Huumepoliisi -lehti kevät 2024

Huumausainerikollisuuden erikoislehti

1/2024 ISSN 2669-9397 TEEMA: Nuorten Huumevalistus - yhdessä huumeita vastaan.

Aika toimia!

”Oikeastaan

mä olen vasta lapsi”

Sisällysluettelo

3

Pääkirjoitus: Keihäänkärkenä vertaistensa joukossa

ISSN 2669-9397

Julkaisija

Helsingin huumerikostutkijat ry

Päätoimittaja

Janne Kiiveri

Kustantaja ja laskutus

Printmix puh. 010 319 6380

laskutus@printmix.fi

Ilmoitusmyynti

Suomen Myyntimediat

Taitto

Mika-Matti Trogen

Painopaikka

Hannun Tasapaino Oy

4 Rikostoimittajan kommentti: Huumerikokset ovat arkea – miten niistä uutisoidaan ja miksi?

6 Huumausainerikoksen edistäminen - Rikoslain pykälänä kuollut pykälä

8 Aika toimia! - THL julkaisi kaksitoista keinoa ehkäistä huumekuolemia

10 Mitä pappi tekee poliisissa?

- Poliisipappi Jaani Vilkkilä ei ole raamattu kädessä syntisiä poliiseja päähän mätkivä saarnaaja

12 Suomi on nuorten huumekuolemien kärkimaita

14 Poliisilla huoli nuorten huumeiden käytöstä

16 Kokaiinin ja synteettisten stimulanttien merkitys on kasvanut

19 Historian havinaa: Huumeliigan johto sai 12 vuoden tuomiot

20 Strategialla ja tavoitteilla vaikuttavuuteen - erään operaation tarina

26 Katsaus vuoden 2023 Euroopan huumeraportista: Kaikkialla kaikkea kaikille

28 Kuvaus stimulanttien käytöstä Suomessa

30 Tietoa huumausaineista

34 Huumehoidon asiakkaat: Vain viidesosa on työelämässä tai koulutuksen piirissä

TEKSTI: JANNE KIIVERI

Keihäänkärkenä vertaistensa joukossa

Hurjasti muuttuneen ja jollain tapaa epävakaankin maailman menossa viranomaistyö nousee arvoon arvaamattomaan. Poliisi joutuu olemaan valppaana ja alati hereillä torjuessaan rikollisuuden eri muotoja, olivatpa ne sitten Suomenlahdella tuhotuksi epäillyn kaasuputken kaltaisia rikoksia, huumausainerikollisuutta tai niin sanottua massarikollisuutta. Poliisi saakin olla keihäänkärkenä yhteiskunnassa.

Primus inter pares on latinaa ja se tarkoittaa ensimmäinen vertaistensa joukossa. Se kuvastaa mielestäni erittäin hyvin Suomen poliisia, joka toimillaan suojelee koko yhteiskuntaa, eli vertaisiaan, rikollisuuden hyökyaalloilta. Suomen poliisi toimii yhteiskunnassa tärkeänä viranomaisena ylläpitäen toiminnallaan järjestystä ja turvallisuutta. Poliisin tehtävänä on suojella kansalaisia ja omaisuutta ja varmistaa omalta osaltaan oikeusjärjestelmän toimivuus. Poliisi onkin keskeinen toimija yhteiskunnan turvallisuuden ylläpitämisessä. Lisäksi poliisi ennaltaehkäisee monia rikoksia ja jalkautuu ihmisten pariin.

Suomen poliisi työskentelee eri muodoissaan aktiivisesti rikollisuuden ehkäisemiseksi ja pyrkii estämään vakavan rikollisuuden rantautumisen Suomeen. Poliisi onkin reagoinut nopeasti vakaviin uhkiin ja tilanteisiin, jotka olisivat voineet vaarantaa yhteiskunnan turvallisuuden, jos poliisi ei olisi toimillaan tehnyt mitään. Lisäksi yhteistyö muiden viranomaisten ja järjestöjen kanssa on varmistanut sen, että Suomi on pysynyt edelleen turvallisena paikkana asua - niin nuorille kuin aikuisillekin.

Myös huumausainerikollisuuden parissa työskenteleviä poliiseja ja henkilöitä voi hyvällä omalla tunnolla kutsua oman alansa keihäänkärjiksi. Huumepoliisi keskittyy huumausaineisiin liittyvään rikollisuuteen, joten huumepoliisin työ on tärkeä toimi yhteiskunnassa. Näin ollen primus inter pares sopii erinomaisesti huumepoliisiakin kuvastavaan sanastoon, koska huumepoliisi pyrkii estämään huumausaineiden ja siihen liittyvän vakavan rikollisuuden leviämisen Suomeen. Tästä hyvänä esimerkkinä voidaan pitää ammattitaitoisen yhteystyön tuloksena onnistunutta operaatiota, jossa länsinaapuristamme kotoisin olevan pääosin nuorista aikuisista koostuvan jengin tuleminen Suomeen saatiin näiltä osin estettyä.

Huumausaineet aiheuttavat yhteiskunnassa vakavia terveydellisiä, sosiaalisia ja taloudellisia ongelmia sekä edesauttavat vakavan rikollisuuden nivoutumista yhteiskunnan ”varjopuolella” kulkevien elämään. Suuressa vaarassa ovat etenkin syrjäytimisvaarassa olevat nuoret. Huumepoliisi

HUUMEPOLIISI PYRKII

SUOJELEMAAN YHTEISKUNTAA HUUMAUSAINEIDEN HAITOILTA”

on erikoistunut torjumaan huumausaineisiin liittyvää rikollisuutta ja ylläpitämään näin yleistä turvallisuutta yhteiskunnassa. Huumepoliisi kerää tietoa huumausaineiden liikkeistä ja markkinoista, mikä auttaa viranomaisia ymmärtämään paremmin huumausaineongelman laajuutta ja kehittämään tehokkaita huumausainerikollisuuden torjuntatoimenpiteitä. Valistustyö ja huumeiden käyttäjien ohjaaminen hoitoon kuuluvatkin huumepoliisin työkalupakkiin. Näkisin tämän osaltaan edesauttavan huumeiden vastaista työtä varsinkin nuorten kohdalla. Pyyteetön valistus- ja ennaltaestävä työ nuorten parissa voi parhaimmillaan saada nuoren astumaan askeleen poispäin huumemaailmaan johtavan kuilun partaalta.

Kaiken kaikkiaan huumepoliisi pyrkii suojelemaan yhteiskuntaa huumausaineiden haitoilta ja vakavalta rikollisuudelta, ja se on tärkeä osa laajempaa rikollisuuden torjuntaa ja turvallisuuden ylläpitoa. Huumepoliisi toimii keihäänkärkenä primus inter pares taistellessaan huumausainerikollisuutta vastaan asettamatta itseään kuitenkaan muita tärkeämpään rooliin. Vertaistensa joukossa, kohtelemalla asiakkaitaan ihmisinä ja pitämällä kaikkia vertaisinaan, huumepoliisi on yhteistyössä muiden kanssa saanut hyviä tuloksia aikaan. Jatketaan samaan malliin, primus inter pares!

Rikostoimittajan kommentti:

Huumerikokset ovat arkea

– miten niistä uutisoidaan ja miksi?

TEKSTI: TIIA PALMÉN

KIRJOITTAJA ON MTV UUTISTEN KOTIMAA- JA RIKOSTOIMITUKSEN

PÄÄLLIKKÖ JA RIKOSPAIKKA-OHJELMAN JUONTAJA-TOIMITTAJA

KUVAT: MTV

Törkeitä huumausainerikoksia, huumausainerikoksia, huumeiden käyttörikoksia.

Käräjäoikeuksien pakkokeinolistat ovat päivästä ja viikosta toiseen täynnä huumerikoksia. Näitä listoja me rikostoimittajat käymme läpi joka päivä ja ne osoittavat täysin selvästi sen, että huumerikollisuus on vahvasti kasvussa ja sitä se on ollut jo pitkään. Huumeet myös kytkeytyvät usein samoilla oikeuden listoilla näkyviin ryöstöihin, pahoinpitelyihin ja henkirikoksiin.

Rikostoimittajan arkityö on nimenomaan oikeuden pakkokeino- ja juttulistojen tutkimista. Perkaamme noilta listoilta kiinnostavia nimiä, tilaamme tuomioita, soittelemme poliisille ja syyttäjille. Kirjoitamme tuomioista, seuraamme oikeudenkäyntejä ja raportoimme niin istunnoista kuin esitutkinnoistakin.

Kymmenien ja satojen rikosten joukosta listoilta poimitaan laajuudeltaan tai tekotavaltaan selvästi tärkeiden tapausten ohella tarkempaan tarkasteluun ne, jotka voisivat kiinnostaa myös lukijoita ja uutisten katsojia.

Henkilöt kiinnostavat huumerikoksissakin

Paikan päälle oikeuteen menemme vain toisinaan. Valitsemme tapaukset, joihin liittyy jotakin erikoista tai poikkeuksellisen kiinnostavaa. Tällaisia ovat harvoin pelkät huumerikokset, vaikka niissä puhuttaisiin sadoista kiloista laittomia aineita.

Poikkeuksena tästä ovat jutut, joihin liittyy erityistä kiinnostavuutta esimerkiksi epäiltyjen ja syytettyjen kautta. Tästä hyvä esimerkki oli Katiska-huumevyyhti, joka sai valtavan mediahuomion.

Huumemäärät Katiskassa olivat todella isoja, mutta se ei tehnyt siitä erityistä ja kiinnostavaa. Yleisön mielenkiin-

HUUMEITA SALAKULJETETAAN NYKYÄÄN SUOMEEN

VALTAVIA MÄÄRIÄ”

toa piti sen sijaan yllä se, että syytettyinä olivat tyypillisestä rikoskuvastosta täysin poikkeavat ihmiset.

Katiskan myötä liikemies Niko Ranta-aho ja hänen silloinen tyttöystävänsä, somejulkkis Sofia Belorf, tulivat tutuiksi koko Suomelle.

Huumeista ja salakuljetuksesta on tullut arkea

Huumeita salakuljetetaan nykyään Suomeen valtavia määriä. Jos vuosia sitten muutama kymmenen kiloa oli jättimäinen lasti, nykyään määrittelyyn vaaditaan jo satoja kiloja.

Ensimmäiset satojen kilojen huumejutut olivat toki isoja uutisia, mutta enää ne eivät sitä ole. Nyt kymmenet huumekilot eivät herätä enää suurta huomiota, satoja kiloja kyllä jo kauhistellaan, mutta nämäkin jutut poistuvat uutisista nopeasti.

Miksi? Siksi, että ne ovat arkea, uusi normi. Huumerikollisuus on kuitenkin asia, josta ei sovi vaieta. Miten siis saisimme näitä rikosjuttuja enemmän esille myös uutisiin? Ja mikä tärkeämpää, myös suuren yleisön niistä kiinnostumaan?

Poliisin koventunut tiedotuslinja on hankala

Poliisin tiedottamista on moitittu rikos- ja oikeustoimittajien taholta viime vuosina

Katiska-huumevyyhdin oikeudenkäynti

paljon, koska julkisuuslakia tulkitaan todella tiukasti.

Tutkinnanjohtajat mieluummin vaikenevat vedoten tutkinnallisiin syihin kuin ottavat riskin siitä, että joutuisivat ongelmiin tiedottaessaan liikaa. Utelias toimittaja kun saattaa kysyä jotain sellaista, mihin poliisi ei ole ennalta varautunut ja hän saattaa tulla vahingossa paljastaneeksi liikaa.

Jos – ja kun – huumejuttujakin olisi saatava esille uutisissa, on siinä iso rooli myös poliisin tiedottamisella, ei vain juttua kirjoittavalla toimittajalla.

Varmasti on olemassa ”tylsiä” rikoksia, mutta eiköhän lähes jokaiseen liity jotakin erityistä ja jopa ainutlaatuista. Näitä erityispiirteitä poliisin kannattaisi tuoda esiin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jos toiveissa on, että rikoksesta myös uutisoidaan.

Mitä me tiedämme huumepoliisin työstä?

Huumepoliisin työ on hyvin salaista ja salamyhkäistä eikä käytännön työstä julkisuuteen juuri puhuta. Huumetutkinnassa käytössä on salaisia pakkokeinoja ja tutkintamenetelmiä, joita ei välttämättä muissa rikostutkinnoissa käytetä.

Rikostoimittajana toivoisin – enkä ole toiveeni kanssa yksin – että huumepoliisin jokapäiväistä käytännön työtä voisi myös avata julkisuuteen. Ymmärrän, että salaisista ja taktisista tutkintamenetelmistä ei voi puhua, mutta aivan varmasti työssä on myös sellaista, jota olisi jopa hyvä tuoda julki.

Näin siksi, että iso yleisö hahmottaisi ja ymmärtäisi jotain myös siitä, mitä huumepoliisi tekee ja miten isot huumejutut kaivetaan esiin. Ne harvoin vain tupsahtavat poliisin syliin.

Toimittaja ei ole vihollinen

Viime vuosina käytännössä tutkinnanjohtajien suut tukkinut, tiukentunut tiedotuslinja on pitkälti vienyt meiltä toimittajilta mahdollisuudet uniikkien, toisista eroavien juttujen kirjoittamiseen. Jos kaikilla on käytössä tismalleen sama materiaali ja olemme tiedotteen varassa, tuutataan kaikista tuuteista myös käytännöllisesti katsoen sama juttu.

Aiemmin, kun poliisi vielä vastasi kun kysyttiin, eikä tarjonnut pelkkää ei-oota ja kehotusta lukea tiedote, pystyi osaava ja hyvävainuinen toimittaja saamaan asioita selville. Nykyisin tämä lähentelee jo mahdotonta, sillä liian usein aivan tavallisissa rikostapauksissa poliisilta on vaikeaa saada järkevää kommenttia tai lisätietoja asiasta. Todetaan vain, että tiedotteessa on kerrottu kaikki ja toimittajien lisäkysymykset torpataan.

Nykytilanne ei mielestäni palvele meidän rikostoimittajien, mutta ei myöskään poliisin, päämääriä ja tahtotilaa.

Loppujen lopuksihan sekä poliisin työn että rikoksista kertomisen ja uutisoimisen päämäärä on täysin sama: mahdollisimman turvallinen ja rikokseton yhteiskunta, jossa rikoksia pystytään myös ennaltaehkäisemään.

Jos ja kun rikoksia kaikesta huolimatta tehdään, on yleinen etu ja avoimen yhteiskunnan merkki, että niistä myös kerrottaisiin mahdollisimman tarkkaan ja avoimesti. Suomessa kun tapahtuu paljon sellaista, mistä tavallinen kaduntallaaja ei muuten tiedä joko mitään tai tietää hyvin vähän. Toivoisinkin, että pystyisimme entistä parempaan yhteistyöhön ja keskinäiseen kommunikaatioon yhteisen hyvän puolesta ja takia.

En kuvittele, että voisimme olla ylimmät ystävät, mutta: rikostoimittaja ei ole poliisin vihollinen.

