Pelaajan ääni valmennukselle

24 A-maaottelun Huuhkajapelaaja ja tällä hetkellä Inter Miami CF:n pelaaja

AIEMMAT SEURAT: 1. seura: JJK

MUUT SEURAT: Nottingham Forest, Huima, Lincoln City, Boston Town, Villiketut, RoPS, AIK, Trömsö I

Kuva: Juha Tamminen

1.Sinulla on ollut uran aikana jo useita valmentajia eri ympäristöissä kotimaassa ja ulkomailla. Mitä kokemuksia sinulla on? Ulkomailla on suurten resurssien vuoksi enemmän valmentajia, jotka pystyvät auttamaan pelaajaa. Sitä kautta tulee vielä lisää yksilöllistä valmennusta treeneissä, pelipaikkakohtaisissa ryhmätapaamisissa, fysiikan, palautumien muiden osaalueiden teemoissa. Videoanalyytikot auttavat paljon valmentajia ja esitykset ovat todella hyvin tehtyjä ja teemat rajattuja. Kaikkeen on omaa erityistä apua tarjolla. Pelaajalle ja joukkueelle tulee fiilis, että halutaan panostaa todella paljon. Suomessa RoPS:n aikana oli myös melko hyvin yksilöllistä valmentajaresurssia.

Minulla on ollut onni, että valmennuskokemukset ovat olleet hyviä Suomessa ja ulkomailta.

2.Mitä erityistä valmennuksellisesti nostaisit esille joukkueen menestymisen näkökulmasta ulkomaan kokemuksistasi Brittein saarilta, Ruotsista, Norjasta ja nyt USA:n Miamista? Voittaminen ja etenkin sen ylläpitäminen on vaikeaa. Silloin, kun on mennyt pitkään hyvin, treeneissä on ollut erittäin kova taso ja vaatimustasoa on pystytty pitämään yllä. Peleihin lähtiessä on ollut itsevarmempi, mutta riittävän nöyrä tunne. Nöyryys on kaikkiaan pakko säilyttää, jos haluaa voittaa pelejä toisensa perään ja katsottava aina yhtä peliä kerrallaan.

Kokeneet pelaajat, joilla on kokemusta erilaisista vaikeistakin vaiheista, ovat tärkeitä. Kun he näyttävät oikeata esimerkkiä ja tuovat arvoja peliin, on niillä iso merkitys. Osaan itsekin havainnoida ja aistia melko hyvin mitä joukkueessa tapahtuu. Jos on liian rentoa, sen aistii ja toisaalta, kun on hyvä meininki, tietää että kohta mennään pelissä lujaa.

3.Valmennus on nykyään tiimityötä. Mikä pelaajan näkökulmasta on keskeistä

valmennustiimin ja muun taustaryhmän toiminnassa? Suurin haaste voi olla kommunikaatiossa. Myös pelaajan on huomioitava, että tieto ei välttämättä kulje valmennustiimin sisällä. Esim. tieto fysiikkavalmentajalta päävalmentajalle ei aina toimi itsestäänselvyytenä. Huipputasolla on oletusarvo, että homma on tiimin toiminnan osalta erittäin hyvin hoidettu, mutta joskus organisointi ja roolijako voi pettää ammattilaistasollakin. Kommunikointia tukivat Ruotsissa ja Norjassa Whatsapp ryhmät ja mm. Welness test aplikaatio, jossa aamuisin täytettiin uni, fiilis ja muut tiedot. Nyt Miamissa käytössä on TeamWorks aplikaatio jossa on joukkueen lähes kaikki olennainen sisäinen viestintä. Hyvät tarkat ohjeet kenttäpelaajille, maalivahdeille, ruokailuajat, tiedot median tulosta treeneihin, valmentajien viestit jne.

