6 minute read

Sauli Puukari: Näkökulmia ohjausalan tulevaisuuteen

Eläköitynyt Sauli Puukari kirjoitti Opinto-ohjaaja -lehden pyynnöstä ajankohtaiskatsauksen opinto-ohjauksen tilasta omaa työhistoriaansa peilaten. Puukari on tehnyt vuosien ajan merkittävää työtä ohjauksen parissa sekä paikallisesti että kansallisesti, ja tuottanut kymmenittäin korkeatasoisia julkaisuja, jotka ovat olleet hyvin sovellettavissa myös opinto-ohjaajien arkityöhön.

Näkökulmia ohjausalan tulevaisuuteen

Advertisement

Lähtökohtia

Olen saanut työskennellä ohjausalan koulutuksen ja tutkimuksen parissa 1990-luvun loppupuoliskolta lähtien ja jäin eläkkeelle antoisasta tehtävästäni 1.8. 2022. Kokonaan en ole ohjausalaa vielä jättämässä vaan ajatuksena on rajatusti olla käytettävissä luennoitsijana ja asiantuntijana sekä kirjoittaa ohjausalasta. Niinpä lupauduin tähän OPO-lehden numeroonkin kirjoittamaan ohjausalan tulevaisuudesta. En tavoittele kattavaa tarkastelua vaan keskityn muutamiin valikoituihin näkökulmiin, joita pidän tärkeinä.

Tulevaisuus rakentuu aina osaltaan aiemmin tehdyn pohjalle ja samalla tulevaisuuteen suuntautuminen edellyttää avoimuutta ottaa uusia askeleita, joilla voidaan vastata nykyhetken ja ennakoidun tulevaisuuden haasteisiin. Osa haasteista ovat sen luonteisia, että niihin vastaaminen edellyttää pitkäjänteistä kehitystyötä, jotta tarvittavat muutokset voivat juurtua osaksi luontevaa arkea. Samalla muutoksien tekeminen edellyttää sitä, että kiinnitetään huomiota lisääntyvään työkuormaan ohjausalan toimijoille ja muutosten vaikutuksille heidän asiakkailleen/oppilailleen. Muutosprosessien läpiviemisessä tarvitaan viisasta johtamista, toimijoiden ja asiakkaiden aktiivista kuuntelua ja osallistumista.

Osa haasteista ovat sen luonteisia, että niihin vastaaminen edellyttää pitkäjänteistä kehitystyötä, jotta tarvittavat muutokset voivat juurtua osaksi luontevaa arkea.

Ohjausalalle kohdentuu hyvin monenlaisia odotuksia, joihin ohjaajien toivotaan vastaavan. Monet odotukset edellyttävät muidenkin kuin ohjaajien aktiivista osallistumista. Esimerkiksi oppilaitoksissa oppimiseen ja elämänhallinnan haasteisiin vastaaminen ja oppilaiden tulevaisuuden askeleiden edistämiseen liittyvät toimet tarvitsevat oppilaiden, vanhempien, opettajien, rehtorin ja muun henkilökunnan ja yhteistyötahojen rakentavaa työskentelyä. Näiden moninaisten yhteistyökuvioiden vahvistaminen ja kehittäminen on varmasti myös tulevaisuudessa yksi keskeinen osa ohjausalan toimintaa, jossa erilaisilla rajapinnoilla toimiminen on tärkeää.

Muutoksien keskellä on tärkeä suunnata kehittäminen ensisijaisesti ohjaajien työn ytimeen, ihmisten kohtaamiseen ja heidän elämänsä ja tulevaisuutensa edistämiseen. Siksi tarvitsemme tulevaisuudessa edelleen jatkuvaa koulutusta, systeemistä ajattelua organisaatioihimme, hyvää johtamista, jolla mahdollistetaan ohjauksessa olennaiseen keskittyminen ja yhteistyö eri tahojen kanssa sekä kykyä nähdä, millä muilla eri tavoilla voimme parhaiten luoda ohjaukselle hyvät edellytykset palvella ohjausta tarvitsevia ihmisiä.

