IRTAIMISTO
Näen punaista — Valtsikan punaista
#haalarigate Teksti: Otto Hormio Kuvitus: Icons8, Yupik, djvstock2
Keskustellaanpa seuraavaksi aiheesta, joka on punainen, tunteita herättävä ja katkeran maun jälkeensä jättävä. Ja ei! Kyseessä ei ole yhiksen alumnia vituttava kyykkypunkku alumnisitseillä, vaan HAALARIGATE! Kuten varmasti jokainen Valtsikan niin virallisia kuin epävirallisia somekanavia seurannut tietää, ovat viime syksyn fukseille hankitut haalarit, ja päätös olla jakamatta niitä, herättäneet useissa henkilöissä tunteita. Siinä on kyllä mielenkiintoinen paradoksi, kun jouluna lapsi saa hepulin pehmeästä paketista niin nyt aikuisiällä sen puuttuminen saa fuksipalleron käyttäytymään kuin mikäkin uhmaikäinen kauhukakara. Haalarithan johtaa juurensa sieltä, mistä kaikki suomalainen opiskelijakulttuuri on matkinut kaiken suhteellisen järkevän toimintansa eli sitsit, speksit ja vapun. Eli siis Ruotsista. Ja ei. Approt ja risteilyt ei ole missään määrin järkeviä tapahtumia. Ensimmäisessä maksetaan osallistumismaksu tapahtumaan, jossa voidaan kierrellä mahdollisimman monessa baarissa keräämässä leimoja, jotta saadaan mahdollisimman korkea arvosana haalarimerkkinä. Eli siis maksetaan siitä, että voidaan ostaa shotteja ja palkinnoksi saadaan yksi kappale lisää ommeltavien lätkien listalle sekä ihan helvetillinen darra. Ja toisessa yritetään löytää merenkäyn-
nin keinuntaan tasapaino oman kännikäynnin kautta. Eikä se jää vaan yhteen, vaan usein se tehdään kahtena päivänä putkeen ja sen jälkeen on viikon huono olo johtuen puoliksi darrasta ja puoliksi merenkäynnistä. Ei taida olla mitään muuta tapaa, jolla kuvailla suomalaisen opiskelijakulttuurin täysin itse kehittämää saavutusta kuin nämä kaksi alkoholin täyteistä tapahtumaa. Paitsi ehkä kossuviesti. Oli sitten vappu, approt tai risteily niin haalarit kuuluvat vahvasti kaikkiin näihin tapahtumiin, kuten muuhunkin opiskelijaelämään Suomessa. Haalarit rantautuivat Suomeen aluksi Otaniemeen ja sieltä myöhemmin käytännössä koko Suomeen. Lähes jokaisella opiskelijajärjestöllä tai -killalla on omat haalarinsa ja niillä on omat värit, tunnukset ja muut yksityiskohdat. Lisäksi jokainen opiskelija voi tehdä omasta haalaristaan omanlaisensa erilaisten haalarimerkkien ja muiden härpäkkeiden kautta. Pakko sanoa, että siinä on kyllä jotain kummallista, kun akateeminen henkilö kuljeskelee ja riehuu ns. ”hitsaajan” vaatteisiin pukeutuneena. Onkohan Svenssonin teekkarit yrittäneet peitellä omia tekojaan pukeutuneena valeasuihin vai onko tässä sittenkin jäänyt jokin epäselväksi jäänyt piilovittuilu päälle, josta kukaan ei ota enää selkoa.
40
