merkit mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jotta voidaan puuttua tilanteeseen ja tarjota asianmukaista tukea kaikille osapuolille.
Koulukiusaaminen määritellään toistuvaksi aggressiiviseksi käyttäytymiseksi, jossa yksi tai useampi henkilö tarkoituksellisesti vahingoittaa toista, joka on heikommassa asemassa. Kiusaaminen voi olla fyysistä, sanallista, sosiaalista tai kyberkiusaamista. Tunnistamalla kiusaamisen eri muodot voimme ryhtyä toimiin sen lopettamiseksi.
Fyysiseen kiusaamiseen kuuluu lyöminen, potkiminen, töniminen ja muu fyysinen väkivalta.
Sanallinen kiusaaminen sisältää nimittelemisen, uhkailun, ivan ja muun loukkaavan kielenkäytön.
Sosiaalinen kiusaaminen, jota kutsutaan myös relationaaliseksi kiusaamiseksi, kohdistuu lapsen suhteisiin ja maineeseen, kuten kaverien viemiseen, juoruiluun ja sosiaaliseen eristämiseen.
Kyberkiusaaminen tapahtuu digitaalisissa ympäristöissä ja voi sisältää haitallisten viestien lähettämistä, kuvien jakamista ilman lupaa ja online-häirintää.
Kiusaamisen merkkien tunnistaminen on ensimmäinen askel ongelman ratkaisemiseen. Nämä merkit voivat vaihdella riippuen kiusaamisen muodosta ja lapsen persoonallisuudesta.
• HALUTTOMUUS MENNÄ KOULUUN
• ÄKILLINEN SUORITUSKYVYN LASKU KOULUSSA
• VETÄYTYMINEN SOSIAALISISTA TILANTEISTA
• FYYSISET VAMMAT, JOTKA EIVÄT SELITY
• MUUTOKSET UNESSA TAI RUOKAHALUSSA
• YLLÄTTÄVÄT MIELIALAN VAIHTELUT
”Joka kymmenes peruskoululainen Suomessa kokee säännöllistä kiusaamista”
Koulut voivat toteuttaa ennaltaehkäiseviä ohjelmia, jotka opettavat empatiaa, sosiaalisia taitoja ja konfliktinratkaisua. Opettajien koulutus kiusaamisen tunnistamiseen ja puuttumiseen on myös keskeistä.
Vanhempien on tärkeä olla avoimessa vuoropuhelussa lastensa kanssa, tarkkailla mahdollisia muutoksia käyttäytymisessä ja tarjota turvallinen ympäristö, jossa lapsi voi puhua kokemuksistaan.
Koko yhteisön, mukaan lukien vanhemmat, opettajat ja oppilaat, tulee työskennellä yhdessä luodakseen kouluympäristön, jossa kiusaaminen ei ole hyväksyttävää. Kiusaamisen vastaiset kampanjat ja tietoisuuden lisääminen ovat tärkeitä keinoja ongelman ehkäisemiseksi.
KIUSAAMISEN
TILANNE SUOMESSA
Tuoreimpien tutkimusten mukaan noin joka kymmenes peruskoululainen Suomessa kokee säännöllistä kiusaamista. Luvut ovat pysyneet suhteellisen vakaina viime vuosina, mikä viittaa siihen, että kiusaamisen vastaiset toimenpiteet eivät ole olleet riittävän tehokkaita. Erityisen huolestuttavaa on, että kyberkiusaaminen on lisääntymässä, mikä korostaa digitaalisen maailman tuomia uusia haasteita.
Tilastot osoittavat myös, että kiusaamisen muodot ja kohteet vaihtelevat sukupuolten välillä. Pojat kokevat useammin fyysistä kiusaamista, kun taas tyttöjä kiusataan enemmän sosiaalisesti ja verkkoympäristöissä.
Suomalaiset koulut ovat ottaneet käyttöön erilaisia ohjelmia ja strategioita kiusaamisen ehkäisemiseksi ja käsittelemiseksi. Näitä ovat muun muassa KiVa Koulu -ohjelma, joka on saanut kansainvälistä tunnustusta kiusaamisen vähentämisessä. Ohjelma keskittyy kouluyhteisön asenteiden muokkaamiseen, kiusaamisen tunnistamiseen ja tehokkaisiin puuttumiskeinoihin.
”Monitahoinen ongelma”
Vaikka kiusaamisen vastainen työ on haastavaa ja jatkuva prosessi, on tärkeää pitää yllä toivoa ja sitoutumista ongelman ratkaisemiseen. Innovaatiot koulutuksessa, teknologian hyödyntäminen ja yhteisön tuki ovat keskeisiä tekijöitä kiusaamisen vähentämisessä tulevaisuudessa.
Koulukiusaaminen on monitahoinen ongelma, joka vaatii monenlaisten toimijoiden yhteistyötä. Artikkeli jatkuu Mikaelin tarinalla lehden seuraavassa numerossa
21.5.24 klo 09 startattiin pohjanmaan poliisiaseman pihasta Kokkolassa koti valtakunnan rajaa Torniossa.
Startissa mukana Lebe, Jari, Tony ja Oka.
Ensimmäinen pysähdys Kalajoella Absin pihassa, josta Päiviö liittyi joukkoomme.
Alkumatkalla tai oikeastaan koko päivän ajan keli kuiva mutta kylmähkö, noin 7-10 astetta, mutta lämpöisen puolella.
