Huumepoliisi 2/2024

Huumausainerikollisuuden erikoislehti

2/2024 ISSN 2669-9397 TEEMA: Nuorten Huumevalistus - yhdessä huumeita vastaan.

Suomalaisten

Sisällysluettelo

3

4

Pääkirjoitus: Olankohautuksen paikkako? Toivottavasti ei…

THL: Suomalaisten huumekokeilut edelleen yleistyneet

6 Puolella alle 30-vuotiaista huumemyrkytykseen kuolleista oli mielenterveyshäiriö

7 Onnettomuustutkintakeskus tiedottaa nuorten tapaturmaisista huumekuolemista

9 Ruiskuhuumejäämätutkimus

12 Se yksi pieni teko

15 Helppo raha houkuttaa ja huumeiden myynti koukuttaa

18 Poliisi sosiaalisessa mediassa: Huumeiden kauppahalli on avoinna 24/7

20 Huumausaineiden käytön laillisuus ja rangaistukset ovat kaksi eri asiaa

22 Työyhteisön väijytys eläkkeelle jäävälle

24 Päihteet tekevät päätöksiä, ei ihminen

28 Tietoa huumausaineista

31 Historian havinaa: Operaatio Riukkajänkä

32 Jätevesitutkimus: väestötason huumeiden käyttö

36 Tulkkilaki takaisi oikeudenmukaisuuden

ISSN 2669-9397

Julkaisija Helsingin huumerikostutkijat ry

Päätoimittaja Janne Kiiveri

Kustantaja ja laskutus Printmix puh. 010 319 6380 laskutus@printmix.fi

Ilmoitusmyynti Suomen Myyntimediat

Taitto Mika-Matti Trogen

Painopaikka Hannun Tasapaino Oy

TEKSTI: JANNE KIIVERI

Olankohautuksen paikkako? Toivottavasti ei…

Kokaiini on tullut ”koko kansan käyttöön”, kokaiinin ja amfetamiinin käyttö lisääntynyt koko maassa, huumekuskeja jäi poliisin haaviin, satamakaupungissa metamfetamiinin käytön ennätystulossiinä viimeaikaisia uutisotsikoita mediasta, jotka kertovat huolestuttavaa tarinaa siitä, että huumeet normalisoituvat yhteiskunnassa. Huumeiden normalisointi on ilmiö, jossa huumeiden käyttö hyväksytään ja huumeet nähdään yhä normaalimpana osana arkea ja yhteiskuntaa. Normalisointi voi johtaa siihen, että erityisesti haavoittuvassa asemassa olevat ihmiset altistuvat huumeiden käytön houkutuksille ja aliarvioivat huumeiden käytön riskit.

Joku voisi jopa väittää, että huumeiden normalisointi voisi johtua vallitsevasta populaarikulttuurista, onhan suoratoistopalvelut pullollaan elokuvia, sarjoja sekä tositeeveetä, joissa huumeet näyttelevät isoa osaa. Ihan näin mustavalkoista se ei ole. Huumeidenkäytön lisääntyminen on kuitenkin tosiasia, kuten uudet jätevesi- sekä huumeruiskujäämätutkimukset osoittavat. Lisäksi onnettomuustutkintakeskuksen (OTKES) valmistunut tutkinta alle 25-vuotiaiden huumekuolemista kertoo lohdutonta kertomusta huumeidenkäytöstä ja niiden seurauksista. Huolestuttavaa

sanomaa kertoo myös se, mikä mediassakin on ollut esillä, että julkkisten juhlien jälkeen on huumausainejäämiä löytynyt mm. juhlapaikan wc-tiloista. Julkkikset kun toimivat usein esikuvina monille ihmisille, eritoten nuorille, joten julkkisten yhdistäminen huumausaineisiin voi luoda vaikutelman, että huumeiden käyttö on hyväksyttävää tai jopa tavoiteltavaa.

Onkin ensiarvoisen tärkeää, että yhteiskunnassa otetaan vakavasti huumeiden käytön normalisoituminen, ja kehitetään tehokkaita keinoja sen ehkäisemiseksi ja huumausainerikollisuuden vähentämiseksi. Huumeiden normalisointi voi johtaa siihen, että nuoret aloittavat huumeiden

HUUMEPOLIISI KUITENKIN

TAISTELEE URHOOLLISESTI

HUUMAUSAINERIKOLLISUUTTA VASTAAN”

käytön aikaisemmassa iässä, mikä lisää osaltaan pitkän aikavälin riskejä. Huomiota tulisikin kiinnittää nuoriin, koska nuoret ovat erityisen alttiita sosiaalisten normien vaikutuksille, sekä eritoten niihin pohjasyihin, jotka ajavat ihmiset ylipäätään käyttämään huumeita. Huumeiden käytöstä ei saa muodostua normaalia ilmiötä yhteiskunnassamme siten, että se vain olankohautuksella noteerattaisiin.

Huumepoliisi kuitenkin taistelee urhoollisesti huumausainerikollisuutta vastaan yhteistyössä eri toimijoiden kanssa. Huumausaineisiin kun liittyy aina vakavaa ja järjestäytynyttä rikollisuutta lieveilmiöistä puhumattakaan. Yhteinen tavoite on luoda yhteiskunta, jossa huumausaineet eivät ole normi ja jossa yksilöt voivat elää terveellistä elämää ilman huumeiden tuomaa riskiä ja turhia huumekuolemia. Älkäämme siis normalisoiko huumeita.

Suomalaisten huumekokeilut edelleen yleistyneet

Yhä useampi kannattaa muutoksia huumepolitiikkaan

Huumeiden kokeilu ja käyttö ovat edelleen yleistyneet, osoittaa THL:n syksyllä 2022 tekemä väestökysely. Lähes 30 prosenttia aikuisväestöstä on joskus elämänsä aikana kokeillut jotain huumetta, yleisimmin kannabista. Kannabista kokeilleiden väestöosuus on viisinkertaistunut vuoden 1992 kuudesta prosentista 29 prosenttiin vuonna 2022.

Myös muita huumeita on kokeillut yhä useampi, joskin osuudet jäävät huomatta-

vasti kannabista vähäisemmiksi. Seitsemän prosenttia raportoi kokeilleensa amfetamiinia joskus elämänsä aikana, ekstaasia kuusi ja kokaiinia viisi prosenttia väestöstä. Dopingaineiden käyttö on pysynyt ennallaan. Niitä on joskus käyttänyt yksi prosentti väestöstä.

Kannabista oli kokeillut 6 prosenttia väestöstä vuonna 1992 ja 29 prosenttia vuonna 2022. Seitsemän prosenttia raportoi kokeilleensa amfetamiinia, kuusi prosenttia ekstaasia ja viisi prosenttia kokaiinia.

Dopingaineita oli käyttänyt yksi prosentti väestöstä.

Usein kyse on yhdestä tai muutamasta käyttökerrasta

Huumeiden käytössä on useimmiten kyse yhteen tai muutamiin käyttökertoihin rajoittuvasta kokeilusta tai jo taakse jääneestä käyttöjaksosta. Se, että yhä useampi 15–69-vuotias on joskus kokeillut jotain huumetta, ei sinänsä ole kovin yllättävää. ”Kyselyissä tarkastellaan ihmisiä, jotka ovat

Kuvituskuva. shutterstock.com

kulloisenkin tiedonkeruun ajankohdan aikana 15–69-vuotiaita. Vanhemmat ikäluokat, joilla on vähemmän huumekokemuksia, rajautuvat ajan kuluessa kyselyn otoksen ulkopuolelle”, kertoo THL:n erikoistutkija Karoliina Karjalainen.

Yhä suurempi osuus kyselyn kohderyhmästä on siis niitä, jotka ovat eläneet nuoruuttaan 1990-luvulla tai sen jälkeen, jolloin huumeet alkoivat yleistyä Suomessa.

Kuvio 1. Kannabista tai muita aineita joskus elämänsä aikana kokeilleiden tai käyttäneiden osuudet 15–69-vuotiaassa suomalaisessa väestössä vuosina 1992–2022, %

tavoin kannabiksen säännöllisen käytön riskeistä.

MIELIPITEET HUUMAUSAINEIDEN KÄYTÖN RANGAISTAVUUDESTA OVAT SELVÄSTI MUUTOKSESSA”

”Mielipiteet huumausaineiden käytön rangaistavuudesta ovat selvästi muutoksessa. Tämä vastaa kansainvälisessä keskustelussakin yleistyvää näkemystä, että käyttöön tulisi reagoida ensisijaisesti sosiaali- ja terveydenhuollon toimin”, sanoo tutkimusprofessori Pekka Hakkarainen THL:stä.

”Aiemmasta tutkimuksesta tiedämme, että erityisesti 1980- ja 1990-luvuilla syntyneiden ikäluokista merkittävä osa on kokeillut huumeita. Tätä taustaa vasten huumeita kokeilleiden aiempaa suurempi osuus väestössä oli melko odotettu tulos”, Karjalainen toteaa.

Erityisesti kannabikseen liittyvät riskikäsitykset ovat lieventyneet. 57 prosenttia oli sitä mieltä, että 1–2 kerran kannabiskokeilulla on vain vähäinen terveydellinen tai muu riski. 20 prosenttia ajatteli samalla

Ensimmäisen kerran kyselyn historiassa kannabiksen säännöllisen käytön riskejä korkeintaan vähäisenä pitäviä on enemmän kuin viikoittaisen humalajuomisen riskejä vähäisenä pitäviä.

Mielipiteet huumeiden käytön rangaistavuudesta ovat lieventyneet

Kyselyn mukaan 29 prosenttia ihmisistä olisi valmis luopumaan kaikkien huumeiden käytön rangaistavuudesta. Tämä on yhdeksän prosenttiyksikköä enemmän kuin vuonna 2018. 53 prosenttia väestöstä ei rankaisi kannabiksen käytöstä.

Kyselyssä 24 prosenttia oli sitä mieltä, että kannabista pitäisi voida hankkia laillisesti mihin tahansa tarkoitukseen, 56 prosenttia puolsi kannabiksen saamista vain lääkekäyttöön. Vuonna 2018 vastaavat osuudet olivat 18 ja 54 prosenttia.

Julkisuudessa paljon esillä olleita käyttöhuoneita pitää osittain tai täysin hyväksyttävänä 65 prosenttia väestöstä, mikä on selvästi enemmän kuin aiemmin. 2018 osuus oli 50 prosenttia.

Tulokset suomalaisten huumeiden käytöstä ja huumeasenteista perustuvat THL:n Päihdetutkimukseen, joka on toistettu postikyselynä noin neljän vuoden välein vuodesta 1992 alkaen. Tutkimukseen vastasi 3 857 15–69-vuotiasta.

Puolella alle 30-vuotiaista

huumemyrkytykseen kuolleista

oli mielenterveyshäiriö

Alle 30-vuotiaiden huumekuolemat kytkeytyvät usein mielenterveysongelmiin: 51,5 prosentilla vuosien 2019–2021 aikana huumemyrkytykseen kuolleista nuorista oli jokin mielenterveyshäiriö. Tämä käy ilmi Ulos epätoivosta -hankkeen tuoreesta raportista, jossa tarkastellaan kolmen vuoden ajalta kaikkien alle 30-vuotiaiden nuorten huumekuolemien olosuhteita ja taustatekijöitä.

Huumemyrkytykseen kuolleista nuorista neljä viidestä oli miehiä, mutta alaikäisten joukossa tyttöjen ja poikien määrät olivat yhtä suuret.

”Nuorten huumemyrkytykset liittyvät usein pidempään jatkuneeseen päihteiden käyttöön ja hankaloituneeseen elämäntilanteeseen. Huumekuolemat ovat ennenaikaisia ja ehkäistävissä olevia kuolemia, ja erityisesti nuorten kohdalla menetettyjen elinvuosien ja inhimillisen tragedian määrä on suuri”, sanoo erityisasiantuntija Sanna Rönkä THL:stä.

Mielenterveyshäiriöistä kärsineiden nuorten suuri osuus huumemyrkytyskuolemissa korostaa tarvetta tarjota palvelujärjestelmässä hoitoa kokonaisvaltaisesti.

KOLMEN VUODEN AJALTA ALLE 30-VUOTIAIDEN HUUMEMYRKYTYSKUOLEMIA

OLI YHTEENSÄ 300”

"Kun terveydenhuollossa tunnistetaan päihdehäiriö, on tärkeää saada siihen asianmukaista hoitoa ja samaan aikaan huolehtia mahdollisten muiden sairauksien hoidosta. On vältettävä tilannetta, jossa nuoria pompotellaan luukulta toiselle. Päihdehäiriön tunnistaminen ei saisi myöskään olla este saada hoitoa mielenterveyden ongelmiin”, painottaa THL:n ylilääkäri Margareeta Häkkinen.

Nuorten huumemyrkytyskuolemat tapahtuvat tyypillisesti seurassa Raportin mukaan huumemyrkytykseen kuollut nuori oli tyypillisesti yksityisasunnossa ja jonkun seurassa. Mitä nuoremmasta henkilöstä oli kyse, sitä todennäköisemmin hän oli muiden seurassa kuollessaan. Noin kolmasosassa näistä tilanteista muut paikalla olijat olivat hereillä, joten avun hälyttäminen ajoissa olisi ollut mahdollista.

”Huumekuolemien olosuhteet osoittavat, että huumeita käyttävien palveluissa

olisi tärkeää lisätä neuvontaa esimerkiksi myrkytystilanteen tunnistamisesta, avun hälyttämisestä ja maallikkoelvytyksestä. Terveysneuvonnan lisääminen olisi yksinkertainen keino, jota on mahdollista viedä jo olemassa oleviin palveluihin”, Rönkä toteaa.

Lähes joka kymmenennellä huumemyrkytykseen kuolleella oli tiedoissaan maininta aikaisemmasta myrkytyksestä. Tällaisessa tilanteessa hoitojakson yhteydessä tehtävä interventio ja hoitoonohjaus esimerkiksi päihdehoitajan konsultaation muodossa voisi olla tehokas.

”Kun menehtyminen on ollut lähellä ja huumeita käyttävä on kohdannut huumeiden käytön vakavat terveysriskit, voi hoitoon motivoinnille olla mahdollisuuksia”, Rönkä sanoo.

Kolmen vuoden ajalta alle 30-vuotiaiden huumemyrkytyskuolemia oli yhteensä 300. Tutkimuksen aineistona käytettiin tapausten oikeuslääketieteelliseen kuolemansyyn selvitykseen liittyviä asiakirjoja.

Lisätietoja

Sanna Rönkä, Heta Konttinen, Margareeta Häkkinen & Karoliina Karjalainen. Nuorten huumemyrkytyskuolemien olosuhteet

Onnettomuustutkintakeskus tiedottaa nuorten tapaturmaisista huumekuolemista

Onnettomuustutkintakeskus on saanut valmiiksi teematutkinnan alle 25-vuotiaiden nuorten tapaturmaisista huumekuolemista. Seurantajaksona oli kalenterivuosi 2023. Onnettomuustutkintakeskuksen aineistoon valikoitui 79 tapaturmaista huumemyrkytystä, joista 15 otettiin tarkempaan tarkasteluun. Kaikista alle 25-vuotiaista Suomessa vuonna 2023 kuolleista 149:llä oli viitteitä huumausaineiden käyttöhistoriasta.

Pääasiallisena tutkinta-aineistona käytettiin kuolemantapaustietoja sekä lisäksi sosiaali- ja terveydenhuollon asiakas- ja potilastietoja ja muuta viranomaisaineistoa. Omaispuhuttamiset sisältyivät tutkintaan.

Lisäksi tutkinta-aineistoa täydennettiin viranomaisten toimintaa ja palvelujärjestelmän toimivuutta selvittäneillä puhuttamisilla, kuulemisilla ja aineistopyynnöillä. Kuulemisia tehtiin tutkinnan aikana kaikkiaan noin 130.

Tapaustutkinnan tavoitteena oli saada mahdollisimman laajasti tietoa kuolemantapauksesta ja sen taustalla vaikuttaneista tekijöistä, kuten nuoren elämäntilanteesta ja olosuhteista sekä siitä, oliko nuori ollut päihdepalveluiden ja muiden palveluiden piirissä ennen kuolemaansa. Tapaustutkinta käynnistettiin mahdollisimman pian poliisilta tai oikeuslääkinnältä saadun ensitiedon jälkeen.

Nuorten huumekuolemat koskettavat koko maata. Tapauksia ilmeni 17:llä hyvinvointialueella sekä Helsingin kaupungissa. Niitä sattui erityisesti isoissa kaupungeissa ja asutuskeskuksissa, ja tapahtumapaikkana oli usein yksityisasunto. Tutkinnassa nousi myös esille, että suurimmassa osassa tapauksia kuoleman aiheutti betsodiapsepiinien ja opioidien samanaikainen käyt-

tö. Tämän yhtäaikaisen käytön vaaroja ei tunnistettu riittävästi.

"Meidän pitää unohtaa ajatus ja stigma siitä, että huumeisiin kuolleet nuoret tulisivat päihdetaustaisista perheistä tai vaikeista oloista. Nuorten huumekuolemat koskettavat meitä kaikkia. Näistä nuorista osa menestyi hyvin koulussa tai sen ulkopuolella omalla alallaan, toteaa tutkinnanjohtaja Hanna Tiirinki.

Tiirinki lisää: "Nuori ei myöskään aikuistu yhdessä yössä, kun hän täyttää 18 vuotta. Tämä siirtymä nuoresta täysi-ikäiseksi täytyy huomioida paremmin riittävän tuen ja hoidon tarjoamisessa."

"Lähtökohtaisesti Onnettomuustutkintakeskuksen tutkinnassa lähdetään siitä, että on tapahtunut onnettomuus ja onnettomuuksia täytyy voida ennalta ehkäistä.

Päihderiippuvuus on sairaus siinä missä mikä tahansa muukin sairaus. Sairauksia

voidaan hoitaa. Myös mielenterveyden ongelmia pitää voida hoitaa – kuolleista nuorista yli 70 prosentilla oli tunnistettuja mielenterveyden ongelmia. Nyt meiltä puuttuu työkaluja ja toimintamalleja. Ongelman ratkaisu vaatii eri tahojen yhteistyötä ja toimintaa. Oikeastaan kysymys kuuluu: jos emme panosta lasten ja nuorten hyvinvointiin, niin mihin sitten", kysyy Tiirinki.

