Näen punaista — Valtsikan punaista

Teksti: Otto Hormio Kuvitus: Icons8, Yupik, djvstock2

Keskustellaanpa seuraavaksi aiheesta, joka on punainen, tunteita herättävä ja katkeran maun jälkeensä jättävä. Ja ei! Kyseessä ei ole yhiksen alumnia vituttava kyykkypunkku alumnisitseillä, vaan HAALARIGATE! Kuten varmasti jokainen Valtsikan niin virallisia kuin epävirallisia somekanavia seurannut tietää, ovat viime syksyn fukseille hankitut haalarit, ja päätös olla jakamatta niitä, herättäneet useissa henkilöissä tunteita. Siinä on kyllä mielenkiintoinen paradoksi, kun jouluna lapsi saa hepulin pehmeästä paketista niin nyt aikuisiällä sen puuttuminen saa fuksipalleron käyttäytymään kuin mikäkin uhmaikäinen kauhukakara.

Haalarithan johtaa juurensa sieltä, mistä kaikki suomalainen opiskelijakulttuuri on matkinut kaiken suhteellisen järkevän toimintansa eli sitsit, speksit ja vapun. Eli siis Ruotsista. Ja ei. Approt ja risteilyt ei ole missään määrin järkeviä tapahtumia. Ensimmäisessä maksetaan osallistumismaksu tapahtumaan, jossa voidaan kierrellä mahdollisimman monessa baarissa keräämässä leimoja, jotta saadaan mahdollisimman korkea arvosana haalarimerkkinä. Eli siis maksetaan siitä, että voidaan ostaa shotteja ja palkinnoksi saadaan yksi kappale lisää ommeltavien lätkien listalle sekä ihan helvetillinen darra. Ja toisessa yritetään löytää merenkäynnin keinuntaan tasapaino oman kännikäynnin kautta. Eikä se jää vaan yhteen, vaan usein se tehdään kahtena päivänä putkeen ja sen jälkeen on viikon huono olo johtuen puoliksi darrasta ja puoliksi merenkäynnistä. Ei taida olla mitään muuta tapaa, jolla kuvailla suomalaisen opiskelijakulttuurin täysin itse kehittämää saavutusta kuin nämä kaksi alkoholin täyteistä tapahtumaa. Paitsi ehkä kossuviesti.

Oli sitten vappu, approt tai risteily niin haalarit kuuluvat vahvasti kaikkiin näihin tapahtumiin, kuten muuhunkin opiskelijaelämään Suomessa. Haalarit rantautuivat Suomeen aluksi Otaniemeen ja sieltä myöhemmin käytännössä koko Suomeen. Lähes jokaisella opiskelijajärjestöllä tai -killalla on omat haalarinsa ja niillä on omat värit, tunnukset ja muut yksityiskohdat. Lisäksi jokainen opiskelija voi tehdä omasta haalaristaan omanlaisensa erilaisten haalarimerkkien ja muiden härpäkkeiden kautta. Pakko sanoa, että siinä on kyllä jotain kummallista, kun akateeminen henkilö kuljeskelee ja riehuu ns. ”hitsaajan” vaatteisiin pukeutuneena. Onkohan Svenssonin teekkarit yrittäneet peitellä omia tekojaan pukeutuneena valeasuihin vai onko tässä sittenkin jäänyt jokin epäselväksi jää nyt piilovittuilu päälle, josta kukaan ei ota enää selkoa.

Valtsikassa on vain yhdenlaiset haalarit ja ne ovat punaiset. Niiden hankinnasta ja jakamisesta vastaa Valtsikan fuksitoimikunta eli FTK, joka on alunperin perustettu 2010. Tuolloin Kannunvalajien hallitus pohti tapaa saada tehostettua fuksitapahtumiaan ja tämä ratkaisu nähtiin vapauttavan taakkaa Kannun ja tuutoreiden harteilta. Kuulostaa aika pahasti omien hommiensa nakittamiselta muille, mutta siinä on myös järkeenkäyvä idea. FTK:n toiminta on täysin fuksien hallinnoimaa, fuksien järjestämää ja fukseja varten.

Fuksitoimikunnan jäsenen toimikauden kaari on seuraavanlainen. Aluksi haetaan into pinkeänä toimikuntaa, kun kaikki on uutta ja haluaa päästä tekemään. Sitten tämä unelma toteutuu ja kaiken innon seassa odotetaan perehdytyksien loppumista, jotta päästään kunnolla pöhisenään, aloittamaan toiminta ja ystävystymään uusien toimikunnan jäsenien kanssa.