Tästä jatkettiin 8-tietä pitkin kohden Liminkaa, jossa ruokailu Vihiluodon Kalassa. Tietenkin lohikeittoa ja saaristolaisleipää.
Tästä edelleen kohden Torniota, jossa Absilla pullakahvit ja samalla käynti Prismassa eväiden ja saunajuomien ostossa.
Siitä Haaparannan Nuuskakairaan ja sieltä kullekin tarvittavat tuotteet.
Tästä jatkoimme tie E-4:sta. Haaparannan ja Kalixin puolivälissä Ruotsin Poliisi suoritti liikenteenvalvontaa ja jouduimme pysäytetyiksi. Tony jutteli heidän kanssa ja selvisi, että heillä yhteisvalvontaa Tullin ja Rajavartiolaitoksen kanssa, myös harjoittelijoita oli mukana. Selvisimme ratsiasta pelkästään ajokorttimme näyttämisellä.
Välihuomautus: Täytyy kyllä myöntää, että Ruotsin kansa ja tielaitos on valvonut etujaan ja pitänyt huolta tiestönsä kunnosta. Skellefteån asti joko moottoritietä tai moottoriliikennetietä keskikaiteilla ja päällyste moitteetonta. Tiet selvästi perustettu paremmin, eli enemmän sorastusta alla ja
Bodenin kunta. Western Park huvipuiston päärakennus.
Emme asuneet siinä. Eka yö takana, äijät pakkasivat pyöriään
aina vähänkin isommassa vastamäessä kaksi kaistaa ylöspäin.
Täältä kaasuttelimme oikotien kautta Bodenin kuntaan Western Farm -nimiselle huvipuistolle, jota ei vielä tänä keväänä avattu yleisölle, mutta jossa meidän ensimmäinen yöpaikkamme odotti. Huvipuistoalue vielä talven jäljiltä siivoamatta, mutta meille sopivan rouhea paikka.
Illan mittaan paistelimme ulkona makkarat ja silmäilimme läheistä saunarakennusta. Sen sisältä löytyi muutama polttopuu, joten päätimme lämmittää niillä kiuasta edes jonkin verran. No löytyihän puita sittemmin lisää, joten saimme saunottua oikein kunnolla.
Aamusella jälkiemme siivousten jälkeen n. klo 12 jatkoimme matkaa läheisen Luleån keskustaan. Siellä käveleskelimme hetken keskeisellä kävelykadulla ja yhdessä pienessä kahvilassa joimme ulkokahvit.
KARI HÄNNINEN
Luleåsta jatkoimme tie E 4:sta kohden etelää ja ohitimme sujuvasti Skellefteån pysähtymättä. Otimme kuitenkin pienet stopin ennen ja jälkeen Skellefteån. Hyvissä ajoin ennen Umeåta ilma lämpeni voimakkaasti, aina heti päälle 20:n asteen. Olikin mukava posotella eteenpäin sellaisissa lämmöissä.
VUONNA 2009 ALKOI TIETÄMÄTTÄNI RAKENTUMAAN TIE KOHTI MOOTTORIPYÖRÄILYÄ –TEINIVUOSIEN KEVARIKAUDEN JÄLKEEN – SEKÄ KOHTI YHTEISÖLLISTÄ MOOTTORIPYÖRÄILYÄ,
Hieman ennen kaupunkia Toni veti meidät sivuun ja kertoi navigaattorinsa alkaneen sekoilla. Jonkin aikaa pidimme taukoa ja navikin alkoi jälleen pelittämään siten, että pääsimme perille yöpymispaikkaamme, vanhaan kaupunginvankilaan.
Paikka oli hienosti muutettu hotelliksi sen vanhaa perinnettä kunnioittaen. Ja kyllä se muistutti hieman, mielikuvitusta käyttäen, sisätiloiltaan vanhaa kunnon Alcatrazin vankilaa.
Peseydyttyämme kävelimme n. 700m päässä aivan kaupungin keskustassa olevaan ravintolaan ruokailemaan. Suunnitteluhetken päätteeksi päädyimme tilaamaan Pitsat.
Paluumatkalla pistäydyimme aivan yöpaikkamme naapurissa olevassa pienessä Krouvissa maistamassa Irishkofeet. Siellä tarjoilijamme puhuikin yllättäen suomea.
Aamupalan jälkeen pienet pakkaukset, jonka jälkeen kohden Umeån satamaa. Matkaa n. 15 km. Säätila oli todella hyvä ja lämmin. Satamassa piti olla n. tunti ennen laivan lähtöä ja siihen jonoon sitten ajoimme odottelemaan. Reippaan puolen tunnin jälkeen pääsimme laivaan, aivan etupiikkiin, jonka molemmin puolin saimme pyörämme surrattua kiinni lattian kiinnityslenkkeihin. Laivassa meillä oli käytössämme hytti, jonne
”Matkamittariin reissulta tuli n. 950 km”
toimme säilöön tavaramme, joita ei saatu lukon taakse.
Kaikille lienee selvää, että alus oli uudehko Botnia Aurora. Kaikesta näki vielä, että ei juurikaan kulutuksen jälkiä. Liikkeellelähtökin tapahtui täysin huomaamatta, vailla minkäänlaisia tärinöitä ja kulkunopeus n. 16 solmua täysin tasaisesti n. 12 sekuntimetrin sivutuulessa.
