2/2023

TÄSSÄ NUMEROSSA

Päätoimittajalta

Tehdäkö rahaa vai elää?

Ajankohtaista

Oulun yliopiston ravintoloiden kilpailutus päättyi oikaisuvaatimukseen ja keskeytykseen.

17 582 hakijaa

Oulun yliopistoon haki opiskelemaan yli 17 000 yliopisto-opinnoista haaveilevaa, mutta miksi juuri Ouluun?

Päähenkilö

Elena Virtaselle työ on vain pakollinen osa arkea ja taide elämää.

Kolumni

Toimitusharjoittelijamme Jere pelkää kuntien tulevaisuuden puolesta.

Kolumni

Toni Keränen on huolissaan opiskelijakulttuurin säilyvyydestä.

Vauhdin huumaa

20 18 14 8 4 3 22 30 33 35 36 38

Pikapelaaminen on stereotypiaa yhteisöllisempi harrastus. Kurkistamme myös Vauhtijuoksu ry:n toimintaan.

Kulttuuria kaupungilla

Kulttuuriradio Oulu ry:n yhteisöradio KRO.fm tarjoaa tilaa paikallisille kulttuurintekijöille.

Kolumni

Heli Kiiskilä kannustaa matkailuun oman henkisen kasvun tukemiseksi.

Vappuristikko

Tekemistä vappupiknikille tai rastisuunnistusjonoon!

In English

Nisha Yadav has studied in Oulu for one year now and this is what she’s learned.

Alumnilta oppia

Viera Karam uskoo, että ilman vapaaehtoistöitä hänellä ei olisi nyt uraa Oulussa.

2/2023

26.4.2023 63. vuosikerta

Oulun ylioppilaslehti on journalistisesti riippumaton. Vuonna 1961 perustettu lehti ilmestyy painettuna vuonna 2023 neljä kertaa.

Matka jatkuu verkossa osoitteessa www.oulunylioppilaslehti.fi

Löydät meidät myös mobiilisovellus Tuudosta!

PÄÄTOIMITTAJA

Tuuli Heikura

paatoimittaja@oyy.fi

040 526 7821

TÄMÄN LEHDEN TEKIVÄT

Jere Laitinen, Jenna Pakonen, Nita Mäenpää, Maiju Putkonen, Toni Keränen, Francisca Prieto

Fernandez, Viima Iivonen, Heli Kiiskilä, Maria Karuvuori ja Nisha Yadav

KANNEN KUVA

Viima Iivonen

TOIMITUKSEN YHTEYSTIEDOT

Erkki Koiso-Kanttilan katu 1

2T-ovi, 1 krs. 90570 Oulu toimitus@oyy.fi

JULKAISIJA JA KUSTANTAJA

Oulun yliopiston ylioppilaskunta

PAINO

PunaMusta Oyj

MAINOSMYYNTI

Adaptipalvelut

0400 663 885

paula.manner@adaptipalvelut.fi

PAINOS 2000 kpl

ISSN 0355-9238 (painettu)

ISSN 1798-9922 (verkko)

ISSN-L 0355-9238

SEURAA MEITÄ SOMESSA

Oulun Ylioppilaslehti

@oulun_ylioppilaslehti

@ylkkari

Oulun ylioppilaslehden podcast

ANNA MUN ELÄÄ

PÄÄTOIMITTAJALTA| Onko elämän tarkoitus kerätä rahaa vai kokemuksia?

Kevään edetessä toimin henkisenä tukena ystävän valinnanvaikeuden edessä. Hänelle oli tarjottu loppukevääksi sijaisuutta, joka tarkoittaisi opintojen ja sitä myötä opiskelijaelämän suoman vapauden keskeytymistä hetkellisesti, mutta kartuttaisi kokemusta. “Elän edelleen tällaista nuoruutta”, hän sanoi ja alkoi latoa molempien skenaarioiden plussia ja miinuksia.

Vaikka tarkoitukseni oli toimittaa lähinnä ylimääräisten korvien virkaa ääneen käydylle ajatusprosessille, huomasin todella epäkohteliaasti tyrskähteleväni näille syille olla ottamatta sijaisuutta vastaan. Täysin päinvastaisesti omaa ajatusmaailmaani vastaan hän ei arvottanutkaan työtä, sen tuomaa rahaa ja kokemusta, vaan elämänkokemuksia.

Emme päätyneet mihinkään lopputulemaan, mutta jouduin kohtaamaan oman vajavaisen näkökantani. Koska olen aina itse priorisoinut työn kaiken muun edelle - opintojen, ihmissuhteiden, vapaa-ajan ja henkisen jaksamisen - minulle oli todella vaikeaa käsittää, että joku oikeasti puntaroi näitä vaihtoehtoja. Keskustelu sai minut pohtimaan omia valintojani ja kriittisesti tarkastelemaan arvomaailmaani, jossa työ on ollut ikuinen ykkönen.

Loppujen lopuksi elämää mitataan sen merkityksellisyyden ja koettujen asioiden kautta. Toki työkin voi olla merkityksellistä, mutta harvemmin työkokemus tai koulutus ja muut elämän varrella kerätyt kokemukset ovat verrattavissa toisiinsa. Eikä niitä voi mitata rahassa tai saavutuksissa, kuten opintopisteissä. Kyllä minäkin ennemmin muistelen viime kesän lomamatkaa Italiaan, ystävien järjestämiä minifestareita ja valvottuja öitä kuin sitä viime tiistaita toimistolla ainoana seuranani MacBookini, niin armas työpari kuin se minulle onkin. Silti liian usein muistellessani valvottuja öitä liittyvät nekin muistot unettomiin öihin työstressin tai deadlinejen puskiessa päälle.

Tässä numerossa keskitymme vapaa-aikaan. Niihin asioihin, jotka eivät välttämättä tuota rahallista hyötyä, mutta tekevät elämästä arvokasta. Haastatellessani Kulttuuriradio Oulu ry:n hallituksen puheenjohtaja Otto Koistista sivulla 30 minulle selvisi, että nämä paikallisen yhteisöradion ohjelmantekijät eivät tee ohjelmia rahasta, vaan itsensä toteuttamisen ilosta. Yhdistys pyörii jäsenmaksuilla ja tekijöitä yhdistää intohimo musiikin erikoisohjelmiin. Sivulla 14 Elena Virtanen taas painottaa hänen elämänsä olevan omistettu taiteelle, ja rahan ansaitseminen on vain pakollinen osa arkea. Oulun yliopiston alumni Viera Karam kertoo sivulla 38, kuinka ilman opiskeluaikojen vapaaehtoistöitä hänellä ei luultavasti olisi uraa. Aina vapaa-aikakaan ei siis ole pelkkää ilottelua, vaan se voi poikia jotain tulevaisuudessa - teki sen tietoisesti tai ei.

Ottaessani tämän työn vastaan perehdytysmateriaaleissa oli töiden priorisointiin liittyvä dokumentti. Ylimpänä tähän dokumenttiin oli kirjattu isoin kirjaimin ’MUU ELÄMÄ’. Se huvitti silloin, mutta vasta nyt ymmärrän, mitä edeltäjäni tällä tarkoitti.

Oikaisuvaatimus katkaisi kampusravintoloiden kilpailutuksen

Oulun yliopisto käynnisti joulukuussa 2022 kampusten ravintolatoimijoiden kilpailutuksen edellisten sopimusten tullessa päätökseen kesäkuun 2023 lopussa. Kilpailutus päättyi 31.1., johon mennessä tarjouksen oli jättänyt neljä toimijaa. Hankintapäätöksen julkaisun jälkeen yksi kilpailutukseen osallistuneista toimijoista jätti hankinnasta oikaisuvaatimuksen, joka johti hankinnan keskeyttämiseen.

Oulun yliopisto ja Oulun ammattikorkeakoulu Oy käynnisti joulukuussa 2022 kampusravintolapalveluiden kilpailutuksen. Tämänhetkiset sopimukset ravintolapalveluiden

toimittamisesta ovat päättymässä 30.6.2023.

Tarjouspyynnön mukaisesti tarjoukset tuli jättää 31.1. mennessä. Tarjouskilpailuun osallistui neljä toimijaa: Uniresta Oy, Juvenes Oy, Compass Group Finland Oy ja Sodexo Oy.

Kilpailutuksessa etsittiin toimijoita kolmelle yliopiston ja ammattikorkeakoulun tiloissa sijaitseville alueille: kaksi alueista sijaitsee Linnanmaan kampuksella ja yksi Kontinkankaan kampuksella. Tällä hetkellä ravintolapalveluiden tuottamisesta Linnanmaan kampuksella vastaavat Juvenes ja Uniresta, Kontinkankaan kampuksella taas Uniresta.

31.1. tehdyssä hankintapäätöksessä ravintolapalveluiden toimittajiksi valittiin kolme toimijaa, joista Linnanmaan kampuksen palvelut jaetaan kahden toimijan kesken Uniresta Oy:lle ja Compass Group Finland Oy:lle ja Kontinkankaan kampuksen ravintolatoiminta yhdelle toimijalle Sodexo Oy:lle. Hankintapalveluista kerrotaan, että Linnanmaan kampuksen jakamisella kahdelle toimijalle haettiin vaihtelua tarjontaan ja laadullista kilpailua. “Että kampuksella ruokailevilla opiskelijoilla ja henkilökunnalla olisi enemmän valinnanvaraa valita tarjoajien valikoiman välillä”, Sari Maunu yliopiston hankintapalveluista kertoo.

Oikaisuvaatimus katkaisi hankinnan

15.2. hankintayksikkö vastaanotti kuitenkin kilpailutukses-

sa viimeiseksi jääneeltä Juvenes Oy:ltä hankintaoikaisuvaatimuksen. Oikaisuvaatimuksessa Juvenes Oy vaati hankintayksikköä kumoamaan hankintapäätöksen ja järjestämään uuden kilpailutuksen. Syynä vaatimukselle oli tarjouspyynnön epäselvyys ja tulkinnanvaraisuus, joka olisi johtanut vertailukelvottomiin tarjouksiin.

Hankintaoikaisuvaatimuksen mukaan tarjouspyynnössä ei oltu määritelty, kenen vastuulle ravintolasalien jakelu- ja tarjoilulaitteiden hankinta kuuluu. Hankintayksikkö puolsi Juvenes Oy:n oikaisuvaatimusta. Heidän mukaansa jo se seikka, että tarjoajat ovat käsitelleet linjastoasiaa eri tavoin, kertoo siitä, että tarjouspyyntö on ollut tulkinnanvarainen. Tarjouspyynnön vastuunjakotaulukosta puuttui selkeä määrittely, kenen vastuulle ravintolasalien linjastot kuuluvat. Asialla on merkitystä tarjouksen jättäneille toimijoille, koska mikäli tarjoajilta edellytetään huomattavaa investointia kohteessa näiden laitteiden osalta, on sillä vaikutuksia tarjottavaan hintaan, , Oulun yliopiston hankintayksiköstä kerrotaan.

Keskeyttämispäätöksen mukaan osa tarjoajista on ymmärtänyt, että palveluntarjoajan tulee tehdä investointeja linjastojen suhteen, kun taas osa on käsittänyt näiden tulevan tilan omistajan tai hankintayksikön vastuulle. Hankintayksikkö totesi, että saadut tarjoukset eivät näin ole vertailukelpoisia keskenään ja hankinnan keskeyttämiselle on olemassa todelliset ja perustellut syyt. 27.2.2023 hankintayksikkö poisti aiemmin tehdyn hankintapäätöksen ja keskeytti hankinnan.

Samassa päätöksessä ilmoitettiin, että hankinnasta tullaan tekemään uusi hankintailmoitus sekä korjattu tarjouspyyntö.

“Harmi, että tämä jäi niin pienestä kiinni”, Maunu valittelee. Hankinnan ruotiminen ei jäänyt kuitenkaan tähän. Hankinnan keskeyttämispäätöksen jälkeen Sodexo Oy valitti hankinnan keskeyttämisestä markkinaoikeuteen. “Uutta kilpailutusta ei voida valmistella ennen markkinaoikeuden ratkaisua”, Oulun yliopiston hankintalakimies Sanna Pikkujämsä kertoo. Markkinaoikeuden käsittelyajat ovat keskimäärin kahdeksan kuukautta, ja vasta tämän päätöksen jälkeen hankintayksikkö voi edes alkaa valmistella hankinnan käynnistämistä uudelleen. “Tässä on myös se, että mahdollisia toimijoiden vaihdoksia ei voi tehdä kovin lyhyellä aikataululla”, Maunu kertoo. Vaikka uusi kilpailutus siis saataisiin järjestettyä esimerkiksi vielä tämän vuoden puolella, olisi aikaisin mahdollinen aloitusajankohta uusille toimijoille kesällä 2024. Täksi ajaksi Oulun yliopisto joutuu järjestämään palveluntarjonnan todennäköisesti jatkamalla tämänhetkisiä sopimuksia.

Tilanne ei ole sinänsä uusi yliopistolle, sillä myös edellinen kilpailutus kävi läpi markkinaoikeuden käsittelyn. Tällöin Uniresta valitti hankintapäätöksestä markkinaoikeuteen, ja markkinaoikeuden päätöksen mukaan Oulun yliopiston hankintayksikön tuli järjestää uusi tarjouskilpailu, sillä hankintamenettelyä koskeva tarjouspyyntö oli hankintasäännösten vastainen. “Ravintola-alalla marginaalit ja erot palveluntarjoajien välillä ovat todella pieniä, ja siksi päätöksistä valitetaan herkästi. Suurista sopimuksista on kova kilpailu ja ala on herkkä”, Maunu kertoo.

Kilpailutuksessa painotettiin laatuvaatimuksia

Kela on asettanut tarkat säädökset korkeakouluruokailun järjestämiseen liittyen. Valtioneuvoston asetuksen mukaan korkeakouluopiskelijoiden ruokailun tukemisen perusteista opiskelija-aterian tulee täyttää laadultaan yleiset terveydelliset ja ravitsemukselliset vaatimukset. Opiskelija-ateria on ateriakokonaisuus, joka sisältää pääruoan, salaatin, juoman, leivän ja levitteen. Hankintapalveluiden mukaan kampusravintoloiden ruuan ravintosisällöllinen laatu on varmistettu kilpailutuksessa niin, että tarjoajilla täytyi olla kokemusta Suomen korkeakouluruokailun järjestämisestä ja heillä on täten valmiudet ja osaaminen korkeakouluruokailun järjestämiseen.

