Siniset Ritarit 1.2024 Blue Knights Finland I ry

Blue Knights

Blue Knights on perustettu huhtikuussa 1974 Yhdysvalloissa Bangorissa paikallisten poliisien kesken.

Kerho päätettiin perustaa ikään kuin vastapainoksi rikollisille moottoripyöräjengeille.

Blue Knights -nimi ja -logo ovat kansainvälisesti rekisteröityjä tavaramerkkejä.

Blue Knights International on levinnyt maailmanlaajuiseksi organisaatioksi. Paikallisosastoja on ympäri maailman mm. Amerikassa, Australiassa, Euroopassa, Skandinaviassa. Euroopan lähes jokaisessa maassa on tällä hetkellä vähintään yksi Blue Knights -osasto. Jäseniä kerhossa on yli 19500.

Blue Knightien ideologia voidaan vapaasti suomennettuna jakaa viiteen osaan:

1. Pitää yllä ”vanhan ajan hyvää” motoristihenkeä

2. Edistää moottoripyörä harrastusta ja moottoripyöräilyn turvallisuutta

3. Ajaa moottoripyörän omistajien ja käyttäjien etuja

4. Edistää esimerkillä ja muilla hyväksyttävillä keinoilla moottoripyörän turvallista käyttöä ja moottoripyöräilystä nauttimista

5. Tuoda lainvalvojia lähemmäs suurta yleisöä

BLUE KNIGHTS SUOMESSA

Suomessa on kaksi paikallisosastoa Blue Knights Finland I on perustettu 2003 Lahdessa ja Blue Knights Finland II on perustettu 2018 Kokkolassa.

Yhdistyksemme on avoin kaikille moottoripyöräileville lainvalvojille, joilla on valtion virka ja kiinniotto- ja/tai pidätysoikeus.

Tällaisia virkamiehiä löytyy esimerkiksi:

- tullista

- poliisista

- rajavartiolaitoksesta

- puolustusvoimista

Myös rikosseuraamuslaitoksen sekä syyttäjäviranomaisissa voi olla tälläisia virkamiehiä.

Blue Knights Finland I ry yhdeksi tärkeäksi toiminnaksi on muodostunut hyväntekeväisyys. Kerho on lahjoittanut, niin rahaa kuin aikaa, koko olemassaolonsa aikana erilaisille tahoille pyrkien jakamaan ja tuomaan iloa arjen keskelle. Lapset ovat olleet hyvin monesti auttamisen kohteena, mutta osansa on myös saaneet mm. sotiemme veteraanit.

www.blueknights.org

JULKAISIJA

PÄÄTOIMITTAJA

KUSTANNUS

6380 myynti@printmix.fi https://www.printmix.fi/

ILMOITUSMYYNTI

ETerveiset Pohjanmaalta

rittäin pitkän ja kylmän talven jälkeen kevät alkaa kolkuttaa jo ovella, lumet sulavat ja alkaa olla aika huoltaa pyörä kohti tulevaa ajo-kautta. Kuume nousee ja osa suunnittelee jo tulevia ajoreissuja tai jopa uuden pyörä hankintaa. Blue Knights Finland 2 aloittaa kuudennen toimikautensa intoa täynnä.

Henkilökohtaisesti kesä 2022 ja 2023 jäi vähille ajokilometreille ja en päässyt osallistumaan samalla tavalla kerhon tapahtumiin kuin aikaisemmin ulkomaan komennuksen takia, nyt se on ohi ja odotan innolla ensi kesää ja Blue Knights tapahtumia.

Tänä vuonna kesätapahtuma on meidän vastuulla ja toivottavasti teemme paluun tuttuun paikkaan eli Hotelli Kivitippuun Lappajärvelle tapahtuman flyeri oli tarkoitus julkaista lehdessä, mutta järjestelyissä on pientä säätöä, mikäli Kivitipun toiminta päättyy ja silloin tulee uuden kesätapahtumapaikan etsintä. Ilmoitamme välittömästi, kun ajankohta ja paikka varmistuu. Pahoittelemme tilannetta mutta emme voineet ennakoida tätä, kun teimme varauksen Kivitippuun.

Blue Knights Finland 2 lähtee innolla kohti vuotta 2024 ja uutta ajokautta.

Kerhon tavoitteena kuluvalla ajo-kaudella on järjestää entistä enemmän tapahtumia jäsenistölle. Tulevan kesän tapahtumista suunnitteilla perinteinen kevät reissu siitä tarkka aika ja paikka on vielä auki.

Turvallisia kilometrejä ritari veljet ja siskot. RWP

Blue Knights Finland 2 Presidentti Marko Niemi

Marko Niemi

Pekalta Ekille

Vuoden ensimmäinen lehti on jälleen käsissänne, toivon todella, että viihdytte sen parissa. Toivon tätä etenkin siitä syystä, että aloitin Sinisten Ritareiden päätoimittajana vuoden alussa. Iso kiitos päätoimittajuudestani kuuluu Viuhkolan Pekalle, joka moninaisin hienoin sanakääntein sai minut lopulta ottamaan tämän homman häneltä vastaan. Nostan

samalla kypärääni myös Kaarina Marttiselle ja Jyrki Haapalalle, jotka myös ovat aikanaan päätoimittajuutta ansiokkaasti hoitaneet. Kiitokset vielä teille kolmelle jo saamistani neuvoista ja ohjeista.

Tässä numerossa vierailemme luonnollisesti Helsingin helmikuisessa MP-näyttelyssä, josta kerhomme vuosi on usein lähtenyt liikkeelle. Salon Mikko jatkaa koeajoraportointiaan. Huolettavaa koulukiusaamisil -

miötä käsittelevä juttusarjamme saa myös jatkoa. Lisäksi pääsemme tutustumaan vapaamuurareiden Widows Sons -moottoripyöräyhdistykseen. Suomen Suurchapterin presidentti tarjoaa meille mahdollisuuden kurkistaa vapaamuurareiden muurintakaiseen maailmaan, jossa näyttää olevan paljon samoja elementtejä kuin omassa Law Enforcement MC- toiminnassamme.

Meidän Blue Knightsien muista kuin moottoripyöriin liittyvistä harrastuksista aloitetussa juttusarjassa tutustumme vähän toisenlaiseen ajoharrastukseen; Ride with Pride onnistuu myös hevosen selässä. Uskon, että tulevissa jutuissa motoristeilta löytyy kaikenlaisia mielenkiintoisia harrastuksia kerrottavaksi. Käymmepä sitten vielä yhdenlaisella moottoripyörän ostoreissulla ja tutustumme Hirvihaaran kartanon historiaan.

Kesän tapahtumista ei tähän lehteen ehtinyt flyereitä, mutta niistä varmasti informaatiota kerhojen sivuilta ja keskusteluryhmistä. Luvassa on varmasti yhteisiä ajoreissuja ja tapaamisia, jotka vahvistavat siteitämme ja tekevät tulevastakin kesästä muistelemisen arvoisen.

Unohtumattomia ajoreissuja luodessamme on kuitenkin hyvä pitää mielessä Suomen ja koko maailman haasteet tässä varsin epävakaassa maailmantilanteessa. Ammattiemme ja osaamisen puolesta meiltä löytyy monenlaista turvallisuuteen ja varautumiseen liittyvää osaamista, jota voimme varmasti käyttää omien elinympäristöjemme tueksi ja turvaksi. Varautuminen on yksi tämän hetken vakavasti otettavia asioita, niin kansallisesti kuin henkilökohtaisella tasolla. Siitäkin muuten ammattimaista juttua tässä lehdessä. Eikä unohdeta Ukrainaa, se tarvitsee meidän jokaisen tukea ja voimme varmasti jokainen löytää oman tapamme kantaa kortemme kekoon.