Vaasan satama-alueella tarkastimme vielä pyörämme ja siitä jatkoimme keskustan läpi Oravaisten Absille, jossa päätöskahvit ja viimeiset kopo-tervehdykset. Siitä sitten Kokkolaan ja Prisman liikenneympyrässä vielä viimeiset käden heilautukset kavereille.
Matkamittariin reissulta tuli n. 950 km. Absilla juttelimme, että koska reissu lutviutui näinkin sujuvasti, voisi ensi vuonna jopa ajaa Turkuun, sieltä yli Tukholmaan ja sieltä ylös Höga- Kustenia Uumajaan, josta sitten yli Vaasaan.
Nämä olivat vain ensimmäiset suunnitelmat ja niin kuin tiedetään, niillä on tapana elää.
Kiitos kaikille reissusta – sanoi Lebe.
Teksti ja kuvat: Mikko Salo
Mönkijämarkkinoilla jo Suomen kakkoseksi kivunnut ja Euroopassakin lienee myydyin merkki CFMOTO on varmaan monelle vielä varsin tuntematon moottoripyörämerkki. Suomen markkinoilla CFMOTO -moottoripyörät ovat olleet vuodesta 2019 lähtien. Taustoista mainittakoon, että kyseinen tehdas on tehnyt yhteistyötä KTM:n kanssa jo
vuodesta 2011 ja nykyisin KTM:n pääomistajakin omistaa lähes puolet CFMOTO:sta. Pyörien moottorit siis perustuvat pitkälti KTM:n kaksipyttyisiin koneisiin, joita CFMOTO on muokannut Euro 5 –yhteen sopiviksi. Ja ratameriiteistä kerrottakoon, että CFMOTO on ainoa kiinalaismerkki, joka kilpailee MotoGP –sarjassa (Moto3 –luokka). Pyörämallisto kattaa nykyisin mallit 300 kuutioisista 800 kuutioisiin ja kyykkypyöristä adventure pyöriin. Vuoden
2024 alusta Raisioon avattu käytettyihin pyöriin erikoistunut GP-Garage otti kuitenkin kyseisen pyörämerkin mallistoonsa, niin tuli oiva tilaisuus lähteä kokeilemaan, mitä kiinalaiset tarjoavat moottoripyörämarkkinoilla.
Ensimmäinen koeajo oli malliston alapäästä oleva kyykkypyörä CFMOTO 300SR Kyseessä siis 292 kuutioinen ”minisportti”. Ulkonäkö pyörässä on kuin ratapyörässä
”Kaiken kaikkiaan hämmästyttävän paljon saa tuolla rahalla”
ikään ja kääntää kyllä katseita, kun sillä ajelee. CFMOTO pyörien suunnittelusta on vastannut suunnittelutoimisto Modena 40, jonka johtaja on ollut mukana mm. MV Agusta pyörien suunnittelussa. Vielä ennen pyörän päälle siirtymistä, pitää mainita uuden pyörän hinta. Se on hiukan alle 6 k€ ja jos sitä vertaa vaikka KTM 390 RC –pyörään, niin hintaeroa on liki 3 k€ ja se on paljon tuon hintaluokan pyörissä. Ja verrattaessa pienempään 125-kuutioiseen Yamaha R125 –pyörään, niin hintaeroa on yli 500€ isomman pyörän hyväksi.
No siirrytäänpä pyörän selkään, katsellaan ja fiilistellään, mitä tuolla rahalla sitten saa. Tehoa pyörästä löytyy 28hv väännön ollessa 25Nm, se on siis ajokorttiluokkaa A2. Painoa tällä minisportilla on tankattuna 165kg. Pyörä on hiukan meikäläiselle rautakangelle ahdas, mutta eipä sitä tämmöiselle köntykselle ole suunniteltukaan. Liikkeelle lähdössä ensimmäiseksi kiinnittyy huomio erittäin herkkään hyvään kytkimeen ja loistavasti päälle meneviin vaihteisiin, joita pyörästä löytyy nykyajan mukaisesti kuusi kappaletta. Eli liikkeellelähtö on helppoa mutta sitten kiinnittyy huomio tärinöihin, joka tuntuu käsissä ja näkyy peileissä. Mutkiin pyörä luonteensa ja keveytensä puolesta taittuu mallikkaasti, toki tuoreella kuskilla kapea ohjausote (clip-on tangot) voi olla alkuun haasteellista.
Moottorista löytyi kaksi ajotilaa Eco ja Sport, mutta enpä niissä juurikaan eroja huomannut. Sen verran kuitenkin, että moodi oli Sport:lla lähes koko ajan. Jarrut (ABS) toimivat varsin tehokkaasti, vaikka hieman alkuun ajattelin, että mitähän tuo jarruvalmistaja J.Juan pitää sisällään. Ohjaamopuolella huomio kiinnittyi 5,5 tuumaiseen väri TFT –näyttöön, jossa oli tietty puhelinliitäntä ja navigaattori, joka vaikutti ihan toimivalta ja selkeältä. Ja kuin kermana kakun päälle, niin tietysti pyörä on varustettu led-valoilla.
Kaiken kaikkiaan hämmästyttävän paljon saa tuolla rahalla ja uskon, että alkukynnyksen jälkeen tulee pyörästä varmasti suosittu, kun vielä tiedossa on kolmen vuoden kilometrirajoittamaton takuu.
