Rakas YTL, meitä ahdistaa

17.3.2023

Mä olin tänään kirjoittamassa kirjoitustaidon. Istuin salissa päälle neljä tuntia hiomassa tulevaisuusaiheista tekstiä tarkistaen jokaisen kirjoitusasun ja lauserakenteen. Varmistin jokaisen kappaleen olevan sidoksissa edellisen ja seuraavan kanssa ja vedin miltei viivoittimella suorat punaiset langat, jotka loppuun sidoin nättiin rusettiin. Ainakin omasta mielestäni.

Lähdin salista ihan hyvin fiiliksin: olenhan ennenkin kirjoittanut ihan hyvin suoriutuneita kirjoitustaidon vastauksia, aihe oli ennestään tuttu ja tunsin saaneeni tekstistä edes jonkinlaisen ehyen kokonaisuuden.

Olin vielä ennen koetta pelännyt, että sieltä tulee aihe, josta en saa mitään sanottua, joku vuorovaikutus tai sukupolvet tyyliin, mutta kotimatkalla kykenin jopa laittamaan kavereille ja perheelle viestiä: ihan hyvin meni ja aihekin oli ihan kiva.

Kotiin päästyäni alkoi kuitenkin jo valjeta, että olin käytännössä kirjoittanut suurin piirtein geneerisimmän tekstin ikinä. Sosiaalisen median ihmeellisestä maailmasta kävi ilmi, että ainakin puolet koko Suomen abiturienteista tuntui kirjoittaneen saman tekstin kuin minä: tekstin siitä, miten ilmastonmuutos tulee ja tuhoaa maailman ja se on meidän syytämme ja miten ahdistavaa se on.

Tulevaisuus on aiheena hirmuisen laaja. Nyt kun mietin, olisi sinne voinut kirjoittaa ihan minkälaisen tekstin tahansa. Toki aineistovaihtoehdot ohjailevat päänäkökul- man valintaa, mutta jos tarpeeksi yrittää ja rajailee, voi nekin saada taivutettua mihin päänäkökulmaan hyvänsä. Kirjoitin kuitenkin saman tekstin kuin melko moni muu, käyttämättä sen erikoisempia intertekstuaalisia viitauksia tai tietoja biologian kursseilta, joita en ole käynyt. Nyt minusta tuntuu, että tekstini oli kerta kaikkiaan huono.

Kertoo ehkä jotain, että kun aiheeksi annettiin niinkin laaja asia kuin tulevaisuus, kirjoitti merkittävä osa abeista sen toivottomuudesta tai siitä, miten olemme itse ihmiskuntana pilanneet oman sekä tulevien sukupolvien sekä ympäristön tulevaisuuden.

Mutta Ylioppilastutkintolautakunta ei välitä suuren abijoukon ilmaisemasta ja sujuvasti perustellusta epätoivosta, pelosta ja paineesta pelastaa maailma ja korjata asiat, joita emme itse rikkoneet.

Ylioppilastutkintolautakunnalle nämä tekstit ovat harmaa massa, jotka toistavat samaa. Ylioppilastutkintolautakunta ei saa teksteistä irti sanomaa, josta olemme yksimielisiä. Ylioppilastutkintolautakunnalle meidän yksimielisyytemme on merkki geneerisyydestä ja omaperäisyyden sekä luovan ajattelun puutteesta. Siis niiden taitojen puutteesta, joita se ylioppilaskokeessa meiltä vaatii.

Joten nyt laitan sormeni ja varpaani ristiin, että Ylioppilastutkintolautakunta näkisi tekstini yksilönä ja kykenisi tekemään työnsä ja tarkastelemaan sitä objektiivisesti. Tiedän esimerkiksi, että tekstini oli rakenteellisesti hyvä. Se oli sidoisteinen ja siinä oli punainen lanka. Hyödynsin aineistoja pohdinnassani. Kieli ja lauserakenteet olivat sujuvia. Otin kantaa. Ilmaisin omaäänisyyttä, esitin mielipiteitäni ja kokemuksiani. Se oli ihan hyvä teksti. Mutta se oli geneerinen.

Nyt toivon, ettei äidinkielen ja kirjallisuuden ylioppilaskokeissa onnistumiseni kaadu siihen, että puhumatta työskentelyn aikana sanaakaan toisilleen ylioppilaskokelaat kirjoittivat tänään tekstin, jossa esittivät olevansa sitä mieltä, että maailma loppuu pian. Siihen, että nuorten ilmastoahdinko on niin kova, että Ylioppilastutkintolautakunnan sensorien työtietokoneet täyttyvät tänä keväänä kuvauksista maailmanlopusta.

Eevi Grönlund

27.4.2023

Lisäys niille lukijoille, joiden mielestä tämä teksti oli turhan dramaattinen tai kärjistetty:

Mä kirjoitin tän tekstin kirjoitustaidon yo-koepäivän iltana. Olin istunut monta tuntia salissa tekemässä yhtä tekstiä, jonka täydellisestä onnistumisesta olin stressannut jo vaikka kuinka kauan. Ja kun mulle alkoi kavereilta ja somesta muodostua sellainen tunne, että mun koe ei ollut mennyt yhtään niin hyvin kuin oli ollut tavoitteena ja odotuksena, tuntui musta ihan oikeasti täsmälleen tältä.

Yo-koe on tilanteena järjettömän stressaava ja henkisesti vaativa. Siihen kasautuu niin paljon odotuksia ja niin paljon työtä. Jokainen uusi ylioppilas saa olla ylpeä siitä, että on ylipäätään kirjoittanut, menestyksestä riippumatta.