Exit-vero: lainsäädäntö työn ja poliittisen keskustelun kukkanen

Exit-vero: lainsäädäntötyön ja poliittisen keskustelun kukkanen

nyt juristia sapettaa.

Budjettiriihessä keskustellaan jälleen siitä, miten valtion kroonisesti alijäämäisiä kirstuja voitaisiin täyttää. Vaikuttaa siltä, että helppona ratkaisuna esitetään populistisesti verouudistuksia, joiden kohteena ovat ns. veroa kiertävät suurituloiset.

Ensin Rinteen ja sittemmin Marinin hallitusohjelmaan mukaan otettu exit-veron selvitys- ja valmistelutyön taustalla tuntuu olevan ylevä tavoite estää varakkaita yksityishenkilöitä välttämään verojen maksu Suomeen muuttamalla ulkomaille.

Tällaisten avausten johdosta moni on mielenosoituksellisesti jo muuttanut pois Suomesta exit-veron toteutumisen varalta tai suunnittelee sitä, jolloin uudistuksen nettovaikutus tulevien vuosien verokertymään voi tälläkin mittarilla arvioiden olla negatiivinen. Tämä tuskin oli toivottu lopputulos.

Nyt luonnosteltu exit-vero ei koske vain “veropakolaisia” vaan se koskee myös sitä osaa työikäisestä väestöstä ja yrittäjäperheiden vesoista, joilla olisi kriittinen peruste hakea kansainvälisiltä foorumeilta kokemusta ja tietotaitoa suomalaisen elinkeinoelämän tarpeisiin tai startup-yrityksiä, joilla olisi tarve sijoittaa tilapäisesti avainhenkilöitään myös EU:n ulkopuolelle kehittämään liiketoimintaa.

Koska exit-vero koskee myös tietyin edellytyksin Suomessa verotuksellisesti asuvia ulkomaan kansalaisia, uskallan väittää, että ulkomaisten erityisasiantuntijoiden houkuttelu Suomeen tulee olemaan jatkossa entistä haastavampaa.

Erityisen ongelmallista listaamattomien perheyritysten sekä kasvuvaiheessa olevien startup-yritysten osakkaille on verohallinnolle esitetty oikeus asettaa vakuus exitverolle luonnollisen henkilön muuttaessa Suomesta EU:n ulkopuolelle riippumatta siitä, onko yrityksen osakkeiden myyntiä edes suunniteltu.

Vakuuden osalta ongelmallista on myös, miten turvata näissä tilanteissa tällaisten yritysten osakkeiden oikeudenmukainen arvonmääritys, johon mahdollisesti asetettava vakuus perustuu.

Pahimmillaan exit-veromallin luoma hallinnollinen riesa ja taloudelliset riskit lamaannuttavat kiinnostuksen luonnollisten henkilöiden henkilökohtaisiin uramahdollisuuksiin ja yrityksiin kohdistuviin investointimahdollisuuksiin.

Exit-veromalliin liittyy paljon byrokratiaa sekä verohallinnolle, että verovelvolliselle. Herää kysymys, kattaako lakimuutosten kautta saatava verokertymä valvontatyöstä verohallinnolle syntyvät kustannukset.

Kun asiaa ensimmäisen kerran selvitettiin, edes VM ei kannattanut ajatusta exit-verosta. Valtionvarainministeri Saarikko ilmoitti jo kertaalleen, että asia on haudattu. Poliittisessa keskustelussa Kokoomus on luvannut poistaa tämän lain, mikäli puolue on vallassa seuraavalla vaalikaudella.

Onko tämä lupaus vai uhoa, se jää nähtäväksi.

Nykyisessä taloustilanteessa olisi suotavaa, että veropoliittinen keskustelu suuntautuisi uudistuksiin, joilla voidaan oikeasti osoittaa olevan tehokkaasti verotuloja generoivia vaikutuksia.

Tällä hetkellä tehdyt keskustelunavaukset näyttäytyvät lähinnä poliittisten irtopisteiden tavoitteluna.

Kari Stenqvist

Partner PwC Suomi