Erkki Kerola

Päätoimittaja

Erkki Kerola

Widows Sons Suomen Suurchapter Ry:n presidentti Juha Turunen

Widows Sons, moottoripyöräilevä

veljeskerho vapaamuurareiden muurin takaa

Teksti: Erkki Kerola

Minulla oli ilo tavata ja samalla myös tutustua Widows Sons Suomen Suurchapter Ry:n presidentti Juha Turuseen tämän lehtijutun tekoon liittyen. Hän kertoi auliisti ja pressan ylpeydellä vapaamuurariuteen liittyvästä Widows Sons moottoripyörätoiminnasta, niin kansainvälisestä kuin kotimaisesta. Jutellessa kävi selväksi, että edustamillamme moottoripyöräyhdistyksillä on yllättävän paljon yhteistä. Lisäksi huomasimme, että moottoripyöräilyn lisäksi löytyi muutakin yhteistä. Juha on nimittäin turva-alan yrittäjä Deltabit Oy yrityksessä ja tehnyt yhteistyötä useiden viranomaisten kanssa. Juha on myös Pirkanmaan turvallisuusklusterin pitkäaikainen jäsen, minkä varsinaisesta käynnistämisestä aikanaan vastasi Poliisiammattikorkeakoulu.

VAPAAMUURARIT

Perehdytään kuitenkin aivan aluksi varsinaiseen vapaamuuraritoimintaan. Vapaamuurarit on järjestö, joka keskittyy jäsentensä moraaliseen, henkiseen ja yhteisölliseen kehittymiseen. Vapaamuurarius on historiallisesti ollut suljettu yhteisö, joka perustuu rituaaleihin, symboliikkaan ja salassapitoon. Vapaamuurarit korostavat eettisiä periaatteita, kuten rehellisyyttä, veljeyttä ja yhteisöllisyyttä. Jäsenet sitoutuvat tukemaan toisiaan elämän eri vaiheissa, ja yhteisössä vallitsee vastavuoroinen kunnioitus ja ymmärrys. Vapaamuurariuden periaatteisiin kuuluvat myös oikeudenmukaisuus ja avuliaisuus. Jäsenet pyrkivät elämään näiden arvojen mukaisesti ja edistämään niitä yhteiskunnassa. Useissa maissa vapaamuurarit toimivat varsin aktiivisesti hyväntekeväisyydessä, niin myös Suomessa.

”vapaamuurarius on pitkälti salainen ja sen toiminnasta tiedetään vain vähän julkisesti”

Vapaamuurarius on historiallisesti ollut monitahoinen ja monimuotoinen liike, joka on vaikuttanut eri aikakausina ja kulttuureissa eri tavoin. Se on saanut alkunsa keskiaikaisista rakennusammateista, erityisesti kivimuurareista, mutta ajan myötä se on muuttunut filosofiseksi ja henkiseksi liikkeeksi. Jäsenyys vapaamuurariudessa on avoin vain miehille, mutta on olemassa myös naisille suunnattuja vastaavia järjestöjä. On tärkeää huomata, että vapaamuurarius on pitkälti salainen ja sen toiminnasta tiedetään vain vähän julkisesti. Tämä salaisuuden ylläpito on ollut osa vapaamuurariuden perinnettä ja samalla myös vetovoimaa vuosisatojen ajan. Vapaamuurariudesta on kuitenkin kirjoitettu useita kirjoja, tehty tieteellistä tutkimusta ja aika ajoin myös lehtijuttuja. Salaseura on ehkä kuitenkin mainettaan avoimempi.

”Widows Sons on laajentunut noin 100 maahan ja sii nä on tällä hetkellä noin 18 000 jäsentä”

Widows Sons Masonic Riders Association on vapaamuurareiden kansainvälinen ajoyhdis tys. Sen tarina alkoi Yhdysvalloissa vuonna 1998, kun joukko vapaamuurareita päätti yhdistää intohimon moottoripyöräilyyn ja vapaamuurariusperinteen. Tämä alkupe räinen intohimo on sittemmin kasvanut kansainväliseksi verkostoksi, joka yhdistää moottoripyöräileviä vapaamuurareita ympäri maailmaa. Widows Sons on laajentunut noin 100 maahan ja siinä on tällä hetkellä noin 18 000 jäsentä; liki yhtenevä jäsenmäärä Blue Knightseihin.

Moottoripyöräily ja muurarius - kaksi näennäisesti erillistä maailmaa, jotka yh distyvät ainutlaatuisella tavalla Widows

LESKIEN POJAT

Widows Sons liivien selässä komeilee isot siivet ja niiden alla on teksti: ”Meet on the level & Part upon the square”

Sons -moottoripyöräyhdistyksessä. Se on syntynyt intohimosta moottoripyöräilyyn ja vapaamuurariusperinteen kunnioituksesta. Suomeen ensimmäinen Widows Sons yhdistys perustettiin 2009 ja siinä on tänä päivänä noin 350 jäsentä. Suomen toiminta on jakautunut kuuteen chapteriin: South, West, East, Middle, Botnia ja North. Näiden kokoavana yhdistyksenä toimii Grand Chapter, jonka johtokunta koostuu edellä mainittujen chaptereiden presidenteistä sekä jäsenistöstä valitusta yhdistyksen hallituksesta. Juha Turunen toimii tällä hetkellä tämän Grand Chapterin presidenttinä.

YHTÄLÄISYYKSIÄ JA EROJA

Widows Sons toimintaan vähän tarkemmin perehtyessä huomaa todella useita yhtäläisyyksiä Blue Knights toimintaan. Vaikkapa se, että moottoripyöräilyn ja sen turvallisuuden edistämisen ohella erilainen avustustoiminta on tärkeässä roolissa, erityisesti nuoriin kohdistuvana. Yhtäläisyyttä on siinäkin, että kummatkaan eivät oikein koe olevansa perinteisiä MC-klubeja vaan haluavat niistä erottua.

Blue Knights -motoristeja yhdistää lainvalvonta eri muodoissaan ja toimintaan mukaan pääsylle on olemassa tiettyjä vaatimuksia. Widows Sons jäseniä yhdistää vapaamuurarius ja mukaan pääsyyn vaaditaan mestarimuurarin arvo ja pyörän tulee olla yli 500 m3 / vastaavan tehoinen

sähkömoottoripyörä. Ehkä mielenkiintoisin vaatimus lienee vierailla todistettavasti Lestijärvellä. Tämän tulee tapahtua tietyn ajan sisällä liiviseremoniaan osallistumisesta. Oudolta kuulostava vaatimus on syntynyt siitä, että toimintaa

perustettaessa valittiin yhdistyksen kotipaikaksi Lestijärvi, koska se sijaitsi lähes keskellä suomea ja jossa silloin ei ollut yhtään vapaamuuraria.

LIIVIHOMMIA

Widows Sons liivien selässä komeilee isot siivet ja niiden alla on teksti:” Meet on the level & Part upon the square”. Teksti on ilmaus, joka liittyy yleisesti vapaamuurariuteen ja se heijastaa vapaamuurariperinteen periaatteita ja arvoja. Fraasit ilmentävät vapaamuurariuden periaatteita tasa-arvosta, moraalista ja veljeydestä, joita jäseniltä odotetaan.

Blue Knightseissa siskokin voi olla veli eli jäsenenä on useita naisia, joilla on myös kerhon liivit. Vaikka Widows Sons omaa myös aktiivisen Lady -toiminnan, niin yhdistyksen jäseneksi naiset eivät voi päästä eivätkä näin ollen osallistua liiviseremoniaan. Kaikkiin jäsenistön tapahtumiin puolisot ovat kuitenkin erittäin tervetulleita. Puolisoiden rooli on vapaamuurariudessa muutoinkin tärkeässä asemassa.

HYVÄNTEKEVÄISYYS

Widows Sonsien yksi hyväntekeväisyyteen kohdistuva varainkeruun muoto on nimeltään ”Lesken ropo”. Se on vapaamuuraritoimintaan yleisesti kuuluva tapa, jolla yhteisissä tapahtumissa kerätään kaikilta osallistujilta omantunnon mukaan annettava lahjoitus. Osin tällä tavoin kerätyistä varoista Widows Sons -ajoyhdistys teki viime vuonna Ukrainaan 10 000 € lahjoituksen.

