Robin ylitti odotukset

Olemme kuunnelleet Robinia Frontside Olliesta lähtien ja 24. maaliskuuta päädyimme Helsingin Korjaamolle hänen keikalleen. Ilta alkoi siten, että menimme jonottamaan roskapusseihin pukeutuneena vesisateeseen. Onneksi olimme jonossa vain noin 10 minuuttia, koska menimme jonoon ovien avauduttua. Jonossa jäimme melkein taksin alle, koska emme nähneet roskapussien alta oikeastaan mitään.

Päästyämme sisään menimme keikka-alueelle. Keikkapaikka sijaitsi samassa rakennuksessa ratikkamuseon kanssa, joten kerkesimme katsella myös vanhoja ratikoita. Robinia lämppäämässä esiintyi Ilon.

Suomenkielisistä biiseistään Robin lauloi biisit Onnellinen, Sua varten ja Ihana kipu. Viime syksynä julkaistun Ihanan kivun aikana lavalle pamahti yllättäen Viivi, joka on tehnyt kyseisen biisin yhdessä Robinin kanssa. Yleisö ilahtui ja hämmentyi, kun Robin alkoi laulamaan suomenkielisiä biisejään. Tunnelma oli katossa etenkin niiden aikana.

Keikka oli mielestämme erittäin hyvä ja se ylitti odotuksemme. Keikkapaikka tosin oli pieni, mutta silti kiva.

Emme halunneet maksaa narikasta, joten jätimme takit autoon ja menimme sateiseen jonoon roskapussit päällä.

Yleisön ikähaarukka oli alakouluikäisistä eläkeläisiin, mutta se ei haitannut menoa yhtään. Kaikki bailasivat yhdessä biisien tahtiin.

Ilonin jälkeen Robin otti lavan haltuunsa. Robin lauloi suurimmaksi osaksi englanninkielisiä laulujaan, mutta mukaan mahtui myös muutama suomenkielinen laulu.

Näiden lisäksi Robini esitti bändinsä kanssa myös tämän vuoden euroviisuedustajan Käärijän Cha Cha Cha -biisin, mikä sai yleisönkin innostumaan. Robin kertoikin biisin jälkeen, että hän oli edellisenä aamuna saanut idean, että he voisivat soittaa bändin kanssa biisin tsemppinä Käärijälle tulevaan viisukoitokseen. Robinin mainitessa idean bändille, oli bändi lähtenyt mukaan todella innostuneina.

Oli kiva päästä pitkästä aikaa kuuntelemaan Robinin musiikkia livenä. Satu Mäkinen kertoi avoimesti toimittajille, että hän ei ikinä menisi ainakaan Robinin tai Kaija Koon keikoille.

Teksti Emmi Lehtinen ja Veera Kotkaslahti

Kuvat Veera Kotkaslahti