Ensimmäisessä tapahtumassa eli usein Halloween-bileissä kova totuus tapahtumien järjestämisestä tulee päin näköä, kun tölkit sekä roskat ovat levällään Kuppalassa ja paikkojen järjestämisessä kestää sen verran kauan, että jatkopaikalle siirtyminen tapahtuu toivottoman myöhään. Tämä myös näyttää mahdollisesti uuden luonteen toimikunnan jäsenissä ja heidän motivaationsa olla yhtä aktiivisesti mukana saattaa kokea kolauksen. Tapahtumia tulee, kuten sitsit ja ratikkarisse, mutta yritys täyttää fuksien pohjattoman himon saada omia tapahtumia on kuin yrittäisi sammuttaa tulipaloa bensalla.

Uuden lukuvuoden alussa pääsee mainostamaan miten ”hauskaa” ja ”riemastuttavaa” toiminta FTK:ssa on ja siitä saa paljon ”hyviä” muistoja. Kun uudet toimijat on perehdytetty, voi huokaista helpotuksesta. Vastuu on annettu eteenpäin ja oma fuksiajan naiivius on vaihtunut puhtaaseen kyynisyyteen.

Yllä esitetty kuvaus FTK:ssa olemisesta on ehkä hieman samalainen kuin ajatus Limeksen approilla pääkallomerkin saavuttamisesta pelkillä shoteilla. Aluksi tuntuu hyvältä idealta, mutta mikä helvetin järki sen 24. juomisessa oikeen oli!? Tosin tämän vuoden FTK on joutunut toimimaan sellaisissa olosuhteissa, jotka ovat vielä entistä surkeammat. Jos tätä FTK:n vuotta vertaisi approreissuun, olisi silloin joutunut kiireessä juoksemaan maratonin, jonottanut tunnin jokaiseen baariin samalla kun vettä sataisi vaakasuunnassa päin näköä, vessahätä olisi iskenyt ennen tapahtumaa, seuraavana päivän aamuna tentti eikä missään vaiheessa voisi juoda vettä.

Koronapandemian tilassa FTK ei ole pystynyt järjestämään perinteisiä lähitapahtumia, vaan se on joutunut tekemään toimintaansa täysin etänä. Samassa tilanteessahan ovat myös kaikki Valtsikan järjestöt, mutta FTK:n osalta se ikävintä on, että se vaikuttaa fuksien muistoon fuksivuodesta, jota usein pidetään sinä ”kaikista parhaimpana vuotena yliopistossa.”

Yhden asian tämäkin FTK on onnistunut toteuttamaan eli haalarien hankkimisen. Haalarit onkin yksi asia, minkä kautta lähes jokainen fuksi on ainakin kosketuksissa FTK:n kanssa. Joka vuosi FTK hankkii noin reilu 300 Valtsikan punaista haalaria keräten siihen sponsorit, tekemällä tilauksen ja lopuksi jakaa ne fukseille. Nykyinen FTK on tähän mennessä hoitanut kaikki muut haalareihin liittyvät tehtävät paitsi yhden. Sen ainoan, mikä oikeastaan fukseja kiinnostaa. Eli siis jakamisen. Haalarit saapuivat Uudelle ylioppilastalolle tammikuun puolivälissä, mutta koronarajoituksien vuoksi niitä ei päätetty jakaa. Jakotilaisuuden järjestäminen ei olisi turvallista eikä myöskään vastuullista. Tämä on täysin totta, jos katsoo tartuntamääriä Helsingissä alkuvuonna 2021.

Mikä siis kiikastaa? FTK käyttää Valtsikan järjestöjen tapaan tiloina Kannuklusteria, joka HYYn omistama järjestötila. HYY on antanut tiukat rajoitukset tilojensa käyttöön ja näissä saakin suorittaa ainoastaan välttämättömiä toimia, kuten tavaroiden hakua sekä lakisääteisten yhdistysten kokouksen pitämisen, joissa paikalla ovat vain välttämättömät henkilöt ja kuuden hengen maksimikiintiö sekä kahden metrin turvavälit toteutuvat. Näihin vedoten FTK, jätti haalarit Uudelle ja alkoi odottamaan tilanteen paranemista. Samalla toimikunta lähetti laskun haalarin tilanneille fukseille, joka oli 13,80€. Laskun eräpäiväksi asetettiin tammikuun 25. päivä. Maksu kyllä tuli, mutta tuottea ei näkynyt. Eihän siinä voi mitään ongelmaa tulla...