Seuraava pyörä voisi olla vaikka hauskasti ajateltuna kuvitteellinen Ducati Scrambler, jossa voimanlähteenä Kawasakin Z650 mylly ja on varustettu joukolla koruja ja rihkamaa. Lisäksi pyörä on hinnoiteltu kaikkia kilpailijoitaan halvemmaksi ja varustettu neljän vuoden takuulla. Kyseessä on siis CFMOTO 700CL-X Heritage . Silmiin tuo scrambler-henkinen pyörä näyttää varsin makealta, toki makuasia tämäkin. Pyörässä on 693 kuutioinen kaksisylinterin moottori, josta on otettu tehoa irti 70hv ja maksimivääntö on 68Nm. Tankattuna pyörä painaa 198kg. Yllättäen pyörästä ei löydy kuin yksi etujarrulevy, mutta kyllä kulkine näytti pysähtyvän varsin hyvin näilläkin varusteilla, tosin sormivoimia tarvitaan kohtuullisen paljon.
Tyylin mukaisesti ohjaamossa on yksivärinen LCD-näyttö, mutta nykyaikaa edustaa säädettävät LED-valot, vakionopeussäädin ja suuntavilkun automaattinen sammutusavustin.
Ajoasento on mukavan pysty ja luonteva ja ohjaamoon kiipeämisen jälkeen kädet ja jalat putoavat oikeille kohdille. Ajon aikana kuitenkin tuntui, että painoa on käsillä aika vahvasti. Tässä pyörässä, kuten myös edellisessä, vaihteita löytyy kuusi kappaletta, mutta mielestäni edellisen pyörän vaihteisto toimi hienostuneemmin ja kytkin oli
herkempi/parempi. Moottori tuntui ihan pirteältä ja oikeastaan tehokkaammalta kuin onkaan. Yläkierroksilla kaasuvaste ei tuntunut loogiselta kiihdytettäessä. Moottorin tärinät (lue kaksisylinterinen) olivat mielestäni vähäisemmät verrattuna vastaavaan KTM:n koneeseen. Kahden ajotilan (Eco ja Sport) välillä ei mielestäni ollut juurikaan eroa. Koeajon päätteeksi ilmaantui varsin mielenkiintoinen yksityiskohta, seisontatuen esiin otto osoittautui yllättävän hankalaksi. No pyörä jäi pystyyn ja jalkatuelle.
Tämä Heritage-malli on selvästi tehty ajettavaksi päällystetyille pinnoille, sillä samasta pyörästä löytyy myös Adventure-malli, jossa on paremmin hiekkatielle sopivat renkaat ja pinnavanteet.
Ihan mukavan kuvan pyörä itsestään jätti, kun vielä ottaa huomioon hinnan, joka on selkeästi alhaisempi kuin kilpailijoilla. Viimeisenä tässä setissä alle valikoitui malliston lippulaiva CFMOTO 800MT Explore
Pyörä näki päivän valon ensi kertaa 2023. Moottori perustuu KTM:n 790 kuutioiseen koneeseen, jonka CFMOTO on edelleen kehittänyt EURO 5-yhteensopivaksi. Tehoa (91hv ja 75 Nm) on hieman vähemmän kuin alkuperäisessä koneessa mutta aivan riittävästi kuitenkin.
”800 MT Explore on puhutteleva malli.
Se on varustelultaan vastaavia, pari pykälää isompia adventure-pyöriä huomattavasti edullisempi”
Hintaa tälle malliston lippulaivalle kertyy 16 200€ ja pyörä on vajaa kaksi tuhatta euroa kalliimpi kuin 800MT Touring, mutta tällä rahalla saa siten valtavan kattauksen elektroniikkavarusteita. Mittaristo on 8-tuumainen väri TFT-kosketusvärinäyttö multimediakäyttöliittymä puheohjauksella ja matkapuhelinyhdistettävyydellä. Muuhun vakiovarustukseen kuuluvat kahva- ja istuinlämmittimet, vakionopeudensäädin, keskiseisontatuki, kaarrevalot, automaattinen hätävilkku jarrutettaessa, automaattisesti palautuvat vilkut ja laukkutelineet. Ainutlaatuinen varuste tässä hintaluokassa on takaosan tutkaa hyödyntävä kuolleen kulman- ja peräänajovaroitin. Ajomoodeja löytyy neljä kappaletta (Rain ja Road) sekä kaksi muuta, joista toinen (Enduro) optimoi moottoripyörän parhaan polttoainetalouden sekä pisimmän mahdollisen toimintasäteen ja toinen (Pro) on tarkoitettu kokeneille
kuljettajille ja antaa mahdollisuuden ottaa moottoripyörästä kaikki irti. Se tarjoaa enemmän tehoa, mutta vähentää polttoainetaloutta ja toimintasädettä. Polttoainetankki pyörässä on 19 -litrainen.
Pyörän istuinkorkeus on 825mm mutta hyvin meikäläinen sinne kiipesi. Ajoasento on kohtuullisen pysty, tilava ja rento. Petaalit ja nappulat ovat mukavasti oikeilla paikoillaan ja tuulilasikin on säädettävä mutta edellyttää pysähtymistä. Mielestäni pyörä täristelee enemmän kuin edelliset testattavat mutta on kuitenkin mukavampi kuin KTM:n vastaava.
Pyörä on kookkaan näköinen mutta yllättävän ketterän ja kevyesti käsiteltävän tuntuinen. Kytkin on hyvä mutta edellisiin malleihin verrattuna vaihteet menevät huonommin päälle, varsinkin alaspäin
vaihdettaessa. Tämän voi tietysti ohittaa erinomaisesti toimivan quickshifterin avulla. Hieman jäi tunne, että takajarru saisi olla tehokkaampi. Kaiken kaikkiaan pyörä on kuitenkin käsiteltävyydeltään korostetun neutraali.
