Pohjoismaiden nuoret kriisissä

Sisällys

Alkusanat, 2

Maria Karjalainen, puheenjohtaja Pohjola-Nordenin nuorisoliitto

Rauha ja turvallisuus, 4

Katja Creuz, ulkopoliittisen instituutin (FIIA) ohjelmajohtaja

Nuorten vastineet: Emma Isoherranen Ella Salo Mirka Laakso

Ilmasto, 9

Maija Kuivalainen, Nuorten ilmastodelegaatti 2021-2022

Nuorten vastineet: Siiri Simola, Saima Kytölä, Venla Kiiskinen

Hyvinvointi ja mielenterveys, 15

Ashley Elizabeth Muller, vanhempi tutkija, Norwegian Institute of Public Health

Nuorten vastineet: Meri Papunen, Noora Nieminen, Iris Nordman, Kiia Nykänen

Kulttuurinen yhteistyö, 21

Camilla Gunell, Pohjoismaiden neuvoston Osaaminen ja kulttuuri

Pohjolassa -valiokunnan puheenjohtaja

Nuorten vastineet: Elli Reinikainen, Pia Koistinen, Onni Härkönen Camilla Uçan

Arktis, 28

Petteri Vuorimäki, Suomen arktinen ja anarktinen suurlähettiläs

Alkusanat: Pohjoismaiden nuoret kriisissä

Viimeiset pari vuotta ovat järisyttäneet perusteita, joille olemme elämän Pohjolassa rakentaneet. Koronapandemia on vaikuttanut monella tavalla yksittäisten ihmisten elämään sekä rajat ylittävään yhteistyöhön. Ilmastonmuutoksen seuraukset ovat alkaneet näkyä selvemmin myös Pohjolassa. Pohjolan turvallisuuspoliittinen tilanne on myös muuttunut kuluneen vuoden aikana. Olemme kulkeneet kriisistä toiseen, eikä loppua näy. Tähänkin listaan voisi lisätä vielä monia nykyhetken ja tulevaisuuden haasteita, kuten energiakriisi ja huoltosuhteen heikentyminen.

Samalla kun me nuoret pyrimme löytämään suuntaa elämässämme ja luomaan suunnitelmia tulevaisuuteen, luovat erilaiset kriisit paljon epävarmuutta. Tilanteen parantamiseksi tulee nuorten äänet nostaa esille ja ottaa mukaan päätöksentekoon. Vaikka pohjoismaisten nuorten vaikuttamismahdollisuudet ovat kansainvälisellä tasolla melko hyvät, tulee tässä pyrkiä vielä parempaan. Kriisit muuttavat meitä ja yhteiskuntaa ja meidän tulee varmistaa, että suunta on oikea. Kriisitilanteista voidaan ottaa oppia ja nämä opit tulisi pitää mielessä vielä pitkään.

Aiempien oppien myötä pystymme osan kriiseistä välttämään, mutta kaikkeen emme toki pysty varautumaan. Meidän tulee kehittää resilienssiämme ja yhteistyön kautta vaikuttaa omalla alueellamme ja kansainvälisesti. Kuten olemme huomanneet, kriisit eivät katso valtioiden rajoja, vaan vaikutukset leviävät paljon laajemmalle. Pohjoismaiden tavoitteena on olla maailman integroitunein ja kestävin alue vuoteen 2030 mennessä. Tätä tavoitetta kirjoittaessa ei varmasti osattu ennustaa, mitä kaikkea olisi tulossa. Jos mitään voimme oppia viime vuosien kriiseistä, on se, että meidän on tehtävä yhteistyötä suurimpien haasteiden edessä Pitelet käsissäsi nyt asiantuntijoiden ajatuksia tulevaisuudesta ja nuorten kirjoittajien vastauksia erilaisiin tulevaisuuden haasteisiin. Tässä pamfletissa haluamme nostaa esille nuorten ratkaisuja toiveikkaampaan tulevaisuuteen. Syvenny siis Pohjolan kriiseihin ja ratkaisuihin, ja toivottavasti yhdessä voimme olla luomassa valoisampaa huomista.

Maria Karjalainen, puheenjohtaja Pohjola-Nordenin nuorisoliitto

Rauha ja turvallisuus

Onnesta puolustukseen – ja takaisin: Pohjoismaisen arvopohjan tulee näkyä kansainvälisesti

Kansainvälisessä lehdistössä olemme tottuneet lukemaan pohjoismaista eri indeksien huipulla. Oli sitten kyse onnellisuusindeksistä, avoimuudesta tai korruption puuttumisesta, sijoittuvat Pohjoismaat usein kärkeen. Tämä heijastaa pohjoismaista mallia ja hyvinvointivaltiota, joiden päälle yhteiskuntamme on rakennettu.

Yhteinen arvopohja on peruskivi pohjoismaiselle yhteistyölle – huolimatta siitä, puhutaanko epävirallisesta tai instituutioiden välisestä yhteistyöstä. Oli kyseessä ihmisoikeudet tai demokratia, voivat kaikki pohjoismaat asettautua näiden taakse yhteiskunnissaan, mutta myös nousta puolustamaan näitä kansainvälisissä instituutioissa. Me emme vain puhu vaan elämme kuten opetamme: yksi esimerkki kestävän demokratian ja rauhanomaisen yhteiskuntakehityksen arvosta Pohjoismaissa on se, miten Färsaaret, Grönlanti ja Ahvenanmaa on integroitu pohjoismaiseen yhteistyöhön.

Venäjän aggressio Ukrainaa kohtaan ja siitä seuranneet Suomen ja Ruotsin jäsenhakemukset Natoon ovat vaikuttaneet kansainvälisesti siihen, miten Pohjola nähdään puolustusasioissa. Tuleva Natojäsenyys vie tilaa kysymyksiltä, jotka liittyvät maailman rauhan rakentamiseen - niiltä kysymyksiltä, jotka perinteisesti ovat olleet Pohjoismaissa asialistojen huipulla.

Poliitikkojen keskuudessa ollaan innoissaan uusista mahdollisuuksista, joita pohjoismainen yhteistyö saa Naton luoman uuden foorumin myötä, ja ovet ovat auki pohjoismaisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan eteenpäin kehittämisessä. Yhteisistä sotaharjoituksista, hankinnoista ja puolustuksen suunnittelusta keskustellaan. Aikaisemmin olemassa olleet rajoitukset, kuten Suomen ja Ruotsin liittoutumattomuus, ovat hävinneet. Pohjoismaisen yhteistyön kiinnostus turvallisuus- ja puolustuspoliittista

ulottuvuutta kohtaan näkyy myös Pohjoismaiden Neuvoston jäsenissä.

Vaikka pohjoismaisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan vahvistuminen on etumme, emme saa unohtaa sitä pitkäjänteistä työtä, jota Pohjoismaat ovat tehneet kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden eteen. Pohjoismaiden roolia ja vastuuta Pohjois-Atlantin puolustusliitossa tulee tasapainottaa sellaisten narratiivien kanssa, jotka korostavat ihmisoikeuksia, sananvapautta, demokratiaa, kestävyyttä ja sosiaalista osallisuutta. Ratkaisumme eivät koostu vain esimerkeistä siitä, kuinka konflikteja voidaan ratkaista tai ennaltaehkäistä, vaan me voimme aktiivisesti levittää tietoa niistä yhteiskunnallisista voimista, jotka edistävät rauhaa ja resilienssiä. Se kuitenkin vaatii tietynlaista itsetutkiskelua: kuinka yhdistämme onnistuneesti ja parhaalla tavalla vanhan ja uuden roolimme? Maailmassa, jossa harva maa on valmis puolustamaan arvojamme tai tukemaan monenvälistä, multilateriaalia, yhteistyötä on tärkeää, ettei Pohjoismaat kadota perinteistä ääntään – etenkin, kun militarisaatio ja joukkotuhoaseet jälleen vievät jalansijaa maailmanlaajuisten haasteiden, kuten ilmastonmuutoksen tai biologisen monimuotoisuuden häviämisen ratkaisemiselta. Pohjolan tavaramerkki tulee jatkossakin yhdistää rauhanomaiseen rinnakkaiseloon, jossa huolehditaan toisista muutenkin kuin aseellisesti.

Katja Creuz, Ulkopoliittisen instituutin (FIIA) ohjelmajohtaja

Nuorten vastineet

Ruotsin ja Suomen Nato-jäsenhakemukset avaavat uusia ulottuvuuksia rauhaan ja turvallisuuspoliittiseen työhön

Maailma muuttuu, samoin Pohjoismaat nyt kun Ruotsi ja Suomi ovat hakeneet Nato-jäsenyyttä. Jo useita vuosia sitten tutkijat ennustivat, että Ruotsille ja Suomelle tyypillinen liittoutumattomuus turvallisuuspolitiikassa päättyy Nato-jäsenyyden myötä. Siksi ei tullut yllätyksenä, että molemmista maista jätettiin hakemus yhtä aikaa,

varsinkin ympäristön olosuhteet huomioon ottaen. Nato-prosessin nopeat päätöksentekoprosessit (jotka voidaan tulkita sekä positiivisesti että negatiivisesti) kummassakin maassa osoittavat muutakin – voimaa ja tahtoa tehdä yhteistyötä. Tämän yhteistyöhalukkuuden näyttäminen on äärimmäisen tärkeää erityisesti nuorille, jotka kohtaavat yhä enemmän poliittisesti polarisoituvan ja jakautuneen maailman.

Minä itse, jolla on aina ollut toinen jalka Ruotsissa ja toinen jalka Suomessa, uskon, että kahdenvälinen yhteistyö meillä on vahvistunut entisestään, koska molemmat maat päättivät hakea Naton mukanaan tuomaa monenvälistä yhteistyötä. Ruotsin ja Suomen välinen suhde ei ole koskaan näyttänyt vahvempaa yhteistyöhalua kuin nyt. Katja Creutz kuvailee tekstissään, että Pohjoismaat eivät saa unohtaa rauhanomaista lähestymistapaansa ja toimia aktiivisesti niiden demokraattisten periaatteiden ylläpitämiseksi, joilla pohjoismaiset yhteiskuntamme lepäävät - olen tästä samaa mieltä. Oli miten tahansa, Nato on sotilaallinen liitto, jonka varsinainen perusidea on työskennellä jäsenmaiden rauhan turvaamiseksi.

Sen sijaan, että näkisin Nato-hakemuksen rauhanomaisen olemassaolon päätteeksi, näen sen pikemminkin jonkin uuden alkuna, jonka kulmakivenä on Pohjoismaiden idea demokratiasta. Pohjoismainen yhteistyö on vahvistunut ja Natoon kuuluu jo useita Pohjoismaita; Tanska, Islanti ja Norja. Se, että Suomi ja Ruotsi ovat nyt hakeneet jäsenyyttä, ei poista Pohjoismaiden yhteistä arvopohjaa, vaan vahvistaa tunnetta, että Pohjoismaat ovat yhtenäisiä pyrkimyksessään rauhanomaisemman maailman edistämiseen.

