Piinapenkissä Satu Mäkinen

Äidinkielenopettajamme

sekä O’Timesin ohjaava opettaja on vihdoin saatu piinapenkkiin. Mitä Satu on oppinut oppilailta tai mitä hän tekee vapaa-ajallaan? Lukemalla selviää vastaukset niin näihin kuin moniin muihinkin kysymyksiin!

Mikä on mottosi?

Parempi överit kuin vajarit. Kerro jokin lukiomuisto.

En tiedä, onko tää ysiltä vai lukiosta mutta mun matikan ja fyssan ope Pöhö ei palauttanut mun koetta samalla kuin muiden. Jäin tunnin jälkeen kysymään, missä mun koe on. Pöhö sanoi, että oli polttanut sen saunan kiukaassa, koska mulla oli mennyt kaikki asiat ylösalaisin. Sitten Pöhö sanoi, että teet uudestaan ja laitat tällä kertaa asiat oikein. Sit muistan, että äikän ope Kaali-Veke tai Perinne-Veikko unohti antaa mulle itse tehdyn tuohilinnun, vaikka se antoi sellaisen aina kaikille, jotka kirjoitti laudaturin äikästä. (Vaikka en mä varmasti olisi osannut sellaista muistoesinettä arvostaa...) Mietin vaan, missä on tän päivän lempinimet opettajille. Meillä oli Pöhön ja Kaali-Veken lisäksi ainakin Jatkis (jatkojohto), Sätky, Lämäri ja Peruukki. Noh ehkä parempi näin - ehkä nää kaikki nimet ei olleet ihan asiallisia.

Mikä on parasta O’Timesissa?

Ne viimeiset hektiset päivät, kun lehti alkaa syntyä, sekä se, miten teette tätä lehteä yhdessä ja autatte toisianne. Esimerkiksi syksyn julisteita ideoitiin melkoisella brainstormauksella pitkin iltaa Teamsin linjoja pitkin.

Satu (lasit) interreilaamassa.

Mitä mieltä olit musikaalista? Mikä siinä oli parasta?

Sairaasti duunii mutta kaikki oli sen arvoista. Ja mikä fiilis oli katsoa esityksestä toiseen, kun homma toimi kuin unelma. Kaikilla eri tiimeillä oli tärkee tehtävä kokonaisuudessa. Musikaali jos mikä opettaa yhteistyötaitoja, vuorovaikutustaitoja, vastuullisuutta ja antaa mahdollisuuden kehittää omaa luovuutta.

Mikä on parasta opettajan työssä?

Varmaan kaikki opet vastaa, että nuoret. Ja tottahan se on. Parasta on se, että saa suunnitella, organisoida ja toteuttaa kaikenlaista nuorten kanssa. Parasta on sellaset hetket, joissa yhdessä tekeminen onnistuu. Oon etuoikeutettu, koska saan tehdä opettamisen lisäksi paljon muuta sellaista, mikä on mulle tärkeetä.

Miksi äidinkieli?

Äikkään sisältyy kaikki, mikä mua kiinnostaa: kirjallisuus, kirjoittaminen, teatteri, esiintymis- ja vuorovaikutustaidot. Sisällöt elää koko ajan maailman mukana. Tunnustan kuitenkin, että kielioppi ei kiinnosta mua mutta pitäähän joka työssä olla jotain tylsääkin. Nyt jos joku nappaa tästä, niin tunnustan myös, että oon aina ollut kova psyykkaamaan itseäni kiinnostumaan siitä, mistä pitää. Siksi tuun kieliopinkin kanssa toimeen ihan kivasti. Menin siis alun perin kirjallisuutta opiskelemaan Tampereen yliopistoon ja sitten sivuaineeksi tuli suomen kieli. Oon siis tullut kirjallisuus edellä tähän ammattiin, vaikkakin opettajaksi päätin tulla jo seitsemänvuotiaana.

Mitä töitä olet tehnyt?

Opiskeluaikana olin Ärrällä ja nuorisotalolla sekä kirjotin freelance-juttuja eri lehtiin. Olin myös yhden syksyn opettamassa äikkää Taiwanissa Suomen lähetysseuran työntekijöiden lapsille. Tän open työn ohella oon tehnyt paljon teatteria. Oon ohjannut teatteriharrastajia ja -ammattilaisia lähes parikymmentä vuotta ja ollut mukana yhessä esitystaiteen ryhmässä Ida ho. Oon edelleenkin siinä mutta oon nyt pitänyt pari vuotta taukoo. Ja mulla siis on myös teatterialan koulutus. Tän kahden työn pyörittämisen lisäksi ei aina oo ollut hirveesti vapaa-aikaa. Ai niin, toimin myös kansainvälisen IB-tutkinnon tutor-opena. Mulla oli noin kymmenen vuotta etäopiskelijoita ympäri maailmaa, esimerkiksi Arabiemiraateista ja Hong Kongista. Nyt oon yrittänyt downshiftata.