Jos jotain pitäisi koeajon jälkeen kommentoida, on elektroniikka vaikeasti hallittava, koska sitä on niin paljon ja ajaessa ei kosketusnäyttö voi käyttää ja ohjaustangon nappuloilla se ei ole kätevää. Lisäksi ajoasetusten vaihtamiseksi tulee pysähtyä. Kokonaisuudessa elektroniikan käytettävyyden puutteet ovat kuitenkin pieniä kauneusvirheitä ja 800 MT Explore on puhutteleva malli. Se on varustelultaan vastaavia, pari pykälää isompia adventure-pyöriä huomattavasti edullisempi ja helpommin lähestyttävä, mutta todennäköisesti selviää useimmista seikkailuista vähintään yhtä hyvin.
Nyt ajetut kolme CFMOTO moottoripyörää ovat kaikki kokoluokkansa halvimpia edustajia. Varusteita/ominaisuuksia on enemmän kuin vertailtavissa pyörissä. Kuinka pyörät pitävät käytettynä hintansa ja kuinka kuntonsa. Pitkäikäisyyttä tai jäännösarvoa on vaikea ennustaa, mutta myönnettävä on, että mielenkiintoinen oli tämä kokeilusetti.
Teksti ja kuvat: Mika Wallius
Jo ties monennenko kerran Suomessa käyneet Andy ja Petra Beiersdorf toivat myös lapsenlapsensa Selina Reinhardtin mukana katsomaan Suomen talvea Itä-Suomeen. Bk-veli Andy, GER 31- chapterista halusi myös tuoda mukanaan suomalaisille syntymäpäivänsä ja pitopaikaksi hän halusi epävirallisen BK-klubi Laventelilullan, Juankoskella. Näinhän tapahtui 8.2.2024
Mukavan yhdessäolon merkeissä vietetty aika Nilsiän Tahkolla lumisia maisemia taivastellen ja poron pulkassa matkaaminen, olivat Selinalle aivan uusia kokemuksia.
Myös lähes 35 asteen pakkanen oli saksalaisvieraille jo itsessään kokemus. Kokemuksista kuitenkin ehdottomasti suosikiksi nousi suomalainen sauna. Selina ei aluksi tiennyt mitä odottaa, mutta Andy-ukin avustuksella ensikokemus lämpöhuoneessa olosta muodostuikin lumessa kierimisen jälkeen kestosuosikiksi. Selina halusi sen jälkeen joka päivä saunoa suomalaisessa puulämmitteisessä saunassa. Myös lumeen kaivettu luola oli Selinan mieleen, vaikka ehdotus lumiluolassa yöpymisestä ei houkutellutkaan. Mäenlaskussa rattikelkalla ei Selinaa ja Andyä pakkanenkaan haitannut. Andykin sai matkallaan uuden kokemuksen, nimittäin maitotilavierailulla ystäviensä Anne ja Matti Setälän luona hän pääsi ohjastamaan nykytraktoria. Ja suu messingillä.
Muutaman päivän Suomen vierailu huipentui synttäripartyihin Laventelilullassa, jonne Andylle saapui yllätysvieraina Finland 1. ” fööst kaseja” Vesku, Ville ja Leksa. Laventelilulla iltaa kohden täyttyi myös upeasta grillitarjoilusta, joita illan maestro ”grillmeister” Andy valmisti ulkona 35 asteen pakkasessa saksalaisella tyylillään. Andy oli hyvin otettu, kun myös muita tuntemiaan suomalaisia motoristeja saapui juhliin Annen ja Matin lisäksi. Myös aikoinaan Berliinissä tapaamansa Harri saapui onnittelemaan.
Andyä onniteltiin lahjojen ja juhlapuheiden kera ja loppuhuipennukseksi ” fööst kasit” luovuttivat originaalin pöytästandaarin juhlakalulle. Illan kuluessa kuultiin myös ” jonkun kerran” Bk-väelle tuttua laulua, joka alkoi sanoilla ” OOOO… ”. Iltaan sopi mm. karaokelaulamista, jota Andykin lauloi suomen kielellä.
Kiitokset ystävät vierailustanne ja Andylle onnea ikääntymiseen ja kiitokset mahtavista bileistä (jälleen)! Waltsu, Idän ankkuri.
18.5.2024
Teksti: Kimmo Holopainen Kuvat: Mikko Salo
HMKP:n paikaksi oli vuodelle 2024 valikoitunut Lahden moottoripyörämuseo
Ace Cafe. Paikan pitäjä
Riku Routo oli tehnyt mittavia aluevalmisteluja Cafeelle ja sen ympäristöön olettaen että paikalle tulee runsaasti motoristeja.
Kevätpäivän lähestyessä muuttuivat kelit Eteläisessä Suomessa hyisestä keväästä
”paikalle todellakin tuli runsaasti motoristeja”
suorastaan helteiseksi kesäksi ja paikalle todellakin tuli runsaasti motoristeja, jonkin korviini sattuneen arvion mukaan jopa kolmisen tuhatta konepyörää. Silmämääräisesti tarkastellen tienoota en tohdi epäillä arviota, väkeä oli todellakin runsaasti ja Ace Cafeella oli ohjelmaa ja kaikenlaista toimintaa runsaasti, meno oli miellyttävää.