Alkuperäisessä tarjouspyynnössä palveluntarjoajien va-

lintaperusteeksi mainitaan kokonaistaloudellinen edullisuus pisteytyksen perusteella. Ainoastaan hinta ei kuitenkaan ollut valinnan peruste, vaan kilpailutuksessa verrattiin tarjoajien hinta-laatusuhdetta, jossa molemmista voi saada enintään 50 pistettä eri osa-alueista.

Hinnan osuus muodostui kolmesta eri osa-alueesta, kun taas laadullinen vertailu kahdesta, joista molemmista pystyi saamaan maksimissaan 25 pistettä. Laadullisessa vertailussa tarjouksen jättäneitä pyydettiin toimittamaan tiedot omavalmistusasteesta sekä kotimaisuusasteesta.

Kotimaisuusasteen pisteyttämisellä pyrittiin uusien toimijoiden valinnassa ottamaan huomioon esimerkiksi eläinten kohtelu ja tätä kautta vastuullisuuskysymykset. Omavalmistusasteen huomioimisessa saapuneissa tarjouksissa taas hankintayksikkö haki tasoa ruuan laadun suhteen. “Ruoka on yleensä sitä parempaa, mitä enemmän valmistetaan omassa keittiössä”, Maunu kertoo. Hankintapalveluiden mukaan näissä ei juurikaan saatu luotua eroa tarjousten välillä ja voi olla, että seuraavaan kilpailutukseen nämä vaihtuvat vähimmäisvaatimuksiksi laatutekijöiden sijaan.

Lisäksi tarjouspyynnössä pyydettiin kuvauksia esimerkiksi henkilöstön kouluttamisesta sekä kestävyyden, vastuullisuuden, ympäristöasioiden ja energiatehokkuuden huomioimisesta toiminnassa. Samoin tarjouksen jättäneiden yritysten tuli antaa kuvaus asiakastyytyväisyyden varmistamisesta ja sen menetelmien kehittämisestä.

Opiskelijaruoan taso on herättänyt keskustelua Oulussa viime vuoden aikana. Osa opiskelijoista on ollut tyytymättömiä tarjotun ruoan tasoon, ettei se täyttäisi asetettuja yleisiä terveys- ja ravintovaatimuksia. Hankintapalveluista Maunu muistuttaa, että jos reklamaatioita tulee, niin olisi hyvä tuoda ne esiin myös hankintapalveluille. “Nämä eivät yleensä tule meille asti tietoon, jolloin asioihin on vaikea vaikuttaa.” Hän jatkaa, että asiakastyytyväisyys ja sen seuranta ovat yksi valintakriteereistä palveluntarjoajille ja toimijoiden tulee olla perillä opiskelijoiden tuntemuksista. Sopimusten edellytyksenä on tietynlaisen ja -tasoisen ruuan tarjoaminen, ja asiasta voi reklamoida tilaajan puolesta, jos nämä eivät täyty. Äärimmäisessä tilanteessa tilaaja, eli Oulun yliopisto, voi purkaa tai irtisanoa sopimuksen. •

Todistusvalinta uudistuu vuonna 2026

Todistusvalinnalla valitaan vuosittain noin puolet uusista yliopisto-opiskelijoista.

Yliopistojen tavoitteena on selkeyttää todistusvalintaa ja varmistaa, etteivät lukion ainevalinnat tarpeettomasti rajaa mahdollisuuksia hakeutua eri aloille. Tällä halutaan vähentää lukiolaisten paineita. Uusi pisteytysluonnos on nyt käsittelyssä yliopistoissa. Luonnos perustuu tutkimukseen sekä laajoihin lukioiden edustajien, lukiolaisten ja muiden sidosryhmien sekä koulutusalojen kanssa käytyihin keskusteluihin.

Yliopistot käynnistivät vuoden 2022 alussa opiskelijavalintojen kehittämishankkeen

Suomen yliopistohen rehtorineuvosto Unifin koulutusvararehtorin aloitteesta. Todistusvalintaa ja valintakokeita kehitetään tarjoamaan hakijoille toisaan täydentävän ja mahdollisuuksia avaavan kokonaisuuden, Oulun yliopiston tiedotteessa kerrotaan. Todistusvalinnan kehittämisessä tullaan ottamaan huomioon todistusvalinnan vaikutukset lukio-opintoihin ja oppilaiden jaksamiseen sekä pyritään välttämään mahdollisia negatiivisia ohjausvaikutuksia.

Unifin koulutusvararehtorikokouksen puheenjohtaja Marja-Leena Laakso kertoo, että yhtenä kehittämistyön tärkeimmistä tavoitteista on selkeyttää todistusvalintaa vähentämällä pistetaulukoiden määrää sekä vähenää lukiolaisten paineita.

Todistusvalintaan on kohdistunut arvostelua. Esimerkiksi Lukiolaisten liitto on vaatinut johdonmukaisempaa pisteytystä todistusvalinnalta.

Yliopistot päättävät keväällä 2026 käyttöön tulevasta todistusvalinnan pisteytyksestä elokuun 2023 loppuun mennessä. Uusi pisteytys julkaistaan syyskuussa 2023.

Kerttu Saalasti säätiön apurahat haettavissa huhtikuun loppuun asti

Kerttu Saalasti säätiön rahastosta jaetaan vuosittain kahdesta viiteen apurahaa. Tuettavan toiminnan kriteereinä ovat opinnäyte- tai tutkimustyön kohdistuminen Pohjois-Pohjanmaan eteläosan alueelle tai että hakija on kotoisin Poh -

Kolme koulutusalaa kerää edelleen eniten hakijoita Oulun yliopistossa

Kevään toisessa yhteishaussa Oulun yliopistoon haki opiskelemaan 17 582 hakijaa. Oulun yliopiston julkaiseman tiedotteen mukaan hakijoiden kokonaismäärä ei poikkea huomattavasti viime vuoden tasosta eikä hakukohteiden kiinnostavuudessa ole suuria muutoksia.

Suosituimpina koulutusaloina tämän vuoden yhteishaussa suomenkielisiin koulutuksiin olivat lääketiede 4002 hakijalla, psykologia 2378 hakijalla ja kauppatieteet 2070 hakijalla.

Luokanopettajien koulutukseen haki 1379 hakijaa. Tiedotteen mukaan useisiin kasvatustieteiden alan koulutuksiin oli jonkin verran kasvua. Samoin hakijoiden määrä kasvoi useisiin teknillisen alan sekä ICT-alan tutkinto-ohjelmiin.

DNA ja Oulun kaupunki pilotoivat 5G:tä kirjastotoiminnassa

DNA, BusinessOulu ja Oulun kaupungin sivistysja kulttuuritoimi pilotoivat 5G-nopeuksien hyötyä kirjastoautopalveluille. Pilotoinnin kohteena on muun muassa reaaliaikainen verkkostriimaus ja 5G:n mahdollisuudet sujuvoittaa lainauspalveluita.

Kirjastoautopilotti on jatkoa DNA:n, BusinessOulun ja Oulun kaupungin 5G-yhteistyölle. ”Digitalisaatiossa on runsaasti mahdollisuuksia liiketoiminnalle ja kuntapalveluille. Nopeat ja kattavat 5G-yhteydet puolestaan tarvitaan käyttäjäystävällisten digitaalisten palveluiden kehittämiseksi. Kirjastoautotoiminta eri mahdollisuuksineen on osa tätä kokonaisuutta” Business Oulun Smart City yhteyspäällikkö Ari Saine sanoo.

jois-Pohjanmaan eteläosan alueelta. Myös tehtävältä tukimukselta vaaditaan laadukkuutta ja vaikuttavuutta.

Vuoden 2023 apurahat ovat haettavissa 1.30.4.2023. Myönnettävistä apurahoista päätetään säätiön hallituksen kokouksessa kesäkuussa. Lisätietoja ja hakuohjeet löytyvät säätiön kotisivuilta www.kerttusaalastisaatio.fi.

Oulun yliopisto vahvistaa sotealan ammattilaisten saamen kielen osaamista

Oulun yliopisto järjestää saamen kielen ja kulttuurin koulutusta sosiaali- ja terveysalan henkilöstölle ja opiskelijoille parantaakseen saamenkielisen sotealan henkilöstön saatavuutta. Erillishaussa inarinsaamen, koltansaamen ja pohjoissaamen opintojen hakuaika Oulun yliopistossa alkaa 10.4. ja päättyy 15.5. Opintojen pyrkimyksenä on vahvistaa saamenkielisen sosiaali- ja terveysalan henkilöstön ammatillista kielitaitoa sekä kouluttaa suomenkielisestä sotealan henkilöstöstä saamenkielisiä ja saamelaiskulttuuria tuntevia ammattilaisia. Opinnot alkavat elokuussa etä- ja lähiopetuksena. Koulutus on saanut opetus- ja kulttuuriministeriöltä miljoonan euron rahoituksen osana Sosiaali- ja terveysalan saamen kielen ja kulttuurin koulutus -hanketta. Opetuksesta valtakunnallisessa vastuussa oleva Giellagas-instituutti vastaa saamen kielen ja saamelaisen kulttuurin ylimmästä opetuksesta ja tutkimuksesta Suomessa.

Yliopistot lisäävät yhteistyöllä kyberturvallisuuden koulutustarjontaa

Kyberturvallisuuden osaajiista on pulaa Suomessa, Euroopassa ja maailmalla yleisesti digitalisaation edetessä nopeaa tahtia. Tämän vuoksi Oulu on mukana Jyväskylän koordinnoimassa 2,2 miljoonan euron hankkeessa kyberturvallisuusalan kehittämisessä Suomessa. Hankkeessa ovat mukana myös Aalto yliopisto, Helsingin yliopisto, Lappeenrannan-Lahden teknillinen yliopisto, Tampereen yliopisto, Turun yliopisto, Vaasan yliopisto ja Åbo Akademi, joiden kesken hankkeen rahoitus jakaantuu.

Hankkeen tavoitteena on lisätä kyberturvallisuuden erityisosaajien määrää ja yliopistojen välistä yhteistyötä. Tulevaisuuden visiona opiskelijat voisivat täydentää osaamistaan kyberturvallisuuden opintotarjonnasta riippumatta siitä, missä yliopistossa on kirjoilla.

Uusia opintomahdollisuuksia avattaisiin korkeakoulurajojen ylitse myös yrityksille. Koulutushankkeen tarkoituksena olisi lisätä työelämässä oleville opintotarjontaa muun muassa täydennyskoulutusten kautta.

Oulun yliopistossa julkistettiin ensimmäisenä Urban AI Art -tekoälyteos

Urban AI Art-tekoälyteos sai ensiesityksenä Oulun yliopistolla 31.3., kun kuvataiteilija Jussi Lahtisen taideteos valtasi Linnanmaan kampuksen näytöt. Verkossa nähtäväillä oleva taideteos luo muutaman sekunnin välein uuden kuvan yhdistelemällä alkuperäisiä teoksia. Alkuperäiset teokset on koostettu Lahtisen Metropolis-teoksista, kun taiteilija halusi nähdä, mitä tapahtuu, kun hän luovuttaa koneelle valmiita taideteoksiaan.

Tekoälyteos on osa Tampereen yliopisto Urbaanit utopia ja dystopiat: Tekoäly taiteessa ja yhteiskunnassa (UrbanAI) -hanketta, joka on Koneen Säätiön rahoittama yhteiskuntatiteteen ja taiteen yhdistävä hanke vuosina 2021-2024. Hanketta johtaa sosiaalipsykologian professoria Atte Oksanen . UrbanAI tarkastelee tekoälyn ihmisissä tuottamia mielikuvia urbaanissa todellisuudessa. Tutkijat selvittävät, millaisia tarpeita, toiveita ja pelkoja ihmisillä on suhteessa älykkääseen teknologiaan ja millaiseksi tulevaisuus voi muodostua.

Business Asema tarjoaa

maksutonta talousneuvontaa

Oulun kaupungin Business Aseman Talousneuvola auttaa ratkomaan talousongelmiin ja raha-asioihin liittyviä ongelmia. Talousneuvolan asiantuntijoina toimivat sosiaaliohjaaja tai sosiaalityöntekijä sekä talous- ja velkaneuvoja, ulosottoviranomainen ja Kelan virkailija.

Talousneuvolaan ei tarvitse ajanvarausta, palvelu on anonyymiä ja maksutonta. Talousneuvola on avoinna Oulun Business Asemalla osoitteessa Hallituskatu 36 B parillisten viikkojen torstaina klo 13-16.

17 582hakijaa

Tänäkin keväänä yli 17 000 hakijaa kertoi olevansa valmiita

valitsemaan asuinpaikakseen Oulun vähintään seuraavan

kolmen vuoden ajaksi. Pohjoisesta sijainnistaan huolimatta

Oulu on hyvin vetovoimainen ja erityinen kaupunki, joka

puhuttaa Suomen ulkopuolellakin.

TEKSTI Jere Laitinen KUVITUS Viima Iivonen

Kaupunkien vetävyyteen vaikuttavat monet tekijät sen nähtävyyksistä koulutus- ja työmahdollisuuksiin sekä palveluiden saatavuuteen ja tarjontaan. Toisinaan näistä rakenteista käydään kiivasta keskustelua, miten tätä tarjontaa voidaan edistää ja miten kaupungista saadaan entistä vetävämpi. Kaupunkien viehättävyys usein vaatii tarkkaa julkisten keskusteluiden ja tilastojen tarkkailua, jotta tarjolla olevaa toimintaa voidaan muokata entistä laajemmin huomioivaksi.

T-Median toteuttamassa Suomen kymmenen suurimman kaupungin vertailuissa Oulu on perinteisesti sijoittunut puoliväliin vetovoimaisuutensa puolesta, mutta tänä vuonna Oulu nousi Kuopion kanssa jaetulle toiselle sijalle. Kaikkein vetovoimaisimpana kaupunkina on ollut pitkään Tampere, joka erottuu vertailussa erityisesti elinvoimaisuudellaan, palveluillaan ja päätöksenteon näkyvillä vaikutuksilla.

Mikä Oulussa tarkalleen viehättää?

Vetovoiman taustalla ei ole vain yksi erottuva tekijä, vaan useiden pitkäänkin olemassa olleiden ilmiöiden ja onnistuneen infrastruktuurin vaikutus.

Elinvoimainen, vetovoimainen ja pitovoimainen Oulu

Oulu on Suomen viidenneksi suurin kaupunki ja yksi Suomen vanhimpia kaupunkeja. Noin 200 000 asukkaan Oulussa korostuu erityisesti sen pohjoinen sijainti ja tapahtumien erilaisuus verrattuna etelän kaupunkien järjestämään toimintaan.