Varmasti aluksi suurin osa fukseista ymmärsi täysin, että jakaminen ei vain onnistu ja he voisivat odottaa tilanteen normalisoitumista, kun rokotuksetkin oli jo aloitettu. Kuitenkin tilanteen pitkittyessä ja pahentuessa alkoi fuksien riveissä kuulumaan toisenlaisia mielipiteitä. Aluksi Jodelissa @valtsika-kanavalla alkoi kuulumaan muutama tyytymätön kannanotto, siitä kuinka FTK ei ole tehnyt mitään haalarien jakamisen edistämiseksi. Tämän jälkeen alkoi nousemaan syytöksiä, joiden mukaan FTK oli kavaltanut fuksien rahat eikä ollut ikinä hankkinutkaan haalareita. Syytökset nousivat entistä pahemmiksi ja teekkarit ryntäsivät paikalle, jolloin Haalarigate oli valmis alkamaan!

Gate skandaalien nimi juontaa 1970-luvun Yhdysvaltojen Watergate skandaaliin, jossa republikaanien agentien murtautuiminen olleeseen demokraattien vaalitoimistoon Watergate hotellissa johti lopulta presidentti Nixonin eroon. Tämän jälkeen myöhemmät skandaalit ovatkin saaneet -gate liitteen peräänsä. Esimerkiksi Suomessa Jäätteenmäen Irak-gate, Vanhasen lautakasagate ja Valtsikan ”Missä Moodi ja Dilemma” -gate. Usein -gate liite siis tulee tilanteessa, kun jonkun toiminta on aiheuttavat skandaalin, mutta tässä gatessa skandaalin on aiheuttanut tekemättömyys. Täytyy ymmärtää, että me suomalaiset ollaan ämpärikansaa. Me voidaan mennä jonottamaan kilometri tolkulla kaupan eteen, jotta saadaan ilmainen ämpäri ja vielä kahvipaketin päälle. Jos tämä ei toteudu, vaikka näin on luvattu, menee koko kansakunta sekaisin ja nousee barrikadeille. Tätä todennäköisempää tapaa saada massat liikkeelle ja aloittamaan vallankumousta ei ole.

Jokaisella valtsikalaisella on oma kohokohta fuksivuodelta. Se voi olla esim vappu, VOOn risse tai itsarisillis. Vuoden 2020 fukseilla ei ole kokemusta näistä mistään. He ovat käyneet kohta yhden lukuvuoden zoom-yliopistoa ja luentojen jälkeen osallistuneet etätapahtumiin. Ainoa heitä yhdistävä tekijä aikaisempiin saapumiseriin on haalarien tilaaminen. Jokainen haalarin omistava muistaa, kuinka hienoa oli laittaa omat haalarit ensimmäisen kerran jalkaan, laittaa merkkejä kiinni ja mennä ne päällä tapahtumaan. Kun näiden asioidenkin toteutuminen on myös estetty fukseilta, on ymmärrettävää, että heitä harmittaa. Se ei kuitenkaan selitä sitä, miksi täytyy käyttäytyä kuin teek(Kari), joka huutelee Jodelissa asiattomia kommentteja?

Jodelin @valtsika -kanava on Haalarigaten seurauksena ollut elävämpi kuin pitkään ai

kaan. Harkkapaikoista, hakuvinkeistä Valtsikaan sekä kurssivinkkien lisäksi on jatkuvasti ilmestynyt päivityksiä, jossa haukutaan FTK:n aikaansaamattomuutta, todistusvalintaa sekä kuinka vanhat voivat laittaa omat haalarinsa myyntiin ja saada siitä rahat takaisin korkojen kera. Muutama trolli ja pari Karia on saanut aikaan Jodelissa sen, että toksisen sovellusalustan kanava on muuttunut akateemisesta kaatopaikasta hetkittäin Tšernobyliksi. Ja nää tekijät on vielä oikeesti korkeakouluopiskelijoita.

Paskapostaus johtuu varmasti monesta syystä. Joitakin harmittaa se, että ovat maksaneet tuotteesta, jota eivät ole saaneet. Joitakin kateudesta, sillä monella muulla fuksilla on jo omat haalarit, sillä näiden hankintaprosessi on mahdollistanut niiden nopeamman saamisen. Asian ulkopuolisia on huvittanut tilanne ja ovat halunneet naljailla fuksien ”suurella ahdingolla”. Ja jotkut vaan nauttivat paskapostaamisesta eli tykkäävät elää paskan keskellä.

