Onko Suomen nuorten koulutustaso romahtanut?

Helsingin Sanomien pääkirjoitus (17.10.2022) julisti tänä syksynä hätkähdyttävän uutisen. Sen mukaan suomalaisten nuorten koulutustasoa on pitkään yliarvioitu. Suomalaiset nuoret eivät suorita enää korkeakoulututkintoja samassa tahdissa kuin aiemmin ja OECD-vertailussa Suomi on pudonnut keskikastin alapuolelle, Turkin ja Chilen väliin. Pitääkö tämä maamme ykköslehden väite paikkaansa?

A-studiossa joku talousasiantuntija julisti tämän väitteen perusteella, että maassamme tehdyt koulutusinvestoinnit ovat menneet hukkaan.

Tämä ”uutinen” alkoi elää samanaikaisesti omaa elämäänsä. A-studiossa joku talousasiantuntija julisti tämän väitteen perusteella, että maassamme tehdyt koulutusinvestoinnit ovat menneet hukkaan ja tämäkin raha olisi pitänyt laittaa valtion velkojen lyhennykseen. Samaa sanomaa toistivat maakuntalehdet matkien tapansa mukaan maamme ykköslehteä. Yleensä fiksu YLE:n kolumnisti Kari Enqvist julisti samaan pääkirjoitukseen vedoten, miten entinen koulutuksen mallimaa Suomi on nyt luisunut listoilla alle OECD:n keskitason. Helsingin yliopiston järjestämässä (8.11.2022) Thinkfest päättäjäfoorumissa keskusteltiin, millaisia ratkaisuja tarvitaan Suomen osaamistason nostamiseksi. Ja taas jokainen paikalla ollut poliitikko puoluekannasta riippumatta valitteli, miten on häpeällistä olla koulutustasoltaan samalla viivalla kuin Turkki. Meniköhän tässä faktan tarkistus ihan kohdalleen?

Lokakuussa ilmestyi OECD:n julkaisu Spotlight on Tertiary Education. Findings from Education at a Glance 2022. Tässä julkaisussa on esillä oheinen pylväsdiagrammisto, jossa kuvataan kuinka suuri osuus kunkin OECD-maan 25-34 -vuotiaista nuorista on saavuttanut korkeakoulututkinnon. Tässä kaaviossa korkeakoulututkinnoksi katsotaan alemmat korkeakoulututkinnot (Bachelor’s or equivalent), ylemmät korkekoulututkinnot (Master’s or equivalent), tohtoritutkinnot (Doctoral or equivalent) sekä myös erilaiset korkeakouluissa suoritetut lyhyt koulutukset (Short-cycle tertiary).

Ensimmäinen virhe tehdään jo tässä vaiheessa. Monissa maissa nämä lyhyet koulutukset nostavat maan nuorison koulutustasoa. Kärjessä keikkuvan Kanadan koulutustaso tippuu Suomen tasolle, jos jätetään nämä lyhytkurssit huomioimatta. Myös Turkissa näiden kurssien osuus on huomattava. Suomessa ei ole tällaista koulutusta. Pohjoismaissa alempien ja ylempien tutkintojen suoritustaso on samaa tasoa. Koulutukseen ja tutkimukseen viime vuosina erityisesti panostanut Tanska on selvästi Pohjoismaiden paras, vaikka Norja ja Ruotsi kiilaavat akateemisten lyhyt-kurssiensa ansiosta pylväsdiagrammistossa Tanskan ohi. Helsingin yliopiston Päättäjäfoorumissa näkyivät pelkät pylväät eikä tätä erottelua tehty.

Kärjessä keikkuvan Kanadan koulutustaso tippuu Suomen tasolle, jos jätetään nämä lyhytkurssit huomioimatta.

Bolognan malli on hukassa

Koulutustasovertailun yhteydessä syyllistytään hämmästyttävän usein myös siihen, että ei olla ymmärretty ammattikorkeakoulututkintojen ideaa. Kuvitellaan edelleen, että meillä olisi tehty vain joku mielikuvauudistus, opistoasteesta korkea-asteelle. Ammattikorkeakoulut aloittivat toimintansa Suomessa 30 vuotta sitten ja siitä huolimatta edelleen löytyy niitä, jotka ovat sitä mieltä, ettei niissä tehdyt tutkinnot ole mitään oikeita korkeakoulututkintoja. Kari Enqvist kuvailee asiaa näin: ”Muutama vuosikymmen sitten opistotason tutkinnon suorittanut keksittiin julistaa ammattikorkeakoulun kandidaatiksi. Paperilla suomalaisten koulutustaso hypähti ykskaks ylöspäin.” Helsingin Sanomisssa (19.10.2022) sama asia kuvattiin näin: ”Kandidaattitasoisen koulutuksen valtava kasvu käsitettiin Suomessa merkittäväksi nousuksi, vaikka todellisuudessa muutosta tapahtui enemmän tutkintojen sisällöissä kuin tasossa.” Tuntuu siltä, että eurooppalaisen korkeakoulutuksen peruslähtökohtaa eli ns. Bolognan mallia ei olla edelleenkään ymmärretty.