Oulun kaupungin visio vuodelle 2026 pyrkii erityisesti korostamaan pohjoisen arvostusta ja asemaa valovoimaisena keskuksena, jossa huipputeknologia, yrittäjyys ja uutta luova kulttuuri yhdistyisivät lujasti keskenään.

“Avaintekijä on rohkeus katsoa tulevaisuuteen ja päästää irti menneisyyden menestystekijöistä. Pitää olla pitkäjänteisyyttä ja yhteinen visio, jonka eteen sitoudutaan tekemään töitä. Rohkeus antaa uusille avauksille tilaa ja päästää ne lentoon”, iLOQ:n operatiivinen johtaja Erja Sankari kuvaili Oulun Kauppakamarille vuonna 2022.

Oulun vetovoimaisuudessa korostuu sen pohjoinen sijainti siinä mie-

lessä, että siellä ollaan etäämpänä etelän ruuhka-Suomen tiheistä asutuskeskittymistä ja kalliista asuinkustannuksista. Oulussa esimerkiksi opiskelija-asuntoja on usein noteerattu halvoiksi ja laadukkaiksi.

“Mitä kauemmaksi niin sanotusta ruuhka-Suomesta mennään, sen parempia arvioita nämä kolme tekijää [kustannusrakenteet, yhteisö ja ympäristö] saavat”, T-Median asiantuntija Kari Väisänen kertoo.

Pohjoista luonnetta edelleen kuvastaa muun muassa Polar Bear Pitching -startup-tapahtuma, joka on yhdistänyt Oulun korkeakouluja, kaupunkia ja yrittäjiä. Käytännössä startup-yrittäjät selostavat Itämeren avantovedestä käsin bisnesideoitaan hissipuhetyyppisesti tavoitteenaan saada sijoittajat kiinnostumaan ja täten rahoittamaan ideaan. Tapahtuma jäätyi koronan myötä etätasolle, mutta toimintaa pyritään elvyttämään uudelleen tulevina vuosina.

Vetovoimainen opiskelijakaupunki

Oulun asema opiskelijakaupunkina on vetänyt pitkään uutta muuttovirtaa puoleensa, ja yliopiston toiminnan laajuutta on pyritty edistämään eri hankkeilla. Muun muassa yliopiston sijainti Linnamaalla on puhuttanut jo kuopatun keskustakampushankkeen kautta, jolla yliopistoa saataisiin näkyvämmäksi osaksi Oulua sijoittamalla se keskustan läheisyyteen.

Toistaiseksi jää nähtäväksi, milloin suurempia muutoksia alkaa näkymään yliopiston sijainnin tai toiminnan suhteen. Oulun yliopiston hallituksen kokouksessa 23.2.2023 käsiteltiin mahdollisia kehityskuvioita. Viime vuonna toimineen kampusvisiotyöryhmän tuottaman loppuraportin ja sen sisältäneiden skenaarioiden perusteella yliopiston hallitus on linjannut, että tavoitteena olisi yhden kampuksen skenaario 25 vuoden siirtymäajan sisällä. Samassa kokouksessa yliopiston hallitus valtuutti rehtori Jouko Niinimäen kartoittamaan mahdollisia sijaintivaihtoehtoja uudelle kampukselle.

Oulun yliopistoon hakeneiden opiskelijoiden määrä on viime vuosien tietojen mukaan vaihdellut, mutta suunta on ollut yleisesti positiivinen. Kevään yhteishaussa Oulun yliopistoon haki yhteensä 17 582 opiskelijaa, joista en-

sisijaisia hakijoita oli 5 605. Opiskelupaikkoja itsessään on tarjolla 2383 kappaletta kandidaatti- ja maisterikoulutuksiin. Suosituimpia hakukohteita olivat lääketiede, psykologia ja kauppatieteet. Vuonna 2022 hakijoita yliopiston kandidaatin ja maisterin ohjelmiin oli 17 622 hakijaa, vuonna 2021 20 133, vuonna 2020 17 095 ja vuonna 2019 14 869.

Samoin myös OAMKiin hakeneiden trendi on ollut nouseva viime vuosina. Vuonna 2022 hakijoita oli noin 8,7 kutakin hakupaikkaa kohden kun taas tämän vuoden yhteishaussa luku oli 8,9 yhteensä 9078 hakijasta. Eniten hakijoita on ollut viime vuosina ensihoitajan, sosionomin ja tradenomin koulutuksiin, vähiten sen sijaan tanssinopettajan, musiikkipedagogin ja agrologin koulutusohjelmiin.

Myös se, miten opiskelutoiminnasta puhutaan, vaikuttaa Oulun vetovoimaisuuteen. Viime vuonna T-median tutkimuksesta kirjoitettiin Kalevassa seuraavasti: “Rumalta näyttänyt kiistely yliopiston keskustakampuksesta on näkynyt muillekin kuin Oulun kaupunkilaisille ja osaltaan nakertanut kaupungin vetovoimaa muiden silmissä. Vetovoiman väheneminen näkyi myös opiskelupaikkaa hakevien nuorten kiinnostuksen vähenemisenä Oulun yliopistoa kohtaan.”

Kansainvälisesti viehättävä

Suomen suurimpien kaupunkien vertailujen lisäksi Oulu on saanut näkyvyyttä myös kansainvälisesti. Kiinnostus on kasvanut vähitellen Oulun useiden rakenteellisten muutosten kautta.

Yksi olennaisimpia tekijöitä kansainvälisen näkyvyyden kannalta on Oulun maine teknologiakaupunkina, joka on saanut alkunsa vuonna 1984 Linnanmaan Teknologiakylästä. Yliopiston lähistöllä alue toimii innovatiivisena esimerkkinä Oulun kansainvälistäjänä ja teknologian ammattilaisten keskuksena. Inspiraationa tähän toimi vastaavanlainen alue Kalifornian Silicon Valleyssä, joka suomalaisittain tunnetaan myös Piilaakso-nimellä. Nykyään Oulussa toimii useita Technopolis-keskittymiä, jotka yhdistävät tekniikan alan ammattilaisia tehokkaaseen yhteistyöhön keskenään.

AVAINTEKIJÄ ON ROHKEUS KATSOA

TULEVAISUUTEEN JA PÄÄSTÄÄ IRTI

MENNEISYYDEN MENESTYSTEKIJÖISTÄ.

Kehitys teknisessä osaamisessa jatkuu edelleen tulevien rakenteellisten muutosten kautta. Oulun teknologista näkyvyyttä merkittävästi edistänyt Nokia on muuttamassa vuonna 2025 Ruskosta Linnanmaalle lähemmäksi yliopistoa ja Technopolis-keskuksia. Nokian työllistämästä 6 500 työntekijästä lähes puolet, 2 700, sijoittuu Ouluun. Tämän myötä Oulun vahva asema teknologiakaupunkina tehostuisi entisestään. Hanke on merkittävässä roolissa Oulun lisäksi myös Euroopan elektroniikkateollisuudelle.

Kansainvälisesti Oulun kaupungin yleisnäkymä viehättää erityisesti ulkomaalaisten näkökulmasta. Muun muassa lontoolainen freelance-journalisti Erika Benke on kirjoittanut BBC :lle Oulun kaupungin ominaisuuksista. Kaupungissa häntä viehätti Suomen avoimempi ja rauhallisempi ympäristö Lontoon tiheään, yhdeksän miljoonan asukkaan kaupunkiverkostoon verrattuna. Oulussa häntä nimenomaan kiinnosti Oulu2026-hankkeen suunnitelmat vuonna 2020, joka veti häntä tuottamaan tarinoita Oulun kulttuurista kansainvälisesti näkyväksi. Tämän toiminnan myötä talvikulttuuri on vahvemmin korostunut Benkelle Oulun erityispiirteenä.

“Lumen ja jään tullessa yhä harvinaisemmaksi muualla maailmaa tajusin, kuinka talvi on Oululle ainutlaatuinen – ja kaunis – visuaalinen valttikortti”, Benke kuvailee.

Lumeen on Oulussa varauduttu aktiivisen teiden talvikunnossapidon kautta, vaikkei esimerkiksi puistojen ulkokuntolaitteita pidetä yllä talviaikaan. Benkeä erityisesti viehättää Oulun luonnonläheisyys ja ympäristön monimuotoisuus luontomaisemasta kaupunkiin ja merimaisemaan. Kokemus on hänestä Lontoon suureen väestöntiheyteen verrattuna erityisen

rentouttava.

“Oulussa kahden vuodenkin jälkeen tuntuu, että olisin yhtä rento kuin lomalla ollessani.”

Pyöräteiden edelläkävijä

Oulun maailmallakin puhuttanut maine yhtenä Suomen parhaimmista pyöräilykaupungeista juontaa juurensa laadukkaalle infrastruktuurille ja aktiiviselle kunnossapidolle. Yli 950 kilometriä pyöräbaanoja pidetään aktiivisesti kunnossa ympäri vuoden. Pyörätiet Oulussa erottuvat muuhun Eurooppaan erityisesti niiden kestävän suunnittelun kautta.

“... pyöräverkko rakennettiin aikoinaan avaraan maastoon, jonne leveät baanat ovat vuosikymmentenkin jälkeen mahtuneet. Oulun talvipyöräilymaine pohjaa siis 50 vuotta sitten tehtyihin päätöksiin, joita tehtäessä kaupunkia suunniteltiin nimenomaan tuleville sukupolville ja tulevaisuuden tarpeita varten”, Oulun kaupungin liikenneinsinööri Harri Vaarala kommentoi Oulun pyörätalvi -podcastissa tänä vuonna.

Pyöräreitteihin investointia itse asiassa vastustettiin aluksi, sillä autojen yleistyminen koettiin kaiken kaikkiaan parhaimmaksi kulkukeinoksi. Vaikka kyseisiä hankkeita aluksi nähtiin “virhe-investointeina”, eläköitynyt kaupunki-insinööri Mauri Myllylä ajoi lujasti kiinni sen tärkeyttä kaupunkirakenteen merkityksen ohessa. Nykyinen näkymä edustaa vahvasti näiden suunnitelmien toteutumista, sillä parempien tieverkostojen, Tervaporvarin siltojen ja luonnonmaisemien kautta Oulu kuitenkin on kehittynyt maineikkaaksi pyöräilykaypungiksi.

Kehitettävää edelleen on pyöräilyn korostamisessa kaikilla alueilla.

Suunnittelu- ja kaavoitusarkkitehti Timo Hakala kertoi VeloFinland-seminaarissa vuonna 2022, että mahdollisena kehityskohteena olisi vielä keskusta, joka on pysynyt liikkumattomana viimeiset 50 vuotta.

Jatkuvasti kehittyvä

Oulun kaupunkia ei voi yksinkertaistaa vain monimuotoisena yhdistelmänä kaupunkirakennetta ja luontoa. Oulu korostaa toiminnassaan asemaansa pohjoisen Suomen yhteisöjen keskittymänä. Taustalla on tavoite yhdistää näitä tekijöitä syvemmän rakenteellisen kehityksen kautta, jotta kulkuyhteyksiä, palveluita, koulutusta ja kulttuuria pystytään kehittämään huipputasolle.

Erityisesti Oulun tuleva kulttuuripääkaupunkivuosi 2026 motivoi kehittämään kaupungin vetovoimaisuutta edelleen. Toistaiseksi suunta on ollut positiivinen laajennettujen palveluiden, asuintilojen ja hankkeiden kautta. Kehityskohteita on edelleen käynnissä muun muassa vuoden 2025 Hartaanselän asuntomessujen kautta, jolla Oulu laajentaa asemaansa ja asukaslukuaan kulttuuripääkaupunkina.

Vaikka Oululla on vielä hyvin selkeitä kehityskohteita kaupunkirakenteen ja kulttuuritoimintansa suhteen, sillä on yhtä lailla näkyvät vahvuudet ainutlaatuisena, pohjoista asennetta osoittavana ja vetovoimaisena kaupunkina.

“Jokainen oululainen rakentaa kotikaupunkinsa vetovoimaa. Sillä, miten me omasta kotikaupungistamme muille puhumme, on väliä. Suuri merkitys on silläkin, miten Oulu ja oululaiset ottavat asukkaat ja yritykset vastaan”, kerrottiinn Kalevassa viime vuonna T-median kaupunkivertailusta. •

Muutitko mielesi?

Kevään siirtohaku

2.–16.5.2023

Jos kanditutkintosi on vielä kesken, voit hakea siirtohaussa tutkinto-ohjelman

tai pääaineen vaihtoa.

oulu.fi/fi/siirtohaku

vuokra-asumista.

MOKAKIN ONlahja

Luovuus ja taide ovat lapsesta saakka kuuluneet Oulun yliopistossa äidinkieltä ja kirjallisuutta opiskelleen Elena Virtasen elämään. Hän kävi peruskoulun musiikkiluokalla ja soitti poikkihuilua. Musiikin rinnalla kulki alakoulussa aloitettu luovan kirjoittamisen harrastus.

Nykyään Virtanen esiintyy improvisaatioteatterissa, pelaa netissä livenä D&D:tä, kirjoittaa ja esittää runoutta, julkaisee Instagramissa meikkitaidetta ja laulaa showkuorossa. Luovat harrastukset vievät paljon vapaa-aikaa, mutta antavat moninkertaisesti takaisin.

TEKSTI N ita Mäenpää KUVA Elena Virtanen

Elena Virtasen kalenteri pursuaa harjoituksia ja esiintymisiä. Vuoroaan odottelevat sosiaaliseen mediaan muokattavat videot ja kuvat, mutta se ei Virtasta haittaa. Hän panostaa toisten ihmisten kanssa harrastamiseen ja asettaa yksin tehtävät työt tärkeysjärjestyksessä matalammalle.

“Mä nautin siitä toisaalta. Se on sellaista, että ei ole pakko tehdä, ettei kukaan kuole. Musta on ihanaa, kun on aina jotain odottamassa”, Virtanen toteaa.

Virtanen kuvailee elämäänsä hyvällä tavalla kaoottiseksi, sillä harrastukset tuottavat hänelle paljon iloa. Perheelle ja ystäville hän löytää aina aikaa, eivätkä harrastukset koskaan mene lähimmäisten edelle. Virtanen kokee luovuutensa tulevan osin perheeltään, sillä äiti maalaa ja on aktiivinen taide-elämässä, veli taas näyttelee Rauman teatterissa.

Sen sijaan rahan ansaitseminen ei ole hänelle intohimo, vaan pakollinen osa arkea. Virtasen elämä on omistettu taiteelle.

