Nuori mieli urheilussa

Tänä päivänä urheiluvalmennuksessa puhutaan kokonaisvaltaisesta valmennuksen periaatteesta. Tällä tarkoitetaan sitä, että eri valmennuksen osa-alueet (tekninen, taktinen, teknistaktinen, fyysinen, sosiaalinen, henkinen) ovat aina yhdessä osa valmennustapahtumaa eikä niitä tulisi erottaa toisistaan vaan ajatella kokonaisuutena. Tällaista ajattelutapaa edustaa mm. portugalilaisen Vitor Fraden luoma harjoitusten ohjelmointimetodologia tactical periodization (Bordonau & Villanueva, 2018). Tässä kirjoituksessa lähestyn hieman enemmän henkistä valmennusta lasten ja nuorten liikunnan ja urheilun sekä mielen hyvinvoinnin näkökulmasta.

Koronan jälkeen lapsia ja nuoria on jäänyt pois urheiluseuratoiminnasta. Syitä on varmasti monia. Korona on tietenkin syy numero yksi, mutta olisiko tässä kohtaa myös koronan jälkiaallossa mahdollisuus pohtia tätä kysymystä myös erilaisesta näkökulmasta: onko urheiluseuroissa toiminta sellaista, että lapset ja nuoret haluavat palata sinne? Tiedän, että pahimman korona-ajan jälkeen tämä kysymys on äärimmäisen hankala ja jopa epäreilukin, mutta haluaisin kuitenkin kannustaa urheiluseuroja miettimään ja pohtimaan ennen kaikkea seuraavia kysymyksiä, puhutaan koronasta tai ei:

• Onko toiminta seurassamme henkisesti turvallista? • Saavatko lapset ja nuoret kokea onnistumisen tunteita seuramme toiminnassa? • Kokevatko lapset ja nuoret yhteenkuuluvuutta seurassamme? • Miten valmentajat seurassamme osoittavat arvostusta lapsille ja nuorille? • Onko toiminta seurassamme lapsi- ja nuorilähtöistä?

Tarkoituksenani ei ole syyttää yhtäkään urheiluseuraa mistään. Seurat tekevät mielestäni fantastista työtä ja kunnioitan suuresti jokaista urheiluseuraa lasten liikuttamisessa, kilpaurheilun mahdollistajana sekä hyvinvoinnin ja kansanterveyden ylläpitäjinä. Arvostan myös kaikkia valmentajia, koska he käyttävät aikaansa lasten hyvinvoinnin edistämiseksi. Tarkoitukseni on pohtia ja

haastaa urheiluseurat miettimään, että voisiko tässä asiassa olla tarkastelun paikkaa.

Kuten Räikkönen kirjoittaa (Räikkönen, 2021), jokaisella lasten ja nuorten valmentajalla on mahdollisuus jokaisessa harjoituksessa tukea lasten ja nuorten kokonaisvaltaista hyvinvointia. Usein tämä lähtee liikkeelle siitä, että tervehditään jokaista harjoituksiin tulevaa henkilöä.

Eräs tuttu jalkapallovalmentaja loi omassa joukkueessa rutiinin, että aina pukukoppiin tultaessa pelaajat tervehtivät toisensa sekä joukkueen toimihenkilöt. Parissa kuukaudessa tämä valmentaja huomasi, että ilmapiiri joukkueessa muuttui ja pelaajat hymyilivät enemmän ja ilmapiiri niin kopissa kuin harjoituksissa muuttui. Uskon tällä pienellä rutiinilla olleen suuri vaikutus joukkueen pelaajien mielen hyvinvointiin, koska se on äärimmäisen konkreettinen toimenpide siihen, että luodaan joukkueen tai harjoitusryhmän sisällä me-henkeä ja yhteenkuuluvuutta.

Tässä yhteydessä nostaisin myös yhdeksi tärkeäksi asiaksi joukkueen sisällä toimihenkilöiden ja urheilijoiden yhdessä sopimat pelisäännöt. Niiden avulla voidaan edistää toimintakulttuuria siihen suuntaan, että kaikkien on hyvä olla. Hyvin usein on helpompi toimia, kun tiedetään yhteiset periaatteet ja toimintatavat. Tällä näkisin olevan varsinkin lasten ja nuorten toiminnassa äärimmäisen suuri merkitys, koska sillä tavoin saadaan joukkue tai harjoitusryhmä toimimaan yhteiseksi hyväksi ja kunnioittamaan joukkueen tai harjoitusryhmän tapahtumia merkityksellisinä hetkinä. Valmentajilla on tässä tärkeä rooli toimintakulttuurin vaalijoina, vuorovaikuttajina sekä oman esimerkin kautta tapahtuvalla johtamisella.