FTK on työskennellyt koko lukuvuoden hankalissa olosuhteissa ja on myös muistettava, että haalarivastaava on se viimeinen pesti, jonka yksikään sen jäsenistä haluaa saada. Puheenjohtajistoon halutaan, koska saa johtamiskokemusta; tapahtumavastaavaksi halutaan, koska bileiden järkkääminen kuulostaa hauskalta; ja ehkä juuri ja juuri halutaan viestintätiimiin, koska viestintätehtäviin tästä laitoksesta kuitenkin ties kuinka moni suuntaa elämänsä aikana. Haalarivastaavuus on käytännössä aina viimeisenä toiveista ja se voi tuntua enemmän pakotetulta kuin halutulta tehtävältä. Halusi tai ei FTK:n jäsen hankkia haalareita, on se toimikunnan tehtävä ja se on tiedostettu hakiessaan jäseneksi.

Muun toiminnan ollessa hiljaisempaa, on FTK:n jäsenillä ollut tänä vuonna käyttää normaalia enemmän aikaansa ja muita resursseja haalarien hankintaan. Koronan jäljiltä sponsorit ovat varmasti kiven alla, sillä yrityksillä on vähemmän käytettävissä olevaa rahaa kuin jo suunniteltuun mainontaan. Nykyinen FTK on tässä onnistunut, sillä haalarit on saatu tilattua, eivätkä ne ole edes juurikaan aikaisempia vuosia kalliimmat. Erittäin hyvä saavutus porukalta, joka muodostuu pelkästään fukseista. Saapumisaika on noin puolitoista kuukautta myöhemmin kuin normaalisti, mutta mihin kukaan oikeasti olisi tarvinnut haalareita tuon ajanjakson välillä. Live-tapahtumia ei ole ollut eikä myöskään tullut sen jälkeen.

Silti FTK ei suoriudu tästä täysin puhtain jauhoin. Aivan käsittämättömän suureksi kynnykseksi on koettu se, että haalarit ovat Uudella eikä sille asialle voida mitään. Ihan kuin Uuden tilat olisivat jokin koronalinko, johon astuessaan sisään täytyy laittaa sekuntikello päälle, että ehtii ulos alle minuutissa, ettei vain saisi tartuntaa. Tai sitten Uusi niin kovasti lukittuna ja sinne pitäisi anoa jokin kulkulupa erittäin korkein perustein ja käsittelyssä kestäisi viikkoja. Tai sitten Uudelle pitäisi murtautua ja sisään pääseminen vaatisi Ocean’s -elkuvasarjan tasoisen tiimin ja suunnitelman. Näin ei kuitenkaan ole. Haalarit ovat Kannuklusterin tiloissa, joihin pääse FTK:n hallussa olevilla kulkuluvilla. Haalarit voisi siis milloin tahansa hakea ongelmitta, jonka jälkeen jaon voisi toteuttaa jollakin suunnitellulla tavalla.

Paskanmyrskyn jatkuttua jo jonkin aikaa päätti Kannunvalajat puuttua siihen. Se ilmoitti käytännössä samat asiat, mitä FTK eli haalareita ei voitaisi jakaa ennen kuin rajoituksia alettaisiin laskemaan ja ihmisten tapaaminen olisi turvallisempaa. Kannun väliintulo rauhoitti hetkeksi tilannetta ja samalla kevensi FTK takkaa, sillä loppujen lopuksi FTK on Kannun alainen toimikunta. Näin siis Kannu ilmoitti seisovansa FTK:n päätöksen takana ja ottavansa vastuun tilanteesta. Tästä lähtien Kannu siis päättäisi haalarien jakamisesta ja tästä lähtien Kannu olisi paskamyrskyn kohteena. Se ei tosin ensimmäinen kerta ja jokainen entinen Kannuvalajien hallituksessa ollut tietää, että:

”do or do not — there is shit storm.”

Jodel oli hiljaa hetken, mutta Haalarigate palasi takaisin ja vielä isompana. Tyytymättömyys Kannun päätökseen oli kasvanut vapun lähestyessä ja varsinkin maalis-huhtikuun viikonloppujen iltoina trollaajat, valittajat, humalaiset Karit, turhautuneet, kaikista edellä olevista turhautuneet täyttivät @valtsika-kanavan päivityksillään. Ilmeisesti jotkut fuksit kuitenkin löysivät paremman tavan ottaa kantaa ja ottivat yhteyttä Kannuun, jonka palautelomake on ilmeisesti täyttynyt nopeammin, kuin itsarisilliksen paikat ensimmäisellä minuutilla ilmoitusajan auettua.

