Hyvän toimintakulttuurin merkitys valmennusprosessissa

Kuva: Mikko Piispa

1. Miten suuri on toimintakulttuurin merkitys jalkapallojoukkueelle?

Erittäin suuri. Pidän toimintakulttuuria joukkueen perustana, kaikkein tärkeimpänä asiana, minkä päälle voi rakentaa prosessin seuraavia palasia. Ilman hyvää toimintakulttuuria joukkueen on mahdotonta onnistua ja päästä tavoitteisiin pitkässä juoksussa, eikä myöskään pelaajakehityksellä ole perustaa. Huono toimintakulttuuri syö motivaatiota, turhauttaa ja tekee jalkapallon oppimisesta ja opettamisesta vaikeampaa. 2. Mikä on valmentajan merkitys toimintakulttuurin rakentajana?

Toimintakulttuurista puhuttaessa on tärkeää ymmärtää, että se on jatkuvassa muutoksessa ja siihen vaikuttavat kaikki joukkuetta ympäröivät tekijät ja joukkueeseen kuuluvat henkilöt. Valmentajan rooli on tietenkin merkittävä, mutta puhtaasti valmentajan määrittämä toimintakulttuuri voi olla ongelmallinen. Omassa filosofiassani valmentajan rooli toimintakulttuurin luomisessa on näyttää esimerkkiä, vaatia ja vahvistaa arvojen mukaista toimintaa sekä tukea jokaista pelaajaa rakentamaan joukkueeseen hyvää kulttuuria oman persoonansa ja vahvuuksiensa kautta.

3. Moni valmentaja on tänäkin syksynä aloittanut uuden valmennusprosessin. Mistä mielestäsi kannattaa lähteä liikkeelle toimintakulttuurin rakentamisessa?

Toimintakulttuurin rakentaminen ei tavallisesti lähde liikkeelle nollasta. Useimmissa joukkueissa ja seuroissa on olemassa toimintakulttuuri ja uuden valmentajan tehtävä on

kehittää ja vahvistaa sitä. Aloittaessani Käpylän Pallon P17-joukkueen valmentamisen, olivat pelaajat jo omaksuneet lukuisia toimintatapoja, mitkä haluttiin säilyttää. Tästä on yhtenä esimerkkinä pelaajien ja valmentajien yhteiset aamupalahetket aamuharjoitusten jälkeen, mitkä vahvistavat seurakulttuuria, urheilijana kasvamista sekä mahdollistavat yhdessäolon ja vapaamuotoiset keskustelut. Kaikki on valmentajan näkökulmasta helpompaa, jos seurassa pelaajille opetetaan hyvää toimintakulttuuria läpi pelaajapolun.

Ryhmäytymisen ohella toimintakulttuurin rakentamisessa ensimmäinen asia on mielestäni yhteiset toimintatavat, sillä ne antavat joukkueen arjelle selkärangan. Ilman niitä joukkueen toiminnasta tulee helposti sekavaa ja kaoottista, ja sellainen vie energiaa kaikilta. Esimerkiksi P17-akatemiajoukkueen arjessa pelaajien ympärillä on jo iso tiimi ihmisiä ja toimintaan kuuluu niin paljon erilaisia toimintoja, että ilman selkeitä toimintatapoja ei joukkueen arki toimisi lainkaan.

4.Puhuit toimintatavoista. Mitä konkreettisia esimerkkejä yhteisistä toimintatavoista nostaisit teidän joukkueestanne?

Meillä on tietysti lukuisia valmentajien ja pelaajien tekemistä ohjaavia toimintatapoja. Esimerkiksi yksi joukkueemme kulttuuriin kuuluva tapa on tervehtiminen; valmentajana kierrän kaikki pelaajat läpi ennen harjoitusta ja vaihdan pari sanaa, kun taas pelaajat moikkaavat kävellessään valmentajien toimiston ohi ulos pukukopista harjoitusten jälkeen. Joukkueen arkea helpottavasta toimintatavasta esimerkkinä on huoltovuorot; viikoittain vaihtuva ryhmä pelaajia pumppaa pallot ennen harjoituksia ja kantaa harjoitusvarusteet kentälle.

5. Mitä erityispiirteitä tavoitteellisen akatemiajoukkueen toimintakulttuurissa on?

Tavoitteellinen on varmasti tässä se avainsana. Kun koko akatemiaprojektin tavoitteena on kehittää pelaajia ammattilaisiksi, tarkoittaa se tietysti korkeaa vaatimustasoa kaikessa tekemisessä. Vaatimisen taustalla pitää tietysti olla välittäminen, jokaisesta pelaajasta ja joukkueesta. Pelaajat saavat valtavasti tukea kaikilla osa-alueilla, jolloin heiltä on myös helppo vaatia itsensä likoon laittamista ja sitä he vaativat myös toisiltaan. On myös hyväksyttävä, että akatemiajoukkue ei ole kaikille sopiva ympäristö – jos joku pelaajista ei pysty sopeutumaan korkeaan vaatimustasoon tai osoita sitoutumista joukkueen toimintaan ja omaan kehittymiseensä, ei joukkueen toimintakulttuurin anneta löystyä, vaan pelaaja vaihtuu.