“Sitten kun oot kuolemassa, harva miettii, että oisinpa tehnyt enemmän töitä. Moni miettii, että olisinpa kokeillut sitä improa tai maalaamista.”

Improvisaatio auttaa voittamaan häpeän

Improvisaatioteatteri syntyy hetkessä. Esityksillä ei ole erillistä käsikirjoitusta, eikä niitä harjoitella etukäteen. Tarina muokkautuu yleisöltä saatavien inspiraatiosanojen ja

ideoiden mukaan.

Virtanen tutustui improvisaatioteatteriin näyttelijäveljensä kautta. Inspiraation saatuaan hän ilmoittautui Oulu-opiston kurssille, jossa tapasi joukon muita harrastajia. He perustivat yhdessä Improvokaattorit-ryhmän. Viime syksynä Virtanen liittyi mukaan Oulun Ylioppilasteatterin improvisaatioryhmä Improniumiin.

“Elämä pyörii paljon impron ympärillä. Suunnitteilla on podcasteja ja esiintymisiä. Improniumilla on toukokuussa improesitykset teatteri Klonkilla.”

Esitysten pituus vaihtelee vartista koko iltaan väliaikoineen. Virtasen ryhmien esitykset muodostuvat yleisön ehdotusten kautta yleensä humoristisiksi, mutta improvisaatioteatteri voi olla myös vakavaa.

Improvisaatioryhmät harjoittelevat usein, vaikka erikseen opeteltavia vuorosanoja ei olekaan. Sen sijaan he tekevät erilaisia harjoituskohtauksia. Jokaisen kerran lopuksi kohtaukset käydään läpi, jotta ryhmäläiset voivat oppia ja kehittyä. Tunnelma on turvallinen, ja jokainen saa kertoa vapaasti omista tunteistaan. Turvallisuus on improvisaatiossa tärkeää, sillä onnistuakseen lavalla on ylitettävä häpeän tunne.

“Esiintyminen on helpompaa, kun ei tarvitse muistaa kaikkia vuorosanoja. Ei voi tehdä samassa mielessä virheitä kuin perinteisessä teatterissa. Häpeän tunteesta pitää kuitenkin päästä eroon, sillä et saa sensuroida itseäsi lavalla.”

Sitten kun oot kuolemassa, harva miettii, että oisinpa tehnyt

enemmän töitä.

Toisistaan huolehtivassa ryhmässä kukaan ei ole yksin lavalla. Jos yksittäinen esiintyjä jähmettyy eikä keksi seuraavaa siirtoa, joku muu rientää apuun. Improvisaatio ei ole yhden ihmisen show, eikä sitä harrastaakseen tarvitse olla ulospäinsuuntautunut ja sosiaalinen.

“Moni aloittaa impron, koska he ovat ujoja ja kamppailevat sosiaalisen häpeän kanssa. Heistä kuitenkin kuoriutuu jotain maagista.”

Runouden ja improvisaation voi yhdistää

Improvisaatioteatterin ohella Virtanen kirjoittaa mietelausetyyppisiä runoja, joiden kautta hän pohtii elämän eri puolia. Pyhimyksen ja Paula Vesalan lyriikat ovat innoittaneet Virtasta, sillä he miettivät maailmaa inspiroivalla tavalla.

“Omat runot syntyvät ympäristön tarkkailun kautta. Miksi tää on aina tälleen, miksi asiat ovat niin kuin ne ovat.”

Virtasen runot ovat vapaasti luettavissa runoblogissa.

Toisinaan hän on lausunut runojaan ääneen open mic -illoissa. Virtaselle kumpikaan julkaisumuoto ei kuitenkaan ole tärkein, sillä hän haluaa yhdistää improvisaatiota ja runoutta enemmän poikkitaiteellisesti. Haaveissa on kokeilla improvisoitua runoutta runoilloissa. Tuolloin runo luotaisiin kokonaan improvisoituna sana tai lause kerrallaan, tai esitys aloitettaisiin valmiista runosta, jonka säkeitä vaihdettaisiin yleisön toiveesta.

“Pyrin antamaan kuulijoille elämyksen runojen kuulemisesta. Mulle se on esiintymistä.”

Taiteen ydin on yhteisössä

Yhdessä tekeminen on Virtasen harrastusten punainen lanka. Meikkitaide vaikuttaa visuaaliselta ja yksin tehtävältä harrastukselta verrattuna teatteriin ja runouteen, mutta Virtaselle meikkaus on osa kokonaisuutta. Hän julkaisee tekemiään meikkejä Instagramissa ja seuraa muiden harrastajien meikkitilejä.

ELENA VIRTANEN

KOULUTUKSELTAAN äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja.

ASUU Oulussa.

HARRASTAA improvisaatioteatteria, pöytäroolipeli D&D:tä, runoutta, meikkitaidetta ja showkuorossa laulamista.

JULKAISEE runoja Taide on ikuista -runoblogissa ja meikkitaidetta Instagramissa nimimerkillä @elenaveekauneus

“Mä tykkään hirveästi seurata muiden ideoita ja osallistua kaikkiin haasteisiin.”

Virtanen on aina ollut kiinnostunut estetiikasta ja kuvataiteista, mutta ei ole päätynyt taidemaalariksi. Hän arvelee syyn olevan juuri yhteisöllisyyden tarpeessa – taidemaalarina pitäisi maalailla yksin omassa työtilassa. Virtaselle taide on yhdessä luomista ja toisten ideoista inspiroitumista.

Meikkitaiteen julkaiseminen sosiaalisessa mediassa on tavallaan esiintymistä, mutta eri tavalla kuin improvisaatiossa. Fyysisesti esiintyessä Virtanen ei voi pysähtyä miettimään, vaan on toimittava nopeasti. Sosiaalisesta mediasta voi aina poistaa julkaisun, jos se ei onnistunut halutulla tavalla.

“En ota paineita. Mä en esimerkiksi käytä filttereitä, jos teen meikkipostauksen. En yritä muokata täydellisyyttä somessa tai livenäkään”, Virtanen toteaa.

Hän ei välitä sosiaalisen median seuraajamääristä, sillä kyse on harrastuksesta. Uudet seuraajat ja tykkäykset lämmittävät mieltä, mutta Virtasen itsetunto ei ole kytkeytynyt niihin. Hän meikkaa ja julkaisee juuri sen verran kuin itse haluaa.

Moka on lahja

Virtanen harrastaa yhdessä muiden kanssa, mutta asettaa mielellään omalle tekemiselleen tavoitteita. Hänelle syntyy usein vahva intuitio siitä, mitä kannattaisi kokeilla seuraavaksi. Visioista muodostuu tavoitteita, joita kohti Virtanen etenee määrätietoisesti.

“Mä tykkään tehdä asioita tavoitteellisesti. Pitää olla jotain päämääriä, mä tykkään siitä.”

Virtasen mukaan tavoitteiden tulee olla sellaisia, jotka voi itse toteuttaa. Jos tavoitteet ovat epärealistisia tai kiinni muiden tekemisistä, ne eivät ole enää motivoivia. Tavoitteiden on tarkoitus olla kannustavia ja myönteisiä, ei lannistavia. Toisaalta harrastuksissa pitää olla myös haastetta, sillä se auttaa kehittämään omia heikkouksia.

“Tykkään olla aina heti hyvä kaikessa, mutta onhan se fakta, että esimerkiksi jotkut tietyt, vaikka häpeä, oli iso prosessi päästä irti siitä, että uskaltaa sanoa niitä ekoja asioita, jotka tulee mieleen kohtauksissa. Tai että alkaa kuvaamaan kasvoja juuri sellaisina kuin ne ovat, ilman filttereitä.”

Positiivinen palaute kannustaa jatkamaan, mutta Virtasen mielestä on hyvä saada myös rakentavaa palautetta, etenkin kanssaesiintyjiltä. Kaikenlainen palaute on tärkeää.

Virtanen kehottaa luovasta harrastuksesta haaveilevia etsimään muita ihmisiä, jotka haluaisivat aloittaa saman harrasteen parissa. Kun löytää oikeanlaisen ilmapiirin, uskaltaa mitä vain.

“Impron perussääntö – moka on lahja. Kannattaa välillä epäonnistua. Silloin huomaa, että siitä pääsee yli.” •

Saat tuotelahjan kuudella keräilyleimalla tai -koodilla. Keräilytuote on Orionin normaalihinnaltaan vähintään 9 euron hintainen itsehoitotuote.

Kampanja voimassa 2.7.2023 saakka. Lue lisää: itsehoitoapteekki.fi

UHANALAINEN LAJI: PIENET KUNNAT

P“ienissä kunnissa ollaan lähellä ihmistä –toimintakulttuuri ketterä, nopea ja innovatiivinen. Pieni kunta tarjoaa elämää usein luonnon lähellä … Rajattoman nopeasti toimivat nettiyhteydet mahdollistavat työn ja asioinnin paikkariippumattomasti.”

Tällaista visiota Kuntaliitto ennustaa pienten kuntien kehitykselle vuosille 2030-2040. Kuvailun takana piilee kuitenkin monia pienten kuntien haasteita.

Vuonna 1940 Suomessa oli 603 kuntaa. Tällä hetkellä kuntia on 309, joista 108 määritellään kaupungeiksi ja 201 pieniksi, alle 5 000 asukkaan kunniksi. Kehityssuunta vaikuttaisi toistaiseksi suosivan kaupunkeja niiden työt, laajempi palveluvalikoima ja jatkokoulutusmahdollisuudet erottuvasti vetävinä tekijöinä.

Pienille kunnille sen sijaan on ominaista yhteisöjen pienuus ja luonnonläheisyys verrattuna kaupunkien vilkkaisiin äänimaailmoihin. Ne toisaalta ovat herkempiä asukasluvun muutoksille, jos palveluiden käyttäjien määrä laskee ja talous hankaloituu. Vaihtuvuus väkiluvussa voi vaikuttaa nopeasti pienien kuntien toimeentuloon, etenkin jos kunnasta poislähtö on sen vetovoimaisuutta suurempaa. Toisaalta liika väestönkasvu voi myös olla ongelmallista, jos palveluja ei sopeuteta oikein niiden suurempi käyttäjäkunta huomioon ottaen.

Kuntien toimeentuloa on jokseenkin helpotettu vuoden 2023 alusta käyttöönotetun sote-uudistuksen kautta. Terveydenhuolto on siirtynyt kuntayhtymiltä hyvinvointialueille ja vapauttanut pieniltä kunnilta enemmän voimavaroja muiden palveluiden kehittämiseen. Tästä huolimatta kunnan toimeentulo on lähinnä kunnanjohtajien tai

muutamien päättäjien vastuulla, mikäli saatavilla olevia resursseja käytetään järkeviin kohteisiin eikä vaihtoehtoisiin kulttuuritempauksiin.

On selkeää, että usein nuoret siirtyvät pieniltä kunnilta kaupunkeihin opintojen ja työn perässä, jolloin pieniä kuntia jäävät asuttamaan vanhemmat ikäluokat. Pienillä kunnillakin löytyy monenlaista työtä ja tekemistä, mutta enemmän mahdollisuuksia avautuu toisen paikkakunnan tarjoamista tehtävistä. Vasta myöhemmin elämässä saatetaan muuttaa maalle rauhallisemmalle alueelle, kun kaupunkimaisemaan on kyllästynyt ja tarvitsee rauhallisempaa ympäristöä itselleen.

Kuinka siis kuntien kestävyyttä saisi yleisesti kohennettua? Kaikenkattavaa vastausta ei ole, mutta tiettyjä taktiikoita voi soveltaa.

Etätyöskentely pieniltä kunnilta pitäisi teoriassa väestöä yllä, mutta suhteiden ja yhteisöjen luominen olisi haastavaa. Työn luonne myös vaikuttaa, onko etätyöskentely ylipäänsä mahdollista Haasteellista olisi myös kunnan kapasiteetti tarjota itse töitä eikä asuttaa toiselle paikkakunnalle töitä tekeviä.

Kuntien keinotekoinen pinnalla pitäminen ei myöskään ole kannattavaa, jos se ei kohenna niiden toimeentuloa. Vähimmäisvaatimuksena olisi saattaa pieniä kuntia poikkeuksellisen haastavista tilanteista pois, mutta toistuvat kamppailut rakenteellisissa ongelmissa eivät houkuta valtiota kansantalouden näkökulmasta tukemaan sitä enemmän. Myöskään väkiluvun kasvattaminen ei olisi sopiva ratkaisu, koska silloin pienuudestaan tunnistettava kuntaidentiteetti katoaisi samalla.

KOLUMNI | Toimitusharjoittelijamme Jere pelkää kuntien tulevaisuuden puolesta.

Toivon mukaan

Suomesta ei tulisi

tuhansien järvien ja alle sadan kunnan

Mahdolliset kuntaliitokset teoriassa edistäisivät ja kehittäisivät kuntien rakennetta ja palveluiden laatua. Ongelmana tässä on Suomen kuntien maantieteellisesti harva sijainti toisistaan. Kuntaliittymät eivät välttämättä ole hyödyllisiä liian etäällä toisistaan sijaitseville kunnille; viimeaikainen sote-uudistus kuntaliitoksissa on lähinnä supistanut keskusta-alueiden palveluverkkoa reuna-alueiden sijaan. Lisäksi tavoitteena olisi mieluisampaa kuntien keskinäinen tukeminen kuin paremman kunnan kustannuksella siipeily.

Kaupungistumisen edetessä syntyisi hypoteettinen tilanne, jossa suurin osa Suomen väestöstä olisi kuntien sijaan keskittynyt suuriin kaupunkeihin tai niiden vierusalueille. Tällainen fokus ei toisaalta ole uusi käsite maailmalla, jos verrataan Amerikan tai Aasian suurkaupunkien kohdistuneisiin väestötiheyksiin. Suomen erikoinen kuntarakenne ja niiden luonnonläheisyys tulisi olla suojeltavan arvoinen ja korostettu osa suomalaista kulttuuri-identiteettiä.

Kysymyksenä onkin se, miten Suomen kuntia tulisi suo-

jella nykyisen muuttoliikenteen keskellä? Miten Suomen yleiskuva muuttuu, jos kuntien määrä ja sijainti harvenevat nykyisestään? Tulisiko luonnonläheisyydestä kaukainen käsite etenkin kaupunkilaisnäkökulmasta? Kunnista olisi ainakin tärkeä saada näkyville niiden kulttuurinen erityisarvo, mikäli niitä katoaa kaupunkien taakse.

Toivon mukaan Suomesta ei tulisi tuhansien järvien ja alle sadan kunnan maa.