4.Pelianalyysit ja pelistä saatava datan määrä on kehittynyt paljon. Miten sinä hyödynnät tietoa oman ja joukkueesi pelin kehittämisessä ja mitä toivot valmennukselta? Kunkin osa-alueen valmentajat hyödyntävät dataa pelipaikkakohtaisissa palavereissa ja sitten ne vedetään koko joukkueen kanssa yhteen. Se tuntuu toimivalta. Itse käytän dataa vaihtelevasti. Jos on mennyt hyvin, en kovasti käytä energiaa datan penkomiseen. Heikosti menneissä peleissä pysähdyn itse ja koko joukkue pysähtyy tarkemmin. Katsomme pelaajien kanssa yhdessä melko yksinkertaisia asioita, joita lähdemme sitten korjaamaan.

Teknologiaa on nykyään valtavasti. Kameroita on joka puolella ja teknologiaa hyödynnetään ihan älyttömästi. Ehkäpä tulevaisuudessa eletään VR lasien avulla tilanteita uudelleen läpi.

Lukuja käymme joukkueen ja pelaajien kanssa läpi. Fysiikasta, syötöistä, kamppailuista ja monesta muusta on lukuja tarjolla. Jos on ollut huono peli, käymme lukuja tarkemmin läpi.

Minusta sopiva määrä videoklippejä on hyödyllisintä dataa. Joskus numerot eivät kerro koko totuutta. Itselleni pelin analysoiminen on mielenkiintoista myös siitä johtuen, että valmentaminen kiinnostaa peliuran jälkeen ja haluan oppia jo matkan aikana.

5.Sinä olet tunnetusti taidokas ja juonikas pelaaja, joka kesytti palloa lapsena monipuolisesti. Voit olla moneen asiaan tyytyväinen, mutta mitä olisit toivonut vielä erilaista tai lisää omalta valmennukselta Suomen ajoilta? Mihin kehitysalueisiin nyt huippujalkapalloilijana keskityt valmentajien kanssa sekä itsenäisesti? Mitä konkreettisesti? Petri Kuhmonen ja Paul Taylor olivat todella mainiot valmentajat juniorivuosinani. Arvostan edelleen samoja arvoja. Esimerkiksi, jos teet virheen, niin tärkeintä on reagoida oikein, virhe ei sinänsä haittaa. Edelleen yritän pysyä samoissa arvoissa kiinni. Meidän joukkueessa oli sopivasti tilaa kikkailla ja olla luova. Oikeat arvot antoivat pelaajille tilaa olla omanlaisiaan, valmennus oli pelirohkeutta tukevaa ja kaikki treenasivat paljon omalla ajalla. Joukkueella ei ollut erityisen tiukkaan raamitettua taktiikkaa. Meillä oli hyvän ”kasvatuspelisilmän” omaavat valmentajat ja joukkue oli hyvä. Toivottavasti saman pääsevät kokemaan juniorit nykyäänkin.

Nyt aikuispelaajana minulla on painopisteenä kaksinkamppailujen ja kakkospallojen voittaminen. Pallon kanssa osaaminen on jo korkealla tasolla. Seuraan mm. parhaiden pelaajien pelin lukua ja pelitekoja. Kevin De Bruyine on erityisesti seurattavana. Kysymys on pelin lukemisesta, oikeassa paikassa oikeaan aikaan olemisesta. Pitää osata lukea, jos vastustajan pelaaja on puskemassa huonossa asennossa jne.. Nyt pääsen keskikenttäpelaajana kehittämään paljon kahden suunnan pelaamista.

6.Mikä olisi sinun mielestäsi tärkein vinkkisi nuorten valmentajalle? Vaikka valmentajalla on oma peliidea, niin anna pelaajille tilaa ilmaista itseään.

Jos joku pelaaja triplaa kolmen ohi ja menettää, on tärkeämpää kiinnittää siihen kolmen ohittamiseen positiivista huomiota. Englannissa oli pari kertaa hieman ylikontrolloivia valmentajia, jotka vaativat esim. seinänsyötön vain tietyllä tavalla ja rajoittivat mm. ulkosyrjän käyttöä. Itse näen, että luovuutta ja taidon monipuolisuutta on tärkeää ruokkia.

Opiskele jalkapalloa, katso pelejä, löydä oma hyvä tapa pelata jalkapalloa ja kirkasta oma ajatus.

Kysymykset: Marko Viitanen Kuvat: Juha Tamminen