Ohjausalan perustusten vahvistaminen

Pidän tärkeänä, että ohjausalalla voidaan vahvistaa sen perustuksia, jotka auttavat moninaisten odotusten ja muutosten keskellä keskittymään olennaiseen ja suunnistamaan oikein. Tässä perustusten rakentamisessa tarvitaan ohjausalan itseymmärrystä, joka rakentuu tiedostetun arvopohjan, etiikan ja ihmiskäsityksen varaan, jotka korosta-

vat ihmisen jakamatonta arvoa ja ohjaavat kaikessa ohjauksen kehittämiseen liittyvässä toiminnassa ottamaan mahdollisimman hyvin huomioon ihmisen kokonaisvaltaisesti.

Kokonaisvaltaisuus tarkoittaa sen kaltaista tapaa lähestyä ihmistä, että hänen koko elämänkenttänsä otetaan huomioon ja kunnioitetaan hänen persoonaansa. Tässä tarvitaan myös monipuolisia työskentelytapoja ja menetelmiä, jotka ottavat huomioon ihmisten erilaisuuden ja auttavat heitä tunnistamaan omia kasvutarpeitaan ja potentiaaliaan.

Etiikan ja ihmiskäsityksen muodostaman perustuksen pohjalle ja sen kanssa elävään vuorovaikutukseen kytkeytyvät sitten ohjausalan toimijoiden tarvitsemat tiedot ja taidot. Ilman kytkentää perustukseen ohjaajien osaaminen, tiedot ja taidot, voivat muodostua irrallisiksi tekniikoiksi ja pahimmillaan niiden avulla työskennellään tavalla, jossa ei ole mukana aito pyrkimys hyvän elämän edistämiseen ja kunnioitus toista ihmistä kohtaan.

Kulttuurinen ympäristö

Kansainvälinen vuorovaikutus ja muuttoliikkeet ovat kaikkina aikoina saaneet aikaan muutoksia, kehitystä ja ajoittain myös jännitteitä ja konflikteja. Suomeenkin on erityisesti 1990-luvulta lähtien muuttanut eri syistä yhä enemmän muista maista tulleita ihmisiä, minkä vuoksi yhteiskuntamme on muuttunut monikulttuurisemmaksi. Tästä on syntynyt sekä kulttuurista rikkautta että jännitteitä. Jännitteiden vähentämisen, yhteiskunnan tasapainoisen kehityksen ja kaikkien Suomessa asuvien hyvinvoinnin kannalta on olennaista, että jokaisella on samat perusoikeudet ja mahdollisuus opiskelun ja eri kanavien kautta löytää oma paikka yhteiskunnassa. Tässä työssä erityisesti koulutuksella on keskeinen merkitys. Opettajat ja opinto-ohjaajat ovat avainhenkilöitä maahanmuuttajien, pakolaisten ja kaikkien koulua käyvien tukemisessa opinpolulla ja kasvamisessa yhteiskunnan autonomisiksi jäseniksi.

Paljon on jo tapahtunut 1990-luvun jälkeen, mutta vieläkin on runsaasti tekemistä siinä, että ohjaajien ja opettajien monikulttuurinen osaaminen vahvistuisi. Tarvitaan rakentavia ja aktiivisia muutosagentteja, ohjaajia ja opettajia, jotka rohkaisevat omissa työyhteisöissään henkilökuntaa ja opiskelijoita ymmärtämään, että monikulttuurinen osaaminen edistää kaikkien yhteistä hyvää ja luo edellytyksiä rakentavaan vuorovaikutukseen ja yhteisöllisyyden kehitykseen. Erityisen tärkeää on oppia sietämään erilaisuutta, joka liittyy erilaisiin arvoihin, maailmankatsomuksiin ja tapaan jäsentää maailmasuhdetta. Tämänkin työn perusta kytkeytyy olennaisesti vahvaan etiikkaan ja kaikkien ihmisten arvon näkemiseen arjessa.