Emma Isoherranen, 21, Göteborgissa asuva valtiotieteiden opiskelija ja Ruotsinsuomalaisten Nuorten Liiton puheenjohtaja

Kun sanat eivät enää riitä

Katja Creutz ottaa tekstissään kantaa Pohjoismaiden rooliin Naton jäsenmaina. Kaikki Pohjoismaat ovat pian osa Pohjois-Atlantin

puolustusliittoa. Creutzin mukaan uudessa turvallisuuspoliittisessa roolissa on korostettava perinteistä Pohjoismaisten hyvinvointivaltioiden arvopohjaa, jottei puolustusliittoon kuuluminen ”vie tilaa kysymyksiltä, jotka liittyvät maailman rauhan rakentamiseen”. On hiukan kritiikille altista väittää, etteikö Nato-jäsenyys vastaisi juuri näihin kysymyksiin. Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan on hyökkäys juuri Creutzin esille tuomia, ei ainoastaan pohjoismaisia vaan yleisesti länsimaihin omaksuttuja, arvoja vastaan.

Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan ei ratkea sanahelinällä. Se, mitä nimenomaan Pohjoismaiden on Natossa ja nykyisessä maailmantilanteessa harjoitettava, on Creutzinkin tekemä huomio pohjoismaisesta vahvuudesta: ”Me emme vain puhu vaan elämme kuten opetamme.” Sen sijaan, että olisimme huolissamme äänestämme, on tärkeämpää keskittyä arvoihin pohjautuviin – ongelman ratkaisun kannalta olennaisiin –tekoihin. Nato-jäsenyyden mukanaan tuomalla sotilaallisella yhteistyöllä ja puolueettomuuden illuusion rikkomisella yhdistettynä valtiolliseen ja eri organisaatioiden tarjoamaan taloudellisen tukeen ja yksilötason kuluttajavalintoihin, itärajan sulkemiseen ja energiapoliittisiin ratkaisuihin on konkreettinen vaikutus. Ne ovat myös osoituksia siitä, että hienojen arvojen lisäksi meillä on selkärankaa.

”Maailman onnellisimmissa maissa” nuoret ovat nähneet maailmanlaajuisen pandemian ja eurooppalaisen sodan. Vuosia olemme lukeneet päivittäin kysymyksistä, jotka koskevat elämää ja kuolemaa. Sodasta meidän on muistettava, että miljoonat eivät vain lue aiheesta vaan elävät sitä. Tulemme kohtaamaan yhä enenevissä määrin sodan sivuvaikutuksia. Creutz on huolissaan siitä, että ”militarisaatio ja joukkotuhoaseet jälleen vievät jalansijaa maailmanlaajuisten haasteiden, kuten ilmastonmuutoksen tai biologisen monimuotoisuuden häviämisen, ratkaisemiselta.” Nyt olisi kuitenkin korkea aika ratkaista kriittisimpiä ongelmia, joihin militarisaatio ja joukkotuhoaseet kiistatta kuuluvat, eikä syyllistyä Nirvana-virhepäätelmään. Täydellistä ratkaisua ei ole. Yksi ratkaisu ei ratkaise kaikkia ongelmia. Silti toimeen on vain tartuttava ja senhän me täällä Pohjoismaissa osaamme.

Ella Salo, 19, opiskelija Lappeenrannasta

Paljosta voi luopua, mutta ei sateenkaaresta

Ehdottomasti arvokkainta Pohjoismaiden välisissä suhteissa on minusta ideologian realisoituminen. Rauhan ja demokratian arvostus on johtanut pohjoismaisen yhteistyön integraatioon, minkä lisäksi Pohjoismaat tunnetusti tähdittävät erilaisia indeksejä näiden arvojen ympärillä. Mikäpä sen hienompaa: voida todeta elävänsä kuten opettaa! Tähänkin hopeareunukseen liittyy kuitenkin harmaa myrskypilvi. Harmaa onkin oiva värivalinta pohjoismaista yhteistyötä uhkaavalle viholliselle. Se enteilee huonoa, se peittää sakeudessaan muut värit alleen eikä kukaan saa siitä kunnolla kiinni. Tämä vihollinen on kansainvälinen mullistus. Se on koronapandemia, se on Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan, se on energiakriisi, inflaatio ja ilmastonmuutos.

Yksi ihmisluonteen peruspiirre on se, että saavutetusta on vaikea luopua. Vain kolmena viime vuotena eri Pohjoismaissa on kuitenkin luovuttu esimerkiksi liikkumisenvapaudesta, sotilaallisesta liittoutumattomuudesta sekä talven koittaessa mitä todennäköisimmin keskeytymättömästä sähkövirrasta. Saavutetusta on vaikea luopua, mutta ei mahdotonta. Kun löydetään tarpeeksi hyvät perustelut, esimerkiksi mahdollinen hengenvaara, voidaan vaikeillekin päätöksille saada enemmistön tuki. Meidän on kuitenkin pysyttävä valppaina. Pohjoismaisista arvoista, kuten ihmisoikeuksista, rauhasta, demokratiasta ja yhteistyöstä, ei saa luopua katsomatta kahdesti. Hyvä retoriikka voi tuottaa loistavia perusteluja, kun taas huono ilmaisu voi piilottaa painavaa asiaa.

Pohjoismaisten nuorten elämää juuri nyt leimaavat erilaiset kriisit, ja he ovat tottuneet luopumaan. Tämä lisää toivottomuutta politiikkaa kohtaan, minkä seurauksena päätösvalta uhkaa luisua pois käsistämme. Meidän on aika astua puolustamaan pohjoismaisia arvoja poliittisten mullistusten keskellä. On vaikeaa korostaa rauhaa ja liittyä samalla Natoon – mutta ei mahdotonta. On luettava tutkimusta, osoitettava mieltä, otettava yhteyttä päättäjiin ja osallistuttava poliittisiin foorumeihin. Harmauteen on maalattava lisää sateenkaaren värejä, arvoja, jotka laskeutuvat jokapäiväiseen elämäämme siihen vanhaan, pohjoismaiseen tyyliin. Olkoon näistä väreistä luopuminen vaikeaa, jopa mahdotonta!

Mirka Laakso, 24, pohjoismainen nuori ja valtiotieteiden maisteriopiskelija

Ilmastonmuutos

Ekokriisin ratkaisu edellyttää paluuta planeetan rajoihin

Ilmastonmuutos, luontokato ja saastuminen – planetaaristen kriisien kärkikolmikko vaikuttavat jo nyt merkittävästi Pohjoismaihin. Emme voi puhua enää näistä ilmiöistä tulevaisuuden uhkina, vaan kriiseinä, jotka tulee asettaa ratkaistavaksi politiikan kaikilla tasoilla välittömästi. Viivyttelyyn ei ole enää varaa.

Pariisin ilmastosopimuksessa Yhdistyneiden Kansakuntien osapuolimaat ovat vapaaehtoisesti sitoutuneet rajoittamaan ilmaston lämpenemisen 1,5 asteeseen. Nykyisillä toimilla olemme kuitenkin menossa kohti noin 2,5 asteen lämpenemistä. Pohjoismaille tämä tarkoittaa jopa 7 asteen lämpenemistä kolminkertaisella nopeudella kuin keskimääräisesti muualla maapallolla.

Ilmaston lämpenemisen vaikutukset ovat laajat ja tuhoisat. Vielä muutama vuosi sitten julkisessa keskustelussa oli äänekäs kaiku ilmastonmuutoksen lähinnä positiivisiksi tulkituista vaikutuksista Pohjoismaille, erityisesti Suomelle. Esimerkiksi satokauden ajateltiin pitenevän ja ettei kesäisin välttämättä tarvitsisi enää matkata etelän lämpöön. Nyt lämpöä on omasta takaa, enemmän kuin mittaushistoriassa koskaan aikaisemmin aiheuttaen terveysuhkaa erityisesti ikäihmisille ja eri sairausten kanssa eläville. Suomen on kerrottu lämmenneen globaalisti kaikkein nopeiten, mutta yhteiskuntamme infrastruktuurissa ei ole riittävästi huomioitu lämpenemistä. Myöskään pidempi satokausi ei yksin takaa parempia viljasatoja. Sato on riippuvainen sadannasta, lämmöstä ja ennenkaikkea maan kunnosta. Ilmaston lämpenemisen on ennustettu aiheuttavan sen sijaan globaalin ruokakriisin, joka tulisi vaikuttamaan myös Pohjoismaihin.

Luontokato eli ihmistoiminnan aiheuttama luonnon monimuotoisuuden romahdus on käynnissä koko maapallolla. Pohjoismaissa se johtuu eritoten kestämättömästä metsienkäyttökulttuurista ja puuntuotannosta.

Suomen uhanalaisista lajeista 36 % elää ensisijaisesti metsissä.

Saastuminen on tyypillisesti ihmistoiminnasta johtuvaa ympäristön pilaantumista, joka aiheuttaa eliöille haittaa tai kuoleman. Saastemuotoja on monenlaisia ilmansaasteista, maaperän, kemikaali-, valo- ja melusaasteeseen, mutta Pohjoismaita koskettaa erityisesti nyt ja tulevaisuudessa vesien saastuminen. Itämeri on yksi maailman saastuneimmista meristä ja sen tila on vain heikentynyt. Maa- ja metsätalous ovat tällä hetkellä suurimmat kuormituksen aiheuttajat Itämereen. Kesällä 2022 ja viime kesinä Itämeren rannikon matalista vesistä on jopa mitattu yllättävän korkeita ilmastoa voimakkaasti lämmittäviä kaasupäästöjä. Vakavan öljyonnettomuuden uhka on suuri Itämerellä. Itämeren lisäksi Pohjoismaiden sisävesien saastumisen riski on kasvanut sähköistymisen, sähköakkumineraalien louhintapaineen ja muun kaivostoiminnan sekä biotuotetuotannon kasvun myötä. Myös sadevesien kerrotaan sisältävän suurimmassa osassa maapalloa liikaa kemikaaleja tuoreen (2022) PFASyhdisteitä koskeneen Tukholman yliopiston tutkimuksen mukaan.

