Luovaa kirjoittamista? Miksikäs ei!

Luovaa kirjoittamista tulee tuskin tehtyä milloinkaan, koska kursseilla keskitytään yleensä syvällisiin analyyseihin ja esseisiin.

Itse menin ÄI12-kurssille, koska kirjoittaminen on yksinkertaisesti asia, josta todella nautin. Samasta syystä päädyin lehteenkin ja kirjottamaan tätä juttua. En kuitenkaan arvannut, mitä positiivisia vaikutuksia luovan kirjoittamisen kurssilla olisi myös esseiden kirjoittamiseen. Kun oli pohtinut, miten luo omaan tekstiin tuttujen kaunokirjallisten tekstien piirteitä, tuntuivat ne oikein hyppäävään silmille, kun toisen äidinkielen kurssin tunneilla tutkittiin tekstejä.

Kurssilla oli hyvä vaikutus myös omaan kirjoittamiseeni -luonnollisesti. Sanavarastoni on nyt laajempi ja osaan kuvailla asioita persoonallisella tavalla. Näin oma kirjoitustyylini ja omaääninen ilmaisu helpottui huomattavasti. Nämä ovatkin niitä asioita, joihin ylimaalliset YTL-sensorit kiinnittävät huomiota lukiessaan satojen ja satojen abien tekstejä.

Parasta kurssissa oli se, että siellä kirjoitettiin tekstejä laidasta laitaan. Oli lyhyempiä tarinoita ja runoja sekä pitempi novelli. Sen lisäksi tekstin aiheen sai päättää itse, mutta myös inspiraatiota teksteille annettiin. Tämän lisäksi kurssilla pidettiin päiväkirjaa, joka sai olla vapaamuotoinen ja juuri niin epäsäännöllisen säännöllinen, kuin halusi.

Tunneilla vieraili myös kirjailija Sini Helminen, joka kertoi, miltä kirjailijan elämä oikeasti näyttää, niin yläkuin alamäissä.

Tämän lisäksi kurssilla oli luettavana yksi kirja, josta keskusteltiin yhdessä muun ryhmän kanssa.

Pelkkää yksin läppärin ääressä näpyttelyä kurssi ei kuitenkaan ollut. Johdattelutehtävänä eri aiheiseen tehtiin keskustelutehtäviä. Myös novelleista keskusteltiin ryhmänä ja näin jokainen sai palautetta opettajan lisäksi myös muilta opiskelijoilta.

Työmäärä kurssilla oli myös kohtuullinen. Yhtä tekstiä kirjoitettiin useampi tunti ja tarvittaessa lisäaikaa sai pyytämällä. Jopa minä, prokrastinoinnin kiistaton kuningatar, onnistuin saamaan kaikki työt palautettua, vaikka sitä vaikeuttamassa oli kipsattu käsi.

Tämä kurssi poikkeaa monista muista olemalla luova, vapaa ja kevyempi kuin vaikkapa matematiikka. Suosittelen kurssia ehdottomasti kaikille. Jos lukiolaisten lukemisesta ollaan huolissaan, olisi syytä huoleen myös lukiolaisten kirjoitustaidossa. Kirjoittamisen taito ei ole katoamassa minnekään, vaan sen rooli tulevaisuudessa on todennäköisesti vielä merkittävämpi.

Tässä yksi vakuuttava esimerkki runosta, jonka kurssilla kirjoitin:

Onko runolla alku ja loppu?

Välissä tavuja, hirveä hoppu. vain jos kerran koittaa onko mahdollisuus voittaa, ennen kuin aika on lopulta loppu?

Teksti Sandra Karisalmi

Kuva Virva Lehmusvaara