Onnettomuustutkintakeskus antaa kahdeksan suositusta nuorten alle 25-vuotiaiden huumekuolemien ennaltaehkäisemiseksi. Suositukset muodostavat yhdessä kokonaisuuden, jolla nuorten huumekuolemia saadaan ennalta ehkäistyä. Ylätasolla tarvitaan kansallisesti yhtenäinen palvelukokonaisuus ja palveluketju. Tähän päästään, kun parannetaan hoitoon ohjausta, kehitetään turvallista lääkehoitoa, kehitetään turvallisuusviestintää samanaikaisen sekakäytön riskeistä, käytetään hyväksi uutta teknologiaa henkeä uhkaavan myrkytystilan tunnistamisessa, koulutetaan hätäkeskuspäivystäjiä, tuetaan nuoria, kun he siirtyvät omilleen asumaan ja uudistetaan lastensuojelua.

"Palvelujärjestelmää on kehitettävä niin, että nuorten mielenterveys- ja päihdepalvelut muodostavat toimivan ja yhteensovitetun kokonaisuuden", painottaa Tiirinki.

Linkki Onnettomuustutkintakeskuksen videoon: https://www.youtube.com/watch?v=yDQjZEr8GZE

Asiasta keskusteltiin SuomiAreenalla 25.6.2024.

Lisätiedot:

Tutkinnanjohtaja Hanna Tiirinki, puh. 02951 50747

Ruiskuhuumejäämätutkimus

Huumeruiskujen ainejäämätutkimus tuottaa uudentyyppisellä ja objektiivisella tavalla laboratoriomenetelmin varmennettua tietoa pistämällä käytettyjen päihteiden esiintyvyydestä ja siinä tapahtuvista muutoksista. Lisäksi tutkimuksella pyritään selvittämään, käytetäänkö samalla ruiskulla useita eri päihteitä, sekä voidaan tunnistaa täysin uusia muuntohuumeita.

Kansallista tutkimusta tehdään osana laajempaa eurooppalaista verkostoa. Lähestymistapaa kehitetään edelleen kansainvälisessä tutkimusryhmässä. Tutkimusasetelma on suunniteltu siten, että se mahdollistaa vertailun Euroopan kaupunkien välillä. Tutkimuksen vuosien 2017–2023 tulosten perusteella buprenorfiini ja amfetamiini ovat yleisimmät pistämällä käytetyt huumeet Suomessa. Vuonna 2023 todettiin myös poikkeuksellisen paljon rauhoittavan lääkeaineen alpratsolaamin käyttöä, sen ylittäessä tutkimustulosten perusteella jopa amfetamiinin yleisyyden pistoskäytössä. Länsi- ja Keski-Euroopassa heroiini ja kokaiini ovat puolestaan tyypillisesti yleisimpiä pistämällä käytettyjä yhdisteitä. Eri maiden välillä on merkittäviä eroja suonensisäisesti käytetyissä yhdisteissä.

Uudentyyppistä tietoa huumetilanteesta

Huumeiden käytön ja niiden käyttöön liittyvien yksityiskohtien määrittäminen on tutkimuksellisesti haasteellista. Huumeiden pistämällä tapahtuvasta käytöstä saatu tieto on aiemmin perustunut esimerkiksi huumeita käyttäville henkilöille tehtyihin kyselytutkimuksiin. Huumeita pistämällä käyttäviä ihmisiä on vaikea tavoittaa edustavasti, eikä heillä välttämättä ole oikeaa tietoa käytetystä yhdisteestä tai yhdisteistä. Huumeruiskujen ainejäämätutkimus tuottaa uudentyyppisellä ja objektiivisella taval-

la tietoa pistämällä käytettyjen päihteiden esiintyvyydestä. Tutkimukseen satunnaisesti poimituista käytetyistä ruiskuista ja neuloista analysoidaan moderneilla laboratoriomenetelmillä niistä löytyvät huumeja lääkejäämät. Ruiskujen keruu tehdään täysin anonyymisti. Tutkimuksessa ei kerätä henkilötietoja, tai mitään muitakaan tietoja ruiskujen palautuksesta.

Tutkimuksella pyritään lisäksi selvittämään, käytetäänkö samalla ruiskulla useita eri päihteitä, tarkastelemaan käytetyissä huumeissa esiintyviä epäpuhtauksia sekä tunnistamaan täysin uusia muuntohuumeita. Lähestymistapa on uusi ja ensimmäiset tieteelliset julkaisut ovat vasta alle 10 vuoden takaa.

Huumetilanteen ja sen kehittymisen tunteminen on keskeistä alueellisessa, kansallisessa ja kansainvälisessä poliittisessa päätöksenteossa, sekä kehitettäessä toimenpiteitä päihdehaittojen vähentämiseksi. Lisäksi huumeruiskujen ainejäämätutkimuksessa tuotetun tiedon avulla sosiaali- ja terveyspalvelut voivat kohdentaa haittoja ehkäiseviä ja vähentäviä toimenpiteitä, sekä saavat mahdollisuuden reagoida nopeasti, jos käytetyissä huumeissa tapahtuu nopeita tai vaarallisia muutoksia.

Huumeruiskujen ainejäämätutkimus toteutetaan kansainvälisessä yhteistyössä

Vuonna 2017 toteutettiin ensimmäistä kertaa maailmassa kansainvälisen tiede-

yhteisön toimesta monikansallinen ruiskuhuumejäämätutkimus (European Syringe Collection & Analysis Project Enterprise, ESCAPE). Suomen lisäksi tutkimusta oli käynnistämässä viisi muuta Euroopan maata yhteistyössä Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskuksen (EMCDDA) kanssa.

Vuonna 2017 tutkimus toteutettiin eri puolilla Eurooppaa Suomen (Helsinki) lisäksi Ranskassa (Pariisi), Hollannissa (Amsterdam), Sveitsissä (Lausanne), Unkarissa (Budapest) ja Skotlannissa (Glasgow). Tutkimus on tämän jälkeen laajentunut ja viime vuosina tutkimukseen on osallistunut lisäksi maantieteellisesti Suomea lähempänä olevia maita, kuten Norja (Oslo), sekä Baltian maat Viro (Tallinna), Latvia (Riika) ja Liettua (Vilna).

Suomessa tutkimus tehdään yhteistyössä sosiaali- ja terveysneuvontapisteiden kanssa

Huumeruiskujen ainejäämätutkimuksen aineisto koostuu käytetyistä ruiskuista ja neuloista. Tutkimuksessa huumeita käyttävien henkilöiden palauttamat käytetyt ruiskut ja neulat poimitaan satunnaisesti kahden viikon keräysjaksolla samanaikaisesti ympäri Eurooppaa käytettyjen ruiskujen keräyspisteistä. Suomessa tutkimuksesta ja sen toteutuksesta vastaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Kaikki tutkimuksessa tarvittavat ruiskujen ja neulojen laboratoriotutkimukset tehdään THL:n oikeustoksikologian laboratoriossa. Tutkimuksessa ovat THL:n lisäksi mukana Helsingin kaupunki ja Sininauha Oy.

Suomessa keräykset on tehty Helsingissä sijaitsevissa sosiaali- ja terveysneuvontapisteissä. Vuonna 2017 ja 2021–2023 keräykset tehtiin viidessä ja vuosina 2018–2020 kuudessa sosiaali- ja terveysneuvontapisteessä eri puolilla kaupunkia.

Huumeita käyttäville henkilöille suunnattuihin sosiaali- ja terveysneuvontapisteisiin palautetuista käytetyistä ruiskuista poimitaan satunnaisesti kahden viikon keräysjaksoilla noin 150–400 ruiskua. Kustakin pisteestä kerätään vähintään 30 ruiskua keräysjakson aikana. Terveysneuvontapisteisiin yleisesti palautuvien käytettyjen ruiskujen määrä perustuu arvioon, sillä palautusastioita ei avata eikä välineitä lasketa tarkasti. Palautumisprosentti on kuitenkin hyvin korkea ja asiantuntija-arvion mukaan Suomessa vähintään 95 % välineistä palautuu terveysneuvontapisteisiin (Henrikki Brummer-Korvenkontio, henkilökohtainen tiedoksianto, THL, 2020). Näin ollen ainejäämätutkimuksella saadaan hyvin edustava kuva mitä yhdisteitä käytetään pistämällä.

Kansalliset tutkimustulokset vuonna 2023

Vuoden 2023 keräykset toteutettiin syys-lokakuussa viidessä terveysneuvontapisteessä eri puolilla Helsinkiä (Kontula, Itäkeskus, Sörnäinen, Vallila, Taka-Töölö). Kyseiset pisteet ovat olleet jokaisena vuotena tutkimuksessa mukana.

Saadut tulokset on esitetty kuviossa 1. Keskushermostoa lamaava opioidi buprenorfiini (Subutex, Suboxone) sekä keskushermostoa kiihottava (stimulantti) amfetamiini olivat vuonna 2023 1. ja 3. yleisimmät pistämällä käytetyt yhdisteet. Huumausaineeksi luokitelluista uni- ja rauhoittavista lääkeaineista (bentsodiatsepiinit) todettiin vuonna 2023 alpratsolaamin ja midatsolaamin käyttöä pistämällä.

Alpratsolaamin käyttö oli poikkeuksellisen laajaa, toiseksi yleisintä buprenorfiinin jälkeen ja selvästi korkeinta koko mittaushistorian aikana.

Uusimmassa tutkimuksessa syksyllä 2023 stimulanttivaikutuksia omaavien synteettisten katinonien osuus oli puolestaan edelleen korkea (14 %), mutta edellisen vuoden ennätyksellistä tasoa (23 %) matalampi. Synteettisiin katinoneihin kuuluvan Alfa-PVP:n osuus oli kuitenkin neljänneksi suurin buprenorfiinin, alpratsolaamin ja amfetamiinin jälkeen (noin 10 %).

Synteettiset katinonit ovat olleet ongelmakäytössä yleisimpiä muuntohuumeita Suomessa jo pitkään. Amfetamiinin käytön vähentyminen viime vuosina pistämällä onkin todennäköisesti korvautunut osittain synteettisten katinonien käytöllä.

Vuoden 2023 tutkimustulosten perusteella kaikesta pistämällä käytetystä buprenorfiinista lähes puolet (47 %) oli peräisin Suomessa opioidikorvaushoidossa yleisesti käytetystä buprenorfiini-naloksoni-yhdistelmävalmisteesta (Suboxone) ja loput todennäköisesti ulkomailta tuodusta pelkästä buprenorfiinista (Subutex).

Heroiinia tai julkisuudessakin paljon esillä ollutta fentanyylia tai sen johdannaisia ei puolestaan todettu yhdessäkään ruiskussa vuonna 2023, kuten ei myöskään edellisenä vuonna 2022.

Sekä vuonna 2022 että vuonna 2023 tutkimuksessa todettiin useampaa kuin yhtä huumausainetta lähes 20 % ruiskuista, mikä viittaa siihen, että samaa ruiskua oli

Kuvio 1. Helsingin terveysneuvontapisteistä satunnaisesti kerätyistä huumeruiskuista todetut yleisimmät yhdisteet vuoden 2023 syys-lokakuun keräysjaksolla ilmoitettuna prosenttiosuuksin (%) kaikista kerätyistä ruiskuista. Suluissa on ilmoitettu kunkin aineen kohdalla vuonna 2022 todetut määrät.

mahdollisesti käytetty useampaan kertaan. Tyypillisiä löydöksiä olivat tällöin esimerkiksi amfetamiinin ja buprenorfiinin tai buprenorfiinin ja bentsodiatsepiinien (midatsolaami, alpratsolaami) käyttäminen samalla ruiskulla. Bentsodiatsepiineja käytettiin pistämällä myös amfetamiinin ja synteettisten katinonien kanssa.

Kansalliset tutkimustulokset koko tutkimusjakson aikana vuodesta 2017 lähtien

Tutkimustulosten perusteella buprenorfiini ja amfetamiinit (amfetamiini ja metamfetamiini) ovat olleet tyypillisesti yleisimmät pistämällä käytetyt huumeet Helsingin alueella lähes poikkeuksetta kaikissa keräyspisteisteissä tutkimuksen alusta saakka vuosina 2017–2023 (kuvio 2). Metamfetamiinin käyttö pistämällä tosin väheni merkittävästi vuodesta 2017 vuoteen 2019 ja oli edelleen vuonna 2023 suhteellisesti alhaisemmalla tasolla kuin vuonna 2017.

Alpratsolaamin käyttö nousi vuonna 2023 ennätykselliselle tasolle ja oli toiseksi yleisintä buprenorfiinin käytön jälkeen. Alpratsolaamin pistämällä tapahtuva käyttö oli merkittävästi korkeampaa vuonna 2023 kuin kertaakaan mittaushistorian aikana –alpratsolaamin käyttö on jäänyt aiempina vuosina aina alle 10% kaikista tutkituista ruiskuista.

Yhdessäkään tutkitussa ruiskussa vuosina 2017 ja 2018 (n = 701) ei todettu heroiinia eikä fentanyylia tai sen voimakkaita johdannaisia. Vuonna 2019 heroiinia todettiin kahdessa ruiskussa, joka tarkoittaa sekin alle yhtä prosenttia kaikista tutkituista ruiskuista. Vuosina 2020–2023 heroiinilöydöksiä ei todettu yhtään. Heroiinin käyttö on Suomessa tällä hetkellä erittäin vähäistä.

Jätevesitutkimusten perusteella (thl.fi/ jatevesitutkimus) kokaiinin käyttö on ollut selvässä kasvussa väestötasolla viime vuosina, mutta ruiskuhuumejäämätutkimuksen perusteella kokaiinin käyttö pistämällä on edelleen hyvin vähäistä. Laajalti väärinkäytettyjä uni- ja rauhoittavia lääkkeitä (bentsodiatsepiineja) käytetään puolestaan pistämällä jonkin verran, mutta käyttö on ollut aiemmin vähäisempää kuin buprenorfiinilla tai amfetamiinilla. Vuonna 2023 alpratsolaamin käyttö ylitti kuitenkin jopa amfetamiinin käytön pistämällä.

Kuvio 2. Helsingin terveysneuvontapisteistä satunnaisesti kerätyistä huumeruiskuista todetut yleisimmät yhdisteet vuosina 2017–2023 ilmoitettuna prosenttiosuuksin (%) kaikista kerätyistä ruiskuista (Ruiskuhuumejäämätutkimus, THL).

Muuntohuumeiden käytön osuus pistämällä oli tutkimusten perusteella melko alhainen vuosina 2017–2020 verrattuna perinteisempiin huumeisiin. Suurin osa pistämällä käytetyistä muuntohuumeista oli stimulanttivaikutuksia omaavia synteettisiä katinoneja. Kuluttajamarkkinoilta kiellettyjä psykoaktiivisia aineita (KKP-aineita) tai muita muuntohuumeena markkinoille tulleita yhdisteitä todettiin sekä vuonna 2017 että 2018 noin neljässä prosentissa ruiskuista. Vuonna 2019 ja 2020 osuus oli enää noin 1,5 prosenttia. Osa muuntohuumeista oli tutkimusvaiheessa jo luokiteltu huumausaineeksi, kuten ainoa 10 yleisimmin käytetyn yhdisteen joukossa vuonna 2020 ollut alfa-PVP. Vaikka prosentuaalisesti muuntohuumeiden käyttö jäi alhaiseksi verrattuna yleisimpiin aineisiin, todettiin esimerkiksi vuoden 2018 tutkimuksessa alfa-PVP:n lisäksi lukuisia erilaisia synteettisiä katinoneja, kuten alfa-PHP, alfa-PVT, alfa-PEP, alfa-PBP, 4-kloori-alfa-PVP, 4-fluori-alfa-PVP, N-etyyliheksedroni, 4-CMC, MDPV, MDPPP ja MDPBP. Näistä yleisin oli alfa-PHP, jota todettiin kymmenessä ruiskussa (2,5 %).

Merkille pantavaa pistämällä tapahtuvassa huumeiden käytössä on, että viimeisen kolmen vuoden aikana synteettisten katinonien osuus on ollut selkeästi aiempaa korkeampi. Vuonna 2021 synteettisiä katinoneja (alfa-PHP, MDPHP) todettiin

SUOMESSA KÄYTETÄÄN PISTÄMÄLLÄ

BUPRENORFIINIA

JA AMFETAMIINEJA

POIKKEUKSELLISEN PALJON”

oli huomattavasti alhaisempi, noin 0,5–2 prosenttia kaikista ruiskuista. Vuonna 2023 metadonia ei todettu ainoastakaan ruiskusta. Vuosina 2020–2022 Suboxonen osuus puolestaan kasvoi ollen 23–24 prosenttia kaikesta käytetystä buprenorfiinista ja edelleen vuonna 2023 47 prosenttiin.

noin 9 prosentissa ruiskuja, vuonna 2022 23 prosentissa ja vuonna 2023 16 prosentissa ruiskuja. Viimeisen kahden vuoden aikana todetut synteettiset katinonit olivat alfa-PVP, alfa-PHP ja alfa-PiHP.

Kansallisten tulosten perusteella vuosina 2017–2019 5–15 prosenttia kaikesta pistämällä käytetystä buprenorfiinista oli peräisin Suomessa opioidikorvaushoidossa yleisesti käytetystä buprenorfiini-naloksoni-yhdistelmävalmisteesta (Suboxone) ja loput todennäköisesti ulkomailta tuodusta pelkästä buprenorfiinista (Subutex). Toisen Suomessa opioidikorvaushoidossa käytetyn yhdisteen eli metadonin osuus

Tutkimus osoittaa huumetilanteen erot maiden välillä

Suomen kansallinen huumausainetilanne eroaa pistämällä käytettyjen aineiden suhteen merkittävästi yleisestä eurooppalaisesta tilanteesta. Esimerkiksi Länsi- ja Keski-Euroopassa heroiini ja kokaiini ovat yleisesti pistämällä käytettyjä yhdisteitä .

Verrattuna muihin tutkimuksessa mukana olleisiin maihin, Suomessa käytetään pistämällä buprenorfiinia ja amfetamiineja poikkeuksellisen paljon.

