LUONNON OMAT
herkut talteen Suomen luonto tarjoaa syötäväksi kelpaavia kasveja mausteiksi ja ravinnoksi. Villivihannekset ja -yrtit ovat aitoa kotimaista ”superfoodia”.
S
TEKSTI: MAARIT GABRIELSSON || KUVAT: SHUTTERSTOCK
Superfood-trendin myötä villinä kasvaneet vihannekset ja yrtit ovat nousseet uudelle tasolle niin kuluttajien ruokapöydissä kuin ravintoloissa. Villivihannesten ja -yrttien keräilystä on tullut mielenkiintoinen harrastuksen kohde. Puhutaankin hortoilusta, mikä juontaa kreikkalaiseen sanaan horta, joka tarkoittaa kaikkea villiä kasviperäistä syötävää. Villiyrttejä voi myös käyttää erilaisissa hauteissa ja jalkakylvyissä. Metsät, niityt ja suot ovat näitä luonnon superantimia pullollaan, kunhan vain osaamme niitä hyödyntää. Ravinnoksi käytettäviä kasveja ei pidä kuitenkaan poimia vilkkaasti liikennöityjen teiden varsilta.
28 Eko 1/2022
VOIKUKKA (Taraxacum officinale) Rikkaruohon maineessa oleva voikukka on varsin yleinen kasvi, ja keväällä niiden keltaiset kukinnot tuovat lisäväriä alkavalle kesäkaudelle. Tutuksi suomalaisille voikukan juuret tulivat sota-aikana, kun niitä käytettiin korvikkeena tai kahvin lisäkkeenä. Lehdet kerätään keväällä ennen kukintavaihetta. Nuoret, kirpeän makuiset voikukanlehdet sopivat salaatteihin. Niistä voi tehdä myös voikukkapestoa ja yhdessä nokkosten lehtien kanssa voikukka-nokkosmuhennosta. Lehdet sisältävät runsaasti C- ja A-vitamiineja, kalsiumia ja rautaa. Kukkien nuput sopivat juomien koristeiksi.
NOKKONEN (Urtica dioica) Nokkosessa on beetakaroteenia, C-vitamiinia, kalsiumia, rautaa ja kaliumia. Myöhään keväällä tai alkukesästä nokkoset ovat parhaimmillaan, kun niiden versot ovat vielä hentoja ja vaaleanvihreitä. Yleisimmin nokkosesta on tehty nokkosmuhennosta ja keittoa. Mistä tahansa niitäkään ei pidä poimia, ja poimiessa kannattaa käyttää talouskäsineitä.