Ekokriisistä puhuttaessa keikahduspisteet ovat merkittävässä asemassa. Ajatuksen keikahduspisteistä ympäristökysymyksissä esitteli vuonna 2001 hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC. Kyse on hetkistä, joiden jälkeen jokin ilmaston lämpenemiseen liittyvä prosessi muuttuu pysäyttämättömäksi. Keikahduspisteistä merkittävimpiä Pohjoismaiden näkökulmasta ovat muun muassa Grönlannin mannerjäätikön sulaminen, Arktisen merijään sulaminen, näistä johtuva merenpinnan nousu, ikiroudan sulaminen ja boreaalisen havumetsävyöhykkeen (taiga) siirtyminen pohjoisemmaksi. Tuoreimpien tutkimustietojen mukaan Pohjoismaiden arktinen napa-alue lämpenee 4-kertaisesti nopeammin kuin muu maapallo keskimäärin. Näitä kaikkia tämän päivän ja lähitulevaisuuden uhkia yhdistää järjestelmät, jolle yhteiskuntiemme toiminta perustuu. Erityisesti ylikulutusta, eriarvoisuutta, luontotuhoa ja ilmastonmuutosta pahentava kapitalistinen markkinatalousjärjestelmä. Kapitalismin ongelmat tulisi tunnustaa ja talousjärjestelmä muuttaa planeetan rajojen mukaiseksi. Puhuttaessa esimerkiksi ilmastopäästöistä yli puolet on aiheuttanut 10 % maailman rikkaimmista hyväntekeväisyysjärjestö Oxfamin & Tukholman ympäristöinstituutin (SEI) tutkimuksen (2020) mukaan. Rikkaimpaan 10 % kuuluu jopa noin 40 % suomalaisista. Pohjoismaiden tasolla

Suomessa on matalin keskimääräinen varallisuus per asukas, joten muissa Pohjoismaissa päästöjä aiheuttaa keskimääräisesti vielä suurempi joukko. Ilmastonmuutoksen seurauksista puolestaan kärsivät eniten he, jotka ovat siitä vähiten vastuussa, kuten alkuperäiskansat, globaalin etelän asukkaat ja pienituloiset ihmiset.

Toivon, että Pohjoismaat käyttävät yhteistä ääntä loppuvuoden 2022 ilmasto- ja luontoneuvotteluissa riittävien toimien puolesta. Pohjoismainen ministerineuvosto on luvannut, että Pohjoismaiset ministerit tulevat keskustelemaan luonnontuhonnan (Ecocide) kansainvälisestä kriminalisoinnista. Tämä lupaus kuten muutkin tarvittavat toimenpiteet on lunastettava. Toivon, että pohjoismaiden nuoret liittoutuvat yhteen, erikoistuvat ympäristöpolitiikkaan ja kriisinhallintaan, käyttävät asiantuntijuuttaan sekä lähtevät joukolla mukaan politiikkaan vaatien riittäviä tekoja maailmanjohtajilta. Nuoret eivät ehdi maailman johtajiksi ja fossiiliyhtiöiden hallituksiin, kun aikaa toimia on vain lähivuodet. Nuorten vastuuttaminen on loputtava ja päättäjien kannettava vastuu mikä heille kuuluu. Palattava planeetan rajoihin. Niin ekokriisi ratkaistaan. Yhdessä ja ylisukupolvisesti.

Maija Kuivalainen, Nuorten ilmastodelegaatti 2021-2022

Nuorten vastineet

Ekokriisi edellyttää myös taloudellisten kannustinten käyttöä Ekokriisi huolestuttaa nuoria ihan syystä. Tuntuu kohtuuttomalta, että nuoret joutuvat siivoamaan edellisten sukupolvien jälkeensä jättämät roskat ja saasteet. Yhdyn Kuivalaisen vaatimukseen ekokriisin ylisukupolvisesta torjumisesta.

Olin yläasteella mukana ympäristökerhossa, jonka tavoitteena oli kiinnittää huomiota mm. kierrättämiseen ja ruokahävikkiin kouluarjessa. Toteutimme tuon ikäisille sopivia projekteja, jotka eivät tietenkään pelastaneet koko maailmaa, mutta toivon mukaan ne herättivät oppilaat ajattelemaan ympäristöä. Muistan kokeneeni toiminnan mielekkääksi,

mutta joidenkin oppilaiden vanhemmat naureskelivat. Että mitä te nyt jotain jääkarhuja yritätte pelastaa. Minusta tämä kuvastaa yhteiskuntamme suhtautumista ekokriisiin ja eläinten oikeuksiin vieläkin. Suomen luonnonsuojeluliitto otti äskettäin kantaa hallituksen budjettiesitykseen ja huomautti, että luontokadon torjuntaan tarvittaisiin kymmenkertainen rahoitus esitykseen nähden. Vaikuttaa siis siltä, ettei yhteiskuntamme ole vieläkään valmis tekemään kaiken voitavansa ekokriisin selättämiseksi. Tästä kärsivät tietenkin paitsi luonto, myös nuoret. Sähkön hinta on noussut voimakkaasti ja kansalaiset ovat ryhtyneet sähköä säästäviin toimenpiteisiin. En missään nimessä halua vähätellä pienituloisten vaikeuksia, kun sähkölasku yhtäkkiä kolminkertaistuu. On kuitenkin selvää, että taloudellinen kannustin on ollut hyvin tehokas ja se on herättänyt suomalaiset säästämään energiaa. Uskon, että myös muissa Pohjoismaissa on näin. Tästä syystä olisi ensiarvoisen tärkeää, että luomme haittaverojen kautta ihmisille kannustimia tehdä ympäristön kannalta oikeita valintoja. Keventämällä työn verotusta ja siirtämällä painopistettä ympäristölle haitallisiin asioihin voimme ohjata kulutusta kestävämpään suuntaan tehokkaasti.

Siiri Simola, 29, Kokoomusopiskelijoiden Turun paikallisosaston varapuheenjohtaja ja tieto- ja viestintätekniikan opiskelija.

Ilmasto ja ympäristö on nostettava päätöksenteon keskiöön nyt heti

Kuivalainen esittää kirjoituksessaan varsin realistisen tilannekuvan ilmastonmuutoksesta, luontokadosta ja saastumisesta. Ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät erityisen voimakkaasti pohjoisessa. Jo minun sukupolveni aikana on nähtävillä merkittäviä muutoksia esimerkiksi vuodenajoissa.

Monet ilmastonmuutoksesta johtuvat ilmiöt ovat olleet pohjoismaalaisille kaukaisia ja helposti ulkoistettavia asioita. Ennen pitkää luonnonkriisit ja ruokapula tulevat kuitenkin koskettamaan meitäkin. Hätähuutona

voidaan nähdä Eurooppaa koetelleet helteet ja kuivuusjaksot, jotka vaikuttivat hyvinvointiin ja satokauden tuottavuuteen.Huolestuttavaa on myös luonnon monimuotoisuuden romahtaminen. Esimerkiksi Suomen metsäpolitiikassa on keskitytty taloudelliseen tuottavuuteen. Puuteollisuuden tuoma aineellinen hyvä on sokeuttanut meidät sen aiheuttamille ympäristövaikutuksille.

Kapitalistisen talousjärjestelmän täydellinen muuttaminen tarpeeksi nopeasti ei ole enää mahdollista, mutta sen sisältöä voidaan korjata parempaan suuntaan. Keskeisinä tekijöinä ovat ainakin kiertotalous, uusiutuva energia sekä henkilökohtaiset valinnat. Pohjoismailla on elintasonsa ja kulutuksensa vuoksi erityisen paljon aihetta muutokseen. Se, että ylikulutuksemme seurauksista kärsivät eniten maapallon köyhimmät asukkaat, tulisi aina muistaa tehdessämme valintoja niin valtioiden kuin yksilöidenkin tasolla. Tavoitteeksi on otettava sekä ekologinen että sosiaalinen kestävyys.

On turhauttavaa kuulla päättäjiltä pelkkää puhetta, kun nyt tarvittaisiin kiireesti konkreettista toimintaa. Ilmasto- ja ympäristöasioissa ei voida tyytyä kompromisseihin, vaan Suomen ja muiden Pohjoismaiden on näytettävä esimerkkiä olemalla edelläkävijöitä ympäristökysymyksissä. Päättäjien on nähtävä jokainen kestävämpää yhteiskuntaa kohti vievä päätös kannattavana panostuksena tulevaisuuteen. Lisäksi on tärkeää, ettei tavallisten kansalaisten roolia vähätellä. Asenteiden ja elämäntapojen muuttamisella on väliä.

Minun sukupolvellani on edeltäviä enemmän tietoa ja siksi myös velvollisuus pitää ympäristöasioita jatkuvasti esillä. Koulutusta ja tietoisuutta aiheesta on edelleen lisättävä. Tieteen edistyksen vuoksi ihmiskunnalla on realistisia mahdollisuuksia pysäyttää nykyinen kehitys, enää puuttuu todellinen tahto. Toivottavasti Suomi ja muut Pohjoismaat näyttävät esimerkkiä siinä, kuinka ympäristö otetaan politiikan keskiöön nyt heti. Muuten sukupolveni, tulevista sukupolvista puhumattakaan, on turha olla tulevaisuuden suhteen toiveikas.

Saima Kytölä, 24, politiikkatieteiden opiskelija Lapin yliopistossa.

Nuoret eivät ehdi päättäjiksi ennen kuin on liian myöhäistä

Ekokriisi koskettaa kaikkia, mutta Pohjoismaissa erityisesti arktisilla alueilla todistetaan ilmastonmuutoksen vaikutuksia eturintamassa. Ympäristöteot, jotka tuntuvat kaupungeissa helpoilta eivät välttämättä ole sitä näillä alueilla eläville. Esimerkiksi yksityisautoilusta julkiseen liikenteeseen siirtyminen on vaikeaa, jos toimivaa julkisen liikenteen infraa ei ole. Ekokriisiä vastaan taistellessa ei voida unohtaa sosiaalista ja paikallista kestävyyttä. Jotta pystymme palaamaan planeettamme rajoihin, täytyy yhteiskunnan rakenteita muokata niiden mukaisesti.

Suomessa nuoret on opetettu jo alaluokilla kierrättämään, säästämään sähköä ja vettä sekä välttämään roskaamista. Nämä teot ovat tärkeitä, mutta eivät yksinään riittäviä. On tärkeää, että yksilö tekee, minkä pystyy ilmaston ja erityisesti lähiympäristönsä suojelemiseksi. Siksi yksilötason ympäristötekojen on oltava saavutettavia kaikille, mutta vastuu kriisin pysäyttämisessä on hallituksilla, teollisuuden aloilla sekä suurilla yhtiöillä.

