Kaikki yhdessä elokuvailtaan! Tiiman reliikit osa III Maaria Haikola
Tiima on historiansa aikana haalinut itselleen monenlaista tavaraa aina Gunnarista Caligulaelokuvaan. Nykyisellä yhteiskiltiksellä Tiiman reliikit elävät sulassa sovussa Kultun, Metelin ja Timpan tavaroiden kanssa. Tässä juttusarjassa käydään läpi tarinoita reliikkien takana. Karvavauvan tarinan löydät Praavdasta 1/20 ja Auskumukiperinteen syntymisen Praavdasta 3/20! Tiiman reliikkihyllyltä löytyvät kaksi dvd-koteloa pitävät sisällään kaksi hyvin eroottissävytteistä elokuvaa. Tinto Brassin ohjaama Caligula (1979) ja Loretta Sterlingin ohjaama When sex was dirty, volume 7 ovat päätyneet Tiiman haltuun lahjoitusten kautta: taustalla olivat ylevät ajatukset antaa muidenkin tiimalaisten nauttia kyseisten elokuvien ilosanomasta. Fuksien wappuseikkailu erotiikkaliikkeessä Kaikki historiankirjoihin jäävä tapahtuu aina wapun aikaan – kirkkovenesoutujen jälkimainingeista alkoi myös When sex was dirty –elokuvan matka Tiiman omistukseen. Keväällä 2015 kirkassilmäinen ja viaton fuksikaksikko Pauli Pulju ja Tuomas Timonen odottelivat muiden humanistien kanssa soutusaunoja alkaviksi, kun joku seurueesta ilmaisi hartaan toiveensa saada haalareihinsa roikkumaan vaaleanpunaiset pehmokäsiraudat. “Päädyimme yhdessä tuumin siihen lopputulemaan, että kyllä hyvinvointiyhteiskunnassa jokaisella perusoikeuksistaan nauttivalla kansalaisella on ehdottomasti oltava mahdollisuus saada haalareihinsa roikkumaan käsiraudat, mikäli henkilö näin haluaa”, Pulju ja Timonen kuvailevat. Matkaa kohti Asemakadulla sijaitsevaa Erotiikan aikaa oli pitkä ja vaarallinen, mutta itse erotiikkaan erikoistunut kivijalkaliike ystävällisine kassarouvineen jätti fukseihin hyvän muiston. “Olin saanut pääasiassa Rööperi-elokuvan ja Kummeli-sketsien perusteella käsityksen, että erotiikkaliikkeet olisivat hivenen hämyisiä ja tahmaisia paikkoja, jonka asiakaskunta koostuu itsensäpaljastajatakkeihin pukeutuneista yksinäisistä sieluista etsimässä virikkeitä harmaaseen arkeensa pipo syvälle silmille vedettyinä”, Pulju kertoo omista ennakkokäsityksistään. Ajatus elokuvan ostamisesta vappulahjana Tiimalle tuli Timoselta, joka tutki alelaaria “kuin saaliistaan vainun saanut mäyräkoira”. Hintaa löydölle jäi kaksi euroa, jota Timonen tosin yritti vielä kassalla tingata alaspäin. Hän yritti myös tarjota siitä vaihdossa pullonkorkkikokoelmaansa ja sulaneen lumen alta löytämiään penkkarikarkkeja. Vappulahja kulkeutui pian tämän jälkeen vanhalle Tiimahuoneelle, josta se muuton yhteydessä löysi tiensä yhteiskiltikselle. Vaikka levyn olemassaolo unohtui Puljulta jo saman illan aikana, pitää hän kuitenkin kyseistä päivää merkityksellisenä. “Se kevätiltapäivä opetti meille kaikille runsaasti elämästä, luottamuksesta sekä henkisestä kasvusta, joka jokaisen ihmisen täytyy polullaan kohdata.” 7.
