Elmeri Orjasniemi: Ekskursio 2021 arvostelu

EKSKURSIO 2021 ARVOSTELU 4,5/5 tähteä

Elmeri Orjasniemi

Vuosikurssien -21 ja -20 fuksien ekskursio käynnistyi odottavissa merkeissä. Liput olivat ilmeisesti käynneet hyvin kaupaksi ja viikonlopun odotukset olivat korkealla itsekullakin. Tieto vielä siitä että tapahtuma pidettäisiin itse Herran kukkarossa Tornionluodon leirikeskuksessa toivat säädyllistä turvallisuuden tunnetta tulevan viikonlopun tohinoihin. Ankarasta etkokiellosta huolimatta (tai siitä syystä) perjantaina pidettiin illanistujaisia, joilla tähdätiin henkisen suorituskyvyn maksimoimiseen tulevana viikonloppuna. Oli miten oli, lauantai aamu 25.9.2021 alkoi (sään kohdalta) kosteissa tunnelmissa. Yliopiston pääovien edusta oli täynnä innokkaita ja retkimieltä ääriään myöten täynnä olevia tiimalaisia. Bussin lastaus sujui aikalailla ongelmitta ja matkalaisten mukavuus pyrittiin takaamaan heti alusta lähtien.

Reilu sadan kilometrin moottorimarssi alkoi ja tiimalaisten fiilikset olivat noususuhdanteessa monellakin eri tasolla. Myös allekirjoittanut koki suurta euforiaa, kun Ii:n jälkeen bussi ylitti valtakunnan rajan ja saapui Lapin valtakuntaa. Täällä tosin kohdattiin ensimmäiset vastoinkäymiset kun emme muistaneet että jonkun mielipuolisen ja järjettömän syyn takia valtatie 4 kulkee Kemi-nimisen kaupungin läpi. Kaupunki jäi kyllä lopulta taakse, mutta haju seurasi mukana vielä jonkin aikaa. Seuraava yllätys olikin yllättävä käännös Rovaniemen suuntaan, mutta sekin selittyi lopuksi osaksi Paavo Väyrysen tulevaa vaalikamppanjaa. Harmiksemme ekskursion lopulliseksi kohteeksi ei budjettisyistä oltu valittu Väyrysen Keminmaata, vaan jatkoimme matkaa kohti Torniota. Piipahdimme vielä kerran paikallisessa Citymarketissa, jotta ne jotka olivat jo bussissa ehtineet tyhjentää koko viikonlopuksi tarkoitetut varastonsa voisivat hankkia välttämättömiä täydennyksiä.

Näiden monen mutkan ja onnistuneen peruutuksen jälkeen olimme saapuneet Tornionluodolle. Kipin kapin tiimalaiset jakoivat huoneet ”nopeat syövät hitaat”-periaatteella, jonka jälkeen aloitimme pakolliset ja kiusalliset ohjelmat. Nopeassa esittäytymisessä tiimalaiset pääsivät vuorotellen kertomaan toisillensa nimensä, lempihistorian hahmonsa ja humalatilansa. Näiden jälkeen oli yhteisen ohjelman osalta oli jäljellä enään polttopallo ja amatöörimäinen teatteriesitys. Tässä vaiheessa voisin kertoa kyseisten kisojen voittajat ja onnitella heitä, mutta hämärien muistikuvien ja tappion suoman katkeruuden takia en sitä tee. Näiden ohjelmien jälkeen tiimalaiset olivat kukanenkin vapaita tekemään sitä mitä parhaiten nyt osasivat.

Lopullinen iltapäivä, ilta, yö ja aamuyö menivät rauhallisen vauhdikkaissa merkeissä. Nyt päästiin tutustumaan toisiin erilaisten keskustelujen ja pelien kautta. Perinteiden mukaisesti fuksien iskuosasto lämmitti halukkaille saunan, jonka suosio oli lopulta niin valtava että muutenkin kookkaan seurakunnan saunan lauteet olivat loppua kesken. Noh, sopuhan sijaa antaa. Myös nuotio paloi ulkona eräihmisiksi itsensä tunteville tiimalaisille, joiden mielestä makkaran lämmitys mikrossa olisi vankeusrangaistuksen arvoinen rike. Halukkaat ja tässä vaiheessa kyvykkäimmät ihmiset pystyivät ottamaan toisistaan mittaa mahtavassa beerbong-

turnauksesta, tosin jonka päällekkyys viimeisen saunavuoron kanssa söi molemmista pois osallistuja. Tämän jälkeen kirjoittajalla ei ole enää sanottavaa omista muistikuvistaan.

”Voiko ihanammin päivä enää alkaa”, olisi varmaankin paras laulu kuvaamaan sunnuntai aamua. Iloiset tiimalaiset, osa vajaa tunnin yöunilla, tarttuivat kuitenkin innoissaan siivousvälineisiin ja aloittivat operaation, jonka lopullinen tarkoitus oli varmistaa että yö Tornionluodon leirikeskuksessa ei jäisi suinkaan Tiiman viimeiseksi. Bussi saapui ajallaan ja jostain kummallisesta syystä paluumatka Ouluun oli menomatkaa paljon hiljaisempi ja uneliaampi. Kenties jokainen bussissa ollut tiimalainen suunnitteli hiljaa omassa päässään jo uutta ekskursiota.

Kirjoittaja antaa arvioksi tästä elämyksestä neljä ja puoli tähteä. Reissu oli fuksin näkökulmasta kaikinpuolin onnistunut ja ryhmähenkeä kohottava. Tilat olivat tarkoitukseen sopivat, ruoka oli hyvää ja seurakin kelvollista. Ainoastaan kirjoittajan harmiksi jäänyt jatkojen puute ja viikonlopun lyhyt kesto aiheuttivat sen että jäljelle jääneen puolikkaan tähden voi mahdollisesta antaa vasta seuraavalla ekskursiolla.

Kuvassa fuksien saunanlämmitys iskuryhmä