Vuonna 2021 tehdyn Lancet Planetary Healthin kyselyn mukaan 75% suomalaisista nuorista ajattelee, että maapallosta huolehtimisessa on epäonnistuttu. Me nuoret, jotka nyt pelkäämme perustaa perheitä ja koemme saavamme vähemmän mahdollisuuksia elämässä kuin aiemmat sukupolvet, emme ole olleet päätöksenteossa mukana. Vastuu ei ole meillä vaan edellisten sukupolvien päättäjillä ympäri maailmaa. Niillä, jotka ovat systemaattisesti ignooranneet asiantuntijoita ja varoitusmerkkejä toimiakseen itsensä sekä puolueidensa eduksi.

Käsissämme on kriisi, joka ajaa lapset kouluista mielenosoituksiin ja nuoret protestoimaan kaduille. Ilmastopolitiikka ei saa olla enää pelkkää politiikka eikä sitä voida erottaa pohjoismaisista ydinarvoista. Maapallon elinkelpoisuuden säilyttämisen on oltava jokaisessa hallituksessa prioriteetti. Seuraavan sukupolven sanotaan olevan fiksumpia ja tekevän parempia päätöksiä, mutta kuten Kuivalainen kirjoittaa tekstissään, me nuoret emme ehdi päättäjiksi ennen kuin kriisin suunta on määritelty lopullisesti.

Venla Kiiskinen, 19, matkailualalla työskentelevä lappilainen nuori, joka tekee sivutyönä nuorten journalismia.

Hyvinvointi ja mielenterveys

Mielenterveys, resilienssi, ja solidariteetti

Pohjoismainen tutkimus Covid-19 pandemian aikana on priorisoinut menestymistä, ei vain selviytymistä. Mielenterveyttä ja hyvinvointia mitataan fysiologisen terveyden ohella. Jokaisella kerralla, kun kouluja suljettiin ja sisätiloissa kokoontumista rajoitettiin, kansanterveyslaitokset seurasivat tahattomia seurauksia – ei vain tartuntoja lukiolaisten kesken, vaan myös yksinäisyyttä; ei vain sairaalaan joutuvien määrää, vaan myös jatkuvaa stressiä.

Yhteiskunnan sulkeutumisen ja kriisitoimenpiteiden ymmärrettiin aiheuttavan monia ja monimuotoisia vaikutuksia terveyden eri osaalueisiin (mielenterveyteen, sosiaaliseen hyvinvointiin, ympäristöön), joita on tarkasteltava yhdessä.

Opimme, että nuoret ovat resilienttejä, huolimatta kotikoulusta, sosiaalisen elämän rajoittumisesta ruudulle ja vuosien menetetyistä tapahtumista. Kaikki pohjoismaiset tutkimukset, jotka seurasivat nuoria ennen pandemiaa ja sen aikana, tai jotka vertailivat suuria ryhmiä, osoittivat, että erot masennuksessa, ahdistuksessa, psyykkisessä ahdingossa sekä yksinäisyydessä olivat joko mitättömiä tai olemattomia. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö kriisiä tai kärsimystä olisi tapahtunut –mutta pandemia ei ole nujertanut nuoria.

Kuitenkin: nuoret eivät ole homogeeninen ryhmä. Ne perheet, joissa asuminen, työllisyys tai tulot olivat epävarmoja ennen pandemiaa; jotka hakivat turvapaikkaa; jotka jo valmiiksi kokivat väkivaltaa; jotka siirtyivät pandemia-aikaan kärsien mielenterveydellisistä ongelmista – monilla näiden perheiden nuorista tulokset olivat huonommat. Tiedämme tämän vain siksi, koska tutkijat keskittyivät juuri näihin tekijöihin. Tämä johtuu siitä, että Pohjoismaat ovat sitoutuneet siihen, että ihmiset eivät putoaisi kuiluihin eikä Pohjoismaat halua hyväksyä rakenteellista eriarvoisuutta. Emme voi pitää näitä sitoumuksia itsestäänselvyytenä, koska

terveydenhuoltojärjestelmiä painostavat kriisit painavat myös hyvinvointijärjestelmien ja poliittisen konsensuksen taustalla olevaa logiikkaa. Kriisit voivat jakaa ja antaa syyllisyyden levitä, minkä tiedämme vaikuttavan mielenterveyteen. Solidaarisuuden tarve, pohjoismaisen hallinnon ja palvelujen selkäranka, on selvästi edelleen olemassa.

Pandemia pakotti monen meistä ajattelemaan uudestaan sitä, mitä yhdessä oleminen tarkoittaa. Yhteisömme – monien ihmisten sosiaalisen tuen, hyvinvoinnin ja voiman lähde – ei enää voinut olla yhdessä tutulla tavalla. Verrattuna muihin väestöryhmiin, nuoret onnistuivat olemaan yhdessä uusilla tavoilla. Näillä uusilla digitaalisilla tavoilla olla yhdessä on taatusti myös haittapuolensa. Verkkokiusaaminen ja jatkuva altistus vaarallisille kauneus- ja voimastandardeille ovat esimerkkejä näistä. Molemmissa tapauksissa Pohjoismaat ovat olleet koulutuksen ja sääntelyn kärjessä näiden vaikutusten ennaltaehkäisemisessä. Nuorten äänet – näitä ongelmia ilmaisevat ja turvallisuutta vaativat – saavat tunnustusta.

Pandemia on muuttanut maailmaa, ja se ei ole ainoa kriisi, jonka tulemme kohtaamaan. Tulevaisuus on nuorten käsissä. He ovat jo näyttäneet, että he osaavat luoda uusia tapoja olla yhdessä. He osaavat asettaa korkeat standardit ja nostaa esille tahattomat vaikutukset. Olen toiveikas tämän tulevaisuuden suhteen.

Ashley Elizabeth Muller, vanhempi tutkija, Norwegian Institute of Public Health

Nuorten vastineet

Oikeus olla yksilö

Minulla herää asiantuntijatekstistä hyvin ristiriitaisia ajatuksia. Tekstissä on paljon hyviä oivalluksia esimerkiksi siitä, miten hyvinvointia nykyään mitataan tutkimuksissa laajemmin ja ylistetään nuoria heidän innovatiivisuudestaan sekä sisukkuudestaan vaikeina aikoina. Toisaalta on kohtia, joihin haluan puuttua.

’Kuitenkin: nuoret eivät ole homogeeninen ryhmä.’ Lause on täysin tosi, mutta saa ajattelemaan. Onko ihmisissä ylipäätään homogeenisiä ryhmiä? Vai kuuluuko kysymys ennemminkin: miksi ihmisiä pitäisi lokeroida? Minun ideaalissa tulevaisuudessani, ihmiset olisivat yksilöitä, kuten ovat jo. Mutta oleellinen ero olisi siinä, että me myös näkisimme ja ennen kaikkea, hyväksyisimme toisemme sellaisina. Jokainen ihminen saisi olla sellainen, kuin todella on. Ilman pelkoa tuomitsemisesta ja väärin lokeroimisesta, ennakkoluulojen tai stereotypioiden takia. Miten tähän sitten päästäisiin? Kaikki alkaa aina omasta itsestä. Tunnista ja tunnusta omat ennakkoluulosi, vaikka se tuntuisikin vaikealta. Tullessasi tietoiseksi pääsi sisälle pesiytyneistä toksisista ennakkoluuloista, on sinun paljon helpompaa huomioida ne kohdatessasi muita ihmisiä. Voit vähitellen oppia paremmaksi ihmiseksi, kun estät ennakkoluulojasi ohjaamasta itseäsi ja toimintaasi.

Miten tämä sitten liittyy mielenterveyteen? Siten, että pelko tuomituksi tulemisesta, jos paljastaisi todellisen itsensä muille, on valtavan raskas taakka mielelle. Ja, kun se ei vielä riittäisi, niin itse mielenterveysongelmien ympärillä on edelleen valitettavan paljon ennakkoluuloja. Niistä on päästävä eroon! Vasta sitten ihmiset, eivät vain nuoret, vaan kaiken ikäiset, voivat uskaltaa hakea apua, kohdatakseen oman mielensä hirviöt. Yhteiskunnan on siksi todella tärkeää tavoitella mielenterveyspalveluiden avoimuutta ja riittävyyttä, sekä taata kaikille turvallinen ja avoin ilmapiiri jokaiselle olla oma itsensä.

Meri Papunen, 20, media-alan opiskelija Tampereelta

Vauhdilla kohti tulevaisuutta

Muller on tekstissään oikeassa monen asian kanssa, mutta samalla itsellä herää myös ristiriitaisia näkemyksiä. On hyvä asia, että hyvinvointia on seurattu niin fyysisesti kuin myös psyykkisesti, mutta millä tavalla ja voidaanko tulosta yleistää? Pandemian aiheuttamat seuraukset, kuten jatkuva stressi ja yksinäisyys ovat asioita, joita ei aina voi havaita ulospäin. Vaikka nuoret ovatkin resilienttejä ja keksivät keinoja selvitä, on huolestuttaviakin merkkejä ilmassa. Maailma on menossa siihen suuntaan, ettei arjesta selviä ilman teknologiaa. Jo nyt monia asioita tehdään hyödyntäen teknologiaa ja siinä ohessa perustaidot, kuten kynällä

kirjoittaminen ja ihmisten välinen vuorovaikutus, rapistuvat olemattomiin. Nykypäivän nuoret oppivat uuden aikakauden tapoihin ja huomaamattaan valmistavat maailmaa kohti tulevaisuutta.

Mitä tulevaisuus tuokaan tullessaan, sitä voivat kaikki miettiä, mutta kukaan ei tiedä oikeaa vastausta. Teknologian kehittyminen tuo mukanaan monia ratkaisutapoja, mutta pelkään, että tulevaisuudessa digitaalisaation edetessä nuorten kokemat ulkonäköpaineet ja nettikiusaaminen yleistyvät. Olisi tärkeää, että nuoret tajuaisivat mikä on hyväksyttävää ja mikä ei, jotta he voivat jakaa oppimaansa seuraaville sukupolville.

Valtaosin Pohjoismaissa on hyvät oltavat. Terveydenhuolto ja palvelut voivat olla avain siihen, että ihmiskunta saadaan takaisin raiteilleen. Erityisen tärkeää olisi, että ihmiset osaisivat ajoissa pyytää apua. Mitä aiemmin, sitä paremmin asioihin voidaan vaikuttaa ja samalla estää negatiiviset seuraukset. Meidän pitäisi osata arvostaa sitä mitä meillä on ja täten tehdä myös tulevaisuudesta parempi. Pohjoismaat voisivatkin toimia esimerkkeinä muulle maailmalle ja kannustaa nuoria hyviin tekoihin. Lisäksi on tärkeää, että nuorista pidetään huolta. Hyvä koulutus, ongelmien ennaltaehkäisy ja nuorten oman äänen esille tuominen voisivat olla asioita, jotka herättelisivät monia. Pandemia on muuttanut maailmaa ja vanhaan ei ole paluuta. Vain uusi tulevaisuus on edessä, johon voidaan vaikuttaa.