Kirjoittaja on Oulun ylioppilaslehden tämän kevään toimitusharjoittelija. Hän on taustaltaan kokenut ainejärjestöaktiivi ja opiskelijavaikuttaja sekä innokas pelaaja ja kokkailija.

OPISKELIJAKULTTUURIA SATASELLA, KIITOS!

Huhtikuussa huipentuneissa politiikan valtakunnallisissa kilpa-ajoissa nelivuotisia kausikortteja eduskuntaan tavoiteltiin jälleen kiivaan kampanjoinnin ja suurten lupausten vauhdittamina.

Opiskelijoiden näkökulmasta positiivisin poiminta vaalikeväältä on lupaus siitä, ettei koulutuksesta aiota leikata yhdenkään puolueen toimesta. Samankaltainen lupaus kuultiin viimeksi vuoden 2015 eduskuntavaaleissa, joiden jälkeen hallitus pian päätti leikata koulutuksesta reiluin ottein.

Tällä hetkellä opiskelijan tilille kuukausittain kilahtavan opintorahan määrä on euroissa verrattavissa vuosiin, jolloin Neuvostoliitto kaatui ja Suomi voitti ensimmäisen jääkiekon maailmanmestaruutensa. Elinkustannusten hinta on ottanut selkeän yliotteen suhteessa opiskelijalle tarjottavaan valtiontukeen.

Korkeakouluopiskelijat ovat kuitenkin tulleet aina toimeen vähällä, eivätkä ole tinkineet hauskanpidosta tippaakaan. Niin kauan kuin nykymuotoista opiskelijakulttuuria on ollut olemassa, korkeakouluopiskelijoita on kärjistetysti kuvailtu halpaa ravintoa polttoaineenaan kuluttaviksi arkiryyppääjiksi, joille realiteetti opintojen toissijaisesta tärkeydestä valkenee viimeistään vapun viikoiksi venyvän juhlinnan aikana.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vuonna 2021 toteuttaman tutkimuksen mukaan jo tuolloin yli 13 prosenttia korkeakouluopiskelijoista koki toimeentulonsa erittäin niukaksi tai riittämättömäksi. Tilastoista nousi esiin ennen kaikkea vahva pelko siitä, että rahat eivät riitä välttämättömyyksien, kuten ruoan ja lääkkeiden ostamiseen koko kuukauden ajaksi. Seuraava tilannekatsaus on hyvin todennäköisesti sävyltään edeltävää vuotta synkempi.

Enää korkeakouluopiskelijat eivät vain ryyppää, rellestä ja matkustele valtion takaaman opintolainan turvin.

Opiskelijoiden heikentyneestä toimeentulosta kertoo vahvasti myös myönnettyjen opintolainojen määrän valtava kasvu. Vuonna 2016 tyypillisin opintolainan määrä korkeakouluopiskelijaa kohden oli noin 2000 euroa. Vuonna 2022 opiskelijan harteille lainaa kertyi keskimäärin 15000 euroa.

Enää korkeakouluopiskelijat eivät vain ryyppää, rellestä ja matkustele valtion takaaman opintolainan turvin. Tällä hetkellä moni opiskelija rahoittaa lainarahalla pahimmillaan kaikkia menojaan: ruokaostoksia, vuokranmaksua sekä muita kuukausittaisia välttämättömiä kuluja.

Opiskelijat, jotka kokevat tärkeäksi osallistua toistaan mielikuvituksellisimpiin opiskelijarientoihin, tulevat osallistumaan niihin myös tulevaisuudessa. Opiskelijatapahtumista nauttivien täyspäiväisten opiskelijoiden ainoat vaihtoehdot ovat joko rientojen rahoittaminen lainarahalla tai muista talousmenoista ankaralla kädellä karsiminen.

Eduskuntavaalien alla enemmistö puolueista oli sitä mieltä, että opiskelijoiden toimeentulon ongelmia täytyy ratkaista tavalla tai toisella. Noin puolet eduskuntapuolueiden puheenjohtajista kertoi olevansa valmiita toteuttamaan sadan euron tasokorotuksen opintorahaan seuraavan hallituskauden aikana.

Vuoteen 2035 mennessä alle 30-vuotiaiden korkeakoulutettujen määrää pyritään kasvattamaan suurimpien tavoitteiden mukaan jopa kuuteenkymmeneen prosenttiin.

Elinvoimainen opiskelijakulttuuri on valtava voimavara opiskelijoille. Tulevina vuosina korkeakouluun hakeville nuorille aikuisille on merkityksellistä, että opintojen vastapainoksi tarjolla on myös värikästä opiskelijakulttuuria. Sen ylläpitämiseksi opiskelijat tarvitsevat tukea myös poliittisten päätösten kautta.

KOLUMNI | Kolumnistimme Toni Keränen on huolissaan opiskelijakulttuurin säilyvyydestä toimeentulon ollessa uhattuna.

Kirjoittaja on journalismin opiskelija, joka viihtyy urheilun ja podcastien parissa, sekä arvostaa suomalaista saunailtakulttuuria.

BusinessAsema | Hallituskatu 36 businessasema.com

Tarvitsetko apua työllisyys- tai yritysasioissa?

Palveluneuvonta ohjaa eteenpäin

• Palveluneuvonta on avoinna BusinessAsemalla

arkisin klo 9–15

• Puhelimitse sinua palvellaan numerossa 08 558 55810 ma–pe klo 9–16

• Netissä palvelee chat

• Voit myös varata ajan etäneuvontaan: businessasema.com/ neuvonta

Startup Station yritysinnokkaille

Startup Station tarjoaa inspiraatiota, tietoa ja verkostoitumismahdollisuuksia alkuvaiheessa oleville startup-yrityksille ja yrittäjille.

Tutustu lisää: oulu.com/startup-station

HUOMIO MAINOSTAJA!

Tässä voisi olla sinun paikkasi näkyä koko korkeakouluyhteisölle.

Seuraava Oulun ylioppilaslehti ilmestyy 30.8.

Ole mukana ja varaa mainospaikkasi!

Varaukset ja aineistot 14.8. mennessä: myynti@adaptipalvelut.fi tai puh. 0400663885

Vauhdin huumaa

Videopelien pikapelaaminen on ilmiönä viime vuosikymmenen aikana kasvanut räjähdysmäisesti. Toiminnassa korostuu pelien olemus viihdyttävinä taidonnäytteinä, mutta taustalla on paljon muutakin kuin ennätysaikoja, reittien harjoittelua ja yksittäisten pelaajien omaa panosta.

3, 2, 1, MENOKSI!

Pelaaja lähti liikkeelle, ja on selkeästi nähnyt pelin alkuosan useita kertoja nopeasta tahdista päätellen. Pian pelin hahmon vauhti kiihtyy huomattavasti, kun pelaaja saa haltuunsa keinon syöksyä nopeammin. Saman syöksyn avulla parin pikselin tarkkuudella tehdyt hypyt ohittavat suuren osan peliä, ja yhtäkkiä ollaan paljon myöhemmässä alueessa. Siellä saadut uudet kyvyt vuorostaan tekevät edeltävistä alueista paljon helpompia. Tekniikoiden onnistuessa iskee adrenaliinihuuma, kun nykyinen tahti alkaa olemaan uuden ennätyksen veroinen. Samalla myös riskin määrä nousee, kun pienikin virhe voi pilata tahdin ja menettää ratkaisevan määrän aikaa.

Pelien pikapelaaminen, ( speedrunning ), on nimensä mukaisesti pelien pelaamista mahdollisimman nopeasti loppuun asti tietyn tavoitteen tai rajoituksen yhteydessä. Apuna näissä suorituksissa pelaajat voivat hyödyntää pelissä olevia bugeja ( glitch ), joilla pelaaja hyödyntää pelin järjestelmiä odottamattomilla tavoilla: hahmo voi liikkua tavallista nopeammin, päästä kentän ulkopuolelle, ohittaa ison osan peliä pääsemällä tavallista myöhempään pisteeseen, tai hyödyntää esteiden ja vihollisten heikkoja kohtia tehden niistä huomattavasti helpompia.

Pikapelaaminen vaihtelee luonteeltaan ja tekniikoiltaan paljon pelattavasta pelistä riippuen: Super Mario 64:sessa taituroidaan keräiltävien tähtien perässä parkour-radan tavoin, The Legend of Zelda: Ocarina of Timessa erilaiset bugit muuttavat pelin luonnollista etenemisjärjestystä, kun taas Celestessä pelaaja syöksyy petollisten ansojen ja kuilujen yli erinomaisella näppäryydellä ja tarkkuudella.

Final Fantasy- ja Pokemon-sarjojen peleissä sen sijaan tarkka resurssien ja satunnaisten muuttujien hallinta merkitsee eniten. Pelattavien reittien optimointi on erittäin tärkeää, koska peleissä satunnaisesti tapahtuvat asiat voivat muuttaa pelin kulkua merkittävästi. Harjoittelun kautta suunnitellut reitit jäävät myös paremmin mieleen.

“Pikapelaaminen on ikään kuin urheilusuoritus, jota pitää treenata”, Vauhtijuoksu ry:n puheenjohtaja Kimi Haapalainen, nimimerkiltään Drauce , korostaa. “Usein siinä kilpaillaan lähinnä itseä vastaan. Siinä ei aina yritetä saada maailmanennätyksiä, vaan koitetaan parantaa omaa suoritusta.”

Haasteellisuuden lisäksi pikapelaamista laajentavat pelien eri kategoriat. Tavoitteena voi olla pelin läpäisemisen lisäksi kerätä kaikki

keräiltävät esineet matkan varrelta tai pelata täysin ilman peliä rikkovia bugeja pelintekijöiden suunnittelemaa reittiä myöten. Pikapelaaminen on tällä tavoin myös eräänlainen taidonnäyte, jossa pelin rajoja ja mekaniikkoja venytetään äärimmilleen korkein nopeus mielessä.

Kolme vuotta pikapelaamista harrastanut Sebastian , nimimerkiltään naitsa, kuvailee harrastuksen olevan keino haastaa itseään ja kehittyä tietyssä pelissä taitavaksi.

“Kun pelin on pelannut kerran läpi, niin sitten voi opetella sen speedrunin, joka saattaa olla aivan uusi tapa pelata sitä. Jos jostakin pelistä nauttii, niin sitten myös usein voi nauttia sen pelaamisesta nopeasti”, naitsa kuvailee.

Käännekohdat lähtöruudusta nykyhetkeen

Pikapelaaminen on yleistynyt viime vuosikymmenien aikana laajasti tunnistetuksi pelityyliksi, vaikka ilmiö on ollut olemassa jo 1980-luvulta lähtien. Muun muassa Atari 2600-konsolille ilmestyneessä Dragster-pelin ohjekirjassa pelaajia rohkaistiin läpäisemään peli tietyssä ennätysajassa. Lisäksi peleissä itsessään esimerkiksi Metroid-pelisarjassa loppuruutu vaihtelee sen mukaan, miten nopeasti pelin läpäisee. Yhdysvalloissa järjestetyissä Nintendo World Championship -tapahtumissa pelaajat saattoivat kilpailla nopeudesta toisiaan vastaan eri haasteiden yhteydessä.

Yksittäisten haasteaikojen sijaan pikapelaaminen lähti entistä kilpailullisempaan kasvuun vuonna 1993 ilmestyneen Doom-ammuntapelin myötä, joka tallensi pelaajien ajan lisäksi pelisuorituksia uudelleen toistettavina videotiedostoina. Näitä niin kutsuttuja “demo-tiedostoja” oli mahdollista jakaa pelaajien kesken ja vertailla niissä pelaajien käyttämiä reittejä ja tekniikoita.

Samoihin aikoihin Yhdysvalloissa kehitetty Usenet toimi yliopistoissa ennen Internetin saapumista eräänlaisena tiedonjakopalstana, jossa pystyi löytämään muita pelaajia ja luomaan pienimuotoisia yhteisöjä nopeiden läpäisyaikojen ympärille. Esimerkiksi Doomin kenttien lopussa näkyvä “Par Time” toimi eräänlaisena pelinkehittäjien asettamana haasteaikana, joiden läpäisemisestä Usenetin käyttäjät keskustelivat.

SPEEDRUNIT EIVÄT AINA PERUSTU

Demo-tiedostojen jakamisen myötä suoritusten kerääminen yhteisiin tilastoihin alkoi yleistyä. Doomin kaltainen Quake-peli sai ilmestymisensä jälkeen paljon suosiota pikapelaajien keskuuudessa. He keräsivät yhteisönä yksittäisten tasojen suorituksia yhteen Quake Done Quick -nimiselle tiedostolle, jossa yksittäiset parhaat ajat editoitiin yhteen teoreettiseksi nopeimmaksi ajaksi kaikista pelin tasoista.

MUIDEN KANSSA KILPAILEMISEEN, VAAN NÄYTTÄMÄÄN KOKONAISTEN YHTEISÖJEN TULOKSIA.

Vuonna 1998 sivusto vaihtoi nimekseen SpeedDemosArchive, joka vuodesta 2004 lähtien alkoi hyväksyä Quaken lisäksi muiden pelien pikapelisuorituksia. Nykyään samantapaisena alustana toimivan speedrun.comin lisäksi eri yhteisöillä on myös oma alustansa tiettyjen pelisarjojen pelien ajoille.

Videoiden kautta jaetut suoritukset levittivät pikapelaamisen näkyvyyttä merkittävästi, etenkin Internetin yleistymisen ja Youtuben perustamisen jälkeen vuodesta 2005 lähtien. Suoritusten seuraamisesta ja pikapelaamisen oppimisesta ilmiönä tuli helpompaa satunnaisen nopean ajan ilmestyessä videoehdotuksena tai niitä etsiessä sivustolta. Myös esimerkiksi yksittäiset videot pelaajien löytämistä bugeista ja tavoista ohittaa pelin osia auttoivat pelaajia laajemmin nopeuttamaan omia suorituksiaan.

Videoiden lisäksi 2010-luvulla yleistynyt striimaaminen, eli pelien suoratoisto ja pelaaminen livenä katsojille, muutti pikapelaamista entistä sosiaalisemmaksi ja avoimemmaksi toiminnaksi. Pelaajat pystyivät nyt striimatessaan keskustelemaan katsojien kanssa ympäri maailmaa pelatessaan peliä. Erityisesti kilpailuhenkisyys korostui tässä vaiheessa pelaajien kesken, jotka kokoontuivat toisinaan kilpailemaan keskenään tai itseään vastaan eri tavoin, kuten pika-

pelimaratonien kautta.

