Maaria Haikola: Tiiman reliikit osa III

Kaikki yhdessä elokuvailtaan! Tiiman reliikiT osa iii

Maaria Haikola

Tiima on historiansa aikana haalinut itselleen monenlaista tavaraa aina Gunnarista Caligulaelokuvaan. Nykyisellä yhteiskiltiksellä Tiiman reliikit elävät sulassa sovussa Kultun, Metelin ja Timpan tavaroiden kanssa. Tässä juttusarjassa käydään läpi tarinoita reliikkien takana. Karvavauvan tarinan löydät Praavdasta 1/20 ja Auskumukiperinteen syntymisen Praavdasta 3/20! Tiiman reliikkihyllyltä löytyvät kaksi dvd-koteloa pitävät sisällään kaksi hyvin eroottissävytteistä elokuvaa. Tinto Brassin ohjaama Caligula (1979) ja Loretta Sterlingin ohjaama When sex was dirty, volume 7 ovat päätyneet Tiiman haltuun lahjoitusten kautta: taustalla olivat ylevät ajatukset antaa muidenkin tiimalaisten nauttia kyseisten elokuvien ilosanomasta.

Fuksien wappuseikkailu erotiikkaliikkeessä

Kaikki historiankirjoihin jäävä tapahtuu aina wapun aikaan – kirkkovenesoutujen jälkimainingeista alkoi myös When sex was dirty –elokuvan matka Tiiman omistukseen. Keväällä 2015 kirkassilmäinen ja viaton fuksikaksikko Pauli Pulju ja Tuomas Timonen odottelivat muiden humanistien kanssa soutusaunoja alkaviksi, kun joku seurueesta ilmaisi hartaan toiveensa saada haalareihinsa roikkumaan vaaleanpunaiset pehmokäsiraudat. “Päädyimme yhdessä tuumin siihen lopputulemaan, että kyllä hyvinvointiyhteiskunnassa jokaisella perusoikeuksistaan nauttivalla kansalaisella on ehdottomasti oltava mahdollisuus saada haalareihinsa roikkumaan käsiraudat, mikäli henkilö näin haluaa”, Pulju ja Timonen kuvailevat. Matkaa kohti Asemakadulla sijaitsevaa Erotiikan aikaa oli pitkä ja vaarallinen, mutta itse erotiikkaan erikoistunut kivijalkaliike ystävällisine kassarouvineen jätti fukseihin hyvän muiston. “Olin saanut pääasiassa Rööperi-elokuvan ja Kummeli-sketsien perusteella käsityksen, että erotiikkaliikkeet olisivat hivenen hämyisiä ja tahmaisia paikkoja, jonka asiakaskunta koostuu itsensäpaljastajatakkeihin pukeutuneista yksinäisistä sieluista etsimässä virikkeitä harmaaseen arkeensa pipo syvälle silmille vedettyinä”, Pulju kertoo omista ennakkokäsityksistään. Ajatus elokuvan ostamisesta vappulahjana Tiimalle tuli Timoselta, joka tutki alelaaria “kuin saaliistaan vainun saanut mäyräkoira”. Hintaa löydölle jäi kaksi euroa, jota Timonen tosin yritti vielä kassalla tingata alaspäin. Hän yritti myös tarjota siitä vaihdossa pullonkorkkikokoelmaansa ja sulaneen lumen alta löytämiään penkkarikarkkeja. Vappulahja kulkeutui pian tämän jälkeen vanhalle Tiimahuoneelle, josta se muuton yhteydessä löysi tiensä yhteiskiltikselle. Vaikka levyn olemassaolo unohtui Puljulta jo saman illan aikana, pitää hän kuitenkin kyseistä päivää merkityksellisenä. “Se kevätiltapäivä opetti meille kaikille runsaasti elämästä, luottamuksesta sekä henkisestä kasvusta, joka jokaisen ihmisen täytyy polullaan kohdata.”