Jonkinlaiseksi omaksi hyväntekeväisyydeksi voinee niin Widows Sons kuin Blue Knights hommissa lukea sen hyvänmielen ja yhteenkuuluvuuden tunteen, jota kerhojen toiminnassa mukana oleminen ja ”veljien” tapaaminen antaa.

Suuret kiitokset Turusen Juhalle haastattelusta ja mielenkiintoisten asioiden jakamisesta Sinisille ritareille. Ehkäpä ensi kesä tarjoaa kerhojemme jäsenille mahdollisuuden treffata tien päällä ja käydä vaikka munkkipossu kaffeilla.

”Widows Sonsien yksi hyväntekeväisyyteen kohdistuva varainkeruun muoto on nimeltään Lesken ropo”

KURKISTUS KESÄN 2023

PYÖRÄTARJONTAAN

Teksti: Mikko Salo

MV Agusta Brutale 1000RR

Vuosi on vaihtunut ja uudet kujeet ja kojeet odottavat käyttäjiään. MP-messut tältä vuodelta on nähty ja paljon uusia mielenkiintoisia kaksipyöräisiä hypistelty ja istuttu. Viime kesältä jäi vielä muutama pyörä, joita pruuvailin ja joista ajattelin laitella tähän pienet kommentit kuvien kera. Jäi harmillisesti edellisessä numerossa olleesta jutusta uupumaan kuva tästä ”italialaisesta taideteoksesta”. Eli tässä vielä kuva tuosta MV Agusta Brutale 1000RR pyörästä ja pahoittelut tapahtuneesta.

KATTEET PÄÄLLE JA ÄIJÄT KYYKKYYN

Sitten varmaan erästä taannoista sarjakuvasankaria siteeraten: ” Silmät suljen lujasti, toivon oikein kovasti, taikasanat tokko tikko, tulen pieneksi kuin Mikko”. Kyseessä oli siis vuosina 1955–1992 ilmestynyt Nakke sarjakuvalehti ja siinä seikkaillut Marjukka -tyttönen. Aloitamme siis ahtautumisen.

Kuten MV Agustasta voi odottaakin, niin kyllähän MV Agusta F3 RR on kuin hienosäädetty taideteos. Nyt koeajetussa pyörässä oli vielä Race Kit –paketti, jolla painoa on pudotettu 173 kilosta 165 kiloon ja tehoa nostettu 147 hevosvoimasta 155 heposeen, jotka ajettaessa tuntuivat kyllä olevan kaikki kotona. Kuutioita koneessa on 798cc. Pyörän etukate on muotoiltu siten, että se tuottaa maksiminopeudessa hieman alle kymmen kilon downforce –efektin. Muotoilussa on selkeästi saatu vaikutteita Firebladen viimeisimmän sukupolven

katteista. Myös etulokasuojassa löytyy vaikutteita MotoGP –pyörissä käytetyistä ratkaisuista.

Ohjaamoon sovittautuminen tällaiselta 180 senttiseltä rautakangelta sujui kuin ahtaan kengän laittaminen jalkaan ilman kenkälusikkaa. Mutta liikkeelle kuitenkin päästiin. Pyörä on selkeästi ahdas ja varsin jäykkä, kuten lähinnä ratapyöräksi suunnitellun tulee ollakin. Mutta kuten tuossa aiemmin saman merkin toisen mallin kohdalla, niin kyllä tämäkin katseita kääntää kaikkialla eikä vähiten pakoputkista tulevan mahtavan äänen vuoksi. Täytyy näitä italialaisia pyöriä ajellessaan aina ihmetellä, miten pakoputkesta tulevat äänet täyttävät eurooppalaiset määräykset. Ehkä italialaiset ja muu eurooppalaiset desibelit ovat erilaisia.

Kun on kyykkyyn päässyt, niin jatketaan siitä ja ahtaudutaan Yamaha R7 pyörän selkään. Pyörä on 2021 markkinoille uudesti syntynyt sporttipyörä. Moottorina on MT-07 ja Ténéré 700 pyöristä tuttu kaksisylinterinen 689-kuutioinen CP2. Tällä CrossPlane –moottorilla saadaan aikaan vahva vääntö läpi koko kierrosalueen. Tehoa koneesta löytyy hieman yli 73 hevosvoimaa ja vääntöä 67Nm. Eli pyörästä on tarjolla myös A2-versio. Painoa pyörällä on 188kg. Eli jos pyörää verrataan edellä mainittuun

”ei tämä Jammu ole ollenkaan huono vaihtoehto”

parikymmentä kiloa kevyempään, sata kuutiota suuremmalla koneella ja tupla tehoilla varustettuun pyörään, niin onhan kyse aivan erilaisista pyöristä.

Ajokokemus jäi ihan niin mukavaksi kuin vain kyykkypyörällä voi olla ja positiivisena piirteenä oli tosiaan, että pyörä tuntui jopa tilavammalta kuin edellinen sporttipyörä ja asentoa pystyi jopa vaihtamaan. Mutkapätkiltä jäi mieleen hienoinen pehmeys takapään jousituksessa ja vähän tehottomilta tuntuvat jarrut. Mutta jos nuori ihminen havittelee itselleen sporttipyörää, ei tämä Jammu ole ollenkaan huono vaihtoehto.

MV Agusta Brutale 1000RR

MV Agusta F3 RR

Yamaha R7

Nyt pystyi sitten jo hieman oikomaan itseään, ennen kuin istahti seuraavien pyörien sarviin. Vuoden viimeiset koeajot sujuivat sitten soitinrautapyörien selässä. Ensimmäisenä valikoitui alle 2016 päivänvalon nähnyt Yamaha XSR 900, joka uudistui perusteellisesti 2022 sekä ulkonäöltään että tekniikaltaan. Kävin tuolloin 2016 myös pruuvaamassa mallin ja totesin pyörän olleen pirteän oloinen ja antoi mukavasti vastetta. Mutta katsoessa tätä muodonmuutosta tultaessa tämän vuoden malliin, niin mielestäni oikeaan suuntaan on menty. Värin tämän päivän pyörä on saanut MM-sarjasta vuodelta 1984, jolloin Christian Sarron ajoi Gauloises sponssin alla ja vielä nykyisinkin saattaa kuulla puhuttavan Gauloises-Yamaha väristä.

Ajotuntuma on muuttunut radikaalisti, sillä ajoasento on nykyisin voimakkaasti eteenpäin nojaava eikä vähiten matalalle sijoitetun ohjaustangon ansiosta. Pyörä on hieman kaksijakoinen mutta positiivisella tavalla. Pyöreä ajovalo on retrohenkeä, väritys, kuten mainittu, 1980 –lukua mutta suorituskyky ja TFT värinäyttömittaristo sekä elektronisten ajoavustimien määrä tätä päivää. Tehoa pyörästä löytyy nykyisin 119 hevosvoimaa ja vääntöä löytyy 93Nm. Paino tankattuna on 193 kiloa. Mikä tietysti on aina mukavaa, niin pyörässä on mukavat hieman repivät äänet, jossa erityisesti imuäänet korostuvat. Äänenvaimennin on kuitenkin toteutettu siten, että pakoputken ulostuloaukko on suunnattu alaspäin, joten ulkopuolisen kuulemat pakoäänet ovat varsin maltilliset. Mukava oli tällä pyörällä fiilistellä.

Kesän viimeiseksi pyöräksi valikoitui ja useasti aiemmin ajamani Yamaha Tracer 9GT mutta tällä kertaa vuosimalli oli 2023. GT –mallissa on nykyisin semiaktiivinen jousitus ja led –kaarrevalot sekä molempiin suuntiin toimiva quicksifteri. Aiemmin sifteri toimi vain ylöspäin vaihdettaessa.

Tähän malliin kuuluvat lisäksi sivulaukut vakiona. Alkuperäiseen Tracer 900 verrattuna nykyisin moottori on hieman suurempi iskutilavuudeltaan ja runko on uusittu. Tehoa pyörästä löytyy nykyisin

119 hevosvoimaa 93 Nm väännöllä. Märkäpainoa kertyy 223kg. Ajoasento pyörässä on pysty ja sitä on mukava ja helppo viedä mutkiin. Pienenä miinuksena on korkeilla kierroksilla tuntuvat värinät ja kohtuullisen pieni maavara, jos ajattelee lähteä päällystetyiltä teiltä pois.

Näitä muistellessa on mukava siirtää katse tulevaan kesään ja uusien testattavien pyörien sarviin ja toivottaa lukijoille turvallista ajokautta.

Yamaha XSR 900

Yamaha XSR 900 Sport Heritage

Yamaha Tracer 9 GT

Ajokausi alkaa MP-Messuista

Olen kuullut sanottavan ajokauden alkavan MP-messuista. Näinhän se tietenkin on, osa vaihtaa pyörää tai hankkii uusia ajovarusteita ym. Itsellä ei ollut nyt kevään aikana muuta hankittavaa kuin navin keskuslukitus kaapeli pyörään Wunderlichilta.

MP-Messut 2024 tarjosi paljon uutuuksia maahantuojien osastoilla BMW, Suzuki, Honda, KTM, Moto Guzzin ja Yamahan mallistoissa. Lisäksi CF Moto uutena merkkinä moottoripyörä saralla oli mukana laajalla mallistolla. Toivottavasti kesällä ehtisi muutamia kiinnostavia malleja käydä koeajamassa.

Varautuminen on jokapäiväistä leipää, vai onko?

Suomi ja suomalaiset ovat aina joutuneet varautumaan, milloin mistäkin syystä. Kylmään ja pitkään talveen, metsän petoihin, myrskyäviin tuuliin, raivoaviin tauteihin tai maamme ylitse vyöryviin sotiin. Otsikon lainaus Kalevalasta ja sen kolmasneljättä runosta tukee näkemystä varautumisen ikiaikaisesta tarpeesta. Uhkat ovat aikojen saatossa toki hieman muuttuneet, mutta ne eivät ole kadonneet, päinvastoin. Vallitseva turvallisuustilanne on arvaamaton, myös täällä Suomessamme. Eikä tilanne nyt mitenkään paha ole, mutta ei se poista varautumisen tarvetta mihinkään.

Suurimmalla osasta tämän lehden lukijoista on kokemusta varautumisesta nykyisiin tai entisiin työtehtäviinsä liittyen. Ei tätä varautumista sen kummemmin korostettu, se oli osa jokaisen päivittäisiä työtehtäviä. Olemme varautuneet monin tavoin myös kotonamme ja harrastuksissamme, enemmän tai vähemmän tiedostaen sen olleen osa

varautumista. Tätäkin juttua kirjoittaessani mietin, että kuinka varaudun tulossa olevaan kahden viikon lakkoon. Polttoaine saattaa kuulemma loppua, ja reissutyötä olisi tuona aikana tiedossa. Auton tankki on täytetty ja mietin jopa ylimääräisen varakanisterin ostoa.

Suomi on saanut mainetta yleisen asevelvollisuuden lisäksi ns. kokonaisturvallisuuden mallista. Yhteiskunta ja sen viranomaiset varautuvat lakisääteisesti turvaamaan peruspalvelut ja ydintoiminnot kaikissa turvallisuustilanteissa. Tähän joukkoon liittyy myös erilaiset huoltovarmuuskriittiset toimijat sopimusperusteisesti, ja osa heistäkin säädöksiin pohjautuen. Varautuminen on mietitty jopa niin pitkälle, että myös vainajien huolto poikkeusoloissa on siinä huomioitu. Elinkaaren loppupään osalta varautumisvastuu on lakisääteisesti

Evankelisluterilaiselle kirkolla, kuuluitpa siihen sitten tai et.

VARAUTUMINEN OSANA HARRASTUKSIAMME

Kuten jo huomasitte, niin minua pyydettiin kirjoittamaan kevään lehteen varautumisesta. Varautumisella tarkoitetaan toimintaa, jolla varmistetaan tehtävien mahdollisimman häiriötön hoitaminen ja mahdollisesti tarvittavat tavanomaisesta poikkeavat toimenpiteet normaaliolojen häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa. Jokainen voi tahollaan määritellä, että mitä ovat nämä normaalia elämää häiritsevät tilanteet, joissa joutuu poikkeaviin toimenpiteisiin. Meidän perheessämme ne ovat olleet korona, moottoripyörien talvisäilytyshallin palo sekä mahdolliset sähkö- ja polttoainepulat. Toki olen joutunut varautumaan tuon itänaapurinkin mahdollisiin edesottamuksiin.

Kirjoitinkin taannoin pari varautumiseen liittyvää juttua vuoden 2021 kevään ja kesän lehtiin otsikoilla ”Kaikkea sitä tulee mukana raahattua”. Ensimmäinen juttu keskittyi pyörän ajokunnossa pitoon reissun päällä ja siinä käsiteltiin virta- ja rengashuoltoon liittyviä apuvälineitä sekä pyöräkohtaisten työkalujen lisäksi mukaan harkittavia lisätyökaluja sekä ensiapuvälineitä ja kiinnitystarvikkeita. Toinen juttu taas keskittyi erilaisiin majoitusvälineisiin sekä kulkijoiden ruoka- ja juomahuoltoon. Kaikki noissa jutuissa mainitut asiat ovat

”Vastuuta ja roolia varautumisen osalta on sälytetty myös meille jokaiselle”

varautumista, ja sellaisenaan sovellettavissa varautumiseen kotona. Kannattaa kaivella jutut siis arkistojen kätköistä ja palauttaa vinkit mieleen ennen tulevaa ajokautta.

VARAUTUMISESTA KOTONA

Vastuuta ja roolia varautumisen osalta on sälytetty myös meille jokaiselle. Suomen kansaa on vähitellen ja vaivihkaa totutettu kotivaran osalta. Hyvänä apuna varautumisen näkökulmasta tässä on ollut vieläkin käynnissä oleva koronaepidemia, talvella 2022–2023 varautuminen sähköpulaan sekä Venäjän hyökkäys Ukrainan suunnalla. Kaapeissa alkaa olla säilykkeitä, varastoissa kaasua grilleihin ruuanlaiton mahdollistamiseksi, autojen tankit ovat vähintään puolillaan ja lompakossakin saattaa olla setelirahaa.

Lisää virtaa ja päälle laastaria. Kuvat: Jaakko Ritola

”kotivaran merkitystä en voi korostaa liikaa”

Urbaanissa ympäristössä kotivaran merkitys kuitenkin unohtuu helposti, kun kaupat ovat lähellä ja noutoruokaa saa. Kotivaraan kuuluu sellaisia tarvikkeita, joita tarvitset päivittäin, kuten vettä ja ruokaa. Kotivarassa on juuri sitä syötävää, jota kotona olisi muutenkin. Olennaista on, että ruokaa olisi kaapeissa riittävästi, jotta koko perhe pärjäisi ainakin 72 tuntia. Kotien varautumisen tueksi SPEK (Suomen pelastusalan keskusjärjestö) ja Huoltovarmuuskeskus ovat julkaisseet verkossa 72tuntia -sivuston. Sivustoon kannattaakin tutustua ja testata että selviäisittekö te 72 tuntia. Sivustolta voi ladata ja tulostaa kotiin myös Varautuminen kotona -turvallisuusesitteen.

Tuota kotivaran merkitystä en voi korostaa liikaa, unohtamatta juomavettä. Sen avulla pärjää, jos sähköt ovat poikki ja kaupat ovat kiinni. Sen avulla pärjää, jos viranomaiset kehottavat suojautumaan sisätiloihin ja sen

voi ottaa mukaan evääksi, jos viranomaiset kehottavat siirtymään kotoa jollekin suojaisemmalle alueelle. Sisälle suojautumiskehotuksen taustalla voi olla lähialueella riehuva tulipalo, jossa syntyy runsaasti myrkyllistä savua, sen taustalla voi olla mahdollinen kaasuvaara, kun lähialueella on tapahtunut vaarallisten aineiden onnettomuus tai jopa mahdollinen säteilyvaara, mikäli esim. ydin-

voimalaonnettomuus sattuu Suomessa tai lähialueella. Tästäkin meillä on kokemusta.

Häiriötilanteessa oikea tiedon saanti on tärkeää – mutta monet tiedonvälityskanavat toimivat sähköllä. Puhelinverkot on suunniteltu toimimaan sähkökatkojen aikana akkuvoimalla enintään muutaman tunnin. Yksi keino saada tietoa on patte-

Varautuminen kotona (kuva Jari Jäske)

reilla toimiva radio, ja sen osalta YLE Radio Suomen kanavan kuuntelu. Toinen keino on 112-sovelluksen lataaminen puhelimeen.

Kaikki vaara- ja muut viranomaistiedotteet välitetään siihen. Kyseinen sovellus on myös operaattoririippumaton, joten saat viestit, jos yhdenkin operaattorin verkko toimii.

Ja mikä mainiointa, niin sovelluksessa on mukana ohjeet varautumiseen ja toimintaan häiriötilanteissa. Ohjeita voi lukea myös verkkoyhteyden katkettua.

PITÄKÄÄMME HUOLI MYÖS LÄHIMMÄISISTÄMME

Vaikka itse varautuisimme hyvin, niin kaikki eivät välttämättä ole näin tehneet syystä tai toisesta. Vaikka yhteiskunta kantaa näistä vastuuta, niin erityistä huolta kannan yksin elävistä ikäihmisistä. Ei paljoa vaivaa ole, jos tämmöisen vakavamman häiriötilanteen sattuessa käy välillä kuulostelemassa, että mitenkäs naapurissa pärjäillään. Selkeitä hälyttäviä merkkejä on, ellei lunta siivota portailta, valot palavat läpi yön tai postilaati-

kolla ei käydä. Tällöin voi olla hyvä tarkistaa, että onhan naapurilla kaikki hyvin. Hänellä voi olla sairauskohtaus, eikä hän pääse itse hälyttämään apua. Varsinkin talviaikaan sähkökatkosten seurauksena rakennukset jäähtyvät vuorokaudessa parissa niin alas, että hypotermia alkaa uhata. Mikäli viranomaiset antavat kehotuksen siirtyä suojaisemmalle alueelle, niin se autoton naapurin mummo olisi hyvä napata mukaan kissoineen ja välttämättömine tavaroineen.

Varaudutaan ja pidetään toisistamme huolta!

Hirvihaaran kartanon historia, Mäntsälä

Teksti: Jari Jäske, WebMaster II

Syyskokous- / pikkujoulumestamme olikin varsin mielenkiintoinen historialtaan, Hirvihaaran tila on lohkaistu Lassilan tilasta vuonna 1759 (kuva 1). Se rakennettiin alun perin yksityiskodiksi insinööri Herman Holmbergin perheelle (1874-1926), joka toimi Hirvihaaran Tulitikkutehtaan johtajana. Herman Holmberg oli aikoinaan Suomen varakkaimpia henkilöitä, ja se näkyi mm. Hirvihaaran talon loisteliaissa ja kartanomaisissa puitteissa, siitä syystä sitä alettiinkin kutsua kartanoksi. Varsinaiset kartanot olivat pääosin aateliskartanoita. Kartanon suunnittelijoiksi valittiin arkkitehti Jarl Eklund ja puutarha-arkkitehti Paul Olsson.

Uutta tilitikkutehdasta alettiin rakentamaan vuonna 1922, jolloin tehtaalle tuotiin Saksasta ensimmäinen kuorma-auto, tehtaalla työskenteli reilut 100 henkilöä. Marraskuussa vuonna 1925 tehtaalle tulossa ollut uusi tulitikkujen kuivausrumpu vieri Herman Holmbergin päälle Järvenpään asemalla. Tapaturman seurauksena Holmberg vietti viimeisen elinvuotensa sairasvuoteella, mistä hän johti uuden tehtaan rakennustöitä, hän kuitenkin menehtyi onnettomuuden seurauksena vuonna 1926.

”1927 Mäntsälän kunta osti Hirvihaaran kartanon”

Holmbergin kuoleman jälkeen vuonna 1927 Mäntsälän kunta osti Hirvihaaran kartanon. Vuonna 1929 kartano myytiin Pentti Sakkiselle, hän tulevan Mäntsälän kapinan johtomiehiä. Oikeistoradikaalinen lapuanliike syntyi kommunismin vastaisen mielialan kasvaessa Suomessa 1929. Mäntsälän kapina oli lapuanliikkeen porukoiden aseellista uhoa Mäntsälässä alkuvuonna

Lassilan tila 1955

Hirvihaara 1974

Nykyhetki ja tulitikkutehtaan sijainti

1932. P.E. Svinhufvud piti radiopuheen maaliskuun alussa 1932, jossa hän kehotti Mäntsälässä olijoita palaamaan koteihinsa, ihme ja kumma, - puhe auttoi!

Kartanon omistus siirtyi Sakkiselta takaisin Mäntsälän kunnalle, joka harkitsi tekevänsä kartanon päärakennuksesta uuden kunnantalon. Tämä ei kuitenkaan toteutunut, vaan Hirvihaaran kartano myytiin vuonna 1934 Hirvihaaran kartano Oy:lle, tila oli silloin

maanviljelyskäytössä ja päärakennus toimi viljavarastona.

Vapaaherra Johan ja Dagmar Ramsay, Oneida ja Anders -lapsineen ostivat Hirvihaaran kartano Oy:n osakkeet vuonna1939.

Ramsay rakennutti kartanon maille kaksi lasista kasvihuonetta keskuslämmityksineen, ja ne olivat lämmitetyt myös talvisin. Johan Ramsay kasvatti ja toimitti sieltä ruusuja pie-

OMISTAJAT ERI VUOSINA

1500 - 1905

LASSILAN SUKUTILA

1905 - 1928

TULITIKKUTEHTAILIJA

FRANS HOLMBERG

1928 - 1929

MÄNTSÄLÄN KUNTA

1929 - 1932

LIIKEMIES

MIKAEL SAKKINEN

1932 - 1934

MÄNTSÄLÄN KUNTA

1934 - 1952

RAMSAY-SUKU

1952

HELSINGIN KAUPUNKI

1952 - 1989

KUNNALLINEN VANHAINKOTI

1989 - 1992

MÄNTSÄLÄN KUNTA

1992ARTO HAKALA

nimuotoisesti esimerkiksi naapurin häihin. Vapaaherratar Dagmar Ramsay perusti kartanon alakertaan kenttäsairaalan talvisodan sytyttyä 30.11.1939, joka toimi sotilaiden toipilaskotina vielä jatkosodan aikanakin vuosina 1941-1944. Vapaaherratar Dagmar oli Suomen Punaisen ristin keskeisiä henkilöitä. Kartanon päärakennuksen korkea torni toimi sota-aikana ilmavalvontatornina, siellä hirvihaaralaiset nuoret toimivat ilmavalvontatehtävissä. Ilmavalvonta-asema

Tulitikkutehdas nyt.

Herman Holmberg ja vieraita 100 vuotta sitten.

Kartano Holmbergin aikaan.

Näkymä kartanon kartanopuistoon Ramsayn aikaan.

Hirvihaaran kartano Mustijoelta päin Ramsayn aikaan.

”Hotellikäyttöön kartano avattiin vuonna 1992”

kuului Ilmapuolustusaluekeskus 14 (IPAK 14), jonka keskuspaikka oli Lahti.

Vuonna 1951 Ramsayn perhe muutti Ruotsiin, jolloin kartanon ostajaksi päätyi Helsingin kaupunki. Kartanoon perustettiin miesten vanhainkoti vuonna 1952.

Asukit tulivat Helsingistä ja Koskelan vanhainkodista, lisäksi Helsingissä vuonna 1952 järjestettyjen olympialaisten ajaksi laitapuolen kulkijoita kuljetettiin Hirvihaaran pois Helsingin katukuvasta. Asukkeja Hirvihaaran vanhainkodissa oli lähes 60. Ukko-kodin toiminta jatkui kartanossa vuoteen aina 1989 saakka.

Kolmannen kerran vuonna 1989 kartanon huonoksi päässeet rakennukset ja tilukset myytiin Mäntsälän kunnalle, jolloin kartanon rakennukset jäivät tyhjilleen. Mäntsälän kunta myi Hirvihaaran Kartanon tammikuussa 1992 sen nykyiselle omistajalle

Arto Hakalalle. Kartanoon tehtiin mittavat entistämis- ja kunnostamistyöt alkuperäistä henkeä kunnioittaen. Hotellikäyttöön kartano avattiin vuonna 1992 Mäntsälän asuntomessujen aikoihin. Mustijoen rannalla oleva savusauna valmistui vuonna 1997 ja arkkitehti Fred Wegeliuksen suunnittelema Ruusutalo valmistui vuonna 2000, tenniskenttä ja -klubi valmistuivat vuonna 2002 sekä iso lasipaviljonki otettiin käyttöön vuonna 2013.

Kartano on ehdottomasti kerhon tapahtumien ja vaikka ilta-ajelun arvoinen käyntikohde, suositus;

Kartano tänä päivänä

Ride with Pride ilman moottoria

Olemme kenttäjohtajapariskunta Kokkolasta. Edustamme eri organisaatioita; Marko poliisin kenttäjohtajana ja Pia ensihoidon kenttäjohtajana. Molemmilla on kolmenkymmenen vuoden kokemus omalta alaltaan ja molemmat toimivat sekä operatiivisessa että lähiesimiestehtävissä. Tämä on helpottanut viranomaisyhteistyötä sekä mahdollistanut tehtävien purun sekä reflektoinnin eri tavalla kuin tavallisesti ensihoidon ja poliisin välillä tapahtuu. Molempien tahtotila on edelleen kehittää ja mahdollistaa tiiviimpää yhteistyötä eri viranomaistoimijoiden kanssa. Lähiesimiestyö on haasteineen ja lainalaisuuksineen on samanlaista ihmisten johtamisessa. Vertaistuesta ja sparraamisesta on saatu hyötyä ja ideoita puolin ja toisin.

Moottoripyöräilyn lisäksi vapaa-aika ”siviilissä” kuluu päivittäin hevosten kanssa. Meillä on kaksi kouluratsastushevosta. Kouluratsastus lajina on vanha ja perustuu sotahevosten koulutusmenetelmiin, jolloin tavoitteena oli saada reaktiivisia ja nopeasti apuihin reagoivia hevosia ratsuväen tarpeisiin. Kouluratsastuksen juuret ulottuvat Kreikkaan noin 430-355 eaa, jolloin

Ksenofon kirjoitti ratsastuksesta taiteena ja tieteenä. Nykypäivänä klassista kouluratsastusta harjoitetaan Wienin espanjalaisessa ratsastuskoulussa (perustettu v. 1572), jossa edelleen opetetaan hevosille sodankäynnissä aikanaan käytettyjä liikkeitä. Kilpaurheiluna kouluratsastus perustuu edelleen samoihin lainalaisuuksiin: hevosen maksimaaliseen suorituskykyyn, nopeaan reagointiin kuitenkin ilman kaikkia sotahevosille edellytettyjä liikkeitä. Aiheesta enemmän Wienin espanjalainen ratsastuskoulu

Meillä useilla Sinisillä ritareilla on moottoripyöräilyn lisäksi muitakin mielenkiintoisia harrastuksia.

Tästä syntyi ajatus juttu sarjasta, jossa pääsisimme tutustumaan kerhojemme jäsenten erilaisiin harrastuksiin. Päätoimittajaa voi vinkata, niin tehdään toisiamme tutuiksi tälläkin tavalla.

Juttujen myötä voi löytyä yhteisiä kiinnostuksen kohteita, joista voi sitten turista vaikka kesän tapahtumien yhteydessä.

Hevosistamme Häkä jo eläköitymässä kilpahevosen uraltaan ja toinen Frida, vasta aloittelemassa sitä. Frida edustaa omaa ratsuhevoskasvatusta parhaimmista kouluhevoslinjoista, se on luonteeltaan ihmisen palvelija kuten Häkäkin. Odotamme paljon tästä hevosesta niin jalostuksellisesti kuin kilpahevosena.

Meidän päivittäisrutiinit hevosten kanssa alkavat karsinoiden siivouksella, ruokien laittamisella, vesien lisäämisellä karsinaan ja tarhaan sekä tarhan siivouksella. Hevosia liikutetaan/treenataan noin kolme-neljä kertaa viikossa. Häkä tarvitsee lähinnä lihaskuntoa ylläpitävää treeniä, Häkä vaativan tason hevosena on myös ratsastajalle omaa ammattitaitoa ja hyvinvointia lisäävää toimintaa. Frida on ns. eskarilainen, jolle treeni on lähinnä leikkiä. Fridan ensimmäinen tavoite kilpailullisesti on 4-vuotiaiden hevosten laatuarvostelu, jossa esitellään maan parhaimmat tulevat kilpahevoset.

Sen jälkeen alkaa ura kilpahevosena niin pitkälle kuin rahkeet riittää. Fridan toinen omistaja on ammattiratsastaja Sanna Rautiainen, joten odotukset ovat korkealla. Fridan polkua kilpahevosena voit seurata täällä https://www.instagram.com/funnyfarmhorses/

Häkä

Frida

Blue Knights Finland 1 hallitus 2024

Pekka Viuhkola

Mikko Salo

Tervehdys arvon Blue Knights siskot ja veljet, olen Mikko Salo Turusta. Työurani olen tehnyt Rajavartiolaitoksessa ja siellä pääsääntöisesti merivartioston puolella, eli pitäisikö sanoa että vanha kurvari. No nyt olen ollut reservissä jo liki kymmenen vuotta. Rajaveljet Jaska ja Ripa saivat minut houkuteltua 2016 liittymään sinisiin ritareihin. Jo heti seuraavana vuonna minut valittiin Lounais- Suomen ankkuriksi ja parin viime vuoden ajan olen yrittänyt hoitaa myös Länsi-Suomen ankkurin hommia. Hallituksessa aloittelen toista vuottani.

Moottoripyöräilyn olen aloittanut 1980 –luvun lopulla ja nykyisin alla hyrisee kesäisin 3. sukupolven Yamaha FJR 1300AS. Muista harrastuksista kannattanee mainita luonnossa liikkuminen, sukellus ja kamerahan kulkee lähes aina matkassa mukana. Moottoripyörämaistiaisia olen kirjoitellut lehteen useita ja pyrin jatkossakin saamaan tänne aikaiseksi juttuja kuvineen.

Kerhon myötä olen tutustunut mahtaviin ihmisiin ympäri Suomea ja hieman laajemmaltikin. Blue Knights -kerho yhdistää lainvalvojia maailmanlaajuisesti, joten erityisesti nuorille ja matkustavaisille on tässä hieno harrastus tutustua kansainvälisesti moottoripyöräilyä harrastaviin lainvalvojiin.

Olen Kimmo Holopainen ja palasin takaisin hallitustoimintaan tälle vuodelle. Aloitin varsinaisen moottoripyörällä ajamisen tultuani valituksi moottoripyöräpoliisiksi valmistavalle kurssille 1997. Seitsemän kesäkauden rupeama antoi kaikenlaisia kokemuksia, aikahan kultaa hikiset kuin kosteammatkin muistot. Virkamoottoripyörät vaihtuivat virkaskoottereihin siirryttyäni liikkuvasta poliisista poliisilaitokselle.

Skootteripuolella päädyin EAK koulutuksen myötä joiksikin vuosiksi kouluttajaksi. Aikaa meni ja kun totesin että kaasuranne on tarpeeksi rauhoittunut MP-poliisiajoista, ostin ensimmäisen oman pyörän, joka oli BMW K 1200 S. Saman vuoden 2013 lopussa eräs Vesa Kaartti houkutteli minut mukaan toimintaamme. Olin jo vuonna 2004 saatellut virkapyörällä Kärkölän BK meetingin kolonnaa ja ajatus oli toki kypsynyt pikkuhiljaa, Hämäläistyneenä aikansa kuitenkin otti;) Blue Knights toimintaan osallistuminen toistaiseksi enimmäkseen

Suomen puolella on tuonut hyviä ystäviä hieman joka puolelta maailmanlaajuista toimintaa. Toimin osaltani kouluttajana

BK:n lämppäreillä ja pyrin osallistumaan tapahtumiin. Tutut ja ne, joiden kanssa en ole vielä paremmin tutustunut, tervetuloa vaihtamaan kuulumisia ja kokemuksia. Let's Ride with Pride together!

Pyörä BMW R1200RT

Kimmo Holopainen

President Director 1

Rahastonhoitaja

Jouko Niittymäki Kari Hänninen

Tervehdys. Olen Rikosseuraamusesimies Sammatista. Moottoripyöräilyn aloitin vuonna 1988. Ensimmäinen pyöräni oli Kawasaki K250z (vm-80). Siitä se lähti, eikä paluuta enää ollut. Erilaisia pyöriä on matkan varrella ollut monenlaisia. Ajopyöriä, projekteja ja myös muutamia ikuisuusprojekteja. Pääsääntöisesti japsipyöriä. Nykyinen ajopyöräni on Harley Davidson Dyna FXD (-01).

Moottoripyöräily harrastuksena antaa kokonaisuutena minulle paljon. Ajamisen nautinnon, ruuvaamisen tuskan ja ennen kaikkea saman henkiset ihmiset harrastuksen parissa. Ajokilometrejä kertyy vuodessa noin 8-12tkm. Nykyään ehkä hieman enemmän, kun lapset ovat jo maailmalla.

Blue Knights Finland 1 olen nyt ollut alkuvuodesta 2001. Olen tykännyt kovasti. Kesän yhteiset ajelut ja kokoontumiset ovat tietenkin parasta. Talvet ovat menneet mukavasti erilaisia kansainvälisiä BK foorumeita lueskellessa. Viime syyskokouksessa minut valittiin Director 3 tehtävään ja Etelä-Suomen ankkuriksi. Kummassakin tehtävässä pyrin olemaan mahdollisimman aktiivinen. Ajokaverin minusta saa helposti ja usein hyvinkin lyhyellä varoitusajalla, elleivät työt häiritse harrastustoimintaa. Nähdään ajelemassa tai tapaamisissa. Turvallisia kilometrejä.

Vierivä kivi ei sammaloidu - sanotaan, no kuitenkin nykyään yhdistyksissä ja kerhoissa aktiiviseen toimintaan osallistuu "ne muutamat tyypit", jotka pyörittävät juoksevia asioita sekä suunnittelevat ja toteuttavat toimintaa. Itse tulin kerhoon 2014 ja siitä lähtien olen käynyt kansallisissa ja ECtapahtumissa melko aktiivisesti. Omissa tapahtumissa käyn miten vuorotyöltä pääsen - yleensä viikonloput töissä.

Lisäksi olen… päässyt…. hallitukseen ja ollutkin eri tehtävissä vuosien aikana - tänä vuonna hyppäsin Savolaisen saappaisiin ja yritän parhaani mukaan hoitaa kerhon maksuliikennettä.

Keski-Suomessa ei ole montaa kerhon jäsentä mutta sitäkin kokeneempia setämiehiä. Ankkurina houkuttelen osallistumaan yksittäisiin rientoihin muidenkin ankkuri-alueiden tapahtumiin.

Jos ei nähdä kahviajeluilla tai kansallisissa tapahtumissa niin tulkaa Ruosteenpoistoon, sellainen pyritään keväisin järjestämään ja meitä muutama kouluttaja paikalla.

Oma pyöräni on 2006 vuoden FJR, jolla itse olen ajanut vuodesta 2013 alkaen 100 tkm ja toivottavasti matka jatkuu yhtä kukkuen. Pyörässä alkaa olemaan 150 tkm mittarissa mutta kuulemma on kestävää sorttia. Seuraava kestotesti on näillä näkymin EC2024 Tsekissä. Niin ja vaikutan täällä Suomen Ateenassa eli Jyväskylässä.

Koulukiusaaminen on edelleen ajankohtainen ja vakava ongelma

Suomessa, kuten monissa muissa maissa, koulukiusaaminen on merkittävä ongelma, joka vaikuttaa tuhansien lasten ja nuorten elämään. Koulukiusaaminen voi ilmetä fyysisenä, verbaalisena, sosiaalisena tai kyberkiusaamisena ja sillä on pitkäkestoisia vaikutuksia uhrien hyvinvointiin.

Tilastojen mukaan koulukiusaaminen Suomessa on yleisempää kuin monissa muissa Euroopan maissa. Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen (KARVI) mukaan noin 7% peruskoululaisista kokee säännöllistä kiusaamista.

Kiusaamisen vaikutukset ulottuvat laajalle. Ne eivät rajoitu vain fyysiseen ja henkiseen kärsimykseen, vaan voivat vaikuttaa koulumenestykseen, itsetuntoon ja sosiaalisiin suhteisiin. Pitkällä tähtäimellä kiusaaminen voi johtaa vakaviin mielenterveysongelmiin, kuten masennukseen ja ahdistukseen.

Suomi on tunnettu maailmanlaajuisesti korkeatasoisesta koulutusjärjestelmästään, ja maassa on otettu käyttöön useita toimenpiteitä koulukiusaamisen torjumiseksi:

Kiva Koulu -ohjelma: Tämä on yksi tunnetuimmista toimenpiteistä, joka on suunnattu koulukiusaamisen ehkäisemiseksi. Ohjelma keskittyy kouluyhteisön asenteiden muokkaamiseen, kiusaamisen havaitsemiseen ja puuttumiseen sekä uhrien tukemiseen.

Opettajien ja koulun henkilökunnan koulutus: Opettajille ja muulle koulun henkilökunnalle annetaan koulutusta tunnistamaan ja puuttumaan kiusaamistapauksiin.

Vanhempien osallistuminen: Vanhempien roolia kiusaamisen ehkäisemisessä korostetaan, ja heitä kannustetaan osallistumaan aktiivisesti koulun toimintaan.

Mentorointiohjelmat: Koulut käyttävät mentorointiohjelmia, joissa vanhemmat opiskelijat toimivat tukena nuoremmille.

EDELLEEN ON HAASTEITA

Vaikka Suomessa on otettu käyttöön monia toimenpiteitä, kiusaamisen ehkäisyssä on edelleen haasteita. Kritiikkiä on esitetty siitä, etteivät toimenpiteet aina ole riittävän kattavia tai tehokkaita kaikissa kouluissa. Lisäksi on huomattu, että kyberkiusaami-

nen on yhä kasvava ongelma, joka vaatii uudenlaisia lähestymistapoja.

Koulukiusaamisen vastaisessa työssä korostuu jatkuvan kehityksen ja uusien strategioiden tarve. Teknologian kehittyessä on tärkeää kehittää tehokkaita tapoja puuttua kyberkiusaamiseen. Lisäksi on tärkeää, että kouluyhteisöt, vanhemmat ja oppilaat työskentelevät yhdessä luodakseen turvallisen ja kannustavan oppimisympäristön kaikille oppilaille.

Koulukiusaaminen on monimutkainen ongelma, joka vaatii monitahoista lähestymistapaa. Suomen esimerkki osoittaa, että vaikka haasteita on, järjestelmällisellä ja yhteisöllisellä toiminnalla voidaan saavuttaa merkittäviä tuloksia kiusaamisen vähentämisessä.

Seuraava tarina on erinomainen esimerkki yhteisestä ongelmastamme.

EMMAN TARINA

Oli syksyinen aamu, kun Emma, 14-vuotias koululainen, asteli koulun pihalle. Hän oli aina ollut ujo ja hiljainen, mikä teki hänestä

helpon maalin kiusaajille. Erityisesti luokan suosituin tyttö, Sofia, oli ottanut Emman kohteekseen.

Emma muisti ensimmäisen kerran, kun Sofia oli nolannut hänet koko luokan edessä. Se oli tapahtunut viime vuonna matematiikan tunnilla. Sofia oli tarttunut Emmaan kiinni hänen vastauksensa jälkeen, matkien hänen ääntään ja väittäen, että Emma oli ”liian tyhmä ymmärtämään yksinkertaista matematiikkaa”. Koko luokka oli nauranut, ja Emma oli tuntenut itsensä pieneksi ja merkityksettömäksi.

Siitä lähtien kiusaaminen oli vain pahentunut. Sofia lähetti ilkeitä viestejä Emmalle sosiaalisessa mediassa, levitti juoruja ja sai muutkin kiusaamaan häntä. Emma oli kertonut vanhemmilleen ja opettajilleen kiusaamisesta, mutta asiat eivät olleet parantuneet. Opettajat olivat puhuneet Sofialle, mutta se ei näyttänyt vaikuttavan häneen lainkaan.

Koulupäivät olivat Emman elämän vaikeimpia hetkiä. Hän pelkäsi jokaista taukoa, jokaista koulupäivän loppua, jolloin hänen täytyi kohdata kiusaajansa. Emma alkoi vältellä ystäviään, etteivät he joutuisi kiusaamisen kohteeksi. Hän vetäytyi yhä enemmän kuoreensa, tuntien itsensä yksinäiseksi ja avuttomaksi.

Eräänä päivänä, kun Sofia oli erityisen julma, jotain Emmassa murtui. Hän juoksi itkien koulun ulkopuolelle ja piiloutui läheisen puiston penkille. Emma tunsi olonsa täysin voimattomaksi ja hukkaan heitetyksi.

Mutta siinä istuessaan, Emma huomasi jotain. Hän ei ollut yksin. Puiston toisella puolella istui poika, joka näytti olevan samanikäinen kuin hän. Pojan kasvoilla oli samanlainen ilme kuin Emmalla – surullinen ja murtunut. Emma päätti mennä puhumaan pojalle.

Poika esittäytyi Tommiksi, ja hänkin oli koulukiusaamisen uhri. He puhuivat pitkään kokemuksistaan ja siitä, miten kiusaaminen oli vaikuttanut heihin. He ymmärsivät toisiaan tavalla, jota kukaan muu ei ollut ymmärtänyt.

Emma ja Tommi päättivät, että heidän on aika tehdä jotain. He keräsivät muita kiusaamisen uhreja ja alkoivat puhua ääneen kokemuksistaan. He perustivat koulussa ryhmän, joka keskittyi kiusaamisen vastaiseen työhön, ja heidän tarinansa levisi.

Opettajat ja koulun johto alkoivat ottaa kiusaamisen vakavammin. He järjestivät työpajoja ja luentoja kiusaamisesta, ja Sofia ja muut kiusaajat joutuivat kohtaamaan tekojensa seuraukset.

Emma ja Tommi, nyt ystävykset ja liittolaiset, huomasivat, että heidän ponnistelunsa olivat vasta alkua. Heidän ryhmänsä, joka oli saanut nimekseen ”Ääni Hiljaisille”, kasvoi nopeasti. Se ei ollut vain tuki- vaan myös vaikutusryhmä. He kokosivat tarinoita koulukiusaamisen uhreilta ja alkoivat järjestää avoimia foorumeita, joissa opiskelijat, opettajat ja vanhemmat saattoivat keskustella avoimesti kiusaamisen vaikutuksista ja ratkaisuista.

”Emma, joka aiemmin oli pelännyt jokaista koulupäivää, löysi uuden roolin itselleen”

Koulun johto alkoi nähdä, että kiusaamisen ehkäisy oli tärkeämpää kuin he olivat koskaan kuvitelleet. He päättivät ottaa käyttöön uusia ohjelmia, joiden tarkoituksena oli lisätä tietoisuutta ja luoda turvallisempi ympäristö. He palkkasivat myös koulukuraattorin, joka oli erikoistunut kiusaamisen ehkäisyyn ja joka piti säännöllisiä tapaamisia opiskelijoiden kanssa.

Samaan aikaan Sofian käytös alkoi muuttua. Hänen ystävänsä ja seuraajansa, jotka aiemmin olivat tukeneet hänen kiusaamistaan, alkoivat etääntyä hänestä. Sofia alkoi ymmärtää, että hänen toimintansa ei ollut hyväksyttävää. Hän katui syvästi tekojaan ja pyysi lopulta anteeksi Emmalta ja muilta uhreilta. Tämä ei ollut helppoa, mutta se oli askel oikeaan suuntaan.

Emma ja Tommi jatkoivat vaikuttamistyötään. He saivat kutsun puhua muissa kouluissa ja jopa paikallisessa radiossa, jakamaan viestiä kiusaamisen vastaisesta työstä. Heidän tarinansa inspiroi monia muita kouluja perustamaan samankaltaisia ryhmiä.

Vuoden loppuun mennessä koulun ilmapiiri oli muuttunut huomattavasti. Kiusaamistapaukset vähenivät, ja opiskelijat tunsivat itsensä turvallisemmiksi ja tuetuiksi. ”Ääni Hiljaisille” oli saanut aikaan todellisen muutoksen.

Emma, joka aiemmin oli pelännyt jokaista koulupäivää, löysi uuden roolin itselleen. Hänestä tuli rohkea puolustaja ja inspiraation lähde muille. Tommi, joka oli myös kärsinyt kiusaamisesta, oli ylpeä siitä, mitä he olivat yhdessä saavuttaneet.

Tämä tarina osoittaa, kuinka yksittäisten ihmisten toiminnalla voi olla suuri vaikutus ja kuinka tärkeää on seistä yhdessä kiusaamista vastaan. Se korostaa yhteisön voimaa ja sitä, miten avoin keskustelu ja ymmärrys voivat tuoda positiivista muutosta. Emma ja Tommin tarina on fiktiivinen, mutta sen sanoma on todellinen ja tärkeä: kiusaaminen ei ole koskaan hyväksyttävää, ja jokaisella on oikeus tuntea olonsa turvalliseksi ja arvostetuksi.

Kuvituskuva. shutterstock.com

Eräs tuutin hankinta

Teksti: J.Kivioja

Niinpä, tässä tarinaa yli-innostuneesta moottoripyörän ostajasta, opiksi tai sitten ei.

Vietin normi marraskuun iltaa tavoilleni uskollisena selaillen kaiken maailman moottori-pyöriin liittyviä juttuja.

Oho, tuossahan on myytävänä erittäin alkuperäisen näköinen CB750C 82, putketkin ruosteettomat. Hieno laite, tuollainen olisi mukava. Toki en tietenkään tarvitse, mutta... Jatkoin selailuani huomaten, että useampaan kertaan palasin taas takaisin ihastelemaan tuuttia.

Voisihan tuonne olla yhteyksissä, onko tosiaan noin hyvä, jospa hinnasta saisi tingittyä. Muutaman viestin ja puhelun jälkeen päädyimme siihen, että käyn parin päivän päästä hakemassa tuutin Kokkolaan 150 km:n päästä Pulkkilasta. No, eihän se tietenkään näin mennyt.

Kun myyjä lähetti vielä viestinä osoitteen, mistä voin pyöräni noutaa, luin sen hengittämättä useampaan kertaan, Pukkila! En edes tiennyt, missä tuollainen paikka on, google maps tiesi, 500 km Kokkolasta etelän suuntaan. Yhden kirjaimen lukuvirhe ja paljon kilometrejä.

Hetken se hierotutti takatukkaa, mitäs nyt? Eipä sitä kehdannut alkaa kauan hierottua kauppaa perumaan, myyjäkin oli jo ottanut ilmoituksen pois. Oma vika, peräkärry vain perään ja edestakaisin Pukkilassa!

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Nyt tuuttia voi ihailla omalla tallilla, olen tyytyväinen hankintaani.

Tarinan opetus kaiketi piilee siinä, että vaikka olet kuinka innostunut, malta olla tarkkana kauppaa tehdessäsi.

Vuosipinssien emopinssejä

tilattavissa taas

Ota yhteys BK1 Director III, Jouko Niittymäkeen.