OECD-vertailussa ei arvioida näitä mielikuvia. Suomalaisia AMK-tutkintoja vastaavia korkeakoulututkintoja on kaikissa OECD-maissa. On vaikea ymmärtää, mistä tällainen AMK-tukintojen jälkijättöinen mollaus kumpuaa. Ammattikorkeakoulut ovat koko olemassaoloajan sparranneet yliopistokoulutusta. Ilman ammattikorkeakouluja suomalainen korkeakoulutus olisi paljon monotonisempaa ja yksiulotteisempaa sekä vähemmän työelämäkeskeisempää.

Suomen nuoret tekevät tutkintonsa vanhana

Hämmästyttävintä on tässä suomalaisen korkeakoulutuksen tilan kotimaisessa arvioinnissa tai sen tilan dissaamisessa on kuitenkin se, ettei mikään asiantuntijataho ole tunnistanut sitä varsinaista syytä, miksi suoritettuja korkeakoulututkintoja on Suomessa vähän. Vaikka julkilausuttuna tavoitteena on ollut, että yli puolet ikäluokasta suorittaa korkeakoulututkinnon, on maamme korkeakoulutettujen osuus jäänyt junnaamaan selvästi alemmas eli noin 40 %:iin 25-34 vuotiaiden keskuudessa. Yksinkertainen selitys löytyy siitä, että Suomessa aloitetaan korkea-asteen opinnot todella vanhana. Vaikka opiskelijavalintauudistus onkin parantanut tilannetta jonkin verran, on Suomessa edelleen OECD-maiden vanhimmat korkeakouluopiskelijat. Korkeakouluopintojen mediaanialoittamisikä on ollut 24 vuotta. On siten täysin loogista, ettei 25-vuotiaiden joukossa ole vielä kovin kummoinenkaan osa suorittanut edes alempaa korkeakoulututkintoa.

Ammattikorkeakoulututkinnon suoritti neljässä ja puolessa vuodessa 57 % koulutuksen aloittaneista. Viidessä ja puolessa vuodessa tutkinnon suoritti 65 % aloittaneista. Erot sukupuolten välillä ovat suuret. Naiset suorittavat tutkinnon huomattavasti nopeammin. Tähän kyllä vaikuttaa myös eriytyneet opiskelualat.

Monissa eurooppalaisissa kielissä ei ole edes käsitettä ”välivuosi”.

Yliopisto-opiskelijoista 67 % suoritti ylemmän tai alemman korkeakoulututkinnon enintään viidessä ja puolessa vuodessa. Samoin kuin ammattikorkeakouluissa myös yliopistoissa miesopiskelijat käyttivät opiskeluunsa pidemmän ajan. Seitsemässä ja puolessa vuodessa yliopistokoulutuksen läpäisi 79 % naisista ja 68 % miehistä.

Summa summarum. Kun kerta suomalaiset nuoret aloittavat opintonsa keskimäärin 24 vuoden iässä, ei tutkinnon valmistumistakaan voi odottaa kuin vasta kolmikymppisenä. Tässä ikävaiheessa, 25-30 vuotiaiden joukossa, suomalaiset nuoret ovat vailla tutkintoa, kun heidän eurooppalaiset kollegansa ovat jo hyvin palkattuna työelämässä.

Asevelvollisuuskin vaikuttaa

Suomessa monista Euroopan maista poiketen iso osa nuorista suorittaa asevelvollisuuden, ainakin melkein kaikki miehet ja melkoinen joukko naisia. Tämäkin on yksi syy, miksi opiskelun alku viivästyy meillä Suomessa. Vastaava tilanne on vain OECD-maista Israelissa. Pitkä asevelvollisuus ja sen suorittaminen ennen korkeakouluopintoja saa siellä aikaan saman efektin kuin meilläkin. Koulutukseen vahvasti panostava Israel on koulutustasovertailussa alle OECD-keskitason ja ilman niitä akateemisia lyhytkoulutuksia jopa alle Suomen tason.

Suomalainen tapa siirtyä hitaasti korkeakouluopintoihin on paljolti kiinni kulttuurista. Monissa eurooppalaisissa kielissä ei ole edes käsitettä ”välivuosi”. Opinto-ohjauksen voisi toivoa vaikuttavan siihen suuntaan, ettei turhia välivuosia tulisi ja siirtyminen korkeakouluopintoihin olisi sujuvaa. Se olisi hyödyllistä niin yksilön kuin kansantalouden näkökulmasta.

Teksti: Jukka Eero Wuorinen Kuvitus: Midjourney tekoäly tekstisyötteellä "Nordic university in ruins +futurism / +art deco / +ancient rubble"