Informaatioteknologian kehittyminen

Informaatioteknologian edistysaskeleet ovat olleet varsinkin viimeisten parin vuosikymmenen aikana suuria, vaikka vieläkin monissa alan sovelluksissa on paljon kehitettävää. Olennaista on käyttää informaatioteknologiaa niin, että se tuo todellista lisäarvoa ja säästää aikaa olennaiseen, ihmisen kohtaamiseen. Keskeistä onkin, että sovellukset ovat käyttöliittymiltään ja toiminnoiltaan niin selkeitä ja olennaisiin asioihin keskittyviä, että niiden käyttöönotto ja hyödyntäminen ei vie liikaa aikaa vaan tuo merkittävää apua niin ohjaajille kuin heidän asiakkailleenkin.

Erityisen tärkeää on oppia sietämään erilaisuutta, joka liittyy erilaisiin arvoihin, maailmankatsomuksiin ja tapaan jäsentää maailmasuhdetta.

Pidän tärkeänä, että ohjausalalla ollaan avoimia tutustumaan ja testaamaan informaatioteknologian mahdollistamia erilaisia sovelluksia. Saman aikaisesti on tärkeää, että informaatioteknologian kehittäjät ja rahoittajat ovat aktiivisia kuuntelemaan ja ottavat huomioon sovellusten käyttäjien tarpeita ja käyttäjäkokemuksia, jotta sovellukset olisivat mahdollisimman käyttäjäystävällisiä ja helpottaisivat arkea.

Ohjauksen teoria ja elämä ihmisten kanssa

Ohjaajan on tärkeä myös jäsentää työtään teoreettisesti, jotta hänellä on pa-

Vastaväittäjänä Oulussa 2014.

remmat mahdollisuudet palvella ohjausta tarvitsevia ihmisiä ja kehittää omaa osaamistaan. Mitä haastavammaksi ohjaustyö ja toimintaympäristö muuttuu, sitä tärkeämpää on hallita työtä myös teoreettisesti. Ohjauksen teorioita ja niiden luokittelutapoja on hyvin monia, eikä ohjaajan ole mahdollista hallita niitä kaikkia. Ohjausalan koulutuksissakin yleensä keskitytään siksi lähemmin vain muutamiin valikoituihin teorioihin. Ohjaajan on tärkeää löytää käyttämiinsä teorioihin omakohtainen suhde tai kuten yhdysvaltalainen ohjausalan professori Jim Sampson totesi yhdessä koulutustilaisuudessa, ohjaajan tulee itse vakuuttua teorian toimivuudesta ja mielekkyydestä. Silloin teoria alkaa elää ja siitä rakentuu käyttöteoria, joka aidosti palvelee ohjaukseen tulevia ihmisiä. Teoria ei saa koskaan tulla esteeksi ihmisen kokonaisvaltaiselle kohtaamiselle vaan teoriatkin tulee alistaa ohjausalan perustuksien kautta tapahtuvalla kriittiselle tarkastelulle. Viime kädessä olennaisinta on aina, että se mitä ohjaaja tekee, palvelee mahdollisimman hyvin ohjausprosessissa olevia ihmisiä.

Teoria ei saa koskaan tulla esteeksi ihmisen kokonaisvaltaiselle kohtaamiselle vaan teoriatkin tulee alistaa ohjausalan perustuksien kautta tapahtuvalla kriittiselle tarkastelulle.