Erkka Westerlund mainitsee, että tiimi muodostuu hyvinvoivista, henkisesti terveistä yksilöistä. Tämä lähtee liikkeelle siitä, että valmentaja arvostaa jokaista yksilöä (Westerlund, 2021). Usein valmentajien on helpompi arvostaa pidemmälle kehittyneitä tai edistyneempiä urheilijoita, koska heidän kanssaan on mahdollista mennä eteenpäin nopeammin tai tehdä jopa tulosta. On kuitenkin tärkeää muistaa, että jokainen urheilija on yksilö, joka ansaitsee tulla kohdatuksi ja valmentajan huomioimaksi. Lasten ja nuorten valmentajilla on uniikki mahdollisuus olla turvallinen aikuinen, johon lapsi tai nuori voi luottaa ja luoda merkityksellisen ihmissuhteen. Tästä syystä kannustan jokaista lasten ja nuorten kanssa toimivaa valmentajaa pohtimaan, että miten omilla toimintavoilla ja tekemisellä voi luoda lapsille ja nuorille arvostavan ja turvallisen ilmapiirin liikunnan ja urheilun parissa, jossa he kokevat tulevansa arvostetuiksi. Pienelläkin kohtaamisella, huomioinnilla ja eleellä voi olla lapselle ja nuorelle äärimmäisen iso merkitys. Tervehtiminen on tähän loistava alku, mutta myös keskusteluilla ja kohtaamisilla on tähän ratkaisevan suuri merkitys.

Eräs jalkapallovalmentaja, joka on pitkään vaikuttanut lasten ja nuorten maailmassa totesi kerran eräässä koulutustilaisuudessa: ”Emme voi vaikuttaa siihen millä mielellä lapset tulevat harjoituksiin, mutta siihen voimme vaikuttaa, että millä mielellä he sieltä lähtevät.” Tässä on minusta todella hieno muistutus siitä, että valmentajalla tai ohjaajalla ja hänen kyvyllään kohdata lapset ja nuoret todella on väliä.

Miten valmentaja voi toimia urheilijoita arvostavasti ja huolehtien turvallisesta ilmapiiristä? Kokkonen huomauttaa, että ominaista tällaiselle ympäristölle on se, että lapsi tai nuori kokee kuuluvuutta ja hyväksyntää (Kokkonen, 2018). Hyvin tärkeää lienee siis, että valmentaja kykenee toiminnallaan ja käytöksellään luomaan sellaisen ympäristön, jossa lapsi tai nuori kokee, että on hyvä tulla ja saa olla oma itsensä. Tässä korostuu aiemmin mainittu kohtaaminen heti harjoitusten alussa, mutta myös palautteenanto harjoitusten aikana sekä jälkeen eli valmentajan keinot kohdata urheilijansa. Nostaisin tässä kohtaa todella isoksi asiaksi myös, että valmentajalla tulisi olla aikaa myös jutella joukkueensa pelaajien tai harjoitusryhmänsä urheilijoiden kanssa myös muista asioista kuin lajisuorituksista. Ne voivat liittyä niinkin arkisiin asioihin kuin koulunkäyntiin tai kaverisuhteisiin tai kuulumisiin, mutta kuitenkin asioihin, joilla on lapsen ja nuoren arjessa merkitystä.

Myös sillä, että valmentaja kohtelee jokaista pelaaja oikeudenmukaisesti, on todella tärkeä merkitys. Tämä vaatiikin valmentajalta selkeitä arvoja ja periaatteita sekä niiden viestimistä valmennettavilleen. Jotta tähän päästään, on valmentajalla oltava hyvin selkeä ja jäsennelty valmennusfilosofia ja käsitys siitä, miten hän omassa toimintaympäristössään sitä toteuttaa. Tämän pohjana olisi hyvä, että valmentajalla on ihmis- ja oppimiskäsitys mihin nojaa toimintaansa.

Valmentajan rooli mielenterveyden edistäjänä ei edellä kuvattujen asioiden kautta ole välttämättä mitään avaruustiedettä tai sellaista, että siitä tulisi ottaa mitään ylimääräistä painetta. Se on ennen kaikkea oman toimintaympäristön vaalimista, it-

selle tärkeiden asioiden kirkastamista, omien arvojen esiin tuomista, vuorovaikutusta, lasten ja nuorten arvostavaa kohtaamista. Se vaatii sitä, että valmentaja on jäsennellyt itselleen millaisia asioita, haluaa omassa toimintaympäristössään näkyvän ja tapahtuvan sekä millaista ilmapiiriä, yhteenkuuluvuutta ja me-henkeä haluaa joukkueeseensa syntyvän sekä millaisilla pelisäännöillä halutaan edistää näitä asioita, jotta jokaisen joukkueeseen tai harjoitusryhmään osallistuvan yksilön on hyvä olla osana sitä yhteisöä. Hyvin usein näitä asioita tapahtuu huomaamatta valmentajan toiminnassa tai valmentajalla on hyviä toimintatapoja näiden toteuttamiseksi, mutta valmentajan olisi mielestäni tärkeää joskus pysähtyä pohtimaan ja miettiä miten kyseiset asiat toteutuvat omassa ympäristössä, jotta jokainen lapsi ja nuori saisi kokea valmentajaltaan huomiota ja tulla yksilöllisesti huomioiduksi. Yksi tärkeä osa-alue tässä on varmasti, että valmentaja kouluttaa itseään ja pyrkii lisäämään omaa tietoaan ja osaamistaan mielen hyvinvoinnin edistämisessä. Olennaista tässäkin on, että valmentaja ei lähde tekemään taikatemppuja vaan pyrkii löytämään ja tunnistamaan luontaisia toimintatapoja ja toimintamalleja, joiden avulla mielen hyvinvoinnin huomioiminen tapahtuu osana normaalia valmennusprosessia.