Nykyään pelien pikapelaaminen on kehittynyt laajasti tunnistetuksi tyyliksi pelien tavallisen pelaamisen yhteyteen. Pelaajat voivat julkaista nauhoittamiaan suoritusaikoja tai liittyä eri peleihin keskittyviin Discord-yhteisöpalvelimiin keskustelemaan peleistä ja niiden pikapelaamisesta.

“Loppujen lopuksi tämän on hyvin pieni harrastus, mutta se on viime aikoina kasvanut räjähdysmäisesti ilmiönä”, kokenut pikapelaaja Timo , nimimerkiltään Timopy, taustoittaa.

Maratonin kaltaista suoritusta

Pelejä voidaan myös yksittäisten striimaajien lisäksi seurata laajemmin pikapelimaratonien kautta. TheSpeedGamers-hyväntekeväisyysryhmän vuonna 2008 järjestämä pelimaratoni inspiroi nykyään laajaa suosiota saanutta Awesome Games Done Quick -pikapelimaratonia. Tapahtuma keräsi ensimmäisellä kerrallaan vuonna 2011 hieman yli 10 000 dollaria, jonka jälkeen toiminta lähti räjähdysmäiseen kasvuun.

Vuonna 2014 tapahtuma keräsi yli miljoona dollaria merkittävänä rajapyykkinä.

Samalla maratoni sai mainetta tehokkaana keinona nostattaa muuten tuntemattomia pelejä näkyville, etenkin jos ne ovat viihdyttävää seurattavaa pikapelattaessa. Tapahtumaa katsoo vuosittain yli satatuhatta katsojaa, ja se kerää vuosittain miljoonia dollareita hyväntekeväisyyteen.

Ilmiö on inspiroinut pelimaratoneja laajemmmin eri paikoissa järjestettäväksi, kuten Euroopassa toimiva ESAMarathon sekä Suomessa järjestettävät Finnruns ja Vauhtijuoksu-pelimaratonit.

Pelaajat voivat määrittää peleille maratoneissa kannustimia, joiden toteutuessa pelaaja tekee jotakin ylimääräistä tai näyttävää pelin nopean läpäisemisen lisäksi. Näitä voi olla esimerkiksi pelin asettamista valinnoista päättäminen tai ylimääräisen vahvan vastustajan haastaminen. Lahjoitusmäärillä voi myös kilpailla esimerkiksi siitä, mikä nimi pelattavalle hahmolle annetaan. Pikapelimaratoneista tekee erikoista niiden tapa esitellä laaja valikoima pelejä ja yhteinen tavoite suorittaa peli tavoitellussa ajassa, usein edellä mainittujen hyväntekeväisyystapahtumien muodossa. Peliyhteisöjen järjestämistä tapahtumista pikapelimaratonit ovat erittäin suosittuja

myös niille, jotka eivät välttämättä pelaa pelejä nopeasti.

“Maratonit ovat tosi hauskoja ja palkitsevia. Tarkoituksena niissä on esitellä peliä katsojille, ja siitä tulee hyvä fiilis, kun he ovat oikeasti kiinnostuneita omasta pelistä ja suorituksesta. Samalla opettaa muille pelistä, kun on itse laittanut siihen paljon aikaa. Niiden kautta näyttää niin sanotusti uusia maailmoja heille”, naitsa kertoo.

Oikeaa reittiä etsimässä

Pikapelaajana on tavallisesti yksittäinen henkilö kunkin suorituksen aikana, mutta usein moni muu on tehnyt sen eteen ennakkoon paljon taustatutkimusta. Peliä varten täytyy kaavailla sopivin reitti, löytää hyödyllisiä bugeja ja harjoitella mahdollisesti riskialttiita tekniikoita luotettavammiksi.

Uusia bugeja voi löytyä peleistä useita vuosia niiden ilmestymisen jälkeenkin. Tyypillisesti niiden löytäminen vaatii paljon aikaa ja hieman itsepäisyyttä; pelaaja saattaa hyppiä samaa seinää pitkin useita tunteja, koska mahdollinen pikselintarkka hyppy ohittaisi suuren osan peliä. Tämäntyyppisen löydön myötä tuttu reitti voi muuttua luonteeltaan täysin, jos uusi tekniikka ohittaa tavallisesti pelatun osan peliä kokonaan.

Pikapelikategoriat voivat kehittyä ja nopeutua huomattavasti uusien löytöjen myötä parista minuutista moneen tuntiin.

Esimerkiksi The Legend of Zelda: Ocarina of Timen pikapeliennätykset ovat kehittyneet huomattavasti vuosien myötä. Aikaisimmat nauhoitetut pikapelivideot pelistä sijoittuvat 2000-luvun alkupuolelle, jolloin nopein nauhoitettu aika oli noin 7 tuntia. Peliä pelattiin tuolloin bugeja hyödyntämättä, ja pelin japanilainen yhteisö kielsi aluksi niiden käyttämisen kokonaan, jottei pelin tarkoitettuja osia ohitettaisi.

Uusien löytöjen kautta pelin any%-kategoria on kuitenkin supistunut huomattavasti. Nykyään pelin ennätysaika on huikeat 3 minuuttia ja 54 sekuntia.

Tämä on mahdollista “wrong warp” -nimisen tekniikan avulla, jolla manipuloidaan pelin koodia siirtämällä esineitä oikeisiin paikkoihin ja aktivoimalla siirtymä toiseen alueeseen, mikä vie pelaajan pelin viimeiseen välikohtaukseen. Pelin bugit auttavat erittäin nopeiden aikojen saavuttamisessa, mutta niiden käyttämistä voi toisaalta tulkita epärehelliseksi, koska ne ohittavat pelaajan luonnollisesti kohtaamia haasteita. Tämän takia pikapelaamisessa on useita kategorioita, joilla asetetaan tiettyjä rajoituksia siitä, mitä pelissä saa tai ei saa tehdä. Muun muassa ’glitchless’ ja ’no out of bounds’ -kategoriat kieltävät bugien käyttämisen ja pelin rajojen ulkopuolella liikkumisen kokonaan, minkä myötä peli edetään pelintekijöiden tarkoittamassa järjestyksessä mahdollisimman optimaalisesti.

Myös esimerkiksi sokkona nopeasti pelaaminen on mahdollista, jos pelin tuntee erityisen hyvin ja haluaa haastaa itseään. Näiden tyyppisissä suorituksissa näkee, kuinka pelien mekaniikkojen syvä tuntemus avaa uusia pelaamisen keinoja.

“Speedrunnaamisesta tekee tosi uniikkia se, että joka pelistä voi tehä speedrunin. Kaikille löytyy jotakin, ja monipuolisuus on todella järkyttävää. Tilaa on kaikenlaiselle luovuudelle, ihan sama mitä haluaa koittaa”, Timopy korostaa.

Yhteisöt onnistumisten taustalla

Nykyään pikapelaaminen ei ole vain yksittäisten ihmisten järjestämää toimintaa tai julkaisemia aikoja. Monella tapaa pelien yhteisöt tekevät pikapelaamisesta mahdollista, kun pelaajat kehittävät uusia, nopeampia reittejä tai helpottavat tiettyjä tekniikoita entisestään.

Peliyhteisöjen sisään pääseminen ei usein vaadi enempää kuin aiemmin pelanneensa tiettyä peliä tai mielenkiinnon sitä kohtaan. Tämän jälkeen niissä on helppo kysyä muilta käyttäjiltä apua tekniikoiden suorittamisessa tai jakaa omia suorituksia ja löytöjä.

“Moni pikapeliyhteisö on hyväksyväinen kaikenlaisia ihmisiä kohtaan, mikä on mielestäni aika uniikki asia niissä”, Timopy sanoo.

Peliyhteisöt ovat pikapelaamisen ympärillä hyvin kilpailullisia mutta rohkaisevia toistensa suorituksia kohtaan. Tästä huolimatta nämä vaikutukset eivät aina näy riittävän vahvasti ulkoisesti yhteisöistä tai pikapelaamisen luonteesta.

Timopy korostaa, kuinka outoa on nähdä välillä median suhtautuvan epäilevästi ja vähättelevästi pikapelaamisen merkittävyyteen. Monesti keskustelut ja uutisartikkelit pikapelaamisesta keskittyvät lähinnä maailmanennätysaikojen raportoimiseen taustalla olevien yhteisöllisten tekijöiden sijaan.

“Speedrunit eivät aina perustu muiden kanssa kilpailemiseen, vaan näyttämään kokonaisten yhteisöjen tuloksia. Yksi ihminen voi olla valittu esittelemään tiettyä peliä, mutta siellä on useiden työn panos taustalla muutamasta ihmisestä satoihin.”

Pikapelaamisen yhteydessä suomalaisetkin pelaajat käyttävät peliyhteisöissä tiettyjen termien englanninkielisiä nimityksiä. Pelejä yleisesti pelataan englanniksi, joten on mielekkäämpää kuvailla pelin tekniikoita niiden alkuperäisellä kielellä, jotta monikielisillä peliyhteisöillä on yhteiset määritteet eri tekniikoille. Tässä on osa yleisimmistä termeistä, joita käytetään pikapelaamisen yhteydessä.

ANY%

Pikapelaamisen yleisin kategoria. Tavoitteena on päästä pelin loppuun asti ilman ylimääräisiä tavoitteita. Pelin lopun tyypillisesti tunnistaa, kun ei itse tarvitse enää ohjata pelin hahmoa tai kun pelintekijät vierivät elokuvan lopputekstien tavoin.

GLITCH

Pelin koodissa olevat ohjelmointivirheet tai bugit, joiden hyödyntäminen rikkoo pelin tyypillisiä sääntöjä ja luovat arvaamattomia tuloksia. Esimerkiksi liikkuminen pelin rajojen ulkopuolella tai pelin loogisen järjestyksen ohittaminen ovat yleisimpiä glitchejä.

DAMAGE BOOST

Pelin hahmon ottaessa vahinkoa hahmo tyrmääntyy ja liikkuu vahingon lähteestä vastakkaiseen suuntaan. Oikein käytettynä tekniikalla on mahdollista yltää tiettyihin alueisiin tavallista aiemmin ja ohittaa muuten pakollisia alueita.

SEQUENCE BREAK

Pelaajan pääsy tietystä pisteestä paljon myöhempään pisteeseen. Pelit yleensä pelataan vaiheittain tapahtumaketjuna, mutta oikeilla tempuilla voi päästä myöhempään vaiheeseen tätä sarjaa.

FRAME

Pelin näyttämä määrä kuvia sekunnissa, joka määrittää pelin sulavuuden. Pelistä riippuen yleisimpiä ovat 30 tai 60 kuvaa sekunnissa (Frames Per Second = FPS). Hyvin tarkkojen tekniikoiden kuvaillaan monesti olevan esim. yhden tai kahden framen tarkka. Lisäksi voidaan puhua pikselintarkoista tekniikoista, joissa ympäristöä hyödynnetään esim. seinän ulkopuolelle pääsemisessä.

ROUTE

Pelaajien etenemä reitti. Pikapelaamisessa tavallinen reitti voi muuttua ohitusten kautta monipuolisemmaksi, ja optimaalisin reitti voi muuttua uusien bugien ja glitchien myötä.

RNG

Juontuu sanoista Random Number Generation, eli järjestelmä peleissä, joka määrittää pelien satunnaiset ominaisuudet, kuten todennäköisyyden löytää jotakin harvinaista tai saada hyvä lopputulos useiden vaihtoehtojen välillä.

OUT OF BONDS

Pelissä liikuttavan alueen rajojen ulkopuolelle pääseminen ja siellä liikkuminen. Usein käytetään pelin alueiden ohittamisessa.

PB

Personal Best, eli oma ennätysaika.

Draucen mukaan pikapelaamista voisi kehittää jatkossa aiempaa tarkemmilla tavoilla hyväksyä suorituksia. Esimerkiksi ajan ottamisessa pitää yleensä käyttää tietynlaista sovellusta, kuten LiveSplittiä, joka ei ole yhteensopiva kaikille käyttöjärjestelmille. Toisinaan jotkin pelaajat ovat jääneet kiinni virheellisistä suorituksista, joissa he ovat editoineet erilliset kohdat pelistä yhteen näyttämään yhdeltä yritykseltä.

“Välillä on ikävää, ettei muuten samanarvoisia suorituksia aina hyväksytä, jos sitä ei tehty tietyn metriikan mukaan.”

Pikapelaamisen kehitys jatkossa näyttää toiveikkaalta. Harrastus on vielä suhteellisen nuori, ja sen suunta on edelleen vahvasti kasvussa. Toiminnasta voi kiinnostua monesta asiasta yksittäisten pelien harjoittelusta bugien etsimiseen tai vähemmän tunnettujen pelien esittelemiseen.

Intohimo pelejä kohtaan aiheuttaa kilpailullisia ja tavoitteenhakuisia tilanteita, ja toiminnassa erityisesti korostuu yhteishenkisyys ja pelien nopea pelaaminen ikään kuin omana kilpalajinaan.

“Hyvät speedrunit ovat monen ihmisen yhteistyötä. Ihmiset, jotka etsivät bugeja, optimoivat strategioita tai muuten tutkivat peliä ja miten asiat siellä toimii, jotta muut voivat ymmärtää sitä paremmin. Me ollaan usein niitä, jotka kokee peleistä kaikkein eniten ja haluavat tietää mahdollisimman paljon, mitä pelissä voi tehdä”, Timopy kertoo. •

Nopeuden tukena: Vauhtijuoksu ry

Pelien pikapelaaminen on maailmalta levinnyt myös Suomessa pelaajien ja yhteisöjen keskuuteen eri tavoin. Oulussa toimiva yhdistys, Vauhtijuoksu ry, keskittyy toimintansa kautta rohkaisemaan pikapelaamista yhteisön sisäisistä pelailuhetkistä striimaajien näkyvyyden nostattamiseen.

Tärkeimpänä tapahtumana yhdistys järjestää vuodessa vähintään yhden pikapelimaratonin, Vauhtijuoksun, jossa pikapelaajat pelaavat toistensa jälkeen eri pelejä usean päivän ajan mahdollisimman nopeasti. Usein myös on hyvä tilaisuus esitellä erikoisia ja viihdyttäviä tekniikoita katsojille.

Vauhtijuoksun järjestämä tapahtuma on luonteeltaan hyväntekeväisyysmaratoni, joka kerää pääasiassa lahjoitusten kautta rahaa hyväntekeväisyyttä varten. Pelien aikana katsojat voivat lahjoittaa omavalintaisen määrän rahaa lahjoituksena, joiden kautta he voivat lähettää kannustavia viestejä pelaajien kuultavaksi heidän pelisuoritustensa aikana.