6. Miten joukkuehenki rakentuu ja kuinka valmentaja voi siihen vaikuttaa?

Joukkuehenki rakentuu ennen kaikkea yhteisten kokemusten kautta. Pidän tärkeimpänä kontekstina joukkuehengen rakentamiselle itse jalkapalloa, pelejä ja harjoituksia, joskin pidän tärkeänä, että pelaajat tutustuvat toisiinsa muutenkin kuin jalkapalloilijoina. Valmentajan rooli onkin joukkuehengen kannalta enemmän tukija kuin rakentaja, sillä joukkuehengen luovat aina pelaajat itse. Me valmentajat pyrimme yhdessä pelaajien kanssa luomaan joukkueeseemme ilmapiirin, missä viihdytään yhdessä, uskalletaan puhua, jokainen saa olla turvallisesti oma itsensä ja näyttää tunteensa, niin voiton kuin tappionkin hetkillä. Kaikki tämä vaatii tietysti luottamuksen pelaajien ja valmennuksen välille, mikä voi syntyä vain kokemuksien, keskusteluiden ja ajan kanssa.

Henkilökohtaisissa keskusteluissa pyrin aina nostamaan esiin vahvuuksia pelaajan persoonallisuudessa, joilla tämä voi vahvistaa joukkuehenkeä. Esimerkiksi kapteeniston kanssa kokoonnumme kuukausittain palavereihin, missä yksi isoista teemoista on ilmapiirin ja joukkuehengen vahvistaminen. Pohdimme, kuinka voimme yhdessä ja kukin omalla toiminnallaan parantaa joukkuehenkeä – yhden vastuulla voi olla motivaatiopuhe ennen peliä, kun taas toiselle on luonnollista organisoida juhlat kopissa voitetun pelin jälkeen.

7. Nostit aiemmin esiin arvot. Mitä arvoja joukkueenne toiminnassa on ja miten ne on määritetty?

Viime kauden alussa pidimme leirin, jossa joukkueemme majoittui keskelle metsää yhteiseen mökkiin. Tapahtuman tavoitteena oli paitsi tutustua toisiimme ja kehittää joukkuehenkeä, myös pysähtyä pohdiskelemaan joukkueen toimintakulttuuria, tavoitteita ja arvoja. Arvokeskustelussa pelaajat nostivat esiin asioita kuten ”yhtenäisyys kentällä ja sen ulkopuolella”, ”vahvuuksien antaminen joukkueen käyttöön” ja ”omien puolustaminen.” Näiden puheenvuorojen pohjalta yhdeksi toimintaamme määrittä-

väksi arvoksi valikoitui kollektiivisuus. Se on arvo, joka näkyy paitsi joukkueen harjoittelussa ja käyttäytymisessä, myös tavassamme ajatella ja pelata jalkapalloa – yhteistyön pelinä. Ihannetilanteessa arvot näkyvät arjessa ja ovat pelaajien silmillä esimerkiksi kopin seinällä. Sana ”yhtenäisyys” nousi viime kaudella esiin varmasti jokaisessa joukkueen palaverissa, pelaajien ja valmennuksen toimesta. ”Leave the jersey in a better place” on mantra, mikä jäi vahvasti mieleeni James Kerrin kirjasta “Legacy”, joka kuvailee ansiokkaasti maailman menestyneimmän rugbyjoukkueen poikkeuksellista kulttuuria. Ajatus sopii hienosti myös P17-joukkueen kontekstiin, sillä jokainen pelaaja on lopulta vain parin vuoden mittaisella visiitillä. Pelaajat vaihtuvat, mutta joukkue pysyy ja yksilö voi vaikuttaa ”perintöönsä” antamalla kaikkensa joukkueelle.

8. Kuinka kollektiivisuus käytännössä näkyi joukkueen toiminnassa ja mikä oli valmentajien rooli siinä?

Arvot ovat todellisia vasta, kun ne muuttuvat sanoista teoiksi. Valmentajan rooli arvojen sanoittajana, vahvistajana ja vaatijana on merkittävä. Arvojen mukaisen toiminnan vahvistaminen ja niiden vastaiseen toimintaan puuttuminen on hyvän kulttuurin edellytys, mikä voi laittaa valmentajan välillä vaikeisiinkin paikkoihin.