Noora Nieminen, 19, alunperin Viitasaarelta kotoisin oleva jyväskyläläinen urheilija.

Suorituskeskeinen yhteiskunta heikentää nuorten jaksamista

Artikkelissaan Ashley Elizabeth Muller kirjoittaa realistisesti tulevaisuudesta, mutta huoli on konkreettisempi mitä tekstistä huokuu. Yhteiskunnan aiheuttamat paineet, ajankohtaiset kriisit ja mielenterveyden kasvavat ongelmat, sekä hoitojonot muuttavat ajattelua tulevasta. Vaikka menestystä pelkän selviytymisen sijaan priorisoidaan ja ongelmista on puhuttu, olo on aika ajoin voimaton.

Nuorten jatkuvasti lisääntyvä stressi on noussut puheenaiheeksi useilla eri

foorumeilla. Ilmiö on etenkin Pohjoismaisissa hyvinvointivaltioissa puhuttanut niin ammattilaisia, kuin päättäjiäkin. Korona on aiheuttanut kovaa painetta jo ennestään hankalaan ja vaativaan opiskelutahtiin. Nuoret ovat asiantuntijatekstin mukaan sopeutuneet hyvin esimerkiksi koronarajoituksista johtuvaan etäopiskeluun. Vähemmälle keskustelulle on jäänyt se, miten kouluun paluu onnistuu ja millaisia haasteita ylipäätään sosiaalisessa kanssa käymisessä on. Jotkut opiskelijat ovat halunneet jatkaa mahdollisimman paljon etänä, joidenkin mielestä sosiaaliseen elämään ja ihmisjoukkojen hälinään on ollut uuvuttavaa palata.

Verkossa tapahtunut pandemian aikainen elämä toi haasteita. Verkkokiusaaminen ei ole uusi ilmiö ja erilaiset ihanteet ovat levinneet jo vuosia. Nyt päätään on nostanut erilaisten ihanteiden rikkominen erityisesti nuorten toimesta. Pelkästään yksi kuva realistisesta ihmisestä voi tehdä satojen muokattujen rinnalla suuren vaikutuksen. Tärkeää on oppia ja uskaltaa olla inhimillinen. Kannan kuitenkin huolta erilaisten nettialustojen aggressiivisistakin algoritmeista, jotka saattavat tuoda epärealistiset kauneusihanteet tai syömishäiriöitä ihannoivat videot nuorten elämään. Kouluilla ja vanhemmilla on suuri vastuu nuorten verkko käyttäytymisessä. Kriittistä medialukutaitoa ei voi korostaa tarpeeksi, kampanjat tiedon välittämiseksi olisivat ajankohtaisia.

Haluan katsoa tulevaisuuteen optimistisesti. Luotto siihen on kuitenkin aikaisempaa epävarmempi. Naiivi usko yhteiskunnan lineaarisesti etenevään kehitykseen on muuttunut. Pandemia, sota, vähemmistöjen ja naisten oikeuksien heikentyminen, sekä äärioikealla olevien poliittisten ryhmien kasvava suosio tuntuvat hurjilta.

Iris Nordman, 21 järjestöaktiivi ja ammattikorkeakouluopiskelija Turusta. Mukana Eurooppanuorissa, sekä sosialidemokraattisessa liikkeessä.

Pandemian vaikutus nuorten hyvinvointiin

Verratessa nuorten henkistä hyvinvointia ennen pandemiaa ja pandemian aikana, erot ovat tutkimuksissa olleet mitättömiä. Tämä herättää minussa

ristiriitaisia ajatuksia, sillä omien kokemuksieni perusteella suuri osa nuorista on kokenut pandemian vaikuttaneen mielenterveyteen heikentävästi. Mikä näissä tehdyissä tutkimuksissa on ollut rajana henkisen hyvinvoinnin horjumiselle, pohdituttaa minua verratessani tutkimusten tuloksia omiin kokemuksiini. Tai tuleeko pandemian vaikutus nuorten mielenterveyteen ilmi näin lyhyellä aikavälillä vai tarvitaanko vastauksien saamiseksi kenties enemmän aikaa?

Nuorilla on nykypäivänä kovat paineet. Kaikesta täytyy selviytyä kiitettävästi; koulusta, ihmissuhteista, harrastuksista ja töistä. Pandemian myötä nuorille jäi myös aikaa hengähtää ja pysähtyä miettimään omaa elämäänsä ja omia tulevaisuuden suunnitelmiaan. Ahdistus, epäselvyys ja pelko tulevasta oli toisaalta lamaannuttavaa, mutta toisaalta se sai myös tekemään enemmän töitä omien unelmien ja tavoitteiden eteen. Uusi tilanne, jossa ei ollut täyttä varmuutta tulevasta herätteli siihen, ettei ota mitään itsestäänselvyytenä. Toivon, että tämä ajatus pysyisi tämän hetken nuorten mukana tulevaisuuden rakentamisessa.

Nuorten sosiaalisessa mediassa vietetty aika lisääntyi pandemian aikana entisestään. Some aiheuttaa nuorten keskuudessa paljon haittaa, nettikiusaaminen ja korkeat ulkonäköpaineet ovat hyvä esimerkki näistä. Koen kuitenkin etenkin pandemian aikana somen saaneen myös paljon hyvää aikaan. Yhteisöllisyyden tunnetta ei voinut kokea kasvotusten, vaan sitä haettiin käyttämällä toisia tapoja sosiaaliseen kanssakäymiseen. Ainakin omaa yksinäisyyden tunnettani lievitti paljon se, että pystyin kuitenkin edelleen olemaan helposti yhteyksissä toisiin nuoriin.

Pandemian aikana koettu yksinäisyys toimi ehkä jonkinlaisena välineenä yhdistää nuoria. Ajatus siitä, ettei kukaan ole tilanteessa täysin yksin, vaan tilanne koskettaa jokaista nuorta. Tämä ajatus on varmasti toiminut voimavarana monille. Toivon, että tätä yhdessä koettua kriisiä voidaan käyttää yhdistävänä ja voimaannuttavana tekijänä myös jatkossa. Nykynuorten kyky puuttua epäkohtiin on varmasti edistänyt, sitä että aihe on nostettu pinnalle ja siitä on käyty keskustelua. Tämä piirteenä nuorissa tulee varmasti olemaan huikea etu tulevaisuutta ja tulevista kriiseistä selviytymistä ajatellen.

Kiia Nykänen, 17, media-alan opiskelija, joka työskentelee lisäksi eri ikäisten lasten parissa Siilinjärvellä.

Kulttuurinen yhteistyö

Pohjoismaiden nuorten on oltava mukana pelastamassa maailmaa!

Kun olin nuori opiskelija Turussa, luulimme ystävieni kanssa ettemme tulisi koskaan saamaan töitä tai pystyisi elättämään itseämme korkeammalla elintasolla kuin opintotuella. Suomen 1990-luvun taloudellinen kriisi lamaannutti täysin koko maan. Korkeat vuokrat, työttömyys ja yritysten konkurssit heikensivät tulevaisuudenuskoamme. Emme tienneet mihin suuntaan olimme menossa. Onneksi meillä oli toisemme. Hitaasti mutta varmasti sumu laantui. Vähitellen olosuhteet paranivat ja elämä jatkui. Jokaisella nuorella sukupolvella on omat haasteensa, jotka muodostuvat aikansa ehdoista. Tänäpäivänä haasteena on uskaltaa uskoa, että me ihmiset pystymme muuttamaan ilmaston ja globaalin lämpenemisen suuntaa. Apokalyptinen suunta, johon maapallo on nyt matkalla, luo syvää epävarmuutta, huolta ja ahdistusta meissä kaikissa.

Ilmastokriisi tulee lisäämään jännitteitä ja konflikteja maailmassa, kun kamppailu maapallon resursseista kovenee. Puhtaan veden puute, laajalle levinneet aavikot, happamoituneet meret ja häviävät lajit, tulevat lisäämään koettelemuksia. Kukaan meistä ei tiedä miten nämä tulevat tarkalleen vaikuttamaan elinoloihimme. Nuorille tämä tarkoittaa koko heidän elämäänsä ja sitä, millaiseksi heidän tulevaisuutensa muodostuu.

Siksi on erittäin tärkeää, että nuorilla on tulevaisuudenuskoa. Me, jotka olemme aikuisia, emme pysty pysäyttämään lämpenemistä, mutta meidän on aloitettava tämä työ. On meidän politikkojen, elinkeinoelämän ja aikuisten vastuulla tehdä kaikki voitavamme.

Pohjolan on oltava edelläkävijä tässä taistelussa. Meillä on osaamista, resursseja sekä korkealaatuinen koulutustaso ja hyvinvointijärjestelmä, joiden tulisi kyetä nostaa esille uusia innovaatioita.

Pohjoismaista tulee maailman kestävin alue. Se on visiomme. Tämä tarkoittaa, että meidän on oltava maailman johtava ilmastotehokkaiden ratkaisujen ja fossiilivapaan elämän suhteen. Se tarkoittaa myös sitä, että meidän on oltava kekseliäitä ja että keksintöjemme on pystyttävä parantamaan elämää myös muualla maailmassa.

Pohjoismaista tulee myös maailman integroitunein alue. Tämä on myös visiomme. Meidän on tunnettava toisemme niin hyvin, ettei mikään estä pohjoismaalaisten mahdollisuuksia työskennellä ja opiskella toisessa Pohjoismaassa. Meidän on opittava toistemme kieli, jakaa haasteemme, solmia ystävyyssuhteita ja rakentaa suhteita.

Koulutus- ja kulttuurivaliokunta on työskennellyt vuoden aikana useiden jäsenehdotusten parissa, jotka johtavat vahvempaan yhteisöllisyyteen. Nordjobb mahdollistaa työskentelyn toisessa Pohjoismaassa ja ystävyyskoulut pyrkivät lisäämään yhteenkuuluvuutta koululuokkien välillä eri Pohjoismaissa, mikä tarkoittaa, että oppilaat oppivat lisää siitä, millaista elämää nuoret elävät toisissa Pohjoismaissa.

Lisääntynyt vaihto, Nordjobb ja kulttuuri, esimerkiksi elokuvat ja tv-sarjat, herättävät uteliaisuutta ja osoittavat, että olemme enemmän samanlaisia kuin erilaisia. Henkilökohtainen positiivinen kokemus, kuten matka, uusi ystävä, jännittävä tapaaminen on vahvin liikkeellepaneva voima tahdolle jatkaa kiinnostusta Pohjolan aluetta kohtaan. Jos haluamme onnistua kasvattamaan pohjoismaista yhteenkuuluvuutta, meidän on poliittisesti jatkettava pohjoismaisen kansanliikkeen rakentamista ja panostettava erityisesti lapsiin ja nuoriin. Uhka pohjoismaiselle integraatiolle tulee meistä itsestämme, mikäli kulttuuri- ja koulutussektorin budjettivaroja vähennetään.