Huumausainerikoksen edistäminen

- Rikoslain pykälänä kuollut pykälä

TEKSTI: JANNE KIIVERI TAULUKKO: POLIISIHALLITUKSEN ANALYYSITOIMINTO 8.6.2023

Huumausaineita säännellään lailla ensisijaisesti siksi, että lainsäädännöllä halutaan suojeltavan ihmisten terveyttä ja henkeä, koska huumausaineet ovat lähtökohtaisesti haitallisia terveydelle. Näin ollen on katsottu olevan rationaalista säätää rangaistavaksi mm. huumausaineiden myynti, levittäminen ja välittäminen, sääntelyn pohjautuen ns. huumeiden täyskiellon periaatteeseen. Huumausaineet aiheuttavat yhteiskunnalle erilaisia menoja, joten huumeiden kriminalisoinnilla on haluttu tuoda esiin myöskin moraalinen viesti niiden käytön paheksuttavuudesta.

Perinteisten huumausainerikosten – hallussa pito, myyminen (levittäminen), välittäminen ja muu luovuttaminen – lisäksi huumausainerikoksen edistäminen on kriminalisoitu. Huumausainerikoksen edistämisestä tuomitaan se, joka huumausaineen laitonta valmistusta, viljelyä, maahantuontia tai maastavientiä varten valmistaa, kuljettaa, luovuttaa tai välittää välineitä, tarvikkeita tai aineita tietäen, että niitä käytettäisiin tähän tarkoitukseen, tai lainaa varoja tai muuten rahoittamalla edistää huumausainerikosta tai sen valmistelua tietäen, että rahoitus käytetään tähän tarkoitukseen. Törkeästä huumausainerikoksen edistämisestä tuomitaan, jos huu-

HUUMAUSAINERIKOSTEN EDISTÄMISESSÄ RIKOKSEN TEKIJÄ SIIS EDESAUTTAA JONKUN TOISEN

TEKEMÄÄ TAI AIKOMAA HUUMAUSAINERIKOSTA”

mausainerikoksen edistäminen tehdään osana huumausainerikoksen laajamittaiseen tekemiseen erityisesti järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa, ja rikoksen kohteena oleva väline, tarvike tai aine on tarkoitettu erittäin vaarallisen huumausaineen tai suuren huumausainemäärän valmistukseen, viljelyyn tai maastavientiin taikka huumausainerikoksen edistämisellä tai edistettävällä rikoksella tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä, ja huumausainerikoksen edistäminen on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Huumausainerikosten edistämisessä rikoksen tekijä siis edesauttaa jonkun toisen tekemää tai aikomaa huumausainerikosta. Huumausainerikosten edistämispykälät säädettiin Euroopan neuvoston huumausainepuitepäätöksen (2004/757/YOS) perusteella, koska huumausainerikoksen valmistelun ohessa edistäminenkin haluttiin rangaistavaksi tarkoituksena päästä kiinni huumausainerikollisuuden rahoittajiin ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen.

Huumausainerikosten edistämissäännökset sisältävät tarkat sanamuodot miten kyseisiin rikoksiin voi syyllistyä. Huumausai-

nerikosten edistäminen edellyttää rikoksen tekijän tietoisuutta, mihin tarkoitukseen esimerkiksi antamiaan tai lainaamiaan välineitä tai rahoja käytetään. Riittävää ei siis pelkästään ole, että tekijä pitää sitä varsin todennäköisenä. Täyttä käsitystä edistettävästä rikoksesta ei kuitenkaan vaadita, mutta tietoisuus huumausainerikoksen edistämisestä on oltava. Edistämispykälässä mainituilla välineillä, tarvikkeilla ja aineilla tarkoitetaan huumausainerikoksen tekemiseen soveltuvaa välinettä, tarviketta tai ainetta. Huumausainerikoksen edistäminen edellyttää lisäksi rahoittamisen osalta sitä, että rahoittaminen edistää oikeasti huumausainerikoksen tekemistä eli rahoituksen vuoksi tehdään jokin huumausainerikoksen osista.

Törkeän tekomuodon säännöksen tarkoituksena on ollut käytännössä järjestäytyneen rikollisuuden tekemien laajamittaisten huumausainerikosten estäminen. Törkeä tekomuoto edellyttää aina, että teko on tehty huumausainerikosten tekemiseen järjestäytyneen rikollisryhmän jäsenenä. Törkeän huumausainerikoksen edistämisestä tekee siis sen, että rikoksen tekijä toimii huumausainerikoksen laajamittaiseen tekemiseen eritysesti järjestäytyneen rikollisryhmän jäsenenä ja rikos on muillakin kvalifioiduilla tavoilla törkeäksi katsottava. Järjestäytyneen rikollisuuden lisäksi törkeä tekomuoto edellyttää siis sitä, että edistämisen kohteena on erittäin vaarallinen huumausaine tai suuri määrä huumausainetta taikka edistämisellä tavoitellaan suurta taloudellista hyötyä. Lisäksi se edellyttää, että teko on muutenkin kokonaisuudessaan arvostellen törkeä.

Huumausainerikoksen edistämisen tunnusmerkistöjä sovelletaan oikeuskäytännössä todella harvoin, koska kyseisiä tekoja

tekevät henkilöt syyllistyvät jo helposti itsessään huumausainerikokseen tai sen valmisteluun. Törkeän huumausainerikoksen edistämisen tunnusmerkistöä on sovellettu vielä harvemmin.

Poliisihallitukselta saatujen tilastotietojen mukaan vuosien 2013 ja 2023 välisenä aikana epäiltyjä huumausainerikoksen edistämisiä on ollut poliisissa esitutkinnassa 19 kappaletta ja epäiltyjä törkeitä huumausainerikoksen edistämisiä vain kymmenen. Eli kyseisiä epäiltyjä rikoksia on vuositasolla poliisilla vain yksittäisiä tapauksia esitutkinnassa. Se on verrattain vähän, kun ottaa huomioon epäiltyjen huumausainerikosten ja törkeiden huumausainerikosten lukumäärät kokonaisuudessaan (ks. taulukko).

Oikeuskäytännössä huumausainerikoksen edistämisistä on vuosien 2013 ja 2023 välisenä aikana annettu Suomen hovioikeuksissa vain yksi tuomio Helsingin hovioikeudessa vuonna 2016 (HelHO R 14/3418 20.6.2016 t. 128213). Korkeimmassa oikeudessa ei ole samoilta vuosilta yhtään ennakkoratkaisua huumausaineen edistämisrikoksista. Korkeimmassa oikeudessa on ollut vuonna 2017 näytönarviointina Helsingin hovioikeudessa annettu tuomio (KKO 777/2018). Huumausainerikoksen edistämissäännöksiä sovelletaan siis verrattain vähän oikeuskäytännössä.

Rikoslain pykälät huumausainerikoksen edistämisistä ovat siis rikoslain pykälinä eräänlaisia erikoispykäliä sisältäen tarkat säännökset miten kyseisiin rikoksiin syyllistytään. Korkein oikeus on ratkaistavanaan olleessa tapauksessa KKO 2022:11, jossa se otti kantaa pimeän verkon välityksellä tapahtuvaan huumausainerikollisuuteen, todennut huumausaineiden myyntiin

TAVALLAAN KUOLLEEKSI

perustetun myyntialustan ylläpitämisen olleen osaltaan huumausainerikosten edistämistä ja mahdollistamista. Mutta rikoslainpykäin pykälät huumausainerikosten edistämistä eivät sovellu sanamuotojensa vuoksi kyseiseen tekomuotoon, joten korkein oikeus perusteli – relevantisti oikeusperiaatteiden mukaisesti – teon olleen törkeä huumausainerikos välittämisenä.

Huumepoliisilla on ollut esitutkinnassa epäiltyjä huumausainerikoksia, joissa henkilön on epäilty ylläpitäneen huumeidenmyyntialustoja pimeässä verkossa ja anonyymeissä viestisovelluksissa ja näin mahdollistaneen ja edesauttaneen laajamittaisestikin huumausainerikoksia.

Oikeuskäytäntö ja oikeuskirjallisuus on kuitenkin lähtenyt siitä olettamasta, että huumausainerikokseen syyllistyäkseen on henkilön oltava tosiasiallisesti huumeiden kanssa tekemisissä. Näin ollen voisi olla kohdallaan muuttaa rikoslain huumausainerikosten edistämispykäliä vastamaan verkossa tapahtuvan huumausainerikollisuuden edistämistä eli huumeiden myyntiin tarkoitettujen sivustojen ja alustojen tarkoituksellista perustamista ja ylläpitämistä. Tällä tavalla erotettaisiin konkreettisemmin huumausainerikollisuus ja sen edistämisrikollisuus toisistaan, ja tavallaan "kuolleeksi pykäläksi" jääneet edistämispykälät voitaisiin "herättää henkiin".

Aika toimia!

THL julkaisi kaksitoista keinoa ehkäistä huumekuolemia

Huumeiden käyttö ja kokeilut ovat edelleen yleistyneet Suomessa. Samalla ovat lisääntyneet käyttöön liittyvät haitat ja huumekuolemat. Huumemyrkytyskuolemat sekä huumausaineiden pitkäaikaisesta käytöstä johtuvat kuolemat ovat olleet kasvussa koko 2000-luvun ajan.

Erityisen huolestuttavaa on nuorten alle 25-vuotiaiden huumekuolemien kasvu. Suurin osa huumekuolemista on tapaturmaisia ja estettävissä olevia myrkytyksiä, joissa ihminen kuolee käytettyään lääkeopioideja, alkoholia ja rauhoittavia lääkkeitä samaan aikaan.

”Huumekuolemien ehkäisyyn on olemassa tutkitusti tehokkaita menetelmiä, joiden saatavuutta tulee edelleen lisätä ja vahvistaa. Lisäksi Suomessa olisi kiireellinen tarve uusille menetelmille, kuten yliannostuksesta johtuvan elottomuuden tunnistavan aktiivisuusrannekkeen kehittämiselle, jotta huumekuolemien kasvu saadaan laskuun", toteaa erityisasiantuntija Sanna Kailanto THL:stä.

Tuore julkaisu on jatkoa vuoden 2022 julkaisulle Huumekuolemien ehkäisyn Suo-

men malli - suosituksia huumekuolemien ehkäisemiseksi. Uudessa julkaisussa on taustoitettu ja arvioitu kaksitoista teemaa ja menetelmää, joiden avulla huumekuolemia voitaisiin ehkäistä Suomessa:

Opioidikorvaushoito on yksi tärkeimmistä, tutkituimmista ja tehokkaimmista menetelmistä opioidiriippuvuuden hoidossa. Huumekuolemien ehkäisyn tärkeimpänä tavoitteena tulee olla opioidikorvaushoidon saatavuuden parantaminen ja nopea hoitoon pääsy, sillä suuri osa kuolemista tapahtuu hoidon ulkopuolella. Myös muihin huumeriippuvuussairauksiin tulee tarjota sekä lääkkeellisiä että lääkkeettömiä hoitomuotoja potilaan yksilöllisten tarpeiden mukaan.

1

2

Huumeita käyttävien ihmisten terveysneuvonta. Terveysneuvontapalveluihin pääsy tulee tehdä mahdollisimman helpoksi kaikkialla Suomessa. Palveluita tulee olla kattavasti ja joustavasti saatavilla huomioiden

huumeita käyttävien ihmisten määrä ja tarpeet eri alueilla.

Käyttöhuone (huumehaittojen ehkäisykeskus). Valvottujen käyttötilojen kokeilua varten tulisi säätää erillislaki, jolla mahdollistetaan käyttötilojen kokeilu. Käyttöhuonekokeilusta saataisiin tärkeää tietoa, miten palvelu vaikuttaa huumekuolemiin ja huumeiden julkisesta käytöstä koituviin haittoihin.

3

Kotiin vietävän naloksonin ja siihen liittyvän ensiapukoulutuksen pilotointi. Naloksonia pitäisi olla Suomessa paremmin saatavilla ja saatavuuden lisäämisen yhteydessä tulisi kouluttaa niin ammattilaisia kuin huumeita käyttäviä tunnistamaan yliannostuksen merkit sekä antamaan ensiapua yliannostustilanteissa. Naloksoniohjelma kannattaisi ottaa kokeiltavaksi erityisesti alueilla, joissa opioidien ongelmakäyttöä on runsaasti.

4

Avun hälyttämisen kynnyksen madaltaminen. Huumeita käyttävien ihmisten ja viranomaisten keskinäistä luottamusta tulisi edelleen vahvistaa, jotta avun hälyttämisen kynnystä saadaan laskettua.

Tiedottaminen. Suomessa on tarvetta parantaa ja nopeuttaa tiedonkulkua eri viranomaisten, alueiden ja kuntien palveluntarjoajien sekä huumeita käyttävien ihmisten välillä. Suomeen tulisi perustaa nopean tiedonvälittämisen kanava.

Kampanjat. Kampanjointia tulee suunnata eri kohderyhmille, joita ovat huumeita ongelmallisesti käyttävät ihmiset, alle 25-vuotiaat nuoret sekä huumeita satunnaisesti käyttävät ja huumeita kokeilevat, päätöksentekijät ja ammattilaiset sekä suuri yleisö.

Poliisin kanssa tehtävän yhteistyön vahvistaminen. Poliisin, kuntien, hyvinvointialueiden ja kolmannen sektorin yhteistyötä tulee edelleen syventää ja monipuolistaa. Päihteitä käyttävien hoitoonohjausta ja pääsyä avun piiriin on tuettava ja edistettävä.

Stigman vähentäminen

Päihdeongelmiin, päihteitä käyttäviin ihmisiin ja päihdepalveluihin liittyvien virheellisten ja kielteisten käsitysten vähentämiseksi on jatkettava aktiivista työtä. Päihteitä käyttäviin ihmisiinkohdistuvien kielteisten asenteiden ja ennakkoluulojen vähentäminen on tärkeää, sosiaali- ja terveyspalveluissa ja laajemmin koko yhteiskunnassa.

Puettava teknologia. Suomessa olisi tarve aloittaa yliannostusten ehkäisyyn liittyvän puettavan laitteen prototyypin kehittämis- ja tutkimustyö. Uudet teknologiset inno-

HEAR

ON VALINNUT TÄRKEÄKSI PAINOPISTEEKSI NUORTEN HUUMEKUOLEMIEN EHKÄISYN”

vaatiot saattavat avata merkittäviä mahdollisuuksia ehkäistä huumekuolemia Suomessa.

Ainetunnistuspalvelu

Ainetunnistuspalvelun avulla voisi olla mahdollista saada täydentävää, yksityiskohtaista ja ajankohtaista tietoa markkinoilla liikkuvista huumausaineista muiden seurantamenetelmien tueksi.

Huumeiden käytön dekriminalisointi Rangaistavuuden poistaminen voisi madaltaa avun hälyttämisen kynnystä, kun tilanteessa 5 6 7 8 9 10 11 12

paikalla oleville ei tulisi rikosoikeudellisia seuraamuksia. Lisäksi useiden uusien palveluiden ja menetelmien, kuten käyttöhuoneiden ja ainetunnistuspalvelun, kokeilu ja käyttöönotto helpottuisivat.