Blue Knights Finland I oli myös paikalla. Omalle väellemme olin valinnut kokoon-
tumispaikaksi Lahden pääpoliisiaseman asiakasparkkipaikan Hennalan kaupunginosassa ajatuksena, että menemme Ace Cafeelle yhtenä nippuna. Paikalle tosiaan tulikin kymmenkunta pyöräkuntaa ja lähdimme läpäisemään Lahtea Ace Cafeelle. Suurin osa matkasta meni liikennevalojen ja liikenteen puolesta hyvin. Kuitenkin juuri ennen ratkaisevaa käännöstä liikennettä tuli melko paljon ja liikennevalot katkaisivat letkamme...no lopulta kaikki aikanaan paikalle kuitenkin:).
Kello 12 oli tapahtuman aloituspuheet ja ennen kello 13 alkoivat paraatiajon valmistelut, omat porukkamme saimme saapumisepisodista huolimatta kasaan siten, että BK ajoi paraatissa yhdessä nipussa. Paraatiajo kulki Lahden Sibeliustalon ohitse Vesijärven etelärantaa pitkin Hollolan kirkolle ja sieltä Hollolan kautta takaisin Ace Cafeelle.
Kuvallinen anti tässä ohessa kertoo jotakin tapahtumasta, mutta kannattaa toki olla tällaisessa hyvähenkisessä tapahtumassa paikan päällä itse kokemassa tunnelman.
Teksti ja kuvat: Erkki Kerola
Kesä saapuu ja moottoripyöräilijät kaivavat pyöränsä esiin talvivarastoista. On toki joitakin urheita, jotka pyöräilevät myös talvella, joten tämä kirjoitus ei koske heitä. Talven aikana saattaa ajotuntuma unohtua ja siksi jokakeväinen harjoittelu eli "ruosteenpoisto ja lämppäri", on erittäin tärkeää.
Pohjanmaan chapterissa lämppäri järjestettiin 15.5.2024 ja paikaksi saatiin Kokkolan hieno Tapahtumapuisto. Vähän suureellista oli varata koko Tapahtumapuisto, mutta kun ei koskaan tiedä kuinka paljon sitä porukkaa oikein tulee. Tämän jutun kirjoittaja oli apumiehenä ja varsinaisena kouluttajana Pohjanmaan poliisilaitoksen entinen pyörämies Jari Kivioja, joka luonnollisesti myös Blue Knights -porukkaa.
MIKÄ ON RUOSTEENPOISTO JA LÄMPPÄRI?
"Ruosteenpoisto" tarkoittaa talven aikana unohtuneiden ajotaitojen palauttamista, kun taas "lämppäri" voisi viitata moottoripyörän ja ajovarusteiden tarkistamiseen ja lämmittämiseen ennen ajokauden alkua. Molemmat ovat olennaisia osia keväiselle rutiinille, joka varmistaa, että pyörä ja ajaja ovat valmiita kohtaamaan liikenteen haasteet.
MIKSI JOKAKEVÄINEN HARJOITTELU ON TÄRKEÄÄ?
Ajotuntuman palauttaminen
Talven aikana ajotuntuma voi heikentyä, ja refleksit saattavat ruostua. Harjoittelu auttaa palauttamaan nämä taidot, jotta olet valmiimpana vastaamaan yllättäviin tilanteisiin tiellä.
Pyörän tarkastaminen
Pyörän huolellinen tarkastus ennen ajokauden alkua on välttämätöntä. Tarkista renkaiden kunto ja paineet, jarrut, öljyt ja muut nesteet sekä valot. Tämä ehkäisee teknisiä vikoja ja lisää turvallisuutta.
Apexautomationin johtajat, Antti ja Jouni, olivatkin varsin tyytyväisiä tarjouksesta ja saapuivat harjoittelemaan innolla.
Turvallisuus
Liikenteessä tulee olla valppaana ja hyvä ajotaito on keskeinen osa turvallisuutta. Harjoittelu palauttaa mieleen oikeita ajolinjoja, jarrutusta ja yleistä pyörän hallintaa.
Varusteiden kunto
Myös ajovarusteet on hyvä tarkistaa: kypärä, ajotakki, hanskat ja saappaat. Varmista, että ne ovat ehjät ja kunnossa.
Aloita rauhallisesti
Aloita kevätkausi ajamalla rauhallisesti tutuilla reiteillä. Keskity perusasioihin, kuten jarrutukseen, kiihdytykseen ja kääntymiseen.
Käy läpi ajotekniikat
Harjoittele hätäjarrutuksia, väistöjä ja kaarreajoa turvallisessa ympäristössä, esimerkiksi tyhjällä parkkipaikalla.
Liekö vika markkinoinnissa, kun H-hetkellä Tapahtumapuiston harjoitteluun saapui vain viisi pyörää. Heikko osallistumisinto oli toki jo edeltä tiedossa, joten houkuttelimme mukaan kaksi Blue Knights yhteistyötahojen edustajaa. Kokkolan Traktorihuollon ja
Jari oli laatinut harjoitusradan, jossa perinteiset, mutta aina tärkeät hidasajo, pujottelut ja vastaohjaus rastit. Lämppäri hengessä Jari opasti myös pyörän tekniikkaan ja huoltoon liittyviä pikkuniksejä.