Jos nuori sukupolvi menettää uskonsa Pohjoismaiden mahdollisuuksiin toimia yhdessä menestyvänä alueena, menetämme pohjoismaisen yhteisön taloudellisesti, kulttuurisesti ja demokraattisesti meille tuoman vaurauden. Vahva pohjoismainen äänemme tulee kuulua maailmassa demokratian, avoimuuden ja ihmisoikeuksien edistäjänä.

Pohjoismaiden nuorilla on ehkä maailman parhaimmat lähtökohdat.

Koulumme ovat korkealaatuisia ja hyvinvointi on kaikille. Toivon, että kun pohjoismaiset nuoret tarkastelevat kaikkia ympärillämme olevia kriisejä, he tuntevat vastuuta, yhteisöllisyyttä ja taistelutahtoa ja ovat käytettävissä, kun kyseessä on planeetan pelastaminen ja paremman maailman rakentaminen.

Pohjoismaiden nuorten ei tule pelätä tulevaisuutta! Heidän on oltava mukana muodostamassa sitä ja pelastamassa maailmaa!

Camilla Gunell, Pohjoismaiden neuvoston Osaaminen ja kulttuuri Pohjolassa -valiokunnan puheenjohtaja

Nuorten vastineet

Tulevaisuuden pohjoismainen yhteistyö

Ymmärrän hyvin Camilla Gunellin tekstin kuvaamaa epätietoisuuden tunnetta tulevaisuudesta. Kenties jokainen nuori sukupolvi tuntee juurettomuutta ja kuvittelee olevansa yksin tunteen kanssa. Ajattelemme, ettei kukaan ymmärrä meidän sukupolveamme. Kuitenkin tulevaisuudesta keskusteltaessa kaikilta sukupolvilta kuulee tismalleen samoja huolia ja ajatuksia. Ilmastonmuutos. Konfliktit. Elinolojen muutos. Globalisaatio. Pallomme tulevaisuus koskee yhtä lailla meitä kaikkia, joten on rakennettava myös yhteistyötä sen pelastamiseksi.

Olin viime kesänä Nordjobb-järjestön kautta kesätöissä Ruotsissa. Työkokemuksen ja sen avulla parantuneen kielitaidon myötä koen, että olen päässyt yhä enemmän osaksi pohjoismaista yhteisöä. Olin vastikään Nordjobbin järjestämässä koulutuksessa lähettiläille, jotka esittelevät järjestöä esimerkiksi kouluille. Muutama kuukausi sitten olisin tuskin uskonut osallistuvani norjankieliseen koulutukseen tai keskustelevani tanskankielisen nuoren kanssa ymmärtäen edes jotain, mutta huomasinkin nauttivani haasteesta. Kielitaito, kanssakäyminen ja kulttuuri ovat äärettömän tärkeitä yhtenäisen Pohjolan luomiselle ja ylläpidolle. Yksinään pohjoismaiset valtiot ovat pieniä, mutta

yhteisenä rintamana Pohjolalla on paljon sananvaltaa tulevaisuuden muutoksiin, kuten ilmastonmuutoksen torjumiseen.

On suuri taakka olla yksin vastuussa maailman tulevaisuudesta. Aivan kuten pienen valtion on vaikea yksin vaikuttaa maailman menoon, ei myöskään toivoa tulevaisuudesta voi sysätä vain nuoren sukupolven harteille. Muutos tapahtuu jo nyt, ei pelkästään tulevaisuudessa. On hyvä, että koululaitoksemme, pohjoismainen yhteistyö ja ympäristö opettavat meitä tarttumaan toimeen, mutta muutokseen tarvitaan myös kokeneempien ihmisten työtä, joka on jatkunut jo vuosikausia. Me nuoret opimme ja saamme voimaa parhaiten esimerkistä. Ei minun sukupolveni tule keksimään pyörää uudestaan, mutta voimme vierittää sitä eteenpäin. Usko tulevaisuuteen vaatii siis nuorten välisen yhteistyön ja pohjoismaisen yhteistyön lisäksi myös eri sukupolvien yhteistyötä.

Elli Reinikainen, 20, valtiotieteiden opiskelija ja Nordjobb-lähettiläs.

Maailmanpelastajana me Pohjolan nuoret

”Pohjoismaiden nuorten on oltava mukana pelastamassa maailmaa!” Camilla Gunell toteaa kirjoituksessaan heti otsikossa. Maailmanparantaminen ja päätöksen teko mielletään usein aikuisten tehtäväksi, joka ei nykynuoria kiinnosta. Hypoteesi ei kuitenkaan päde kaikkiin, sillä itseasiassa tutkimusten mukaan nuorten kiinnostus politiikkaan on tällä hetkellä huipussaan.

On totta, että ilmastokriisillä tulee olemaan jossain määrin katastrofaaliset seuraukset, mutta meidän on tehtävä kaikkemme sen estämiseksi. Ilmastosta ja ympäristöstä huolehtiminen alkaa arjen pienistä valinnoista ja meistä jokainen voi omalla toiminnallaan torjua globaalia lämpenemistä. Emme kuitenkaan voi tehdä koko maailmasta hiilineutraalia sormia napsauttamalla, vaan täysin fossiilivapaa maailma on todella kaukana oleva tavoite, joka vaatii paljon mukautuvuutta, luovuutta ja kovaa työtä. Elämme epävakaita aikoja, siksi tänä päivänä tehdyillä päätöksillä pitää

olla vaikutusta niin Pohjolassa kuin maailmanlaajuisesti. Suomi ei voi yksin pysäyttää mitään kansainvälistä uhkaa saatika kriisiä, joten yhteistyö on käytännössä välttämätöntä. Itse haluaisin nähdä tulevaisuuden menevän parempaan suuntaan, vaikkakin realistisesti katsottuna se on lähes mahdotonta esimerkiksi Euroopassa vellovan Ukrainan sodan ja ilmastonmuutoksen seurausten takia. Toivoa kuitenkin on ja siitä meidän täytyy pitää kiinni.

Pohjoismaissa on hyvät olosuhteet kasvaa ja kehittyä; meillä on maksuton ja laadukas koulujärjestelmä täällä on kaikille ilmainen terveydenhuolto sekä yleisesti ottaen turvallista. Näin ollen meillä pohjoismaisilla nuorilla on hyvät lähtökohdat tehdä tästä maailmasta parempi, niin kuin Gunell kirjoittaakin tekstinsä lopussa. Käyttäkäämme siis tätä meille annettua mahdollisuutta; Per aspera ad astra!

Pia Koistinen, 15, opiskelija, kokoomusnuorten jäsen.

On oikeutettua pelätä tulevaa, mutta toivoa ei ole varaa menettää

Toivon merkitys ilmastokriisin ja luontokadon edessä on keskeistä. Toivon ylläpito vaatii kuitenkin politiikkatoimia, joita hallitukset Pohjoismaissa saatikka kansainvälisesti eivät ole pystyneet tarjoamaan. Tämä näkyy esimerkiksi nuorten ilmastoliikkeenä sekä kasvavana ilmastoahdistuksena. Tulevaisuudessa on vaikea nähdä valoa, jos toimeen ollaan valmiita tarttumaan vasta kun on jo liian myöhäistä. Jokaisen poliitikon, puolueen ja äänestäjän tuleekin pohtia, onko kestävää turvautua perinteiseen talousajatteluun ja jatkuvaan talouskasvuun. Ilmaston ja ympäristön näkökulmasta vastaus on yksinkertainen: ei ole.

Pohjoismaiden toimiminen yhdessä on entistäkin keskeisempää –yhteistyö paitsi politiikassa myös koulutuksessa, tieteessä ja tutkimuksessa on tulevaisuuden valttikortti. Pohjoismaat eivät voi kuitenkaan muodostaa linnaketta tai eristäytyä muusta maailmasta. Ihmisoikeuksien puolustamisen ja globaalin eriarvoisuuden vähentämisen on oltava pohjoismaisen politiikan keskiössä. Ilmastokriisi ei arvioiden mukaan

alkuvaiheessa osu pahimmin Pohjoismaihin, mikä tarkoittaa, että meidän on oltava etulinjassa kantamassa yhteistä globaalia vastuuta sopeutumisessa kriisin vaikutuksiin.

Koulutus on avain hyvään elämään ja eriarvoisuuden vähentämiseen. Koulutuksen, tieteen ja tutkimuksen rahoituksen epävakaisuus sekä koulutusleikkaukset ovat suoranainen häpeäpilkku pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa. Meidän on panostettava koulutukseen, mikäli haluamme saavuttaa paremman elämän ja pitää yllä hyvinvointivaltiota.

Nuorten sukupolvien vastuulle vaikuttaa jäävän vanhempien sukupolvien jälkien siivous, oli kyse sitten koulutuksesta tai ilmastotoimista. Silloinkaan ei ole takuuta, onko aikaa riittävästi. Tämän valossa pelko tulevaisuudesta on oikeutettua. Toivoa ei ole kuitenkaan varaa menettää, sillä niin pitkään kun on toivoa, on mahdollisuus parempaan ja kestävämpään huomiseen.

Onni Härkönen, 22, yhteiskuntatutkimuksen opiskelija Tampereelta

Nuoret yhdessä kohti kestävämpää tulevaisuutta

Kun olin lukion ensimmäisellä luokalla, pandemia sulki meidät etäopetukseen läppärin ruutujen päähän toisistamme. Valmistumisvuonna sodan uhka konkretisoitui, inflaatio nousi ennätysprosentteihin ja muuttaessani omaan kotiin energiapula nosti sähkön hintaa huomattavasti. Ja viime vuosina ilmastokriisi on konkretisoitunut entisestään, luonut humanitäärisiä kriisejä ja saanut nuoret pohtimaan tulevaisuuttaan uusiksi.