Näiden lisäksi huumekuolemien ehkäisyn asiantuntijaryhmä (HEAR) on valinnut tärkeäksi painopisteeksi nuorten huumekuolemien ehkäisyn sekä huumeita käyttävien ja käytöstä toipuvien ihmisten osallisuuden edistämisen.

Huumeita käyttävien ihmisten ottaminen mukaan heidän hyvinvointiaan koskeviin keskusteluihin ja ratkaisuihin on erityisen tärkeää, jotta huumekuolemien määrä saataisiin laskuun.

TEKSTI: JAANI VILKKILÄ

ALKUTEKSTI: JANNE KIIVERI

Mitä pappi tekee poliisissa?

- Poliisipappi Jaani Vilkkilä ei ole raamattu kädessä syntisiä poliiseja päähän mätkivä saarnaaja

Helsingin poliisilaitoksella työskentelee sellainen erikoisuus kuin päätoiminen poliisipappi. Poliisipappi Jaani Vilkkilä ei ole raamattu kädessä syntisiä poliiseja päähän mätkivä saarnaaja, vaan on poliisissa kaikkia, niin poliisin asiakkaita kuin poliisejakin, varten. Poliisitalon punttisalilla Jaani laittaa stereoista Iron Maidenia soimaan, ja on kuin kuka tahansa muu käytäviä ja kahvihuoneita kuluttava virkamies, mutta silloin tällöin kaulalla vilkkuva liperi paljastaa hänet papiksi. Tässä artikkelissa Jaani kirjoittaa hieman omasta työstään.

Kahvikuppi kädessä

Mitä pappi tekee poliisissa? Tämä oikeutettu kysymys minulta usein kysytään. Miksi yhden uskonto- tai kirkkokunnan työntekijä pyörii poliisitalon käytävillä? Lyhyt vastaus voisi olla: koska siellä eletään elämää. Pappi on tarvittaessa se lähimmäinen, jolle voi puhua. Tämä koskee niin virkamerkkipoliiseja, siviilejä kuin rosvojakin. Poliisipappi on hieman kuin sairaala-, vankila- tai sotilaspapit. Kirkko on siellä, missä ihmiset ovat.

Useimmiten poliisipapin tapaa joltain käytävältä, usein kahvikuppi kädessään. Useimmissa kahvihuoneissa todetaan jo perinteiseen tapaan: pappikin sai kahvia juodakseen. Usein kuin testatakseni totean: se onkin Pave Maijanen -vainaan parhaita kappaleita.

Tuleeko se nyt paasaamaan?

Papin tärkein tehtävän on tarjota keskustelu- ja kriisiapua. Vaikka poliisipappi on kirkon työntekijä ja pappi ja oikeastaan ammattiuskovainen, hän ei poliisissa julista – paitsi jos joku erikseen sitä itselleen pyytää.

Toisinaan poliisivankilassa asiakas haluaa tunnustaa synnit ja kuulla anteeksiannon sanat. Asiakas kyllä tietää, että anteeksianto Jumalalta ei merkitse sitä, etteikö ajallisia seuraamuksia tulisi kohdata ja mahdollisuuksien mukaan hyvittää.

ole puhua, vaan kuunnella. Ne asiat, joista toinen ihminen haluaa puhua, ovat sillä hetkellä tärkeitä, ja niihin keskitytään.

”Mitä me nyt tehdään?”

Poliisi pyytää silloin tällöin pappia mukaan tapauksiin, jossa asiakkaat ovat kohdanneet kuolemaa tai onnettomuuden. Olen huomannut, että siinä toimitaan ikään kuin poliisityön rajan tuntumassa. Ihminen on saanut viranomaiselta avun ja toimintaohjeet, mutta mitä sitten tapahtuu? Papin kanssa omaiset käyvät läpi tapahtunutta, usein moneen kertaan. Tapahtunut asia on niin elämää muuttava, että sitä pitää käydä uudestaan ja uudestaan läpi, että se voi myöhemmin tulla osaksi elämää kaikessa kipeydessään.

Kierrän säännöllisesti käytävillä ja kahvihuoneissa juttelemassa päivän asioista tai mistä tahansa ihmiset haluavat jutella. Ajattelen, että jos juttelu päivän asioista sujuu luontevasti, voi papille tulla kertomaan niitäkin asioita, joista ei työkavereille tai muille välttämättä halua jutella. Pappia sitoo edelleen vaitiolovelvollisuus, joka on rikkomaton. Sitä, mitä papille luottamuksellisessa keskustelussa kerrotaan, pappi ei saa kertoa eteenpäin. Eikä pappi kysele kirkon jäsenyyttä, vaan on kaikkia varten.

Joskus poliisivankilan asiakas haluaa keskustella ”kenen tahansa vain” kanssa. Olen tarvittaessa tämä kuka tahansa. Ne poliisivankilan asiakkaat, jotka haluavat jutella poliisipapin kanssa, ovat yleensä ensikertalaisia. Elämä on tullut jonkinlaiselle vedenjakajalle, ja siitä asiakas haluaa keskustella jonkun kanssa, jolla on aikaa kuunnella.

Siviilissä minulta usein kysytään, mitä minä niille rikollisille oikein sanon. Se ei ole ongelma, sillä tehtävänäni ei ensisijaisesti

Mitä minä sanon perheelle, josta on juuri kuollut lapsi? Siinä ei ole sanoja, eikä niitä oikeastaan tarvita. Kaikki lohdun sanat kaikuisivat tyhjyyttä. Ne on usein parempi jättää sanomatta kuin kömpelösti yrittää jotain. Tärkeämpää on kuunnella ja olla rauhallisesti läsnä sen tunnekuorman keskellä. Kriisien keskellä ihmiset kysyvät konkreettisia asioita. Kerran, kun tein lähtöä eräästä perheestä, josta oli yllättäen kuollut yksi jäsen, perheenäiti kysyi: mitä me nyt tehdään. Kysyin häneltä, mitä he olivat tekemässä, kun saavuimme. Hän kertoi, että ruuanlaitto oli juuri ollut alkamassa. Vastasin: jatkakaa siitä, pitäkää arjen rutiineista kiinni, jos vain mitenkään voitte. Syökää, muistakaa juoda, nukkua, käydä ulkona ja puhua asiasta. Eräänä päivänä eräs poliisivankilan alaikäinen asiakas halusi jutella kanssani. Siinä jutellessa, hän sanoi sen olennaisen, joka oli ollut monta vuotta hukassa: ”Oikeastaan mä olen vasta lapsi.” Kysyin häneltä, saanko kertoa tämän nimettömänä. Hän pyysi kertomaan.

Poliisivankilan asiakkaista lähes poikkeuksetta jokainen tietää ja omatoimisesti kertoo, millaista on hyvä elämä. Siihen heitä – ja ketä tahansa meistä – on hyvä rohkaista. Vaikka olosuhteet olisivat mitkä, vaali elämäsi hyviä asioita tänään.

Suomi on nuorten huumekuolemien kärkimaita

OTKESin nuorten huumekuolemien teematutkinta jatkuu:

Onnettomuustutkintakeskuksessa on käynnissä nuorten huumekuolemien teematutkinta, jossa selvitetään vuonna 2023 tapahtuvat alle 25-vuotiaiden tapaturmaiset huumemyrkytyskuolemat.

Tutkinnassa paneudutaan nuoren huumekuolemaan johtaneiden tapahtumien kulkuun ja elämää ennen kuolemaa. Lisäksi selvitetään viranomaisten toimintaa, sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja sekä muita tuki- ja ennaltaehkäiseviä palveluja. Tutkinnassa kuullaan laajasti omaisia sekä uhrien lähipiiriä.

”Meillä on tällä hetkellä tutkittavia tapauksia puolisataa ympäri Suomea. Seurantajakso jatkuu kuitenkin vuoden loppuun. Vielä on liian aikaista analysoida tietoa tai tehdä johtopäätöksiä – näiden aika on ensi keväänä. Viranomaiskuulemisten lisäksi olemme tavanneet laajasti kuolleiden nuorten omaisia ja lähipiiriä – on ollut ensiarvoisen tärkeää kuulla heidän kertomaansa nuorten elämästä niin vaikeaa kuin se varmasti heille onkin”, toteaa tutkinnanjohtaja Hanna Tiirinki.

”Tarkoituksemme on julkaista tutkintaselostus alkukesästä 2024. Tutkinta tuottaa turvallisuussuosituksia nuorten huume-

kuolemien ennaltaehkäisemiseksi. Käymme suosituksista keskustelua suosituksensaajatahojen kanssa ennen julkaisua”, lisää Tiirinki.

Onnettomuustutkintakeskus seuraa suositusten toteutumista kymmenen vuoden ajan. Onnettomuustutkintakeskuksen suosituksista laitetaan täytäntöön yli 70 prosenttia.

Tutkinnan esittelyvideo on katsottavissa: https://www.youtube.com/watch?v=4jPz72bMZqE

Poliisilla huoli nuorten huumeiden käytöstä

TEKSTI: JANNE KIIVERI

KUVAT: SHUTTERSTOCK.COM

Eri tutkimukset ja huumerikostilastot kertovat lohdutonta viestiä siitä, että nuorten osuus huumerikostilastoissa on noussut. Lisäksi Suomi on Euroopan kärkimaita alle 25-vuotiaiden huumekuolemissa. Huumeisiin menehtyy vuosittain myös alaikäisiä lapsia. Poliisi onkin erityisen huolissaan nuorten huumeiden käytöstä. Nuorten suhtautuminen huumeisiin on keventynyt vuosien saatossa. Tästä hyvänä esimerkkinä on THL:n päihdetutkimus (Huumekysely) vuodelta 2022 (ks. juttu Huumeet ovat yhä näkyvämpi ilmiö - kannabikseen liittyvät asenteet lieventyneet jo pitkään). Lisäksi jätevesitutkimukset osoittavat, että huumausaineiden käyttömäärät ovat selkeästi kasvaneet viime vuosina.

Poliisin näkökulma huumeisiin ja huumepolitiikkaan pitää sisällään tärkeän viestin siitä, että nuoria on pystyttävä auttamaan sote-palveluissa huomattavasti aikaisemmin, ja apua tarvitsevien tulisi saada sitä matalalla kynnyksellä. Poliisi kannattaa ja tukee huumausaineiden käyttäjien välitöntä hoitoonohjausta ja hoidon kokonaisvaltaista kehittämistä. Poliisin kanta onkin, että huolellisesti suunnitellut, käyttäjäryhmältään rajatut ja valvotut huumausaineiden käyttöhuoneet voisivat olla perusteltu lisä nykyisiin sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin. Käyttöhuoneisiin liittyvän lainsäädännön tulee kuitenkin olla selvä, jotta epäselviltä tilanteilta vältyttäisiin. Huumeita käyttäviä ja huumeista riippuvaisia ihmisiä tulee kohdella avuntarvitsijoina. Poliisin yhtenä tehtävänä yhteiskunnassa on ylläpitää turvallisuutta. Poliisin lakisääteiset tehtävät ja viranomaisten toimivaltuuksien rajat on huomioitava poliisitoiminnassa. Poliisi ei siis voi katsoa "rikollista toimintaa" läpi sormien vaan poliisille tulee omalta osaltaan toimintavelvollisuus epäillyn rikoksen tullessa ilmi. Poliisin kanta huumausaineiden käytön rangaistavuuden poistamiseksi on kielteinen, koska poliisin tilastojen ja kokemuksen perusteella on vaikea nähdä, ettei dekriminalisointi lisäisi huumeiden käyttöä ja saatavuutta. Poliisin kokemus onkin, että huumeiden vapaampi käyttö luo aina lisää kysyntää ja vaarana on, että käyttäjäkunta laajenisi. Toisekseen huumeiden käyttö aineesta riippumatta liittyy olennaisesti jollain tapaa aina muuhun rikollisuuteen ja yleisen järjestyksen ja turvallisuuden häiriöihin. Nimenomaan päihtyneenä tehdään enemmän rikoksia ja väkivaltarikoksia. Lisäksi kasvava huumeiden kysyntä luo aina tarjontaa, jota järjestäytynyt rikollisuus kykenee toimissaan hyödyntämään. Poliisin työn painopiste huumeiden vastaisessa työssä on huumeiden maahantuonnin, välittämisen ja myynnin

sekä katukaupan ja näihin liittyvän rikollisuuden paljastaminen.

Poliisi on tehtäviensä yhteydessä havainnut, että entistä nuoremmat käyttävät huumeita. Nuorten hallusta on löytynyt vaarallisia huumausaineita, ja entistä nuoremmat myyvät ja välittävät huumeita muille nuorille. Poliisin yhtenä kantana huumepoliittisiin kysymyksiin on se, että yhteiskunnassa tulee ottaa huomioon, että huumeiden käyttäjille stigmaa aiheuttava seikka sekä hoitoon hakeutumisen esteenä oleva pelko on rekisterimerkinnät, jotka huumeiden käytöstä tulee. Näiden ei tulisi aiheuttaa kohtuutonta haittaa, esimerkiksi syrjäytymistä tai hoidon ulkopuolelle rajaamista, minkäänlaisissa tilanteissa.

Poliisin huolena on, että huumeiden käyttäjäkunnan laajetessa huumeriippuvuuksien määrä kasvaisi. Sen myötä osa käyttäjistä mahdollisesti siirtyisi kovempiin ja vaarallisimpiin huumausaineisiin ja osa saattaisi joutua pahempaan syrjäytymisen ja rikosten kierteeseen. Yhteiskunnassa tulisikin panostaa merkittävästi enemmän voimavaroja huumeiden käyttäjien välittömään hoitoonohjaukseen ja päihdehoidon toteutumiseen sosiaali- ja terveydenhuollossa. Sen lisäksi, että toiminnalla parannettaisiin hoitoonohjausta ja muita päihdepalveluja, toiminnan tärkeänä tavoitteena tulee olla vähentää huumausaineiden käyttöä ja houkuttelevuutta. Näin varsinkin, että mahdollisimman vähän nuoria sortuisi huumausaineisiin.

NUORTEN HALLUSTA ON LÖYTYNYT VAARALLISIA HUUMAUSAINEITA”

Varsinainen päihdehuolto ja -hoito on muiden viranomaisten kuin poliisin tehtävänä ja toimivallassa. Poliisi kuitenkin tukee toimenpiteitä omassa toiminnassaan, mutta ei voi esimerkiksi pakottaa ketään hoitoon. Poliisi onkin suunnannut toimintaansa entistä enemmän myös rikosten ennalta estämiseen ja toimenpiteiden porrastamiseen sanktioiden sijaan ottaen huomioon erityisen haavoittuvassa asemassa olevien laittomia päihteitä käyttävien nuorten aseman: huumausaineen käyttörikoksissa ensikertalaisia ei sakoteta ja toimenpiteistä voidaan luopua rikoksesta epäillyn hakeuduttua sosiaali- ja terveysministeriön hyväksymään hoitoon. Poliisi kohdentaa toimenpiteitä erityisesti katumyyntiin ja nuorille tapahtuvaan myyntiin, ei itse käyttäjiin.