Mitä teet vapaa-ajalla?

Oon perheen kanssa, editoin tyttären kanssa sen Youtube-videoita, luen, käyn elokuvissa, katson elokuvia suoratoistopalveluista, käyn teatterissa, nukun melko paljon.

Kerro jotain, mitä lukijat eivät tiedä sinusta.

Jotkut kyllä tietää tän mutta mä oon nukahtanut monta kertaa erään kirjallisuuskeskustelun aikana. Keskustelijoina oli meidän lukiolaisia.

Mikä on parasta ogelissa?

Mitä mä nyt tähän keksisin nuorten lisäksi. Ogelissa on paljon kivoja työkavereita ja esimerkiksi Arjasta on tullut mulle tärkeä ystävä. Ogelissa on myös annettu mahdollisuus ideoida ja toteuttaa erilaisia projekteja. Tää tuntuu elävältä työympäristöltä.

Lempieläin?

Burman kissa nimeltä Akira. Akira on nyt ollut pari vuotta adoptoituna mun kummitytön luo. Akirasta oli pakko luopuu, koska mun mies sairastui astmaan.

”Mä oon nukahtanut monta kertaa erään kirjallisuuskeskustelun aikana. Keskustelijoina oli meidän lukiolaisia.

Mitä olet oppinut oppilailta?

Ajattelin ensin, että onpa vaikee kyssäri. Sitten tajusin, että vastaus on helppo. Opettajana kohtaa lukemattoman määrän erilaisia nuoria. Jokaisella nuorella on oma tausta, oma persoona, omat kokemukset, oma koulun ulkopuolinen elämä, omat sosiaaliset suhteet, mikä kaikki vaikuttaa siihen, miten tää nuori toimii. Oon oppinut, että kohtaaminen ja dialogi on tärkeetä, ja siksi mun tavoitteena olisi olla ymmärtävä kuuntelija. Tää käsite tarkottaa sitä, että olisin sellanen kuuntelija, joka haluaa ymmärtää nuorta tän omasta maailmasta käsin ja niin, ettei mun omat kokemukset ja näkemykset rajota ymmärtämistä. Tää on tosi ylevä tavoite enkä onnistu todellakaan aina.

Lempikirja ja miksi?

Vuoden ajan olen lukenut kaikki Alex Schulmannin kirjat, jotka olen saanut käsiini - suomeksi sama: kaikki kirjat, jotka on suomennettu. Osa hänen teoksistaan on autofiktiota, joka on nyt trendaava genre. Schulmannin kirjat ovat koskettaneet.

Mitä kaikkia kieliä puhut?

Englantia hivenen ehkä huonolla ääntämisellä. Olen kyllä opiskellut myös ruotsia, saksaa, venäjää, viroa ja mandariinikiinaa. Äikän ope ei juurikaan törmää ammatillisissa yhteyksissä muihin kieliin.

Lempiruoka?

Tällä hetkellä mun lempiruoka on bibimbap ja lemppariravintola on Sizzle Station. Mausteinen ruoka ei saa multa pisteitä lainkaan. Sen syöminen on tuskaa: huulet palavat ja otsalla on kylmä hiki.

Unelmien lomakohde?

Mä oon matkustanut aika paljon ja tulevana kesänä mennään Souliin. Aasia on kiinnostavin mantere - ja siellä lähinnä Japani, Singapore, Taiwan, Hong Kong ja Korea. Nuorena olin ihan rakastunut Dubliniin ja kävin siellä alvariinsa.

Mikä on sinun mielestäsi paras tai kiinnostavin äikän kurssi meidän koulussa?

Mä tykkään ÄI5:sta, koska sen keskeisin asia on medialukutaito. Me kaikki ollaan tällä hetkellä mediavaikuttamisen kohteena enemmän kuin koskaan aikaisemmin ja ollaan sitä jatkuvasti.

Valemediat, dis- ja misinformaatio, trollitehtaat tuottavat niin tehokkaasti ja tarkoitushakuisesti materiaalia, että jos ei ole riittävästi medialukutaitoa, seuraukset kyllä näkyvät ja kuuluvat.

Minkä neuvon antaisit 18-vuotiaalle itsellesi?

Ei hyvää päivää! Silloinen minä oli kyllä melko ongelmainen tapaus. Ehkä voisin sanoa, että oo rohkea ja pidä puolesi! Sä riität kyllä.

Teksti Siiri Kotkaslahti Kuvat Satu Mäkinen