Dystooppinen tulevaisuudenkuva saattaa lamaannuttaa, kun tuntuu, ettei ratkaisuja enää ole tai valtioiden välisiä sopimuksia ei saada syntymään ja toimimaan. Nuorille on kasautunut suuria määriä paineita ja elintärkeä haaste hidastaa maapallon tuhoutumista. Osa vastaa haasteeseen muuttamalla kulutustottumuksiaan voimakkaastikin ja ottamalla kantaa myös ilmastolakkojen ja mielenosoituksien kautta. Osalle taas ilmastonmuutos tuntuu vähäpätöiseltä tai se saattaa vaikuttaa paljonkin mielenterveyteen ja toiminnan sijaan ajaa

passiivisuuteen. Nuoret tarvitsevat tukea ja päättäjiltä kestäviä ratkaisuja: avunsaantia mielenterveyden ongelmien hoitoon tulee helpottaa, ja valtion osalta varsinkin ilmastotekoihin tarvitaan kunnianhimoisuutta. Tulevaisuudenuskoa on onneksi vielä olemassa: toiveikkuutta saa teoista, ja huoli puolittuu jakamalla. Kaikkea on tapahtunut, mutta saman ovat kokeneet muutkin nuoret. Jaamme ajatuksiamme kahvikupit kädessä, ylioppilaslakit päässä tai sähkölaskut edessämme pöydällä. Keskustelemalla voimme löytää toisistamme vertaistukea, turvaa sekä apua. Pohjoismaiden tasolla voimme vahvistaa tätä keskusteluyhteyttä kielitaidon, yhteisten hankkeiden, vaihto-oppilasmahdollisuuksien helpottamisen ja vaikkapa sosiaalisen median avulla.

Huolimatta yhteiskunnan hyvästä tuesta, kuitenkaan Pohjoismaissa kaikilla lähtökohdat elämään eivät ole yhtä hyvät. Emme saa jättää huomiotta pohjoismaista vähäosaisuutta, vaan mahdollisuudet yhteiskunnan tukeen ja terveyteen kuuluvat kaikille.

Olen täysin samaa mieltä siinä, että vahvan pohjoismaisen äänemme tulee kuulua maailmassa demokratian, avoimuuden ja ihmisoikeuksien edistäjänä. Ylläpitämällä toimivia kansainvälisiä suhteita Suomi ja muut Pohjoismaat pystyvät luomaan saumattomampaa yhteistyötä ja siten kestävämpää tulevaisuutta. Tiet pysyviin ratkaisuihin löytyvät Pohjoismaista ja pohjoismaisesta yhteistyöstä.

Camilla Uçan, 18, ylioppilas, joka haaveilee toimittajan ammatista. Kiinnostunut kirjoittamisesta, taiteesta ja siitä, kuinka yhteiskunnassa voi vaikuttaa.

Arktis

Arktinen tulevaisuus

Useimpien huomio on keskittynyt Ukrainan sodan hirveyksiin ja sodan vaikutuksiin Euroopassa ja maailmassa. Turvallisuuspoliittisella tilanteella on vaikutuksensa myös Arktista aluetta koskevaan keskusteluun.

Huolen ja keskustelun keskellä ei tule kuitenkaan unohtaa niitä valtavia haasteita ja mahdollisuuksia, jotka kohdistuvat koko Arktiseen alueeseen. Ilmastonmuutoksen torjunta, hidastaminen ja vaikutuksiin sopeutuminen ovat keskeisiä kysymyksiä. Suomi on yksi maailman kahdeksasta Arktisesta valtiosta ja keskeinen toimija.

Arktinen alue lämpenee neljä kertaa nopeammin kuin mikään muu alue maapallolla. Mitä nopeammin alue lämpenee sitä dramaattisemmat vaikutukset tällä on globaalisti, mikä taas osaltaan kiihdyttää vauhtia myös Arktisella alueella. Mustan hiilen kertyminen lumipinnoille vaikuttaa auringonsäteiden heijastumiseen takaisin.

Elämme vaarallisessa tilanteessa, jossa kielteiset prosessit voimistavat toisia kielteisiä prosesseja.Tiede ei ole vielä tyhjentävästi kyennyt ymmärtämään kaikkien vuorovaikutussuhteiden ja kausaliteettien merkitystä ja seuraamuksia. Usean prosessin osalta olemme lähellä ns. keikahduspistettä, jonka ylitettyä ei kehitystä kyetä enää kääntämään. Meidän kaikkien tulee tuntea, yksilöinä ja kansakuntina, vastuumme siitä, että tämän hetken nuorilla ja näiden lapsilla tulee olemaan elettävänään maapallo, jolla inhimillinen elämä on edelleen mahdollista. Ilmaston lämpeneminen vaikuttaa monin eri tavoin ihmisiin, eläimiin ja kasvikuntaan. Ns. ”One Health-tarkastelukulma korostaakin juuri näiden keskinäisiä yhteyksiä. Suoria vaikutuksia ovat mm. jääpeitteen häviäminen kesäkuukausina, merenpinnan nousu ja meriveden lämpeneminen, mereneliöiden ja paikallisten eläinlajin muodostuminen uhanalaisiksi, metsäpalojen lisääntyminen sekä paikallisen väestön, ml. alkuperäiskansat, elinolosuhteiden heikkeneminen.

Lämpenevä merivesi aiheuttaa muutoksia biodiversiteetille ja koko ravintoketjulle. Eräät lajit eivät enää selviä, sillä niillä ei ole mahdollisuutta enää siirtyä kylmemmille seuduille jolloin luonnon tasapaino järkkyy. Haminan mursunkin surullinen kohtalo saattaa hyvinkin olla esimakua siitä mitä on edessä.

Ikiroudan sulaminen puolestaan aiheuttaa riskejä niiden päälle rakennetun infrastruktuurin suhteen sekä maaperästä ilmaan pääsevän metaanin ja terveydelle vaarallisten patogeenien vuoksi. Emeritusprofessoria lainaten: ”Jokaista tutkijaa pelottaa, mitä ikiroudalle käy.”

Ikiroudan sulaminen on valtava ongelma erityisesti Venäjän arktisella alueella, Alaskassa ja Kanadan pohjoisosissa. Ongelma koskettaa Suomeakin Lapin palsasoiden osalta. Jopa 60-70% kumpupalsojen pintaalasta on sulanut tai pahasti heikentynyt, Sulava ja romahteleva palsa menettää ikiroutaisen sydämensä. Palsasuot muodostavat monimuotoisen ekosysteemin ja näiden katoamisen myötä menetettäisiin yksi kokonainen luontotyyppi.

Arktinen neuvosto tulee jatkamaan sirkumpolaarisen arktisen yhteistyön suurimpana ja tärkeimpänä formaattina vaikka toistaiseksi yhteistyötä Venäjän kanssa ei kyetä nykyisessä tilanteessa harjoittamaan.

Arktinen neuvosto on tärkeä monenkeskinen yhteistyöformaatti, jonka puitteissa toteutetaan useita toimintoja jotka liittyvät ilmastonmuutokseen, ympäristösuojeluun, kestävään kehitykseen ja moniin muihin keskeisiin kysymyksiin. Monet toiminnoista ovat tärkeitä paitsi kahdeksalle arktiselle valtiolle niin koko kansainväliselle yhteistyölle ilmastonmuutoksen globaalin luonteen vuoksi. Arktinen neuvosto on merkittävä myös sen vuoksi, että sen puitteissa alkuperäiskansoja edustavilla järjestöillä (”Permanent Participants”) on kansainvälisesti ainutlaatuisen vahva asema. Nykyisellään neuvostolla on 38 tarkkailijaa, mikä on yksi selkeä osoitus sen kansainvälisestä painoarvosta.

Arktinen yhteistyö on perinteisesti kyennyt pysymään kansainvälisten konfliktien ja jännitteiden ulkopuolella; alueena, jossa on kyetty harjoittamaan rakentavaa yhteistyötä. Ukrainan sodan seurauksena

seitsemän arktista valtiota joutuivat kuitenkin reagoimaan ja julkistivat 3. maaliskuuta yhteisen julkilausuman, jossa Venäjän toimet selkeästi tuomittiin. Samoin korostettiin Arktisen neuvoston työn tärkeyttä ja todettiin, että seitsemän valtiota pidättäytyvät toistaiseksi osallistumasta neuvoston toimintaan, samalla kun ne pohtivat keinoja, joilla neuvoston arvokasta työtä kyettäisiin jatkamaan.

Seitsemän valtiota antoivat 8.6. uuden yhteisen lausuman, jossa ilmoitettiin sellaisten toimintojen uudelleenkäynnistämisestä, joissa Venäjä ei ole mukana. Tämä mahdollistaa useiden kymmenien neuvoston työryhmien projektien käynnistämisen. Näin ollen tärkeä työ voi jatkua.

Työ jatkuu arktisen alueen ja sen väestön hyväksi. Tämä on työ johon kaikkien tulisi osallistua. Toivottavasti nykyinen nuoriso tulee tekemään viisaampia päätöksiä luonnon ja maapallon osalta kuin oma sukupolveni.

Petteri Vuorimäki, Suomen arktinen ja anarktinen suurlähettiläs

Nuorten vastineet

Ilmastonmuutos uhkaa myös pohjoista sivilisaatiota

Olisi hyvinkin lohdullista, jos olisimme lähellä muutosten keikahduspistettä. Arktisten alueiden arkipäivää on kuitenkin muistella aikoja, jolloin ongelmat olivat vasta tulevaisuutta. Siinä missä suomalaiset yrittäjät ja toimitusjohtajat matkustivat Grönlantiin tarkastelemaan ilmastonmuutoksen konkreettisia vaikutuksia, olisivat he voineet yhtä lailla matkustaa Inariin.

Arktisten alueiden nuori sukupolvi painiskelee jo nyt ilmastonmuutosten konkreettisten seurausten kanssa, joita ovat esimerkiksi porotaloudessa tutut hirvikärpäsrajan siirtyminen pohjoisemmaksi ja rain on snow -ilmiö, jossa avoimilta merialueilta tulevat sateet kovettavat lumikerroksen pinnan. Keikahduspisteistä myös takana on Tenon kalastuskielto, jolla on ollut merkittäviä vaikutuksia jokisaamelaisen kulttuurin jatkumiselle ja

sosiaaliselle hyvinvoinnille. Pohjoisen ainutlaatuisuus syntyykin ihmisten symbioottisesta suhteesta luontoon, joka on samalla hyvin haavoittuvainen ilmastonmuutoksen ja luontokadon edetessä.

Pohjoismaissa on tehty hyvää tutkimustyötä poro- ja kalastustalouden ongelmien ja riskien kartoittamiseksi. Olemme kuitenkin suuren kysymyksellä äärellä, jossa punnitaan pohjoisen elämän itseisarvoa. Ilmastonmuutoksen konkreettiset seuraukset vaikuttavat jo nyt luontoon sidoksissa oleviin elinkeinoihin, sekä sitä kautta myös kulttuuriin. Usein pohjoisen elinkeinoihin kohdistuvat riskit nähdään vain taloudellisina, vaikka olemme lähellä menettää kulttuurillisesti tärkeää pääomaa. Tutkijoiden ja lähellä muuttuvaa luontoa toimivien ihmisten kuuntelu ovat siis avainasemassa, jos emme halua menettää jotain äärimmäisen arvokasta.