Huumeiden käytössä on pahimmillaan kyse riippuvuudesta, jossa käyttö muuttuu pakonomaiseksi, elämää hallitsevaksi kierteeksi. Huumeriippuvuus on vakava terveysongelma, johon liittyy runsaasti haittoja niin yksilölle, läheisille kuin koko yhteiskunnalle, siksi avun saaminen on viimekädessä yhteiskunnassa kaikkien etu. Huumeiden käyttäjien perusoikeus välttämättömään turvaan ja riittäviin pal-

veluihin eivät tällä hetkellä aina toteudu yhdenvertaisesti muiden potilasryhmien kanssa kaikkialla Suomessa. Erityisesti syrjäytymisvaarassa olevat huumausaineita käyttävät nuoret ovat vaarassa jäädä tämän avun ulkopuolelle. Nykyisenä haasteena onkin hoitopaikkojen ja reaaliaikaisen avun mahdollisuuksien vähyys, ja se, että hoitoon on hankala hakeutua. Tämä puolestaan vaikuttaa heikentävästi huumeidenkäyttäjien motivaatioon sitoutua tarjottuun apuun.

Poliisin huoli nuorten huumeiden käytöstä ei ole turha. Nuorena aloitettu huumeiden käyttö on selvästi haitallisempaa, koska nuoren kasvu ja kehitys on vielä kesken. Poliisin näkemyksenä onkin, että erityyppisten hoitopalveluiden lisääminen ja kehittäminen on tärkeää. Kyse on loppuviimeinen valtion ja kuntien arvovalinnasta, johon ei toivottavasti tarvitse mennä. Mutta mihin toimenpiteisiin Suomessa ollaan valmiita huumausaineiden haittojen vähentämiseksi?

Lähteet:

Poliisihallitus, poliisitarkastajat Kari Siivo ja Tuomas Pöyhönen

Poliisihallituksen kirje POL-2022-94017 ja asiantuntijalausunto POL-2021-46597

Tessa Hämäläinen ja Nina Kilpua, Kannabiksen käytön haitat nuorten terveydelle - Narratiivinen kirjallisuuskatsaus

Kokaiinia on saatavilla ennätyksellisen runsaasti

Kokaiinin ja synteettisten stimulanttien merkitys on kasvanut

Vuonna 2021 EU:n jäsenvaltiot takavarikoivat ennätykselliset 303 tonnia kokaiinia. Suurten kokaiinimäärien salakuljetus Euroopan suurimpien merisatamien kautta kaupallisissa kuljetuskonteissa on merkittävä syy siihen, miksi tätä huumetta on saatavilla laajalti Euroopassa tällä hetkellä. Kokaiinin runsaan saatavuuden vaikutukset näkyvät huolenaiheina sekä terveysongelmien että rikollisuuden, myös huumausainemarkkinoiden toimintaan liittyvien väkivaltari-

kosten, lisääntymisestä. Suuret takavarikot kuvastavat myös lainvalvontaviranomaisten lisääntyneitä ponnisteluja Euroopan suurten satamien kautta tapahtuvan laittoman kaupan estämiseksi.

On kuitenkin myös merkkejä siitä, että laitonta kauppaa harjoittavat ryhmät etsivät yhä enemmän uusia toimintamalleja paljastumisriskin pienentämiseksi. Näyttöä on esimerkiksi siitä, että pyritään hyödyntämään mahdollisesti haavoittuvassa asemassa olevia pienempiä satamia Euroopan unionissa ja naapurimaissa. Euroopassa on nyt myös vakiintunut ko-

kaiinin sekundäärinen tuotantoteollisuus, joka helpottaa innovatiivisten salakuljetusmenetelmien käyttöä, mikä voi tehdä kaupalliseen rahtiin kätketyn kokaiinin havaitsemisesta tavallista haastavampaa.

Yhä enemmän todisteita kokaiinin runsaan saatavuuden kielteisistä vaikutuksista

Kokaiini on nyt toiseksi yleisemmin raportoitu huumausaine sekä hoitoon ensi kertaa tulevien ilmoitusten perusteella että saatavilla olevien tietojen perusteella, jotka

AMFETAMIINI ON EDELLEEN EUROOPASSA YLEISIMMIN KÄYTETTY

LAITON SYNTEETTINEN STIMULANTTI”

koskevat sairaaloiden päivystyspoliklinikoilla havaittuja akuutteja huumausainemyrkytyksiä. Saatavilla olevat tiedot viittaavat myös siihen, että kokaiini oli osallisena noin viidenneksessä yliannostuskuolemista vuonna 2021. Menetelmällisistä haasteista johtuen kokaiiniin liittyvä kuolleisuus on todennäköisesti aliraportoitu nykyisissä tietokokonaisuuksissamme. Lisääntyneeseen saatavuuteen näyttää liittyvän myös joitakin merkkejä kokaiinin käytön mahdollisesta leviämisestä syrjäytyneempiin ryhmiin, ja joissakin maissa on raportoitu kokaiinin pistokäytöstä ja crack-kokaiinin käytöstä.

Synteettiset stimulantit – huumausainemarkkinoiden monipuolistumiseen liittyy kansanterveydellisiä riskejä

Kokaiinin ohella synteettisten stimulanttien käyttöön liittyy riski haitallisista vai-

kutuksista sekä fyysiseen että mielenterveyteen. Useimmat indikaattorit viittaavat siihen, että amfetamiini on edelleen Euroopassa yleisimmin käytetty laiton synteettinen stimulantti. Huumausainemarkkinat ovat kuitenkin yhä monimuotoisempia, ja on merkkejä siitä, että sekä metamfetamiini että synteettiset katinonit ovat nyt aiempaa merkittävämmin osallisina stimulantteihin liittyviin ongelmiin Euroopassa. Huumeita käyttävät ihmiset saattavat pitää erilaisia stimulantteja toiminnallisesti samankaltaisina ja olla halukkaita kokeilemaan uusia tuotteita, koska niitä on saatavilla markkinoilla. Koska synteettisiä stimulantteja voi olla saatavilla samannä-

köisinä jauheina tai pillereinä, huumeita käyttävät eivät välttämättä aina tiedä, mitä stimulanttia tai stimulanttien seosta he käyttävät. Näitä huumausaineita löytyy myös MDMA:na myytävistä tableteista. Kaiken kaikkiaan tällä osa-alueella tapahtunut kehitys merkitsee sitä, että huumeita käyttävillä henkilöillä voi olla suurempi riski haitallisiin terveysvaikutuksiin. Tällaisia ovat myrkytykset, akuutit ja krooniset mielenterveysongelmat, tartuntataudit sekä kuolemantapaukset, jotka johtuvat voimakkaampien tai uusien aineiden tietoisesta tai tiedostamattomasta käytöstä ja riskialttiista käyttäytymisestä.

Stimulanttien merkitys on huomioitava paremmin huumeiden pistokäyttöön liittyvissä haitoissa

Huumeita pistämällä käyttävillä on suurempi riski saada veren välityksellä tarttuvia infektioita tai kuolla huumeiden yliannostukseen. Huolimatta siitä, että huumeiden pistokäyttö on jatkuvasti vähentynyt Euroopassa viime vuosikymmenen aikana, se aiheuttaa edelleen suhteettoman suuren osan huumausaineisiin liittyvistä haitoista. Heroiini on perinteisesti ollut tärkein suonensisäisesti käytettävä huume. Nykyään kuitenkin myös muita huumausaineita, kuten stimulantteja ja lääkkeitä, käytetään yhä useammin suonensisäisesti joko yksin tai yhdessä heroiinin tai muiden opioidien kanssa. Stimulantteja suonensisäisesti käytettäessä käyttötaajuus on usein tiheä, ja stimulanttien pistokäyttö on liitetty paikallisiin hiv-epidemioihin Euroopan kaupungeissa. Heikosti liuenneiden synteettisten stimulanttien, lääkkeiden tai crack-kokaiinin suonensisäinen käyttö voi myös lisätä verisuonivaurioiden tai bakteeri-infektioiden riskiä. Huumeiden yhdistelmäkäyttö pistämällä voi myös lisätä huumeiden yliannostuksen riskiä. Huumausaineiden pistokäyttöä koskevien tapojen muuttumiseen liittyvien haittojen

TILANNE ON YLEISESTI OTTAEN SUHTEELLISEN

VAKAA MDMA:N KULUTUKSEN OSALTA”

ymmärtäminen on siksi keskeistä suunniteltaessa toimenpiteitä, joilla vähennetään tähän käyttäytymiseen liittyviä haittoja.

MDMA-markkinoiden epävakaus on lisääntynyt, mutta erittäin puhtaiden tuotteiden saatavuus huolestuttaa edelleen

Tämänhetkiset tiedot viittaavat siihen, että tilanne on yleisesti ottaen suhteellisen vakaa MDMA:n kulutuksen osalta, vaikka kansallisilla tasoilla on huomattavia eroja. Tätä edeltävällä ajanjaksolla MDMA:n käytön indikaattorit viittasivat käytön tilapäiseen vähenemiseen covid-19-pandemian alkuvaiheessa, jolloin toimenpiteet lähikontaktien välttämiseksi laittoivat katkolle yöelämän ja muut sellaiset sosiaaliset tapahtumat, jotka liittyivät tämän

aineen käyttöön. Eurooppa on edelleen tärkeä MDMA:n tuotannon keskus sekä kotimaiseen kulutukseen että vientiin EU:n ulkopuolisille markkinoille. Kun tablettien tyypillinen MDMA-pitoisuus on 161–173 milligrammaa, niiden kokonaisvahvuus on aiempaan nähden edelleen korkea. Tämä on herättänyt huolta kuluttajille koituvien terveyshaittojen riskistä. Viime aikoina on kuitenkin ilmennyt joitakin merkkejä, jotka viittaavat tuotantomäärien mahdolliseen vähentymiseen, ja tablettien MDMA-pitoisuudessa on havaittu jonkin verran laskua.

On epäselvää, viittaavatko nämä merkit tuottajien ongelmiin lähtöaineina käytettävien kemikaalien hankkimisessa vai ovatko tuottajat siirtymässä muiden, kysytympien tai kannattavampien aineiden tuotantoon vai reagoivatko markkinat havaittuun vähemmän vahvojen tuotteiden kysyntään. Yleisesti ottaen erittäin puhtaita tabletteja ja jauheita on kuitenkin edelleen saatavilla Euroopan markkinoilla.

Lähde: Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskus (EMCDDA), Euroopan huumeraportti 2023: Suuntauksia ja muutoksia, https:// www.emcdda.europa.eu/publications/ european-drug-report/2023_fi

Historian havinaa Huumeliigan johto sai 12 vuoden tuomiot

Vuodenvaihteessa 1994-95 aloitettiin Helsingin huumerikosyksikössä laajan huumejutun varsinainen tutkinta kiinniottoineen ja kuulusteluineen. Juttuvyyhti käsitti 9 kk aiemmin vankilasta vapautuneen hyvin tunnetun ammattirikollisen ja tamperelaisen työttömän kirvesmiehen pääosin organisoiman laajamittaisen amfetamiinin, heroiinin ja hasiksen salakuljetuksen Hollannista Suomeen ja salakuljetettujen huumausaineiden levityksen eri puolille Suomea vuoden -93 lopusta aina vuoden -95 alkuun saakka. Tutkinnassa kävi ilmi, että Hollannista Suomeen oli salakuljetettu joulukuun -93 - joulukuun -94 aikana lähes 25 kg amfetamiinia, 3,3 kg heroiinia ja noin 40 kg hasista. Näistä poliisi onnistui takavarikoimaan runsaat 8 kg amfetamiinia, 1,5 kg heroiinia ja pienempiä määriä hasista sekä lähes 1,5 kg 1-fenyylietyyliamiinia ja kofeiinia sisältävää jauhetta, jota oli salakuljetettu Suomeen syyskuussa -94 amfetamiiniksi luultuna. Kotietsintöjen yhteydessä takavarikoitiin lisäksi useita luvattomia aseita: mm. konepistooli, kivääri, luodikko, erilaisia käsiaseita ja äänenvaimentimia.

Jo alkuvuodesta -94 saatiin vihjeitä siitä, että tunnettu ammattirikollinen, joka kärsi pitkää vankilatuomiota Ruotsissa ja Suomessa 80-luvulla tehdyistä törkeistä ryöstöistä ja muista väkivalta rikoksista, oli hankkinut vankilassa olonsa aikana yhteyksiä henkilöihin, joiden epäiltiin hoitavan laajempaa huumausainekauppaa. Mies oli tuomittu lisärangaistuksiin Suomen vankilassa tehdyistä väkivaltarikoksista, joten kaikkiaan vankilassaoloaika venyi 13 vuodeksi. Hänen odotettiin vapautu-

van huhtikuun -94 alusta. Heti vankilasta vapauduttuaan mies aloitti matkustelun eri puolilla Suomea ja ulkomailla. Pala palalta kartoitettiin häneen liittyvien henkilöiden toimia vihjeiden, seurannan ja yhteistyön avulla eri paikkakunnilla. Epäilykset siitä, että hän yritti hankkia omaa levitysverkostoa Suomen huumemarkkinoilla voimistuivat ja näytti myös siltä, että hän yritti rekrytoida toimintaansa mukaan myös sellaisia henkilöitä, joilla ei ollut aikaisempaa huumetaustaa ja jotka eivät olleet ennestään tunnettuja poliisissa. Hänen kontaktinsa toiseen päätekijään, tamperelaiseen huumetaustan omaavaan työttömään kirvesmieheen vahvistivat käsityksiä toiminnan laajuudesta.

Huumeliigan päätekijät kävivät itse Hollannissa hankkimassa huumausaineet, mutta salakuljetus annettiin tehtäväksi sitä varten värvätyille tamperelaisille keski-ikäisille liikemiehiltä vaikuttaville miehille, joilla ei ollut huumetaustaa. Lisäksi yhdeksi salakuljettajaksi värvättiin joensuulainen maanviljelijä. Huumausaineet salakuljetettiin vuoden aikana usealla eri salakuljetuskerralla autoihin kätkettyinä.

Joensuulainen maanviljelijä ajoi Saksan Travemundesta Suomeen pari kertaa autolla, jonka alla oleviin renkaisiin oli kätketty amfetamiini- ja heroiinikääröjä. Renkaisiin oli lisäksi pumpattu uretaania niin, että autolla pystyi hyvin ajamaan. Viimeisellä salakuljetusmatkalla maanviljelijää tultiin Helsinkiin vastaan usean miehen voimin ja toisella päätekijällä, tamperelaisella miehellä, oli huumausainelastin vastaanotossa mukana konepistooli “kaiken varalta”.

Tutkimukset käsittivät 15 paikkakuntaa: pääkaupunkiseudun lisäksi mm. Joensuun, Kuopion, Tampereen, Kouvolan, Haminan, Turun ja Porin. Pääosin juttu käsiteltiin Helsingin käräjäoikeudessa, missä 45 hengelle luettiin tuomioina yhteensä yli 130 vuotta vankeutta. Käräjäoikeus tuomitsi huumausaineiden salakuljetuksiin käytettyjen autojen arvot korvattaviksi valtiolle ja lisäksi tuomitut velvoitettiin korvaamaan valtiolle salakuljetuspalkkioina ja huumausainekaupan tuottamana taloudellisena hyötynä yhteensä yli miljoona markkaa. Salakuljettajina toimineet tamperelaiset miehet ja joensuulainen maanviljelijä tuomittiin korvausten lisäksi 6-7 vuoden vankeusrangaistuksiin. Päätekijöinä toimineille miehille langetettiin 12 vuoden vankeusrangaistukset.