Kerätty raha menee kokonaisuudessaan hyväntekeväisyyskohteen käyttöön, joina on aiemmin toiminut muun muassa Pelastakaa lapset ry, Mieli ry ja WWF:n keräys saimaannorpille. Tämän kevään tapahtuman keräyskohteena on Syöpäsäätiö. Neljän vuoden toiminnan ajalta rahaa on kerätty hyväntekeväisyyteen lähes 40 000 euroa.

Kysyimme Vauhtijuoksu ry:n nykyiseltä puheenjohtajalta, Kimi “Drauce” Haapalaiselta, hänen ajatuksiaan yhdistyksen toiminnasta ja pikapelaamisen luonteesta. Drauce innostui pikapelaamisesta vuonna 2019 nähtyään yhdistyksen maratonia paikan päällä, jonka jälkeen häntä houkuteltiin maratonitapahtumien tila- ja dekovastaavaksi.

“Peliä pääsee nauttimaan tällä tavoin aivan uudella tavalla. Pelien pikapelaaminen on aivan erilainen kokemus kuin jos sitä pelaisi tavallisesti”, Drauce kuvailee.

Maratonien suunnittelussa Drauce kertoo olevan paljon tekemistä. Mainosten ja tilojen varaamisen lisäksi tapahtu-

mapaikalla yleensä menee koko päivä tekniikan asettelussa ja testaamisessa ennen maratonipäiviä. Draucen mukaan maratoneissa on ollut tyypillisesti hyvä määrä seuraajia ja riittävästi apuvoimia.

“Vaikka peleille on olemassa erilaisia kilpailukategorioita, yhteisöllinen kokemus on mielestäni tärkeämpää. Pelaajien kilpailuissa toisaalta halutaan, että ne ovat mahdollisimman tiukkoja ja viihdyttäviä.”

Maratonien lisäksi Vauhtijuoksu toimii aktiivisesti omalla Discord-palvelimellaan. Siellä toiminta kiteytyy laajasti pikapelaamisen rohkaisemiseen.

Discord-kanavalla voi esimerkiksi kysyä laitteistoa lainaan, pyytää apua omien striimien korjaamiseen tai pelailla ruudunjaon kautta omia pelejä viikottaisten resettipiirien aikana. Samalla pelaajat voivat keskustella vapaasti puhekanavalla, mikä tekee siitä helposti lähestyttävän tavan päästä pelaamaan ja keskustelemaan peleistä muiden pelaajien kanssa.

Vauhtijuoksun toiminta heijastaa pikapelaamiseen tärkeitä yhteisöllisiä piirteitä. Pelaajat voivat jakaa löytöjään uusista tekniikoista, joilla yhteisön voimin saadaan tietyn pelin suoritusaikaa supistettua. Discord-palvelimelta löytyy laajasti apua useiden käyttäjien kautta, joista usein löytyy tietty asiantuntija kutakin peliä kohtaan.

“Vauhtijuoksu ry on tavallaan kokonaisvaltainen yhteisö, jossa pelataan kaikenlaisia pelejä ja rohkaistaan kokeilemaan uusiakin pelejä”, Drauce korostaa.

Seuraava Vauhtijuoksu-maratoni järjestetään 3. — 7. päivä toukokuuta. Tapahtumaa voi seurata joko OAMKin Co-work -huoneesta tai Twitchsuoratoistopalvelun kautta.

VAPAILLA TAAJUUKSILLA

& KUVAT Tuuli Heikura

Historiallisesti merkittävä Pikisaari on vakiintunut oululaisten keskuudessa käsityöläisten ja taiteilijoiden kehtona. OSAO:n väistyessä vuonna 2020 Pikisaaren tiloistaan, on sekin pikkuhiljaa täyttynyt taiteilijoiden ja kulttuurintekijöiden työtiloista, näyttelyistä, ravintoloista ja urbaanin kulttuurin tapahtumista. Yhdessä Kulttuurikiihdyttämö TILAksi nimetyn rakennuksen huoneissa tuotetaan oululaista yhteisöradio KRO.fm:ää, joka pyrkii tarjoamaan vaihtoehdon kaupalliselle radiolle.

KRO sai alkunsa kesäkuussa 2021 Tulva ry:n toimesta, kun Oulun kaupungin myöntämä projektiavustus mahdollisti studiotilojen rakentamisen ja vuokraamisen. Nopeasti alkuperäisistä ohjelmantekijöistä alkoi muodostua aktiivien ryhmä, joilla oli halua kehittää ja tehdä yhteisöradiota tavoitteellisesti mittakaavassa, johon Tulva ry:n resurssit eivät riittäneet. Ohjelmatekijöiden joukolla KRO:lle perustettiin oma yhdistys, Kulttuuriradio Oulu ry, ja he ottivat radion huostaansa. Nyt yhdistyksen toiminnasta vastaa kymmenhenkinen hallitus ja 29 jäsentä, jotka kaikki toimivat ohjelmantekijöinä KRO:ssa.

Kuolematon radio

Tekijöitä yhdistää intohimo musiikkiin ja kulttuuriin. Voittoa tavoittelemattoman yhteisöradio mahdollistaa sitoutumattomuuden ja vapauden tehdä tekijöidensä näköistä sisältöä. “Kaupallisessa radiossa joudutaan menemään hyvinkin sen ehdoilla, mikä valtaosaa kiinnostaa”, Kulttuuriradio Oulu ry:n hallituksen puheenjohtaja Otto Koistinen kertoo.

Radion kuolemasta on puhuttu vähintään yhtä kauan kuin printtimedian. Kuitenkin audiosisältöjen kuluttaminen on vain noussut viimeiset kolmen vuoden aikana. Samaten useat mediatalot ovat alkaneet tuottaa omia radio-ohjelmiaan. Teknologia on tehnyt oman osansa alalle ja avannut kentän mahdollisuuksia. “Teknologia mahdollistaa kaltaistemme pienten toimijoiden tulon kentälle”, Koistinen kertoo.

KRO.fm:n ohjelmantekijät ovat kuitenkin tuoneet myös palan menneisyyttä takaisin. Kun kaupallisen radion musiikkia ohjaavat valmiit soittolistat, vapaalla radiokentällä on nähtävissä paluu dj-kulttuuriin ja fyysisiin musiikkikirjastoihin.

TEKSTI

KRO:n vapaus tekemiseen näkyy ohjelmasisällöissä, jotka ovat pääasiassa musiikin erikoisohjelmia. “Kaupallisessa radiossa näille ei ole kysyntää”, Koistinen avaa. “Esimerkiksi elektroninen musiikki on tällä hetkellä tosi in, ja me pystytään tarjoamaan vaihtoehtoista elektronista musiikkia versus mitä kaupallisessa radiossa kuullaan.”

Yhdistys näkee KRO:n varteenotettavana kanavana Oulun mediakentällä ja hyvänä lisänä muuhun mediaan tuoden tarjontaa, jollaista muualla ei ole. “Tavoitteena on tarjota vain vaihtoehto”, Koistinen kertoo. Yhdistys ja kanava on otettu hyvin vastaan paikallisten kulttuurintekijöiden keskuudessa ja yhteisö kasvaa sisältäpäin yhdistyksen vision mukaisesti. “Esimerkiksi Kulttuuriosuuskunta ILME:n mukaantulo on itselleni todiste siitä, että myös muut kulttuuriorganisaatiot ovat kiinnostuneita ja haluaa tuoda omaa osaamistaan mukaan”, Koistinen kertoo.

“Ultimaattinen lopputulema ois olla Suomen laajuinen ja tunnistettava tekijä radiotuottamisen vapaalla kentällä”, Koistinen maalailee KRO:n tulevaisuutta. Yhdistyksen tavoitteena on luoda ohjelmantekemisestä, musiikista ja kulttuurista kiinnostuneiden ihmisten yhteisö. Nettiradio toimii tässä kanavana, jolla KRO:n missiota voidaan välittää hyvin matalalla kynnyksellä. “Samalla toiminnassa mukana oleminen voi toimia hyvänä ponnahdusalustana monelle, jotka haaveilee radiourasta tai haluavat kerätä esimerkiksi portfoliota kulttuurin kentällä”, Koistinen mainitsee.

Täpinöissään kulttuurista

Minna Koivunen on ollut KRO:ssa ohjelmatekijänä sen alusta lähtien. Pitkään vapaana toimittajana toiminut Koivunen ryhtyi tekemään radio-ohjelmaa täysin omasta intohimosta kulttuuria kohtaan. “Tein kirjoittavana toimittajana paljon esimerkiksi musahaastatteluita, jolloin tunnin haastattelusta jäi käteen lyhyt kirjoitettu tuotos ja valtaosa materiaalista jää käyttämättä. Radiossa taas pystyy tekemään kahden tunnin syvähaastatteluita ja kaikki materiaali tulee käyttöön”, hän kertoo.

Pitkä haave omasta radio-ohjelmasta toteutui Täpinän myötä. Koivusen luotsaama Täpinä on suunnattu kaikille kulttuurista kiinnostuneille ihmisille. Kerran kuukaudessa kuultavassa kahden tunnin ohjelmassa keskustellaan kulttuurivieraiden kanssa ja kuullaan vieraiden valitsemaa musiikkia. “Oulussa on elävä kulttuurielämä ja halusin tuoda esiin niitä tyyppejä, joka sitä kulttuuria täällä tekee.” Nimi Täpinä tulee Koivusen mukaan juurikin siitä, että hän on itse niin innoissaan kulttuurista.

Vieraat valikoituvat ohjelmaan ihan Koivusen oman kiinnostuksen pohjalta. “Joskus tiedotusopin kurssilla sanottiin, että jos toimittajaa kiinnostaa joku asia niin se luultavasti kiinnostaa muitakin, siihen luotan edelleen”, hän naurahtaa. Ohjelmat etenevät käsikirjoituksesta huolimatta vierailijoiden ehdoilla, joka onkin homman suola. “Ikinä ei tiedä, mitä tulee tapahtumaan ja se on livessä mahtavaa.”

Yksi asia kuitenkin toistuu joka ohjelmassa samalla kaavalla: aloitus. “Jokainen ohjelma alkaa aina siitä, että kysyn mistä vieraat on täpinöissään.”

KRO:n suoria lähetyksiä voi kuunnella nettisivuilta www.kro.fm ja jälkikäteen lähetykset ovat kuunneltavissa Mixcloudista nimellä KRO.fm.

KRO.FM OHJELMISTO

ALIENATED A darkwave vinyl mix by DJ-Otilia

VIRTUAL HUMANITY All about showcasing of underground club sounds from its roots in UK culture and also from around the world.

EMOTIONAL Ansku ”VituEmo” Nousiaisen musiikillinen tutkimusmatka tunteiden valtamerellä ja nonsensen syövereissä.

TUTKA Jani Pitkäsen luotsaama psykedeelisen musiikin erikoisohjelma. Tämän sateenvarjon alle mahtuu monenlaista musiikkia, genret ei ole rajoitteina. Jokaisessa lähetyksessä on teema, jonka avulla sukelletaan musiikkimaailman syvään päätyyn.

ROTOSHERRAT Indiemusiikkiin uppoutumista Rotosherrojen levylaukkujen kautta. Vahvasti paikallista musiikin tekijyyttä esiintuova ohjelma ei raamita genrerajoja liian tiukalle. Mukana on usein myös kiinnostavia musiikkivieraita haastattelussa.

HYVÄÄ OHJELMAA DJ Kultaturbon vetämä Hyvää ohjelmaa on kaksituntinen täynnä musiikkia laidasta laitaan ja örinää.

Sähkökitarapainotteisuudesta huolimatta ohjelma ei keskity yksioikoisesti mihinkään tiettyyn tyylisuuntaan tai aikakauteen.

SPIRAL SCRATCH A vinyl-only expedition through all corners of DJ Pappa Wolf’s record collection. Some shows have themes, some are more random, but all are crafted to take the listener on a genre-hopping journey into sound.

GRAMMARI Grammarissa pureudutaan musiikin eri genreihin soulista rokkiin ja hiphoppiin sekä siihen, mistä musiikkityylit ovat saaneet alkunsa ja miten ne ovat rantautuneet Suomeen Anun ja Essin johdolla.

SUNNUNTAIN SIELUKKAAT Sunnuntain sielukkaat -ohjelmassa pääset nauttimaan monipuolisesta rytmimusiikkiselektiosta Paavon ja Tinon seurassa. Sunnuntai-iltapäivän smuuteimmat biisit ja leppoisimmat jutut nauruja unohtamatta.

SODASTRIIM On SodaStriim you’ll hear only good vibes music. Rap, Hip-Hop, Reggae, Dancehall, Afrobeats, chill, old R&B, Nu R&B. Every broadcast has its own theme.

SLEEZY CONVENTION Sleezy Convention on Oulun alueella vaikuttavan, Kempeleen grime-lordi Sleezyn radio-ohjelma. Niin Sleezyn omassa tuotannossa kuin DJ-keikoillakin voi kuulla hänen rakkautensa isoihin bassoihin.

ELEKTORNI Housea, teknoa ja niiden kavereita. Elektornista tanssimusiikkia ihmisille. Lähetyksiä houstaa resident DJ Jayday aka J-Honey ja ohjelmassa kuullaan myös vierasmiksauksia ja vierailijoita.

TÄPINÄ Minna Koivusen toimittamassa ohjelmassa ollaan täpinöissään eli aivan fiiliksissä! Studioon kutsutaan artisteja, taiteilijoita ja tapahtumien tekijöitä, jotka tekevät Oulusta mielenkiintoisen. Vieraiden kanssa jutellaan erityisesti Oulun merkityksestä ja siitä, millaista Oulussa on tehdä omaa juttuaan.

OHUESSA ILMANALASSA Miha vie kuuntelijat ohueen ilmanalaan sielukkailla ja syvillä kappaleilla. Pääpaino pysyy elekronisessa musiikissa, vaikka genrerajat ovat tässä ohjelmassa häilyvät.

KATVE Kosmisia signaaleja valon ja varjon välitilasta. Space Installation DJ’s kollektiivin DJ:t Malsson, Tenko ja Otto August tarjoilevat omilla tyyleillään musiikkia galaksien eri kolkista.

ILME — PUHETTA YHTEISÖTAITEESTA Kulttuuriosuuskunta ILMEen taiteilijat ja vieraat keskustelevat taiteen merkityksestä elämälle. Luvassa saattaa olla myös satuja, runoja, impromusiikkia ja jotain ihan muuta.