MIELI ry:llä on ollut vuodesta 2020 alkaen Nuori mieli urheilussa -hanke, jonka tavoitteena on auttaa 10–15-vuotiaiden valmentajia löytämään toimintatapoja mielen hyvinvoinnin edistämiseen ja huomioimiseen urheiluvalmennuksen arjessa yli lajirajojen. Hankkeessa on luotu materiaaleja mm. mielen hyvinvoinnin ulottuvuuksista, valmentajan keskustelunavauksia urheilijoille sekä vanhempien tukipaketti. Lisäksi hankkeessa on luotu kaksi maksutonta verkkokurssia, jotka suorittamalla valmentaja saa työkaluja mielen hyvinvoinnin edistämiseen omassa toimintaympäristössään. Lyhyempi verkkokurssi on 30 minuutin mittainen ja siinä herätellään valmentajaa siihen, että hän osaa ottaa käyttöön mielen hyvinvointia edistäviä toimintatapoja harjoituksen toteutuksessa. Näitä kutsutaan verkkokurssilla Hyvän harjoituksen tunnusmerkeiksi. Syventävässä verkkokurssissa, joka on noin 3 tunnin mittainen, valmentajaa opastetaan useampien materiaalien käyttöön (valmentajan keskustelunavaukset ja urheilijan pohdintatehtävät) sekä sisällyttämään mielen hyvinvoinnin edistäminen osaksi valmennussuunnitelmaa ja valmennusarkea. Verkkokurssit auttavat valmentajaa huomaamaan, että mielen hyvinvoinnin eteen voi tehdä paljon asioita ihan perustoiminnassaan ja siihen liittyy usein elementtejä, jotka jo toteutuvat omassa valmennuksessa. Verkkokurssit tarjoavat erinomaisen kanavan valmentajille kirkastaa näitä asioita sekä kehittää omaa valmennusosaamistaan sekä mielenterveysosaamistaan.

Näiden verkkokurssien julkistamistilaisuus tapahtui webinaarina 16.5.2022. Tilaisuuden juonsi Tero Karhu, keskustelemassa mielen hyvinvoinnista olivat valmentaja, urheilupsykologian asiantuntija sekä vanhempi ja lapsi. Tilaisuus oli maksuton ja tallenteen voi katsoa jälkikäteen osoitteessa mieli.fi/nuorimieliurheilussa.

Mikäli mielen hyvinvointi tai Nuori mieli urheilussa -hanke herätti mielenkiintoa, niin voit olla yhteydessä hankkeen asiantuntijoihin: Katri Lilja, katri.lilja@mieli.fi Joni Reijo, joni.reijo@mieli.fi

Teksti ja kuva: Joni Reijo, Nuori mieli urheilussa -hankkeen asiantuntija. Jalkapallovalmentaja ja valmentajakouluttaja (UEFA B lisenssi).

Lisäluettavaksi:

Bordonau, Villanueva. 2018. Tactical Periodization – A Proven Successful Training Model. Soccer Tutor. Viitattu 2022.

Kokkonen, Lotta. 2018. Viestintätieteilijä kentän laidalla. Prologos. Viitattu 2022. https://prologos.fi/viestintatieteilija-kentan-laidalla/

Lahtinen, Miia. 2021. Erkka Westerlund: menestys nousee yhteistyöstä ja hyvinvoivista yksilöistä. Ratsastusuutiset. Viitattu 2022. https://www.hevosurheilu.fi/ ratsastus/ratsastusuutiset/erk ka-westerlund-menestys-nou see-yhteisty%C3%B6st%C3%A4-jahyvinvoivista-yksil%C3%B6ist%C3%A4

Räikkönen, Timo. 2021. Nuoren urheilijan mieli tarvitsee turvallisuutta ja kasvun mahdollisuuksia. Suomen jalkapallovalmentajat ry:n valmentaja blogi. Viitattu 2022. https://www.jalkapallovalmentajat.fi/ valmentajablogi2/Suomen Jalkapallovalmentajat ry

Räikkonen, Timo. 2021. Oppia kentälle ja elämään – hyvinvointitaidot urheilussa https://mieli.fi/blogit/oppia-kentalle-jaelamaan-hyvinvointitaidot-urheilussa/