Caligulan katsominen muuttaa ihmistä

Toinen hyllyllä oleva elokuvareliikki, Caligula, ei ole aivan tuntematon Praavdan uskollisille lukijoille. Jaken ja Maken leffaluolasta tutut Jaakko Holopainen ja Markus Niskanen tilasivat elokuvan itselleen vuonna 2018 Praavdan silloisen päätoimittaja Juuso Fräntin toivoessa arvostelua kyseisestä elokuvasta. Ajatus tulevasta koitoksesta mietitytti elokuvaintoilijoita etukäteen. “Tunsimme molemmat elokuvan maineen, joten olimme kiinnostuneita sekä huolissamme siitä, että joutuisimme arvostelemaan elokuvan”, Holopainen ja Niskanen kertovat. Huoli oli aiheellinen: he kertoivat elokuvan katsomisen hyvän kaverin kanssa muuttavan miestä sekä kaverisuhdetta. Holopainen ja Niskanen eivät ole enää pystyneet katsomaan toisiaan samalla tavalla elokuvakokemuksen jälkeen. Varsinaisen elokuva-arvion pystyy lukemaan Praavdasta 1/2018. Näin jälkikäteen Holopainen ja Niskanen kuitenkin pohtivat, että elokuvan lyhennetty versio voisi olla kannattavaa katsoa ihan vain vertailun vuoksi. “Caligulan lukuisten seksikohtausten ja muiden outouksien alla saattaa piillä huomattavasti parempi elokuva”, he kuvailevat. Elokuva jäi katselukertansa jälkeen pyörimään Holopaisen elokuvahyllyyn, jossa se saastutti muita elokuvia olemassaolollaan noin vuoden verran. Lopulta elokuvakriitikot päättivät lahjoittaa elokuvan Tiimalle. Heidän mukaansa elokuvan opetus lienee se, että kaikkia ideoita ei yksinkertaisesti kannata toteuttaa tai ainakaan filmata, leikata ja julkaista muiden ihmisten saataville.

Historialliset teemat kiinnostavat

Holopainen ja Niskanen pitävät elokuvia taiteenlajina merkityksellisimpänä historiakulttuuria edistävänä ja luovana osa-alueena. Caligula-elokuvan merkitystä historian kannalta sekä sen luotettavuutta he eivät kuitenkaan pidä kovin suurina. “Elokuva-alan historiaa koskien siinä on kosolti nippeli- (ja pippeli)tietoa, kuten vaikka Penthousen osallisuus leikkauksiin ja elokuvan ongelmat lukuisten ohjaajien kanssa”, he kertovat. Ilmeisesti historiallisena voidaan pitää myös elokuvaa When sex was dirty, volume 7, jonka esittelyteksti “Ever wanted to see grandma have sex — how about great grandma?” tosin sai myös Pauli Puljun aikanaan epäileväksi. “Tuomas kuitenkin kertoi, että mykkäelokuvaporno nauttii Etelä-Pohjanmaan lakeuksilla suurta suosiota ja nimenomaan kyseinen elokuvasarja oli saanut jo kulttimaineen hänen kotikaupungissaan”, hän kuvailee. Hänen mukaansa mustavalkoinen ja rakeinen aikuisviihde iloisen pianomusiikin sekä välitekstien säestämänä kuulostaa ideatasolla sellaiselta, minkä jokaisen ihmisen pitäisi nähdä ainakin kerran elämässään. Huhujen mukaan When sex was dirty –elokuvan levy ei enää toimi. Pulju vihjaa mahdollisen rikkoutumisen hämäriin yksityiskohtiin ja toivoo, että Tiiman hallitus ryhtyisi mahdollisesti selvittämään tapausta ja tutkimaan elokuvan lainaushistoriaa.

Kumpikin elokuva on lopulta päätynyt Tiiman reliikkihyllylle yhdessä auskumukien, Jalotiimalasin ja kallisarvoisten taulujen kanssa. Ansaitsevatko elokuvat paikkansa niiden joukossa? “Caligula-elokuva on niin huono ja ällöttävä, että sitä ei mielellään kenenkään soisi näkevän”, Holopainen ja Niskanen vastaavat heti. Heillä on myös mahdollinen loppusijoituspaikka mielessä: jos Tiima joskus saa isomman varastotilan, elokuvan voisi säilöä samalla tavalla kuin Liitonarkki ensimmäisessä Indiana Jones -elokuvassa. When sex was dirty -elokuva ei ole Puljun mukaan toimimattomana Tiimalle kovinkaan merkittävä. Tosin hän uskoo, että esineen keräilyarvo saattaisi tulevaisuudessa nousta ja olla näin suuressa roolissa Tiiman toiminnan rahoituksen kannalta.