Joukkueemme viime kauteen mahtui tilanteita, joissa pelaaja asetti oman etunsa joukkueen edun edelle, ja toimi siten arvojen vastaisesti. Nämä tilanteet ovat kuitenkin myös mahdollisuuksia vahvistaa arvoja - ja niin keskustelujen, anteeksipyyntö"Jokainen pelaaja on lopulta vain parin vuoden mittaisella visiitillä. Pelaajat vaihtuvat, mutta joukkue pysyy ja yksilö voi vaikuttaa perintöönsä antamalla kaikkensa joukkueelle. "

jen ja opikseen ottamisen jälkeen varmasti kävikin. Toisaalta, koko viime kauden viimeinen pelitilanne oli oivallinen osoitus kollektiivisuudesta, kun hyökkääjämme otti koko kentän mittaisen takaprässin omalle päätyrajalle asti voittaen pallon ja jääden sen jälkeen kaikkensa antaneena kentän pintaan makaamaan. Tämä siitä huolimatta, että peli oli 5-1 tilanteessa jo ratkennut ja pelaajat olivat pelin aikana kuulleet, että johtoasemastamme huolimatta suomenmestaruus jäisi haaveeksi Hongan johtaessa omaa peliään. Kyseisen pelaajan siirtyessä urallaan eteenpäin voidaan todeta, että paita jäi tosiaankin ”parempaan paikkaan” – ja samalla valmennusjohto sai videoklipin joukkueen arvoista näytettäväksi paidan seuraaville kantajille.

9. Mikä on tavoitteiden merkitys joukkueen toimintakulttuurin kannalta ja millaisia tavoitteita joukkueellanne oli viime kaudella?

Pidän tavoitteenasettelua yhtenä merkittävimmistä tekijöistä joukkueen toimintakulttuurin kehittymisen kannalta. Mitattavat ja konkreettiset tavoitteet antavat joukkueen toiminnalle päämäärän, jota taitavat valmentajat osaavat käyttää pienempien tavoitteiden luomiseen ja arjen toiminnan kehittämiseen.

Viime kaudella joukkueemme asetti kauden alussa tuloksellisen päätavoitteen ja välitavoitteet, sekä toiminnalliset tavoitteet. Kausi kuitenkin keskeytyi ja pelaajat kohtasivat pitkän omatoimisen harjoittelujakson, jonka alussa määritimme joukkueen yhteiseksi tavoitteeksi olla Suomen paras P17-joukkue tauon jälkeen. Vaikka tavoite ei tulosten valossa täysin toteutunutkaan, sanat näkyivät kaikissa pelaajien materiaaleissa ja niitä toistettiin joukkueen etätapaamisissa joka viikko – tämä antoi pelaajille motivaatiota ja luottoa siihen, että myös joukkuekaverit tekevät oman osansa tavoitteen eteen. Myös silloin, kun se tarkoitti jalkapalloharjoittelun sijasta esimerkiksi mäkijuoksua.

10. Mitkä ovat P17ikävaiheen erityispiirteet toimintakulttuurin näkökulmasta?

B-juniorivaihe eroaa merkittävästi nuoremmista juniori-ikäluokista, koska joukkue uusiutuu vuosittain enemmän. Se tarkoittaa, että kauden alussa ryhmäytymiseen pitää kiinnittää erityistä huomiota yhtenäisen joukkueen luomiseksi. Kilpailukausi alkaa myös verrattain aikaisin, joten joukkuehengen vahvistamisella on tiukka aikapaine. Toisaalta joukkueessa on aina myös vanhemman ikäluokan pelaajia, jotka tuntevat joukkueen toiminnan ja pystyvät auttamaan uusia pelaajia sopeutumaan – se helpottaa valmentajan urakkaa.

Vanhemmissa juniori-ikäluokissa myös pelaajien liikkuminen

joukkueiden välillä voi olla aiempaa vilkkaampaa. Se on mahdollisuus pelaajakehityksen näkökulmasta, mutta heikosti organisoituna siitä voi tulla uhka ryhmädynamiikalle ja toimintakulttuurille. Kuinka esimerkiksi edustusjoukkueesta junioripeliin tuleva pelaaja sitoutuu joukkueen toimintakulttuuriin, tai kuinka yhtenäinen joukkue on lauantain pelissä, jos pelaava joukkue ei ole harjoitellut kertaakaan yhdessä? Viime kaudella saimme varmasti hieman kilpailuetua siitä, että joukkue oli päivästä ja viikosta toiseen yhdessä, ja se oli jokaiselle pelaajalle jalkapallon osalta ”koti”, eikä ”lomapaikka.”

Kuva: Mikko Piispa

Haastattelussa:

• Miika Nuutinen, 29v • UEFA A, Liikunnanohjaaja (AMK) • 2019 syksyllä UEFA Elite Youth Academy projektiin valitun Käpylän Pallon P17 joukkueen vastuuvalmentajaksi • Tuusulan Palloseuran kasvatti, aiemmin myös VJS:n talenttivalmentajana • Ollut mukana myös poikamaajoukkueiden valmennustiimeissä