2 minute read
Vastuullisuutta johdetaan tehokkaimmin yhdessä muiden kanssa - yhdessä toistemme kanssa
perheyritysten liiton yhdessä muiden elinkeinoelämän järjestöjen kanssa järjestämä No Bullsh*t -vastuullisuustapahtuma oli menestys.
Meitä kaikkia No Bullsh*t -tapahtuman järjestäjiä yhdistää halu rakentaa sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävää tulevaisuutta. Sellaista tulevaisuutta, jossa ihminen on osa toimivaa ekosysteemiä.
Halusimme luoda foorumin, jossa vastuullisuudesta puhutaan operatiivisen liiketoiminnan haasteista käsin ja rohkeasti olemassa olevia käytäntöjä kyseenalaistaen. Tapahtuman, jossa äänessä ovat yritysten omistajat ja johto.
Toinen meitä järjestäjiä yhdistävä tekijä on vahva usko yhteistyöhön ja sen avulla saavutettavaan vaikuttavuuteen: Vastuullisuuden johtaminen edellyttää systeemistä ajattelua ja koska systeemi, jossa elämme, on äärimmäisen kompleksinen, olisi suorastaan naiivia kuvitella, että itsellä tai omalla organisaatiolla voisi olla täydellinen ymmärrys siitä.
Meidän toiveenamme on, että me kaikki ymmärtäisimme, että vastuullisuutta johdetaan tehokkaimmin yhdessä muiden kanssa – yhdessä toistemme kanssa.
Nostan seuraavassa esille muutamia vastuullisuuden johtamiseen linkittyviä teemoja, jotka inspiroivat minun omaa ajatteluani ja työtäni.
Ensimmäinen näistä teemoista on ihmismieli ja sen laatu.
Luin keväällä kirjan, jonka sanoma on kannatellut itseäni nämä viimeiset, varsin epävarmat ja epätoivoisetkin puoli vuotta. Tämä kirja on Rutger Bregmanin teos Human Kind – A Hopeful History. Kirjassaan Bregman esittää useita elävästä elämästä peräisin olevia esimerkkejä, jotka osoittavat, että suurin osa ihmisistä pyrkii elämässään hyvään ja toimii eettisesti oikein henkeä uhkaavien kriisienkin keskellä.
Väitteensä tueksi Bregman lainaa muun muassa Titanicin haverissa ja hurrikaani Katarinan tulvissa mukana olleiden ihmisten omakohtaisia havaintoja ja kokemuksia.
Niiden perusteella on syytä uskoa, että ihminen on pohjimmiltaan aika kunnollinen ja toisin kuin näistä tapahtumista tehdyistä dramatisoinneista, kuten vaikkapa Titanicin uppoamisesta tehdystä elokuvasta, voisi päätellä, ihmiset toimivat kriisitilanteissa kaikkea muuta kuin itsekkäästi tai eläimellisesti: he etsivät yhdessä järkevää toimintatapaa ja suojelevat heikompiaan. Jopa ruumiiden tuominen pois sotatantereelta koetaan niin tärkeäksi yleisinhimilliseksi teoksi, että se saa sotilaat vaarantamaan kerta toisensa jälkeen oman henkensä.
Ensimmäinen teesi, jonka nostan on, että ihminen on aikomuksiltaan lähtökohtaisesti hyvä, ei paha. Toinen itseäni puhuttelevista teema on leikkivä ihminen meissä jokaisessa.
Tutustuin hollantilaisen historioitsijan Johan Huizingan 1930luvulla kirjoittamaan teokseen Leikkivä ihminen, homo ludens, jo 20 vuotta sitten. Tuo kirja ei ole jättänyt minua rauhaan ja olen siitä lähtien pohtinut leikillisyyden ja leikin merkitystä yhteiskunnalliselle kehitykselle.
Johan Huizingan mukaan kulttuuri syntyy leikeistä, jotka ovat läsnä kaiken aikaa ja kaikkialla – eivät siis ainoastaan lapsuuden leikkitilanteissa. Tyypillistä leikille on myös, että siinä pätevät leikkijän itsensä määrittelemät säännöt. Leikkiessään ihminen on siis vapaa normatiivisista kahleista eli siitä, miten on ”tapana” toimia.
Huizingan kirjassaan esittämä väite on, että koko kulttuurimme perustuu ihmisen kykyyn kuvitella ihan kokonaan uusia asiantiloja.
Ihmiselle on siis annettu lahjaksi lähes rajaton mielikuvitus, jonka avulla hän pystyy kuvittelemaan kokonaan uudenlaisia maailmoja. Myös tämä on kestävämmän tulevaisuuden muotoilun kannalta olennainen teesi.
Kolmas ja viimeinen teema, jonka haluan nostaa on elämäkeskeisyys.
Yksi hienoimmista ja laaja-alaisimmista suomalaisista filosofeista ja oma ehdoton lempifilosofini, Georg Henrik von Wright, on pohtinut syvällisesti ihmisen ja muun luonnon välistä suhdetta teoksissaan.
Rohkenen väittää, että von Wright oli ”No Bullshit-henkinen” ihminen, joka ei vältellyt poleemisiakaan aiheita. Yksi hänen käsittelemistään vaikeista aiheista oli suurten maailmanuskontojen edustama käsitys ihmisen ja luonnon välisestä suhteesta.
En halua sukeltaa tässä yhteydessä aiheeseen syvällisemmin, mutta totean, että meidän on länsimaisina ihmisinä hyvä olla tietoisia siitä kulttuurisesta kontekstista, jossa toimimme: olemme tehneet bisnestä vuosisatojen ajan hyvin ihmiskeskeisesti ja kokeneet, että meillä on oikeus hallita luontoa ja sen rikkauksia.
Vaihtoehto ihmiskeskeisyydelle on elämäkeskeisyys, jossa ihminen ymmärretään osaksi luontoa ja vahvasti ympäröivästi ekosysteemistä riippuvaiseksi olennoksi.
Voidaksemme johtaa bisneksiä vastuullisesti, meidän on siirryttävä ihmiskeskeisestä ajattelusta elämäkeskeiseen ajatteluun.
Ia Adlercreutz
Kestävän kehityksen työryhmän puheenjohtaja Perheyritysten liitto