Juttu julkaistu alun perin: Piikki 1/96, Helsingin Huumerikostutkijat r.y., OY Lehtimainos-Pressreklam Ab, Forssan Kirjapaino Oy, 1996. Piikki-lehti oli objektiiviseen tiedottamiseen ja rakentavaan keskusteluun pyrkivä Helsingin Huumerikostutkijat r.y.:n julkaisu

Auton renkaissa salakuljetettuja amfetamiini- ja heroiinikääröjä, Piikki 1/96)

TEKSTI: MARITA PARTANEN

TEKSTI: MIKKO NIKKANEN, RIKOSKOMISARIO

Strategialla ja tavoitteilla vaikuttavuuteen

- erään operaation tarina

Kun huumausaineiden käyttö ja hallussapito kriminalisoitiin vuonna 1966, huumerikostorjunnan strategia oli toisenlainen. Toiminnan painopiste oli enemmälti huumeiden käyttämiseen puuttumisessa ja pienten takavarikoiden tekemisessä. Asiaan vaikutti, että ennen kriminalisaation aikaa huumeiden käyttäjät olivat huoltopoliisin asiakkaita, jotka vertautuivat muihin päihteiden käyttäjiin. Oli vielä niin, että huumausaineiden käyttäjiin kuuluivat laajalti sotien veteraanit, jotka olivat ajautuneet huumeiden käyttäjiksi toisenlaisten olosuhteiden johdosta.

Huumeita ja pirtua salakuljettaneet organisaatiot olivat verraten paikallisia toimijoita, vaikka Kosti Kartiokarin tapaisia tapauksia esiin tulikin. Poliisilla ei ollut vielä vakiintuneita menettelytapoja rajat ylittävään rikostorjuntaan, puhumattakaan kansainvälisestä operatiivisesta yhteistoiminnasta. Oli näin ollen varsin ymmärrettävää, että huumerikosten torjuntaa suoritettiin pääosin pyrkimällä huumeiden takavarikointiin paikallisesti. 2000-luvulle

HELSINGIN POLIISIN HÄLYTYS- JA VALVONTA-

YKSIKÖN

PARTIO PYSÄYTTI

KATUJENGIKEHYKSEEN LIITTYVÄN AJONEUVON”

tultaessa huumausainerikollisuuden kansainvälistynyt verkostoituminen ja ammattimaistuminen on johtanut vakavimman järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan strategian suuntaamista konsernitason vaikuttavuuteen.

Samoin kuin tutkinnassa käytettävien järjestelmien, menetelmien ja laitteiden, myös strategian ja taktiikan tulee olla kiinni omassa ajassaan. Näin toimittiin myös viime vuoden aikana suoritetussa Helsingin poliisin ja yhteistyökumppaneiden operaatiossa. Sen kohteeksi otettiin pääkaupunkiseudun katujengeille valtavia määriä huumeita toimittanut kansainvälinen rikollinen verkosto.

Tietojohtoista poliisitoimintaa

Helsingin poliisissa oli suoritettu erityisesti katujengikehykseen liittyviä, vakavien rikosten ja niiden uhkiin kohdistuvia esitutkintoja ja ennalta estävää työtä joi-

Poliisi selvitti ryhmän kirjanpitomerkintöjä huumeiden ja rahan levittämisestä

tain vuosia. Tapahtuneet ryhmien väliset keskinäiset väkivallanteot, kansalaisiin ja nuoriin kohdistuneet katuryöstöt, huumerikokset ja muut pääkaupunkiseudun asukkaiden arkea lähelle tulleet tapaukset olivat aiheuttaneet sen, että tietojohtoinen poliisitoiminta oli suunnattu vahvasti tähän viitekehykseen liittyviin kohteisiin. Asiaan liittyvää tietoa oli kerätty ja saatu taloon eri kanavia pitkin ulkomaita myöten ja rikostutkintayksikössä oli haarukoitu tapausta ja kohderyhmää, joka toimisi

Epäillyt kuvasivat paljon itseään ja toisiaan sukupolvelleen tyypilliseen

väylänä laajempaan rikostorjunnalliseen vaikuttavuuteen.

Tammikuun 14. päivänä 2023 Helsingin poliisin hälytys- ja valvontayksikön partio pysäytti katujengikehykseen liittyvän ajoneuvon Helsingin Kontulassa. Sama auto oli havaittu Kontulan alueella toimivan ryhmän käytössä eri yhteyksissä aikaisemmin. Tästä pysäytyksestä alkoi paljastavan rikostutkinnan operaatio, jolla aiheutettiin kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden toiminnalle järisyttävä toimintahäiriö.

Kenttäpartion ravistelussa pysäytetyn ajoneuvon kuljettajalta ropisi asfalttiin erilaista epäilyttävää tavaraa, joka antoi syyn lisätutkimuksiin: patruunoita, aseen osia, tuhansia euroja käteistä rahaa ja tietenkin huumeita. Selvityksiä jatkettiin epäillyn hallussa olleella asunnolla, josta löytynyt noin 1,5 kiloa amfetamiinia sinetöi epäillyn kohtalon pidemmälle vierailulle Pasilan poliisitalolle.

Helsingin poliisin ammattimaisen rikollisuuden tutkintatoiminto (RAR) on useasti aikaisemminkin suorittanut hyvin laajoja ja kansainvälisiä esitutkintakokonaisuuksia, jotka ovat alkaneet ensinäkemältä varsin pienistä lähtökohdista tai ennalta odottamatta. Tunnetuista tapauksista mainittakoon ns. Katiska-kokonaisuus. Keskeistä tällaisten tutkintojen onnistumisessa ovat laadukkaasti ja järjestelmällisesti suoritetut alkutoimet. Tässä tapauksessa ammattimaisen rikollisuuden tutkintatoiminnon huumerikostutkintakokonaisuus mahdollisti taitavalla toiminnallaan sen, että jutusta paisui jättiläismäinen operaatio, jolla

paljastettiin kymmenien kansainvälisten ammattirikollisten pyörittämä ja miljoonien eurojen rikollista liikevaihtoa tehnyt konserni. Niin sanottujen suurten juttujen lukkoihin on usein vain pieni avain, mutta sen löytäminen vaatii sitoutumista, vaivannäköä ja prosessiälyä. Näitä kaikkia asiassa osoitti jutun ensimmäisenä vastaan ottanut ryhmä.

Pieneltä tai rutiininomaiseltakin vaikuttavan asian tutkinnassa pitää aina olla mukana reilu annos kiinnostuneisuutta ja innostusta kysyä: "mitä tämän taustalla on?" Emmekö juuri siksi ole lapsena halunneet rikospoliiseiksi? Jos vain "tyhjentää kopit" (olen huolestuneena kuullut puhuttavan tällaisesta modernista metodista), niin moni merkittävä rikosasia jää varmuudella selvittämättä.

Tavoitteiden kautta tuloksiin

RAR-toiminnon järjestäytynyt rikollisuus (JR) -kokonaisuus otti asiasta tutkintavastuun pian sen jälkeen, kun alkutoimien avaamien tietojen perusteella oli selvää, että kyseessä oli pitkään - ja edelleen aktiivisesti - jatkunut vakava rikollinen toiminta, jossa oli useita kansainvälisiä osallisia ja jossa toteutettiin merkittäviä rikoksia. Rikostutkintayksikön RAR-toiminnon JR-kokonaisuus on eräänlainen rikostutkinnan HIMARS -järjestelmä, joka tarpeen tullen suunnataan sellaisiin kohteisiin ja ilmiöihin, joiden toiminnasta koituu kansalaisille ja yhteiskunnalle suurin haitta ja taloudellinen tappio. JR-kyvykkyys hyödyntää laaja-alaisesti salaista tiedonhankintaa, se hakeutuu lähelle kohdettaan siltä salaa ja iskee oikea-aikaisesti, odottamatta ja tuhovoimaisesti. Menetelmä on tehokas, mutta sen käyttö vaatii paljon resursseja ja erityisosaamista, jonka vuoksi kohdevalinnassa pitää olla perinpohjainen.

Kun nelisen kuukautta kohdetorjuntaratkaisusta oli kulunut, olin käräjäoikeuden pakkokeinoistunnoissa vaatimassa vangittavaksi iskun kohteeksi päätynyttä organisaatiota, joukossa paljon nuoria pellavapäitä ja tähtisilmiä. Muistan miettineeni, miten on tultu siihen, että joudumme käyttämään rikostutkinnan äärimmäisintä kyvykkyyttä, koneistoa ja ankarimpia pakkokeinoja henkilöpiiriin, jonka olisi pitänyt olla istumassa koulussa ja syömässä omenaa samalla, kun heihin olisi kohdistettu kotikasvatusta, kuria, kerrottu arvoista,

ERILAISIA TARKKAILUTOIMIA SUORITETTIIN SATOJA

TUNTEJA HAASTAVISSA

OLOSUHTEISSA KELLOA KATSOMATTA”

etiikasta ja nuhteettoman elämäntavan ihanteista. On läpäisty monta turvaverkkoa hetkeen, jossa keppi ja porkkana on vaihdettu moukariin ja häkkiin. No, ennen kuin päädyttiin pakkokeinosalin parketille tuijottelemaan kengänkärkiä, tapahtui kuitenkin paljon asioita. Mikään ei tapahdu sattumalta, vaan asiat pitää suunnitella ja sopia, toisin sanoen: toiminnan pitää olla johdettua.

Tutkintaryhmän kesken operaatiolle oli määritelty tavoitteet, jotka ohjaavat sekä strategiaa, että taktisia valintoja. Järjestäytyneen rikollisuuden hankkeiden torjunnassa tulee pyrkiä siihen, että rikosvastuuseen päätyvät ne henkilöt, jotka toimintaa organisoivat ja joiden toiminta tulee esiin haitallisina seurauksina Suomessa. Samoin heidän toiminnallista verkostoaan tulee pyrkiä kaikin tavoin rapauttamaan ja haittaamaan. Tästä johtuu, että laajan rikollisen organisaation toimintaa ei voida lopettaa tekemällä yksittäinen huumetakavarikko ja ottamalla osajoukko kiinni. Toiminta on verkostomaista, eikä se tukahdu, jos toimenpiteet kohdistuvat pieneen piiriin välillisiä toimijoita, jotka ovat nopeasti korvattavissa uusilla.

Tutkintaryhmä suoritti muutaman kuukauden ajan sinnikästä ajatus- ja jalkatyötä selvittäen toimintaa ja tekijöitä. Kerätystä tiedosta laadittiin kaavioita, laskettiin niiden perusteella aikoja, matkoja ja tutkittiin reittejä. Pyrittiin selvittämään osallisten välistä viestintää ja niiden suhteita, näkemään kohinan läpi olennaiset asiat. Näiden tietojen perusteella pääteltiin ja mallinnettiin toimintamekaniikkaa ja sen rytmiä.

Erilaisia tarkkailutoimia suoritettiin satoja tunteja haastavissa olosuhteissa kelloa katsomatta. Lopulta tutkintaryhmällä oli kasassa käsikirjoitus, jossa Suomeen varta vasten paikoilleen aseteltu ryhmä otti vastaan säännöllisiä rekkakuljetuksia, joista

tapaan

maahantuodut huume-erät varastoitiin nopealla syklillä vaihtuviin vuokrahuoneistoihin pitkin pääkaupunkiseutua. Huume-erät levitettiin nopeasti edelleen ja toiminnasta kertyneet rahat järjesteltiin varta vasten rakennetulla järjestelyllä suurina käteiserinä takaisin prosessin toiseen päähän uusia huume-eriä varten.

Z -sukupolven toimintatavat

Ryhmän toiminta poikkesi hieman tavanomaisesta huumausaineiden salakuljetusja välitystoiminnasta rytmiltään. Olemme tottuneita toimintatapaan, jossa huumeisiin liittyvät toimenpiteet ja järjestelyt tehdään lentement - verkkaisesti. Asioita jahkaillaan, pitkitellään ja venytellään. Tekijät ovat tyypillisesti kouluja käymätöntä ja saamatonta sakkia, eikä mistään tule oikein mitään, kuten ei usein päihteiden käytön värittämästä elämästä muutenkaan.

Tapaamisia jonkin pienimmänkin asian järjestelyn vuoksi voidaan pitää loputtomiin tai sitten niitä perutaan, eikä asioissa päästä eteenpäin. Näin etenkin Suomessa vakiintuneesti toimineet JR-ryhmät ovat

totutusti toimineet. Nyt tilanne oli toinen.

Tässä tapauksessa eri maista kuten Iso-Britanniasta, Norjasta ja Ruotsista Suomeen tulleet nuoret ja dynaamiset epäillyt toimivat nopealla rytmillä ja tehokkuudella. Säilöinä käytetyt asunnot, kuljetuksiin käytetyt taksit ja toiminnassa mukana olleet henkilöt vaihtuivat nopeammin kuin poliisit ehtivät pestä tarkkailussa likaantuneita sukkiaan. Päihteitä ei käytetty, epäillyt pysyivät tiukasti omissa tehtävissään, eikä heidän toimissaan esiintynyt aikaisemmin mainittua vätystelyä tai huumepäissään sekoilua. Asuntoja vahdittiin tiiviisti ja yksi epäillyistä hankki yksinäiseen työhönsä seurakseen jopa koiranpennun.

Z-sukupolven toimintatavoista löytyi myöhemmin myös haavoittuvuuksia, kuten heidän pakkomielteinen tapansa käyttää kaikessa toiminnassaan videoita ja valokuvia. On se sitten vätystelyä ja omista huume-eristä käyttöä tai henkseleiden paukuttelua some-viestinnässä raha- ja huumekasojen kanssa, jokaisen sukupolven toimijalla näyttää olevan omat akilleen kantapäänsä.

Johdettu puuttuminen

Pääsimme toimijoiden kanssa samalle taajuudelle, ja noin huhtikuun puolille väliin tullessa olimme saavuttaneet yhden asetetuista operatiivisista tavoitteista: maahantuontimekanismi ja keskeiset tekijät oli selvitetty. Olimme pelanneet itsemme tilanteeseen, jossa Suomessa toimivat tekijät olivat laajalti kontrollissamme ja pystyimme seuraamaan organisaation toimintaa varsin kattavasti.

JR-tutkinnan valvomossa seurattiin, kun rekka-auton kuljettaja teki pysähdyksen Ruotsin Södertäljessä ja käänsi sitten auton keulan kohti Haaparantaa ja Torniota kuten monesti aikaisemminkin. Seurasimme melko suureksi paisunutta epäiltyjen joukkoa samaan aikaan Suomessa reaaliaikaisesti lähes yötä-päivää. Näissä tilanteissa punnitaan henkilöstön sitoutuminen ja ulosmitataan se resilienssi, jonka luomiseksi yksi on hiihtänyt matkan kuuhun, toinen juossut vuoren huipulle, joku on lukenut tuhat kirjaa tai sukeltanut lämpimän meren pohjaan kaukaisessa maassa. Kriisiajan valmiudet luodaan rauhan aikana.