Vähän myöhässä paikalle saapui myös Hannu Kiiskilä, joka muuten on yksi Kokkolan poliisiasemalle saadun tuliterän mönkijän kuskeista. Siitä asiasta juttua toisaalla tässä lehdessä. Hannulla oli mukana poikansa Lenni, joka kenties voi olla tuleva Sininen Ritari. Motoristin ura ei Lennillä jää ainakaan kiinni kunnon varusteista, mikä kuvastakin selviää.
Aina se on vaan sama juttu kautta aloittaessa, jotenkin se tuntuma on ruosteessa. Toisaalta on hienoa huomata, että jo pienelläkin harjoittelulla pyörän hallinta alkaa sujua paremmin ja paremmin.
Kiviojan Jari kertoi viisauden, että motoristina sinun tulee aina ajokauden alkaessa muistaa teititellä pyörääsi niin kauan, että voit tehdä ”hänen” kanssaan sinunkaupat – totta kuin mikä. Ruosteenpoisto on oiva tilaisuus alkaa hieroa niitä sinunkauppoja.
Kesän riemua ja turvallisia kilometrejä kaikille motoristeille ja heidän kyytiläisilleen!
Juttusarja Sinisten Ritareiden harrastuksista jatkuu. Tarkoituksena oli saada juttu BK1 porukalta, mutta kirjoittajan työkiireet puuttuivat peliin ja saamme sen sitten tämän vuoden viimeiseen lehteen. Carlssonin Tonyllä oli jutunjuurta kuitenkin jo valmiina, joten seuraavassa pääsemme perille Airsoft harrastuksen saloista. Mielenkiintoista hommaa, joka saattaa viedä kokeilijan mukanaan.
Olen Tony Carlsson. Toimin IT-forensiikan parissa Pohjanmaan poliisissa. Vastapainoksi työlle harrastan moottoripyöräilyä sekä mm. airsoftia.
Airsoft on laji, joka sai alkunsa Japanissa 1970-luvulla ja on siitä lähtien saavuttanut suosiota ympäri maailmaa. Se on hauska ja haastava harrastus, jota voi nauttia kaikenikäiset ja -tasoiset ihmiset. Airsoft vaatii pelaajilta tiimityötä ja strategista ajattelua. Se on loistava tapa rakentaa itseluottamusta ja parantaa viestintätaitoja. Se tarjoaa myös mahdollisuuden parantaa fyysistä kuntoa, sillä pelattaessa tulee liikuttua lähes ”varkain”.
Airsoft-aseet, ovat replika aseita ja ne ampuvat jousen, ilman tai kaasun voimalla muovisia kuulia. Aseet muistuttavat ulkoisesti oikeita aseita ja niiden toimintaa, mutta ne on suunniteltu nimenomaan muovi-kuulaa ampuviksi. Turvallisuus on ensisijainen asia airsoftissa, ja pelaajien on käytettävä suojavarusteita, joista tärkein on silmäsuojat.
Aluksi lähdin kokeilemaan Airsoftia, kun poikani halusi kokeilla lajia ja menin hänen seuraksi. Ensipuraisusta lähtien laji vei mennessään, sillä iällä ei ole lajin parissa mitään merkitystä. Tästä syystä airsoftista kehittyi nopeasti isän ja pojan yhteinen harrastus. Lajia olen harrastanut 2017-18 vuodenvaihteesta lähtien. Sen jälkeen on lajille annettu
Teksti: Tony Carlsson
pikkusormen lisäksi paljon muutakin. 2020 perustimme yhdistyksen Kokkolaan edistämään ja kehittämään lajia Kokkolassa. Tämä tuli tarpeeseen, sillä yhdistyksen myötä monta ovea avautui ja tällä hetkellä Airsoft Kokola ry. on saanut vahvan jalansijan Suomen airsoft skenessä. Järjestämme maanlaajuisia tapahtumia ja kentillämme käy pelaajia ulkomaita myöden.
Mutta isosta kuvasta huolimatta on joka kerta mukava lähteä pelaamaan, kun lähdemme poikani kanssa viettämään laatuaikaa mukavan harrastuksen parissa. Toisinaan taistellaan samalla puolen ja toisinaan toisiamme vastaan. Pelien jälkeen, väsyneenä, saunan lauteilla kerrataan pelin yksityiskohtaisia tapahtumia.
Airsoft ei ole vain fyysinen haaste, vaan myös henkinen kokemus. Jokainen peli on erilainen, ja se vaatii jatkuvaa oppimista ja mukautumista. Pelatessa oppii nopeasti, että menestys ei riipu vain omista taidoista, vaan myös siitä, kuinka hyvin osaa toimia tiimin kanssa. Tämä yhteistyön korostuminen onkin yksi niistä asioista, jotka tekevät airsoftista niin palkitsevaa.
Lisäksi airsoft-yhteisömme on erittäin aktiivinen ja tukeva. Uudet pelaajat otetaan lämpimästi vastaan, ja kokeneemmat pelaajat
Meillä useilla Sinisillä ritareilla on moottoripyöräilyn lisäksi muitakin mielenkiintoisia harrastuksia.
Tästä syntyi ajatus juttu sarjasta, jossa pääsisimme tutustumaan kerhojemme jäsenten erilaisiin harrastuksiin. Päätoimittajaa voi vinkata, niin tehdään toisiamme tutuiksi tälläkin tavalla.
Juttujen myötä voi löytyä yhteisiä kiinnostuksen kohteita, joista voi sitten turista vaikka kesän tapahtumien yhteydessä.
ovat aina valmiita jakamaan vinkkejä ja neuvoja. Tämä yhteisöllisyys ulottuu myös pelien ulkopuolelle, sillä monet ystävyyssuhteet ovat syntyneet airsoftin kautta.
Airsoft tarjoaa myös mahdollisuuden kokeilla erilaisia rooleja ja pelityylejä. Jotkut pelaajat suosivat tarkka-ampujan roolia, kun taas toiset nauttivat hyökkääjänä toimimisesta. Tämä monipuolisuus pitää pelin mielenkiintoisena ja tarjoaa jokaiselle jotakin. Itse nautin erityisesti siitä, kuinka airsoft yhdistää strategisen ajattelun ja fyysisen toiminnan tavalla, joka haastaa sekä kehon että mielen.
Kaiken kaikkiaan airsoft on antanut minulle ja pojalleni lukemattomia hienoja hetkiä ja muistoja. Se on harrastus, joka yhdistää sukupolvia ja tarjoaa loputtomasti uusia haasteita ja seikkailuja. Jos etsit jotain, mikä yhdistää liikunnan, strategian ja tiimityön, suosittelen lämpimästi kokeilemaan airsoftia.
Teksti ja kuvat: Erkki Kerola
Mönkijät ovat vasta aivan viimevuosina tulleet poliisin ajoneuvovalikoimaan. Ensimmäisiä on todennäköisesti otettu käyttöön Pohjoisessa Suomessa ja sieltä ne ovat levinneet muuallekin Suomeen. Mahtaako mönkijäpoliisi olla aivan virallinen työnimike, mutta nimi juontunee varmaankin moottoripyöräpoliisista.
Tässä kirjoituksessa avataan vähän mönkijäpoliisin toimenkuvaa, koulutusta ja kokemuksia moisen ajopelin hyödynnettävyydestä poliisitoimintaan. Sain haastateltavakseni mönkijäpoliisi Hannu Kiiskilän ja hänen menopelinsä Can-Am Outlanderin. Hannu on Pohjanmaan poliisilaitoksen Kokkolan poliisiasemalta, missä hän toimii kenttäpartiossa ja nyt siis myös mönkijäpoliisina. Hannulla käytössä oleva Can-Am on tuore peli, sillä se saatiin Kokkolan asemalle vasta tänä keväänä. Pohjanmaan poliisilaitoksella on kyllä aiemminkin ollut mönkijä, mutta sitä on kierrätetty laitoksen eri asemilla Seinäjoella ja Vaasassa ja Kokkolassa.
Poliisin käyttöön saamat mönkijät ovat lähtökohtaisesti perusvarusteltuja, mutta lisäksi niihin on lisätty puhelinvarustusta, valovoimaa ja esimerkiksi printteri paperihommia varten. Täytyy sanoa, että ovat aika vaikuttavan näköisiä pelejä. Kooltaan poliisimönkijät ovat lähtökohtaisesti 1000m2 ja T3 -luokan ajoneuvoja, mikä vaatii B-ajokortin. Hannun mukaan isossa koossa on sekä hyvää että huonoa, sillä joskus olisi tarvetta vähän ketterämpään käsiteltävyyteen.
Mönkijäpoliisiksi pääseminen käynnistyy sillä, että osoittaa kiinnostuksensa ja tulee valituksi koulutukseen. Hannu on käynyt viikon mittaisen poliisimönkijän ajokurssin jo noin kaksi vuotta sitten. Tämän maastoajoneuvokurssin kouluttajat ovat poliisimiehiä ja kurssilla saa varsin hyvän käsityksen siitä, minne mönkijällä voi ajaa ja minne ei kannata ajaa. Tosin Hannun mukaan mönkijällä voi ajaa melkein mihin vain, kunhan kuskin pää ja rohkeus riittää. Pohjanmaan poliisilaitoksen kolmella kenttäjohtoalueella on tällä hetkellä kaikkiaan noin 20 koulutettua mönkijäkuskia.
Mönkijällä voi toki tehdä kaikenlaista poliisityötä, mutta pääpaino menee luonnollisesti erävalvontaan. Mönkijälle löytyy maastoa myös taajamista, esimerkiksi nuorison mopo- ja mönkijävalvontaan. Mönkijät ovat yleistyneet myös nuorten keskuudessa. Hannu sanoi, että on hurjan näköistä, kun nuoriso keulii mönkijöillä kuten mopoilla konsanaan; on vaarallista touhua.
Mönkijäpoliisi ajaa yleensä parina partioauton kanssa, mutta mahdollista on muodostaa pari myös moottoripyörän kanssa. Luon nollista on, että yksin partiointia pyritään välttämään.
Kuluneen reilun vuoden aikana on Pohjanmaan poliisin alueella ollut vähän yli 20 mönkijöihin liittyvää onnettomuutta. Todettakoon vielä, että Pohjanmaan poliisin alueella on vuoden 2023 alusta ollut kaikkiaan noin 200 mopoihin liittyvää onnettomuutta. Samana ajanjaksona on poliisilla ollut mopoihin ja mönkijöihin liittyen kaikkiaan yli 700 hälytystehtävää. Tarvetta ja hommia mönkijäpoliiseille siis riittää ja kuten kuvitella saattaa, niin yleisötapahtumissa poliisimönkijät ovat saaneet runsaasti huomiota, etenkin nuoremmalta väeltä.
Blue Knights Finland 1 järjestää syystapahtuman 13- 19.9.2024.
Varaa siis ajankohta kalenteriisi!