Olisi helppoa pyytää lisää tutkimusrahoitusta, mutta haluan sen sijasta pyytää enemmän ymmärrystä. Arktiselle alueelle kumuloituneet ongelmat vaativat sopeutumaan, mutta on kohtuutonta vaatia ihmisiä luopumaan identiteetistään. On helppoa vaatia perinteisiä elinkeinoja väistymään muutoksen edetessä, mutta onko se oikein?

Josefi Tiirola, 25, porotalouteen erikoistunut agrologiopiskelija Rovaniemeltä.

Arktisen yhteistyön haasteet Venäjän hyökkäyssodan myötä

Vuonna 1987 Mihail Gorbatsov sanoi puheessaan, kuinka “Arktisen tulisi olla rauhan alue”. Nyt 35 vuotta myöhemmin Venäjän aloittaman hyökkäyssodan jälkeen entisen Neuvostoliiton päämiehen ajatus asettaa Arktiselle yhteistyölle aivan uudenlaiset raamit. Arktinen yhteistyö on aikaisemmin pyrkinyt pysymään konfliktien ulkopuolella vaaliakseen rauhan ja “rakentavan” yhteistyön mandaattia. Venäjä on ollut Arktisen neuvoston jäsen, joka on luonut viimeisen puolen vuoden aikana haasteen aikaisemman konfliktien ulkopuolella pysyttelyn politiikan kanssa.

Venäjän Euroopassa osoittaman aggression sekä kansainvälisistä

laeista ja sopimuksista piittaamattomuuden myötä Arktisen neuvoston tulee varautua uusiin haasteisiin arktisen yhteistyön puitteissa. Toimia tämän eteen on jo tehty; seitsemän arktista valtiota teki 3. maaliskuuta julkilausuman, jossa Venäjän sotatoimet tuomittiin, sekä kolme kuukautta myöhemmin kerrottiin uusien toimien käynnistämisestä, joissa Venäjä ei ole mukana. Toiminta on oikeaan suuntaan menevää, vaikka reagointiaika kertoo Arktisen neuvoston ja samalla yhteistyön kasvukivuista uuden haasteen edessä; miten toimia, kun yksi valtio ei toimi yhdessä sovittujen arvojen mukaisesti.

Toiminnan ja päätösten aika ei todennäköisesti ole vielä ohi. Venäjän kärsiessä aloittamassaan sodassan taloudellisia tappioita pakotteiden ja yleisen taloudellisen tilanteen huonontuessa saattaa Putinin katse kääntyä arktisen alueen öljyvarantoihin ja niistä saatavaan taloudelliseen hyötyyn. Venäjä on jo useiden vuosien ajan tehnyt aktiivista työtä todistaakseen omistajuutensa arktiseen alueeseen, vaatimattovimpana tekonaan pystyttää federaation lippu pohjoisnavan pohjaan.

Arktisen alueen yhteistyön voidaan sanoa olevansa ennennäkemättömällä koetuksella, jossa vaaditaan aktiivisia toimia. Arktinen yhteistyö on alueella elintärkeää ympäristön, vähemmistöjen oikeuksien ja rauhan takia, mutta se vaatii myös rajojen asettamista niille osapuolille, jotka eivät niitä kunnioita. Nuoret saavat jo taakakseen aikaisempien sukupolvien luonnon ja ilmastonmuutoksen etenemisen laiminlyönnin, älkää te antako mahdollisuutta rötöstelevän valtion horjuttaa arktisen alueen turvallisuutta.

Nea Baarman, 22, Eurooppanuorten jäsenlehden päätoimittaja sekä Pääkaupunkiseudun Eurooppanuorten puheenjohtaja, joka opiskelee kansainvälistä kriisinhallintaa sekä sosiaalityötä.

Suuria ongelmia voidaan ratkaista pohjoismaiden rintamana

Petteri Vuorimäen teksti arktisen alueen tulevaisuudesta on pysäyttävä. Arktinen alue lämpenee neljä kertaa nopeammin kuin muut alueet.

Ilmastonmuutoksen vaikutukset määrittävät elämää alueella vahvasti. Ilmastonmuutoksen myötä ekosysteemimme muuttuvat peruuttamattomasti ja arvaamattomasti. Samalla muuttuvat elinolosuhteet ja joudumme sopeutumaan uusiin olosuhteisiin ja uudenlaiseen luontoon.

Itse nuorena toivon, että ilmastokriisiin suhtaudutaan vakavasti. Kyseessä on kriisi, joka vaatii välittömästi tiukempia toimia. Pohjoismaiden on pysyttävä keskeisinä toimijoina arktisessa yhteistyössä ja ilmastokriisin lieventämisessä. Yhteistyötä on tehtävä monenkeskisesti sekä jatkettava ja vahvistettava siltä osin kuin jo mahdollista, vaikka Venäjän kanssa emme vielä voikaan jatkaa yhteistyötä. Se, että teemme kaikkemme, kun muut eivät, ei ole meiltä pois. Ilmastonmuutoksen torjumisessa on kyse myös demokratiasta. Kun kansalaiset saavat toimia vapaasti, voimme toteuttaa oikeudenmukaista ilmasto- ja ympäristöpolitiikkaa.

Arktisen alueen suojelemiseksi on tehtävä määrätietoisia toimia ilmastokriisiä torjumiseksi. Arktista aluetta ei saa käyttää ilmastokriisin kiihdyttämiseen etsimällä maakaasua ja öljyä sekä valjastamalla alueita hiilivetyjen keräämiseen. Kaikista alueen hankkeista, jotka vaarantavat alkuperäiskansojen oikeudet, tulee luopua. Aluetta koskevassa päätöksenteossa alkuperäiskansat on otettava mukaan valmisteluun ja alkuperäiskansojen oikeuksien täysimääräisestä toteutumisesta on pidettävä huolta.

Venäjän hyökkäyssodan myötä entistä tärkeämpää on rauhan saavuttaminen ja ylläpitäminen arktisella alueella. Turvallisuuden tulee olla kokonaisvaltaista. Pohjoismaiden tulee koordinoida yhteisesti kantojaan arktisissa kysymyksissä. Muut liittolaisuudet eivät saa olla esteenä yhteisten asioiden edistämiselle. Vakautta on luotava pohjoismaiden yhtenäisenä rintamana. Ei siis riitä, että elämme alueella, jossa sotaa ei ole. On tärkeää, että sotimattomuuden lisäksi arktisella alueella elävien ihmisten ei tarvitsisi pelätä ilmastokriisin vaikeuttavan heidän elämäänsä. Meidän nuorten tulevaisuus on vaakalaudalla. On toimittava nyt, mielellään jo eilen.

Eetu Leinonen, 24, Demarinuorten liittohallituksen varajäsen, joka työskentelee järjestökentällä.

Nuoret aktiivisessa yhteistyössä Arktisen tulevaisuuden eteen

Venäjän sotatoimien jatkuessa Ukrainassa, suurlähettiläs Petteri Vuorimäki suuntaa tekstissään katseen takaisin kohti Arktista aluetta kuvastamalla realistisesti sen tulevaisuutta ja nykyhetkeä. Tulevaisuuden haasteet tulevat erityisesti kumpuamaan ilmastonmuutoksesta, mutta myös valtioiden kyvystä toteuttaa sekä ylläpitää yhteistyötä aina vallitsevan tilanteen valossa. Myös rajat ylittävät foorumit ovat keskeinen keino kestävän tulevaisuuden rakentamiselle. Vuorimäki korostaakin Arktisen neuvoston roolia näiden ongelmien ratkaisemisessa kiinnittäen samalla huomiota yksilön ja kansakunnan vastuuseen.

Vuorimäki toivoo myös nykynuorten tekevän viisaampia päätöksiä luonnon ja maapallon osalta kuin hänen oma sukupolvensa. On kuitenkin olennaista, ettei vastuuta siirretä tältä osin tulevaisuuteen ja vain nuorten harteille, vaan heidän on oltava aktiivisesti osana päätöksentekoa jo parhaillaan. Nuorten osallistamiseen ja laajemman kiinnostuksen lisäämiseen ei riitä pelkkä tiedottaminen tai heidän konsultointinsa. Vastuu tulisi jakaa yhteistyössä nuorten kanssa ja osittain autonomiaa voisi jopa vahvistaa. Lopullisessa päätöksenteossa aikuiset voisivat olla nuorille tuen tarjoajia, tarkkailijoita tai eivät mukana ollenkaan. Nykynuorilla on kyky tehdä rohkeita aloitteita paikallisesti ja maailmanlaajuisesti etenkin asioissa, jotka he itse tunnistavat muutosta kaipaaviksi. Pohjoismaat, joilla on paljon yhteistä, voivat olla etulinjassa vaikuttamassa näihin haasteisiin, kuten myös tukemassa nuoria ongelmien yhdessä kohtaamisessa. Vahva alueyhteistyö on esimerkillisyytensä ja hyvän maineensa ansiosta maailmallakin tunnettua. Lisäksi jo olemassa olevat arvot itsessään sitouttavat kestäviin valintoihin ympäristö- ja ilmastoasioissa. Myös tasa-arvon edistäminen, joka antaa edellytykset nuoren osallistumiselle, on näiden hyvinvointiyhteiskuntien peruspilari.

Carolina-Demi Viljakainen, 25, globaalin politiikan ja viestinnän maisteriopiskelija, joka työskentee palveluassistenttina Allianssilla.

Pamfletin toteuttamiseen ovat osallistuneet

Asiantuntijat

Katja Creuz

Maija Kuivalainen

Ashley Elizabeth Muller

Camilla Gunell

Petteri Vuorimäki

Nuorten vastineet

Emma Isoherranen

Ella Salo

Mirka Laakso

Siiri Simola

Saima Kytölä

Venla Kiiskinen

Meri Papunen

Noora Nieminen

Iris Nordman

Kiia Nykänen

Elli Reinikainen

Pia Koistinen

Onni Härkönen

Camilla Uçan

Josefi Tiirola Nea Baarman

Koordinointi

Iiris Yli-Junnila Suunnittelu

Toni Pakarinen

Annika Lyytikäinen Maria Karjalainen

Taitto

Toni Pakarinen Rahoitus

Letterstedtska föreningen

Folke Bernadotten muistosäätiö Pohjola-Nordenin Nuorisoliitto

Ilmastokriisi

Miltä tulevaisuus

miten

kriisejä

rakentaa

kestävämpää

Muun muassa näihin kysymyksiin

tässä pamfletissa, jossa kahdeksantoista pohjoismaista

vastaavat asiantuntijoiden

Pamfletin