Ogelin oma matikkajumala jää eläkkeelle

Haastattelimme Salmista hänen pitkästä urastaan Oulunkylän yhteiskoulussa. Juttu sisältää myös ennen julkaisemattomia Suusta siepattuja ja kuvia vuosien varrelta.

Milloin sä tulit meidän kouluun?

Tulin syksyllä 1988. Olin kuullut Oulunkylän yhteiskoulusta jotain epämääräistä musiikkiin liittyvää ja minulla oli sellainen tuntuma, että se on jotenkin erikoinen ja hyvä koulu. Hylkäsin kaikki tarjotut virat, kun silloinen rehtori palkkasi minut, aluksi tosin vain sivutoimiseksi tuntiopettajaksi.

”Jos minä lähestyn sinua, niin sinäkin lähestyt minua, mutta vain minä saan sen lähestymiskiellon.”

Hänen vahva, iloinen persoonansa ja hyväntahtoisuutensa teki suuren vaikutuksen. Yksi mieleeni parhaiten jääneistä oppilailta saamistani palautteista oli se, kun ensimmäisenä vuotenani Anssi Rimpelä tuskaisen ahdistuneena huudahti kesken oppituntia: ”Perkele, kun näillä Salmisen matikan tunneilla pitää ajatella!”

Mitkä ovat olleet suurimpia muutoksia sinä aikana, kun olet ollut opettajana ogelissa?

Opiskelijat ovat koulussamme kolme – neljä vuotta, ja sinä aikana muutoksia ei välttämättä ehdi huomata, mutta kun koulua seuraa näinkin kauan kuin olen tässä ollut mukana, huomaa koulun muuttumisen selvästi.

Kymmenisen vuotta sitten alkanut digitaalisuus on muuttanut opiskelua totaalisesti, ja väitän, että lähes pelkästään huonoon suuntaan.

Mikä on jäänyt mieleen erityisesti vuosien aikana?

Paljon on jäänyt mieleen; oppilaita, kollegoita, tapahtumia. Kollegani Seppo ”Basti” Sorvali on jäänyt erityisesti mieleeni.

Timo osallistui ryhmäytysleikkeihin viimeisen ohjausryhmänsä ensimmäisinä päivinä.

Älykännyköiden tulo on aiheuttanut sen, että opiskelulle on jäänyt entistä vähemmän aikaa. Tämä näkyy yleisenä suoritustason laskuna ja se heijastuu negatiivisesti itse asiassa koko yhteiskuntaan.

Paljon puhutaan lukiolaisten kuormittumisesta, mutta kyllä opettajien kuormittuminen on vähintään samalla tavalla lisääntynyt mm. uusien velvoitteiden myötä. Kun kuormitusvirta kasvaa, niin silloin pyrkimys on nostaa vastustusta.

Tämän seurauksena tilanne muuttuu jännitteiseksi ja vaarana on jonkinlainen romahdus. Matilta voi tässä tarkentaa fysikaalista taustaa sille, mitä tapahtuu jännitteelle (U), kun kuormitusvirta (I) ja resistanssi (R) kasvavat (U = RI).

Mikä ogelissa on parasta?

Tähän on vain yksi sekä poliittisesti korrekti että täysin oikea vastaus: opiskelijat. Koulussamme on myös ollut aina vahvoja työhön sitoutuneita opettajia, jotka ovat luoneet –ja luovat edelleen – ogelilaisuudelle tietyt puitteet ja tekevät koulustamme erinomaisen.

Viereisessä kuvassa on kyseessä Suusta siepattujen mestarit joitain vuosia sitten. Tuolloin eniten Suusta siepattuja oli kerätty Timo Salmiselta, hyvänä kakkosena oli Mikko Tapper ja pronssia sai Petteri Welling.

En halua tässä nimetä erikseen ketään nykyisistä opettajista, mutta ilman maineikasta historiaa ei koulumme olisi se, mikä se nyt on. Siksi mainitsen Ilmo Nukarisen ja Juha Sipun, jotka loivat niitä asioita, joista koulumme edelleen ammentaa.

Onko ogelissa nykyään muitakin opettajia, jotka olivat siihen aikoihin jo, kun aloitit ogelissa?

Aloitimme Arjan kanssa molemmat samana syksynä, v. 1988. Ogelissa on ollut kiva tehdä töitä, ja kun nyt lähden, on vain todettava, että kaikki hyvä loppuu aikanaan. ( – Ja tässä ei ole kyse vain omasta näkökulmastani. Hahhaa :D).

Teksti Emmi Lehtinen ja Sandra Karisalmi

Kuvat O´Timesin arkisto