Kansainvälinen tutkimus laajenemassa Tutkimuksen ensimmäisen seitsemän vuoden aikana kertyneet kokemukset ovat osoittaneet lähestymistavan toimivuuden pistämällä tapahtuvan huumeiden käytön arvioinnissa sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Tutkimusta ja lähestymistavan kehittämistä jatketaan tulevina vuosina. Tänä vuonna (2023) tutkimukseen osallistuu jälleen useita Euroopan maita. Tutkimukseen osallistuukin noin kolminkertainen määrä maita verrattuna tutkimuksen käynnistymisvuoteen 2017.

Kansainvälisiä tutkimustuloksia julkaistaan sekä EMCDDA:n toimesta, että tieteellisinä julkaisuina. EMCDDA toimii myös tutkimuksen rahoittajana. EMCDDA muuttuu heinäkuussa 2024 Euroopan huumevirastoksi, European Union Drugs Agency (EUDA).

Suomi on hyvinvointivaltio. Toisten hyvinvointi on parempi kuin toisten. Suomi on hyvä maa asua ja elää, onhan meillä terveydenhuolto, sosiaalitoimi, oikeuslaitos, poliisitoimi jne. Kaikki on siis päällisin puolin hyvin. Otin hieman erilaisen lähestymiskulman muutaman alan tehtävistä, omista lähtökohdistani. Nämä ovat joillekin vain keikkoja, mutta jokin näissä jäi mietityttämään.

Kaiken keikkamassan alla on aina yksilöitä, joihin kaikki toiminta vaikuttaa, tavalla tai toisella. Yhdellä, pienellä teolla tai tekemättä jättämisellä, voi olla pitkälle kantavat seuraukset. Ymmärränkö minä yksilönä näitä vaikutuksia?

Lapsuuden ystävä

Satuin olemaan puolustusvoimien alueella harjoituksessa, kun henkilökohtaiseen puhelimeeni tuli kymmenien vuosien jäl-

keen puhelu lapsuuden ystävältä, vanhalta naapuriltani. Hän on iältään samaa vuosikertaa kuin itse olen. Vastattuani ilmeni, että soittaja oli tosin nuori nainen (toisin kuin tämä nuoruuden ystäväni). Hän kertoi hädissään, että ystäväni on vieressä ja tämä on aivan sekaisin. Puhuu ihmeellisiä asioita ja on hädissään. Pyysin antamaan luurin ystävälleni ja tämä kertoi, että hänen pitäisi saada yhteys puolustusvoimien komentajaan ja että hänellä on tärkeää tietoa.

Huvittavaa tässä oli se, että satuin tosiaan olemaan juuri puolustusvoimien alueella

Kuvituskuva. shutterstock.com

PYYSIN TYTTÖÄ SOITTAMAAN AMBULANSSIN PAIKALLE”

itse. Sattumaako? Ainakin elämää! Nuoren tytön diagnoosi oli oikea, ystäväni oli sekaisin. Pyysin ystävääni antamaan luurin takaisin tytölle. Pyysin tyttöä soittamaan ambulanssin paikalle. Pyysin vielä, että ystäväni suhtautuisi positiivisesti avun saapumiseen paikalle ja jatkoin keskeneräistä harjoitusta.

Soitin ystävälleni päästyäni pois työtehtävistä. Hän oli kotona. Hän pyysi minua käymään. Hänellä oli tunne, että venäläiset ovat juuri valtaamassa Suomea ja hän on ainoa tämän faktatiedon päällä. Lisäksi häntä vakoillaan myös naapurin toimesta television kautta. Hän oli hädissään tästä, sillä kukaan ei usko häntä. Yritin perustella hänelle, että tässä voi olla syitä, miksi muut ihmiset eivät reagoi tilanteeseen. Soitin päivystävälle lääkärille ja pyysin häntä käymään toteamassa tilanteen kanssani. Ystävä tarvitsi kipeästi apua. Lääkäri kävi paikalla ja totesi, että hän ei voi tahdon vastaisesti toimittaa ystävää mihinkään. Tämä sama episodi toistui vielä 2 kertaa. Joka kerta oli tapahtunut ”uusia” asioita, jotka vahvistivat ystävän teoriaa siitä, että hän on ainoa, joka ymmärtää. Hän oli pettynyt minuun ja pystyi feikkaamaan riittävästi aina, kun lääkäri kävi paikalla.

Heti lääkärin lähdön jälkeen hän paljasti yleensä taas jotain kokemastaan ja siitä, kuinka lääkärikin on jonkun muun ohjailema. Ystäväni lähimmät omaiset olivat iäkäs äiti ja iäkäs isäpuoli, joten minullakaan ei oikein ollut apuja tilanteeseen. Tähän tilanteeseen yhdistyi vielä se, että ystäväni kävi ”kummittelemassa” iltaisin toisen lapsuuden ystäväni kotipihalla. Hän mietti jo lähestymiskieltoa, sillä pelkäsi pienten lastensa puolesta. Varsinkin itse ollessaan töissä. Hänen tulkintansa mukaan ystävämme oli kaiken lisäksi arvaamaton.

Viides tapahtuma johtikin sitten eteenpäin: ystäväni kiinnitti molempiin ranteisiinsa paljaat sähköjohdot ja yhdisti itsensä pistorasian 230V jännitteeseen. Ilmeisesti naapurit soittivat hätäkeskukseen syntyneen metelin myötä ja tällä kierroksella ystäväni pääsi sitten psykiatriseen hoitoon. Kävin heti kuultuani tapauksesta katsomassa ystävääni ja hänen kätensä olivat pahasti tulehtuneet. Mielenterveyspuolella kun ei sitten taas ole kokemusta palovammojen hoidosta, jotka ranteisiin syntyivät ”suurempaan kokonaisuuteen” yhdistyessä.

Lopulta tämäkin asia saatiin jiiriin. Lisäksi saatiin aikaan diagnoosi, jonka pohjalta lähdettiin sitten kokeilemaan ”elämän laatua” parantavaa lääkitystä. Sekin oli lopulta pitkä tie. Tänä päivänä lääkitys on kohdillaan ja ystäväni on kuin kuka tahansa muista skitsofreniaa sairastaneista kansalaisista. Soittoja ei enää minulle tule ja hänen elämänsä jatkunee, kuten ennen

sairastumistakin. Satunnaisesti olemme törmäilleet myöhemmin kotikulmilla kuulumisia vaihdellen.

Tiesin jo ensimmäisestä soitosta, että tästä prosessista tulee pitkä ja haastava taival. Sitä se ajallisesti olikin ja ymmärrän hyvin, kuinka rassaavaa on kaikille toimijoille se, että joku soittaa samasta henkilöstä useita kertoja. Itselleni tuli tunne, että minua itseäni ei lainkaan uskota tässä prosessissa, vaikka näin, että henkilöä tulisi suojata häneltä itseltään sekä saada tilanne kontrolliin jo pelkästään iäkkäiden vanhusten vuoksi, joita kohtaan ystävä käyttäytyi ajoittain hyvin aggressiivisesti. Olin heihin yhteydessä prosessin aikana useamman kerran. Jokin tässä kaikessa jäi kuitenkin kaivertamaan sielun syvyyksiä. Pitikö tämän edetä niin pitkälle, että lopullinenkin vaihtoehto oli jo käsillä?

Keskiluokkaisen perheen nuorin poika jäi kiinni lähikaupassa kuuden lonkeron näpistyksen yrityksestä. Kerta oli ensimmäinen ainakin kiinnijäämisen osalta. Poika oli liikkunut vanhempien mielestä huonossa seurassa ja voisi sanoa, että hän oli ns. yllytyshullu. Koska poika oli alaikäinen (alle 15 -vuotias), kaupan henkilökunta soitti äidille ja pyysi tätä hakemaan lapsen pois kaupasta. Äiti vaati saada poliisipartion

Nuori poika

Kuvituskuva. shutterstock.com

VARSINKIN NUOREN HENKILÖN KOHTAAMISELLA VOI OLLA KAUASKANTOISIA VAIKUTUKSIA, SEKÄ HYVÄSSÄ ETTÄ

PAHASSA. MILLAINEN POLIISI MINÄ OLEN?”

paikalle ja lupasi tulla itse kyllä paikalle. Samaa mieltä oli myös töistä puhelimella tavoitettu isä. Kaupan henkilökunta soitti hätäkeskukseen ja pyysi poliisipartiota käymään paikalla. Poika seisoi lopulta kaupassa kahden vartijan välissä kaksi ja puoli tuntia, jonka jälkeen poliisista soitettiin kauppaan ja ilmoitettiin, että partiota ei saa kauppaan tänään tulemaan. Myöhemmin poliisi soitti pojan äidille, muutamia tunteja kotiin saapumisen jälkeen. Tässä vaiheessa äiti ilmoitti, ettei tällä soitolla ole enää merkitystä tämän asian hoidossa pojan näkökulmasta. Sosiaaliviranomaisille oli tehty poliisin toimesta ilmoitus, mutta sieltä ei kuuteen kuukauteen ollut vielä kuulunut mitään. (Tässä kohti keikkaa on varmasti ollut sen verran, että tämä käynti oli jäänyt tehtävien priorisoinnin vuoksi ajamatta).

Äidin mukaan olisi ollut toivottavaa, että poika olisi kohdannut heti tapahtuman

jälkeen kaikki nuo asiaan kuuluvat instanssit. Tällä olisi varmasti ollut suuri vaikutus pojan myöhempään toimintaan, olettaen, että paikalle olisi tullut partio, joka ymmärtää miksi he ovat paikalla ja miten asiaa tulisi käsitellä. Tässä voisi olla vielä vaikuttamisen paikka!

Jo koulumaailmassa asioita käsitellään monesti liian myöhään tapahtumaan nähden. Oikaisevan palautteen ja asian käsittelyn tulee varsinkin pienempien lasten kohdalla tapahtua mieluiten heti eikä päivien tai viikkojen jälkeen kasvatuskeskustelussa.

Pahimmillaan vallitseva tilanne on voinut äityä jo todella pahaksi erilaisten prosessien ja sopivien ajankohtien etsimisen vuoksi. Ja monesti nuori lapsi ei enää yhdistä tapahtumaa huomattavasti myöhemmin käytyyn keskusteluun tai palautteeseen. Monien haastavien nuorten kohdalla vanhemmat ja koulumaailma menettävät kontrollinsa.

Myös sanktiot ja seuraamukset tulevat viiveellä. Nuorelle voi tulla tunne, että kukaan ei mahda hänelle oikein mitään.

Yhteiskunta voi tässä suhteessa vaikuttaa nuoren suunnasta kädettömältä puuttumaan hänen tekoihinsa. Siksi onkin hyvä pohtia sitä, että mitä jos alussa tulisikin jo selkeä seinä vastaan. Peli vihellettäisiin poikki, ennen kuin ollaan tilanteessa, jossa mikään ei enää auta ja suunta on valittu tai valikoitunut.

Omien havaintojeni mukaan, monelle nuoremmalle henkilölle on tullut yllätyksenä, kun poliisi sanookin ei ja pitää huolen siitä, että ei myös on ei, tarvittaessa voimakeinoin. Poliisi on joskus ensimmäinen instanssi, joka rajoittaa laumasta harhautuneen nuoren henkilön toimintaa jollain tavoin. Yksittäiselle poliisille se on kenties yhdestoista keikkasi työvuorossa.

Oikeusjärjestelmämme toimii vähän samalla tavalla. Ensin annetaan sakkoa, sitten ehdollista ja lopulta kun nuori on varttuneemmassa iässä ja edelliset tuomiot painavat taakkana, jysähtääkin kunnon tuomio. Olisiko tuo partion käynti kaupan pihassa oikealla asenteella, oikeilla sanoilla, voinut pelastaa nuoren pojan elämän suunnan?

Poliisi joutuu työssään kohtaamaan yleensä tavan kansalaisia, joille se kohtaaminen on huomattavasti merkityksellisempi, kuin yksittäiselle poliisille siinä hetkessä. Varsinkin nuoren henkilön kohtaamisella voi olla kauaskantoisia vaikutuksia, sekä hyvässä että pahassa. Millainen poliisi minä olen?

Tunnistanko hetket, jolloin toiminnallani voi olla vielä vaikutusta henkilön tulevaisuuteen vai olenko itse nostanut jo hanskat ylös kaikkien osalta? Osaanko lukea erilaisia tilanteita riittävän hyvin valitessani erilaisia toimintavaihtoehtoja? Olenko koskaan edes ajatellut pienen tekoni tai tekemättä jättämiseni vaikutuksia pitkällä aikavälillä tilanteeseen, jossa olin työni puolesta? Harvoin ihmiset soittavat poliisia katsomaan koteihinsa, kuinka hyvin asiat ovat. Tämän me tiesimme jo koulutukseen hakeutuessamme. Tunnemme myös vallitsevan resurssitilanteen. Tavoittelemme vaikuttavuutta eri toimilla. Sinä olet se tärkein vaikuttaja! Jokainen yksilö meistä.

Teksti: MPA

TEKSTI: JANNE KIIVERI

Helppo raha houkuttaa ja huumeiden myynti koukuttaa

Alkuvuodesta vuonna 2022 Helsingin huumepoliisi oli saanut vihiä uudesta ilmiöstä, joka kietoutui älypuhelinten ja anonyymien pikaviestisovellusten ympärille. Wickr Me oli tuohon aikaan valtavan suosittu pikaviestisovellus erityisesti huumausainerikollisten keskuudessa sen tarjoaman anonymiteetin ansiosta. Sovelluksena Wickr Me oli suunniteltu turvaamaan käyttäjien yksityisyyden, joka

osaltaan loi otollisen ympäristön huumekaupalle, koska ainoana yksilöivänä tietona Wickr Me:ssä oli käyttäjän luoma anonyymi nimimerkki. Nyttemmin Wickriä ei enää ole saatavilla yksityiskäyttäjille vaan Wickr on keskittynyt vuoden 2024 alusta alkaen pelkästään yritysmaailman viestisovellukseksi.

Wickriä käytettiin siis yleisesti huumausainekauppojen sopimiseen. Wickrissä - aivan kuten muissakin pikaviestisovelluk-

sissa - pystyi luomaan keskusteluryhmiä. Eräs nimimerkki oli perustanut useita Wickr-ryhmiä "toimialueenaan" Helsinki ja pääkaupunkiseutu. Nimimerkin perustamien ryhmien tarkoituksena oli tarjota helppoa ja turvallista kanavaa huumekaupalle. Nimimerkki mainosti ryhmiään eri foorumeilla ja hänestä muodostui huumekauppiaiden keskuudessa luotettu välittäjä ja palveluntarjoaja, joka takasi reilut kaupat ja suojeli käyttäjiä niin sanotuilta rotilta eli huijareilta. Nimimerkki ei itse jättänyt

Kuvituskuva. shutterstock.com

HUUMEIDEN MYYNTIIN MIEHET OLIVAT PÄÄTTÄNEET ALKAA ERÄÄNLAISTEN

TALOUDELLISTEN VAIKEUKSIEN VUOKSI”

huumeiden myynti-ilmoituksia, mutta hän opasti muita myyjiä ja ostajia sekä suositteli luotettavia kauppiaita ryhmien jäsenille ja muille nimimerkeille. Hänen moderointinsa ryhmissä ja toiminta muutenkin loi luottamusta "pimeän verkon" huumemarkkinoilla, ja pian nimimerkin vaikutus ja perustamansa ryhmät ulottuivat koko pääkaupunkiseudulle. Wickr-ryhmät perustanut nimimerkki huolehti perustamissaan ryhmissä, että huumeiden myynti ja ostaminen olisi ryhmän käyttäjille mahdollisimman helppoa ja "turvallista".

Perustajanimimerkin toiminta edesauttoi ja mahdollisti laajamittaisesti huumausainerikosten tekemisiä pääkaupunkiseudulla, ja näytti siltä, että nimimerkki halusi profiloitua juurikin hyväksi ja luotettavaksi ryhmien ylläpitäjäksi.

Huumepoliisi pääsi maaliskuussa 2022 näiden Wickr-sovellukseen perustettujen huumeidenmyyntiryhmien jäljille ja havaitsi ryhmien olevan aktiivisia. Kyseisiin huumeidenmyyntiryhmiin jätettiin useita kymmeniä, parhaimmillaan satoja, myynti-ilmoituksia vuorokaudessa käsittäen huumausaineita aasta ööhön ja siltä väliltä. Lisäksi ryhmissä olevat nimimerkit kehuivat perustajanimimerkin toimintaa, koska perustajanimimerkillä oli ainainen "rottajahti" päällä eli vähäisestäkin huijauksesta päätyi ryhmästä ulos. Perustettujen ryhmien tarkoituksena oli siis toimia luotettavina huumausaineiden myyntialustoina, ja ryhmissä myytiin kaikenlaisia huumausaineita iloisesti eteenpäin.

Yksi aktiivinen myyjänimimerkki nousi esiin kyseisissä huumeidenmyyntiryhmissä mm. huoliteltujen myynti-ilmoitustensa vuoksi. Myynti-ilmoituksissa huumausaineet oli kuvattu siististi tummanharmaata taustaa vasten nimimerkki kirjoitettuna valkoiselle paperiliuskalle. Nimimerkki sai usein hyvää palautetta myymistään huumausaineista, ja nimimerkkiä suositeltiin toisille käyttäjille ryhmissä. Myynti-ilmoi-

tusten perusteella myyjänimimerkki toimi ja myi huumeitaan Helsingin kantakaupungissa sijaitsevalla alueella. Myynnissä oli pääosin amfetamiinia ja huumeeksi luokiteltavia psilosybiini-sieniä. Eräs käyttäjä kehui tukan lähteneen päästä ja pleikkaria hakatun yön yli tauotta otettuaan sopivan viivan myyjänimimerkin myymää amfetamiinia.

Helsingin huumepoliisi pääsi tämän myyjänimimerkin jäljille. Huumepoliisin saamien tietojen perusteella eräänä aurinkoisena päivänä toukokuun alussa vuonna 2022 kyseinen nimimerkki oli tulossa myymään huumeitaan "vaikutusalueensa" lähellä olevalle kadulle. Tarkkailun ja suoritettujen poliisitoimenpiteiden perusteella epäilty myyjä saatiin poliisin kiikariin tämän kurvaillessa sähköpotkulaudalla myymään amfetamiinia kyseiselle kadunpätkälle. Myyjä oli nuorehko mies ja poliisi pölähti paikalle ottamaan hänet kiinni. Miehen hallusta löytyi muutama gramma amfetamiinia, jota mies oli tullut myymään.

Poliisi sai nopeasti selville, että mies oli lähtenyt kotoaan, joka oli muutaman sadan metrin päässä kiinniottopaikalta. Miehen kotiasuntoon lähdettiin saman

tien suorittamaan kotietsintää. Asuntoon mentiin sisään, ja asunnon sohvalla makasi toinen nuorehko mies. Hölmistyneenä mies jäi tuijottamaan sisään marssivia poliiseja ja lannistuneena tyytyi kohtaloonsa. Asunnon keittiön pöydällä oli kasa psilosybiini-sieniä ja posliinikupissa kasa amfetamiinia sekä valmiiksi pussitettuja myyntipakkauksia. Lisäksi makuuhuoneessa oli sängyn päällä hienosti harmaalle taustalevylle aseteltuna amfetamiinipussukoita nimimerkkilapun kera valmiina valokuvattavaksi seuraavaan myynti-ilmoitukseen. Kotietsinnän saalina poliisi

Valmiita myyntipusseja amfetamiinia keittiön pöydällä.

Kuvituskuva. shutterstock.com

Helsingin huumepoliisissa esitutkinta eteni vauhdilla kiinniotettujen miesten tapauksen ympärillä. Tarkkojen pakkokeinojen avulla poliisi sai selville mittavan määrän huumeiden myyntejä, joita miehet olivat lyhyessä ajassa tehneet. Miehet olivat hankkineet myytävät amfetamiininsa omilta kontakteiltaan, eivätkä juurikaan jatkaneet sitä vaan myivät tätä vahvaa sukkia jaloissa pyörittävää amfetamiinia käytännössä sellaisenaan eteen päin. He olivat myyneet ison määrän huumeita lyhyen ajan sisällä.

Vähintään 500 grammaa amfetamiinia oli vaihtanut omistajaa parissa kuukaudessa, samoin kuin hyvä määrä psilosybiini-sieniä. Lisäksi he olivat myyneet muutamia huumausaineiksi luokiteltavia lääkkeitäkin. Poliisin tutkimukset paljastivat sen, että miehet olivat olleet aktiivisia huumeiden välittäjiä ja myyneet laajalle asiakaskunnalle.

Huumepoliisin tutkimusten ja toimenpiteiden ansiosta sekä tehokkaasti suoritettujen pakkokeinojen perusteella selvisi, että kiinniotetut miehet eivät olleet pelkästään myyneet huumausaineita vaan miehet olivat myös alussa mainitun Wickr-sovelluksessa huumeidenmyyntiryhmiä perustaneen ja ylläpitäneen nimimerkin takana. Miehet olivat käyttäneet tätä toista nimimerkkiä ryhmien perustamiseen ja ylläpitämiseen, ja toisella nimimerkillä he sitten hoitivat huumeiden myymisen.

Miesten työnjakona oli se, että toinen huolehti myyntiryhmien ylläpitämisestä ja viestittelystä ostajien kanssa, ja toisen kontolle jäi reaalimaailmantyöt hoitamalla huumekaupat kadulla. Suoritetussa esitut-

kinnassa selvisi, että perustajanimimerkki oli vastaanottanut lukuisia yksityisviestejä, joissa pyydettiin päästä jäseneksi perustettuihin huumeidenmyyntiryhmiin. Lisäksi esitutkinnassa löytyi runsaasti huumeiden myyntiryhmien ylläpitoon ja moderointiin liittyvää dataa.

Asia eteni aikoinaan käräjäoikeuteen ja miehet olivat vastaajina kahteen epäiltyyn törkeään huumausainerikokseen: myymiseen ja huumeiden myyntiryhmien ylläpitämiseen. Helsingin käräjäoikeudessa miehet myönsivät rikokset ja kertoivat miten asiat olivat menneet edesauttaen näin oikeudenkäyntiä ja asian käsittelyä. Helsingin käräjäoikeus antoi miehille tuomion törkeistä huumausainerikoksista, mutta otti tuomiossaan tuomiota alentavasti huomioon sen, että miehet edesauttoivat oikeudessa asian selvittämistä.

Huumeiden myyntiin miehet olivat päättäneet alkaa eräänlaisten taloudellisten vaikeuksien vuoksi. Niin sanotusti helppo raha houkutti heitä. Kuitenkin huumeiden myynnistä saaduilla rahoilla miehet käytännössä rahoittivat vain päivittäistä elämäänsä eikä rahaa jäänyt tukoittain ylelliseen elämään niin kuin elokuvissa on tapana käydä. Käteistä kyllä käytettiin, mutta setelit eivät lennelleet eikä limusiinilla ajeltu. Huumeiden myynti ei tuonutkaan sellaista pelastusta mitä miehet kenties toivoivat, vaan se oli muuttunut ansaksi, johon miehet lopulta lankesivat. Helppo raha oli loppu viimein vain harhaa, ja palkkana käteen jäi vain valtion kassaan suunnattu lasku huumeiden myynnistä saaduista tuotoista sekä vankeustuomiot törkeistä huumausainerikoksista.

sai takavarikkoon muun muassa joitain kymmeniä grammoja amfetamiinia ja toista sataa grammaa psilosybiini-sieniä sekä toista tuhatta euroa käteistä rahaa.

Kiinniotetut miehet olivat hiljaista poikaa matkustaessaan poliisiautoilla Pasilan poliisivankilaan raskaiden metalliovien taakse odottamaan tulevaa.

Amfetamiinipussit huolellisesti rivissä myynti-ilmoitusta varten.

Huumeiden kauppahalli on avoinna 24/7

TEKSTI: MICHELA SÖDERSTRÖM JA JUUSO ALA-JÄÄSKI

Kaukana ovat ne ajat, kun pojat menivät salaa ulos koulun alueelta polttamaan muutaman tupakan, jotka nekin heitettiin äkkiä maahan, kun saatiin pienintäkään vinkkiä opettajan lähestymisestä. Nykyisin jo ala-asteikäiset menevät välitunneilla vessoihin imemään kilpaa sähkötupakkaa, ja koulun käytävillä tuoksuu mansikka tai jokin muu makeahko esanssi…Tähän päälle vielä sosiaalisessa mediassa huumeiden kauppahalli on auki 24/7, ja jokaisella nuorella on vapaa ja rajoittamaton pääsy ostoksille, eikä toimitustakaan tarvitse kauaa odotella, koska myyjä saattaa suurella todennäköisyydellä istua samaisessa opinahjossa.

PIKEMMINKIN KAIKKI

HUUMAUSAINEVASTAISUUS

TUNTUU KADONNEEN KOKONAAN”

Hieman kärjistäen nuorten elämä on yhtä kuin sosiaalinen media. Kaduilla, kodeissa ja julkisissa ja puolijulkisissa tiloissa tapahtuva kanssakäyminen on heille aivan yhtä todellista, kuin sosiaalisessa mediassa tapahtuva. Tähän maailmaan poliisilla on oltava myös tuntosarvet, ja ilman näkyvää, omilla kasvoilla tapahtuvaa sosiaalisen median poliisityötä, ei nuorten elämästä, nuorten huumausainerikollisuudesta, tai nuorisorikollisuudesta ylipäätään saataisi minkäänlaista tilannekuvaa, se on vain karu tosiasia.

Asenteet huumausaineita kohtaan eivät ole ainoastaan muuttuneet myönteisemmiksi. Pikemminkin kaikki huumausainevastaisuus tuntuu kadonneen kokonaan. Kannabis ei tunnu olevan huumausaine enää ollenkaan, vaikka sekin on aivan eri vahvuista tavaraa, kuin vaikka muutama kymmenen vuotta sitten. Huumeissa ei ole mitään ihmeellistä, eikä niitä käytä enää ainoastaan ”se yks Jani tosta toisesta koulusta”, vaan kaikki nuoret, useat haluamattaan, joutuvat kosketuksiin huumausaineiden kanssa joko suoraan tai välillisesti.

Samalla kasvaa rikollisen elämäntavan ihannointi; helppoa rahaa, huumeita, autoja, naisia, aseita. Näitä nuorten silmille työnnetään, ja huumausaineisiin sekaantuneista rikollisista on kasvanut tietynlaisia esikuvia. Some näyttää, miten siistiä on saada helppoa ja nopeaa rahaa, ja miten tyhmää on käydä koulut, hankkia ammatti, perustaa perhe, ja elää ihan normaalia elämää. Miksi odottaa, kun kaiken voi saada nyt heti, eikä tarvitse tehdä muuta, kuin myydä vähän pillereitä. Rikollisesta elämäntavasta ei näytetä sitä todelli-

”HEI OTA PARI NÄIT,

MÄ OSTIN NÄÄ SNÄPISTÄ JUST YHELTÄ TYYPILTÄ. EN MÄ TIEDÄ MITÄ NÄIS ON, EURON KAPPALE NÄÄ VAA MAKSO.”

”MULLA ON YKS KAVERI, JOKA TUO MEILLE KOULUUN IHAN MITÄ VAAN, PILLEREITÄ, PILVEE, IHAN MITÄ VAAN. SE ON MUN RINNAKKAISLUOKALLA. MÄ LAITAN SILLE VIESTIÄ NI HAETAAN VÄLITUNNILLA.”

(TOIM. HUOM. LAUSEET KÄÄNNETTY NUORTEN KIELESTÄ SUOMEKSI GOOGLEN AVULLA.)

suutta: pelkoa, vihaa, väkivaltaa, vankilaa, loukkaantumista ja kuolemaa. Kuolema. Kuolema ei tunnu olevan edes todellista, niin kevyellä asenteella nuoret suhtautuvat huumausainekuolemiin (jotka ovat muuten aikamoisessa kasvussa) ja rikollisen elämän mukanaan tuomaan väkivaltaan. Ja tätä osaa ammattimainen rikollisuus myös käyttää hyväksi. Nuorista saa hyviä syntipukkeja ja juoksupoikia levittämään kaikkia mahdollisia huumausaineita. Ja pian onkin jo liian myöhäistä kieltäytyä, vaan on toteltava ja tehtävä, vaikkei niin haluaisikaan. Poliisille ei puhuta, koska "me ei olla mitään vasikoita". Ei, ette ole, olette lapsia, joiden ei pitäisi tietää mitä tuollainen termi edes tarkoittaa.

Näiden nuorten huoltajien kanssa keskustellessa nousee ilmi, että nuori on kyllä kertonut, että koulussa ja vapaa-ajalla liikkuu huumausaineita, mutta ”en minä niitä käytä.” Mutta kysymys kuuluu, kuka sitten niitä käyttää, kun kaikki nuoret kertovat saman tarinan vanhemmilleen? Ja vaikka sanotaan, että suurimmalla osalla nuorista menee paremmin kuin koskaan, ja meillä on vain pieni porukka jolla menee todella huonosti, päihteiden käyttöön saattaa ajautua periaatteessa kuka tahansa. Huippulukioissa tunnetaan niin kovaa painetta, että on suoriuduttava, ja esimerkiksi mielenterveysongelmista kärsivät kokevat, että on pakko lääkitä itse euron pillereillä, kun apua ei mistään saa. Ja myös ryhmäpaine on kova, kun nykyaikana ryhmä ei koostu pelkästään muutamasta kaverista, vaan tuhansien ihmisten someverkostoista, joissa myös laittomien asioiden normalisointi on valtavirtaa.

No mitä se työ sitten somessa poliisina on?

Ensin pitää olla luottamus. Nuorten pitää voida luottaa poliisiin myös somessa. Tällainen luottamus rakennetaan läsnäololla, ja se koostuu pienistä palasista, (kyllä, myös niistä selfieistä joita somepoliisien tileillä myös on, ne tuovat poliisille kasvot) joita rakennetaan pitkäjänteisellä työllä. Olemalla läsnä siellä, missä nuoretkin ovat, voimme valistaa ja pitää yllä reaaliaikaista tilannekuvaa siitä, mitä somemaailmassa tapahtuu. Päihteiden myynti-ilmoituksia kun tulee vastaan ihan meidän päivittäisissä somekanavissa. Samoin tulee vinkkejä huumausaineiden myynnistä, jotka johtavat parhaimmillaan törkeisiin riko-

KYTÄT NAPPAS MUT EN OO MIKÄÄ SNITCH BRO.”

sepäilyihin. Nuori saattaa somessa olla anonyymi, mutta palaset loksahtavat nopeasti paikoilleen, kun samoja nuoria alkaakin tapaamaan ulkona tehtävillä.

Nimimerkeistä koostuu myyntiorganisaatioita, ja myyjien määrät, jotka kauppaa käyvät, ovat suuria. Nuoret aloittavat myymällä ehkäpä sähkötupakkaa, mutta somen oman kauppakorkeakoulun kautta he valmistuvat ammattimaisiksi huumausaineiden välittäjiksi, jotka viilettävät sähköskuuteilla pitkin kaupunkia olkalaukut käteisestä ratketen ilman huolen häivää tulevaisuudesta tai seuraamuksista, kunnes todellisuus iskee vasten kasvoja putkan keltaisella patjalla istuessa. Tosin tuntuu, että silloinkin osalla suurin huoli saattaa olla, että puhelin on takavarikoitu, eikä pääse snäppäämään ja kerskumaan miten ”kytät nappas mut en oo mikää snitch bro.”

Kirjoittaja Michela Söderstöm tunnetaan somessa Konstaapeli Söderströminä @ konstaapelisoderstrom ja jolla on kokemusta myös @stadinpoliisit Snapchat-tilistä

Huumausaineiden käytön laillisuus ja rangaistukset ovat kaksi eri asiaa

Huumausaineiden laillistamisesta keskusteltaessa keskustellaan usein useammasta kuin yhdestä asiasta. Esimerkiksi kannabiksen laillisuus ja käytön rangaistavuus ovat kaksi eri asiaa. Käydyssä keskustelussa pohditaankin usein huomaamatta kahta eri kysymystä: Tuleeko kannabiksen tai huumausaineiden käytön olla laillista ja säädeltyä kuten esimerkiksi alkoholin ja tupakan? Tai tuleeko niiden käytöstä tai pienten määrien hallussapidosta omaan käyttöön rangaista?

Laillistaminen, dekriminalisointi ja depenalisointi erotettava toisistaan

Kannabiksen asema lainsäädännössä vaihtelee maittain. Suomessa kannabis on luo-

kiteltu huumausaineeksi ja sen tuotanto, valmistus, tuonti, vienti, kuljetus, kauttakuljetus, jakelu, kauppa, käsittely, hallussapito ja käyttö on laissa kielletty.

Laillistaminen tarkoittaa yhdisteiden yleistä saatavuutta ja niiden laillista jakelua erikseen sovitulla tavalla rajoitetummin tai vapaammin. Rajoitetussa mallissa huumausaineiden, esimerkiksi kannabiksen saatavuutta rajoitettaisiin kuten meillä mm alkoholin ja tupakan saatavuutta nykyään. Vapaammassa mallissa saatavuus voisi olla vain lievästi rajoitettua tai valvottua kuten mm. Pohjois-Amerikan joissakin osavaltioissa.

Dekriminalisointi tarkoittaa, että kannabiksen tai muiden huumausaineiden käyttö ja esimerkiksi pienien määrien hallussapito eivät ole enää laissa kiellettyä. Mutta edel-

leen esimerkiksi tuotanto, valmistus, tuonti, vienti, kuljetus, kauttakuljetus, jakelu ja kauppa olisivat rangaistavia.

Depenalisointi puolestaan tarkoittaa, että teot ovat yhä lainvastaisia, mutta niistä ei tavanomaisissa tapauksissa enää rangaista. Tämä on mahdollista lakiin otetun erityisen ns. toimenpiteestä luopumispykälän perusteella. Depenalisoinnilla voidaan joskus tarkoittaa pelkästään käytöstä ja siihen liittyvistä teoista säädettyjen seuraamusten lieventämistä.

Käyttörikos tarkoittaa, että on nykylainsäädännön mukaan huumausaineen käytöstä tai pienien määrien hallussapidosta seuraa rangaistus. Tämä on yleensä sakkorangaistus, ja alaikäisten nuorten kohdalla rangaistuksen vaihtoehtona voidaan käyttää puhuttelua. Huumausaineista riippuvainen

TARVITSEEKO IHMINEN YHDISTEITÄ PÄIHTYÄKSEEN

JA JOS TARVITSEE

NIIN MIKSI?

henkilö voidaan jättää tuomitsematta rangaistukseen, mikäli hän hakeutuu hoitoon.

Osana keskustelua on myös suhtautuminen kannabiksen kotikasvatukseen. Laillistamisen, dekriminalisoinnin tai depenalisoinnin ei tarvitse tarkoittaa kotikasvatuksen sallimista ja toisaalta oman käytön salliminen voi tarkoittaa myös kasvattamisen sallimista omaan käyttöön. ”Laillistamiskeskustelulla” voidaan siis tarkoittaa esimerkiksi kaikkia näitä asioita tai vain osaa niistä. Laillistamiskeskusteluun sekoittuu myös keskustelu kannabiksen lääkkeellisestä käytöstä.

Haittojen vähentäminen ja käytön hyväksyttävyys tai tuomittavuus ovat myös kaksi eri kysymystä

Kuten aina päihteistä puhuttaessa, yhteiskunnallinen pohdinta sääntelyn vaihtoeh-

doista sekoittuu helposti arvopohjaisiin henkilökohtaisiin näkemyksiin päihteiden käytön hyväksyttävyydestä tai tuomittavuudesta. Kysymys ei kuitenkaan ole kannabiksen puolustamisesta tai vastustamisesta päihteenä.

Tarvitseeko ihminen yhdisteitä päihtyäkseen ja jos tarvitsee niin miksi? Onko kannabis alkoholia parempi tai huonompi vaihtoehto joillekin henkilöille? Estääkö tai vaikeuttaako rangaistuksen pelko hoitoon ohjautumisessa?

Nämä ovat eri pohdintoja kuin se, mitkä ovat hyviä ja mitkä huonoja keinoja hallita päihdeongelmia politiikan ja lainsäädännön avulla.

Kansalaisten asenteet

Huumepolitiikassa on tapahtunut lyhyessä ajassa paljon sellaista, mitä vielä joitain vuosia sitten ei pidetty edes mahdollisena. Maailmalla tapahtuvat muutokset heijastuvat myös suomalaiseen keskusteluun.

Eteenkin kannabiksen kokeilun, mutta myös säännöllisemmän käytön suhteen kansalaisten asenteet ja mielipiteet ovat selvästi lieventyneet. Esimerkiksi kansalaisaloitteet koskien kannabiksen laillistamista, dekriminalisointia tai depenalisointia eivät ole aikaisemmin ylittäneet vaadittavaa kannatusrajaa eduskunnan käsittelyä varten. Vuonna 2019 kuitenkin kansalaisaloite Kannabiksen käytön rangaistavuuden poistamiseksi ylitti vaadittavan 50 000 kannattajan rajan ja eteni ensimmäistä kertaa poliittiseen käsittelyyn. Tällä hetkellä asian käsittely on kesken lakivaliokunnassa.

THL:n kanta huumausaineiden käytön rangaistavuuteen

Tiivistelmä:

THL ehdottaa, että huumepolitiikkaa kehitettäisiin niin, että huumeiden käyttöön puututtaisiin ensisijaisesti sosiaali- ja terveydenhuollon keinoin ja yhteiskunnallista keskustelua jatkettaisiin kaikkien huumeiden käytön rangaistavuuden poistamiseksi.

Huumausaineiden käytön rangaistavuuden poistaminen rikoslaista ei estä puuttumasta käyttöön muilla tavoin. Huumeita käyttävät henkilöt voidaan ohjata sosiaali- ja terveyspalveluihin ja heihin voidaan soveltaa myös hallinnollisia sanktioita (esimerkiksi rikesakko sääntöjen rikkomisesta).

THL ei kannata erillislainsäädännön säätämistä kannabiksen kohdalla.

Vaikka kannabis on useilla mittareilla vähemmän haitallinen kuin monet muut aineet, se voi aiheuttaa riippuvuutta ja sen käytöstä voi koitua monenlaista haittaa. Haitat liittyvät erityisesti runsaaseen käyttöön nuoruusiässä, jolloin kannabis voi vaikuttaa haitallisesti aivojen kehitykseen, mielenterveyteen ja kognitiiviseen suoriutumiseen kannabis ja terveysLinkki toiselle sivustolleAvautuu uudessa välilehdessä

Kannabiksen lainsäädännöllinen erityiskohtelu ei olisi haittojen vähentämisen näkökulmasta erityisen tehokas tapa. Se olisi ongelmallinen myös yhdenvertaisuuden kannalta, sillä se jättäisi huono-osaisimmat monipäihdekäyttäjät ja huumeriippuvaiset suhteellisesti entistäkin huonompaan asemaan. THL:n näkemyksen mukaan huumetilanteen hallinta, haittojen vähentäminen ja suhtautuminen huumausaineiden käytön rangaistavuuteen on yleisempi - kaikkia aineita koskeva - sosiaali- ja terveyspoliittinen kysymys. Jos käytön rangaistavuudesta luopumista harkitaan, sen tulee koskea kaikkia huumausaineita. Rangaistavuudesta luopuminen tulee toteuttaa hoitojärjestelmää, ehkäisevää työtä ja varhaista puuttumista samanaikaisesti laajentaen ja kehittäen. Tärkeätä on saada huumeongelmien kanssa kamppailevat ihmiset aikaisempaa varhemmin palveluiden piiriin. Esimerkiksi huumekuolemat tapahtuvat tyypillisesti palvelujärjestelmän ulkopuolella.

Huumeiden käytön haitat ovat merkittäviä kansanterveydellisiä ja sosiaalisia ongelmia, huumerikollisuus järjestysongelma ja huumaantuneena ajaminen turvallisuusongelma. Huumekysymyksen hoitaminen tai hoitamatta jättäminen vaikuttaa yksilön ja hänen lähipiirinsä lisäksi laajasti koko yhteiskuntaan ja sen hyvinvointiin.

Työyhteisön väijytys eläkkeelle jäävälle

TEKSTI: ARTTU-PEKKA HAUTALA KUVAT: JANNE KIIVERI

Heinäkuun 29. päivä 2024 nautittiin Helsingin poliisin rikostutkintayksikön Ammattimainen rikollisuus -toiminnon huumerikostutkinnan rikosylikonstaapeli Jouni "Jusu" Juseliuksen eläkekahvit.

Itse sankari oli tuiki tietämätön työyhteisön järjestämästä ”väijytyksestä”, koska Jusu ei itse meinannut eläkeläksiäisiä viettää. Kakkuakin oli, vaikka eläköityvä dekkari oli käytävillä uhonnut tyylilleen uskollisesti, että ”mitään kakkuja hän ei teille tilaile.”

Tilaisuuteen osallistui loma-aika huomioiden kiitettävästi huumerikostutkinnan parissa työskenteleviä ja siellä vaikuttaneita henkilöitä. Myös yksikön- ja toiminnonjohto toivat talon puolesta muistamiset tilaisuuteen. Olipa paikalla poliisipastorikin. Osa väestä oli tullut paikalle jopa kesken lomiensa. Tilaisuudessa julkistettiin myös Jusun itseoikeutettu paikka Helsingin huumerikostutkijoiden kunniagalleriassa.

Uran alku

Pienen taivuttelun jälkeen Jusu kertasi uraansa poliisina tätä juttua varten. Jusu haki aikoinaan psykiatriseksi sairaanhoitajaksi ja sairaanhoitajaksi tuloksetta, mutta pääsi poliisikouluun ensiyrittämällä. Jusun poliisiuran ensiaskeleet otettiin syyskuussa 1986 Pohjolankadulla Tampereella.

- Silloin jaksoi vielä riekkua Black Emmanuel -yökerhossa Hämeenkadulla harvase ilta. Havahduin kokelaskurssin lopulla, että minulla on kenkälaatikollinen kyseiseen menomestaan oikeuttaneita pääsylippuja jotka olin säästänyt, Jusu kertoo poliisikouluajoistaan.

Poliisikoulun jälkeen Jusu aloitti Helsingin poliisilaitoksessa järjestyspoliisissa Pen-

gerkatu 5:n poliisiasemalla. Kolmen Pengerkadun järjestyspoliisivuoden jälkeen Jusu haki rikospoliisin, mutta veti hakemuksensa pois, kun pääsi hallintopoliisin ulkomaalaispoliisin passintarkastukseen töihin, jossa Jusu kertoo katselleensa me-

noa elämänsä hurjimmassa työpaikassa vuoden verran.

Passintarkastuksessa työskenneltyään Jusu haki uudelleen rikospoliisiin ja tuli valituksi. Jusun mukaan tuolloin rikos-

poliisissa dekkarit opetettiin talon tavoille ja perehdytettiin töihin rikospoliisin tutkimus- ja koulutusjaoksessa kokeneiden rikosylikonstaapelien toimesta. Tutkimusja koulutusjaos oli jaettu ”rooteleihin”, jotka olivat väkivalta, huume, varkaus, tekniikka ja tietotekniikka.

- Jaoksessa haettiin kustakin silloisesta toimistosta selkeitä juttuja, jotka hoidettiin sitten viimeisen päälle kunkin rootelin kouluttajan opastamana. Tarvittaessa jopa sanamuotoihin ja lauserakenteisiin puututtiin, mikäli niissä oli virheitä. Rikospaikoilla käytiin lähes poikkeuksetta. Kuulustelukertomukset, joita silloin kirjattiin, olivat niin pikkutarkkoja, että ne muistuttivat välillä kuultavan ihmisen elämänkertaa, Jusu kertaa tutkimus- ja koulutusjaoksen aikaansa.

Vuoden koulutusjaospätkän jälkeen tuli organisaatiouudistus missä rikospoliisista siirrettiin järjestyspoliisin tutkintaan juttuja tutkittavaksi silloisiin järjestyspoliisin alueosastoihin. Alueosastoihin perustettiin ykkösjaokset, jotka tutkivat rikospoliisista siirtyneitä juttuja, kakkosjaosten tutkiessa perinteiset järjestyspoliisille kuuluneet jutut kuten liikennejutut ja pahoinpitelyt. Organisaatiouudistuksen myötä Jusu siirrettiin tutkintatoimistoon, joka muutti tuolloin Pengerkadulta Pasilan poliisitalolle.

Rikospoliisissa

Jusu ehti työskennellä järjestyspoliisin tutkinnassa seitsemän vuotta, kunnes tuli nimitetyksi rikospoliisin puolelle petostoimistoon. Petostoimiston aikana Jusu oli mukana Suomen ensimmäisen skimmeri-casen tutkinnassa, jossa tekijät olivat kopioineet pankkikortteja pankkiautomaattiin asennetulla lukulaitteella. Tekijät jäivät lopulta kiinni Ruotsissa mistä Jusu oli heitä noutamassa. Petostoimistossa tuli myös Jusun ensikosketus moottoripyöräjengi-ilmiöön ja tunnukselliseen järjestäytyneeseen rikollisuuteen.

- Epäiltyinä oli myöhemmin murhasta tuomittu liivijengin ex-presidentti ja pari täysjäsentä. Siihen aikaan moottoripyöräjengien puhelinnumerot löytyivät netistä ja soitin kyseisen jengin puhelinnumeroon ja pyysin osallisen Pasilaan kuulusteluun. Tuolloin kuulustelut Poliisitalolla tehtiin tutkijoiden omissa työhuoneissa, jonne

”SIELUUNI OLI LASKEUTUNUT RAUHA

JA TYYNEYS”

myös kovan luokan liivijengiläinen saapasteli muina miehinä halki poliisitalon tutuksi käyneitä poliiseja morjestellen, Jusu kertoo ensikosketuksestaan liivijengeihin. Huumetoimistoon Jusu päätyi töihin käytyään kysymässä suoraan silloiselta samassa kerroksessa petostoimiston kanssa olleelta huumetoimiston päälliköltä, että pääseekö huumetoimistoon töihin. Huumetoimistossa Jusu aloitti työnsä keväällä 2000.

- Sieluuni oli laskeutunut rauha ja tyyneys. Olin himassa, ammatillisessa mielessä, Jusu toteaa pääsystä huumetoimistoon. 2000-luvun alussa huumetoimiston pikkuhakasessa työskentely oli Jusun mielestä "nastaa".

- Jutut tulivat tuulilasiin ilman ennakkovalmisteluja ja yllättäen, niin kuin nykyisinkin. Kaduilla oli paljon heroiinia mikä näkyi huumetutkinnassa kummasti. Vuorovaikutus silloisten asiakkaiden kanssa oli toista luokkaa verrattuna nykypäivään. Epäillyt kantoivat vastuun teoistaan ja selvittivät asiat kuulusteluissa, roadman-kulttuuri ja muu senkaltainen pelleily loisti poissaolollaan, Jusu muistelee huumetoimiston arkea.

Rikosylikonstaapelina

Jusu kävi vuonna 1993 Helsingin poliisilaitoksen ensimmäisen tehtäväpainotteisen rikostutkintakurssin mistä sai kahdeksan

opintoviikkoa. Tämän jälkeen hän piti lähes kymmenen vuoden tauon, jonka jälkeen eräiden henkilöiden kannustamana Jusu kävi kaikki mahdolliset kurssit saadakseen tarvittavat opintoviikot täyteen, jopa talousrikostutkintakurssin, jotka vaadittiin alipäällystön virkatutkintoa varten. Tuohon aikaan siis kerättiin erilaisista kursseista yhteensä 20 opintoviikkoa alipäällystön virkatutkintoa varten, joka oikeutti hakemaan alipäällystövirkoja.

- Opintoviikkojen täytyttyä hain rikosylikonstaapelin paikkoja huumetoimistossa ja jossain vaiheessa tulin nimitetyksi. Kaiken kaikkiaan olin ryhmänjohtajana 15 vuotta. Viimeiset vuodet olen lasketellut menemään pyrkien hoitamaan hommani vararyhmänjohtajana, Jusu kertoo lyhyesti alipäällystöurastaan rikosylikonstaapelina.

Lopuksi

Tulevaisuuden suunnitelmista aktiivisena poliisikiekkomiehenä tunnettu Jusu suostuu paljastamaan sen verran, että ura rakkaan harrastuksensa jääkiekon parissa jatkuu one-more-year -periaatteella kahdessa eri ikämiessarjassa siviilipuolella herrat 50+ ja 60+ -sarjoissa Tuusulan Veivarit joukkueessa.

”Huumetoimiston” väki kiittää Jusua vuosista, jotka hän on työyhteisölle antanut toimien esimerkkinä pyyteettömästä tekemisen meiningistä, oikeudenmukaisuudesta ja maalaisjärjestä ollen oleellinen osa huumepoliisin henkistä selkärankaa. Hyviä eläkepäiviä Jusu! Primus inter pares!

Päihteet tekevät päätöksiä, ei ihminen

TOIVOTTAMAN TAISTELUN SURULLINEN PÄÄTÖS”

Syksyllä 2022 kirjoitin Huumepoliisi ja STOP Huumeille lehtiin artikkelin, jonka otsikko oli ”Toivoton taistelu oman lapsen puolesta”. Kirjoitin artikkelissa tositarinan kymmeniä vuosia kestäneestä piinasta, jossa mielenterveys- ja päihdeongelmista kärsivästä Ristosta (nimi muutettu) oli aiheuttanut vanhemmilleen ja lähipiirilleen kovan taakan ja kymmeniä vuosia kestäneen piinan.

Riston ongelmat alkoivat jo nuorena. Ristolla todettiin jo nuorena Asperger oireyhtymä. Myöhemmin hänellä alkoivat päihdeongelmat alkoholin, pillereiden ja huumeiden kanssa. Vanhemmilla ja lähipiirillä oli jatkuva huoli hänestä ja he tekivät Riston hyväksi oikeastaan kaiken mahdollisen. He olivat jatkuttavasti yhteydessä eri viranomaisiin ja hoitohenkilökuntaan. Auttaminen oli paikoin jopa epätoivoista.

Toisinaan oli valonvälähdyksiä ja apua saatiin, mutta lopullinen läpimurto jäi kuitenkin tulematta. Tavalla tai toisella tuli aina seinä vastaan. Tämä vuosikausia kestävä piina oli omaisille kovin uuvuttava ja voin kertoa, että en samanlaista kohtaloa toivo kenellekään.

Kirjoitin aikaisemmassa artikkelissa Riston saamasta häädöstä Espoon kaupungin omistamasta asunnosta. Häätö johtui lähinnä naapureiden pelosta, koska Risto oli päihteitä käyttäneenä jopa uhkaava muita asukkaita kohtaan. Naapureiden pelon ja häiriöiden vuoksi Risto häädettiin kodistaan. Hänen kaikki tavarat ja vaatteet heitettiin roskalavalle ja hänelle ei jäänyt muuta omaisuutta kuin päällä olevat vaatteensa.

Asunnottomuus

Asunnottomana Risto käytti edelleen päihteitä ja asui kadulla. Yöksi hän pääsi Espoon Olarissa sijaitsevaan ”yömajaan”, mutta päivät hän vietti aina kadulla. Tämä oli omaisille haastava tilanne, koska Ristoa ei välillä tavoittanut viikkokausiin. Riston omaiset pommittivat poliisia ja sosiaalitoimea, mutta aina tuloksetta. Kyseessä on 45-vuotias aikuinen ihminen, joka päättää

itse asioistaan. Hänen henkilökohtaisia tietojansa ei saa luovuttaa edes omaisille. Risto ei myöskään halunnut mennä asumaan vanhemmilleen, syynä varmasti on ollut päihderiippuvuus, koska maalla asuvien vanhempien luona päihteiden käyttö ei olisi onnistunut.

Kovan työn jälkeen lopulta Ristolle saatiin hoitopaikka Järvenpään sosiaalisairaalasta. Asunnottomuus oli kestänyt lähes vuoden. Risto oli rahaton ja huonossa kunnossa, mutta hän oli hoitomyönteinen ja lähti hoitoon. Hoito lähti käyntiin hieman sekalaisissa tunnelmissa, häntä pelotti esimerkiksi paikan muut asukkaat ja hän ei tuntenut oloansa kovin hyväksi, mutta kuitenkin hän oli päättänyt jäädä hoitoon. Omaiset saivat hoidon ajaksi hieman hengähdystaukoa, ei ollut sitä jokapäiväistä huolta siitä mitä kauheata seuraavaksi tapahtuu. Riston äiti usein pelkäsi, kun auto ajoi pihaan, että koska poliisit tulevat kertomaan Riston menehtyneen, hoidon aikana tätä pelkoa ei ollut.

Muutamia päiviä myöhemmin Risto sai tiedon, että hän oli saanut pienen summan tililleen Kelan maksamia rahoja. Tämän takia hän päätti lähteä omille teilleen hoitopaikasta ja ei palanut takaisin enää. Tämän päätöksen teki päihteet, ei Risto itse.

Kuolema

Järvenpään sosiaalisairaalasta lähtemisen jälkeen Risto eli jälleen kadulla. Omaiset tavoittivat hänet kuitenkin nyt paremmin ja lopulta yhteistyössä onnistuttiin järjestämään hänelle ns. katto pään päälle Espoossa sijaitsevasta hoitokodista. Tässä hoitokodissa tarjottiin tuettua asumista, palveluasumista ja tehostettua palveluasumista pitkäaikaisasunnottomille henkilöille, joilla on erityisen haasteellista käyttäytymistä mm. päihteiden tai mielenterveyden häiriöiden vuoksi.

Tässä asumispaikassa oli se poikkeus muihin hoitopaikkoihin nähden, että siellä sai olla myös päihtyneenä. Risto sai hyvän ”oma” hoitajan, jonka kanssa asiat alkoivat sujumaan mallikkaasti. Omahoitaja piti myös omaiset ajan tasalla tilanteista, joten oikeastaan kaikki näytti hyvältä, päihteiden käyttöä lukuun ottamatta.

Kesäkuussa 2024 Risto menehtyi Helsingin juna-asemalla klo 3:20 yöllä. Hänet löydettiin menehtyneenä aseman alueelta. Vanhempien pelko kävi toteen, aamulla poliisiauto kaartoi heidän pihaansa ja toivat mukanaan lohduttoman suruviestin. Risto menehtyi 45-vuotiaana ja minä menetin siinä samalla rakkaan pikkuveljeni.

Kuvituskuva. shutterstock.com

KUN IHMINEN EI ENÄÄ ITSE PÄÄTÄ ASIOISTAAN VAAN

PÄIHTEET TEKEVÄT KAIKKI PÄÄTÖKSET”

Jälkipuinti

Hänen kuolemansa jälkeen väistämättä aloin miettimään, että mitä olisi pitänyt tapahtua, jotta olisi voitu estää tämä surkea tapahtumasarja ja mahdollisesti myös kuolema. Riston ongelmallinen aika kesti noin 20-vuotiaasta alkaen, eli 25-vuotta hän taisteli päihteiden ja Asperger oireyhtymän kanssa. Hän kävi läpi vuosien aikana monia eri hoitoja, mutta kokonaisvaltaista hoitoa hän ei saanut oikeastaan koskaan.

Viimeisen viiden vuoden aikana hänestä tuli jonkin verran hoitovastainen, joka varmasti johtui suurelta osin hänen päihderiippuvuudestaan. Päihteet sotkivat oikeastaan koko ajan asioiden etenemistä. Omaisten apu Ristonkin kohdalla oli se suurin apu, mutta vastaanotto ei aina ollut hyvää, koska hänen päässään oli liikaa se tärkein asia, mistä saisi päihteitä. Päihteet määräsivät liikaa hänen päätöksiään.

Minulla on vakaa näkemys siitä, että mikäli hänet olisi saatu irti päihteistä, vaikka pakkokeinoin hän olisi lopulta itse alkanut päättämään asioista, päihteet ei olisi tehneet päätöksiä Riston puolesta. Hän kulki sumussa, josta hän ei koskaan päässyt päivänvaloon korjaamaan asioitaan.

Tahdosta riippumaton hoito

Tilanteissa, joissa henkilön päihteiden käyttö pitkittyy ilman, että läheiset tai viranomaiset pystyvät siihen vaikuttamaan, mietitään usein tahdonvastaisen hoidon mahdollisuutta.

Nykyisessä päihdehuoltolaissa on suhteellisen selkeästi määritelty tilanteet, joissa asiakkaan omasta tahdosta riippumaton hoito voidaan toteuttaa. Laki asettaa kuitenkin etusijalle vapaaehtoisuuteen perustuvat palvelut. Jos vapaaehtoisuuteen perustuvat palvelut eivät ole mahdollisia tai ne ovat osoittautuneet riittämättömiksi, ihminen voidaan määrätä hoitoon aiheuttamansa terveysvaaran perusteella.

Terveysvaaralla tarkoitetaan sitä, että asiakas on ilman päihteidenkäytön keskeyttämistä ja asianmukaista hoitoa välittömässä hengenvaarassa päihteiden käyttönsä vuoksi tai vaarassa saada kiireellistä hoitoa vaativan terveydellisen vaurion. Hoitomääritys voidaan tehdä korkeintaan viideksi

vuorokaudeksi. Hoitoa voidaan toteuttaa esimerkiksi terveyskeskuksen tai sairaalan vuodeosastolla. Tahdosta riippumaton hoito on lopetettava heti, kun terveysvaaran mukaisia hoidon edellytyksiä ei enää ole. Riston kohdalla tahdosta riippumaton hoitoa ei päästy yrityksistä huolimatta toteuttamaan. Näkemykseni mukaan Suomessa käytännön tasolla tahdosta riippumatonta hoitoa, ei kovin helposti käytetä.

Olin Riston kuoleman jälkeen yhteydessä useisiin poliisina työskenteleviin henkilöihin ja myös kahteen tuttuun kansanedustajaan.

Kaikissa näissä keskusteluissa tuli selkeästi ilmi se, että mikäli tahdosta riippumatonta hoitoa voitaisiin käyttää ns. matalalla kynnyksellä, voitaisiin saada apua monelle päihderiippuvaiselle ja sitä kautta estää mahdollinen kuolema. Tämä oli aivan selkeä toteamus keskusteluissa. Kansanedustajat kertoivat, että mikäli alettaisiin ajamaan lakia, jossa madalletaan kynnystä henkilön tahdosta riippumattomaan hoitoon pääsyyn, tulee kansanedustajien keskuudessa lakia vastaan vastustusta, he eivät uskoneet asian läpi menoon.

Kokemukseni mukaan väliaikainen holhoukseen asettaminen olisi hyväksi, siinä kohtaa, kun ihminen ei enää itse päätä asioistaan vaan päihteet tekevät kaikki päätökset. Esimerkiksi 6kk pituinen holhoukseen asettaminen johtaisi siihen, että henkilö ehtisi parantua hieman päihteistä ja omat esimerkiksi hoitopäätökset voisivat olla aivan toisenlaisia holhouksen jälkeen ja näin ihminen pelastuisi mahdolliselta kuolemalta tai muulta peruuttamattomalta vahingolta.

Vanhempien huoli muuttui suruksi

Risto on nyt haudattu. Jäljelle jäivät meidän omaisten suunnaton suru ja jonkin verran hyviä muistojakin. Osaksi myös harmitus siitä, että emme lopulta pystyneet häntä auttamaan, vaikka kuinka paljon sitä yritimme. Riston isän ja äidin ei enää tarvitse pelätä ja olla huolissaan Riston voinnista, tilalle tuli hirvittävä suru, aika näyttää kumpi on se parempi vaihtoehto vanhemmilleni. Lepää rauhassa pikkuveljeni.

Kuvituskuva. shutterstock.com

Tietoa huumausaineista

Suomessa huumausainepolitiikka ja huumausaineisiin liittyvät lainsäädännöt perustuvat eri valtiosopimuksiin kuten YK:n vuoden 1961 huumausaineyleissopimukseen sekä yleissopimuksiin vuosilta 1971 ja 1988. YK:n yleissopimusten lisäksi ne perustuvat Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin (EU) 2017/2103 sekä huumausaineiden lähtöaineiden valvontaan liittyviin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksiin (EY) N:o 273/2004, (EY) N:o 111/2005, EU 2015/1011 ja EU 2015/1013 sekä Euroopan neuvoston puitepäätökseen (2004/757/YOS), joka sisältää huumausainekaupan rikostunnusmerkistön vähimmäissäännöt.

Tässä artikkelissa esitellään Suomessa yleisimmin käytettäviä huumausaineita. Suomessa huumausaineina pidetään niitä aineita, jotka on erikseen luokiteltu huumausaineiksi valtioneuvoston asetuksella. Viime lehdessä esittely aloitetiin ns. perinteisistä huumausaineista. Tässä artikkelissa vuorossa ovat yleisimmät huumelääkeaineet.

Bentsodiatsepiinit

Bentsodiatsepiinit ovat rauhoittavia lääkkeitä lyhyt aikaiseen käyttöön. Bentsodiatsepiineistä käytetään puhekielessä nimitystä "bentsot". Bentsodiatsepiinien pitkäaikainen käyttö voi haitata terveyttä ja ne aiheuttavat helposti riippuvuutta. Bentsodiatsepiinit lievittävät oikein käytettynä (lääkärin määräämänä ja oikein annosteltuna) ahdistuneisuutta ja helpottavat unihäiriöitä. Bentsodiatsepiinien käyttö pitäisikin rajata muutamaan viikkoon. Pitkäaikaisessa käytössä bentsodiatsepiinien

teho heikkenee, jolloin annoskokoa pitää nostaa halutun vaikutuksen saamiseksi, ja näin ollen lääkkeisiin syntyy helposti riippuvuus.

Yleisimpiä bentsodiatsepiineja ovat diatsepaami, klooridiatsepoksidi, oksatsepaami, loratsepaami, tematsepaami ja alpratsolaami. Niitä myydään lukuisilla eri kauppanimillä kuten Diapam, Rivatril ja Xanor. Suomessa yleisimpiä laittomia bentsodiatsepiineja katumarkkinoilla ovat kauppanimeltään Ksalol ja Rivotril. Kyseisillä kauppanimillä olevia bentsodiatsepiineja ei ole Suomessa myynnissä, joten jo kauppanimestä voi päätellä onko bentsodiatsepiini salakuljetettu maahan laittomasti.

Rahoittaviin bentsodiatsepiineihin liittyy runsaasti haittavaikutuksia riippuvuuden ohella. Bentsodiaptsepiinit väsyttävät ja altistavat tapaturmille. Ne voivat aiheuttaa havaintohäiriöitä, muistivaikeuksia ja jopa sekavuutta ja levottomuutta. Joskus bentsodiatsepiinit laukaisevat päihteiden sekakäytön. Sekakäytön ja suurten käyttöannosten tiedetään aiheuttaneen kuoleman tapauksia, joten bentsodiatsepiinien suurkäyttö on hengenvaarallista. Lisäksi

RAHOITTAVIIN

BENTSODIATSEPIINEIHIN

LIITTYY RUNSAASTI

HAITTAVAIKUTUKSIA

RIIPPUVUUDEN OHELLA”

alkoholi ja bentsodiatsepiinit vahvistavat toistensa vaikutuksia ja voivat keskushermostoa lamaavan vaikutuksensa takia olla vaarallisia käyttää yhdessä. Bentsodiatsepiinien vaikutuksen alaisena ei välttämättä itse huomaa niiden haittavaikutuksia.

Bentsodiatsepiineihin syntyy helposti riippuvuus, koska riippuvuutta aiheuttavien lääkkeiden teho katoaa vähitellen. Tämän takia käyttöannokset kasvat ja käytöstä tulee pakonomaista haitoista huolimatta. Ja puolestaan liian nopea käytön lopettaminen aiheuttaa vieroitusoireita. Tavallisimpia vieroitusoireita ovat ahdistuneisuus, pelokkuus, huonovointisuus, unihäiriöt ja ärtyneisyys sekä fyysisinä oireina sydämen tykytys, hikoilu, kivulloisuus ja vapina.

Pregabaliini

Pregabaliini on epilepsialääkkeisiin kuuluva lääkeaine, jota käytetään myös neuropaattisen kivun ja yleistyneen ahdistuneisuushäiriön sekä migreenin ja levottomien jalkojen oireyhtymän hoitoon. Pregabaliini luokitellaan Suomessa huumausaineeksi ja pääasiassa keskushermostoon vaikuttavaksi lääkkeeksi. Tunnetuin pregabaliini on kauppanimeltään Lyrica.

Pregabaliini muistuttaa rakenteeltaan keskushermoston luonnollista välittäjäainetta gamma-aminovoihappoa, joka hallitsee hermosolujen toimintaa. Pregabaliini estää hermosolujen toimintaa ja vähentää kipuun, ahdistukseen ja epilepsiaan liittyvien välittäjäaineiden vapautumista. Juuri keskushermostoon vaikuttavien ominaisuuksiensa vuoksi pregabaliinia käytetään yleisesti päihdetarkoituksessa. Normaaleilla hoitoannoksilla pregabaliini

Kasa ksaloleita

on turvallinen lääke, mutta päihdetarkoitukseen käytettäessä annoskoko on erittäin suuri euforisen olon saavuttamiseksi.

Pregabaliinia käytetään yleensä samanaikaisesti muiden päihteiden kanssa, koska pregabaliini ilmeisesti voimistaa muiden aineiden, erityisesti rauhoittavien lääkkeiden ja opioidien vaikutusta. Yksin käytettynä pregabaliinin koetaan aiheuttavan euforiaa, rentoutumista ja heikentävän psyykkisiin tekijöihin liittyvää lihastoimintaa eli psykomotoriikkaa. Pregabalii-

nille kehittyy toleranssia jo muutamassa viikossa, kun ainetta käytetään päihdehakuisesti. Pregabaliiniriippuvuutta ei ole vielä tutkittu paljoa, mutta aiempi huume-, lääke- tai alkoholiriippuvuus lisää riskiä pregabaliiniriippuvuuden kehittymiselle.

Pregabaliinin yleisempiä haittavaikutuksia ovat huimaus, väsymys ja päänsärky sekä näköhäiriöt ja sekavuus. Pregabaliini, kuten epilepsialääkkeet yleisesti, saattaa lisätä myös jonkin verran itsetuhoisen ajattelun ja käyttäytymisen riskiä. Pregabaliinin käytön lopettamisen jälkeen vieroitusoireina on todettu fyysisiä ja psyykkisiä vieroitusoireita, joihin kuuluvat unettomuus, päänsärky, pahoinvointi, ahdistuneisuus, ripuli, vilustumisoireet, kouristukset, hermostuneisuus, masennus, kipu ja voimakas hikoilu. Erityisen yleistä pregabaliinin väärinkäyttö on opioidien käyttäjillä. Oikeuslääketieteellisissä kuolemansyyselvityksissä pregabaliini on yleinen löydös yhdessä opioidien kanssa. Opioidien ja pregabaliinin yhteiskäytöllä voidaan tavoitella euforian tunteen lisääntymistä, tai opioidivieroitusoireiden vähenemistä. Pregabaliinin väärinkäyttö on vaarallista erityisesti lääkkeiden ja huumeiden sekakäytön yhteydessä.

Opioidit

Opioidit ovat vahvoja keskushermoston kautta vaikuttavia kipulääkkeitä, joilla voidaan lievittää voimakkaitakin leikkauskipuja. Yleensä opioideja käytetäänkin leikkauspotilaille kohtalaisen ja voimakkaan

OPIOIDEJA KÄYTETÄÄN PÄIHTEENÄ NIIDEN EUFORISOIVAN VAIKUTUKSEN TAKIA”

leikkauksen jälkeiseen kipuun, ja niiden käytön tarve kivunlievitykseen vähenee nopeasti ja lääkitys lopetetaankin ennen kotiutumista.

Opioidit luetaan laittomiin psykoaktiivisiin aineisiin eli ne ovat huumausaineita.

Opioideja käytetään päihteenä niiden euforisoivan vaikutuksen takia. Opioidien säännöllinen käyttö nostaa toleranssia ja näin ollen niiden käyttöaste nousee korkealle. Yleisimmän Suomessa huumeena käytettävät opioidit ovat buprenorfiini ja oksikodoni.

Buprenorfiini

Buprenorfiini on suomalaisten huumeidenkäyttäjien piirissä yleisimmin käytetty opioidi. Alun perin buprenorfiinia käytettiin lääkityksenä voimakkaisiin kiputiloihin, mutta sen havaittiin sopivan opiaattiriippuvaisten vieroitus- ja korvaushoitolääkkeeksi. Buprenorfiini on puolisynteettinen pitkävaikutteinen opioidi. Buprenorfiinin kauppanimiä ovat mm. Subutex, Temgesic ja Suboxone. Pääosa

Oxycontin

Subutex

OPIOIDEJA KÄYTETÄÄN PÄIHTEENÄ NIIDEN EUFORISOIVAN VAIKUTUKSEN TAKIA”

katukaupassa liikkuvasta buprenorfiinista on Suomeen laittomasti salakuljetettua. Aikoinaan heroiinin vähentyessä katukaupasta buprenorfiinia alettiin käyttämään heroiinin sijasta. Vaikka heroiinin saatavuus jossain vaiheessa paranikin, se ei enää saavuttanut samaa suosiota vaan burprenorfiini oli korvannut sen Suomen katukaupassa.

Buprenorfiinia käytetään päihdekäytössä yleisimmin suoneen pistämällä, joka tekeekin buprenorfiinin väärinkäytöstä ongelmallisen, koska sitä ei ole kehitetty suoneen pistettäväksi. Buprenorfiini sisältää sellaisia ainesosia ja sidosaineita, jotka voivat aiheuttaa verisuoniin vaurioita ja tulehduksia. Buprenorfiini on suunniteltu käytettävän kielen alla siten, että sen annetaan liueta sinne.

Buprenorfiinin päihdekäytössä tarkoituksena on saada aikaan euforinen päihtymystila. Suonensisäisesti käytettynä buprenorfiinin vaikutus on nopeampaa ja euforiaa tuovaa, aivan kuten opiaateilla.

Pitkäaikaisessa käytössä euforian tunne kuitenkin katoaa ja käyttö alkaakin perustumaan pelkästään siihen, ettei tule fyysisiä vieroitusoireita. Buprenorfiinin käytössä on nk. kattovaikutus, joka tarkoittaa sitä, että annosta suurennettaessa aineen vaikutus lisääntyy aluksi, mutta pysyy sitten samana. Buprenorfiinin käyttö voi johtaa jopa kymmenkertaisen toleranssin kehittymiseen. Buprenorfiinin käyttö yhdessä bentsodiatsepiinien ja alkoholin kanssa voi olla hengenvaarallista. Suomessa onkin raportoitu kuolemantapauksia, jotka liittyvät näiden kolmen aineen yhteiskäyttöön.

Pitkäaikainen käyttö saattaa aiheuttaa apatiaa, ahdistuneisuutta, motorista kiihtyneisyyttä tai hidastumista sekä arvostelukyvyn, tarkkaavaisuuden ja muistin heikkenemistä. Buprenorfiinin ongelmakäytön lopettaminen aiheuttaa vieroitusoireina ahdistuneisuutta ja levottomuutta sekä erilaisia fyysisiä oireita. Fyysisinä vieroi-

tusoireina ovat päinvastaiset olotilat kuin päihtymystilalla haettavat olot.

Oksikodoni

Oksikodoni on opioideihin kuuluva vahva morfiinin sukuinen keskushermostoon vaikuttava kipulääke. Oksikodonin nimi tulee kodeiinista, joka on oksikodonin kanssa rakenteeltaan samanlainen. Kodeiini on opioideihin kuuluva kipu- ja yskänlääkkeenä ja huumausaineena käytettävä lääkeaine, jota saadaan oopiumunikosta eristämällä tai synteettisesti morfiinista.

Oksikodoni on yksi voimakkaimmista kipulääkkeistä, ja sitä käytetään voimakkaiden kipujen hoidossa suhteellisen lyhyen aikaa. Oksikodonin teho on 1,5-kertainen verrattuna morfiiniin. Oksikodonin kauppanimiä ovat mm. Oxycontin, Oxynorm ja Oxycodone.

Oksikodonin väärinkäyttö tai pitkäaikainen lääketieteellinen käyttö voi aiheuttaa väliaikaista impotenssia ja merkittävää eturauhasen suurenemista. Oksikodoni saattaa aiheuttaa uneliaisuutta, huimausta ja sekavuutta. Alkoholi voimistaa oksikodonin haitallisia vaikutuksia. Oksikodonin, kuten muidenkin opioidien, vaikutus perustuu keskushermostossa opioidireseptoreita aktivoivaan vaikutukseen, mikä vähentää kipua, lamaa hengitystä ja aiheuttaa mielihyvän tunnetta. Vaarallisin haittavaikutus oksikodonilla on hengityslama.

Päihdekäytössä oksikodonia käytetään samoista syistä kuin muitakin opioideja eli käytöllä tavoitellaan mielihyvän tunnetta ja rauhoittavaa vaikutusta, mutta sietokyvyn kasvaessa ja riippuvuuden kehittyessä mielihyvän tunne jää pois ja käyttö muuttuu pakonomaiseksi vieroitusoireiden ehkäisemiseksi ja opioidihimon tyydyttämiseksi. Oksikodonia väärinkäyttäessä toleranssi kasvaa nopeasti.

Vieroitusoireina käytön lopettamisesta tulee vapinaa, pahoinvointia, hikoilua ja kiihtymistä. Vieroitusoireet alkavat melko nopeasti käytön lopettamisen jälkeen ja voivat kestää useita viikkoja. Vieroitusoireiden takia lääkkeen käytön lopettaminen voi olla erittäin haastavaa.

Lähteinä: mm. päihdelinkki.fi, terveyskirjasto.fi

Pregabaliini

TEKSTI: ALVI HEIKKA, YLIETSIVÄ, TORNION PIIRITULLIKAMARI

Operaatio Riukkajänkä

Eräänä torstaiaamupäivänä viime vuoden (1994, toim. huom.) marraskuun puolivälissä saapui Tornion etelätullin kautta maahan Suomen rekisterissä oleva punainen Opel Vectra-henkilöauto, joka ei pysähtynyt punaisella liikennevalolla osoitettuun tullin pysähtymismerkkiin. Kyseinen auto pysähtymismerkin saatuaan kiihdytti vauhtia ja kääntyi kovalla vauhdilla Tornion kaupungin keskustaan. Reilun viiden minuutin kuluttua tullin partio löysi kyseisen auton hylättynä kaupungin keskustasta. Etsintään osallistuneet tullin ja poliisin partiot saivat ohjeet tarkastaa kaikki kaupungilla jalan liikkuvat henkilöt, jotka mahdollisesti sopisivat kuvioon. Puoli tuntia myöhemmin partio otti kiinni eteläsuomalaisen noin 30-vuotiaan miehen, joka sopi hyvin kyseiseen tapahtumaan. Lisäksi kymmenen minuuttia myöhemmin löytyi toinen sopiva ehdokas, hänkin eteläsuomalainen n. 20-vuotias mies.

Autosta löytyi huumausaineita

Auto ja henkilöt otettiin tarkastukseen, jossa auton kojelaudasta löytyi vajaa gramma poltettavaa heroiinia, niin ikään vajaa gramma amfetamiinia sekä noin kuusi grammaa hasista. Molemmat henkilöt pidätettiin samana päivänä. Kuulusteluissa kävi ilmi, että miehet olivat tuoneet mukanaan maahan kolme kiloa hasista sekä sata grammaa amfetamiinia, joka oli heitetty Tornion keskustassa erään kerrostalon sisäpihalla olleeseen roskalaatikkoon. Tornion käräjäoikeus vangitsi molemmat rikoksesta epäillyt.

Tutkimuksissa selvisi, että kyseinen roskalaatikko oli tyhjennetty kätkemistä

Kuvituskuva. shutterstock.com

seuraavana iltana Tornion kaupungin kaatopaikalle Riukujängälle. Tulli aloitti kaatopaikalla jätteiden käsittelyn oletetulta kuormien purkausalueelta. Tässä vaiheessa kuulusteluissa oli saatu selville, että huumepaketit oli hieman jalkapalloa pienempi möhkäle, jonka päällys oli mustaa jätesäkkimuovia ja lähes kauttaaltaan teipattu mustalla muovieristysnauhalla.

Kahden päivän uutteran kaivuu-urakan jälkeen selvisi uutena tietona, että jätteiden tyhjennys olikin tehty poikkeuksellisesti samana torstai-iltapäivänä, jolloin huumepaketti oli roskiin heitetty. Etsintä oli nyt ulotettava alueelle, joka oli jo kaatopaikkajyrällä tasattu eli paketti saattoi olla jopa metrin syvyydessä. Arvioitu sijaintialue oli noin 2500 neliömetriä. Kolmannen etsintäpäivän hämärtyessä illaksi eräs etsintäryhmään kuulunut ”Hannu Hanhi” sai silmiinsä mahdollisen huumepaketin ja ankaran silmien hieromisen jälkeen kaatopaikan tienoo täyttyi riemun kiljahduksista. Uutteruus ja usko löytymiseen oli palkittu. Paketti osoittautui juuri sen kaltaiseksi kun tutkinnassa oli saatu ilmi. Paketti sisälsi kolme kiloa hasista ja sata grammaa amfetamiinia.

Teknisissä tutkimuksissa paketista löytyi molempien salakuljettajien sormenjälkien lisäksi myös Tukholmassa asuvan aineen toimittajan sormenjäljet. Tornion käräjäoikeus tuomitsi jutussa molemmat salakuljettajat ja aine-erän eteläsuomalaisen rahoittajan kolmeksi vuodeksi ja kuudeksi kuukaudeksi vankeuteen sekä lisäksi huumerahojen lähettäjäksi osoittautuneen miehen kahden vuoden ja kolmen kuukauden vankeustuomioon.

Ruotsissa tuomion samaisessa jutussa saanee kolme henkilöä, joista kaksi on suomalaista. Salakuljetuksessa käytetyn Opel Vectran arvo tuomittiin niin ikään valtiolle korvattavaksi.

Edellä kerrotun jutun tutkinnan onnistuminen sisälsi saumatonta ja uutteraa tiimityöskentelyä sekä uskoa saavutettavaan tulokseen - etenkin kaatopaikkaosastolla, jossa jokainen työskenteli itseään säästämättä todella vaikeissa olosuhteissa ottaen huomioon mm. vuodenaikaan nähden vähäisen päivänvalon. Samoin esitutkinta eteni mielestäni esimerkillisesti ja erinomaisessa yhteistyössä tullin sekä poliisin yhteisissä tutkintaryhmissä niin Suomessa kuin Ruotsissa.

Juttu julkaistu alun perin: Piikki 1/95, Helsingin Huumerikostutkijat r.y., OY Lehtimainos-Pressreklam Ab, Ykkös-Offset Oy Vaasa, 1995.

Piikki-lehti oli objektiiviseen tiedottamiseen ja rakentavaan keskusteluun pyrkivä Helsingin Huumerikostutkijat r.y.:n julkaisu

TEKSTI: THL

Jätevesitutkimus: väestötason huumeiden käyttö

Jätevesitutkimuksilla saadaan riippumatonta tietoa jätevesiverkoston alueella tapahtuvasta huumeiden käytöstä lähes reaaliaikaisesti. Menetelmää voidaan käyttää myös huumetilanteen pitkäaikaisseurantaan. Jätevesitutkimus tarjoaakin poikkeuksellisen lähestymistavan vaikeasti tutkittavaan väestötason huumeiden käyttöön.

Alueellista tietoa huumetilanteesta ja kansainvälistä vertailtavuutta

THL:n tekemä jätevesitutkimus tuottaa tietoa huumeiden käytön alueellisesta esiintyvyydestä ja siinä tapahtuvista muutoksista. Suomen tilannetta arvioidaan vertailulla kansainväliseen huumetilanteeseen.

Huumetilanteen ja sen kehittymisen tunteminen on keskeistä alueellisessa, kansallisessa ja kansainvälisessä poliittisessa päätöksenteossa sekä kartoitettaessa toimenpiteitä muun muassa päihdehaittojen ehkäisemiseksi.

Uusia mahdollisuuksia esimerkiksi muuntohuumeilmiön seurantaan

Huumejäämien seuranta jätevedestä on tutkimusalueena maailmanlaajuisesti noin 15 vuotta vanhaa. Tutkimus on ollut viime vuosina edelleen voimakkaassa kehittymisvaiheessa. Analyysimenetelmien parantuessa on saatu lupaavia tuloksia myös muun muassa muuntohuumeilmiön seurannassa.

Jätevesitutkimuksia käytetään myös enenevässä määrin esimerkiksi tartuntatautien, kuten koronaviruksen ja sen varianttien seurantaan, sekä muiden väestötason ter-

luoma kuvituskuva jätevesitutkimuksesta

veyttä ja hyvinvointia kuvaavien elintapaja tautimarkkereiden määrittämiseen. SARS-CoV-2 jätevedenpuhdistamoilla

Valtakunnallisen jätevesitutkimuksen piirissä yli puolet Suomen väestöstä

THL:n jätevesitutkimuksen väestöpohja käsittää nykyisin lähes 60 prosenttia koko Suomen väestöstä. Tutkimus toteutetaan keräämällä keräysviikkoina jätevedenpuhdistamolle tulevasta käsittelemättömästä jätevedestä seitsemän peräkkäistä 24 tunnin kokoomanäytettä. Tutkittujen näytteiden tulosten keskiarvosta lasketaan huumausaineiden käyttömäärät kyseisen puhdistamon toiminta-alueella.

Huumeiden käyttöä mitataan parillisina vuosina suurimpien kaupunkien ja niiden lähialueiden puhdistamattomasta jätevedestä. Vuoden 2012 keräyksissä olivat mukana Helsinki, Espoo, Lahti, Turku, Tampere, Jyväskylä, Lappeenranta, Kuopio, Oulu ja Rovaniemi lähialueineen.

Vuodesta 2014 lähtien keräykset on toteutettu edellisten lisäksi myös Kotkan, Joensuun, Vaasan ja Savonlinnan alueella. Vuonna 2018 uusina alueina tulivat mukaan Kouvola, Hämeenlinna, Pori, Mikkeli, Seinäjoki, Kokkola, Kajaani, Kemi ja Maarianhamina, vuonna 2020 Rauma, Pietarsaari, Salo ja Vihti, sekä vuonna 2024 Porvoo, Huittinen ja Jämsä.

Vuonna 2020 tehtiin parillisen vuoden kahden säännönmukaisen keräysjakson (maaliskuu ja marras-joulukuu) lisäksi ylimääräiset keräykset touko-kesäkuussa ja elokuussa huumeidenkäytön selvittämiseksi koronaepidemian poikkeusolojen ja niiden jälkeisen yhteiskunnan avautumisen aikana. Tämän jälkeen keräykset on

ChatGPTn

AMFETAMIINIA KÄYTETÄÄN LAAJALTI KOKO MAASSA”

toteutettu jälleen normaalin aikataulun mukaisesti kahtena laajana keräyksenä parillisina vuosina. Neljällä suurella jätevedenpuhdistamolla (Helsinki, Espoo, Turku ja Tampere) keräykset toteutetaan tämän lisäksi myös parittomina vuosina.

Pitkällä aikavälillä huumeiden käyttö on lisääntynyt

Valtakunnallisessa tutkimuksessa on havaittu, että eri huumeiden käytössä ja niiden muutoksissa todetaan merkittäviä alueellisia eroja siten, että huumeita käytetään keskimääräisesti enemmän eteläisen Suomen suurissa kaupungeissa (kuva 1).

Pitkällä aikavälillä käytön kasvu on ollut jatkuvaa, aina vuoden 2021 alkupuoleen asti. Esimerkiksi amfetamiinin, metamfetamiinin, MDMA:n ja kokaiinin yhteenlasketut käyttömäärät ovat olleet noin kolminkertaisia verrattuna jätevesitutkimuksen aloitusvuoteen 2012. Tämä voidaan todeta, kun tarkastellaan tuloksia kaikista 10 kaupungista lähialueineen (noin 43 % koko Suomen väestöstä), jotka ovat olleet alusta saakka mukana laajassa kansallisessa tutkimuksessa.

Amfetamiinia käytetään laajalti koko maassa, ja sen käyttö jatkoi pitkällä aikavälillä kasvuaan aina vuoden 2021 kevääseen asti, minkä jälkeen käyttömäärät lähtivät laskuun. Vuosina 2022 ja 2023 amfetamiinin käyttö pysyi edellisiä vuosia matalammalla tasolla keräyskaupungeissa. Vuonna 2024 amfetamiinin käyttö on kuitenkin jälleen lisääntynyt useimmissa eri kaupungeissa.

Kokaiinin käyttö on puolestaan noussut valtakunnallisen jätevesitutkimuksen aloituksesta lähtien (2012) voimakkaasti painottuen edelleen vahvasti pääkaupunkiseudun läheisyyteen. Vuoden 2024 tulosten perusteella kokaiinin käyttö on kuitenkin alkanut lisääntymään selvästi myös muissa kaupungeissa aina pohjoisinta Suomea myöden. Vaikka kokaiinin käyttömäärät ovat edelleen pääkaupunkiseudullakin eurooppalaista keskiarvoa alhaisemmat, kokaiinin osuus huumeiden käytössä on tänä päivänä etenkin pääkaupunkiseudulla merkittävä. Pohjoisemmassa Suomessa kokaiinin käyttö on yhä selvästi vähäisempää käytön kasvusta huolimatta.

Ekstaasin osalta käyttö on pysynyt huomattavasti tasaisempana pidemmällä aikavälil-

Kuva 2. Huumeiden käytön kehitys 10 kaupungin alueella (Helsinki, Espoo, Turku, Lahti, Lappeenranta, Tampere, Jyväskylä, Kuopio, Oulu ja Rovaniemi lähialueineen) jätevesitutkimuksen perusteella verrattuna positiivisten löydösten lukumäärään epäillyissä huumerattijuopumuksissa koko maassa vuosina 2012-2022.

lä. Tänä vuonna käyttö on kuitenkin ollut suurempaa kahden vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna useissa kaupungeissa.

Jätevesipuhdistamon toiminta-alue voi olla sijaintikaupunkia laajempi. Esimerkiksi Helsingin Viikinmäen jätevedenpuhdistamon toiminta-alueeseen kuuluu Helsingin lisäksi muun muassa Tuusula, Kerava sekä Vantaan keski- ja itäosat ja Turussa muun muassa Kaarina, Naantali, Raisio ja Paimio.

Kaupungit on järjestetty maantieteellisen sijaintinsa perusteella etelästä pohjoiseen, lukuun ottamatta itsehallintoalue Ahvenanmaata (Maarianhamina), joka on sijoitettu kuvaajaan alas oikealle. Vuonna 2020 tehtiin parillisen vuoden kahden keräysjakson (maaliskuu ja marras-joulukuu) lisäksi ylimääräiset keräykset touko-kesäkuussa ja elokuussa huumeidenkäytön selvittämiseksi koronaepidemian poikkeusolojen ja niiden jälkeisen yhteiskunnan avautumisen aikana.

Tutkituista huumausaineista kokaiinin ja ekstaasin (metyleenidioksimetamfetamiini, MDMA) käyttö painottuu jätevesitutkimusten mukaan voimakkaasti viikonloppuihin. Tämä viittaa kyseisten huumausaineiden satunnaiskäyttöön ja osin eri käyttäjäryhmiin kuin esimerkiksi amfetamiinin, metamfetamiinin tai synteettisten katinonien kohdalla. Ilmiö näkyy erityisen voimakkaana, mikäli puhdistamon toiminta-alueella on järjestetty suuria yleisötapahtumia keräysaikana. Esimerkiksi Tampereen jatkuvassa pitkittäisseurannassa havaitaan poikkeavaa

kokaiinin ja MDMA:n käyttöä elokuun 2023 loppupuolella.

Samaten Jämsän keskuspuhdistamon maaliskuun 2024 keräysjaksolla todettiin erityisesti viikonloppuna poikkeuksellisen suurta kokaiinin (noin 3000-3500 mg/1000 henkilöä/päivä) ja MDMA:n (noin 10001500 mg/1000 henkilöä/päivä) käyttöä. Sekä Tampereella että Jämsässä järjestettiin kyseisinä ajankohtina suuri yleisötapahtuma. Poikkeuksellisen tapahtuman vuoksi Jämsän tuloksia ei ole sisällytetty kuvan 1 valtakunnalliseen tuloskoosteeseen eri kaupunkien ja lähialueiden huumeiden käytöstä.

Tietoa yhdistämällä kohti moniulotteisempaa kuvaa huumeiden käytöstä Suomessa

THL yhdistää jätevesitutkimuksin saatua väestötason tietoa muista eri lähteistä saatavilla olevaan tutkimus- ja rekisteritietoon. Näin saadaan mahdollisimman luotettava ja moniulotteinen kuva huumetilanteesta. Tiedon yhdistäminen mahdollistaa lisäksi täysin uudentyyppisiä lähestymistapoja arvioida muulla tavoin vaikeasti mitattavia asioita, kuten esimerkiksi huumekaupan rahallista arvoa tai käytettyjen huumeiden määrää verrattuna lainvalvontaviranomaisten Suomessa tekemiin huumetakavarikoiden määriin.

Koko Suomen tulokset ovat olleet pääsääntöisesti hyvin yhteneviä huumerattijuopumustilastojen, sekä poliisin ja tullin suorittamien takavarikoiden kanssa.

Kuva 3. Huumejäämät Helsingin Viikinmäen jätevedenpuhdistamolla (noin 900 000 asukasta) ajanjaksolla 04/2013–05/2024 ilmoitettuna yksikössä milligrammaa (huumejäämä)/1000 henkilöä/päivä. Kokaiinin ja metadonin tulokset on ilmoitettu kyseisten huumausaineiden aineenvaihduntatuotteina bentsoyyliekgoniinina (BE) ja 2-etylidiini-1,5-dimetyyli-3,3-difenyylipyrrolidiinina (EDDP). Kaikki mitatut 238 näytettä ovat edustavia 24 tunnin kokoomanäytteitä sunnuntai- ja maanantaiaamun väliseltä ajanjaksolta. Huumejääminä todetut pitoisuudet eivät suoraan korreloi käytettyjen huumeannosten kanssa eri aineiden välillä. Punainen katkoviiva: poikkeusolot koronan vuoksi astuivat voimaan 16.3.2020.

Verrattaessa jätevesitutkimusten perusteella laskettua käytetyn huumeen määrää

Suomessa tehtyihin huumetakavarikoihin, voidaan arvioida, että vuonna 2014 amfetamiinia, metamfetamiinia ja kokaiinia käytettiin 5–10-kertainen määrä verrattuna takavarikoituun määrään.

Suomen amfetamiinimarkkinoiden arvon laskettiin vuonna 2014 olleen 70 miljoonaa euroa, ja metamfetamiini- ja kokaiinimarkkinoiden arvon noin 10 miljoonaa euroa. Tutkimus on kokonaisuudessaan julkaistu Science of the Total Environment -lehdessä vuonna 2016. Tämä kirjoitus on

jatkoa vuonna 2014 samaisessa julkaisussa olleelle ensimmäiselle valtakunnalliselle jätevesitutkimukselle.