Kannu on perustellut myös, että haalarien postittaminen olisi kallista. No ei 300 haalarin postittaminen ilmaista ole, mutta jos vastaanottajalta laskutetaan postimaksut, postittaja pyytää kulukorvaukset Kannulta ja näin Kannu ei koe muuta kuin ehkä palvelumaksuista johtuvia tappioita. Haalareita on toki paljon ja postittaminen vie aikaa, mutta jos koko Kannu ja FTK lasketaan yhteen, on heitä 23 ja näin haalareita on postittavana reilu 13 per henkilö. Tietenkin nyt postittaminen ja maksun pyytäminen voi olla vaikeaa, kun on aikaa kulunut ja tälle linjalle on lähdetty. Hieman jälkiviisaana voi kuitenkin todeta, että olisiko pitänyt miettiä vähän laajemmin? Lisäksi täytyy vielä sanoa, että jos tämä kuulostaa järjestötoimijalta rankalta niin odottakaa vaan, kun tapahtumia alkaa taas tulemaan.

Kannua on helppo haukkua, sillä harva valtsikalainen tuntee sen hallituksen jäseniä kovinkaan hyvin. Sen jäsenistä moni on toki tuttu entisenä tuutorina, speksaajana tai ainejärjestön hallituslaisena. Silti nämäkin henkilöt ovat jääneet monelle tuntemattomiksi. Jotkin heistä saattavat olla tuttuja jollekin vuosikurssille tai koulutusohjelmalle, mutta näitä on Valtsikassa useampi. Palautelomakkeen voi täyttää nimettömänä, mutta kynnys ottaa yhteyttä hallitukseen on korkea, sillä loppujen lopuksi Kannun on jäänyt koronan jälkeen hyvin vieraaksi. Viestintää on tapahtunut esimerkiksi sähköpostilistan viikkokirjeiden kautta, mutta usealla tavalla Kannun viestintä on ainejärjestöihin verrattuna passiivisempaa, joista esimerkkinä postauksien puute naistenpäivänä ja VOO-päivänä. Kannusta voi normaali valtsikalainen saada sellaisen kuvan, että sitä ei kiinnosta nämä asiat tai sen toiminta on todella passiivista, mitkä eivät pidä paikkansa. Tällä hetkellä se esimerkiksi tekee toimia paremman edunvalvonnan, uuden laulukirjan ja VTM-messujen eteen, mutta näistä ei saa tietoa muuten kuin pöytäkirjojen kautta. Siispä vuoret ovat korkeita ja Kannu kaukana.

Kokouksissaan Kannu on käsitellyt useamman kerran haalarien jakoa. Viime aikoina niin esityslistassa kuin pöytäkirjassa on Haalarigate esiintynyt jopa nimellä. Kannu siis ei vain tehnyt termistä virallista, vaan teki samalla ehkä osittain ajattelemattomankin tunnustuksen. Se myönsi, että kyseessä on skandaali. Ehkä osittain tästä ja kovemmasta painostuksesta 13.4. pidetyn kokouksen jälkeen Kannu ilmoitti, että haalareita aletaan vihdoin jakaa. Tartuntaluvut ovat vähentyneet ja riskiryhmäläiset on pian rokotettu, joten jakaminen on myös nyt turvallisempaa ja hyvällä tuurilla kaikki halukkaat saavat tilaamansa haalarit jo ennen vappua. Näin ollen kaikki saattavat olla tyytyväisiä. Fuksit saavat haalarit ja voivat ottaa ne päällä kuvan peilin edessä. Kannu ja FTK voivat huokaista helpotuksesta ja valmistautua kesälomalle. Ainoastaan Karit ovat tyytymättömiä, sillä heidän täytyy löytää uusi ilkkumisen kohde.

Kohun laskeuduttua olisi ehkä syytä alkaa miettiä kehitysideoita tulevaisuutta varten. Kuinka Kannu olisi enemmän Valtsika-yhteisön ydin eikä vain sen kuori? Voisiko FTK:ssa tehdä rakenteellisia muutoksia, että sen toiminta olisi mieluisampaa jäsenilleen? Voisiko haalarien hankkimista parantaa tulevaisuudessa? Kuinka saada jatkossa maksettu tuote tilaajansa luokse? Kuinka voisi jaksaa Kareja paremmin?

Nämä ovat kysymyksiä, joihin ei ole vielä kunnollisia vastauksia. Ehkä niihin saadaan tulevaisuudessa vastaukset. Tai sitten ehkä ei saada, kun tilanne normalisoituu, tapahtumia alkaa taas tulemaan sekä toimijat vaihtuvat ja asiat unohtuvat. Ehkä järjestötoiminnan tarkoitus ei vain aina ole olla hauskaa. P