Operaation salassa pidetyin vaihe päättyi huhtikuun 20. päivä lähellä Ämmässuon kaatopaikkaa sijainneelle rekkaparkille, jossa järjestettiin salakuljettajalle ja huume-erän noutajille asianmukainen vastaanotto heidän tavatessaan toisensa. Epäiltyjen toimintatapa oli selvitetty niin tarkoin, että operaation yleisjohtajana toimiessani kävin nukkumassa klo 23-04:45 välisen ajan ja palasin valvomoon noin kello 5. Aika tarkalleen puolen tunnin kuluttua tästä epäillyt otettiin kiinni. Eettinen koodisto jo edellyttää resurssien järkevää käyttämistä.

Samanaikaisesti Ämmässuon kiinniottojen kanssa olimme tietysti laajasti valmiudessa iskemään kaikkiin ryhmän käyttämiin tiloihin pääkaupunkiseudulla, ja kansain-

Toiminnassa käytettiin ”taksiliikennettä”. Todellisuudessa taksin kuljettaja oli mukana toiminnassa.

Huumeita kannettiin kassikaupalla. Kuvassa takavarikoitua hasista eli lätkää

Kuvassa mm. takavarikoitua kokaiinia, ekstaasia ja amfetamiinia.

välisessä yhteistyössä ohjasimme viranomaiset konsernin huume- ja asevarastolle Ruotsissa. Lähipäivien aikana takavarikoitiin useita satoja kiloja erilaisia huumeita ja tehtiin Ruotsin kaikkien aikojen suurin asetakavarikko. Huumeiden ja käteisen rahan takavarikoinnit jatkuivat pitkin kevättä, kun vielä vapaana olleita henkilöitä kuten salakuljettajia otettiin kiinni. Lopulta huumeita oli takavarikoitu Suomessa ja Ruotsissa yhteensä lähes tuhat kiloa siitä huolimatta, ettei operaation tavoitteena ollut takavarikoiden suuri määrä. Käteistä rahaa takavarikoitiin lähes 240 000 euroa. Tutkinnasta saadut tiedot johtivat viranomaiset myös muiden hyvin merkittävien rikollisvaikuttajien ja organisaatioiden jäljille.

Iskun aiheuttamasta epätoivosta ja toiminnan rapautumisesta kertoo tapahtumasarja, jossa konserni kävi "hakemassa takaisin" salakuljetuksessa käytetyn ja takavarikoidun rekka-auton omilla avaimillaan Ämmässuon pysäköintialueelta, jonne se kiinniottojen jäljiltä jäi säilytykseen. Poliisilaitoksen pihalla ei nimittäin ollut rekka-autolle tilaa. Organisaatio päätyi sitten käyttämään tätä samaa rekkaa uuden huume-erän salakuljetuksessa ja se tietenkin pysäytettiin matkalla Ruotsiin. Kuljetuksesta takavarikoitiin jälleen satoja kiloja huumeita. Epäillyt eivät olleet luultavasti lukeneet Homerosta tai edes iltasatuna kuulleet tarinaa Troijan hevosesta. Mitä sanoinkaan koulujen käymisen tärkeydestä?

Vaikutukset kansalaisiin

Kiinniotto-operaatioiden jälkeen esitutkintaa oli jatkettu lähes puoli vuotta, kun loppusyksystä mediassa alkoi olla esillä kansalaisia tarpeettomasti huolestuttaneita tietoja sellaisesta, että Ruotsissa raflaavalla nimellä tunnettu ryhmä rikollisia toimijoita olisi rantautunut Suomeen, vallannut huumemarkkinoita ja oli tekemässä mahdollisesti muita pahojaan.

Operaatioturvallisuutemme oli siinä mielessä onnistunut, ettei se, että asiaa tutkittiin Helsingin poliisilaitoksessa, tuntunut olevan tiedossa. Julkisuuteen oli päätynyt sellaisia tietoja, jotka eivät aivan pitäneet paikkaansa tai niistä puuttui kokonaiskäsitys. Joka tapauksessa asiantila oli korjattava ja olimme onneksi esitutkinnassa sellaisessa vaiheessa, että se oli mahdollista.

Järjestetyssä tiedotustilaisuudessa kerrottiin, kuinka laaja kokonaisuus tutkinnassa todellisuudessa oli tullut ilmi, ja että rikollinen toiminta oli tällaisenaan tyrmätty. Epäiltyjä oli kolmisenkymmentä, konsernin liikevaihto useita miljoonia, eri tarpeisiin oli omat toiminnalliset ryhmänsä ja toiminta oli koko ajan kiihtymässä. Ruotsitaustaisia epäiltyjä oli muutamia epäiltyjen joukossa omissa rooleissaan, mutta kokonaisuus oli osiaan suurempi. Poliisilla on erityinen vastuu siitä, että asiat tulevat kansalaisten tietoon ilman värikynää.

Selvitettävät kokonaisuudet pitää nähdä kliinisesti ja riittävässä suuruusluokassa, jolloin strategiset päätökset eivät nojaa varsinaisen rikoksen kannalta merkityksettömiin seikkoihin, kuten epäiltyjen tatuointeihin, värikkäästi kirjailtuihin nahkaliiveihin, rap-lyriikoihin tai muihin ilmiötason havaintoihin. Sellaiset seikat ovat omiaan johtamaan tutkintaa harhaan varsinaisesta rikosasiasta ja siihen rikolliset juuri pyrkivätkin - savuverhon ja hämmennyksen luomiseen. Järjestäytyneen rikollisuuden tutkinnassa on tietyiltä osin eduksi eräänlainen mustavalkoisuus.

On oltava kykyä erotella koristeet kakusta ja nähdä tarkoin rikollinen toiminta sen lavasteiden taakse. Rikollisia tekoja tekevät henkilöt, eivät heidän profiilinsa tai viitekehyksensä. Sama koskee selvitettäessä osallisten verkostoitumista ryhmäksi rikoksen tekemistä varten. Laaja-alainen ymmärrys ja osaaminen kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden konkreettisesta toiminnasta ja sen torjunnasta on onnistumisen keskeinen menestystekijä.

Loppusanat

Laadimme esitutkinnasta lähes 14 000 sivun laajuisen pöytäkirjan, jonka keskeisenä narratiivina oli organisaation toiminnastaan pitämä kirjanpito yhdistettynä toiminnalliseen ja ajalliseen yhteyteen eri tavoin tarkkailluista ja tallentuneista epäiltyjen konkreettisista toimista. Rikollisen toiminnan tekoaika rajattiin noin syksystä 2022 kevääseen 2023. Syyttäjät vastaavasti laativat 38 rikosnimikettä sisältäneen haastehakemuksen menettämisseuraamuksineen, jotka nousivat miljooniin euroihin.

14 vastaajan kohdalla koventamisperusteeksi on esitetty rikoksen tekeminen osana

RIKOSKOKONAISUUTTA KÄSITELTIIN HELSINGIN KÄRÄJÄOIKEUDESSA

MARRASKUUSTA 2023 ALKAEN”

järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa. On huomattava, että järjestäytyneen rikollisryhmän osana rikoksen tekemisen käsite on aivan eri asia kuin se, että yksittäisten epäiltyjen ajatellaan olevan osa jotakin henkilöpiiriä, jolle on julkisuudessa luotu joku nimi. Tästä vallitsee edelleen laajalti väärinymmärrystä, joka näkyy paljolti asiaa käsittelevässä uutisoinnissa.

Rikoskokonaisuutta käsiteltiin Helsingin käräjäoikeudessa marraskuusta 2023 alkaen kolmen kuukauden ajan ja tuomio on odotettavissa huhti-toukokuussa.

Tämän kansainvälisen organisaation toiminnan välitön kytkeytyminen katujengitoiminnan rahoitukseen huumekaupan kautta on kiistatonta. Siten sen torjunnalla on suora heijastevaikutus kansalaisten arkea haittaaviin rikollisiin ilmiöihin.

Rikollisella rahalla pyritään saavuttamaan perusteetonta ja epäreilua taloudellista ja sosioekonomista etumatkaa niihin, jotka hankkivat elantonsa laillisella toiminnalla ja työllä. Näyttävä retostelu rikoshyödyllä rahoitetuilla kulutushyödykkeillä on myös omiaan lisäämään eri sosiaaliryhmien välistä vastakkainasettelua ja eriarvoisuutta. Järjestäytyneen rikollisuuden torjunnalla siis käytännössä pyritään edesauttamaan kaikille tasa-arvoista mahdollisuutta menestyä elämässään, opinnoissaan ja työssään.

Toiminnan paljastumisen prosessi siitä, miten tietojohtoisen poliisitoiminnan tuloksena saadut havaintotiedot johtavat ajoneuvon pysäyttämisen kautta lukuisten poliisien suorittamaan yhtäaikaiseen kiinniotto-operaatioon ja mittavaan esitutkintaan olkoon muistutuksena siitä, että rikostorjunnassa - kuten vaikka tykistössäkin - kaikkien toimijoiden aktiivinen osallisuus on yhtä tärkeää hyvän osuman kannalta: tarvitaan asettaja, suuntaaja ja lataaja. Yksin laukaisunarua vetämällä ei tapahdu mitään.

Katsaus vuoden 2023 Euroopan huumeraportista

Huumausaineilla on merkittävä vaikutus eurooppalaisten terveyteen ja turvallisuuteen

Vuonna 2023 julkaistun Euroopan huumeraportin keskeinen viesti on, että huumausaineiden käytön vaikutukset näkyvät nyt lähes kaikkialla yhteiskunnassa. Lähes kaikkea, jolla on psykoaktiivisia ominaisuuksia, voidaan käyttää huumausaineena. Tämä tarkoittaa, että kaikki, joko suoraan tai välillisesti, voivat kärsiä huumeiden käytöstä ja siihen liittyvistä ongelmista.

Kaikkialla

Huumeongelmilla on nykyään vaikutuksia lähes kaikkialla. EU:ssa ne ovat ilmeisiä ja pahentavat muita monimutkaisia poliittisia ongelmia, kuten asunnottomuutta, psyykkisten häiriöiden hallintaa ja nuorisorikollisuutta. Joissakin maissa myös huumausaineiden markkinoihin liittyvä väkivalta ja korruptio ovat lisääntyneet. EU:n ulkopuolella huumeongelmat ovat lisääntymässä monissa matalan ja keskitulotason maissa, mikä heikentää hallintoa ja kehitystä ja lisää monien maiden kansanterveys- ja turvallisuushaasteita, jotka ovat jo nyt huomattavia.

Kaikkea

Yhä useammin havaitaan, että huumausainemarkkinoille voi tulla lähes kaikkea, millä on psykoaktiivisia ominaisuuksia, usein virheellisesti merkittynä tai sekoitettuna, jolloin käyttäjät eivät välttämättä tiedä, mitä he käyttävät. Tämä puolestaan lisää terveysriskejä ja luo uusia lainvalvontaan ja sääntelyyn liittyviä haasteita.

Kaikille

Nykyinen kehitys merkitsee sitä, että huumausaineiden käyttö, huumausainemarkkinoiden toiminta ja niihin liittyvät ongelmat vaikuttavat todennäköisesti jollakin tavalla kaikkiin ihmisiin. Suorat vaikutukset näkyvät niiden henkilöiden elämässä, joille kehittyy ongelmia ja jotka tarvitsevat niihin hoitoa tai muita palve-

luja. Epäsuorasti se näkyy haavoittuvassa asemassa olevien nuorten houkutteluna rikollisuuteen, julkisen terveydenhuollon määrärahoihin kohdistuvana kuormituksena ja sosiaalisina kustannuksina yhteisöille, joissa turvattomuus kasvaa tai joissa korruptio tai rikollinen toiminta heikentävät instituutioita tai yrityksiä.

HUUMETILANNE

EUROOPASSA VUONNA 2023 – YLEISKATSAUS

Useimpia laittomia aineita on runsaasti saatavilla

Euroopan unionissa yleisesti käytettyjen huumausaineiden tarjontaan liittyvät indikaattorit osoittavat, että saatavuus on edelleen runsasta kaikissa huumausainetyypeissä. Markkinoille on nykyisin ominaista se, että saatavilla on suhteellisen laajasti yhä suurempi kirjo erilaisia, usein erittäin voimakkaita tai puhtaita aineita. Eurooppaan laivakonteissa kuljetettavia huumeita on edelleen takavarikoitu runsaasti, ja kaupalliset toimitusketjut ovat järjestäytyneiden rikollisryhmien keskeisiä soluttautumiskohteita. Eurooppa on myös edelleen tärkeä eräiden aineiden, erityisesti synteettisten huumeiden ja kannabiksen, tuotantoalue.

Huumausaineiden saatavuuden ja käytön monipuolistuminen luo uusia poliittisia ja terveydellisiä haasteita

Huumeiden suuren saatavuuden lisäksi huumausainemarkkinoiden ainevalikoima on monipuolistunut, mikä altistaa kuluttajat entistä laajemmalle psykoaktiivisten aineiden valikoimalle. Näihin kuuluvat uudet synteettiset huumeet, joiden terveysriskeistä tiedetään vain vähän. Tämä herättää huolta laittomien aineiden käytön yleisestä kasvusta ja lisääntyneistä riskeistä.

HUUMEIDEN SAATAVUUDEN

JA KÄYTÖN

MONIPUOLISTUMINEN

LUO

MYÖS UUSIA HAASTEITA ”

Huumeita käyttävät henkilöt voivat olla suuremmassa vaarassa kärsiä terveyshaitoista, joihin kuuluvat muun muassa myrkytykset ja kuolemantapaukset. Tämä johtuu siitä, että he käyttävät mahdollisesti tietämättään voimakkaampia tai uudenlaisia aineita tai aineiden seoksia, joissa huumeiden yhteisvaikutukset voivat lisätä mahdollisia terveyshaittoja.

Näyttöön perustuvat ja yhteiset toimenpiteet voivat toimia, mutta niitä ei useinkaan ole riittävästi saatavilla

Vaikka merkittäviä tietopuutteita on edelleen, palvelujen kehittämisestä tehtyjen tutkimusten ja niihin investoimisen ansiosta nyt ymmärretään paremmin, mitkä toimet todennäköisesti ovat tehokkaita huumausaineiden käytön ehkäisyssä, huumehoidossa, huumehaittojen ehkäisyssä ja huumeidenkäytöstä toipumisen tukemisessa. Huumeiden käyttöön liittyvien ongelmien ja muiden monimutkaisten sosiaalipoliittisten kysymysten keskinäinen yhteys merkitsee myös sitä, että entistä integroidumpien ja kattavampien ratkaisujen tarve tunnustetaan paremmin.

Sen vuoksi tarvitaan synergiaa politiikan ja käytännön kanssa muilla tärkeillä aloilla, kuten asumisen tukemisessa, yleisessä terveydenhuollossa, nuoriso- ja vanhuspalveluissa, mielenterveyspalveluissa ja rikosoikeusjärjestelmässä. Sekä huumekohtaisten hoitotoimenpiteiden saatavuus että

kehittyneet ja yhdennetyt hoitomallit ovat kuitenkin erittäin heterogeenisia Euroopan tasolla. Monissa maissa onkin investoitava enemmän näihin molempiin osa-alueisiin.