Ihmisen kokoinen työ ja tasapainoinen elämä

Viimeisten parinkymmenen vuoden aikana yhteiskunnan kehitys on vienyt yhä enemmän siihen suuntaan, että taloudelliset ja välineelliset arvot ovat ylikorostuneet ja aidolle pysähtymiselle ihmisen äärelle on jäänyt liian vähän tilaa. Tämä on näkynyt sekä työuupumusten ja pahoinvoinnin lisääntymisenä sekä työn merkityksen ja mielekkyyden vähentymisenä, mikä on osaltaan heijastunut vanhempien ja huoltajien kautta myös lasten ja nuorten elämään kielteisesti. Nyt tarvitaan suunnan muutosta, ihmisiä, jotka uskaltavat asettaa tällaisen kehityssuunnan kyseenalaiseksi ja löytää uudelleen ihmisen arvon ensisijaisesti siitä, mitä hän on eikä siitä, mitä hän tekee. Silloin tekeminenkin saa oikeat mittasuhteet elämän kokonaisuudessa ja työstä tulee ihmisen kokoinen ja elämän kokonaisuudesta tasapainoisempi.

Meillä ihmisillä elämässä tulee aivan riittävästi luonnostaan vastaan erilaisia vastoinkäymisiä ja koettelemuksia, meidän ei kannata itse lisätä niitä sillä, että emme pyri työelämässä ja elämässä laajemminkin kohtuullisuuteen ja kokonaistasapainoon. Rohkenen väittää, että kohtuullisuus ja kokonaistasapainoon pyrkiminen paitsi vähentää ongelmia pidemmällä aikajänteellä myös vapauttaa energiaa ja luovuutta niin, että löydämme uusia näkökulmia ja ideoita ja jaksamme työssä paremmin. Kohtuullisuutta tarvitsemme lisäksi kestävän kehityksen rakentamisessa. Pitämällä huolta luonnon hyvinvoinnista, voimme mahdollistaa elämän edellytysten säilymisen tuleville sukupolville. Samalla pidämme huolta myös omasta hyvinvoinnistamme.

Sauli Puukari

Työmatkalla Lontoossa vuonna 2008.

Ohjausalan ammattilaisten tukena kansainvälistymisessä

Kuva: Anni Koponen

Verkkokurssi Pohjoismaiden ja Baltian ohjaajille

Ennakoivalla liikkuvuusohjauksella parannetaan oppimistuloksia ja lisätään opiskeluun liittyvän liikkuvuuden määrää.

Euroguidance-verkoston verkkokurssi tarjoaa ohjauksen ammattilaisille työkaluja, joita käyttää nuorten kanssa, kun he harkitsevat ulkomaille lähtöä tai tarvitsevat tukea liikkuvuuden aikana.

Kurssilla opitaan myös tunnistamaan oppimistuloksia.

Mahdollisuus verkostoitua kansainvälisesti

Kurssin lisäarvo on mahdollisuus kansainväliseen verkostoitumiseen, mikä erottaa tämän Pohjoismaiden ja Baltian laajuisen kurssin kansallisista vastaavista.

Teoreettinen osa koostuu teksteistä, kuvista ja videoista sekä yksilöllisesti suoritettavista tehtävistä.

Yksilöllistä oppimista täydennetään tehtävillä, jotka suoritetaan muiden kurssin osallistujien kanssa. Niistä keskustellaan verkossa koko ryhmän kanssa.

Osallistujille jaetaan osallistumistodistus ja kurssikortti. Hyviä kokemuksia ensimmäiseltä verkkokurssilta

Kevään 2022 osallistujat löysivät kurssilta useita malleja, joiden avulla he voivat selittää opiskelijoilleen paremmin oppimisliikkuvuuden prosesseja.

“Opin tämän kurssin aikana enemmän omasta työstäni ja käytössäni olevista työkaluista kuin sitä edeltävien kahden vuoden aikana yhteensä” - Kevään 2022 kurssilainen

Seuraava kurssi starttaa 20. lokakuuta, varaa paikkasi!

Lisätiedot ja ilmoittautumiset: anne.valkeapaa(at)oph.fi

MAAILMALLE.NET

Maailmalle.netistä löydät tietoa opiskelusta, työharjoittelusta, vapaaehtoistyöstä ja nuorisovaihdoista ulkomailla. Ajankohtaista tietoa saat somekanavistamme.

Seuraa meitä somessa ja verkossa

Euroguidance Suomi EuroguidanceFI

oph.fi/euroguidance

This article is from: