Blue Knights
maailmanlaajuinen organisaatio jolla on jäseniä yli 19500
Blue Knights on perustettu huhtikuussa 1974 Yhdysvalloissa Bangorissa paikallisten poliisien kesken.
Kerho päätettiin perustaa ikään kuin vastapainoksi rikollisille moottoripyöräjengeille.
Blue Knights nimi ja logo ovat kansainvälisesti rekisteröityjä tavaramerkkejä.
Blue Knights International on levinnyt maailmanlaajuiseksi organisaatioksi. Paikallisosastoja on ympäri maailman mm. Amerikassa, Australiassa, Euroopassa, Skandinaviassa. Euroopan lähes jokaisessa maassa on tällä hetkellä vähintään yksi Blue Knights osasto. Jäseniä kerhossa on yli 19500.
Blue Knightien ideologia voidaan vapaasti suomennettuna jakaa viiteen osaan:
1. Pitää yllä ”vanhan ajan hyvää” motoristihenkeä
2. Edistää moottoripyörä harrastusta ja moottoripyöräilyn turvallisuutta
3. Ajaa moottoripyörän omistajien ja käyttäjien etuja
4. Edistää esimerkillä ja muilla hyväksyttävillä keinoilla moottoripyörän turvallista käyttöä ja moottoripyöräilystä nauttimista
5. Tuoda lainvalvojia lähemmäs suurta yleisöä
BLUE KNIGHTS SUOMESSA
Suomessa on kaksi paikallisosastoa Blue Knights Finland I on perustettu 2003 Lahdessa ja Blue Knights Finland II on perustettu 2018 Kokkolassa.
Yhdistyksemme on avoin kaikille moottoripyöräileville lainvalvojille, joilla on valtion virka ja kiinniotto ja/tai pidä-
tysoikeus.
Tällaisia virkamiehiä löytyy esimerkiksi: tullista poliisista rajavartiolaitoksesta puolustusvoimista
Myös rikosseuraamuslaitoksen sekä syyttäjäviranomaisissa voi olla tälläisia virkamiehiä.
Blue Knights Finland I ry yhdeksi tärkeäksi toiminnaksi on muodostunut hyväntekeväisyys. Kerho on lahjoittanut, niin rahaa kuin aikaa, koko olemassaolonsa aikana erilaisille tahoille pyrkien jakamaan ja tuomaan iloa arjen keskelle. Lapset ovat olleet hyvin monesti auttamisen kohteena, mutta osansa on myös saaneet mm. sotiemme veteraanit.
JULKAISIJA
Blue Knights Finland I ry www.blueknights.fi
PÄÄTOIMITTAJA
Erkki Kerola
KUSTANNUS JA PAINATUS
Printmix
Vaihde: 045 202 2265
Vaihde avoinna ti-pe 10.00-14.00 laskutus@yhdistyslehdet.fi www.printmix.fi
ILMOITUSMYYNTI
Suomen Myyntimediat
TAITTO
Joulun jälkeen päivä pitenee ja kevät/kesä tulee
Kuluvan vuoden ajokausi on ainakin omalta osaltani takana ja pyörä huollettuna tallissa. Blue Knights tapahtumia kuluvalla ajokaudella oli runsaasti kevätkokous Himoksella, ruosteenpoistosta Voikoskella, Simo Häyhä museoon tutustuminen kesäkuussa ja kesän päätapahtuma Nurmeksessa, syyskokous ja pikkujoulut Messilässä.
Syyskokouksessa vahvistettiin toimintasuunnitelma ja talousarvioesitys vuodelle 2026. Valittiin myös yhdistyksen hallituksen jäsenet. Kiitän hallituksen jäseniä ja ankkurimiehiä hyvästä yhteistyöstä kuluneina vuosina, nyt on hyvä siirtyä ex-pressojen joukkoon. Onnittelut uudelle presidentille Teuvo Sievälälle, sekä director2 valitulle Vesa Ikoselle.
Vuonna 2026 on tapahtumia alkaen perinteisesti MP-messuista, kevätkokous, ruosteenpoisto, Turun saaristokierros, kesän päätapahtuma BKF2 järjestämänä, vielä on kesää jäljellä tapahtuma ja syyskokous/pikkujoulut. European Convention 2026 on Italiassa, minne olen jo ajoreittejä suunnitellut. Toivottavasti tapahtumiin osallistuu mahdollisimman paljon uusia ja vanhoja jäseniä, rohkeasti mukaan vain.
Hauskaa joulun odotusta kaikille.
Pekka Viuhkola
President Blue Knights Finland 1
Pekka Viuhkola
Me noin 20 000 Sinistä Ritaria
Kansainvälisen MP-kerhomme yksi tavoite on varmasti kansainvälisten suhteiden vaaliminen. Tätä voi parhaiten toteuttaa osallistumalla ulkomaalaisten kerhojen järjestämiin tapahtumiin. Tapahtumia löytyy joka kesä ihan naapurimaista, Ruotsista ja Norjasta, mutta eniten niitä järjestetään luonnollisesti Euroopan maissa. Kun Suomessa on kaksi chapteria, niin useassa Euroopan maassa niitä saattaa olla jopa parikymmentä. Oma lukunsa on tietenkin Blue Knights toiminnan syntymaa Yhdysvallat, jonne tapahtumiin osallistuminen onkin vähän isomman ponnistuksen ja isomman setelitukon takana.
Oma lukunsa kansainvälisessä kerhotoiminnassamme ovat niin sanotut isot tapahtumat eli International Convention ja European Convention. Parhaimmillaan näihin kerääntyy satoja osallistujia ympäri maailman. Sen verran olen päässyt niihin osallistumaan, että voin kyllä suositella; tunnelma niissä on todella vaikuttava. Tämän vuotiseen International Conventioniin Belgiassa ei Suomesta ollut montaa osallistujaa, mutta onneksi sentään Hännisen Kari pääsi edustamaan Blue Knights Finlandia. Kari myös kirjaili ja kuvaili tähän lehteen hienon matkakertomuksen.
Ensi kesän European Convention järjestetään Italiassa ja pikkulinnut ovat kertoneet, että Suomesta olisi lähdössä varsin iskukykyinen joukko matkaan. Muistissani on vielä edellinen Italian Roomassa järjestetty Convention, jossa meitä oli kohtalaisen iso porukka suomalaisia, osa omilla pyörillä ja osa lentäen. Tuolta reissulta Bemarini mittariin kertyi sievoiset noin 6000 km.
Kansainvälisyys on läsnä tässä lehdessä usealla tavalla. Saamme Convention terveisiä monien suomalaisten tuntemalta Dinolta eli Didier Dhynesiltä Belgiasta. Lisäksi terveisiä tulee Skotlannista, kun Blue Knights kiltin tekijä Phil Teese muistelee Blue Knights kiltin tartanin luonnin alkuvaiheita.
Juhlavat terveiset Sinisille Ritareille piti saapua myös moninkertaiselta International Presidentiltä D.J. Alvarezilta. Alvarez lupasi artikkelin lehteemme, mutta häiriö kansainvälisissä yhteyksissä tuli väliin eikä sitä saatu ainakaan tähän lehteen; ehkäpä sitten seuraavaan.
Olen pari kertaa vihjannut lopettavani Sinisten Ritareiden päätoimittajan hommat tähän käsillä olevaan lehteen. Kiitokset teille kaikille, jotka olette juttuja ja kuvia lehteen toimittaneet, kuin myös kaikille lehden lukijoille. Iso kiitos kuuluu myös
kaikille niille tahoille, jotka olette kerta toisen jälkeen tukeneet Blue Knghts Finlandia mainoksillanne. Kiitokset myös lehteämme toimittavalle Mika-Matti Trogenille, jonka kanssa lehteä on ollut varsin jouhevaa toimitella. Mielenkiintoinen matkani toimittajana päättyy, mutta oli hienoa kuulla, että Viuhkolan Pekka on lupautunut seuraavaksi päätoimittajaksi. Pekalla tästä hommasta onkin jo jonkin verran kokemusta.
Oikein hyvää joulunaikaa kaikille lukijoille Eki, päätoimittaja
The intenational convention in Mol 2025
Many Finnish BK members probably know Dino, also known as Didier Dhunes from Belgium, who has attended several Finnish BK events. In his article about this year’s International Convention, Dino aims to remind and inspire the BK community to take part in joint activities.
WAT’S AN INTERNATIONAL CONVENTION ??
It’s the moment when you can can meet brothers from all over the world and it happened only ones a year. You meet all the officials and you can take part to the official decisions taken in YOUR motorcycle club.
In Belgium we were 500 brothers from all over the world. 18 Countries were represented.
We had a week full of emotions a lot of work for the chapter Belgium 8 but a great time for most of the brothers present.
The visit of Brussels was one of the main event. We were 100 motorbikes and 3 bus with more than 54 people in each. The 100 motorbikes were escorted on the beginning by The federal Police, then by Belgium 8 and other BK to finish escorted by the
police of BRUSSELS until the parking near the big market place.
So in total barely 300 BK were present in Brussels with the mannekenpis wearing his blue knights outfit and dispensing Belgian beer.
We had two great meals in Sunpark and the climax was the last banquet.
We were able to collect 10000 € for charities. 7000 € was given to Belgian
Blue Line, an institution supporting the family of wounded or deceased Police officers, 2200 € to a woman and children shelter and 1000 € directly to the spouse of a deceased police officer who died the week before the meeting.
Everyone will remember the evening bar on the beach and the great sensation to be part of a huge family, the very good weather and the tasty food provided by Sunpark.
This photo shows Dino at the Finnish Blue Knights event in Lappjärvi together with the editor-in-chief.
Blueknights International Convention 2025 Belgia
Blueknights järjestää paljon eri tasoisia paikallisia, kansallisia ja kansainvälisiä tapahtumia ja kokouksia. Päätapahtuma on yleensä IC – International Convention, joka on järjestetty kattokerhon perustamisesta alkaen 1974 pääsääntöisesti USA:ssa.
IC järjestettiin Euroopassa ensimmäisen kerran vuonna 2014 Itävallan Waidring:ssa (40th Anniversary), jossa meitä FIN I chapterista oli useita mukana. Sen jälkeen IC on ollut Euroopassa vuonna 2022 Irlannissa kun kahtena edellisenä koronavuotena tapahtuma Irlannissa peruttiin.
Tänä vuonna IC järjestettiin 30.6.-4.7. Belgiassa Mol:n kylässä Kempensee Parkissa, jossa Suomesta mukana oli vain allekirjoittanut ”tarakkaharakkansa” kanssa…
Moottoripyörätapahtumaan matka tehdään yleensä moottoripyörällä – niin on itsekin tullut tehtyä aiemmin osallistuessa EC - European Convention:iin, mutta tänä vuonna oma pyörä oli lohduttomasti korjaamolla koko kevään. No Juhannuk-
seksi olisi saanut pyörän alle mutta eipä sitä kylmiltään arvannut lähteä ajamaan 2-päällä 2-3 viikon Euroopan reissua. Monella tapaa hassu fiilis lähteä reissuun autolla, muun muassa ihmetellä kun voi pakata mukaan mitä mieleen tulee.
Menomatka oli tarkoitus suorittaa melko suoraviivaisesti. Niinpä maanantai-iltana
Turkuun – tiistai aamuna Tukholmasta Malmön kulmille ja lopulta siltojen yli Nyborgiin Tanskassa – keskiviikkona Saksassa Celleen, jossa ihasteltiin vanhaa kaupunkia – torstaina Dûsseldorfiin ja perjantaina tapahtumapaikalle Mol:iin. Päiväajomatkat olivat maltillisia muutama sata kilometriä paitsi ensimmäinen päivä Ruotsin halki Tukholmasta Tanskaan, koska matka eteni yllättävän kevyesti.
Tapahtuman ohjelma maanantaista perjantaihin oli rakennettu vaihtelevasti. Maanantaina viralliset kokoukset (Pressakokous/Board of Governors ja General Membership meeting), joissa käsiteltiin ensi ja seuraavan vuoden EC/ IC kokouspaikat sekä sääntömuutoksia
Teksti ja kuvat: KariH.
Nyborg pilvisenä päivänä reissun alussa, Iso-Beltin silta ja tuulimyllyt siellä jossain Själlandin saaren suunnassa.
Cellen kaupungin vanhoja ristikkorakenteisia taloja jopa myöhäiseltä keskiajalta
Vihdoin perillä ja lomamode päälle
kerhon kansainvälisiin sääntöihin. BOG kokoukseen osallistuin valtakirjalla edustamaan BK Fin I:stä. Tärkeänä agendana oli myös julistaa uusi valittu kv-presidentti ja muut valitut, äänestys kun oli päättynyt muutamaa päivää aiemmin.
Pressakokouksen jälkeen jäsenistön
Membership meeting
Tiistaina järjestettiin ns. paraatiajo, joka suuntautui Brysselin ytimeen, osallistujina ”pari sataa” moottoripyörää, muutama auto ja bussi. Mol:sta Brysseliin oli noin 100 km ja se ajettiin Belgian chaptereiden ja muiden roadmastereiden ohjatessa letkaa, kunnes saavuttiin Atomium nähtävyyspaikalle, jossa oli helpottava tauko +30 asteen helteessä – toki ilmastoidussa bussissa ei ollut ollenkaan tukalaa.
Atomium nähtävyys ja kokoontumispaikka
Helteinen päivä saattoi karsia muutaman lähtijän. Järjestelyt olivat onnistuneet.
Järjestäjät puhuivat salamyhkäisesti jostain yllätyksestä Brysselin ytimessä, joten läksimme seuraavaksi moottoripyöräpoliisien saattamana letkassa kohti ydintä. Eteneminen sujui loistavasti, risteykset auki eikä ruuhka tuntunut. Pyörät kokoontuivat jonnekin ja bussit jättivät lähelle seuraavaa paikkaa, joka osoittautui Manneken Pispatsaaksi – yllätys paljastui, kun todettiin pienen pojan patsaan puetun Blueknightsasuun ja Bel VIII oli aitauksen sisäpuolella ojentamassa tynnyreistä kylmää lageria janoisille ritareille ja ladyille – toki jonoon yritti jos kukakin turisti olihan kyseessä ruuhkainen turistinähtävyys.
Manneken Pis- patsas puetaan erittäin harvoin mihinkään teemaan – vain harvinaisina merkkipäivinä tai merkittävän juhlan kunniaksi – Bel VIII:lla on ollut vaikutusvaltaa tällä kertaa
Keskiviikkona ja torstaina päiväohjelmat sisälsivät bussimatkoja Kentiin, Bryggeen ja Bastogneen teemoina joko vanhat kaupungit kulttuureineen tai WW II-kohteet/ sotilashautausmaat. Tietysti halukkaille oli ohjattuja tai valmiiksi kartoitettuja ajoreittejä moottoripyörille, mutta 30-35 asteen helteet saattoivat rajata osallistujat muutamiin.
Itse valitsimme Bryggen – eräänlainen toinen Venetsia
Torstain juhlaillallinen kokosi kaikki reilut 400 osallistujaa helteiseen saliin nauttimaan ohjelmasta, kunnianosoituksista ja monikansallisesta yhteisolosta. Samalla uusi valittu kv-presidentti Russel Harper esittäytyi koko porukalle, tosin taisi olla uudempi tuttavuus Euroopassa kuin jenkeissä. Hän myös osoitti musikaalisuutensa vetäessään pari biisiä stagella säestäen itseään kitaralla.
Perjantaina edessä oli kotimatka. Osa suuntasi kohti Normandiaa ja kuka minnekin. Itse ajoimme kukkaiseen Amsterdamiin, josta jatkoimme pössyä pakoon erilaista A7 harjanneväylää pitkin kohti Bremen-Helsingör/Helsingborg-Tukholma-Turku reittiä kotiin. 2 viikkoa ja 4500 km kommelluksitta ja kotona jatkui samat helteet mitä koettiin Belgiassa tapahtuman aikana.
Ride With Pride kohti seuraavaa seikkailua – kenties EC2026 Italian Abruzzossa.
Nähdään EC2026 Abruzzossa.
A brief history of the Blue Knights kilt
Text: Phil Teese ja Erkki Kerola Pictures: Phil Teese
Nearly ten years ago I found myself writing a message to Phil Teese in Scotland: “Thank you so much for the kilt. It arrived today in the post, and I have to say - it’s absolutely stunning.”
That moment had been a long time coming. I’d first seen photos of the Blue Knights kilt and heard whispers that “Dino” from Belgium might be the man to help me get one. At one Blue Knights gatheringn in Finland, Dino’s wife stepped in like a true professional. She took my measurements with meticulous care and sent them off to Phil. Have to say, that she really did take precise measurements, because the kilt I received fit like a glove.
I’d admired kilts for years, but I always felt you needed a real reason to wear one. That reason came from the Blue Knights family.
Since then, I’ve worn my kilt proudly at Blue Knights events, though I’ve noticed it’s still a rare sight in Finland. A few dedicated members have theirsVesa Kaarti and Pekka Viuhkola, just to name two - but it hasn’t exactly become mainstream attire here.
What many don’t realize is that the Blue Knights tartan isn’t just a design - it has an official history. On October 1, 2005, it was formally registered with the Scottish Register of Tartans. And now, thanks to Phil Teese, we have a fascinating glimpse back into the early days of the Blue Knights kilt. I asked and Phil agreed to reminisce about the history of the Blue Knights kilt. Now you can read about it below.
First outing was the Burns supper down
IT ALL STARTED 20 YEARS AGO REMEMBERS PHIL TEESE
BKS1's first rally was September 2004 and the kilts didn't exist at that time. I think it would have been 2005 that we came up with the idea. Ian 'Tommo' Thomson may have come up with the idea supported by me. We went to a company called Cameron Kilts, owned by a Walter Cameron.
Walter, Tommo, Dougie Thomson and I went down to Marton Mills. Helen had
designed 4 possible patterns, all being based on the BK logo colours. We had selected the one that became the tartan in advance, and were there to see the first cloth being woven. There were 2 rolls made initially. One was 'owned' by the club, the other by Cameron Kilts who made the kilts at first; I got and still have the first kilt made.
Cameron Kilts went bust in July 2006 and Walter buggered off to Canada. Because I had the invoice for our roll, I was able to recover the 2nd roll from the receivers.
First outing was the Burns supper down south (see the photo 1.) Some time after that International voted it as the official tartan of the BK's. It was 2013 I transferred the registration.
Tartan Details - The Scottish Register of Tartans; https://www.tartanregister.gov. uk/tartanDetails?ref=303
Phil and Blue Knights excecutives
The kilt is suitable for all occasions
Phil in a nice outfit
Blue Knights Finland I & II International meeting 2025
Nurmeksessa
Aika: 29-31.8.2025
Paikka:
Hyvärilän nuoriso- ja matkailukeskus, Lomatie 12, Nurmes
Kauden kansainvälistä päätapahtumaa vietettiin aurinkoisessa säässä Itä-Suomessa Pielisen rannalla Nurmeksen kaupungissa. Järjestelyvastuussa oli BK Finland I, jonka Itä-Suomen ankkuri Mika ”Waltsu” Wallius ja alueen ainoa ”First8 ” Leo ”Leksa” Ryynänen hoitelivat järjestelyt.
Useiden tarjouspyyntöjen jälkeen päädyttiin järjestämään tapaaminen Nurmeksen Hyvärilässä, jossa oli loistavat olosuhteet kokoontumisajo-tapahtumalle. Alueen majoitus- ja aktiviteettimahdollisuudet tarjosivat ihanteelliset puitteet Sinisten Ritarien kansainväliselle kokoontumiselle. Kokoontumiseen saapui motoristeja yli 50 henkeä niin kotimaasta kuin kauempaa Euroopastakin. Kaukaisimmat osallistujat tulivat Saksan Baijerista, josta vanha tuttavamme Franz Hartig vaimonsa Stephanien ja kahden muun ystävänsä kanssa saapuivat edustaen BK Germany VI-kerhoa Münchenistä. Ryhmästä Marion Stein ajoi Honda Golwing trikellä, joka sai runsasta huomiota osakseen.
Yllätysvieras tapaamisessa oli Englannista saapunut BK-veteraani Andy Wills, joka edusti BK England XII -kerhoa. Myös vakiovieraamme Toivo Kortelainen oli tullut Virosta tapaamiseen.
”Navetta on moderni kokoustila keittiöineen ja auditorioineen”
Perjantai-illan hämärtyessä kokoonnuimme navettaan, joka on tosiaan aikoinaan ollut oikea navetta. Hyvärilän alueellahan on toiminut maatila, sairaala ja vanhainkoti. Nyt tuo navetta on moderni kokoustila keittiöineen ja auditorioineen. BK-väki muunsi tilaisuutta varten talkoovoimin ulkoterassille katoksen. Teltalle asetettiin kansainvälisen BK-lipun lisäksi osallis-
tujamaiden liput ja myös sympatiasyistä Ukrainan lippu. Liput olivat esillä koko viikonlopun tilaisuuden ajan.
Viikonlopun musiikista vastasi molempina iltoina kotkalainen Stardust- bändi siilinjärveläisen rumpalin Rissas Jukan vahvistaessa lauantaina soitantoa. Bändin laajaan repertuaariin kuului letkeää ja vähän jytäkämpääkin musiikkia motoristien korville.
Lauantaiaamu alkoi Hyvärilän kartanon runsaalla aamupalalla. Ohjelma alkoi, kun paikalle saapui Nurmeksen kaupunginjohtaja Pasi Parkkinen. Hän toivotti puheessaan lainvartijat tervetulleeksi Nurmekseen, kertoen lyhyesti Nurmeksen
Teksti: Mika Wallius ja Leo Ryynänen Kuvat: Mikko Salo
Lieksan kaupunginjohtaja ja avauspuheet
historiasta ja nykyisyydestä. Parkkinen kiitteli myös siitä, että toimme kansainvälisyyttä kaupunkiin aimo ripauksen.
Kaupunginjohtajan puheen jälkeen valmistauduimme ajolenkille, jonka kuvioista kertoi member Jani Pulkkinen. Hän lupasi
ajaa keulassa Triumphillaan niin rauhallisesti, että kaikki pysyisivät mukana. Lenkki olikin varsin mukava tutustuminen Nurmeksen kaksiosaiseen kaupunkiin ja sen ympäristöön. Reitti kulki Porokylän ja vanhan puu Nurmeksen halki. Peränpitäjänä toimi Waltsu ”Tipi-wingillään”.
Kuopiolainen nuori motoristi Eelis Rahunen esitti huimia temppujaan mopolla ja sitten ”tonnisella” moottoripyörällä
Yli kolmenkymmenen pyörän paraati keräsi runsaasti katsojia katujen varsille, vaikka paraatiajankohdasta olikin karannut erheellistä tietoa someen. Ajolenkin jälkeen Waltsu veti vielä toisen lenkin, joka suuntautui sodanajan taistelupaikkaan ja Porokylän kirkon raunioille.
Iltapäivän ohjelmassa oli vuorossa moottoripyöräshow Pielisareenan paikoitusalueella. Kuopiolainen nuori motoristi Eelis Rahunen esitti huimia temppujaan mopolla ja sitten ”tonnisella” moottoripyörällä. Esityksissä kumi paloi ja moottori ulvoi. Ennen näytöstä Waltsu kuulutti aiheellisesti, että tässä tullaan esittämään sellaisia temppuja, joita ei toivota kenenkään esittävät oikeassa lii-
Avauspuheet BK1 ja BK2
Lahjoitus hyväntekeväisyyteen
Franz and his Angels (kyse saksalaisista vieraista)
kenteessä. Näytöstä oli tullut katsomaan runsas yleisö, joka palkitsi aplodein aina temppujen päätyttyä. Stuntshown tarjosi yleisölle kerhomme ja Hyvärilä.
PÄÄJUHLA
Lauantai-illan pääjuhla aloitettiin päivällisen jälkeen illan laskeutuessa juhlapaikassamme, jonne oli talon puolesta järjestetty tarjoilua ja pientä purtavaa. Tervetuliaispuheessaan järjestelytoimikunnan puolesta tilaisuuden avannut Leksa Ryynänen toivotti osallistujat tervetulleiksi ja toivoi aidon motoristihengen laskeutumista tapahtumaan.
Illan kohokohta oli perinteisen hyväntekeväisyyslahjoituksen luovuttaminen paikalliselle yhteisölle, joka tällä kertaa oli Ylä-Karjan Kehitysvammaisten Tuki ry. Yhdistykselle luovutettiin 1650 euron summa toimintaansa.
Pääjuhlassa BK Fin 1 presidentti Pekka Viuhkola luovutti osanottaja-chaptereille osallistumispalkintotaulut. Ilta jatkui musiikilla ja seurustelulla. Juhlapaikan vieressä ollut riihikota tarjosi Leksan tarjoilemaa grillimakkaraa itsepaistettuna ihan ilmaiseksi. Tapahtuman hiljetessä navetassa tapahtuman paras jälkipeli käytiinkin kodalla, johon kokoontui lähes 30 henkeä. Kodan musiikista vastasi YouTube, jonka tarjoama musiikki oli country-painotteista motoristimusiikkia. Ennen puoliyötä uni alkoi voittaa silmät ja kaikki häipyivät yöpuulle. Jälkeenpäin todettuna olisi tilaisuudessamme tullut jakaa vielä yksi palkinto, nimittäin tanssilattian ylivoimai-
nen kuningas oli Viron vahvistus Toivo, joka olisi ansainnut Travolta-palkinnon ilman yhtään vakavaa haastajaa.
Sunnuntaiaamu valkeni kauniina ja aamupalan jälkeen porukat hyvästelivät toisensa ja häipyivät kukin omille teilleen. Työryhmä purki teltan ja muun rekvisiitan presidentin arvokkaassa valvonnassa (tästä on paparazzilla kuva). Saksalaismotoristit kokoontuivat läheiseen Hotelli Bomban pihaan, jossa heidät hyvästeltiin matkalle pohjoiseen. Heidän kolmen viikon matka suuntautisi Suomesta pohjoisen Ruotsin kautta kotiin Müncheniin. Brittvieraamme jatkoi taasen etelään.
Kauden kansainvälinen meeting sujui rennossa motoristihengessä aurinkoisen sään suosiessa. Ensi kesänä tavataan jossain länsirannikon tuntumassa BK-Finland 2.n järjestämässä tapahtumassa.
Kiitos kaikille osallistuneille ja nähdään taas. RWP Leksa & Waltsu
BKf Lady
BK Germany VI
Huonompi tie parempi mieli
Kuten kesän Sinisissä Ritareissa lupasin, menin kuin meninkin Himoksella 14. – 17.8.2025 pidettyyn Moto Adventure Days yrityksen järjestämään seikkailupyörien MAD-ajotapahtumaan. Täytyy heti aluksi todeta, että tapahtuma oli loistava – hyvin järjestetty, innostava ja sopivasti haasteita tarjoava. Uskon monen muunkin paikalla olleen jakavan tämän mielipiteen. Tapahtumaan mahtui noin 200 ajajaa, mutta moni jäi jonotuslistalle odottamaan.
Mutta, lähdetäänpä alusta liikkeelle. Kuten taisin kesän lehdessä kertoa, niin osallistujille MAD-tapahtuma pitää sisällään kaiken A:sta Ö:hön. No ei ihan, bensa ja vettä vahvemmat juomat täytyy itse kustantaa. Majoitukset oli varattu Himoksen laadukkaista mökeistä ja rivitaloista; yleensä muutama tyyppi aina majapaikkaa kohti. Jos ei ollut omia kavereita mukana, niin ajopäivien jälkeen niitä kyllä helposti tuli, sillä ajokokemuksia oli mukava illalla kertoa ja kerrata. Paras paikka siihen oli Himoksen rannassa joka ilta lämmennyt savusauna. Perinteiset saunaoluet jäivät nyt vähemmälle, sillä seuraavan aamun aikainen ajoreitille lähtö piti huolen rajoitteista.
Aloitin turneen torstaina liittymällä ajoryhmään, jossa oli 9 eri ikäistä naista ja miestä. Osallistujat oli jaettu omien taitotoiveidensa mukaisiin ryhmiin. Ryhmät olivat helpoimmasta vaikeimpaan: vihreä, sininen, oranssi, punainen ja musta. Taisi siellä hurjimmille olla myös pikimusta -ryhmä. Mielestäni oli erittäin hyvä ajatus jakaa ryhmät eläinten mukaan nimettyihin tiimeihin. Jokaiselle ryhmälle oli lähtökentällä omalla ryhmänimellä
varustettu MAD-värein oleva lippu, jonka luokse aamukasilta aina kokoonnuttiin. Ei tarvinnut muistaa kuin sen ryhmän eläin, johon edellisenä iltana oli ilmoittautunut. Meillä se oli Team AHMA.
Puolipäivää kestänyt Sininen -reitti oli tällaiselle vain vähän maastoajoa harjoittaneelle oikein sopiva aloitus. Hyvillä ryhmänvetäjillä on iso merkitys, sillä heidän tulee nopeasti kyetä toteamaan kulloisenkin ryhmän taitotaso ja sovittamaan etukäteen suunniteltu reitti sen mukaan. On myös seurattava, kuinka porukka jaksaa ja selviytyy; minulle sattui etevät ryhmyrit jokaiselle reitille. Näkemäni ja kuulemani perusteella niin
oli kyllä ollut kaikilla muillakin ryhmillä. Vetohommaan sitoutuneita ryhmien vetäjiä MAD-tapahtumaan oli koottu kaikkinensa noin 30, mikä ei sekään ole aivan helppo homma.
Minulle perjantai olikin sitten tekninen ajoharjoittelupäivä Jämsän ajoharjoitteluradalla, mutta siitä lisää vähän jäljempänä.
Lauantaina päästiin jo vähän haastavammalle sininen/oranssi -reitille ja kilometrejäkin kokopäiväreissusta siunaantui noin 250. Tähän vain 5 hengen ryhmään sattui reippaita ajajia ja matka joutui osin vähän liiankin nopeasti. Se on vain niin, että kun poiketaan soratieltä
Teksti: Erkki Kerola
Kuvat: PetroMoto, kuvaaja Petro Hämäläinen
Edistyneiden ryhmä
vielä vähän heikommalle ajouralle, niin adrenaliini virtaa suonissa nopeammin. Tunne on kieltämättä mukava ja se kai siinä sitten koukuttaa. Itse huomasin, että helposti tulee tunne, että tekisi mieli ajaa kovempaa, mutta toisaalta ei oikein uskalla. Mielenkiintoinen kohta oli myös ruohikkoinen metsätieosuus – tuntui kuin olisi ajanut jäällä.
Ajopäivien oheen oli järjestetty monenlaista opettavaa ja viihdyttävää tekemistä. Oli ensiapukoulutusta, iskariryhmää, navigointipajaa ja renkaanpaikkausta. Lisäksi oli mahdollisuus päästä koeajamaan muutamien maastokelpoisten merkkien seikkailupyöriä.
Lauantai-iltana nautittiin tunnelmallisesta päätösillasta Himoksen Saluuna-areenalla, jossa porukka pääsi kokoontumaan ja vähän rentoutumaan. Niin ja tapahtuman pääorganisaattorit Dani Amosov ja Risto Nokelainen pitivät pienet puheet. Täytyy vielä todeta, että Dania ja Ristoa rennompia, jouhevampia ja sosiaalisempia tyyppejä saa hakea. Sunnuntaina oli hyvä mieli ja pieni väsymys, mutta ennen kaikkea hymy naamalla koko kotimatkan ajan.
TAPAHTUMAN SISÄLTÖ
VIELÄ LYHYESTI
• Ajoreitit ja koulutus: merkatut sora- ja metsäreitit, ryhmät taitotason mukaan (vihreä–sininen–punainen–musta). Mahdollisuus lisäkoulutuksiin, kuten hätäensiapu, soratekniikka ja rengashuolto sekä iskunvaimentimien säätö.
• Koeajot: mahdollisuus testata erilaisia seikkailupyöriä tapahtuman aikana.
• Majoitus ja tarjoilut: kolme yötä saunallisessa mökissä (2–6 hlö), sisältäen petivaatteet, pyyhkeet ja loppusiivouksen. Hintaan kuuluu buffet-aamiaiset, lounaat ja illalliset sekä laaja sauna-alue (puu-, tynnyri- ja savusauna, palju, porealtaat ja järvi uintia varten).
• Hinta: 665 €/hlö sisältäen kaiken edellä mainitun. Lisämaksusta mahdollisuus yhden hengen huoneeseen, lisäöihin tai täyspäiväiseen ajokoulutukseen.
• Lisäksi: MAD-ajopaita, loppubileet Saluunassa ja ennen kaikkea uusia ystäviä, kokemuksia ja taitoja.
JÄRJESTÄJÄT JA TAUSTA
Tapahtuman taustalla on kokenut kaksikko: Risto Nokelainen ja Dani Amosov. He ovat kehittäneet konseptia jo viiden vuoden ajan, ja suosio kasvaa vuosi vuodelta. Kaksikon ympärillä toimii noin 30 hengen vetotiimi, johon kuuluu kokeneita seikkailupyöräilijöitä. Reitit valmistellaan huolella – etukäteen selvitetään ja osin luvitetaan jopa 3000 kilometriä ajouria.
GS pulassa
MAD Amosov MAD Eki
Moto Adventure Days on suunnattu kaiken tasoisille motoristeille, erityisesti niille, jotka haluavat kehittää ajotaitoaan turvallisesti ohjatussa ympäristössä. Kyse ei ole kilpailusta vaan elämyksellisestä, opettavaisesta viikonlopusta hyvässä seurassa.
Vaikka oma ikämittarini kolkuttelee kohta 70 vuoden rajapyykkiä, niin voin todeta, että tapahtuma oli hieno paikka testata ja kehittää omia seikkailupyörätaitojaan todella turvallisesti. Moto Adventure Days on erinomainen yhdistelmä koulutusta, seikkailua ja yhteisöllisyyttä – tapahtuma, josta jää sekä valtavasti oppia että hyviä muistoja.
Lisätietoja: www.motoadventuredays.fi
SEIKKAILUPYÖRÄILYN KASVAVA ILMIÖ
Seikkailupyöräily (Adventure tai Allroad) on noussut viime vuosina todelliseksi ilmiöksi. Yhä useampi motoristi vaihtaa moottoritien soratiehen – eikä ihme. Laji tarjoaa paitsi ajamisen iloa, myös fyysistä ja henkistä palautumista: keskittymistä, läsnäoloa ja luonnon kokemista aivan uudella tavalla. Ei mikään ihme, että MAD-tapahtuma on vuosittain ollut loppuunmyyty.
MAD vetoporukka
Näinkin voi käydä
Team Ahma
Vesieste
HAVAINTOJA BASIC -AJOHARJOITTELUPÄIVÄSTÄ
Koko pitkä perjantaipäivä kului tehokkaasti ajoharjoitteluradalla, jossa Suomen huippukouluttajat, Janne Tervolan johdolla, vetivät Basic-ajokoulutuksen – yhdeksän tunnin intensiivinen päivä, joka tarjosi oivalluksia ja konkreettisia parannuksia ajotekniikkaan roppakaupalla.
Seuraavilla kerroilla on sitten mahdollista jatkaa vaativampiin Advance Tempo ja Advance Tekninen sekä vielä Advance Tempo Plus -kursseihin - taitavat opettaa kuinka moottoripyörillä kiivetään puuhun.
On usein, tai oikeastaan lähes aina niin, että perustekniikan hallinta on kaiken osaamisen kirkkain ydin. Sitä kouluttajat meille vakuuttavasti todistivat. Kävi selväksi, miksi jalkojen ja koko vartalon asema ja asento pyörän päällä on niin tärkeä; ilman niiden hallintaa ei pyörää vaikeissa paikoissa voi hallita.
Vähemmän hiekalla ajaneena jäi mieleen mäkilähdöt hiekkaisella maastoradalla. Tällaisessa haastavassa tekemisessä on ”vaarana”, että siihen koukuttuu ja näin ainakin itselleni kävi. Koulutuksessa käytiin myös läpi hiekkatiellä jarruttamista, joka ainakin kokemattomille tuntui haasteelliselta. Niin ja vielä yksi tärkeä taito: kuinka saada kaatunut moottoripyörä takaisin pystöön. Siitä pääsemmekin pienelle sivujuonteelle, nimittäin samalle kurssille päätyneen Jonnan tarinaan.
Jonna Nikumaa päätyi seikkailupyörän ajoharjoitteluun
Viereeni Basic -kurssille parkkeerasi uudenkarhea CF Moto 450MT, jonka sarvissa nuorehko aikuinen nainen. Hän hämmensi minua heti ensi kysymyksellään: ”Etkö muista minua”. Kun sitten uskalsin luvan kanssa tarkemmin katsoa, niin tunnistin motoladyn Jonna Nikumaaksi. Olimme taannoin Jonnan kanssa jonkin aikaa saman Media-alan yrityksen palveluksessa.
Jonna on 46-vuotias neljän pojan äiti ja media-alan ammattilainen Rovaniemeltä. Kävi selville, että Jonna oli suorittanut moottoripyöräkortin vasta edellisenä syksynä ja hankkinut FC Motonsa samoilla tulilla. Ajot syksyllä olivat kuitenkin jääneet vähiin. Tulikaste tuli kuitenkin heti kesän 2025 alussa, jolloin hän matkusti miehensä kanssa Vietnamiin. Siellä he vuokrasivat 150m2 Hondat ja lähtivät kiertämään niillä Vietnamia. Olen itsekin käynyt Vietnamissa ja uskaltautunut jopa vuokraamaan siellä skootterin. Sen verran tuosta ajokokemuksesta muistan, että totesin heidän olleen täysin vailla itsesuojeluvaistoa. No, kaikki 4700 km olivat menneet hyvin ja kokemus oli ollut hieno.
Nyt Jonna oli siis päätynyt seikkailupyörän ajoharjoitteluun vain parin kuukauden ajokokemuksella. Näin asiat pitääkin tehdä eikä niin kuin minä, että päädyin sinne vasta 30-vuoden ajokokemuksen jälkeen. Jonna kehui kurssin antia vuolaasti ja aikoi myös hakeutua seuraavan kesän Mad Adventures tapahtumaan. Olisi tullut jo nyt, mutta tapahtuma kun oli jo täysi.
Ennen kurssille tuloa Jonna oli harjoitellut kaatuneen moottoripyörän nostamista maasta, kun arveli sellaistakin kurssilla kokeiltavan. Nurmikolle kaatamansa pyörä ei kuitenkaan hänen voimillaan ollut noussut, mikä tietysti harmitti. Jonna oli kuitenkin todella tyytyväinen itseensä, kun kurssin naispuolisen kouluttajan vetämän pyöränostokoulutuksen jälkeen hän nosti kaadetun pyöränsä vain pienellä puhinalla takaisin pystyyn.
Tekniikan avulla pinnalla ja pinnan alla
Juttusarja Sinisten Ritareiden harrastuksista jatkuu
Onhan tuota sukellusta joskus tullut kokeiltua kavereitten laitteilla, vähän uimahallissa ja jopa työmaalla.
Raskassukelluspukutestaus
Varsinaisen potkun tämän harrastuksen aloittamiseen sain, kun tyttäreni totesi 12 –vuotiaana, että hän haluaisi laitesukelluskurssille. No, miksen myös minäkin, kun snorklailua on tullut harrastettua lähes koko ikäni niin koti- kuin ulkomailla. Niin sitten kurssin aloituspalaverissa sukelluskouluttaja sanoi: ”Hyvä, että isä on paikalla, kun tytär on vielä alle 13 –vuotias, niin tarvitaan huoltajan suostumus.” No minä siihen, että olisin itse myös tulossa kurssille, jos vain passaa. Ja hyvin passasi, peruskurssi saatiin suoritettua keväällä 2012 ja uusi harrastus alkoi. Heti seuraavana talvena tuli sitten käytyä jatkokurssi ja samalla myös tutustuttua vedenalaiseen maailmaan jäitten alla.
Pääasiallisina sukelluskohteina ovat vuosien saatossa olleet Taivassalon alueella olevat avolouhokset, joihin sukellusseurat ovat tehneet yhteisen sopimuksen, jotta saavat muuten aidatuilla alueilla sukeltaa. Miksi avolouhokset, niin tärkein syy on se, että niissä näkyväisyys veden alla on kohtuullisen hyvä läpi vuoden, välillä jopa liki 20 metriä. Samoin kohteissa ei juuri aallokko vaikuta, eikä pinnan alla ole virtauksia. Täällä on sitten käyty kursseja, kuvitettu maisemia ja myöhemmin myös kuvattu alueella olevia toinen toistaan mielenkiintoisempia kohteita.
Meillä useilla Sinisillä ritareilla on moottoripyöräilyn lisäksi muitakin mielenkiintoisia harrastuksia.
Tästä syntyi ajatus juttu sarjasta, jossa pääsisimme tutustumaan kerhojemme jäsenten erilaisiin harrastuksiin. Päätoimittajaa voi vinkata, niin tehdään toisiamme tutuiksi tälläkin tavalla.
Juttujen myötä voi löytyä yhteisiä kiinnostuksen kohteita, joista voi sitten turista vaikka tapahtumien yhteydessä.
Ja joskus on sitten törmätty lähes tarunomaisiin kohteisiin.
Tyttären kanssa jään reunalla
Kuplien ilottelua jään alla
Teksti: Mikko Salo
Kuvat: Pinja Salo ja Mikko Salo
Flying Shadow 20 metrissä
Merenneito Nerissa
The Yellow Submarine
Harrastuksen myötä on ollut mahdollisuus osallistua erilaisiin näytöksiin ja myös avustamiseen: on siivottu Aurajoen pohjaa, on esitelty historiallisia sukellusvälineitä sekä osallistuttu lukiolaisten kevätretkeen Dalskäriin, Saaristomeren Patsaspuistoon.
Täällä on opastettu nuoria sukelluksen saloihin ja poijutettu alueella olevia vedenalaisia patsaita.
Kun on kerran harrastussukeltajaksi alkanut, niin on sanomattakin selvää, että ne hienoudet veden alta löytyvät valitettavasti lähes poikkeuksetta ulkomailta. Eikä Suomesta kauas tarvitse lähteä, kun näkymät ovat jo varsin hienot. Pari kertaa olen päässyt eteläisen naapurin vedellä täyttyneeseen vankila-alueeseen tutustumaan. Kyseessä on vanha Rummun vankila, jossa louhittiin kalkkikiveä ja yhden yön aikana allas täyttyi vedellä pumppujen rikkoonnuttua. Veden alle jäi kaikki, jopa radio oli jäänyt pöydälle.
Myös eräs lähialueelle suuntautunut sukellusretki on jäänyt pysyvästi mieleeni. Kävimme sukellusopettajan ja -kaverini, Jouko Moisalan kanssa tutustumassa Norjan ammatilliseen sukelluskoulutuskeskukseen ja samalla esittelemässä historiallista Mårten Triewald –sukelluskelloa. Kyseinen kello on kopio ruotsalaisen Mårten Triewaldin 1700 -luvun alkupuolella rakentamasta sukelluskellosta. Voitte vain kuvitella, miltä tuntui laskeutua tuossa kellossa Oslovuonon pohjaan noin 10 metrin syvyyteen ilman mitään paineilmalaitteita. Kuvassa Jouko laskeutumassa kellolla ja itse olen kuvaa ottamassa.
Mitä etelämmäksi mennään, sitä lämpimämmäksi vedet muuttuvat ja yleensä kirkastuvat. Samoin myös vedenalainen luonto rikastuu ja nähtävää on vaikka millä mitalla. Itse olen päässyt sukeltamaan Punaisella Merellä, Kreikan saaristossa useammassa kohteessa, Dominikaanisessa Tasavallassa, Portugalissa ml. Madeiralla sekä Kanarian saarilla. Näistä selvästi luontorikkain oli Punaisen meren kohde Hurghadassa.
Skuuttailua pohjalla
Turku Sukelluksen päivä
Aurajoen siivousta
Rummu päärakennus Pinja ja Tatu
Dalskär Houdini ja sukeltaja
Oslovuono Jouko ja Mårten
Karpathos Mediterranean moreay
Siirrytäänpä takaisin pimeään Suomeen. Välillä kirkkaanakin päivänä saattaa näkyvyys vedestä johtuen pudota nollaan. Näin kävi meille tyttären kanssa, kun olimme Sipoon selällä tutustumassa venäläiseen siipiratashinaaja Dianaan. Yllä olevassa kuvassa ollaan jo noustu 8 metriin. Kirkkaissakin vesissä pimeys alkaa tulla jo 20 metrin jälkeen.
Tarina harrastuksesta kääntyy iltaan ja yöhön, niin toki on tullut myös yösu-
kellusta harrastettua. Yksi hienoimmista yösukellustapahtumista on Divers Night, joka on kansainvälinen tapahtuma, johon halukkaat sukellusseurat ympäri maailmaa voivat osallistua. Tarkoituksena on olla sukelluksissa joka vuosi vuosiluvun edellyttämään aikaan (paikallista aikaa). Tänä vuonna olimme siis kello 20:25 veden alla.
Mikä sitten yhdistää moottoripyöräilyä ja laitesukellusta harrastuksena, se on
tietysti tekniikka. Ilman sitä, ei kumpikaan harrastus tahdo onnistua. Entä mitä nämä lajit vaativat harrastajaltaan tai miten itse näen asian. Kummassakin tapauksessa täytyy luottaa tekniikkaan ja osata käyttää sitä. Lisäksi näissä harrastuksissa saa ja tulee täydellisesti keskittyä lajiin ja muut ajatukset jäävät tällöin pääsääntöisesti taka-alalle.
Varmaan tätä tarinaa lukiessaan on ehkä huomannut, että tähän sukellusharrastukseen on liittynyt toinen minulle rakas harrastus, jossa myös tarvitaan tekniikka ja sehän on tietysti kuvaus.
Näihin kuviin ja tunnelmiin on hyvä lopettaa ja toivottaa lukijoille
Mukavaa Joulun aikaa!
Tytär nousemassa siipiratashinaaja Dianalta
Taivassalo Divers Night 2025
Blue Knights sukeltaja toivottaa Hyvää Joulua!
Omakuva siellä jossain pohjalla
Teuvo ”Teve” Sievälän BK-esittely
Tämä tarina on tosi. Elettiin kultaista 80-lukua, kun ensi kerran istuin oman moottoripyörän selkään ja suuntasin kohti auringonlaskua. Muistan sen mahtavan tunteen, kun rupesi käskyttämään reilua 40 hevosta kahvaa kääntämällä. Vuodet kuluivat ja pyörät vaihtuivat isommiksi. Välimerellä tuli käytyä monet kerrat sukuloimassa. Silloin en ollut ikinä kuullutkaan mistään Rautaperseajoista, mutta alle vuorokaudessa tuli aina se 2500 km ajeltua. Silloin oli nuori ja vahva. Nyt kuvassakin kaksi vanhaa ja harmaata.
Pyörä vaihtui neljään pyörään ja vuosi oli 2001, kun valmistuin vanhemmaksi konstaapeliksi. Katselin ja kuuntelin muiden juttuja jostain ihmeen Blue Knightista. Kuulosti houkuttelevalta, mutta se pyörä puuttui. Tuli perheenlisäykset ja pyörän haaveilu jäi elämään taka-alalle.
Aloitin Liikkuvassa, jossa olinkin sen lakkauttamiseen saakka pureskellen liikennepähkinöitä. Siitä Vantaalle Tilannekeskuksen ja Lentokentän kautta jatkamaan töitä. Vuonna 2019 lähdin valtiolta katselemaan ruohoa aidan takana. Sillä tiellä touhuilin viisi vuotta. Vaikka välillä ruoho olikin vihreämpää, niin se myös kärähti helpommin. Tästä Korona toi esimerkin, miten työn vähentyessä myös duunarit vähenevät. Rupesi kaipaamaan tiettyä ennustettavuutta loppu-uralle ja palasin valtiolle Helsingin Poliisilaitoksen riveihin jouluna 2023.
Lapset omillaan ja elämä muutenkin hyvällä mallilla, joten pyörän hommasin keväällä 2023. Nyt saa taas ulkoiluttaa hevosvoimia. Siltikään ne ei ne koskaan voita sitä yhtä omaa alkuperäistä Suomalaista hevosvoimaa, jonka selässä sain ratsastaa kohti lukemattomia auringonlaskuja.
Teve Sievälä Director II
Kawasaki-mies Vuosimallia -66
AC/DC:n keikka oli energinen esitys
Teksti ja kuva: Marko ja Pia Niemi
Pitkä aikainen unelmani toteutui viimein tänä kesänä, kun AC/DC konsertoi
Tallinnan Laululavalla osana
Power Up -kiertuettaan torstaina 24. heinäkuuta 2025.
Keikka oli loppuunmyyty, ja paikalla oli jopa 65 000 fania, joista lähes 20 000 oli suomalaisia.
Raporttien ja arvostelujen mukaan keikka oli menestys, joka täytti suomalaisten laivat ja hotellit ääriään myöten. Yhtye veti tavoilleen uskollisesti hittiputken, joka sisälsi kappaleita kuten "Highway To Hell", "Hell's Bells", "You Shook Me All Night Long" ja "Thunderstruck". AC/ DC esiintyi Tallinnassa osana "Power Up" -kiertuettaan Tallinn Lauluväljakilla (Tallinnan laululavalla) 24. heinäkuuta 2025.
Alla on kyseisen konsertin settilista:
Intro (Rock and Roll Train introvideo)
If You Want Blood (You've Got It)
Back in Black
Demon Fire
Shot Down in Flames
Thunderstruck
Have a Drink on Me
Hells Bells
Shot in the Dark
Stiff Upper Lip
Shoot to Thrill
Sin City
Dog Eat Dog
Dirty Deeds Done Dirt Cheap
High Voltage
Riff Raff
You Shook Me All Night Long
Whole Lotta Rosie
Let There Be Rock (sisältäen Angus Youngin kitarasoolon)
Encore (lisävedot):
20. T.N.T.
21. For Those About to Rock (We Salute You)
Settilista sisälsi kappaleita useilta eri albumeilta, painottuen klassikoihin, mutta mukana oli myös kaksi kappaletta uusimmalta Power Up -albumilta ("Demon Fire" ja "Shot in the Dark").
Konsertista on julkaistu useita raportteja ja kuvia suomalaisissa musiikkimedioissa, kuten KaaosZinessä ja Soundissa, jotka kuvailevat yhtyeen laittaneen Tallinnan sekaisin energisellä esityksellään. Yhtyeen ydin, kitaristi Angus Young koulu-uniformussaan ja solisti Brian Johnson, olivat esityksensä ytimessä ja saivat yleisön syttymään.
Joissakin arvioissa on mainittu, että keikan äänenlaadussa oli paikoitellen ongelmia, mutta fanit keskittyivät pääasiassa itse musiikkiin ja tunnelmaan, ja kokemus oli silti useimmille unohtumaton.
Liput keikalle maksoivat 137 euroa, vertailun vuoksi ensi kesänä Metallican keikka liput ovat 270-300 euroa.
Majoitus varattiin jo helmikuussa, joten sekin saatiin kohtalaisen edullisesti noin 100 euroa. Matkoihin kului noin 200 euroa, joten koko reissun kustannukset olivat kahdelta hengeltä noin 1000 euroa.
BK -pikkujouluissa Messilässä ei tällä kertaa
nähty joulupukkia, mutta tonttuja sitäkin enemmän
Motoristijärjestömme syyskokous ja sen jälkeen pikkujoulut vietettiin 15 marraskuuta lauantaina Messilän kartanossa.
Alkukahvien jälkeen kokoukseen saapunut väki esittäytyi toisilleen, sillä iloksemme paikalle oli saapunut uusiakin tuttavuuksia. Varsinainen kokous käsitteli sääntömääräiset asiat asialistallaan.
Mahtava yllätys koettiin syyskokouksen kohdassa puheenjohtajan valinta kaudelle 2026, kun rivistä nousi esille Teuvo Sievälä. Teuvo astui puheenjohtajan saappaisiin raikuvin suosionosoituksin. Ilo oli myös huomata, että paikalla oli useita puolisoja ja myös Teuvon first lady ( nimi hukassa) . Onnittelut Teuvolle - tuttavallisemmin Tevelle!
Muilta osin hallitus uusiutui varsin vähän. Päätoimittajana aloittaa Pekka Viuhkola. Ensi vuoden päätapahtuman järjestelee BK 2. Muut henkilövalinnat: Vicepresident Kimmo Holopainen, secretary Petri Oikarinen, treasurer Kari Hänninen, director 1. Mikko Salo, director 2 Vesa Ikonen ja director3 Jouko Niittymäki
Pikkujoulutilaisuus vietettiin Messilän vanhan kartanon tunnelmallisessa salissa. Kutsuun oli hyvin vastattu, sillä siinä kehoitettiin pukeutumaan ”ainakin BK-liiveihin ja tonttulakkiin.”
Onneksemme arvokkaaseen paikkaan oli toki pukeuduttu tilanteen vaatimalla tavalla. Saimme nauttia koko kattauksen maukasta ruokaa hienosti lautasille aseteltuina. Toki tilaisuudessa myös oli ohjelmaa Nunnun ja Tahkon ”ohjelmatoimistolta”. Väki viihtyi ja osallistui aktiviteetteihin. Valitettavasti itse joulupukkia ei kuitenkaan paikalla nähty- sitä enemmän kuitenkin tonttuja.
Jouluhenkinenkin tilaisuus päättyy aikanaan, joten väki vetäytyi sitten jossain vaiheessa majoitukseen.
Kiitos jälleen kerran lämminhenkisestä tilaisuudesta!
Näin muotoillen -waltsu
Kartano
Joululeikkien yleisö
Nunnu ja Tahko ja joululeikit
taikaa
Aitta
Vahdin vaihto - vanha ja uusi presidentti
Pressa ja rahuri
Ennen kokousta