Euroopan nopeasti kehittyvä huumausainetilanne luo uusia haasteita haittojen vähentämiselle ja riskeistä tiedottamiselle

Huumeiden saatavuuden ja käytön monipuolistuminen luo myös uusia haasteita haittojen vähentämiseen tähtäävien palvelujen kehittämiselle ja toteuttamiselle. Näitä palveluja tarvitaan vähentämään terveysriskejä, jotka johtuvat monimutkaisemmista käyttötavoista, uusista aineista ja aineiden seoksista. On esimerkiksi pohdittava, mitä ovat tehokkaat huumehaittojen vähentämiseen tähtäävät lähestymistavat, olipa sitten kyse synteettisten opioidien, synteettisten stimulanttien, uudentyyppisten kannabistuotteiden sekä ketamiinin kaltaisten dissosiatiivisten huumeiden käytöstä.

Kasvavana huolenaiheena ovat voimakkaiden aineiden tai aineiden seosten tahattoman käytön seuraukset. Keskeisiä poliittisia näkökohtia ovat muun muassa riskikäyttäytyminen, johon huumehaittojen vähentämiseen tähtäävät palvelut kohdistuvat, palvelujen toimintaa tukeva tietopohja ja hoidon laatustandardit. Samanaikaisesti on myös kehitettävä tehokkaita riskiviestintästrategioita, jotta ihmisiä voidaan varoittaa tämän osa-alueen uusista, erityisesti uusiin aineisiin, yhteisvaikutuksiin, voimakkaisiin tuotteisiin tai käyttötapoihin liittyvistä riskeistä.

Lähde: Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskus (EMCDDA), Euroopan huumeraportti 2023: Suuntauksia ja muutoksia, https://

Kuvaus stimulanttien käytöstä Suomessa

TEKSTI: KAROLIINA KARJALAINEN, ERIKOISTUTKIJA

Tämä artikkeli perustuu tutkimukseen, jossa tarkasteltiin laittomien stimulanttien käyttöä Suomessa kolmen erilaisen aineiston avulla. Aineistoina käytettiin jätevesitutkimusta, huumeiden käyttöä kartoittavaa väestökyselyä sekä huumeita käyttäville henkilöille suunnattua verkkokyselyä. Sen sijaan että olisi haettu vahvistusta yhden aineiston tuloksille toisista aineistoista, tavoitteena oli saada mahdollisimman laaja kokonaiskuva stimulanttien ja erityisesti amfetamiinin käytöstä. Mahdollisuus tarkastella eri aineistoja saman teeman ympäriltä edesauttoi löytämään tuloksia ja tekemään tulkintoja, joita ei olisi tavoitettu ainoastaan yhtä aineistoa tarkastelemalla.

Stimulanttien käyttö on yleistynyt

Kaiken kaikkiaan stimulanttien käyttö näyttää yleistyneen

Suomessa vuosien 2014 ja 2018 välillä, oli tarkastelun kohteena sitten jätevesitutkimus tai väestökysely. Mielenkiintoinen yksityiskohta nousi kuitenkin esiin, kun näitä aineistoja tutkittiin aineittain ja aluekohtaisesti. Jätevesitutkimuksen mukaan niin amfetamiinin, ekstaasin, kokaiinin kuin metamfetamiininkin käyttö (mg/1000 henkilöä/vrk) yleistyi koko Suomessa ja erityisesti Helsingin seudulla. Tämän pohjalta voisi olettaa, että väestökyselyllä mitattuna näitä aineita käyttäneiden henkilöiden määrä olisi lisääntynyt. Näin olikin muuten, mutta Helsingin seudulla amfetamiinia ja ekstaasia käyttäneiden määrä ei ollut lisääntynyt vaan se oli pysynyt suhteellisen tasaisena.

Lisäinformaatiota tulkintoihin eri aineistoja yhdistämällä

Yksi selitys edellä kuvatulle havainnolle voi olla se, että erityisesti Helsingin seudulla amfetamiinia ja ekstaasia käyttävät henkilöt käyttävät näitä aineita aiempaa enemmän tai tiheämmin, koska aineet yleistyivät jätevesissä ilman että niitä

HELSINGIN SEUDULLA KÄYTETTIIN

VUONNA 2018 YHTEENSÄ 210 KG AMFETAMIINIA”

käyttäneiden henkilöiden määrä muuttui väestökyselyssä. Tämä puolestaan voi indikoida sitä, että Helsingin seudulla amfetamiinin ja ekstaasin käyttö on muuttunut aiempaa ongelmallisemmaksi niillä, jotka näitä aineita käyttävät.

Toisaalta löydöstä voi selittää väestökyselyyn liittyvät rajoitukset. Yleisesti tunnistettu heikkous väestökyselyissä on se, että ongelmakäyttäjät jäävät niissä helposti aliedustetuiksi. Aiempien tutkimusten perustella tiedetään, että Helsingin seudulla amfetamiinien ongelmakäyttäjiä on muuta maata enemmän. Tästä syystä on mahdollista, että Helsingin seudulla amfetamiinia käyttävien määrä jää aliarvioksi todellisesta ja mahdollinen käyttäjämäärän kasvu on jäänyt väestökyselyssä havaitsematta.

Vaikka väestökyselyn havainnon siitä, että käyttäjämäärät eivät olisi lisääntyneet voisi äkkiseltään mieltää positiiviseksi, muista lähteistä tiedetään, että amfetamiinin ja ekstaasin käyttöön liittyvät haitat ovat lisääntyneet Helsingin seudulla. Jos yhä useammalla amfetamiinia käyttävistä käyttö on ongelmallista, löydös saattaakin tosiasiassa olla signaali huonontuneesta huumetilanteesta, mikä olisi jäänyt havaitsematta ilman toisen aineiston tuottamaa lisäinformaatiota.

Amfetamiinin käyttö ja käyttötavat

Jätevesitutkimusten pohjalta voitiin arvioida, että Helsingin seudulla käytettiin vuonna 2018 yhteensä 210 kg amfetamiinia. Noin kaksi prosenttia vastaavan alueen asukkaista raportoi vuoden 2018 väestökyselyssä käyttäneensä amfetamiinia viimeisten 12 kuukauden aikana, mikä väestöön suhteutettuna vastaa noin 22 000 ihmistä. Verkkokyselyn mukaan suurin osa amfetamiinia käyttävistä käyttää sitä satunnaisesti (59 %) tai ajoittain (24 %), kun taas säännöllisestä käytöstä raportoi 17 prosenttia. Sekä satunnaisesti, ajoittain että säännöllisesti käyttävillä yleisin amfetamiinin käyttötapa oli nuuskaaminen ja nieleminen toiseksi yleisin. Lähes puolet säännöllisesti käyttävistä käytti amfetamiinia pistämällä, kun taas satunnaisesti tai ajoittain käyttävistä ainoastaan joka 10. raportoi pistävänsä amfetamiinia.

Amfetamiinia käyttävien ryhmä on moninainen sosiaaliselta taustaltaan

Huono-osaisuuden on osoitettu olevan yhteydessä niin amfetamiinin kuin muidenkin stimulanttien käyttöön ja vastaavia tuloksia saatiin tästä tutkimuksesta. Asia ei

kuitenkaan ole näin yksiselitteinen, vaan amfetamiinin käytöstä raportoivien sosiaalisessa taustassa oli eroja. Verkkokyselyssä amfetamiinin käytöstä raportoineet vastaajat olivat sosiaalisesti hieman paremmassa asemassa: työllisten ja koulutettujen osuus oli heillä hieman korkeampi kuin väestökyselyssä amfetamiinin käytöstä raportoineilla vastaajilla, vaikka verkkokyselyn vastaajat olivat nuorempia. Vaikka tässä osin kuvastuu näiden kahden tiedonkeruutavan erot ja erityisesti verkkokyselyihin yhdistetty valikoitumisharha, korostaa löydös sitä, että amfetamiinia käyttävät henkilöt eivät ole yhtenäinen ryhmä vaan heidän sosiaalisessa taustassaan on eroja.

Erot sosiaalisessa taustassa lienevät ainakin osittain yhteydessä käyttötapoihin. Satunnaisesti tai ajoittain amfetamiinia käyttävien ryhmät olivat varsin paljon toistensa kaltaisia, kun taas säännöllisesti amfetamiinia käyttävät olivat nuorempia ja todennäköisemmin työttömiä kuin satunnaisesti tai ajoittain käyttävät.

Sekä ennaltaehkäisy, hoito että haittojen vähentäminen on tärkeää

Säännöllisesti käyttävät raportoivat käyttävänsä amfetamiinia useammin ja todennäköisesti myös suurempia annoksia kerralla satunnaisesti tai ajoittain käyttäviin verrattuna, vaikka dataa käyttömääristä ei tässä tutkimuksessa ollutkaan saatavilla. Lisäksi amfetamiinin pistokäyttö oli säännöllisesti käyttävillä muita ryhmiä yleisempää. Siten he myös todennäköisesti kohtaavat amfetamiinin käyttöön liittyviä haittoja useammin kuin satunnaisesti tai ajoittain käyttävät. Säännöllistä käyttöä ja siihen liittyviä haittoja tulee ennaltaehkäistä, minkä lisäksi tärkeää on tarjota monipuolisia palveluja hoitoon ja haittojen vähentämiseen.

Artikkelin on kirjoittanut Karoliina Karjalainen, erikoistutkija, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. PopNAD:in toimeksiannosta.

Tietoa huumausaineista

Suomessa huumausainepolitiikka ja huumausaineisiin liittyvät lainsäädännöt perustuvat eri valtiosopimuksiin kuten YK:n vuoden 1961 huumausaineyleissopimukseen sekä yleissopimuksiin vuosilta 1971 ja 1988. YK:n yleissopimusten lisäksi ne perustuvat Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin (EU) 2017/2103 sekä huumausaineiden lähtöaineiden valvontaan liittyviin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksiin (EY) N:o 273/2004, (EY) N:o 111/2005, EU 2015/1011 ja EU 2015/1013 sekä Euroopan neuvoston puitepäätökseen (2004/757/ YOS), joka sisältää huumausainekaupan rikostunnusmerkistön vähimmäissäännöt.

KANNABIKSEN

PITKÄAIKAINEN KÄYTTÖ AIHEUTTAA ERITYISESTI PSYYKKISTÄ

RIIPPUVUUTTA”

Tässä artikkelissa esitellään tunnettuja ja Suomessa yleisimmin käytettäviä huumausaineita. Suomessa huumausaineina pidetään niitä aineita, jotka on erikseen luokiteltu huumausaineiksi valtioneuvoston asetuksella. Esittely aloitetaan ns. perinteisistä huumausaineista. Juttua jatketaan syksyn lehdessä, jolloin vuorossa ovat mm. yleisimmät huumelääkkeet.

Kannabis

Kannabis on yleisnimitys Cannabis sativa -nimisestä hamppukasvista saataville ja tehtäville tuotteille, kuten hasikselle, marihuananalle ja hasisöljylle. Marihuanaa on kyseisen kasvin kukinnot ja ylimmät versot. Hasis ja hasisöljy puolestaan valmistetaan hampun hartsista. Kannabiksen vaikuttavat aineet ovat rasvaliukoinen THC eli tetrahydrokannabinoli ja CBD eli kannabidioli. THC on kannabiksen ensisijainen päihdyttävä aine, joka on luokiteltu huumausaineeksi. Kannabista käytetään, kuten muitakin huumausaineita, sen päihdyttävän vaikutuksen vuoksi.

Kannabista käytetään yleensä polttamalla joko tupakkaan sekoitettuna tai sellaise-

naan. Lisäksi marihuanaa käytetään sekoitettuna sitä esimerkiksi leivonnaisiin tai uuttamalla siitä teetä. Marihuana on yleisin käytetty huumausaine Suomessa.

Kannabiksen vaikutus käyttäjään riippuu käytetyn Cannabis sativan lajikkeesta ja sen vahvuudesta (THC) sekä CBD-pitoisuudesta. Käytettäessä kannabis aiheuttaa välittömänä vaikutuksena euforisen olon ja mm. puheliaisuutta ja iloisuutta, ja joillekin taas uneliasta hyvänolon tunnetta. Myöhemmässä päihtymystilan vaiheessa käyttäjästä voi tulla hiljainen ja unelias. Osa käyttäjistä ahdistuu ja aistimuutoskokemus muuttuu epämiellyttäväksi.

Kannabiksen pitkäaikainen käyttö aiheuttaa erityisesti psyykkistä riippuvuutta. Pitkäaikainen käyttö voi aiheuttaa persoonallisuuden muutoksia ja jopa puhkaista piilevän mielisairauden. Kannabiksen on tiedetty aiheuttaneen myös kannabispsykooseja.

Amfetamiini

Amfetamiini on keinotekoinen stimulantteihin lukeutuva huumausaine, joka vaikuttaa keskushermostoon kiihdyttävästi. Amfetamiini on korkeimman oikeuden linjauksen mukaan erittäin vaarallinen huumausaine. Amfetamiinia käytetään monella tavalla mm. nuuskaamalla, suonensisäisesti ja nielemällä eli ns. pommina. Käytettäessä amfetamiini antaa mielihyvän tunteen, lisää itsevarmuutta ja fyysistä aktiivisuutta sekä vähentää unen tarvetta

AMFETAMIININ KÄYTÖN LOPETTAMINEN

AIHEUTTAA VOIMAKKAITA

VIEROITUSOIREITA”

ja nälän tunnetta. Yleensä amfetamiini aiheuttaa voimakasta psyykkistä riippuvuutta.

Amfetamiini on yksi yleisimmin käytetyistä huumausaineista kannabiksen jälkeen. Amfetamiinin käyttöön liittyy hengenvaarallisten komplikaatioiden riski, koska amfetamiini vaikuttaa ihmisen elimistöön kiihdyttävästi. Amfetamiinin aiheuttama voimakas riippuvuus lisää toleranssia aineen vaikutuksille, joka puolestaan vaikuttaa siihen, että annoskokoa pitää suurentaa saavuttaakseen amfetamiinista halutun stimuloivan vaikutuksen.

Amfetamiinin käytön lopettaminen aiheuttaa voimakkaita vieroitusoireita, kuten voimakasta väsymystä, uupumusta, masentuneisuutta, itsetuhoisuutta ja vainoharhaisia ajatuksia. Pitkään jatkuneen käyttämisen lopettaminen saattaa aiheuttaa vakavia mielenterveydellisiä ongelmia.

Kokaiini

Kokaiini on voimakas ja riippuvuutta aiheuttava huumausaine, joka on peräisin kokapensaan lehdistä. Kokaiini on stimulantteihin kuuluva huumausaine, joka vaikuttaa keskushermostoon. Se tunnetaan nopeasta vaikutuksestaan, joka saa käyttäjän tuntemaan voimakasta piristystä, itsevarmuutta ja energisyyttä. Kokaiinin vaikutuksena käyttäjä saattaa kokea voimakasta euforiaa ja onnellisuutta, jonka lisäksi kokaiini voi lisätä tarkkaavaisuutta ja vireystilaa. Uusimpien jätevesitutkimusten mukaan kokaiinin käyttö Suomessa on yleistynyt voimakkaasti ja paikoin se on yleisempää kuin amfetamiinin käyttö.

Kokaiinin vaikutukset alkavat nopeasti, mutta kestävät yleensä vain lyhyen aikaa,

mikä voi puolestaan johtaa toistuvaan annosteluun. Kokaiini on erittäin riippuvuutta aiheuttava huume, ja sen toistuva käyttö johtaa nopeasti fyysiseen ja psyykkiseen riippuvuuteen. Kokaiinin käyttö voi johtaa moniin vakaviin terveydellisiin riskeihin, kuten sydänoireisiin, ahdistukseen, paranoiahäiriöihin, univaikeuksiin ja vakavan riippuvuuden kehittymiseen. Pitkäaikainen käyttö voi vaurioittaa elimistöä ja aiheuttaa vakavia terveysongelmia, ja toleranssi aineeseen kasvaa nopeasti.

Kokaiinin käytön lopettaminen tai vähentäminen johtaa välittömiin vieroitusoireisiin. Vieroitusoireet sisältävät uupumusta, masennusta, ahdistusta, ärtyneisyyttä ja levottomuutta. Kokaiinin yliannostus on lähtökohtaisesti hengenvaarallinen. Yliannostus aiheuttaa kohonnutta verenpainetta sekä takykardiaa eli tihentynyttä sydämenlyöntiä. Kokaiini saattaa aiheuttaa vakavia vaurioita sydämelle.

LSD

LSD (lysergihapon dietyyliamidi) on puolisynteettinen psykedeeli, joka vaikuttaa voimakkaasti tajuntaan, mielentilaan ja aistihavaintoihin. Se keksittiin alun perin laboratorio-olosuhteissa, mutta siitä tuli suosittu huumausaine hippiliikkeen aikana

LSD:N VAIKUTUKSEN ALAISENA OLEVA HENKILÖ

VOI OLLA VAARAKSI

ITSELLEEN JA MUILLE”

1960-luvulla. LSD:llä on useita erityispiirteitä, joista yleisimmät ovat voimakkaat aistiharhat ja tajunnan muuttuminen. LSD:n vaikutukset kestävät yleensä useita tunteja, usein 6-12 tuntia. LSD:n vaikutukset ovat vaihtelevia ja voivat riippua annoksesta ja henkilön mielentilasta. Käyttäjä voi kokea erilaisia tuntemuksia matkustaessaan "psykedeelisellä tripillä".

LSD ei aiheuta fyysistä riippuvuutta, mutta se voi olla psykologisesti riippuvuutta ai-

heuttava aine. Sen käyttöön liittyy riskejä, koska aine voi aiheuttaa ahdistusta, paniikkikohtauksia ja psykoottisia reaktioita. Vaikka osa ihmisistä kokee positiivisia psykedeelisiä kokemuksia, LSD voi aiheuttaa pelottavia ja negatiivisia "huonoja trippejä", jotka voivat sisältää voimakasta ahdistusta, paniikkikohtauksia ja sekavuutta.

LSD:n vaikutuksen alaisena oleva henkilö voi olla vaaraksi itselleen ja muille, erityisesti jos hän menettää kosketuksen todellisuuteen. Vaikka LSD:n ei tiedetä aiheuttavan fyysistä riippuvuutta, pitkäaikainen käyttö tai voimakkaat kokemukset voivat lisätä riskiä mielenterveysongelmille, kuten psykooseille tai masennukselle.

Ekstaasi ja MDMA

Ekstaasi, joka tunnetaan myös MDMA:na (3,4-metyleenidoksimetamfetamiini), on

huume, joka vaikuttaa sekä stimulantti- että psykedeelisiin ominaisuuksiin. Se tunnetaan yleisesti huumeena, joka aiheuttaa voimakasta empatiaa, euforista tunnelmaa ja tunnesidettä muiden ihmisten kanssa. MDMA eli ekstaasi on huume, jota käytetään päihteenä sen serotoniinia vapauttavan vaikutuksen takia. Ekstaasi onkin nk. bilehuume.

MDMA voi aiheuttaa psyykkisen riippuvuuden. Ekstaasi lisää mielihyvän tunnetta, empatiaa ja halua kommunikoida muiden kanssa. Se voi aiheuttaa muutoksia aistihavainnoissa, ja käyttäjä voi tuntea olevansa täynnä energiaa ja valppautta. Ekstaasin vaikutuksen alaisena käyttäjä voi kokea intensiivistä hyvänolon tunnetta.

Ekstaasin käyttöön liittyy riskejä ja haittoja. Ekstaasin yliannostus voi aiheuttaa kehon lämpötilan nousua, mikä voi aiheuttaa vaarallisen kehon ylikuumenemistilan. MDMA:n runsas ja pitkäaikainen käyttö saattaa aiheuttaa sydämen läppävian ja pitkäkestoisia ja jopa pysyviä neurotoksisia muutoksia aivoissa. Pitkäaikaisen käytön seurauksena toleranssi aineeseen kasvaa ja myönteiset vaikutukset vähenevät.

Heroiini

Heroiini on puolisynteettinen opioidi, jota saadaan kemiallisen prosessin kautta oopiumunikosta saatavasta morfiinista ja kodeiinista. Heroiinia käytetään polttamalla, nuuskaamalla ja yleisimmin suonensisäisesti. Heroiinia ei juurikaan enää Suomen huumausainemarkkinoilla liiku vaan lääkeopioidit kuten buprenorfiini ovat korvanneet sen lähes kokonaan.

Heroiini lamauttaa keskushermostoa ja antaa yliluonnollisen hyvän olon tunteen poistaen kipua tehokkaasti. Heroiiniin syntyy fyysinen riippuvuus erittäin nopeasti. Heroiinin käyttöön liittyy hengenvaarallinen yliannostuksen riski, koska käyttöannokset ovat suhteellisen pieniä ja heroiini lamaa keskushermoston toimintaa. Käyttäjän toleranssi kasvaa nopeasti, mikä puolestaan johtaa suurempien annosten käyttöön ja sen seurauksena hengityslaman riski kasvaa. Korkein oikeus onkin linjannut heroiinin erittäin vaaralliseksi huumausaineeksi.

Lähteinä: mm. päihdelinkki.fi, terveyskirjasto.fi

Huumehoidon asiakkaat

- Vain viidesosa on työelämässä tai koulutuksen piirissä

TEKSTI: THL

Huumehoidon ja -kuntoutuksen asiakkaista työelämän ja koulutuksen ulkopuolella oli 79 prosenttia asiakkaista vuonna 2022.

Asiakkaista yhdeksän prosenttia oli asunnottomia. Yksin asuvia asiakkaista oli 73 prosenttia ja ainoastaan peruskoulun oli suorittanut loppuun hieman yli puolet (53 %) asiakkaista.

”Yhteiskunnassa esiintyy edelleen ennakkoluuloja ja syrjintää päihderiippuvuutta sairastavia kohtaan, ja he helposti jäävät ulos työ- ja opiskeluelämästä. Huumeriippuvuuden vuoksi palveluja tarvitsevat

jäävät myös helposti ulkopuolelle tai heidät suljetaan ulkopuolelle hyvinvointia ja toipumista tukevasta muusta sosiaalisesta elämästä”, toteaa THL:n kehittämispäällikkö Minna Kesänen.

Kuvituskuva: shutterstock.com

Yksin asuvia Työelämän ja koulutuksen ulkopuolella

Asunnottomia

ASIAKKAISTA 82

PROSENTTIA ILMOITTI

KÄYTTÄNEENSÄ KAHTA TAI

USEAMPAA PÄIHDETTÄ”

”Mielekkääseen arkeen ja sosiaaliseen kuntoutukseen on päihdepalveluissa tarpeen kiinnittää entistä enemmän huomiota. Näitä myös uudistunut mielenterveys- ja päihdelainsäädäntö osaltaan vahvistavat”, Kesänen jatkaa.

Opioidit edelleen yleisin ongelmia aiheuttava päihde

Huumehoidon asiakkaiden yleisimmät ongelmia aiheuttavat päihteet olivat opioidit (79 %), rauhoittavat lääkkeet (55 %), stimulantit (50 %) ja kannabis (47 %).

Asiakkaista 82 prosenttia ilmoitti käyttäneensä kahta tai useampaa päihdettä ongelmallisesti viimeisen kuukauden aikana.

52 prosenttia asiakkaista ilmoitti monipäihdekäytöstä eli samanaikaisesta tai peräkkäisestä päihteiden käytöstä. Monipäihdekäytöstä ilmoittaneista 18 prosenttia kertoi, että ongelmallisimman päihteen nimeäminen on vaikeaa.

Tilastoraportti pohjautuu huumehoidon erillistiedonkeruun tietoihin. Aineisto ei kerro kattavasti kaikista Suomessa annettavan huumehoidon asiakkaista eikä kaikesta huumehoidosta, sillä osallistuminen tiedonkeruuseen on vapaaehtoista. Aineistossa painottuvat laitoshoidossa olevat asiakkaat ja opioidiriippuvuuden korvaushoito.

Huumeet ovat yhä näkyvämpi ilmiö

– kannabikseen liittyvät asenteet lieventyneet jo pitkään

THL:n Päihdetutkimus (Huumekysely) 2022 osoittaa, että huumeet ovat yhä näkyvämpi ilmiö. Huumeita on viimeisen vuoden aikana tarjottu joko ilmaiseksi tai ostettavaksi joka viidennelle. Noin joka toiselle on joskus tarjottu huumeita. Lähes puolet tuntee henkilökohtaisesti huumeita käyttävän henkilön.

Huumeiden kokeilu ja käyttö on yleisintä 25–34-vuotiaiden ikäryhmässä. Erityisesti 35–44-vuotiailla miehillä kannabiksen ja amfetamiinin käyttö sekä eri aineiden samanaikainen käyttö on yleistynyt muita ikäryhmiä voimakkaammin 2010-luvulla.

Kyselyn perusteella huumeongelmaa suurena pitävien osuus on taas vähitellen lisääntynyt: Vuonna 2022 maamme huumeongelmaa piti suurena noin kolmasosa väestöstä. Trendin suunta on muuttunut vuoden 2014 jälkeen, jolloin maamme huumeongelmaa suurena piti 24 prosenttia väestöstä. Korkeimmillaan (43 %) osuus on ollut vuonna 2002.

”Huumeisiin liittyvät ilmiöt ja haitat ovat olleet viime vuosina paljon esillä. Havahtuminen esimerkiksi nuorten huumekuolemien lisääntymiseen lienee tehnyt huumeongelmaa näkyvämmäksi. Huumeongelmaa suurena pitävien osuus kasvoi myös 1990-luvun loppupuolella, jolloin muun muassa heroiinin käyttö ja siihen liittyvät kuolemat hetkellisesti yleistyivät”, toteaa THL:n erikoistutkija Karoliina Karjalainen.

”Useat eri mittarit osoittavat, että Suomen huumetilanne on jo pitkään huonontunut. Jotta trendin suunta saataisiin muuttumaan, uudenlaisia keinoja ja lähestymistapoja tarvitaan.”

Riskikäsitykset ovat lieventyneet eniten kannabiksen osalta

Huumeiden käyttöön liittyvät asenteet ovat lieventyneet jo pitkään. Vuoden 2022 Huumekyselyssä 30 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että huumeita voi käyttää myös sellaisella kohtuullisella tavalla, josta ei aiheudu ongelmia. Vastaava osuus oli seitsemän prosenttia vuonna 1992 ja 15 prosenttia vuonna 2010, joten suurin muutos on tapahtunut viimeisen vuosikymmenen aikana.

Kannabiksen ja muiden huumeiden välille tehdään edelleen eroja. Esimerkiksi riskikäsitykset ovat lieventyneet eniten kannabiksen osalta, kun taas muiden

JOKA VIIDES RAPORTOI AJANEENSA ALKOHOLIN VAIKUTUKSEN ALAISENA”

huumeiden käytön riskeihin suhtaudutaan pääosin kriittisesti. Noin neljäsosa kyselyn vastaajista olisi kiinnostunut kokeilemaan tai käyttämään kannabista, jos se ei olisi laitonta. Ekstaasia olisi kiinnostunut kokeilemaan tai käyttämään alle kymmenesosa ja heroiinia vain prosentti, jos huumeiden käyttö ei olisi laitonta.

”Vaikka eroja kannabiksen ja muiden huumeiden välille tehdäänkin, muun muassa ekstaasin ja amfetamiinin kokeiluihin liittyvät riskikäsitykset ovat myös tasaisesti lieventyneet”, kertoo Karjalainen.

Vuoden 2022 vastaajista 24 prosenttia oli sitä mieltä, että 1–2 kerran ekstaasikokeilulla on vain vähäinen terveydellinen tai muu riski, 16 prosenttia ajatteli näin 1–2 kerran amfetamiinikokeiluista.

”Muutoksessa heijastunee ekstaasin ja amfetamiinin ja muidenkin stimulanttien, esimerkiksi kokaiinin kokeilun ja käytön yleistyminen”, Karjalainen jatkaa.

Uutena aiheena kartoitettiin päihtyneenä ajamista

Uutena aiheena vuoden 2022 Huumekyselyssä kartoitettiin päihtyneenä ajamista. Joka viides raportoi ajaneensa alkoholin vaikutuksen alaisena joskus elämänsä aikana, neljä prosenttia kannabiksen vaikutuksen alaisena ja kaksi prosenttia muiden huumeiden tai lääkkeiden vaikutuksen alaisena.

”Rattijuopumuksen ja päihtyneenä ajamisen seurannassa on pitkä perinne, joka pohjautuu poliisin kiinniottamiin rattijuoppoihin. Huumekyselyn tulokset tuovat tähän mielenkiintoisen lisän, sillä aiempaa väestötasoista arviota päihtyneenä ajamisen yleisyydestä ei ole”, Karjalainen toteaa.

Huumekyselyssä selvitettiin myös ilokaasun päihdekäyttöä, jota on selvitetty aikaisemmin ainoastaan vuonna 2014. Silloin kaksi prosenttia vastaajista raportoi kokeilleensa ilokaasua joskus elämänsä aikana. Yleisyys jää väestötasolla edelleen pieneksi, vuonna 2022 kolme prosenttia vastaajista kertoi kokeilleensa ilokaasua joskus elämänsä aikana. Ikä- ja sukupuoliryhmittäisiä eroja kuitenkin on: yleisimmin ilokaasun käytöstä kokemuksia on 25–34-vuotiailla miehillä, joista 12 prosenttia raportoi kokeilleensa ilokaasua päihtymistarkoituksessa.

Lisätietoa

Tulokset suomalaisten huumeiden käytöstä ja huumeasenteista ovat peräisin THL:n Päihdetutkimuksesta (Huumekysely), jonka postikyselyä on toistettu noin neljän vuoden välein vuodesta 1992 alkaen. Vuoden 2022 Huumekyselyyn vastasi 3 857 iältään 15–69-vuotiasta suomalaista. Suomalaisten huumeiden käyttö ja huumeasenteet – Huumeaiheiset väestökyselyt Suomessa 1992–2022.

Kuvituskuva: shutterstock.com

Huumepoliisin kuva-arkisto