SHOOTING STARS SOCIAL CLUB Somepoen kuukausittainen radioshow, joka tutkii ennakkoluulottomasti uuden elektronisen klubimusiikin ja räpin välisiä universumeja.

MATKUSTAN YMPÄRI MAAILMAA

KOLUMNI | Kolumnistimme Heli uskoo matkailun opettavaan voimaan.

uistan ensimmäisen soolomatkani ulkomaille. Olin vain pari kuukautta aiemmin täyttänyt kahdeksantoista ja varannut lennot Irlannin pääkaupunkiin Dubliniin. Englanniksi sössöttäminen ja hostellidormissa yöpyminen jännittivät, lentokentällä omin päin harhailemisesta puhumattakaan. Tavaramäärästä päätellen olisin voinut olla lähdössä neljän kuukauden enkä neljän yön matkalle. Kaikki oli uutta ja jännittävää, ja innosta täristen avasin uuden oven elämässäni.

Tuon reissun jälkeen olen matkustellut ahkerasti ympäri Eurooppaa. Olen bilettänyt Berliinissä ja ottanut uuden vuoden vastaan Riiassa. Viettänyt öitä lentokentillä, busseissa ja kaupungilla tapaamieni muukalaisten luona. Tuntenut turvattomuutta Chisinaussa ja ikävöinyt Odessaan. Olen nähnyt Moskovan valot ja Ljubljanan yöt.

Vuodet ennen koronaa olivat nuoruuteni – ja seikkailujeni – kulta-aikaa ja minusta tuntui, että olin pysäyttämätön. Tammikuinen Pietarin-matka alkuvuodesta 2020 jäi viimeisekseni, ennen kuin pandemia sulki maailman. Sain heittää hyvästit keväälle Kiovassa, kesälomasuunnitelmilleni pohjoisessa ja kaikelle muulle, mihin liittyi Suomen tai edes Oulun rajojen ulkopuolelle matkustamista. Koko muun maailman tavoin sulkeuduin neljän seinän sisälle.

Vasta karanteenissa tajusin kunnolla, kuinka suuri merkitys matkailulla minulle on ja kuinka etuoikeutettu itse asiassa olenkaan. Vaikka olen nuori eikä minulla ole koskaan ollut säännöllisiä tuloja, on minulla kuitenkin ollut mahdollisuus tehdä matkoja, joista nuorempana uskalsin vain unelmoida. Olen saanut huomata, ettei reissaaminen vaadi pohjatonta matkakassaa, virheetöntä kielitaitoa tai edes matkaseuraa. Ennakkoluulottomalla asenteella ja ystävällisellä hymyllä pääsee jo pitkälle.

Matkailu on antanut minulle rohkeutta jahdata unelmiani, niitä hullujakin, ja saanut tasaisin vä-

Mliajoin kyseenalaistamaan, että elän varmasti omannäköistäni elämää. Olen jo aikoja sitten lakannut miettimästä, näyttävätkö tekoni ja valintani järkeviltä ulkopuolisin silmin. Sen sijaan että yrittäisin miellyttää muita, olen oppinut hyväksymään itseni sellaisena kuin olen.

Maailman pauhussa olen oppinut kuuntelemaan itseäni ja sitä, mitä tahdon ja tarvitsen. Se ei aina ole niin yksiselitteistä ja kauhistun edelleen, kun minulta kysytään, missä näen itseni viiden vuoden päästä. Kenties suurin oivalluksistani onkin ollut se, että on ihan ok, vaikkei aina tietäisikään, minne on menossa. Määränpäätä tärkeämpi on matka ja se, että uskaltaa rohkeasti seurata omaa polkuaan –vaikka ei tietäisikään, minne se johtaa.

Matkailu on opettanut myös nöyryyttä: joskus on lähdettävä kauas nähdäkseen kaiken sen hyvän, mitä elämässä sillä hetkellä jo on.

Viime kesänä uskaltauduin pitkän tauon jälkeen taas reissun päälle. Matka oli katastrofi ja takaisin Suomeen palattuani olin varma, etten enää koskaan poistuisi Suomen rajojen yli. Vaikka vielä syksyllä ajatus pakettimatkalle lähtemisestä houkutteli enemmän kuin hostelleissa yöpyminen ja kymmentuntiset bussimatkat, suunnittelen parhaillaan reppureissua Balkanille.

Lentoja varatessani päässäni kävi hetken aikaa ajatus, enkö oppinut mitään viime kesästä. Uteliaisuus ja seikkailunjano kuitenkin voittivat pelon ja epävarmuuden. En ehkä ole enää se sama hurjapää kuin 19-vuotiaana, mutta lähtöasetelma näyttää kutakuinkin samalta: nuori nainen, jolla on sammumaton palo nähdä maailmaa ja siinä samalla etsiä itseään.

Kirjoittaja on suomen kielen opiskelija, joka pitää koirista, karkista ja kaupunkilomista. Hän haaveilee simpukkapuhelimesta ja henkisistä kahleista vapautumisesta.

The illustrator, Francesca Pieto Fernández, is a PhD researcher and scientific communication enthusiast. She prefers doing the dishes if there is reggaeton in the background.

From tropics to arctic

Reflections on my journey to Finland

From the land of scorching heat to the land of subzero temperatures, my journey to Finland has been nothing short of a dream. Though India has a very diverse climate, I come from a place which is rather hot, dry and humid most of the year. My decision to come to Finland to study at the University of Oulu was not a very well planned one. It happened in a somewhat serendipitous manner while I was searching for options to do my Master’s abroad. However, once I applied, I really wished to get an offer from the university and I am happy that I did.

It’s been almost a year now. As I wrap up my first year of studies, I would like to share some of the most memorable moments and give you a sneak peek into this incredible experience.

First of all, this is not just my first study abroad experience but also my first ever international travel too. So, there are many firsts here.

I am enrolled in the Master’s ( Learning, Education and Technology) programme under the Faculty of Education and Psychology. The education system here is completely different from my native country. On my first day at the university, our kummi tutors showed us the campus and in-

formed us of the various apps that we would use frequently for studies, library services and navigating the campus. For me, however, everything was new. I was in awe of the beautiful campus and amazing modern, state-of-the-art infrastructure. At the same time, I also felt overwhelmed and confused with so many changes to adapt with. It took a while to understand the usage of those apps and my way around the campus.

Then came our first introductory class with our tutor teacher and subsequent orientation lectures. My class is highly diverse with students from seven countries even though we are a small cohort of eight students. I was happy to see that the system and people here are quite supportive and accessible. However, the teaching and learning methods are very different.

In India, I was still used to studying in conventional style, teachers usually give lectures according to a pre-fixed syllabus. We make notes, study the content from books and then take final written exams which assess our learning. In Finland, on the contrary, the emphasis is on learning continuously and collaboratively. One doesn’t feel the pressure to perform in a written exam to pass.

COLUMN | Our columnist Nisha Yadav is wrapping up her first year of studies in Oulu University.

There is more emphasis on project work. These projects are designed in a way that covers the curriculum and enables learning while working on them. Teachers are more like facilitators whereas a student has a lot of agency and autonomy. Support in terms of accessing laptops, softwares and other web platforms is ample. Overall, I find the system here less stressful and more creative.

During the beginning months, I also got the opportunity to be the ambassador for our masters programme. As part of our training, we went to Hailuoto island near Oulu. The beauty of the island and the serene beach, accompanied by a ferry ride to reach the island, made it an unforgettable experience.

Later on, I was also introduced to my kummi family as part of the Kummi Family Programme started by the University. We often spend time together whenever time permits. I have also visited their home a couple of times. We also visit different places; once I went trekking in Pilpasuo nature reserve and had a great time walking through the forest and sitting by the fireplaces. I love spending time with my kummi family. Contrary to the usual perception that Finnish people tend to be introverts, I have found them very warm and welcoming. I have learnt to embrace Finnish culture because of my many good experiences with them.

Lastly, one of my major concerns before arriving in Finland was the climate and whether I would be able to adapt to it or not. However, I fell in love with the city of Oulu the moment I stepped out of the airport. Be it the

weather, northern lights or the nature and the seasons, everything here just oozes beauty and calm. I have adapted well to this place and made it my new home. From being a tea lover in India to becoming a coffee person in Finland, I have found my own way of living these moments here with utmost gratitude and contentment.

As my first year of studies comes to an end, I have another exciting opportunity of being a kummi tutor for the next cohort in front of me. I can’t wait to share my experiences with them and guide their arrival to this amazing place. •

Be it the weather, northern lights or the nature and the seasons, everything here just oozes beauty and calm.

VAPAAEHTOISTYÖT LOIVAT POHJAN URALLE

Kun ukrainalaislibanonilainen Viera Karam muutti Suomeen opiskelemaan, hän antoi oululaisen startupmaailman viedä. Pian hän jo auttoi tapahtumien järjestämisessä ja päätyi lopulta palkkatöihin yrittäjäneuvojaksi.

TEKSTI Maria Karuvuori KUVA Oulun yliopisto / Janne-Pekka Manninen

En usko, että minulla ylipäänsä olisi nyt uraa Oulussa, jos en olisi ollut mukana vapaaehtoistöissä.

Suomalaisen ja ukrainalaisen yritysmaailman ero kirkastui Viera Karamille viimeistään silloin, kun hän jutteli kylpytakkeihin pukeutuneille startup-yrittäjille Polar Bear Pitching -tapahtuman takatiloissa. Karam oli kaksi vuotta vapaaehtoisena kilpailussa, jossa yrityksen myyntipuhe pidetään tuomariston edessä avannossa.

“Sitä tutustuu erilaisiin yrittäjyyteen ja startup-kulttuuriin liittyviin tapahtumiin, mutta ei tule ajatelleeksi, että ne voidaan toteuttaa näin ainutlaatuisella tavalla. Ukrainalainen businesskulttuuri on perinteisempää. Mutta oikeastimissä muualla maailmassa tehdään tällaista?”

Karam muutti Ukrainasta Suomeen vuonna 2017, kun hän aloitti opinnot kansainvälisessä Education and Globalisation -maisteriohjelmassa. Ukrainassa hän oli valmistunut lingvistiikan kandiksi. Pian vapaaehtoistyöt ja Oulun startup-maailma alkoivat viedä mukanaan.

Karam on ollut vapaaehtoisena, juontajana ja järjestäjänä Polar Bear Pitchingin lisäksi Startup Refugees -järjestössä sekä Oulun Startup Weekendissä. Myös niistä on jäänyt hyviä muistoja.

“Opin paljon esimerkiksi siitä, millaisia haasteita pakolaiset kohtaavat Suomeen tullessaan. Tietenkin mieleeni ovat painuneet kaikki ihmiset, jotka tapasin näissä tapahtumissa. Joistakin on tullut ystäviä tai kollegoita.”

Verkostot kasvavat vapaaehtoisena

Opintojen ulkopuolinen aktiivisuus johti lopulta palkkatöihin kansainvälisenä neuvojana BusinessOululla. Viime vuodet Karam on auttanut maahanmuuttajia kehittämään liikeideansa yritykseksi asti.

“En usko, että minulla ylipäänsä olisi nyt uraa Oulussa, jos en olisi ollut mukana vapaaehtoistöissä. Sain noilta ajoilta valtavasti kontakteja ja tapasin ihmisiä, jotka auttoivat työnhaun eri vaiheissa. He saattoivat käydä läpi hakemuksiani tai vinkata jostakin vapaana olevasta paikasta.”

Kontaktit ovat tärkeitä jokaiselle uraa luovalle, mutta erityisen tärkeitä ne ovat maahan muuttaville.

“Yleensä, kun ihminen saapuu uuteen maahan, hän joutuu aloittamaan aivan nollasta. Monesti ei tunneta kuin ehkä oma kumppani ja hänen ystäväpiirinsä.”

Karamin mielestä vapaaehtoistyö on millä tahansa alalla hyvä tapa alkaa rakentaa omia verkostoja.

“Suosittelen vapaaehtoisena toimimista silti kaikille, oli sitten suomalainen tai ulkomaalainen. Mielestäni verkostojen rakentaminen on tärkeintä, mutta myös elämänkokemuksen hankkiminen. Useimmat varmasti toivovat pääty-

vänsä työhön, jota voivat rakastaa. Kokeilemalla erilaisia tehtäviä saa selville, mistä pitää ja mistä ei. Ylipäänsä, elämä on tärkeää kokea.”

Järjestöt ja startupit voisivat oppia toisiltaan

Toki myös koulutuksesta on ollut hyötyä uran luomisessa, vaikka lingvistin ja kasvatustieteilijän ura lähtikin yllättävään suuntaan. BusinessOulun tuottamassa videosarjassa Karam kertoo, että opiskelu on antanut hänelle valmiudet kohdata eri taustaisia ihmisiä ja kuunnella heidän tarinoitaan. Jokaisen maahanmuuttajan tarina on erilainen.

Rajojen ylittämiset ja maailmojen kohtaamiset saavat usein aikaan jotakin hedelmällistä. Karam uskoo, että yliopistojärjestöt ja startup-maailma voisivat oppia toisiltaan.

“Yliopistot hyötyvät valtavasti siitä, että uusia lahjakkuuksia virtaa koko ajan sisään ja ulos. Tällaisessa tilassa syntyy raikkaita ideoita. Toivon, että startup-yrittäjienkin parissa onnistutaan luomaan ympäristö, jossa uudet kasvot ja ideat otetaan avoimesti mukaan. Opiskelijajärjestöt taas voisivat oppia startupeilta nopeaa sopeutumiskykyä muutoksiin.”

Karam on jatkanut vapaaehtoistyötä pakolaisten parissa, etenkin Venäjän hyökättyä Ukrainaan.

“Puhun samaa kieltä ukrainalaispakolaisten kanssa ja ymmärrän heitä. On hyvä, jos heillä on saatavilla paikallista tukea. Olemme juuri perustaneet Pohjois-Pohjanmaan Ukrainalaisten Yhdistyksen, ja jatkamme ukrainalaisyhteisön kehittämistä Oulun ympäristössä.”

Karam on juuri siirtymässä uusiin tehtäviin - maahanmuuttajien yritysneuvojasta startup-ohjelmakoordinaattoriksi. Jatkossa hän keskittyy startup-yrittäjien palvelukokonaisuuksien kehittämiseen.

“Tietenkin olen edelleen ukrainalaisten käytettävissä myös palveluneuvojana.”

Karam osaa jo melko sujuvaa suomea. Avannossa hän ei silti ole vielä itse käynyt.

“Kerran kävin kesäsaunasta uimassa kauden viimeisenä päivänä. Toistaiseksi se oli minulle riittävän kylmä kokemus”. •