Yhdistämällä jätevesitutkimuksin todetut huumeiden kokonaiskäytön trendit tietoon lainvalvontaviranomaisten takavarikoimien huume-erien puhtausasteesta, havaitaan usein lyhyellä aikavälillä korrelaatiota. Näin ollen, vaikuttaa siltä, että aikoina, jolloin markkinoilla on puhtaampaa ainetta, käytetyn huumeen määrä väestötasolla kasvaa.

Esimerkiksi vuonna 2017 takavarikoidun amfetamiinin ja metamfetamiinin

keskimääräinen pitoisuus laski Suomessa merkittävästi vuodesta 2016: Metamfetamiinin keskimääräinen pitoisuus laski 31 prosentista 17 prosenttiin ja amfetamiinin vastaavasti 25 prosentista 17 prosenttiin vuosien 2017 ja 2016 välillä (Keskusrikospoliisi, 2018).

Toisaalta muutamana aiempana vuonna Suomessa oli markkinoilla tavallista puhtaampaa amfetamiinia ja metamfetamiinia. Tämä selittänee ainakin osaltaan vuoden 2017 alhaisempia käyttömääriä pääkaupunkiseudulla verrattuna vuoteen 2016 ja toisaalta poikkeuksellisen korkeaa kasvua vuosien 2014 ja 2015 aikana. Pidemmällä aikavälillä puhtausasteen muutosten vaikutus käyttömääriin tasoittuu ja puhtausasteen muutosten vaikutus käyttömääriin jää vähäiseksi.

Muutokset huumetilanteessa tunnistetaan varhaisessa vaiheessa

Edustavuuden lisäksi yksi jätevesitutkimuksen keskeisistä eduista on lähes reaaliaikaisen tiedon tuottaminen huumetilanteesta. Tämä mahdollistaa huumetilanteessa tapahtuvien keskeisten muutosten varhaisen tunnistamisen. Valtakunnallisen jätevesitutkimuksen lisäksi kolmen suuren jätevedenpuhdistamon alueella (Helsinki, Turku, Tampere) toteutetaan noin kahden viikon välein jatkuvampaa pitkittäisseurantaa (kuvat 3, 4 ja 5). Useat keskeiset muutokset Suomen huumetilanteessa on havaittu ensimmäisen kerran pääkaupunkiseudun jäteveden pitkittäisseurannassa.

Esimerkiksi vuonna 2016 metamfetamiini ilmaantui hyvin lyhyessä ajassa vuosikymmeniä Suomen valtastimulanttina olleen amfetamiinin rinnalle. Vuonna 2018 metamfetamiinin käyttö pääkaupunkiseudulla palautui vuosia 2016 ja 2017 matalammalle tasolle, amfetamiinin ottaessa jälleen paikkansa eniten käytettynä stimulanttina. Amfetamiinin käyttö lähti vuoden 2021 pääkaupunkiseudulla voimakkaaseen laskuun pitkään jatkuneen käytön nousun jälkeen ja on pysynyt matalammalla tasolla myös kuluvana vuonna 2024 huolimatta paria viime vuotta korkeammasta käytön määrästä (kuva 3). Kokaiinin määrä on puolestaan noussut vuosia tasaisesti, ollen ennätyksellisellä tasolla uusimmissa mittauksissa vuosina 2023 ja 2024. Kokaiinin

käyttö ylittääkin tänä päivinä viikonloppuisin pääkaupunkiseudulla jopa amfetamiinin käyttömäärät.

Amfetamiinin ja kokaiinin käytön jyrkkä lasku vuonna 2021 historiallisesti ennätyksellisiltä tasoilta johtui todennäköisesti lainvalvontaviranomaisten tekemistä ennätyksellisen suurista huumetakavarikoista (Operation Greenlight, esim. Ylen uutinenAvautuu uudessa välilehdessäLinkki toiselle sivustolle). Loppuvuodesta 2021 amfetamiinin käyttömäärät laskivat matalimmilleen sitten vuoden 2018.

Metamfetamiinia puolestaan havaittiin vuoden 2021 loppupuolella aiempaa enemmän viimeiseen pariin vuoteen verrattuna. Amfetamiinin käyttöön verrattuna määrät olivat kuitenkin suhteellisen matalia, eivätkä selitä kokonaisuudessaan amfetamiinin käyttömäärän laskun suuruutta. Kokaiinin käytön osalta ennätyksellisen huumetakavarikon vaikutukset jäivät kuitenkin edellä esitetysti hyvin lyhytaikaisiksi Suomessa. Samoin amfetamiinin käyttömäärät ovat olleet jälleen nousussa vuoden 2023 ja 2024 aikana.

Kaikkien huumausaineiden käyttömäärät eivät kuitenkaan ole vaihdelleet merkittävästi jätevesitutkimusten perusteella. Esimerkiksi mahdollisen huumekäytön lisäksi opioidikorvaushoito- ja kipulääkkeenä käytetyn metadonin käyttömäärät ovat pysyneet jätevesitutkimusten perusteella pääkaupunkiseudulla hyvin vakiona koko seurantajakson ajan.

Jätevesitutkimus tarjoaa tehokkaan työkalun huumetilanteen muutosten objektiiviseen tarkasteluun myös poikkeusolosuh-

teissa: Helsingin Viikinmäen puhdistamon pitkäaikaisseurannasta (kuva 3) havaittiin, että koronavirustilanteen vuoksi asetuista poikkeustoimista huolimatta amfetamiinin käytön nouseva trendi jatkui: poikkeusolot astuivat voimaan 16.3.2020, jonka jälkeen todetut amfetamiinimäärät olivat suurempia kuin koskaan aikaisemmin mitatut.

Maaliskuussa 2021 Helsingissä ja sen lähialueilla todetut amfetamiinin käyttömäärät olivat keräysviikolla korkeimmat mitä missään kaupungissa on kansallisesti mitattu (tehty yli 300 keräysviikkoa eri kaupungeissa vuodesta 2012 lähtien). Myöskään muiden tutkittujen huumeiden käytössä ei ole poikkeuksellisissa olosuhteissa vuoden 2020 aikana ollut suuria muutoksia, joskin kokaiinin nouseva trendi tasaantui ja ekstaasin käyttö vähentyi.

Helsingin, Turun ja Tampereen jätevesipuhdistamoiden lähes reaaliaikaisesta viikoittaisesta seurannasta havaittiin lisäksi, että yhteiskunnan avauduttua kesällä amfetamiinin käyttö lisääntyi edelleen vuoden 2020 loppukevään suvantovaiheesta.

Viime vuosina suosituimman muuntohuumeen ja synteettisen katinonin alfa-PVP:n käyttö oli vuonna 2018 hyvin matalalla tasolla verrattuna esimerkiksi vuoteen 2013 ja ennen alfa-PVP:n luokittelua huumausaineeksi. Alfa-PVP on sen jälkeen kuitenkin merkittävästi kasvattanut suosiotaan korvaten osin etenkin amfetamiinin käyttöä ja sen käyttö on tällä hetkellä ennätyksellisellä tasolla, joskin alueellisesti erot ovat huomattavan suuria. Käyttö painottuu jätevesitutkimusten mukaan vuonna 2024 poikkeuksellisen voimakkaasti Etelä- ja Lounais-Suomeen.

Samoin muiden synteettisen katinonien, kuten alfa-PHP/alfa-PHiP:n, käyttöä on esiintynyt viimeisen parin vuoden aikana aiempaa enemmän. Vuoden 2024 maaliskuun keräysjaksolla synteettisten katinonien käyttöä todettiin jokaisena päivänä pääkaupunkiseudun lisäksi ainoastaan osassa Suomen kaupungeista: Turussa, Tampereella, Lahdessa, Hämeenlinnassa, Vihdissä, Porvoossa ja Huittisissa. Muuntohuumeille onkin tyypillistä, että ajalliset ja alueelliset käytön vaihtelut ovat selvästi suurempia kuin perinteisimmillä huumausaineilla. Käytetyt määrät ovat kuitenkin edelleen esimerkiksi amfetamiiniin verrattuna matalammalla tasolla joka puolella Suomea. 2010-luvun alussa suositun synteettisen katinonin MDPV:n käyttöä ei jätevesitutkimuksen perusteella ole enää esiintynyt muutamaan vuoteen Suomessa.

Jätevesitutkimus on kansainvälisesti organisoitunutta

Tutkimuksella on tiiviit kansainväliset yhteistyöverkostot. THL oli Suomen vastuutahona vuosina 2014–2018 toteutettavassa yhteistyöverkostossa tutkimusalueen kehittämiseksi (COST Action). Osallistujia verkostossa oli yhteensä 26 maasta. Verkostossa on mukana myös kansainvälisiä organisaatioita, kuten Euroopan huumavirasto (EMCDDA/EUDA) ja YK:n alainen huumejärjestö (UNODC). EMCDDA julkaisee lisäksi vuosittain kansainvälisen huumeseurannan vertailututkimuksen tuloksia verkkosivuillaan. THL vastaa tutkimuksessa Suomen osuudesta. Vuoden 2023 maaliskuussa useissa Euroopan, Australian ja Yhdysvaltain kaupungeissa toteutetun kansainvälisen vertailututkimuksen tulokset on julkaistu EMCDDA:n verkkosivuilla. THL raportoi tulokset kaikista 29 seurantakaupungistaan kansallisen seurannan lisäksi myös osaksi vuoden 2024 kansainvälistä vertailututkimusta. Vuonna 2023 keräys tehtiin Suomessa suppeampana (4 suurta kaupunkia lähialueineen).

THL osallistuu lisäksi jätevesitutkimusten kansainväliseen hankkeeseen (EU-WISH), jonka tarkoituksena on tukea ja parantaa EU-maiden kykyä ehkäistä, varautua ja reagoida vakaviin rajat ylittäviin terveysuhkiin. Huumeet ovat osa tätä kokonaisuutta.

Tulkkilaki takaisi oikeudenmukaisuuden

Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton (SKTL) mukaan

Suomi tarvitsee tulkkilakia selkeyttämään ja varmistamaan tulkkauksen laatua. SKTL:n mukaan nykyinen tilanne on kestämätön, joten SKTL vaatii myös, että tulkkauksen laadunvalvonta olisi järjestelmällistä. SKTL:n toiminnanjohtajan Jenni Kavénin mukaan ammattitaidoton tulkkaus saattaa vaarantaa julkishallinnon asiakkaan, viranomaisen ja ammattihenkilön oikeusturvan, joten Suomi tarvitsee tulkkilain.

Mielestäni kansalliseen tulkkirekisteriin perustuva laki voisi tarjota useita etuja.

Viranomaisten käyttäessä lailla säädettyjä ja rekisteröityjä tulkkeja, voitaisiin oikeusturvana varmistaa, että julkishallinnossa käytössä oleva tulkki olisi ammattitaitoinen ja tulkkausta tarjoaisivat pätevät toimijat.

Tulkkeja tarvitaan monissa julkishallinnon tilanteissa, jotka liittyvät vahvasti yksilön perusoikeuksiin. Suomen perustuslain 6 §:n mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä eikä ketään saa asettaa eri asemaan esimerkiksi kielen takia. Tulkkilaki vahvistaisi tätä perustuslain mukaista yhdenvertaisuutta, koska lain perusteella voitaisiin varmistaa tulkkauksen luotettavuus rekisteröityjen varmasti ammattitaitoisten

Tällä hetkellä Suomessa on sellainen tilanne, että tulkkina voi toimia kuka tahansa julkishallinnossa.

TEKSTI: JANNE KIIVERI

tulkkien ollessa tulkkeina. Tämä vähentäisi mielestäni virheiden riskiä, ja laki varmistaisi sen, että tulkit hallitsevat sekä lähtökielen että kohdekielen vaadituilla kriteereillä, joten oikeudenmukaisuus ja yhdenvertaisuus varmistuisi.

Vaikkakin tulkkauksesta ja kääntämisestä viranomaisasioissa ja oikeudenkäyntiasioissa säädetäänkin hallintolaissa ja oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa, kyseisten säädösten säännökset tulkitsemisesta ja kääntämisestä eivät sisällä vaatimuksia tulkkauksen laadusta. Säännökset määrittävät sen, että viranomaisten on järjestettävä tulkitseminen

Kuvituskuva. shutterstock.com

SKTL:N MUKAAN

TULKKAUS- JA KÄÄNTÖALAN

SÄÄNTELY EI OLE RIITTÄVÄÄ, VAIKKA ALALLA TOIMIIKIN KOULUTETTUJA

AMMATTITULKKEJA”

ja kääntäminen asiassa. Ainoana tulkkia ja kääntäjää koskevana laatukriteerinä kyseisissä laissa on se, ettei tulkkina tai kääntäjänä saa käyttää henkilöä, joka on tämän luotettavuutta vaarantavassa suhteessa asianosaiseen. Muita kriteereitä ei tulkkien ja kääntäjien kelpoisuudesta ole asetettu. Lainsäätäjän tulisikin varmistaa yhdenvertaisuusperiaatteen toteutuminen, vähentää mahdollisia haittavaikutuksia etnisiin vähemmistöihin ja maassa oleskeleviin ulkomaalaisiin sekä tarjota käytännön toimijoille tarvittavat oikeudelliset välineet.

Näin ollen julkishallinnon asiakkaat voisivat olla varmoja siitä, että heidän kielitarpeensa täyttyvät asianmukaisesti ja että he saavat tarvitsemaansa tukea, kun viranomaiset käyttävät rekisteröityjä tulkkeja

SKTL:n mukaan tulkkaus- ja kääntöalan sääntely ei ole riittävää, vaikka alalla toimiikin koulutettuja ammattitulkkeja, koska alalla on myös paljon kouluttamattomia tulkkeja. Tulkkauksen ongelmat voivat pahimmilleen viivyttää viranomaisprosesseja ja aiheuttaa vakaviakin virheitä sekä

Kuvituskuva. shutterstock.com

väärin perustein tehtyjä ratkaisuja ja päätöksiä. Korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistavana ollut tapaus KHO 2023:10 osoittaa mielestäni hyvin sen, miten vajaavaisella tulkkauksella voi olla yksilön kannalta vakavia seurauksia. Tapauksessa KHO 2023:10 muutoksenhakijan antamaa selvitystä omasta tilastaan ei oltu hallinto-oikeudessa tulkittu oikein, joten hallinto-oikeuden suullisessa käsittelyssä käytetty vajaa tulkkaus oli vaikuttanut haitallisesti muutoksenhakijan kertomuksen ymmärtämiseen. Hallinto-oikeudessa tulkatun muutoksenhakijan uskottavuus oli kärsinyt juurikin heikon tulkkauksen takia.

Tulkki ei ollut kyennyt asianmukaiseen ja täsmälliseen tulkkaukseen liittyen muutoksenhakijan käyttämiin käsitteisiin, ja tulkin suomen kielen taito oli ollut myös heikkoa.

Poliisissakin on kokemuksia huonoista tulkeista. Kerran eräs asiakkaani, joka oli jo vuosia asunut Suomessa ja osasi suomen kieltä jonkin verran, halusi asiaa hoitaessaan äidinkielensä tulkin, jotta hänen oli helpompi ilmaista asiansa ilman vaaraa väärinkäsityksistä.

Tilaisuuteen olin tilannut eräältä isolta tulkkeja välittävältä yhtiöltä tulkin, joka osoittautui äärimmäisen huonoksi, koska hänen suomen kielen taitonsa oli huonompi kuin asiakkaallani. Tulkki ei osannut riittävästi edes normaaleja termistöjä ja asiakkaani joutui korjaamaan tulkin kääntämistä. Totesinkin tilanteen olevan sellainen, että asiakkaan asioiden hoito vaarantuu huonoa tulkkia käytettä-

essä. Erillinen tulkkilaki olisi tervetullut lisä, koska sillä pystyttäisiin takaamaan asianmukainen ja oikeudenmukainen tulkkauspalvelu julkishallinnon kaikilla osa-alueilla. Tulkkien rekisteröintivaatimus varmistaisi sen, että tulkit hallitsevat sekä lähtökielen että kohdekielen tarvittavalla laadulla, joka olisi tärkeä elementti oikeudenmukaisen ja selkeän viestinnän kannalta. Lisäksi julkishallinnon viranomaisten käyttäessä rekisteröityjä tulkkeja, viranomaiset voisivat luottaa siihen, että tulkit ovat ammattitaitoisia ja luotettavia.

Tämä puolestaan vähentäisi virheiden riskiä. Kuten SKTL asian esittää: Suomi tarvitsee lainsäädännön, jossa säädetään tulkkauksesta julkishallinnossa.

Mielestäni sellainen tulkkilaki, joka velvoittaisi ammattitulkkeja ja oikeustulkkeja rekisteröitymään, vahvistaisi oikeudenmukaisuutta julkishallinnon käyttämissä tulkkauspalveluissa. Joitain haittoja siitä kuitenkin saattaisi olla. Rekisteröintivaatimus voisi johtaa siihen, että vain tietyt tulkit olisivat saatavilla viranomaisille, joka puolestaan voisi rajoittaa valikoimaa erityisesti harvinaisempien kielten kohdalla. Lisäksi pienten tai itsenäisten tulkkauspalveluiden tarjoajien olisi ehkä vaikeampi täyttää rekisteröintivaatimuksia. Tämä voisi asettaa heidät epäedulliseen asemaan suhteessa suurempiin toimijoihin.

Tehokkaan ja toimivan tulkkilain säätäminen edellyttää mielestäni kuitenkin selkeää ja avointa määritelmää rekisteröitävien tulkkauspalvelujen standardeista. Riittävän laadukas tulkkaustaso edellyttää tulkilta ammattitaitonsa ylläpitämistä, joten rekisterimerkinnän edellytyksenä olisi ammattitaidon osoittaminen tutkintatodistuksella tai vastaavalla merkinnällä sekä ammattitaidon ylläpitäminen ja rekisterimerkinnän uusiminen määräajoin.

Tulkkilaki ja tulkkirekisteri toimisivat julkishallinnossa oivana apuvälineenä sopivan tulkin löytämiseksi ja varmistaisi oikeudenmukaisen tulkkauksen sekä sen, että tulkki olisi valittavaan käännöstilaisuuteen sopiva.

Lähteet: Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto, Julkilausuma. HE 39/2015 vp, hallituksen esitys eduskunnalle laiksi oikeustulkkirekisteristä.